Klaanon

Avainsana: Xia

  • Operaatio Beeta osa 25: Tunteet johtavat

    Metru Nui, noin 20 vuotta suurten sotien jälkeen, Mustan Käden komentokeskus

    ”Ne ovat tulleet läpi! Portit on murrettu, vetäytykää syvemmälle!”

    Punaiset valot välkkyivät ja väkeä juoksi rakennuksen sisällä mielipuolisesti ympäriinsä. Kymmenen vahkin ryhmä ryntäsi aulassa olevasta hissistä ulos ja juoksi kohti rakennuksen ulko-ovea.
    Rakennuksen pääkaiuttimista kuului tietokonemaisen naisen ääni:

    ”Vihollinen on läpäissyt puolustusjärjestelmät. Vihollisia sektoreilla: Kaksi, kuusi, kahdeksan, viisitoista… Torjuntatiimi numero kolme, olkaa hyvät ja edetkää kohti vihollisen etulinjaa. Tiimi kahdeksan, olkaa hyvät ja siivotkaa käytävä numero satakuusitoista. Tiimi viisitoista, olkaa hyvät ja sulkekaa kahvinkeitin, jotta sisemmät puolustusjärjestelmät saavat tarpeeksi virtaa.

    Vahkit nostivat aseensa ja juoksivat kohti etuovia, juuri niiden räjähtäessä. Vahkinpalasia lensi ympäri hallia ja siellä juoksentelevat matoranit huusivat kauhusta. Tuhoutuneesta ovesta ryntäsi sisään viisi pimeyden metsästäjää, joista jokainen oli hampaisiin asti aseistettu. Tästä ehkä kaameimpana esimerkkinä yksilö, jonka kasvoja hallitsivat järkyttävän kokoiset piraijamaiset hampaat. Nämä viisi metsästäjää ryhmittyivät oven eteen ja päästivät vielä yhden metsästäjän sisään.

    Tämä metsästäjä oli liekinpunainen, kyttyräselkäinen ja tämän selästä purkautui liekkejä tämän kävellessä. Hahmo yski raskaasti ja otti paremman ryhdin, ladaten samalla kädessään olevan valtavan tykin.

    ”Purifier, tie on avoin ja vastarinta mitätöntä. Minne etenemme seuraavaksi?”, yksi metsästäjistä kysyi. Purifier yskäisi pienen liekin suustaan ja käänsi sitten katseensa kohti hissiä.

    ”Operaatio lohikäärmeen ykkösobjektiivi on tuhota Mustan Käden johtoporras. Etenemme sinne ja tuhoamme kaiken.” Tämän sanottuaan kuusikko asteli hissiin ja poistui aulasta.

    ”Gomentogesgus on gerrogsessa gahd-”, miekkahampainen metsästäjä kakoi, mutta keskeytyi yllättäen hissin pysähtyessä kerrokseen viisi. Ovet avautuivat, mutta kuusikko ei nähnyt muuta kuin savua. Sitten, aivan tyhjästä, energia-aseet laukesivat ja neljä metsästäjää kaatui maahan.

    Miekkahampainen metsästäjä rääkäisi ja hyppäsi hissitä ulos, mutta pysähtyi välittömästi valkoisen miekan lävistettyä tämän. Nyt seisoi enää yksi metsästäjä, Purifier.

    Energia-aseet laukesivat uudelleen, mutta Purifier oli neuvokas ja livahti hissistä ulos, jolloin laukaukset tuhosivat hissin ja saivat sen tippumaan alas kuilua.
    Purifier hyppäsi yhden asetta pitelevän vartijavahkin päälle ja murskasi tämän, ampuen samalla kaksi muuta palasiksi yhdellä isolla kanuunanlaukauksella.

    Savu alkoi vihdoin hälvetä ja tilanne selkeytyi. Tilanne pysähtyi Purifierin rääkäisyyn.
    Valkosininen naispuolinen toa oli silpaissut Purifierin ranteen, jolloin kanuuna tuhoutui ja putosi savuavana lattialle. Huoneessa seisoi näiden kahden hahmon lisäksi pitkä parrakas maan toa ja kolme vahkia, joista yksi kantoi olallaan juuri tuhoutuneen toverinsa ruhoa.

    ”Ykkösprioriteetti on saada Herra ulos. Menkää!”, valkosininen toa komensi ja vahkit nyökkäsivät, raahaten Herraksi kutsutun toan puoliväkisin mennessään. Purifier yritti lähteä perään, mutta toa asettui tielle, jolloin Purifier onnistui repäisemään toan massiiviset panssarit irti.

    ”Komentaja Niz, me tapaamme jälleen”, Purifier ärisi itsevarmasti.

    Niz piteli kättään paljastuneella vartalollaan. Hän oli menettänyt haarniskansa yhdestä nopeasta hyökkäyksestä, vaikka vastustajan toinen käsi oli vakavasti vammautunut.

    ”Sinä et pääse tästä”, Niz sanoi ja nosti valkoisena hohtavan miekkansa koholle.
    Purifier käkätti ja avasi suunsa. Suusta purkautui valtava magmapallo, mutta Niz oli nopea ja onnistui syöksemään veden elementalivoimillaan vesipurkauksen vapaasta kädestään. Magmapallo haihtui ilmassa ja vesi purkautui suoraan Purifierin ammottavaan kitaan. Purifier tarttui terveellä kädellään kurkkuunsa ja yski epämääräisiä kappaleitaa ulos ammottavasta kidastaan.

    ”Sinä-täytät-vanhan-kenraaliystäväsi-toiveita-viimeistä-kertaa.”

