Klaanon

Avainsana: Xia

  • Operaatio Beeta osa 48: Kexit (Kapura Exit)


    Mitä? Missä olen?
    Alitajunnassani?
    Kuollut?
    Hrr. Tuntuu kylmältä.
    Nyt muistan. Taistelin sitä Skakdia vastaan.
    Mutta miksi kaikki täällä on valkoista?
    …
    En voi olla kuollut.
    En vain voi.
    Ei sankarit kuole, eihän?
    …

    [spoil]Kapura lähti ulos Ropesta joten otan hänen hahmonsa komentooni lopun Xian tehtävän ajaksi…[/spoil]

    Xia

    Kapura oli suistanut juuri viimeisen metsästäjän maahan tuli-aallolla. Hän katselee nopeasti ympärilleen ja havaitsee muutaman kymmenen bion päässä Matoron ja Metorakin – tosin maassa. Ta syöksyy paikalle nopeasti.

    Kapura katsoo Matoron sydänkiveä. Siinä palaa edelleen heikko sininen valo. Hän poimii jään Toan naamion ja rikkinäisen teleskooppisilmälisäosan vähän matkan päästä maasta. Hän oli aina luullut teleskooppisilmien olevan kiinteä osa naamiota.

    Harmaa eliittivahki kävelee Kapuran luo. Se on menettänyt toisen kätensä äsköisessä taistelussa, mutta toimii muuten hyvin.

    ”Viedään hänet Gukkojen luo.”, Kapura ilmoittaa ja poimii valkoisen sirun maasta.

    Nazorakien pesä

    ”Älä huoli. Metorakk hankkii ne sirut! Hän on paras näissä hommmissa.”, keltamusta skakdikomentaja puhelee torakkakomentajalle.
    ”Gaggulabio, en niin luottaisi sinun miehiisi. Mukaan olisi pitänyt lähettää joku eliittitorakoistani.”, 001 vastaa.
    ”Epäiletkö Metorakkia? Hän tuo sirut eniten maksavalle. Se on skakdin luonto.”, skakdi sanoo.
    ”… Sitä minä juuri mietinkin. Entä jos ne saastaiset metsästäjät tarjoavat enemmän?”, torakka mainitsee.
    Gaggulabio pysähtyy.
    Hän ei sano sitä ääneen, mutta tietää itsekkin Metorakkin antavan sirut eniten maksavalle.
    TSO haluaa sirun, maksoi mitä maksoi.

    Keltamusta olento lähtee huoneesta pitkät piikit heiluen. Hän näppäilee radioon Metorakkin Haarniskan koodin ja alkaa odottaa.
    Piippauksia.
    Lisää.
    Gaggulabio paiskaa kuulokkeen raivoissaan maahan. Se särkyy helisten.

  • Malciremin ja Kelbuunon kohtalo

    Pieni saari
    Kolmen tunnin matka Xialta, monia kuukausia sitten

    ”Kas päivää Malcirem, sinua ei ole näkynyt aikoihin”, vihertävä Vortixx tervehti hyvin rentoutuneesti edessä kävelevää punertavaa Vortixxia.
    Joukko heidän lajinsa edustajia olivat saapuneet veneillään punaisen saarelle heidän takana.
    ”Päivää sinullekin Kelbuuno”, punainen Vortixx vastasi apaattisesti.
    ”Mitä luulet sen Maxitrillianin keksivän tällä kertaa?”, vihreä Vortixx kysyi Malciremilta. ”Jotain täysin käsittämätöntä, siitä olen varma”, hän vastasi. Useat Vortixxit kokoontuivat pölyisen, pienen saaren päälle.
    Pieni, lautasen muotoinen kamera saapui Vortixx joukon eteen ja ohjasi heidät yhdestä kalliosta avautuneeseen oviaukkoon läpi.
    Joukon käveltyään pitkän ajan portaita alas kylmien korridorien läpi.
    ”Eikö se Skakdin kuvatus vieläkään luota meihin?”, yksi joukon Vortixxeistä mainitsi, ”Oletko katsonut peiliin lähiaikoina”, toinen Vortixx vastasi, jonka jälkeen muut Vortixxit nauroivat ivallisesti.
    Käveltyään tovin he viimein saapuivat sovittuun kokoontumispisteen oven eteen.

    Avhrak Va avasti oven Vortixxeille. Huone oli suuri ja keskellä oli pöytä joka otti suurimman osan huoneen tilasta.
    Vortixxit istuivat pöydän ääreen yleisiin paikkoihinsa ja alkoivat odottamaan.
    Aika alkoi kulumaan enemmän kuin Vortixxit pystyivät sietämään. Yksi heistä naputteli pöytää kärsimättömästi ja toinen haukotteli ja laittoi kyynärpäänsä pöydälle.
    Malcirem nousi tuolistaan äkkipikaisena; ”Karzhanin Maxitrillian! Minä en tänne jää odottamaan hänen egoistista pärstäänsä täällä näin kauan! Sanokaa, että olen sairaana, sillä minä lähden!”, Malcirem huusi ja marssi ovea päin.
    ”Noh, hyvä Malcirem, minne kiirehdit?”, ääni kuului hänen takaa. Harmaa, samettitakkinen Skakdi oli ilmestynyt yhtäkkiä pöydän ääreen istumaan tuolilleen, kun kaikki huoneet olevat Vortixxit keskittivät huomionsa punaiseen lajitoveriinsa. Malcirem palasi takaisin paikalleen sanomatta mitään. On parasta pysyä hiljaa ellei halua lisää hankaluuksia.
    ”Hyvää päivää hyvät herrat”, Maxitrillian aloitti hyvin tekoiloisesti, ”Kutsuin teidät kaikki tänne ilmoittaakseen ilouutisen; Projekti: Rautainen Kuolema on läpäissyt jokaisen testin. Se on valmis”.
    Vortixxit alkoivat heti näyttämään paljon kiinostuneemmalta. Maxitrillian näppäili pöydän alla olevaa ohjainta, joka käynnisti hologrammi-projektorin heidän keskelle.
    Joukko keskitti katseensa hologrammikuvaan, jossa esiintyi Projektin viimeisimpien mallien sinipiirrustukset.

