Avainsana: Nimda

  • Operaatio Beeta osa 42: Matoron muisti palailee pätkittäin

    Xia, tehdasalue

    ”Eikö meidän pitänyt alunperin hakea kaksi sirua?”, Kapura muistelee.
    ”Muistaakseni oli niin… Mutta toinen siru on oletettavastu ulottomattomissamme, sitä on turha lähteä etsimään.”, mustavalkea toa vastaa.
    ”Mitään tietoa Killjoyn sijainnista?”, Suga puhelee tutkiessaan saaren karttaa.
    ”Luulen, että fiksuin veto olisi palata gukoille odottamaan.”, tulen toa ehdottaa.
    Kaksi muuta toaa nyökkäävät.

    Laukaus. Summerganon kaatuu maahan välittömästi.

    Tehtaan katolla ampuja kiroaa. Osuma meni hieman huti eikä tappanut.

    Matoro katsastaa välittömästi katot lämpökameralla, luo miekkaansa jääsäikeen ja ampuu sen kohti olentoa katolla.
    Kapura tutkii toverinsa tilaa.
    ”Jonkinlaisia tainnuttavia aseita…”, hän ilmoittaa Matorolle.
    ”Suojaa häntä, menen katsomaan mikä tuolla on!”, jään toa ilmoittaa nopeasti ja syöksyy eteenpäin kuulematta Kapuran kommenttia.

    Matoro ampuu ranteestaan harppuunan tehtaan piippuun, ja onnistuu vetämään itsensä ylös. Toa yllättyy huomatesaan katon reunalla ”jääkehikon” josta sen vanki on paennut.
    Matoro laskeutuu ja irroittaa tarttumakoukkunsa.

    ”Toa, pudota aseesi.”, ilmoittaa mustahopea vortixx. Tämä tähtää Matoroa ikävän näköisellä ampuma-aseella.

    Juuri ennenkuin toa on hyökkäämässä, tämä tajuaa naapurikatolla olevan ampujia. Ja toisella katolla. Ja sitä seuraavalla.

    ”Mitä jos nyt vain antautuisit, niin saisit elää. Haluamme vain sen sirun.”, samainen vortixx lausuu itsevarmalla äänellä.

    Tapahtumat etenivät nopeasti. Kolme klaanilaista vangittiin ja joku metsästäjä otti sirun. Nimda kuulemma aiotaan viedä parinsa luo Odinalle
    ilmalaivalla.

    Selli

    ”Noniin, saastat. Kiittäkää minua siitä, että olette vielä hengissä.”, matala skakdi-ääni ilmoittaa köytetyille vangeille.
    Metorakkin panssari näyttää kuin uudelta. Hän näyttää Nazorak-pesissä Matorolta ryöstämäänsä parannuskiveä.

    ”Metsästäjät olisivat tappaneet teidät heti. Minulla on parempi suunnitelma.”, pitkä skakdi puhuu.
    ”Päästää meidät vapaaksi?”, Matoro ehdottaa.

    Hetken hiljaisuus.
    ”Teidät lasketaan tästä ilmalaivasta Vuorelle. Tiedättehän, paikka jossa sataa tulta, ruoho on happoa ja kivet syövät olentoja.”, skakdi lausuu, selvästi nauttien olosuhteiden kuvailusta.
    ”Olet mainio maantiedon opettaja. Siirrytäänkö seuraavaksi Odinan luontoon?”, Matoro vastaa nopeasti.

    ”En tiedä oletko tyhmä vai uhkarohkea.”, skakdi ilmoittaa tylsiintyneenä ja kävelee nopeasti pois sellistä.

    ”Tulen nauttimaan kuolemanne katselusta.”, hän vielä huikkaa oven raosta.