    Niz painoi päänsä alemmaksi ja hänen kasvoillaan hohtava sininen Ruru sai hänen kasvonsa näyttämään, kuin vesi valuisi hänen kasvojaan pitkin.

    ”Hän ei tullut koskaan takaisin, komentaja. Hän hylkäsi sinut, hän on nyt yksi meistä”, Purifier jatkoi ja nousi nyt täydessä mitassaan, kun Nizin miekkakäsi laskeutui vähitellen, tämän kasvojen nyt todella peittyessä kyynelistä.”

    ”Minä en u-usko s-sinua. Hän ei ikinä, ei ikinä liittyisi metsästäjiin!”

    Purifier päästi ilmoille karmeimman naurun, mitä siinä rakennuksessa oltiin koskaan kuultu. Nizin miekka tippui tämän kädestä ja hänen jalkansa pettivät. Hän ei voinut uskoa mitä metsästäjä puhui. Killjoy ei ikinä voisi… mutta hän oli ollut poissa kauan. Huhuja kulki, mutta hän ei uskonut, hän ei voinut…

    Purifier seisoi nyt hänen edessään. Hän tiputti Nizin eteen medaljongin. Pyöreän rengasmaisen medaljongin, johon oli merkillisillä kirjaimilla kaiverrettu teksti, jonka Niz kuitenkin selvästi osasi lukea: ”Tunteet johtavat”

    ”Miksi sinä…?”

    Niz ei tuntenut enää, ei tuntenut kipua, ei tuntenut luurankomaista kättä, joka tunkeutui hänen lävitsensä, ei tuntenut, kuinka se tarttui johonkin hänen sisällään, ei tuntenut käden repivän tietään ulos hänen rinnastaan, ei tuntenut elämänsä kaikkoamista, ei mitään… ei enää koskaan mitään.

    Xia, Mustan Käden komentokeskus

    Herra oli päättänyt tarinansa. Punamusta olento hänen edessään oli polvillaan, hänen kypäränsä oli tippunut maahan. Olennon rujo ja sulanut pää oli kostea. Pää kohosi kohti kattoa ja riipivä huuto täytti huoneen…

  • Operaatio Beeta osa 24: Mähinää ja mäiskettä

    Xia, metsästäjien tukikohta

    Kapura ja Summerganon ovat saaneet Trackerista selvän niskalenkin ja tämä tuntuu olevan jo peloissaan, mutta taistelee kuitenkin tehokkaasti vastaan ja Summerganonilla on täysi työ torjua hänen iskujaan. Kapura iskee välillä tulta peliin ja Tracker perääntyy sen voimasta aina jokusen askeleen.

    Matoro väistää muutaman metsästäjän lyönnit ja säntää tovereidensa avuksi. Yhdessä he olisivat ehkä voineet kukistaa Trackerin, mutta tämän lemmikkipeto ryntää isäntänsä avuksi, murskaten sarvillaan esteet, kuten kolossimaisten metsästäjien ruhot tieltään. Summerganon ja Matoro väistävät täpärästi Trackerin vastaiskun ja (onneksi) ohi kiitäneen pedon sarvet, mutta aseeton Matoro on nyt kaksistaan Trackerin kanssa, sillä hänen ja toveriensa välissä vaanii peto, jonka sarvien takia Kapura ja Summerganon joutuvat olemaan varuillaan… Heidän täytyy miettiä liikkeensä tarkkaan.

    Kapura hoksaa käyttää tulta, sillä siitä peto ei pidä ja saa sen huutamaan tuskasta ja perääntymään hieman. Tämä antaa Summerganonille tilaisuuden viilettää pedon ohi. ”Matoro, ota tämä!”, Suga huikkaa Trackerin huitaisuja väistelevälle Matorolle ja antaa toverilleen kirveensä. Lainakirveellä aseistettu Matoro ja miekkaa heilutteleva Summerganon ajavat Trackeria nyt nurkkaan ja Kapura, joka ansaitsee Sugalta ja Matorolta suuret kiitokset pedon pidättelemisestä, hätistelee petoa tulellaan. Lopulta peto ja sen isäntä, Tracker on saarrettu hallin keskustaan ja muut metsästäjät ovat joko liikuntakyvyttömiä tai lopullisesti poissa pelistä.

    Kolmikko katsoo kylmästi Trackeria, joka on nyt kahdestaan petonsa kanssa sisukkaiden vihollisten saartama. ”Ei tämän näin pitänyt mennä.”, metsästäjä puhisee ja tämän kärventynyt peto suorastaan uikuttaa vieressä. Trackerin silmät tuntuvat palavan, kun hän tekee raivokkaan ja epätoivoisen hyökkäyksen Summerganonin kimppuun, saaden Sugan miekasta lukuisia vammoja ympäri kehoa. Epätoivoinen ja harkitsematon hyökkäys ei tehoa tovereidensa lujuudesta vaikuttunutta ja itsevarmuutta saanutta soturia, vaan Tracker kaatuu voihkien maahan, mutta yhä hän on raivoissaan. Summerganon ei ehdi edes harkitsemaan, mitä tekisi loukkaantuneelle viholliselle, kun hän huomaa miten Matoro ja Kapura ovat vaikeuksissa pedon kanssa. Se ei tunnu enää välittävän kivusta, vaan haluaa ainoastaan päästää kolmikon päiviltä. Matoro ja Kapura perääntyvät Sugan luokse ja katsovat voihkivaa Trackeria, joka (kolmikon epäonneksi) huutaa lemmikilleen: ”PUSKII!”