    ”Satojen Toien voima, tuhansien Zyglakien raivo. Panssari, jota ei edes kestävin Prototeräs voi lävistää ja älykkyys, jota suurinkin sotataktikoija ei uskalla haastamaan”, Maxitrillian ilmoitti ylistävästi ja nousi seisomaan tuolistaan.

    ”Hyvät ystäväni: Avhrak Feterra.”

    Joukko alkoi taputtamaan ylevästi ja onnittelivat Maxitrillianiä ja itseään. Maxitrillian hymyili tyytyväisesti ja käveli hitaasti huoneen ympäri, jolloin jokainen Vortixxit joutuivat kääntämään päänsä pitääkseen katseensa häntä päin.

    ”Loistavaa työtä Maxitrillian”, yksi heistä sanoi. ”Hienoa”, Kelbuuno lisäsi.
    Taputtuksien taantuessa, yksi vanhemmista Vortixxeista jatkoi:
    ”Tänäänhän on oikea juhlapäivä. Kuvittelkaa, kuinka suuren omaisuuden voimme tienata näistä upeaista aseista, Maxitrillian.
    Meistä tulee vuosisadan rikkaimmat ja aseteollisuuspohattat mitä Xia… Ei, mitä koko maailma tulee muistamaan!”
    Vortixxit nyökkäsivät tästä toisilleen, mutta Skakdi lopetti kävelynsä heti ja pysähtyi huoneen oven eteen. Hän käänsi katseensa Vortixxeja päin, hymyillen hyvin ivallisesti.

    ”Teollisuuspohatta vai?”, Maxitrillian aloitti hyvin sarkastisella sävyllä ja hykersi itsetyytyväisenä, ”Voi hyvät ystävät, onko tuo tosiaan kauaskatseisin unelma mitä teillä on?”
    Vortixxien hymyt alkoivat katoa heidän kasvoistaan. Malcirem yritti hillitä itseään lyömästä Skakdia kasvoihin.

    ”Öh, ai niin. Me tietysti ostamme myös jokaisen tehtaan Xian päällä. Meistä tulee maailman johtavin asetuotannon suuryritys”, vanhempi Vortixx alkoi hätäisesti korjaamaan itseään, jottei joutuisi nöyryytetyksi Skakdin ja muiden edessä, mutta Skakdi vain jatkoi hiljaista hykertämistä.
    ”Voi hyvät ystävät, kuinka naiiveja te olette”, Maxitrillian jatkoi.
    ”No, mitä sinä muka ehdottaisit itse, Herra Maxitrillian sir?”, Malcirem vastasi hampaiden välistä.
    ”Niin, Maxitrillian. Mitä sinä ehdottaisit?”, Kelbuuno lisäsi toverinsa perään.
    Maxitrillian huvittui hieman ja laittoi kätensä selän taakse.
    Oletteko kuulleet Punaisesta Tähdestä?”, Skakdi kysyi, jolloin samalla pöydän keskellä oleva projektori näytti hologrammi kuvan tähtien täyttämästä iltataivaasta, jonka keskellä oli punainen pyrstötähti.

    Maxitrillian aloitti: ”Tuo on Punainen Tähti. Matoralaisten mukaan Tähden osuessaan tietyyn järjestykseen muiden ympäröivien tähtien kanssa, jotain suurta ja merkittävää tulee tapahtumaan, siksipä he käyttävät sitä ennustusvälineenään. Ja tähän asti, kaikki heidän kääntämistä Tähden ennustuksista ovat käyneet toteen yksi toisensa jälkeen.
    Heidän legendojensa mukaan, Tähti on itse Suurien Olentojen lähettiläs, joka määrää koko maailmankaikkeuden kulun.”

    ”Ja miten tämä liittyy asiaan mitenkään, Maxitrillian?”, Malcirem jatkoi kyselyään.

    ”Yksinkertaista Malcirem; Minä haluan sen Tähden. Haluan myös jokaisen sitä ympäröivän taivaankappaleen minun käsiini.

    Minä haluan komentaa koko luomakunnan tulevaisuuden.”

    Joukko hiljeentyi eivätkä tienneet miten olisi voinut vastata.
    ”… Maxitrillian”, Malcirem rikkoi hiljaisuuden, ”Tuo on rehellisesti sanottuna typerin Karzhanin asia minkä olen koskaan kuullut. Jos tuo on tosiaan mitä suunnittelet, minä en enään jää tänne”. Malcirem nousi vihaisesti tuolistaan ja alkoi kävellä Maxitrillianin takana olevaa ovea päin.
    Silloin ovi avautui ja takaa ilmestyi nais-Toa. ”Anteeksi, mutta sinä et lähde minnekään”, nais-Toa sanoi ja osoitti häntä salamakeihäällän.

    Vortixxit hätkähtivät ja osa heistä nousivat tuoliltaan.
    ”Toa?”, yksi heistä sanoi, ”Mitä Toa tekee täällä? Maxitrillian, mitä tämä tarkoittaa?”
    Huoneen katoista ilmestyi kahta automaattista Zamor-laukaisinta, jotka osoittivat Vortixxeja päin.

    Sheelika käveli ovesta sisään, Malcirem alkoi perääntymään.