  • Operaatio Beeta osa 35: Nimda tippui

    Xia, Metsästäjien komentotornin kolmas kerros

    ”Paljonko meillä on niitä sulatinsysteemiräjähteitä?”, Matoro kysyy nopeasti.
    ”Ei, Killjoy antoi vain kolme.”, Summerganon vastaa.
    ”Veikkaan että portaikko on niin täynnä vihaisia Metsästäjiä että olisi itsemurha mennä sieltä.”, jään Toa jatkaa.
    ”Veikkaan samaa. Mennään ylöspäin, sieltä voi löytyä jotakin.”, Kapura ehdottaa.
    Hämmentynyt metsästäjä seisoo vähän matkan päässä kolmikosta.
    ”Oi, anteeksi. Unohdimme sinut.”, Matoro sanoo. Summerganon toteuttaa nopean iskun joka heittää hämmentyneen metsästäjän maahan. Kolme toaa syöksyvät ylöspäin meneviin portaisiin.

    Minuutin kuluttua kuuluu raivoavien metsästäjien karjuntaa. Ne ryntäävät portaita ylös.
    Klaanialiset saapuvat suureen tietokonehuoneeseen.
    ”Ei mitään.”, Matoro toteaa nopeasti, ja he nousevat viidenteen kerrokseen.

    Huone on oikea luksushuone, varmasti TSO:n. Seinillä on kalliita aseita ja maalauksia. Seinät itsessään ovat joko kristallilasia tai jotakin kallista puuta.
    ”Työnnetään tuo flyygeli portaista alas hidastamaan jahtaajiamme. Sitten lisää ylös.”, Kapura ehdottaa nopeasti.
    Joukon silmät osuvat mustaan, juhlallisen näköiseen flyygeliin huoneen kulmassa.
    ”Pidän suunnitelmastasi.”, Matoro ilmoittaa. Kolmikko syöksyy työntämään suurta flyygeliä portaikkoon. Hetken pinnistelyjen jälkeen suuri soittopeli sortuu portaikkoon kovaa rymisten. Joku portaiden alapäässä jää alle. Kolmikko livahtaa uusiin portaisiin.

    ”Täällä ei sää sitten muutu.”, Suga toteaa kuivasti joukon saavuttua komentotornin katolle.
    ”Ei.”, Kapura toteaa hiljaa.
    ”Mitenhän täältä sitten pääsee alas…?”, Matoro pohtii ääneen.

    Kolmikko tutkii suurta kattoa. Se on, kuten tornikin, ympyrän muotoinen.
    ”Hei, löysin jotakin.”, tulen Toa huutaa ilahtuneena. Hän nostaa katolla olevasta luukusta varjoliitimen.

    ”…Mahdummeko kaikki tuohon?”, Matoro kysyy epäuskoisesti.
    ”Täällä on toinen. Ilmeisesti näitä on säilötty hätätapauksia varten.”, Suga ilmoittaa toiselta puolen kattoa.

    Ovi katolle tärisee. Sitä hakataan toiselta puolelta.
    Suga pistää liitimen valmiiksi ja lähtee laukun kanssa sateessa ja kovassa tullessa ilmaan.
    Matoro hyppää Kapuran kanssa samaan liitimeen ja kaksikko syöksyy pimeyteen.

    Kaksi tummansinistä varjoliidintä katoaa mustaan yöhön juuri Metsästäjien syöksyessä katolle.
    Joku kiroaa omalla kielellään, toiset nappavat ampuma-aseet ja alkavat tulittaa.

    ”Mitenhän tätä ohjataan?”, Matoro huutaa tuulen ja sateen läpi.
    ”En minä tiedä!”, Kapura vastaa. Kaksikko alkaa testailla laitetta.
    Kapura vetäisee tukikahvaa reilusti alaspäin. Kevyt ajonbeuvo lähtee suoraan syöksyyn alaspäin.
    ”Väännä ylöspäin! Ylöspäin!”, Matoro huutaa tulen Toan takaa. Kapura onnistuu oikeisemaan ajokin.

    Summerganon on onnistunut pitämään korkeutensa, joka on osittain ongelma. Metsästäjät tulittavat häntä jatkuvasti.
    Ammus iskeytyy kankaisen siiven läpi.
    Suga kiroaa jotakin. Liidin alkaa menettää korkeutta hitaasti mutta varmasti.

