Bio-Klaani Sairasosasto Kello oli kaksi. Päivän kirkkaus pilvistyisi pian. Juuri nyt hoitajan pieni käsi puhdisti kankailla vuotavaa haavaa skakdin kyljessä. Aamu oli alkanut vamman vuotamisella. Sen ei olisi kai pitänyt enää tehdä niin. “Etkö tosiaan halua puudutusta? Muistat kuitenkin, miltä tämä tuntuu.” Skakdi istahti sängylle valmiina. “En ymmärrä sellaisten päälle, lekuri. Auttaisiko se oikeastikin?” “Hmh. … Jatka lukemista Kansan mies
Avainsana-arkisto: tawa
Menneisyyden vallit
Admin-torni, välittömästi Profeetan valtakunnan jälkeen Räntäsade piiskasi admin-tornin kivisiä seiniä. Kepe oli saavuttanut tornin huipun, ja avasi oven Tawan toimistoon. Kepe ei muistanut, milloin oli tässä huoneessa viimeksi käynyt. Se oli joskus silloin, kun hän oli hakenut lupaa jonkin laitteen asentamiseen johonkin päin linnaketta. Usein hän ei kuitenkaan sitä vaivautunut tekemään, sillä hänen laitteensa olivat … Jatka lukemista Menneisyyden vallit
Tuhkasinetti
“Hän sanoi nähneensä kaiken”, Guardian sanoi mietteliästäkin mietteliäämmällä äänellä. “Hän ei voinut puhua mistään muusta kuin Ämkoosta.” “Olikohan hän Ämkoon seurassa kun kaikki tapahtui”, Enki jatkoi kurtistaen kulmiaan. Sitten Enki kumartui hieman lähemmäs potilaan kasvoja. “Kuka sinä edes…” Kuului jokunen pakotettu yskäisy ja potilas avasi silmänsä arpeutuneen mahiki-naamionsa takana. “Meneur”, matoran sanoi väsyneellä äänellä, jonka … Jatka lukemista Tuhkasinetti
Et voi kävellä pois luotani
“Piditkö viimeöisestä unestasi, kultaseni? Minusta se oli aika hyvä, vaikka itse sanonkin.” “Voisitko lopettaa. En tarvitse enempää stressiä elämääni.” “Vai stressiä. No minkälaista stressiä se sitten oli?” “… älä puhu siitä.” “Luulisi hieman erilaisen stressin olevan mukavaa vaihtelua… ehkä jopa terveellistä!” “Anna olla.” Visokki ei tiennyt, mitä ajatella Manun aiheuttamista häiritsevistä uneliaisuuksista, mutta ehkä kamalinta … Jatka lukemista Et voi kävellä pois luotani
Valkolilja
Bio-Klaani, 273:n huone Liljan valkoiset sormet pyörittelivät tummansinistä elementtikristallia ikkunaverhojen välistä sisään säkenöivässä valossa. Kaksoisaurinkojen säteet heijastuivat sinisinä kiven pinnasta hämärän huoneen seinille. 273:n silmät tapittivat herkeämättä keksintönsä virtalähdettä kasvojensa yläpuolellaan. Nazorak makoili tylsistyneesti huoneensa sängyllä, huoneen vihreät verhot puoliksi kiinni vedettyinä. Jäätutkija oli asuttanut huonetta jo nelisen päivää. Hän ei ollut poistunut sieltä juuri … Jatka lukemista Valkolilja
Paluukeikka
Bio-Klaani, satama Pahasti vaurioitunut höyrylaiva lipui laituriin. Jos pyörät olisivat olleet yleisempiä matoranien keskuudessa, se olisi tömähtänyt rauhallisesti tyhjiä kumirenkaita vasten. Nyt BKS Hildemarin ja laiturin väliin jäi vain muutama pari kumisia rapujalkoja. Kukaan ei tiennyt, mistä ne olivat peräisin. Hai nousi laiturille ja huokaisi syvään. Rukikorolainen vartija parkkeerasi tarakavansa viereen ja taputti tätä kuonoon. … Jatka lukemista Paluukeikka
Laskuhumalan henki
Aamu sarasti ja skakdiin sattui. Ensimmäinen tunne oli kuin pieni ja viheliäinen biomenninkäinen, joka koputti hänen päätään. Kop. Kop. Hngääh, oli ensimmäinen miete. Tum. Tum. Tältä skakdin päässä kuulosti. Mies palaili todellisuuteen usvasta. Kirkkaus rämähti päälle kuin kasa tiiliskiviä. Verhot eivät juuri pysäyttäneet aurinkoja, jotka polttivat yhdessä lasin läpi. Osaltaan se saattoi johtua siitä, että … Jatka lukemista Laskuhumalan henki
Raudan sävyisellä merellä
Kaupungintalo “… vai mitä mieltä arvon juuriadmin on?” Tawa säpsähti takaisin tähän todellisuuteen. Hän ei ollut varma, mitä kysymys oli koskenut. Toa tajusi aivan liian myöhään, että ei ollut juuri kuunnellut kaupunginvaltuuston edusmiehen äskeistä puheenvuoroa. Hän oli seilannut ajatuksissaan aivan toisella ulapalla. “Pahoittelen, toistaisitteko kysymyksen?” Tummaa Mahikia kantava le-turaga murahti hiljaa ja nosti jalon naamionsa … Jatka lukemista Raudan sävyisellä merellä