    ”Mitä tämä on Maxitrillian?”, punainen Vortixx kysyi raivostuneemmin, ”Oletko seonnut?”.
    ”Sitä haluaisin kysyä teiltäkin!”, Maxitrillianin ääni nousi heti, ”Te rakkaat säälittävät, kermaposkiset petturit. Luuletteko, etten tiedä mitä teette selkäni takana? Siitä asti kun aloitimme tämän projektin möitte jokaisen sinikopion mitä saitte käsiin säällittävän säkin metallirattaiden takia. Tiedättekö kuinka kauan kesti minun hiljentämään jokaisen ostajanne?”. Maxitrillian käänsi päänsä Malciremiin päin, ”Rakas Malcirem, kuinka Larekallesi kuuluu? Kelbuuno, luuletko tosiaan yhtiösi tappion olevan vain väliaikaista? Ja te muut… Oletteko muistaneet hyvästellä rakkaimallenne ja yrityksillenne ennen lähtöä?”
    Kylmä hiki alkoi valuta Vortixxien päälaella. ”Mitä hemmettiä sinä oikein teit…?”, Malcirem kysyi hermostuneemmin.
    ”En vielä mitään, rakas Malcirem”, Maxitrillian vastasi ja hymyili taas pilkkaavasti.
    ”Hyvä jumala, Maxitrillian. Pyydän, älä satuta häntä. Teen mitä ikinä haluat.”, Malcirem anoi. Loput Vortixxeista olivat liian peloissaan sanoa mitään, paitsi Kelbuuno joka alkoi vain jaaritella hermostuneesti itselleen.
    ”Rakas Sheelika, mitä sinä ehdotat?”, Maxitrillian kysyi itsetietoisesti nais-Toalta.
    ”Mitä ikinä sinä haluat, Arstein”, Sheelika vastasi.
    Skakdin hymy alkoi kadota hänen kasvoistaan. Hän napsautti sormiaan, jolloin Zamor-laukaisimet katosivat takaisin laipion sisään. Samalla huoneen seinistä avautui useita salaovia ja niiden takana seisoi mekaanisia olentoja, jotka tuijottivat Vortixxeja kylmästi ja lähestyivät heitä päin.
    ”Viekää terveisiä Kohtalolle. Sanokaa, että Zorak Von Maxitrillian Arstein lähetti teidät”, Skakdi hyvästeli Vortixxeja ja poistui huoneesta sulkien oven perässä.
    Malcirem juoksi ovea päin ja yritti epätoivoisesti avata sen. ”Luojan tähden Maxitrillian!”, hän huusi, ”Teen mitä ikinä tahdot! Päästä minut!”.
    Metalliolento ilmestyi Vortixxin taakse ja ennen kuin Malcirem huomasikaan, mekaaninen käsi iski hänen päänsä ovea vasten.

    Zorak nauroi.

  • Operaatio Beeta osa 47: Matoro vs. Metorakk

    Xia

    ”Me voitimme.”, Matoro toteaa hiljaa katsellessaan tehdasalueelle. Kapura on jo toipunut edellisestä koitoksestaan ja on valmis toimintaan. Hän on asettanut Nimdan sirun panssareihinsa.
    ”Emme me vielä ole poissa tältä saarelta. Sitäpaitsi se toinen siru, mitä tulimme etsimään, on kateissa.”, tulen toa vastaa. Hänen päänsä on täynnä ajatuksia. Miten sain naamion hallintaani? Toistuisiko se?

    ”Havaitsin liikettä.”, kaksikon lähellä vartioiva harmaa vahki ilmoittaa koneäänellä.
    ”Mitä..?”, Matoro aloittaa. Vahkin kahdesta plasma-aseesta lähtee sarjat tulikuumaa plasmaa rakennusten joukkoon, aiheuttaen jonkin räjähtämisen. Naama nousee rakennustan välistä ja tulittaa jollakin joukkoa kohden. Toat syöksyvät matalaksi.

    ”…Eikö ne metsästäjät jätä meitä ikinä rauhaan…”, jään toa miettii tylsistyneenä.

    Vähän matkan päässä, Metsästäjäien vartioaseman katolla steltiläismetsästäjä katselee kaukoputkella tilannetta.
    ”Kolme yksikköä, tarvitsemamme objektin kanssa. Suoritetaan hyökkäys sivustaan.”, olento puhuu.
    ”Lopeta se sotilastermeillä pelleily, tyyppi.”, hänen vieressä oleva olento murhataa ja lyö kyynerpäällään tätä.
    ”Tehkää jotakin hyödyllistä, menkää edeltä!”, heidän taakseen tullut hopeasininen skakdi murahtaa ja tönäisee kaksikon alas.

    ”TSO maksaa toisesta sirusta niin paljon, että se on pakko saada.”, Metorakk murisee ja käskee vartioasemalta lisää metsästäjiä.

    ”Antautukaa!”, joku lyhyt metsästäjä karjuu ja ryntää kolmikkoa kohti. Kapura taklaa olennon maahan, iskien tämän tajuttomaksi.
    ”Mikseivät nuo ikinä opi huutamaan ’antautukaa’ vasta kun on oikea hetki?”, Kapura pohtii ääneen.
    ”Mikset kysy?”, Matoro kysäisee kevyesti miekkaillessaan yhtä vastaan.

    Silloin alkoi tapahtua. opea ohjussade sivusta osui vahkiin, irroittaen tältä toisen käden ja kaaten olennon. Metorakk syösyy erikoishaarniskassaan paikalle, ampuen lisää ohjuksia Matoroon ja Kapuraan. Metorakk tajuaa ettei ollut pohtinut kummalla toista siru on.

