Kaksi nyrkinmuotoista koloa lattiassa peittyivät punamustan hahmon kävellessä niiden yli ja samalla ulos huoneesta. Herra katsoi Killjoyn poistumista ja juuri, kun Killjoy oli avaamassa ovea, puhkesi Herra puhumaan.
”Ennen kuin menet, minulla on jotain mitä tarvitset.”
Killjoy kääntyi ja odotti, että Herra käveli hänen eteensä. Herran käsi nousi koholle ja siitä paljastui avainkortti. Kortti, jossa oli Mustan Käden tunnus, kortti, jota Killjoy etsi.
”Miten… miten te saitte sen?”
Herran katse madaltui hieman ja murheellisen oloisena.
”Selviytyäksemme… löytääksemme paikkamme tässä maailmassa… teimme sopimuksen. Rauhansopimuksen… Purifierin kanssa.
Killjoy ei ollut uskoa kuulemaansa. Tämän kädet puristuivat nyrkkiin.
”TE SIIS TEITTE SOPIMUKSEN VIHOLLISEN KANSSA, JOKA UHKAA TUOMITA KAIKKI TEOILLAAN, VEI KORTIN ALUNPERIN MINULTA JA TAPPOI YHDEN OMISTAMME. TE TEITTE SOPIMUKSEN PAHOLAISEN KANSSA?!”
Killjoyn mylvintä täytti huoneen. Hänen karjuntansa oli niin luja, että hänen kypäränsä äänentoistosensorit ylikuormittuivat ja ääni särähteli pelottavan mekaanisesti. Herra otti askeleen taaksepäin ja tiputti kortin maahan peloissaan. Killjoy käveli hitaasti tätä kohti, kihisten raivosta. Tiedot, joita hän oli tänään saannut kuulla, olivat hänelle liikaa. Musta Käsi ja metsästäjät… kaksi puolta joihin hän kuului, kaksi puolta joita hän kumpikin vihasi. Vain yksi vaihtoehto oli jäljellä. Killjoy antoi äänettömän komennon puvulleen ja teksti alkoi virrata näytölle:
Uusi ykkösobjektiivi, eliminoi Käden johtaja, ota kortti ja poistu paikalta ottaen vahkit komentoosi. Objektiivi kaksi: Löydä Purifier ja eliminoi.
Herran silmät suurenivat Killjoyn ajaessa hänet nurkkaan. Hän sulki silmänsä, pudotti sauvansa ja antautui tilanteelle.
Xia, Metsästäjien linnake, komentotornin kolmas kerros
Mustavalkea toa heittäytyy sivuun pimeässä huoneessa, suuri, musta koura iskeytyy maahan hännen kohdalleen. Eliminatorin nimellä kulkeva metsästäjää kunnioitaa varjotkin, näin tarina kertoo.
Kapura suorittaa myös nopean väistöliikkeen, ja Eliminatorin koura osuu Summerganonin valkoiseen panssariin. Musta tappaja suorittaa nopean liikesarjan ja potkaisee Matoroa rintaan.
Summerganon nappaa suuren miekkansa ja ottaa askeleita kohti olentoa, tämä väistää iskun ja onnistuu lyömään kynsillä miekan pois. Kapura ampuu tulta miekastaan, joka slevästi vaikuttaa hieman tähän tappajaan.
Matoro nappaa miekkansa ja huitaisee Eliminatoria. Tämä väistää iskun, mutta Summerganonin seuraava isku osuu kohteeseensa. Eliminator katoaa yhtäkkiä ja ilmestyy varjoista Kapuran taa, iskien tämän kynsillään maahan. Olennon tyhjät silmät tarkkailevat kolmikkoa. Metsästäjän suuret kynnet alkavat hehkua.
Äärimmäisen nopea käsien kohotus voittaa Matoron ja Summerganonin refleksit ja voimakas salama valaisee hetkeksi koko huoneen. Kapura kääntyy maassa katsomaan, Summerganon makaa savuavana mahallaan kivilattialla. Matoro on syöksynyt takaseinään kevyempänä, ja hänkin on tajuton. Tulen Toan aivot raksuttavat. Nyt pitää keksiä jotakin, ja nopeasti. Kapura keskittyy kutsumaan naamionvoimaansa.