    Itse linnoituksen katolle on saapunut ampujia, ja Kapuran liidin on hätää kärsimässä tulituksessa. Perässä roikkuva Matoro yrittää suojata jääsäteillä, mutta kovassa vauhdissa ja sateessa on vaikea tähdätä.

    Summerganon saa käännettyä tippuvan liitimensä ympäri, aikomuksenaan päästä toisen liitimen luo.
    Räjähtävä ammus osuu liitimeen ylhäältäpäin, katkaisten siipeä tukevan puupalkin. Klaanilainen tippuu laukun kanssa alaspäin, iskien juuri ajoissa miekkansa linnoituksen seinään.

    ”Suga putosi!”, Matoro huutaa mysrkyn läpi.
    ”Missäpäin maailmaa! En näe tässä myrskyssä!”, Kapura huutaa yrittäessään ohjata liidokkia.
    Matoro näkee lämpökamerallaan Sutgalta vaikuttavan hahmon roikkumassa seinässä.

    ”Ohjaa tuonne. Sain idean.”, Matoro ilmoittaa. Hän säätää harppuunansa vapaakelaukselle ja vetäisee kaapelia, sitoen sen liitimeen.

    ”…Tämä laite ei välttämättä kestä painoa…”, Kapura ehtii sanoa. Matoro hyppää kaapelin varassa alaspäin.

    Jään Toa syöksyy tuulen ja sateen läpi pitkällä liitimen alla. Metsästäjät tulittavat molempia kohteita, kuitenkaan osumatta. Liidokin syöksyessä kaikki muuttuu hetkeksi sinimustaksi sotkuksi, kunnes Matoro havaitsee lämpökamerallaan Sugan etualhaalla. Hän ei näe millään muulla silmällään yhtään mitään.

    Tämä tuntuu äärimmäisen eeppiseltä… , Jään Toa ajattelee.

    Summerganon havaitsee kovaa syöksyvän kohteen. Hän tajuaa sen olevan Matoro toan iskeytyessä Summerganonia päin. Valkoinen hahmo ehtii napata kaapelista kiinni Nimda toisessa kädessään, ja syöksy jatkuu.

    ”Kapura! Laskeudu!”, Matoro koittaa huutaa myrskyn läpi.
    Varjoliidin saa osuman siipeensä, ja pian tämän jälkeen ohjaustankoon. Kapura varjoliitimessä sekä kaapelin päässä roikkuvat jään Toat lähtevät suoraan syöksyyn alaspäin.

    Kapura luo suuren tuliräjähdyksen, heittäen liidokin hetkeksi yläviistoon. Tulen toa yrittää keventää laitettaan painovoimalla, mutta tehtävä on kuluttanut jokaisen elementtivoimia liikaa. Sininen liidin lähtee taas syöksyyn alaviistoon pimeydessä. Sade peittää näkyvyyden lähes täydellisesti.

    Tulen toa saa vedettyää laitteen taas hetkeksi ylös, ja alhaalla roikkuva kaksikko syöksyy kovaa eteenpäin, melkein hipoen erään tehtaan kattoa.
    Musta salkku lipeää Summerin kädestä syöksyssä.
    ”Nimda! Se tippui!”, molemmat yrittävät huutaa Kapuralle.
    Matoro ilmoittaa asian Kapuralle naamionvoimallaan, telepaattisesti. Juuri siinä kohtaa jokin ammus räjäyttää toisen siiven liitimestä irti. Ajoneuvo iskeytyy kovaa tehtaan katolle, jään toien osuessa tehtaan seinään vaijerin varassa.