    Pikkuvikoja…, skakdi ajattelee ja syöksyy terineen kahden Toan kimppuun. Matoro torjuu taitavalla liikkeellä iskun ja Kapura suorittaa vastaiskun skakdiin. Tämän panssariin ilmestyy viilto. Eliittipanssari ei kestä enää kauaa Xian taisteluita.
    Skakdi vetäisee ketjun päässä olevan piikkimoukarinsa ja huitaisee sillä nopealla liikkeellä eteenpäin. Tulen toan punainen panssari saa pahan osuman, toan itsensä lentäessä selälleen maahan. Nimdan siru putoaa maahan.

    Metorakk syöksyy, nappaa nyrkkiinsä valkoisen aarteen kouraansa ja nousee. Matoron miekka iskeytyy hyökkääjän olkapäähän, iskien palan panssaria irti. Skakdi karjaisee ja huitaisee kohti toaa. Kaksikko aloittaa nopeatempoisen miekkailun kauemmaksi taistelun polttopisteestä. Kaksikko pitää miekkojaan toisiaan vasten.

    Pitkä vihollinen on Matoroa runsaasti pidempi. Se tuijottaa jään toaa punaisilla silmillään kypärän aukoista. Ilkeät skakdinhampaat puristuvat tiukasti yhteen.
    Metorakk laukausee ranneohjuksena lähietäisyydelta. Ne osuvat Matoron valkoiseen miekkaan, heittäen tämän kauas taakse. Seuraava nyrkinisku heittää toan kovaa maahan.

    Metorakk osoittaa zamor-pistoolilaan aseetonta toaa.
    ”Tiedän että tämä on erittäin kliseistä, joten en kysy viimeisiä sanoja.”, skakdi myhäilee.

    ”Ei edes ihan pieniä viimeisiä sanoja?”, Matoro kysyy, yrittäen saada lisäaikaa.

    ”Ei.”, hopeahaarniskainen soturi murahtaa. Skakdinhampaat vääntyvät hymyyn, joka on kaikkea muuta kuin kaunis.

    Matoro suorittaa nopean kierähdyksen maassa, napaten miekkansa. Metorakk astuu taaemmas ja ampuu.
    Matoro torjuu ammuksen.
    Metorakk tulittaa zamor-pistoolinsa lippaan tyhjäksi. Toa torjuu, torjuu toiseen suuntaan, kunnes yksi ammus osuu Matoroa naamioon. Teleskooppisilmälisäosa repeää irti ja loppu naamio lentää pois. Matoro kaatuu maahan puolitajtuttomana.
    Metorakk asettaa pistoolinsa toan sydänkiveä vasten.

    Matoro tavoittelee silmät kiinni miekkaansa. Metorakk puristaa liipasinta.
    Aseesta kuuluu pelkkä naksahdus. Skakdi iskee ranneteränsä Matoron rintapanssarista läpi, mutta juuri silloin Matoro sivaltaa maasta miekallaan Metorakkin käden irti. Skakdi karjuu tuskasta. Toa koittaa pysyä kaikesta kivusta huolimatta tajuissaan ja lataa energialatauksen miekkaansa, ampuen sen vastustajaansa, kärventäen Metorakkin totaalisesti. Panssari hehkuu punaisena skakdin kaatuessa maahan. Matoro menettää viimein tajuntansa.

    Kaksi puolikuollutta ruumista makaa Xian tuhkaisessa maassa. Pieni valkoinen siru hohtaa kaksikon välissä.

  • Operaatio Beeta osa 46: Pako Vuorelta

    Xia, ilmalaiva Vuoren yllä

    ”Äkkiä!”, Matoro huutaa juostessaan käytävää pitkin, kohti ohjaamoa. Vahkeja odottaa siellä valmiina ottamaan klaanilaiset selkäänsä ja lentämään alas.

    Alhaalla oleva tykki on tähdätty suoraan ilmalaivan moottoreihin. Skakdipari asettaa massiivista ammusta piipusta sisään.

    Kapura syöksyy sirun kanssa yhden vahkin selkään, ja olento lähtee lentoon.
    Alta kajahtaa laukaus ja ilmalaivan kaasua täynnä oleva pallo leimahtaa liekkeihin, tulimyrskyn edetessä moottoreista ohjaamoa kohti.
    Yksi taaempana ollut vahki sulaa kasaksi protodermistä. Ohjaamossa olevat toat ja vahkit iskeytyvät paineaallon vaikutuksesta ilmaan, ja muutamassa sekunnissa aikaisemmin niin komea ilmojen valtias syöksyy maahan palaen.

    Jään toat ja vahkit syöksyvät kovaa kohti vuorta, jossa on ilmeisesti puhjennut tulimyrsky. Matoro on näkevinään jonkun vuoren huipulla.
    Yksi vahki iskeytyy vuoren pintaan, jääden tämän valtavan olennon ruoaksi. Kolme vahkia tulittavat ilmasta vuorta, jolloin tämä jättää joukon hetkeksi rauhaan.
    Matoro osuu kovaa kiveen, saaden panssarointiinsa useita rikkoumia. Summerganon iskeytyy myös kivikkoon.
    Vahkit laskeutuvat hetkeksi.

    ”Meidän pitää päästä pois vuorelta!”, Suga huutaa. Laavaa ja kiveä valuu alas vuorta.
    ”Kylmennetään lämpötilaa!”, Matoro huutaa. Hän kutsuu elementtivoimien rippeitään kylmentämään lämpötilaa laavan yltä. Summerganon tekee samoin, ja laava alkaa hidastua.
    Viisikko alkaa kulkea jyrkänteitä alaspäin.
    Lisää laavaa ja kiviä jyrisee rinnettä alas. Vuori yrittää imaista jonkun osaksi itseään, mutta kohteet ovat liian nopeita. Olento alkaa nostaa massiivista kiviseinämää pakenevan aterian ympärille.

    Kapura katsoo hätääntyneenä ystäviensä ongelmia vuorella. Tämän kuljettanut vahki on valmiina tulen toan vieressä, miettien itsekkin. Se on kuitenkin valmiina ampumaan jokaisen vihollisen joka tulisi häiritsemään heitä.