    Peto tekee työtä käskettyä ja syöksyy kohti kolmikkoa, joka alkaa jo hieman väsyä. He väistävät, mutta pedon sarvet osuvat suurta portaikkoa kannattelevaan rautapilariin ja portaikko alkaa huojua. Pylväät kaatuvat ja kiveä putoilee, kun portaikko sortuu rymisten pedon päälle, kolmikon ennättäessä juuri ja juuri pois alta. Peto ei tunnu olevan moksiskaan, vaan vielä korventuneena ja ruhjottunakin sen puskee sortumakasan alta ja valmistautuu lopettamaan soturit. Trackerkin pääsee jaloilleen, vaikka ontuu ja kolmikko valmistautuu jälleen taisteluun…

    Portit aukeavat, valtava määrä metsästäjiä rynnii sisään ja tilanne laukeaa. Tracker ja peto yllättyvät liittolaisista ja kolmikko saa sekunnin murto-osan aikalisän, jonka he hyödyntävät sännäten toiselle puoelle hallia, eli kierreportaikkoon, jota he pian kipuavat ylöspäin. He kuulevat Trackerin raivon, metsästäjien pilkan ruhjotulle ”toverilleen” ja kuinka takaa-ajo lähtee taas kerran käyntiin. Kolmikko pääsee seuraavaan kerrokseen ja laukaisee alas portaisiin jää- ja tulisäteitä, jotka saavat aikaan dominoefektin ja metsästäjät valuvat ryminällä alas huutaen tuskasta. Kun kolmikko kerran pääsi vauhtiin, päättävät he tehdä työn kunnolla: Kapura pinnistää ja onnistuu väsymyksestään huolimatta, silkalla sisulla luomaan suuren roihun portaikkon puisiin osiin ja pian koko kierreportaikko palaa siellä ja täällä. Matoro kanavoi jäävoimansa Sugalta saamansa kirveen läpi ja luo jääesteitä aivan heidän eteensä, jotta alakerran takaa-ajailla olisi työn ja tuskan takana päästä ylempiin kerroksiin, varsinkin jos tuo oli ainoa tie.

    ”Kartoittakaamme vähän tilannetta. Missäs me oikein olemme?”, Summerganon kysäisi.
    ”Ja mihin tästä?”, Kapura tivasi hengästyneesti.
    ”Ihankuin minun pitäisi tietää kaikki.”, Matoro sanoi huvittuneena, vaikka käsitti kyllä, että kysymykset olivat aika yleisiä. He olivat nyt päässeet pois alimpien kerrosten suurista halleista ja kokoustiloista, nyt heidän pitäisi välttää kiinnijäämistä linnoituksen tornien käytävissä ja löytää määränpäänsä. Ja jos mahdollista, suunnitella ja järjestää pakoreittiäkin. Mutta nyt he eivät ajatelleet aivan niin pitkälle, vaan lähtivät kävelemään käytäville, etsien pientä levähdy- ja piilopaikkaa. Ja omituista kyllä, he kävelivät rennosti vihollisen linnakkeessa. ”Olemmekohan olleet täällä vähän liian kauan, kun olemme kuin kotonamme?”, Kapura sanoi havaittuaan heidän kepeytensä.
    ”Kenties, mutta olemme ainakin puhdistaneet tätä paikkaa ihan kiitettävästi.”, Summerganon vastasi.

    Kolmikko oli seikkaillut ympäri linnaketta, aiheuttaen hämminkiä yllin kyllin. Ja paljon oli vielä edessä, sillä tehtävä oli täyttämättä.

  • Operaatio Beeta osa 23: Kattokruunujekku

    Xia, Metsästäjien tukikohta

    Korkea piikkihaarniskoitu metsätäjä seisoo tappavan tehokkaan vainuhärkänsä kanssa Klaanilaisten edessä. Tracker pyöräyttää sahalaitaista miekkaansa valmiiksi.

    Matoro kelaa mielessään erilaisia toimintavaihtoehtoja. Härän voimista hänellä ei ole tietoja. Itse Pimeyden Metsästäjä hoituisi oletettavasti parhaiten kolmikon yhteishyökkäyksellä, yhdellä miekalla ei paljoa tee kolmea kohdetta vastaan.

    Summerganon syöksyy nopeasti, iskien kierreliikkeellä Trackeria kylkeen. Tämä lyö takaisin, ja Kapurakin hyökkää pitkän metsästäjän kimppuun.
    Matoro vetäisee miekkansa ja on astumassa eteenpäin, kunnes yhtäkkiä valkoinen härkä syöksyy Jään Toaa päin. Tämä vetäisee miekkansa nopeasti torjumaan tulevan iskun. Otuksen sarvet osuvat kovaa Matoron miekkaan. Miekka alkaa murentua.

    ”Mit-”, Matoro ehtii sanoa miekkansa hajotessa tomuksi. Nopea hyppy väistää hyökkäystään jatkavan olennon.
    ”Ikävät sarvet.”, Matoro toteaa. Rahi-olento kääntyy ja valmistautuu uuteen syöksyyn.

    Hän huomaa sivusilmällään huoneen takaosaan saapuneet metsästäjät. Niitä on paljon.
    Iso joukko vihaisen näköisiä muskelikasoja lähtevät kohti klaanilaisia ja Trackeria.

    Kapura ja Summerganon kaksin- eh, kolmintaistelevat Trackeria vastaan. Kahden Klaanilaisen yhteistoiminta on heikentönyt huomattavasti metsästäjän asemaa, mutta paikalle rynnistävä lauma kääntää asetelman päälaelleen.