    [spoil]Nimda putosi sitten allavirtaavaan jokeen…[/spoil]

  • Nimdan hulluuteen ajamat

    Nazorakpartio katseli merta rannalla. Siellä tapahtui jotain kummallista: merestä nousi Matoraneja. Ne tulivat kuin olisivat kävelleet koko meren läpi. Niiden silmät hehkuivat punaisena, ja aavemaisen kuoron ääni kantautui korkealle muurille.
    ”Nimda. Nimda. Nimda. Nimda.”
    Nazorakit olivat hieman huvittuneita.
    ”Ampukaa niitä tykeillä.”
    Nazorakit ampuivat. Matoran, johon osui, lennähti palasina ilmaan. Muuta jatkoivat etenemistään hitaasti, mutta varmasti. Nazorakit alkoivat kauhistua, sillä Matoranit eivät välittäneet tuskasta. He ammuskelivat kivääreillään, mutta Matoranit vain tulivat täyteen reikiä. Pian joukko torakoita oli kuollut, ja Matoranit jatkoivat kohti Nazorak-tukikohtaa.

    Nazorakein trooppinen tukikohta

    ”Kutsukaa apujoukkoja”, joku muurilla seisovista torakoista huusi, kun kolme Matorania oli hänen kimpussaan. Ne repivät hänen silmänsä irti ja purivat poikki hänen kaulansa. Ne kiipesivät muurin sileää seinää pitkin musertamalla seinään ensi syvän lohkeaman ja kiipesivät niiden avulla.

    Torakoita juoksi kauhuissaan ympäriinsä, ja Matoranit tappoivat niitä ehtiessään. Jotkut torakoista olivat tarpeeksi rohkeita ammuskellakseen Matoraneja edelleen, mutta monikaan ei ehtinyt kuolla.

    Abzumo tuli asumuksensa parvekkeelle ja katseli hölmistyneenä sekasortoa, joka pihalla vallitsi. Yksi Matoran kiipesi ylös parveketta kohti. Abzumo katsoi sen kulkua julmasti ja ampui varjosäteen, joka hajotti Matoranin palasiksi. Mutta yhä vain niitä tuli ylös.

    Suurin osa vartiossa olleista torakoista oli kuollut. Noin puolet Matoraneista oli kuollut. Mutta loput jatkoivat raivokkaasti etenemistään.

    user posted image

    Lisää Nazorakeja tuli linnoituksesta. Useampi Matoran menetti henkensä, mutta jäljellä olevat hyökkäsivät raivoissaan vastustajaa päin. Jokainen Nazorak sai itseensä kiinni takiaisen lailla roikkuvan Matoranin, joka raapi, puri ja tappoi kaikin mahdollisin keinoin.

    Abzumo katsoi joukkojensa tappiollista taistelua. Tämä ei voinut olla totta. Mistä nämä hullut tulivat?

  • Abzumon uhrialttari

    Trooppinen saari, Ath-koro

    Ei kovinkaan kaukana Ämkoon ja Snowmanin seikkailuista toisella saarella pimeässä temppelissä oli häkissä isä Bartax. Hän oli jo huonossa kunnossa kidutuksen ja väkivaltaisen kohtelun sekä väsymyksen ja henkisen kärsimyksen jäljiltä. Saari oli nyt Nazorakien vallassa. Abzumo oli asettanut niitä vartioon joka puolelle. Omat joukkonsa hän oli ottanut mukaansa toiselle saarelle.

    Huoneeseen saapui luutnantti 789. Hän oli saaresta henkilökohtaisesti vastuussa Abzumolle. Hän katseli hetken ympärilleen ja totutteli huoneen hämärään. Sitten hän äkkäsi Bartaxin. Torakka meni Matoranin luo ja kalautti häkkiä miekkansa lappeella.
    ”Hoi, haluaisitko olla hieman poikien mätkittävänä? Pääsisit vähän ulkoilemaan.” Hän hykerteli itsekseen omalle nokkeluudelleen. Matoran nosti katseensa häneen.
    ”Pyydän…” hän sanoi käheällä äänellä.
    ”Mitä?” torakka ilkkui. ”Etkö halua enää kärsiä?”
    ”Voisitko… sytyttää kynttilät, jotta voisin… lukea viimeisen rukouksen?”