    Kapura kutsuu kanohi Shanin voimia. Hän tietää että satunnaisista elementeistä ei ole juuri hyötyä, sillä vain muutamat, kuten kivi, voisi pelastaa muut Vuorelta. Tulen toa keskittyy naamioonsa, häivyttäen mielestään kaiken ylimääräisen.

    Suuri, orgaanisesta kivestä koostuva seinämä nousee hitaasti mutta varmasti vuoren rinnettä pitkin, lukiten toat ja vahkit sen sisään. Maa näiden jalkojen alla alkaa rakoilla, makutojen sairas luomus valmistautuu syömään heidät.

    Silloin tapahtui jotakin. Kiviseinämä alkaa vetäytyä, Kapuran lujasti keskittyessä siihen. Joukko syöksyy madaltuneen seinämän yli, juuri ennenkuin maa heidän altaan olisi kadonnut. Tulen toa keskittyy kivimassan hallintaan jatkuvasti. Vaatii kaiken hänen päättäväisyyden pitää Vuori aisoissa.

    Muutaman minuutin kuluttua…

    ”Mitään tietoa Killjoysta?”, Matoro kysäisee maassa väsyneenä istuvalta Kapuralta.
    ”Gukko-lintu pelasti Kenraalin. Se lensi tehdasalueelle.”
    ”Mennään!”, Suga ilmoittaa.
    ”Kapura ei taida jaksaa. Mene sinä parin vahkin kanssa. Jään tänne odottamaan.”, toinen jään Toa ehdottaa.
    Kaksi kolmesta vahkista lähtee suuren valkohaarniskaisen perään kohti tehtaita.

  • Operaatio Beeta osa 45: Killjoy vs. Purifier II

    Xia, Vuori

    Kaksi hahmoa leijui vuoren ympärillä , lentäen ympyrää, mittaillen samalla vastustajaansa. Purifier tarttui suustaan roikkuvaan veriseen repaleeseen ja repäisi sen irti saadakseen edes hieman puhekykyään takaisin.

    ”Saastainen vahki!”, Purifier huusi ja lähti syöksyyn kohti Killjoyta, miekat kalahtivat yhteen. Purifierin hyökkäys sai Killjoyn vetäytymään hetkeksi, mutta välittömästi tämän jälkeen hän lähti vastaiskuun. Hän aloitti tarkoin harjoitellun kierreliikkeen, jossa hän heilutti molempia miekkojaan ympyrässä ja iski kerta toisensa jälkeen kohti Purifieria. Purifier kiiti ylemmäksi ja tuli miekka ojossa kohti Killjoyn selustaa. Killjoyn liike kuitenkin ylsi hyökkäystä vastaan ja Purifierin isku kalahti Killjoyn katanoihin.

    Killjoy päästi miekkojaan pitkin sähköpurkauksen Purifieriin, joka sätkähti, mutta onnistui potkaisemaan salamannopeasti samalla Killjoyn toisen miekan alas. Se putosi suoraan vuoren seinämälle, jossa maa nielaisi sen väittömästi.

    Silloin Killjoy tajusi, hänen moottorinsa pitäisivät häntä ilmassa enää viisi minuuttia. Salamannopealla hyökkäyksellä hän ampui yhden tulisäteen suoraan Purifierin rakettireppuun. Se vahingoitti toista moottoria ja Purifier menetti korkeutta. Nyt Killjoyn ei enää tarvitsisi käyttää moottoriensa täyttä voimaa.

    Purifier laskeutui suoraan vuorelle, jossa välittömästi ensimmäinen kivi koetti ahmaista hänet, rakettireppu kykeni kuitenkin nostamaan hänet ilmaan ja sen avulla hän nyt loikki valtavia loikkia Vuoren seinämillä. Killjoy seurasi ja nyt kaksi hohtavaa hahmoa törmäili toisiinsa valtavalla voimalla.

    Purifier heilautti valtavaa miekkaansa ja Killjoy teki samoin. Kumpikin huomasi toisensa taktiikan liian myöhään. Purifierin miekka lävisti Killjoyn rintakehän samalla kun Killjoyn miekka katkaisi Purifierin miekkaa kantavan käden.

    Killjoy hoippui taaksepäin, miekan töröttäessä hänen rinnassaan, Purifierin käsi edelleen roikkuen siitä.
    Purifier huusi kätensä perään ja tämän selän pienoistulivuoret päästivät valtavan laavapurkauksen.

    Killjoy repäisi miekan irti, tämä ei loppuisi tähän. Hän karjaisi ja hyppäsi suoraan kohti Purifieria, taklaten tämän ja samalla itsensä vuoren alemmalle tasolle. Nopealla kierähdyksellä hän väisti kiven, jonka kita miltei vei häneltä jalan. Purifier oli jo pystyssä ja potkaisi Killjoyta vatsaan, saaden tämän lentämään vuoren reunalle.

    Killjoy roikkui nyt sormiensa varassa valtavissa tuskissa Vuoren jyrkänteeltä. Purifier nauroi mielipuolista nauruaan ja tuli katsomaan Killjoyn tuskaa.

    ”Kenraali Killjoy. Viimein, VIIMEIN!”

    ”Sinä tapoit hänet…”, Killjoy mutisi hiljaa.

    ”En kuule sinua saasta, puhu lujempaa”, Purifier ilkkui.

    ”Sinä-tapoit-hänet.”

    ”En vieläkään kuule sinua, PUHU KOVEMPAA!”, Purifier huusi ja potkaisi samalla Killjoyn toisen käden pois. Nyt Killjoy roikkui yhden kätensä varassa varmasta kuolemasta.