    Suurikokoinen metsästäjä hyökkää nuijan kanssa Matoron kimppuun. Toa väistää, vetäisee vyöltään…
    ”Ei mitään. Pahus!”, Matoro kiroaa muistaessaan ettei ottanut vara-asetta. Nuijanisku pamahtaa häntä selkään, iskien Jään Toan maahan pitkälle.

    Matoro hyppää korkealle ilmaan potkaisten takakierrepotkulla liaan lähelle tulevaa metsästäjää otsaan. Tämä tavoittelee ilmojen halki lentävää mustavalkoista sankaria jalasta, mutta epäonnistuu. Matoro nappaa katossa olevan kattokruunun reunasta.

    Joukko ammuksia lentää ylös. Matoroa osuu jalkaan joku mitätön pikkupaukku. Mustavalkea hahmo kieräyttää itseään kerätäen liikevoimaa hyppyyn.
    Punainen ammus viuhahtaa aivan hänen valkoisen naamionsa ohi. Toinen iskeytyy kattoon. Cordakinammuksen synnyttämä paineaalto heittää kattokruunun kovaan liikkeeseen sivulle, ja harhaosuma itse valaisimeen saa tämän irti.
    ”Voi-”, Matoro ehtii todeta ennenkuin keltametallinen kruunu lähtee lentoon liikkeestä.

    Matoro pysyy tiukasti kiinni huoneen halki lentävässä kruunussa. Parimetrinen kruunu kalahtaa sienämään, karisten siinä roikkuvan klaanilaisen maahan. Valokiviä täynnä oleva valaisulaite lentää poikittain metsätäjäjoukkoa päin, iskien monet maahan raskaan kruunun alle.

    Matoro hymyilee väkinäisesti hetken kattokruunun alle jääviä metsästäjiä.

  • Operaatio Beeta osa 22: Yllätyshyökkäys

    Xia, metsästäjien tukikohta

    Kapura, Summerganon ja Matoro roikkuvat teräskaapelissa ja pimeyden metsästäjät saapuvat seinässä olevaan aukkoon, valmiina ampumaan kolmikon alas. ”Meidän on kiivettävä ylös, pystymme ehkä kipuamaan parvekkeellekin!”, Summerganon huutaa tovereilleen, jotka ovat ilmeisesti samaa mieltä, mutta suunnitelman toteutus onkin hankalampi juttu. Kolmikkoa ammutaan taas, mutta Kapura onnistuu sateesta huolimatta laukaisemaan tuli-iskun aukkoa päin, joten metsästäjät perääntyvät taas hetkeksi. Matoro ottaa toiseen käteensä miekan ja ampuu itse jääsäteen aukon suulle, jolloin se tukkeutuu hetkeksi. ”Aikaa ei ole hukattavaksi!”, Matoro toteaa jäätävän säteensä ampumisen jälkeen ja alkaa kiivetä vaijeria ylöspäin. ”Toivottavasti tämä kestää kiinni…”, Kapura mutisee ja seuraa Summerganonin kanssa Matoron esimerkkiä. He pääsevät aivan parvekkeen alle ja parilla heilautuksella Matoro saa kiinni parvekkeen reunasta ja kiipeää sen päälle. Samalla hetkellä metsästäjät puskevat jääseinäistä läpi ja yrittävät ammuksillaan joko irroittaa vaijerin, pudottaa Summerganonin ja Kapuran tai jos mahdollista, romahduttaa parvekkeen…

    Mutta Summerganon onnistuu torjumaan miekallaan jokusen zamorin ja ne kimpoavat ympäriinsä ja viimein koko kolmikko on parvekkeella, joskin Summerganon sai osuman panssariinsa suojatessaan torjuntaliikkeillään Kapuraa, yhdellä kädellä roikkuessaan. Savuava reikä haarniskassa oli kuitenkin kolmikon murheista pienin, sillä parvekkeeltakin he kuulivat, miten sisällä metsästäjät juoksentelivat, ilmeisesti heitä etsien. ”Ne löytävät meidät kyllä täältä.”, Kapura toteaa ja on aivan oikeassa. Niinpä kolmikko pitää pikapalaverin ja päättää siirtyä Matoron harppuunaa jälleen hyväksi ja kipuavat sen avulla linnakkeen ylemmästä kerroksesta lähtevän ulokkeen, ilmeisesti tähystyskielekkeen päälle. He ovat nyt muurilla, joka on vielä tyhjillään, mutta heidän juuri taakseen jättämältään parvekkeelta kuuluu meteliä. ”Ne livahtivat taas! Mutta ei hätää, alempiin kerroksiin vieviä reittejä vartioidaan, ne eivät pääse enää karkuun.”, metsästäjät rääkkyvät.

    Sade jatkuu yhä ja kolmikko kyhjöttää linnakkeen merenpuoleisen sivustan korkeimmalla muurilla, odottaen vihollisiaan. ”Ei, tämä ei voi mennä näin.”, rikkoo Matoro hiljaisuuden. ”Taistellaan tiemme läpi.”, ehdottaa Kapura ja suuntaa katseensa Summerganoniin, joka seisoo vaiti katsoen merelle. ”Piileskely käy kieltämättä hankalaksi. Ehkä piileksimme, teemme suunnitelman. Silloin linnakeen kaikkia alueita varmasti vartioidaan. Tai…”
    ”…taistelemme nyt tiemme piiloon, kun metsästäjät ovat ilmeisesti vielä hajallaan?”, sanoi Matoro, joka luki Summerganonia sillä hetkellä kuin avointa kirjaa. ”Heh, aivan. Kumpaa ehdotatte?”, Summerganon sanoi hymyillen. Koko kolmikkon valtasi sillä hetkellä pieni hilpeys. He seisoivat linnoituksen sateisella tähystysmuurilla, tietäen että minne he siellä menivätkään, olisi vihollisia vastassa. Mutta se ei heitä estänyt. Kolmikko lepäsi hetken aikaa sisälle johtavan oven katoksen alla, kuulostellen koko ajan vihollisten varalta ja sitten he avasivat oven ja astuivat takaisin sisään, vaaroja pelkäämättä.