Eliminator kohottaa kätensä valmiiksi tappamaan maassa makaavan Tulen Toan. Kapuran kanohi Shan alkaa hehkua. Mustan olennon kynnet lähtevät iskuun. Silmänräpäyksessä valtava vesimäärä iskeytyy syyrella paineella korkean metsästäjän rintaan, iskien tämän takaseinään. Kapura hyödyntää saamansa yllätysedun ja keskittyy muuttamaan olennon painovoimaa. Eliminator iskeytyy kattoon ja sitten lattian läpi. Toa nappaa salkun ja ryntää herättelemään kahta toveriaan.
”…Ja sillävälin kun ne mäntit jahtasivat sitä kolmikkoa pitkin linnoitusta, minä käskin valmistella vähän sitä holvia. Nyt se on täynnä laukkuja, joista muutamissa on pommi sisällä. TSO:n esineen laukku on pohjalla ja varustettu numerokoodilukolla. Ah, että olen fiksu. Jos ne selviävät holviin asti, löytävät oikean laukun ja arvaavat koodin, olen Makutan veljeskunnan kuningas! Ahahaha!”, joku tietokoneella istuva valvojametsästäjä puhelee itsekseen.
”Hei, ne tunkeilijat räjäyttivät holvin ja ryöstivät oikean laukun!”, joku metsästäjä tulee ilmoittamaan. Tietokonetyyppi iskee päänsä näppäimistöön.
Kerros alempana
”Luuletko etteivät ne huomaa sen huoneen räjähtäneen?”, Matoro vastaa. ”…Jotkut metsästäjät ovat kyllä niin älykkäitä, että eivät välttämättä huomaisi.”, Suga vastaa.
”Tässä kerroksessa ei ole ketään. Tutkitaan nuo laukut.”, Kapura ilmoittaa ja laskee suuren laukun maahan. Hän vetäisee kaksi salpaa auki ja paljastuu numerokoodinäyttö. ”Veikkaan että tämä on oikea.”, hän ilmoittaa.
”Numerokoodia kysytään? Pahapaha.”, Matoro puhelee. Summerganon avaa toisen laukun, tyhjää. ”Mikähän on TSO:n puhelinnumero?”, Matoro kysyy leikillään. ”Kolminumeroinen koodi. Mahdollisuuksia tuhat.”, Summerganon miettii.
”750?”, Matoro kysyy. ”TSO numeroina.” Kapura kierittleee numerorenkaita oikean asentoon. Ei mitään.
”Keksin.”, Kapura ilmoittaa lyhyesti ja kuumentaa miekkaansa. Terä uppoaa metallisen laukun läpi, katkoen salvat. ”…Sisällä ei ole mitään?”, tulen Toa jatkaa.
Kaikki kolme kääntyvät vaistomaisesti katsomaan kolmatta laukkua.
”Päivää.”, pitkä olento joukon takana ilmoittaa. ”Eliminator on valmis eliminoimaan tunkelijat.”
[spoil]Nuh, ei mikään huippuposti mutta posti kuitenkin.[/spoil]
”Matkalaukkuja..?”, Summerganon sanoo äimistyneenä. ”Mitä hiivattia?”, Kapura kummastelee. Sillä sali on täynnä matkalaukkuja. ”Ovelaa, minusta tuntuu, että nämä eivät ole ihan… viattomia. Ollaan varuillamme.”, Matoro toteaa ja kävelee edemmäs salissa. ”Jospa pengotaan hieman.”, hän jatkaa ja nappaa satunnaisen laukun. Suga ja Kapura seuraavat esimerkkiä ja kolmikon onneksi laukuista ei paljastu mitään liian epämiellyttävää tai vaarallista. ”Vain rojua.”, Kapura sanoo helpottuneena. ”Ehkä, mutta tässä on kyllä jotain… outoa.”, Summerganon sanoo. Koko kolmikko tuntuu olevan samalla mielialalla: puoliksi huvittunut, puoliksi huolissaan ja hämmästynyt. ”Kuka olisi arvannut, että päädymme penkomaan metsästäjien matkalaukkuja.”, Summerganon jatkaa avatessaan jälleen laukun, joka oli tällä kertaa täynnä erilaisia pieniä kapseleita, joissa ei kuitenkaan ollut mitään. He penkovat vielä jonkin aikaa, kunnes suurin osa laukuista on koluttu. Tarkistettujen laukkujen pinojen alta paljastuu vanannäköisiä, raskaita laukkuja. Matoro on ottamassa yhtä niistä, mutta…
”Ne ovat tuolla…” ”Hetkonen, taisin kuulla jotain!”, Matoro sanoo ja jähmettyy. Kapura ja Suga ovat hiirenhiljaa, kuulostellen. He kuulevat jostain askelia. Raskaita askelia. ”Ne tulevat.”, Kapura sanoo hiljaa. He näkivät ovella, josta he tulivat kaksi suurta hahmoa. Huoneen vastakkaisen puoleen toinen ovi täyttyi myös muutamasta suurikokoisen metsästäjän varjosta. ”Me emme pääse ulos..”, Matoro voihkaisee.