    Killjoy keskittyi ja väänsi viimeiset voimansa moottoreihinsa, Killjoyn sisällä kihisevä raivo sai ne hehkumaan, sai koko hänen kehonsa hehkumaan elementaalienergiasta, joka halusi ulos.

    ”SINÄ TAPOIT HÄNET!”

    Moottorit käynnistyivät ja ohjukseksi muuttunut Killjoy nappasi Purifierin otteeseensa. Killjoy lensi, lensi ja lensi, aivan vuoren huipulle ja lensi täydellä voimalla suoraan päin sen huippua.

    Pöly täytti ilman, valtavat iskusta irronneet lohkareet putoilivat kohti maata. Pilven laskeuduttua, Killjoyn viimeisen iskun seuraukset näkyivät. Purifierin selkä oli katkennut ja hänen ruhonsa makasi nyt lohkareen päällä epämiellyttävässä asennossa, hänen ruumiinsa valui verta useasta paikasta ja hänen jalkansa olivat hioutuneet pois. Nyt hän makasi siinä ja yski nesteitään ulos, mutta nauroi samalla.

    Killjoy oli kuluttanut iskuunsa liikaa ja nyt hän makasi liikuntakyvyttömänä metrin päässä Purifierista. Hänen haarniskansa oli kuoritutunut yläruumiista miltei kokonaan pois ja Purifierin tekemä lävistämä haava näkyi nyt selvästi. Killjoyn kypärä oli puoliksi haljennut ja hänen päälakensa ja vasen silmänsä näkyi nyt Purifierillekin.

    Purifier oksensi päälleen ja kakoi sitä ulos rinnuksilleen. Käkätys kuitenkin jatkui edelleen. Vuori oli alkanut purkautumaan.

    Tulikiveä tippui heidän ympärilleen, vähitellen sulaa kiveä alkoi valumaan heitä kohti. Purifier nauroi edelleen.

    ”Ironista eikö totta kenraali. Minä vien ystäväsi ja kun yrität kostaa häntä, vien sinutkin. Sinäkin olit vain yksi tunteellinen ja heikko nilviäinen”, Purifier kakisteli.

    ”En välitä enää, sinä kuolet tänne, niin kuolen minäkin.”

    Purifierin nauru muuttui entistäkin korviahuumaavammaksi.

    ”Mutta kumpi menettää enemmän? Minä olen elänyt täysillä, tuhonnut, polttanut, kiduttanut, nauttinut siitä mitä osaan. Sinä olet elänyt ainaisessa pelossa muista. Minä säälin sinua Killjoy.”

    ”Jo viimeisen kahden vuoden ajan, ainoa asia, jota olen halunnut, on nähdä sinun kuolevan, nähdä sinun kuolevan omissa käsissäni. Nyt minä sain sen, minulla on nyt rauha.”

    Purifier rupesi vielä kerran avaamaan suutaan, mutta ei tehnyt sitä. Hän näki sen tulevan ja sulki silmänsä.

    Valtava palava kivenlohkare tippui rinnettä alas, suoraan Purifierin päälle. Se murskasi hänen päänsä ja tippui sen jälkeen pois ja vieri Killjoy ohitse alas maata kohti. Killjoy sulki silmänsä myös. Hän oli täyttänyt tehtävänsä.

    Kivenlohkareet tippuivat entistä tiheämmin, ei enää kauaa… Juuri silloin tähän asti isoin vyöry kiviä lahti kulkemaan kohti Killjoyta ja hän tiesi, ettei hän selviäisi tästä.

    ”Minä tein sen. Kiitos.”

    Hän valmistautui iskuun, iskuun jota ei tullut. Hän tunsi roikkuvansa, roikkuvansa jostain terävästä. Hän kuuli rääkäisyn, hän tunsi putoavansa…

    Kymmenen minuuttia myöhemmin

    Killjoy heräsi. Hän avasi silmänsä. Mitä oli tapahtunut? Hän katsoi ympärilleen, hän ei ollut enää vuorella, se kohosi kauempana horisontissa. Hän makasi maassa, jossain tehdasalueella. Hän kampesi itsensä puoliväkisin polvilleen ja näki vastauksensa.

    GS oli tullut paikalle viime hetkellä. Se oli seurannut johtajaansa koko ajan ja oli napannut tämän suuhunsa ja kiitänyt alas. Killjoy oli juuri kiittämässä ratsuaan, kunnes huomasi tämän karmeuden. GS:n selkä oli palanut ilmeisesti palavan kiven törmäyksestä. GS oli syöksynyt alas, suoraan tehdasalueelle, jossa maassa olleet rautapalkit olivat lävistäneet sen.
    GS ei enää äännellyt, ei enää liikkunut, ei enää koskaan viettöisi aikaa mestarinsa kanssa. Mestarin, jonka se oli viimeisellä teollaan pelastanut.

  • Operaatio Beeta osa 44: Ylempi taho

    Xia, ilmalaiva Vuoren yllä

    Ilmalaivan sisällä raivoaa taistelu. Tai pikemminkin verilöyly, sillä aluksen vartijoita kaatuu eliittivahkien tulitukseen kuin heinää.
    ”Hajaannutaan! Etsitään Nimda!”, Matoro ohjeistaa kolmen toan ja kuuden vahkin ryhmää.

    Metallinen ovi räjäytetään auki vahkien toimesta yksi toisensa jälkeen. Toat syöskyvät käytävillä etsien jotakin, mikä voisi olla Nimda.
    ”Mukavaa. Tämä alus on iso, ja siru pieni. Huonolla säkällä tässä menee ikuisuus.”, Matoro päivittelee tilannetta.