    Torakka alkoi nauraa. Hän suostui pyyntöön pilkaten kuitenkin Matorania ja tämän uskontoa.
    ”Tiedätkös, Parta-ax”, Nazorak ivasi sytyttäessään kynttilöitä, ”te uskonnolliset katsotte asiat aivan liian mustavalkoisesti. Teidän maailmankuvanne on vääristynyt.”
    Hän kääntyi Bartaxiin päin. Kynttilät hänen takanaan alkoivat kasvattaa liekkejään.
    ”Nazorakit eivät ole paha imperiumi, eikä Ath ole rakastava jumala. Hän on vain kuva, jota palvotte.”
    Matoran nosti päänsä voitonriemuisena. Katsellessaan liekkien palamista hän tokaisi luutnantille:
    ”Eikä tuo keskimmäinen ollut kynttilä.”

    Nazorak-komentajan hymy hyytyi. Hän käännähti äkkiä katsomaan kynttilää. Kynttilän ”sydän” oli palanut jo kokonaan, ja liekki kosketti jo vahaa. Hänen kasvonsa vääntyivät epätoivoiseen irvistykseen. Hän yritti rääkäistä kauhusta, mutta räjähdys ehti päästää äänensä ensin. Alttari sinkoutui palasina ympäri huonetta tappaen muutaman häkeissä olevan Matoranin. Bartax katseli ilotulitusta.

    Häkin ovi avautui. Ulkoa päin tulleet soturimunkit olivat saapuneet vapauttamaan apotin ja vangitut veljet. 789 makasi vielä elossa huoneen nurkassa. Hän oli menettänyt kaikki raajansa, ja kärsi kovia tuskia. Verta valui joka puolella. Bartax meni hänen luokseen.
    ”Pyydän!” torakka henkäisi. ”Auta… minu…a…”
    Bartax katseli häntä kylmästi.
    ”Ath kanssasi”, hän sanoi, ja viilsi päänä poikki torakalta. Sen jälkeen hän piirsi ilmaan pyhän Athin symbolin ja siunasi ruumiin.

    Nazorakien trooppinen tukikohta

    ”Ne ssssiissss päässssivät taassssss… pakoon?” Abzumo sanoi. Hän seisoi huoneen perällä selkä viestintuojiin päin.
    ”Ne… pakenivat… sukellusveneellä…”
    ”Ja se oli kallis…” sanoi toinen.
    Abzumo ei vastannut. Torakat katselivat häntä pelokkaasti. Huoneessa oli niin varjoista, että he tuskin näkivät synkkää Makutaa.
    Ssssssshhhh… eikö olekin surullisssssta?
    Torakat hätkähtivät. Terävät kynnet painautuivat lihaan kummankin olkapäässä. Verta alkoi valua lattialle.
    ”Menkää…” sanoi hiljainen sihinä, ”ja etssssikää minulle ssssse ssssukellussssvene.”
    Torakat pakenivat niin nopeasti kuin pystyivät.
    Abzumon ajatukset olivat sirussa. Hänellä ei olisi aikaa jahdata klaanilaisia näin tärkeän esineen ollessa hänen ulottuvillaan.

    Ath-koro

    ”Veljet”, Bartax huusi, ”sisaret!” Hän seisoi uuden alttarin vieressä. Se oli juuri tuotu.

    ”Meidän kansaamme tapetaan. Uskontoamme sorretaan. Arktisen Ath-koron ystävämme Nimdan palanen on VARASTETTU!”

    Kuului muminaa ja valitusta.

    ”Tänään me marssimme Makutan joukkojen kimppuun ja tapamme ne VIIMEISEEN VISORKAIIN JA TORAKKAAN!”

    Hurrausta.

    Bartax alkoi suorittaa pyhää rituaalia.

    Hän otti esiin veitsen.

    ”Oi Suuri ja Pyhä Ath”, hän lausui, ”anna meille voimaa toteuttaa tahtosi ja hankkia takaisin sen, mikä on otettu meiltä pois.”

    Hän polvistui alttarille.

    ”Anna meille siunauksesi siihen, mitä meidän täytyy tehdä.”