Kolmikko kasaantuu yhteen hallin keskelle. Matoron löytämä vanha, musta ja merkillisesti kuvioitu laukku on heidän jalkojensa juuressa. Heidän jalkojensa juuressa lojui myös muutama muu laukku, jotka tuntuivat kiehtovan heitä. ”Parasta ottaa nämä mukaan.”, Summerganon sanoi ja muut nyökkäsivät. Jokaisella kolmikosta oli nyt ksäissään matkalaukku ja he katsoivat miten suurikokoisia metsästäjiä lähestyi kahdelta suunnalta.
”Mitä ihmettä täällä on tapahtunut?”, yksi metsästäjä rääkyi nähdessään laukut. ”En minä tiedä, en ole juuri koskaan tutkinut tätä hallia.”, toinen vastasi murisevalla äänellä. Kolmikko perääntyi hitaasti kohti seinää, metsästäjien lähestyessä. Matoro yritti ampua kiipeilykoululla yhtä metsästäjää, mutta osuikin mystiseen laukkuun, jonka hän oli kasan alta löytänyt. Metsästäjä huomasi tämän ja laittoi jalkansa laukun päälle. Laukku ei liikahtanut metsästäjän vuoksi ja koukku palasi Matorolle. Metsästäjät luulivat, että Matoro yritti saada laukun ja kiinnostuivat siitä. Muutama suuntasi häijyn katseen kolmikkoon. ”Ovatko nuo oikeasti noin tyhmiä…”, Summerganon kysyi ja samalla hetkellä metsästäjät riuhtaisivat laukun rajusti auki.
KA-BOOM
Laukku räjähti uskomattomalla voimalla, ja suurikokoiset metsästäjät sinkoilivat sinne tänne ja kiveä ja laukunpalasia lenteli ympäriinsä. Kolmikko oli niin kaukana hallin keskustasta, ettei kärsinyt ja he väistivät täpärästi seinää kohti sinkoutuneen metsästäjän ruhon. ”Nopeasti, ovelle!”, Kapura huutaa ja kolmikko säntää ovelle, josta he eivät olleet vielä kulkeneet. He jättivät palavan ja räjähtäneen hallin taakseen, mukanaan kolme laukkua. ”Toivottavasti nämä eivät räjähdä.”, Matoro sanoi kolmikon päästessä pois hallista. He olivat nyt porraskäytävässä. ”Ylös.”, Matoro sanoi ja lähti kulkemaan edeltä. Summerganon kääntyi vielä kerran katsoakseen palavaan halliin. Liekkien ja savun keskeltä hän erotti, miten oviaukkoon (siihen, josta he olivat halliin saapuneet) ilmestyi suuri ja tumma hahmo.
”Huomaavatkohan he ollenkaan, että kävimme tuolla?”, Kapura hymähtää ja säntää sitten Sugan kanssa Matoron perään. Kolmikko pääsisi pian tornin seuraavaan kerrokseen.
Kylmä sade iskeytyy kiviseen kattoon. Syvällä linnoituksen sisällä kaikki paikalliset etsivät kolmea tunkeilijaa. Matoro tunnustelee komentotornin seinämää. Se on koottu suurista kivenjärkäleistä. Kiipeäminen voisi onnistua. Taustalla jyrähtää ukkonen.
”Koitetaan kiivetä tuosta ylös. Meidät löydetään täältä jossain välissä.”, jään toa sanoo vilkuillen merelle. Sadepisarat valuvat hänen naamiotaan pitkin.
Summerganon vetäisee suuren miekkansa kahteen osaan ja iskee toisen niistä kahden kiven väliin. Toisen ylemmäs. Uudestaan. Valkohaarniskainen soturi kiipeää hitaasti ylöspäin. Kapura seuraa esimerkkiä.
Metsästäjän pää pistää esiin klaanilaisten räjäyttämästä aukosta. ”NE PAKENEVAT! TÄNNE!”, olento huutaa. Matoro ampuu jääsäteen olennon kasvoihin ja potkaisee tämän alas.