    ”Juoksemme heidät kumoon. Kun me sitten poistumme tältä saarelta Killjoyn kanssa, ovat metsästäjät kokeneet sellaisen löylytksen etteivät uskalla laittaa päätään ulos puoleen vuoteen.”, hymisi Kapura ja ensimmäiset vastaantulevat metsästäjät, jotka he kohtasivat suurella käytävällä heti sisään päästyään, saivat ensin niskaansa jäätävät ja tuliset säteet ja heti perään nuo viisi metsästäjää paiskattiin seinille miekkojen väkevien huitaisujen voimasta. Kolmikko kiisi käytävää pitkin melkoisella vauhdilla ja he suunnistivat parhaansa mukaan ylimpiin kerroksiin.

    He saapuivat linnakkeen keskushalliin, josta lähti portaita joka suuntaan. Hallissa partioi useita metsästäjiä ja keskellä hallia oli Tracker, lemmikkinsä kanssa. ”Hm, näyttää pahalta.”, Matoro arvioi tilannetta portaikon yläpäästä, jonne kolmikko oli lopulta päätynyt ja katseli nyt alas keskushalliin, jossa oli myös portit eteishalliin ja sitä kautta ulos. ”Meillä on nyt mainio tilaisuus iskeä, voimme niittää noita kuin heinää, jos yllätyskortti toimii parhaalla mahdollisella tavalla.”, Summerganon ehdotti tasaisella äänellä, josta oli aistittavissa myös ripaus synkkyyttä ja jopa pelkoa. Sillä vaikka kolmikko oli rohkealla mielellä, ei ajatus siitä, että minne he menivätkään, tiedettiin heitä varoa ja etsiä juurikaan innostanut heitä. Niinpä he katsoivat parhaaksi vaihtoehdoksi hoitaa niin monta vihollista taistelukyvyttömiksi, kuin mahdollista. Summerganon otti miekkansa ja kirveensä esiin ja Matoro ja Kapura aseistautuivat myös. ”Tästä se lähtee.”, Matoro sanoi ja lähti juoksemaan portaita alas. Kapura ja Summerganon seurasivat esimerkkiä. Kapura valmistautui laukaisemaan tuliaallon, mikäli he joutuisivat saarretuiksi. Summerganon, aseet molemmissa käsissä loikkasi korkealle ja valmistautui tekemään raivokkaimman hyökkäyksensä ikinä.

    Ja niin voimakas oli sankarikolmikon yllätyshyökkäys, että ainakin kymmenen metsästäjää lensi kirjaimellisesti ympäriinsä, tietämättä mikä heihin iski. Tracker ryntäsi lemmikkinsä kanssa kolmikon kimppuun, joka valmistautui kohtamaan tuon metsästäjän ja sen vaarallisen pedon.

    Kolmikko valmistautui puskemaan tiensä läpi näiden vihollisten, ylimpiin kerroksiin asti, jonne pääsi ilmeisesti hallin vastakkaisella puolella olevasta kierreportaikosta. Heidän edessään oli vain Tracker ja tämän peto. Ja jokunen muu metsästäjä, jotka säntäsivät karkuun ja hakemaan vahvistuksia… ja kolmikon olisi päästävä livohkaan ennen niiden saapumista.

    ”Teidän vierailunne päättyy tähän.”, Tracker sanoi ääni viime kertaisen kohtaamisen epäonnistumisesta johtuvaa inhoa ja raivoa tihkuen. Peto valmistautui taisteluun sarvet ojossa…

  • Operaatio Beeta osa 21: 51 bioa kaapelia

    Xia, Pimeyden Metsästäjien tukikohta

    Kolme metsästäjää lähtevät vaappumaan pois salista, jättäen sen kokonaan tyhjäksi.
    Kolme Klaanilaista hiippailevat pois tolpan takaa.

    ”Luulen että meidän pitäisi selventää sijaintimme.”, Matoro toteaa.
    ”Mitenhän se hoituu? Menemmekö kysymään joltakin metsästäjältä neuvoa?”, Kapura vitsailee.
    Kolmikko tutkii huonetta.

    ”Hei, tuolla on lattialuukku!”, Suga huutaa noteeratessaan heikot ääriviivat lattiassa. Hän ryntää edeltä avaamaan sitä.

    ”Tuolta kuului ääniä! Ne ovat tuolla!”, huudetaan jostain. Kuuluu juoksuaskelia.
    Summerganon, Matoro ja Kapura livahtavat lattialuukusta alas.

    Joukko Pimeyden Metsästäjiä saapuu saliin.
    ”Ei mitään.”, joku toteaa tylsiintyneenä.
    ”Mistä ne muka pakenivat?”, toinen miettii.

    Metsästäjät huomaavat luukun.

    ”Onko kellään valoa?”, Matoro kysyy pilkkopimeässä.
    Kapura luo käteensä lieskan joka valaisee kapean käytävän.
    Pimeässä käytävässä on tummaa kiveä seinät ja soraa lattia.
    Puuluukkua heidän yläpuolellaan hakataan. Joku neuvoo ihan avaamaan sen.
    Klaanilaisille tulee kiire. He lähtevät juoksemaan täysillä eteenpäin.
    ”Tuolla ne menevät!!”, joku metsästäjä karjuu.