    ”Itseasiassa ei mene ikuisuutta. Katsokaa!”, Kapura ilmoittaa tyytyväisenä, osoittaen ovea, jonka yllä lukee ”erikoisrahti”.
    Joukko syöksyy oven läpi (Okei, ovi väisti oma-aloitteisesti) ja saapuu hyvin valaistuun huoneeseen, jonka keskellä on lasikupolissa oleva siru.
    Liikkeentunnistimet olisivat käynnistäneet hälytyksen ellei hälyttimet soiso jo kuin viimeistä päivää.

    ”Onneksi tämä ei ole toimintaelokuva. Muuten täällä olisi itsetuhomekanismi kun otamme Nimdan.”, Suga päivittelee ja siirtää lasikuvun pois. Hän nappaa sirun nyrkkiinsä.
    Jos turvamekanismit toimisivat, teräsovi iskeytyisi kiinni. Klaanilaiset siirtyvät pois huoneesta nopeasti.

    ”Seuraava ongelma. Miten pääsemme pois?”, Kapura kysäisee.
    ”Osaako joku ohjata tätä?”, Suga tekee jatkokysymyksen.
    ”Ohjata kyllä. Laskeutua en.”, toinen jään toa ilmoittaa kevyesti.
    ”Se ei taida auttaa nyt.”, tulen toa vastaa.
    ”…Ei täällä tarvitse niin tyylipuhtaasti laskeutua.”, Matoro puolustelee.

    Vuoren juuri, Metsästäjien vartioasema

    Vartija-metsästäjä tähyilee taivaalle kiikareilla. Metorakkin ilmalaiva on pysähtynyt ja hetki sitten jotakin lensi ulos ikkunasta.

    ”Onko siellä joku?”, aseman radiosta kuuluu. Metsästäjä parantaa kuulokkeiden asentoa ja vastaa rauhallisesti.
    ”Mitä, kuka, missä.”
    ”Ampukaa ilmalaiva alas! Se on vallattu!”, radiosta kuuluu.
    ”Tarvitsemme ylemmän tahon luv-”
    ”MINÄ OLEN YLEMPI TAHO! OLEN METORAKK! NYT AMMUT SEN!”
    Metsästäjä tajuaa erehdyksensä ja ilmoittaa vartioaseman katolla oleville metsästäjille. Ne käsittelevät suurta tykkiä rakennuksen katolla, ja alkavat käännellä asetta.

  • Operaatio Beeta osa 43: Tuhlaajapojan paluu

    Xia, Ilmalaiva, lähellä vuorta

    Metorakk saapui ilmalaivan ohjaamoon. Aluksen ohjaimissa istui pari vortixxia ja musta skakdi. Yksi vortixxeista nousi ja ilmoitti Metorakkille heidän olevan kolmen minuutin matkan päässä vuoresta.

    ”Hienoa, esitys alkaa siis pian.” Metorakk istahti lokoisimmalle tuolille ohjaamossa ja etsi itselleen hyvän asennon.

    Juuri silloin ohjaamoon astui vielä yksi hahmo. Kyyryselkäinen pitkä metsästäjä, jonka luurankomaiset kädet olivat kietoutuneet viitan ympärille.

    ”Kas Purifier, mukavaa kun liityit seuraamme.” Purifier yski kuuluvasti ja hörähti.

    ”Enhän voinut kieltäytyä kutsusta päästä katsomaan toien viime hetkiä, senkin vanha karhu.”

    ”Minuutin päässä vuoresta”, vortixx ilmoitti. Metorakk näytti tyytyväiseltä.

    ”Hakekaa vangit.”

    Ilmalaiva kohtasi pienen tärähdyksen, pian toisen ja kolmannen. Metorakk kurtisti kulmiaan.

    ”Pieniä ilmakuoppia, hetki vain, niin kierrän ne”, Vortixx totesi.
    Juuri tämän sanottuaan ilmakuopat loppuivat ja aluksen käynti tasaantui.

    Metorakk tajusi jonkin olevan pielessä ja nousi salamana seisomaan.
    Hän kääntyi valvontataululle ja näki mitä oli tapahtunut. Kuusi hahmoa oli murtautunut laivaan vankisellien luokse. Metorakk kääntyi kauhistuneena.

    Vankisellien luona kuusi vahkia olivat juuri saapuneet vankien luokse. Summerganon reagoi ensimmäisenä ja Matoro ja Kapura pian tämän jälkeen. Kolmikko katsoi toisiinsa hämmentyneenä. Yksi vahki astui eteenpäin.

    ”Mustan Käden rynnäkköpioneerien kakkosyksikkö palveluksessanne”

    Ohjaamossa Metorakk oli juuri huutamaisillaan vartijoita ja etsimässä omia aseitaan, kun tapahtumat ryöstäytyivät lopullisesti käsistä.

    Punamusta hahmo hyppäsi suoraan ilmalaivan ikkunan läpi ohjaamoon ja ensi töikseen ampui ohjaavan vortixxin käsikanuunallaan. Musta skakdi juoksi suoraan sisään hypännyttä Killjoyta kohti, mutta Killjoy kumartui ja heitti Skakdin olkansa yli. Metorakk karjaisi ja oli valmis ampumaan tunkeilijaa zamor-pistoolilla, mutta Killjoy oli nopea ja hyppäsi tämän taakse, yksi ammus Killjoyn tykistä osui lattiaan ja paineaalto heitti Metorakkin suoraan ohjaamon ikkunasta ulos, tiputtaen tämän loputtomalta tuntuvaan pudotukseen kohti vuoren juurta.

    Luurankomainen käsi heilahti ja Killjoy joutui tekemään hänen puvulleen hieman turhan akrobaattiseen liikkeen väistääkseen sen. Purifier hyppäsi ja taklasi Killjoyn maahan. Killjoy potkaisi Purifierin päältään ja syöksyi välittömästi uudelleen vihollisensa kimppuun.