”Menkää edeltä! Suojaan!”, Matoro huutaa. Aukosta lentää ammuksia taivaalle.
Summerganonin miekka iskeytyy metalliseen ikkunankarmiin ja lasin läpi. Hän vetäisee itsensä sisään komentotorniin ja Kapura tulee perässä.
”Hei! Pysähdy!”, piikikäs metsästäjä huutaa ha hyppää aukosta märälle katolle. Matoro potkaisee tätä nopeasti rintaan ja laukaisee harppuunan kohti ikkunaa. Metallinen iskuhaka osuu ikkunankarmiin ja pysyy siinä. Toa kelaa itsensä suurella nopeudella ylös.
Musta hahmo syöksyy ikkunasta sisään, suoraan Kapuraa päin. Molemmat kaatuvat kivilattialle ikkunan luo. ”Lopettakaas halailu, tuossa on portaat komentotornin toisene kerrokseen…”, Summerganon sanoo ohimennen ja lähtee kävelmään metalliportaita ylös. Kapura ja Matoro nousevat nopeasti ja syöksyvät hänen perään.
Summerganon on pysähtynyt ylimmälle askeleelle ja katsoo kulma takaa. Suuri teräsovi ja monta vartijaa. Tämä on ilmeisesti se elementtisuojattu ovi josta Killjoy puhui.
”Mennään!”, joku kolmikosta ilmoittaa.
Matoro syöksyy seinänä vierestä huoneen poikki, taklaten kaksi vartijaa. Summerganonin ka Kapuran syöksy eliminoi useamman metsästäjän. Yksi oven edessä oleva vortixx alkaa tulittaa cordak-laukaisimella sarjatulta, yksi osumista kaataa Matoron maahan. Portaikosta heidän takaansa alkaa tulla lähitaisteluasein aseistautuneita metsästäjiä. Joku tavoittelee miekallaan Matoroa, mutta jään Toa potkaisee selältään tätä kasvoihin, nappaa tämän miekan ja hyökkää vihollisen kimppuun. Summerganon iskee miekkansa lappeella ampujavortixxin tajuttomaksi ja asentaa useamman pommin teräsoveen.
Portaista kuuluu kolinaa ja ähinää, ja pian huoneen päätyyn ilmestyy suuri tykki. ”Mikä älynväläys tuo oli?”, Matoro ajattelee ääneen. Tykin räjähtävä ammus osuu maahan ja kaataa puolentusinaa metsästäjää sekä Matoron ja Kapuran.
”Miksei näiden pommien sytyttimet toimi?”, Summerganon huutaa. Hän lukee kotelon ohjetta. ”ei kestä vettä”
Matoron mielestä oven olisi pitänyt jo räjähtää taivaan tuuliin. Mitään ei tapahdu. Hän hyppää ilmaan, väistäen takaseinään osuneen tykinammuksen. Jään Toa laukaisee harppuunansa kattoon, vetäisee itseään hieman ylöspäin ja saa vauhtia. Musta hahmo lentää ilman halki ja panssaroitu jalka osuu ampujametsästäjää kasvoihin.
”Sytyttimet eivät toimi!”, Summerganon huutaa panssariovelta. ”Kapura! Tykki!”, Matoro huutaa, hänen itsensä lentäessä poispäin tykistä. Hän irroittaa harppuunansa.
Tulen toa syöksyy kahden vartijan läpi portaissa olevan tykin ohjaimiin. Hän kääntelee tykkiä ja ampuu. Ammus osuu lyhyeen pimeyden metsästäjään, joka räjähtää tuhansiksi haarniskanpaloiksi ja vereksi.
”Yh.”, Matoro toteaa. Kapura koittaa ampua ovea ilman että mikään metsästäjä änkee väliin. Hän puristaa liipasinta, suuri kranaatti lähtee liikkeelle ja osuu teräsoveen. Ovi räjähtää valtavalla voimalla, heittäen kaikki huoneessa olijat maahan. Suuret teräskappaleet lenetelevät huoneeseen.
”Sisään!”, Suga ilmoittaa. Kolme toaa saapuvat saliin.