    ”Kierreportaat!”, Kapura huudahtaa iloisena. Kolmikko lähtee kapuamaan nopeasti metallisia portaita.

    ”Umpikuja!”, huutaa Matoro vähemmän iloisena. Portaiden yläpäästä ei pääse mihinkään.

    ”Kuka ääliö tekee portaat jotka eivät johda mihinkään?”, Suga miettii ääneen kunnes hänen silmänsä osuu kylttiin ”siirrettävät huoltoportaat”.

    ”Hidastakaa niitä! Asennan tälläisen Killjoyn antaman sulattimen seinään!”, Matoro ilmoittaa ja kaivaa vyönsä kotelosta puoliympyrän mallisen laitteen. Hän kiinnittää sen kiviseinään ja käynnistää sytyttimen. Kapuran aalto tulta pysäyttää Metsästäjien etenemisen hetkeksi.
    Kolmikko hyppää hetkeksi alas portailta.
    Kiviseinämä sulaa räjähtäen auki.

    ”Kaiken järjen mukaan tuossa pitäisi olla maa, olemme pohjakerroksessa…”, Matoro ilmoittaa ja nousee portaita.
    Kylmä vesisade osuu hännen naamioonsa. Hän vilkaisee helpottuneena alaspäin. Merta.

    ”Vettä?”, Jään Toa toteaa ja vetää itsensä äkkiä portaiden yläpäähän.
    ”Hei, olemme linnakkeen marenpuoleisella sivustalla. Siellä missä on pystysuora kallio mereen.”, Matoro huutaa.
    Metsästäjät tulevat taas.
    ”Olkaa hetki hiljaa! Ettekö näe että meillä on hommia!”, Summerganon huutaa metsästäjille ja nappaa suuren kirveensä. Kapessa käytävässä ne eivät voi käyttää määräylivoimaa.

    Matoro istuu aukkoon pohtimaan, ampuen välillä jääsäteitä kahden muun Klaanilaisen tueksi.

    ”Hei, idea!”, hän huutaa. Vahva kohmetussäde jäädyttää suurimman osan metsästäjistä vähäksi aikaa.
    ”Tuolla ylhäällä on ikkunankarmi. Koitan osua siihen harppuunallani, kiivetkää sitten köyttä pitkin.”, Matoro neuvoo.
    ”Matkaa on yli viisikymmentä bioa!”, Kapura esittää vastalauseena kurkattuaan aukosta ylös.
    ”Hei, harppuunassani on kaapelia 51 bioa. Ongelma?”, Matoro sanoo ja ampuu.

    Kuuluu kilaus.

    Kaapeli putoaa Matoron ohi alas.
    Hän kelaa sen.

    ”Minusta tuntuu että siitä ei saa kiinni.
    ”Terävä havainto. Niin minustakin tuntuu.”, Matoro ilmoittaa.

    Käytävän päähän ilmestyy järeästi aseistautuneita metsästäjiä.

    ”Jotain. Nopeasti.”, Matoro ajattelee ääneen.

    Luukusta pudotetaan valtava ohjuksenheitin.

    ”Jotain. Nopeammin.”, Matoro ajattelee edelleen. Hän tähyilee avoimesta luukusta jatkuvasti. Hänen silmiinsä osuu pimeä parveke, ja hän laukaisee harppuunansa. Terä uppoaa puiseen tasanteeseen.

    ”Mentiin!”, Matoro huutaa. Kapura ja Summerganon ottavat kiinni metallisesta vaijerista, ja Matoro tiputtautuu alas. Ohjus lentää ja osuu ovenkarmiin, aiheuttaen valtavan oranssin räjähdyksen ja paineaallon. Kolme Matoron harppuunan kaapelissa roikkuvaa klaanilaista lentävät heilurimaisesti sivulle, kylmän sateen piiskatessa heitä.

    ”Sinne meni.”, yksi metsästäjistä toetaa omahyväisenä.

    Heiluriliike heittää kolmikon takaisin oviaukkoon. Metsästäjän ampuvat, mutta Klaanilaiset ehtivät heilahtaa pois.

    ”Ne eivät kuolleetkaan!”, joku sisältä huutaa. Pimeyden Metsästäjät lähtevät kohti aukkoa seinässä.

    Kolme Klaanilaista roikkuvat teräskaapelilla korkealla yllä olevasta parvekkeesta kiviseinämää vasten. Alla velloo meri.

    ”Että minä rakastan tälläisiä tilanteita.”, Matoro toteaa kuivasti.

  • Operaatio Beeta osa 20: Tracker räkyttää

    Xia

    Matoro, Kapura ja Summerganon syöksyvät hissin mukaan alaspäin, DEVASTATORin jäädessä karjumaan ylös, mutta se löytäisi kolmikon kuilun pohjalta, jos he jäisivät sinne liian pitkäksi aikaa… Niinpä hissin tömähdettyä kuilun pohjalle, vieläpä kolmikon kannalta melko kivuliaasti, lähtivät he samantien liikkeelle ja päätyivät käytävälle. He kuulivat jostain meteliä, mutta ainakaan vielä ei lähistöllä tuntunut olevan mitään. Mutta edes alimmat kerrokset eivät olleet tyhjillään ja hetken aikaa yksitoikkoista, kivistä käytävää käveltyään kolmikko päätyi suureen halliin, jossa oli useita ovia. Keskellä oli jonkinlainen koroke ja Metsästäjien välineitä lojui siellä täällä. Hallin seinustalla oli portaat ylemmille tasanteille, jossa näkyi olevan jonkinlaisia monitoreja.