    Purifier väisti, mutta horjahti suoraan kohti ohjaamon ikkunan reikää kohti. Viitta putosi ja sen alta paljastuva rakettireppu käynnistyi. Purifier kiisi taivaalle, Killjoy perässään.

    Kaksi hahmoa lenteli ristiin vuoren läheisyydessä. Hahmot iskivät yhteen nyrkein ja jaloin. Purifierin koura nappasi Killjoyn potkun ilmasta ja heitti tämän kohti vuoren seinämää. Killjoyn moottorit pelastivat hänet ja tämä veti esiin molemmat katanansa, ladaten ne täyteen ilman tuliperäistä energiaa. Purifier puhkui tulta selästään ja teki samoin. Tuliperäinen areena kahdelle tuliperäiselle soturille. Kaksikko tuijotti hetken toisiaan ja helvetti pääsi irti.

    Kaksi tulen elementalivoimaa pääsi irti, tulen seinämät mittailivat toisiaan ja kietoutuivat toistensa ympäri, työnsivät toisiaan, kahden soturin ohjaillessa niiden kulkua. Yhtä voimakkaiksi osoittautuneet voimat kumosivat toisensa ja Purifier veti esiin miekan, pitkän mustan miekan, joka oli liian pitkä ollakseen oikea. Purifier kiisi suoraan kohti Killjoyta ja iski miekallaan kaikilla voimillaan. Killjoy laittoi omat miekkansa poikittain tielle, mutta se ei riittänyt, paineaalto iskusta heitti Killjoyn taaemmaksi.

    Purifier lähestyi uudelleen, mutta nyt Killjoy oli valmiina ja juuri kun Purifierin isku oli tulossa perille, Killjoy kiisi nopeasti ja tykki laukesi. Energia-ammus osui suoraan Purifierin kasvoihin, repien tämän koko oikean posken irti ja jättäen Purifierin leijumaan paikallaan rääkyen.

    ”Tbhuo, ei mhinua bhysäytä, Killjoy! Sinäh khuolet tänään!”

    Killjoy risti miekkansa valmiina seuraavaan hyökkäykseen. Vain toinen poistuisi elävänä…

  • Operaatio Beeta osa 42: Matoron muisti palailee pätkittäin

    Xia, tehdasalue

    ”Eikö meidän pitänyt alunperin hakea kaksi sirua?”, Kapura muistelee.
    ”Muistaakseni oli niin… Mutta toinen siru on oletettavastu ulottomattomissamme, sitä on turha lähteä etsimään.”, mustavalkea toa vastaa.
    ”Mitään tietoa Killjoyn sijainnista?”, Suga puhelee tutkiessaan saaren karttaa.
    ”Luulen, että fiksuin veto olisi palata gukoille odottamaan.”, tulen toa ehdottaa.
    Kaksi muuta toaa nyökkäävät.

    Laukaus. Summerganon kaatuu maahan välittömästi.

    Tehtaan katolla ampuja kiroaa. Osuma meni hieman huti eikä tappanut.

    Matoro katsastaa välittömästi katot lämpökameralla, luo miekkaansa jääsäikeen ja ampuu sen kohti olentoa katolla.
    Kapura tutkii toverinsa tilaa.
    ”Jonkinlaisia tainnuttavia aseita…”, hän ilmoittaa Matorolle.
    ”Suojaa häntä, menen katsomaan mikä tuolla on!”, jään toa ilmoittaa nopeasti ja syöksyy eteenpäin kuulematta Kapuran kommenttia.

    Matoro ampuu ranteestaan harppuunan tehtaan piippuun, ja onnistuu vetämään itsensä ylös. Toa yllättyy huomatesaan katon reunalla ”jääkehikon” josta sen vanki on paennut.
    Matoro laskeutuu ja irroittaa tarttumakoukkunsa.

    ”Toa, pudota aseesi.”, ilmoittaa mustahopea vortixx. Tämä tähtää Matoroa ikävän näköisellä ampuma-aseella.

    Juuri ennenkuin toa on hyökkäämässä, tämä tajuaa naapurikatolla olevan ampujia. Ja toisella katolla. Ja sitä seuraavalla.

    ”Mitä jos nyt vain antautuisit, niin saisit elää. Haluamme vain sen sirun.”, samainen vortixx lausuu itsevarmalla äänellä.

    Tapahtumat etenivät nopeasti. Kolme klaanilaista vangittiin ja joku metsästäjä otti sirun. Nimda kuulemma aiotaan viedä parinsa luo Odinalle
    ilmalaivalla.

    Selli

    ”Noniin, saastat. Kiittäkää minua siitä, että olette vielä hengissä.”, matala skakdi-ääni ilmoittaa köytetyille vangeille.
    Metorakkin panssari näyttää kuin uudelta. Hän näyttää Nazorak-pesissä Matorolta ryöstämäänsä parannuskiveä.

    ”Metsästäjät olisivat tappaneet teidät heti. Minulla on parempi suunnitelma.”, pitkä skakdi puhuu.
    ”Päästää meidät vapaaksi?”, Matoro ehdottaa.

    Hetken hiljaisuus.
    ”Teidät lasketaan tästä ilmalaivasta Vuorelle. Tiedättehän, paikka jossa sataa tulta, ruoho on happoa ja kivet syövät olentoja.”, skakdi lausuu, selvästi nauttien olosuhteiden kuvailusta.
    ”Olet mainio maantiedon opettaja. Siirrytäänkö seuraavaksi Odinan luontoon?”, Matoro vastaa nopeasti.

    ”En tiedä oletko tyhmä vai uhkarohkea.”, skakdi ilmoittaa tylsiintyneenä ja kävelee nopeasti pois sellistä.

    ”Tulen nauttimaan kuolemanne katselusta.”, hän vielä huikkaa oven raosta.