”Näkyykö pakoreittiä!”, mustavalkoinen toa melkein huutaa taistelun äänien yli. ”Ei ole! Ainoat tuolla alhaalla!”, Kapura huutaa. Summerganon kaivaa vyöltään puoliympyän mallisen räjähdepanoksen ja asentaa sen katonrajaan. Hän säätää ajastimen kohdalleen, ja sulatin alkaa piipittää…
”Maahan!”, joku huutaa, ja lohikäärmeiden rhotuka iskeytyy joukon keskelle. Yksi Hordika-lohikäärme yrittää tulla portaita ylös. Yksi Hordika-lohikäärme nousee lajiyksilönsä tueksi portaisiin, mutta painon takia portaat ja osa parvea sortuu olennon painon alle.
Olentojen mylvintä peittyy hetkeksi räjähtävään seinään. Kivisilppua sataa alas ja parvi melkein romahtaa. Kolme hahmoa syöksyvät katonrajassa olevasta reiästä pimeyteen, rhotukojen lentäessä heidän peräänsä. Öisellä taivaalla rhotukojen sähkösäikeet tanssivat kuolettavaa tanssiaan.
”Päästiin sieltä.”, Tulen toa huokaisee tyytväisenä. Kolme soturia seisoo paljaalla linnoituksen katolla vesisateen iskeytyessä mustaan kiveen. Yö on synkimmillään. Tähtiä ei näy Xian savusaasteen vuoksi, on vain loputonta mustaa ja jatkuvaa sadetta. Alhaalta kuuluu hälinää. ”Eikö tuo ole komentotorni?”, Matoro tajuaa katsoessaan vähän matkan päässä kohoavaa tornia, jonka parista ikkunasta paistaa himmeät valot. ”Mistä minä tiedän? En ole täyspäiväinen vierailija täällä.”, Suga toteaa. ”Luulen että se on komentotorni. Mennään!”, Kapura sanoo ja lähtee kulkemaan märkää, tasaitsa kattoa pitkin kohti tornia.
”Toinen kerroshan se oli?”, joku heistä varmistaa. ”Aye.”, Matoro sanoo lyhyesti. He seisovat metsästäjien linnakkeen katolla, komentotornin juurella.
”Yksi ongelma vielä… Miten pääsemme ylös?”, Kapura kysyy.
”Tämä alkaa pikku hiljaa syödä miestä, annetaan noille turpiin ja yritetään levähtää.”, Summerganon puhisee ja seuraa kuinka lohikäärmeet lähestyvät. Kolmikko odotti, kunnes lohikäärmeet olivat iskuetäisyyellä ja sitten alkoi tapahtua: Matoro ampu jäätä päin lohikäärmeiden näköä ja Summerganon hyppäsi korkealle ilmaan ja tuli alas miekka ojossa. Yksi lohikäärme karjui tuskasta miekan terän lävistäessä otuksen selän. Kapura paini parvekkeella yhden lohikäärmen kanssa, väistellen sen vahvoja iskuja. Matoro säntäsi apuun ja Summerganon jäi pitelemään muita petoja, saaden itse lieviä vammoja ja lohkeamia haarniskaan.
Kapura ja Matoro kaatavat vastustajansa ja se putoaa parvekkeen kaiteen rikkoen alas. Kapura ja Matoro ryntäävät toverinsa avuksi ja yllättävä, ylhäältä tuleva hyökkäys saa lohikäärmeet perääntymään. Yksi lohikäärme on poissa pelissä putouksen jälkeen ja toinen haavoittunut vakavasti Sugan miekan lävistettyä sen, mutta kaksi on yhä jäljellä ja niiden uhkavuus tuntuu vain kasvaneen. Kamppailu saa portaikon rakenteet heikkenemään, sillä kolmikko saa paiskattua raskaan pedon alas ja lohikäärme putoaa rymisten. Tilanne on erittäin sekava, sillä portaiden lisäksi taistelu on levinnyt takaisin alas ja linnake alkaa ilmeisesti heräillä, sillä muutama tiedusteleva metsästäjä saapuu paikalle, mutta katsoo parhaaksi olla sekaantumatta. ”Tämä ei voi jatkua näin, meidät otetaan kiinni jos emme pian korjaa luitamme täältä.”, Kapura huutaa melskeen läpi. Lohikäärme kaatuu rymisten portaat alas Kapuran ja Matoron yhteiselementti-iskun voimasta Summerganonin lyödessä pedolta jalat alta. Kolme petoa voihkii ja ryömii lattialla, yksi on perääntynyt nurkkaan.