    Kolmikko tutki hallin läpikotaisin, muttei nähnyt jälkeäkään vihollisista. ”Ne ovat jahtaamassa meitä toisaalla.”, lausui Kapura koko kolmikon ajatukset ääneen ja samalla hetkellä yksi ovi levähti selälleen ja sieltä rynnisti Tracker, ilman kuulua lemmikkiään. ”Mokomat nuuskijat! Luulitteko todellakin olevanne niin ovelia, etten löytäisi teitä linnoituksesta, jossa asustan?”, metsästäjä puhisi. Summerganon, Kapura ja Matoro katsoivat vihollistaan kylmästi. ”Olet meidän ja tehtävämme suorittamisen välissä, joten tästä tulee hiukan kivuliasta.”, Matoro sanoi Trackerille ja syöksyi moottorisaha suristen vihollisen kimppuun.

    Tracker yllättyi toan asevalinnasta ja perääntyi, antaen Summerganonille ja Kapuralle tilaisuuden hyökätä sivusta ja Tracker olikin pian hätää kärsimässä. Hän huitoi minkä ehti ja Matoro lensi sahoineen maahan, mutta Summerganonin raivokas hyökkäys ja Kapuran tuli-isku suoraan selkään saivat metsästäjän perääntymään nurkkaan. Matoro nousi ja tuli toveriensa luo. ”Noniin, hoidetaanpa tämä tuhmeliini.” ”EI!”, huusi Tracker ja löi voimiensa tunnosta ja niin voimakas oli tuo huitaisu, että Summerganon lensi hallin keskustan koroketta päin kaataen lentäessään myös Kapuran. Matoro perääntyi Kapuran kanssa korokkeen luokse. Kolmikko seisoi nyt keskellä hallia, kuullen jostain askelia ja heidän edessään seisoi Pimeyden metsästäjä, Tracker.

    ”Niin typerältä kuin tämä tuntuukin, emme voi jäädä tänne.”, Summerganon toteaa ja hyppää miekkansa kanssa Trackeria kohti. Muut seuraavat esimerkkiä ja he kirjaimellisesti jyräävät Trackerin ja säntäävät ovelle, jossa lukee ”porraskäytävä”. Tracker nousee oven mennessä kiinni kolmikon perässä ja metsästäjäjoukon rynnätessä ylätasanteiden ovista huoneeseen. ”Pakenivatko ne?!”, kuuluu jonkun metsästäjän huuto porraskäytävään, jota kolmikko kiipeää ylös. Käytävä vei heidät ylempiin kerroksiin, joissa he juoksivat satunnaisista metsästäjistä yli. Heidän mielessään poltti vain yksi asia: Nimdan löytäminen.

    He kulkivat vielä yhdet portaat ylös ja heidän edessään avautui korkea huone täynnä pilareita ja useita portaita ja huoneen päädyssä oli muutaman metsästäjän joukko syventyneenä keskusteluun: ”Komentotornin mukaan tunkeilijat ovat kellarikerroksissa.”, yksi metsästäjä puhui ja kolmikko, jota ei vielä huomattu vetäytyi pilarien taakse kuuntelemaan. ”Ei, keskuksesta ilmoitettiin, että saivat Trackerilta viestin, jonka mukaan tunkeilijat suuntasivat ylöspäin, ovat mahdollisesti jo poistuneet täältä.”
    ”Olet aina niin optimisti, luultavasti ne mokomat piileksivät jossain ja iskevät aina kun vartioinnin silmä välttää. Koko linnoitus on jo kaaoksessa, kun ne tuntuvat vipeltävän kerroksesta toiseen kaataen puolet meidän porukastamme.”
    ”Meidän pitää kai mennä kyselemään komentotorniin lisäohjeita jossain vaiheessa…”

    Kolmikko kuunteli metsästäjien keskustelua mielenkiinnolla. Heidän pitäisi pysyä nyt salassa ja löytää jokin kätevä piilopaikka, josta käsin he voisivat sitten tehdä iskunsa komentotorniin, sikäli mikäli heidän kohteensa siellä yhä majaili.

  • Operaatio Beeta osa 19: Turaga Herra

    Xia, Mustan Käden komentokammio

    Mission time: 01 hours and 03 minutes.

    Killjoy tunsi olevansa taas elossa. Kaksikymmentä vahkia marssi hänen perässään sysimustia käytäviä pitkin. Hän oli saapunut tukikohtaan. Aizen ja Saraji olivat johdattaneet hänet maan alla sijainneeseen Black Handin tukikohtaan. Tukikohtaan, jota ei pitänyt olla olemassa.

    Marssi jatkui. Huoneiden ovet vilisivät ohi, kun Kenraali oli päässyt taas komentamaan hänelle kuuluvia joukkojaan.

    Jos vahkikaksikko puhui totta, olisi Herra, Mustan Käden perustaja yhä hengissä ja tässä salaisessa tukikohdassa. Sinne Killjoy nytkin marssi. Aizen ja Saraji olivat myöntäneet Killjoyn komentoon kahdenkymmenen vahkin joukkion. Tämä joukkio oli hoitanut muurien päällä olleet metsästäjien puolustukset.

    Nyt nämä vahkit marssivat jälleen. Vahkit, joiden piti olla piilossa, mutta osa niistä oli täällä, paikassa, jossa Killjoy tulisi päättämään vuosia kestäneen piinansa. Keraaminen lattia kolisi joukon marssiessa tasatahtiin. Killjoyn mieli oli verkeämpi kuin aikoihin, hän muisti jälleen Metru Nuin ajat, jolloin tämä oli hänen työtään. Komentaa joukkoja kohti taistelua, marssia eturintamassa kohti ylivoimaista vastustajaa, voittaen joka kerta, tai ainakin melkein.

    Ovi oli nyt aivan heidän edessään. Killjoy viittoili vahkit pysähtymään ja astui yksin ovesta sisään. Siellä häntä kuitenkin odotti raju shokki.

    Herra oli ennen pitkä ja vahva maan toa, mutta se mitä hänestä oli jäljellä oli vain pieni heppoinen turaga. Turaga astui pimeydestä Killjoyn eteen ja naulitsi palavan katseensa häneen.

    ”Kenraali, olet vihdoin palannut.”

    ”Herra, olen pahoillani, että minulla kesti näin kauan. Minä en… en tiennyt, että olitte edelleen elossa…”, Killjoy mutisi.

    ”Kaikki tekevät virheitä Kenraali. Minulla kävi tuuri, pääsin palavasta linnoituksesta ulos, mutta kamppaillessani menetin kaikki voimani ja minusta tuli… tällainen”, Turaga sanoi kalistellen lattiaa samalla sauvallaan.

    Pieni toivonkipinä syttyi Killjoyn sisällä, hän avasi suunsa kysyäkseen kysymyksen, jota ei ollut koskaan uskonut kysyvänsä: ”Onko hän elossa? Selvisikö hänkin?”

    Turaga pudisti päätään murheellisena.

    ”Minun lienee aika kertoa sinulle jotain.”

  • Operaatio Beeta osa 18: DEVASTATOR on VIHAINEN

    Xia

    ”Anteeksi mitä?”, Matoro kysyy silmät suurina valtavalta Metsästäjältä.

    ”Saasta, teet pilkkaa minusta!”, Devastator örisee.
    ”En suinkaan. En vain kuullut mitä sanoit.”, nenäkäs Jään Toa kommentoi.
    ”Annan sinulle turpaan, ääliö. Tiedätkö ketä uhmaat!”, DEVASTATOR karjuu ja ottaa askeleen kohti Klaanilaisia.
    ”Anna olla. Et sinä meitä voita.”
    ”Katsotaanko!”
    ”Mieluusti.”
    ”Matoro, mitä suunnittelet?”, Suga kuiskaa Jään Toalle tämän vierestä.
    ”Kun se syöksyy meitä päin, syöksytään sivuilta hissille”, Matoro vastaa. Kaksi muuta nyökkäävät.

    ”Antaa tulla, köriläs!”, Matoro ärsyttää lisää.
    Devastator lähtee rynnimään Toa-joukkoa kohden, kolme sankaria väistävät olennon syöksyn sivuille.
    Suuri musta olento kääntyy yllättävän ripeästi ja hissin ovi iskeytyy täysillä Matoroa leukaan. Jään Toan pää iskeytyy heti taaksepäin, hänen kaatuessa selälleen. Hänen kanohinsa irtoaa ja lentää pitkässä kaaressa huoneen takaosaan.
    Kapura ja Summerganon jähmettyvät.
    Hissin ovi oli juuri kolkannut Matoron.

    ”Luulitteko selviävänne DEVASTATORIN telekinesia-voimista!”, huoneen peräosasta karjutaan.
    Kapura ajatteli huomauttaa että tämä ei maininnut telekinesiaa alkuperäisessä voimalistassaan, mutta kokee fiksummaksi ampua aallon painovoimaa Devastatoriin.

    Devastator kaatuu korotetun painonsa vuoksi ja Tulen Toa syöksyy silmänräpäyksessä Matoron naamiota kohti.

    Jään Toa nostaa päänsä. Hän on keskellä huonetta selällään. Veren maku suussa.
    Matoro käännähtää hitaasti ja huomaa Kapuran.
    Suga ampuu heikkoa jäävoimaansa Devastatorin alle, ja jätti kompastuu uudelleen. Matoro saa naamionsa Kapuralta ja kolmikko syöksyy (Tai Kapura ja Suga syöksyy Matoron roikkuessa perässä) avoimeen hissiin.

    ”DEVASTATOR ON NYT VIHAINEN!”, Metsästäjä huutaa ja lähtee syöksymään kolmikkoa kohti. Summerganon käynnistää hissin, mutta Devastator onnistuu suurilla voimillaan pitelemään hissiä suurinpiirtein paikallaan.
    Kapura koittaa hakata Devastatorin suuria kouria. Isku tulta saa sen otteen heltiämään hissin alaosasta ja oveton hissi syöksyy ylöspäin.
    ”KAIKKI AMPUJAT HISSIN 4B OVILLE!”, kuuluu tukikohdan kovaäänisistä.
    ”Eh, meillä ei ole ovea. Ylhäältä tulee avoin aukko joka on täynnä ampujia.”, Matoro huomauttaa.
    ”Eh. Se on pienoinen ongelma.” Summerganon pohtii.
    Matoro nappaa äkkiä moottorisahamiekkansa ja käynnistää sen. Hän alkaa sahata kattoon aukkoa.

    ”Hyvä idea, Martti!”, Summerganon huudahtaa.
    Matoron oranssina hehkuva moottorisaha leikkaa metallia helposti.

    FNNNNNNRRSKRIIIIIIIIIII

    Naps

    AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA

    Hissi syöksyy täysillä alaspäin vaijerin katkettua katosta.

    [spoil]Kiittäkää G:tä moottorisahan ääniefektistä…[/spoil]