”Nyt on tilaisuutemme. Hoidamme tilanteen, nitistämme muutaman metsästäjän jos niitä ilmaantuu ja jatkamme matkaa ennenkuin metsästäjät järjestäytyvät ja lahtaavat meidät!”, Matoro sanoo vakaalla äänellä. He ovat edenneet taistosta taistoon tehtävänsä aikana, mutta kolmikko ei silti tunne pelkoa tai horju, he tulivat tänne auttamaan ystäväänsä Killjoyta ja he hoitaisivat tehtävänsä. Ja pienenä bonuksena he löylyttäisivät metsästäjiä. Niin he tilanteen ajattelivat ja terästäytyivät jälleen. Alhaalla tarkkaileva Hordika lohikäärme oli jopa hieman peloissaan, sillä runnellun huoneen portaikossa seisova kolmikko tuntui periksiantamattomalta.
”Hei, tuolta saa syömistä!”, Matoro huudahtaa kolmikon kävellessä suuren oven ohi. Ruosteinen kyltti puuovessa on varustettu tekstillä ”ruokala”.
”…Ajattelet ruokaa nyt?”, Kapura tajuaa. ”Sieltä voisi löytyä linnoituksen kartta sekä useita ovia”, Matoro puolustelee. Hän ottaa tukevan otteen metallisesta kahvasta ja kiskaisee.
Useat kymmenet syömässä olevat metsästäjät katsovat hölmistyneinä kolmikkoa. ”…Hyvää iltaa.”, Matoro sanoo. Mitään muuta ei tullut mieleen. ”Ne ovat ne tunkeilijat! Tapetaan!”, kaikuu huuto suuressa salissa. Aseiden kilinää kuuluu ja rosovojoukko lähtee kohti ovea. Summerganon paiskaa raskaan oven nopeasti kiinni. Kuuluu tömähdys jonkun juostessa sitä päin. ”Mennäänkö jonnekkin muualle?”, Kapura ehdottaa. ”Tuolla ne ovat! Tapetaan!”, kuuluu raivoisa huuto käytävältä Klaanilaisten takaa. Summerganon paiskaa oven kovaa auki, ja kuuluu tömähdys jonkun ollessa sen edessä. Nopean taktisen siirtymisen jälkeen sama toistuu. Joku ruokalan ulkopuolelta juoksee ovea päin.
Klaanilaiset tajuavat olevansa taas metsästäjiä täynnä olevassa ruokalassa. Alkaa taistelu, Klaanilaiset pyrkivät tunkeutumaan vihollistensa läpi salin takaosaan.
Matoro huomaa taistelussa monesti kuinka erilaista on taistella kirveen kanssa. Se sopii brutaaliin rynnimiseen ja polttopuiden hakkuuseen, ei eleganttiin taisteluun. Ei tosin moottorisahakaan erityisen elegantti ollut, mutta siinä oli tyyliä!”, Matoro ajattelee huitaistessa jonkun metsästäjän käsivarren katki kirveellä. Panssarit napsahtavat ikävän kuuloisesti. Hän heittää kirveensä keskelle taistelua ja kierähtää alakautta, kaataen monta tusinametsästäjää. Hän nousee nopeasti erään steltiläisen metsästäjän eteen, nappaa tätä tämän keihäästään ja potkaisee kohdettaan jalkaan. Valkomusta toa pyöräyttää pitkää piikikästä keihästä päänsä yläpuolella ja huitaisee kovaa jotakuta panssaroitua metsästäjää mahaan.
Edestäpäin kuuluu karjuntaa. Matoro nostaa päänsä ja näkee vilauksen rumimmasta olennosta ikinä. Se on jonkinlainen rahi, jolla on kaksi jalkaa, neljä kättä, häntä ja se on täynnä epämääräisiä piikikkäitä ulokkeita. ”Hordika-lohikäärmeet”, Matoro muistaa. Hän kuuli niistä joskus arkistoissa.
Neljä suurta olentoa tulee hitaasti takaovesta esiin. Noin montaa he eivät voisi voittaa. ”…Nuo lohikäärmeet hyökkäävät!”, Kapura huutaa tajuttuaan itsekkin tilanteen. ”Nopeasti! Noihin portaisiin!”, Sumerganon huutaa ja osoittaa huoneen reunaa pitkin kulkevia portaita.
Matoro katsoo nopean vilkaisun, portaat johtavat puusta tehdylle parvelle joka kulkee huoneen reunoja pitkin katonrajassa. Ei hääppöinen turva mutta pakollinen jatkoa ajatellen. Suurikokoiset lohikäärmeet lähtevät hyökkäykseen. Ne ovat kokoisekseen harvinaisen nopeita ja tehokkaita.