    Matoranit alkoivat hurrata.

    ”Anna meille meidän Pyhä, Muinainen Voimamme, jolla me tuhoamme vihollisesi ja kaiken, mikä Nimdaa pitää erossa meidän luotamme.”

    Matoranit alkoivat huojua musiikin tahdissa.

    ”Ota vastaan uhrimme, jonka sinulle annamme saadaksemme siunauksesi jälleen!”

    Matoranit huojuivat yhä voimakkaammin. Monet huusivat tahdissa.

    Bartax kohotti veitsen. Tähän hän oli valmistautunut koko elämänsä. Hän saisi lopultakin pääsyn Pyhään Paikkaan. Mutta kynnys oli korkealla.

    Hän uhrautui. Kansansa puolesta. Nimdan puolesta. Athin puolesta.

    Hän ei huutanut. Ei parkunut. Ei kirkaissut. Hän vain kaatui alttarille. Veri valui Athin patsaan päälle.

    Matoranien joukosta alkoi kuulua mutinaa:
    ”Nimda.”
    Pian koko joukkio toisti monotonisesti yhtä sanaa:
    ”Nimda.”

    Punahehkuiset silmät katsoivat kohti Nazorakien leiriä.

    ”Nimda. Nimda. Nimda. Nimda. Nimda.”

    Joukko hitaasti huojuvia Matoraneja käveli leiriä kohti. Nazorakit näkivät heidän tulevan. He vitsailivat asiasta, kunnes näkivät joukon lähempää. Heitä alkoi pelottaa, kun punasilmäiset zombien lailla kävelevät Matoranit tulivat heidän luokseen. Eräs Nazorak nosti yhden Matoranin ilmaan ja heitti hänet kauemmas. Muuta saivat torakan kiinni, ja hän tallautui kuoliaaksi pienten jalkojen alla. Nazorakit juoksentelivat suuntaan ja toiseen. Kukaan ei päässyt pakoon. Kaikki kuolivat.

  • Trooppinen saari: Sukellusvenevarkaus

    Trooppinen saari

    Snowman ei ollut ihan varma, miksi tapiiri pysähtyi. Takaa kuulunut hervoton jysäys sai kuitenkin kärsäkkään olennon hiljentämään vauhtia ja kääntymään sitten ympäri. Tapiiri katseli hämillään takanaan ilmiliekeissä roihuavaa entistä jeeppiä, väistellen verkkaisin liikkein taivaalta putoilevia palavia torakan kappaleita.

    Ämkoo ohjasi vesiskootterin rantaan ja astui maalle. Ilman Toa asteli hieman horjuen kärsäeläimen luo, katsoi sen selässä keikkuvaa Snowieta ja kysyi:
    ”Mitäs seuraavaksi?”

    Lumiukko oli hetken hiljaa.

    ”Ööh”, Snowie aloitti. Ämkoo tuijotti kysyvästi, ja Lumiukko jatkoi:
    ”Kaipa meidän on vetäydyttävä.”
    ”Snowie, unohdatkohan nyt jotain?”, Ämkoo vastasi siristäen silmiään.
    ”No siis, kyllähän minä tiedän, ett-”
    ”Se pala, aivan. Nimda. Me emme lähde täältä ilman sitä.”
    ”Mutta sinun kätesi!”

    Tapiiri ymmärsi, että tässä menisi hetki. Se heitti Lumiukon alas selästään ja laskeutui maahan lepäämään. Snowman nousi mutisten seisomaan ja väittely jatkui.

    ”Älä sano sanaakaan kädestäni!”
    ”Mutta kun kuule, me voisimme…”
    ”…etsiä sen hemmetin palan! AIVAN!”
    ”…levätä edes ensin, emme me vain voi…”
    ”Missäs herra Lumiukko ajatteli levätä? Tässä? Viidakossa? Veden alla? Tiedätkö, nazorakit varmaan huomaavat näillä hetkillä, että meitä ei ole tuotu sidottuina takaisin tukikohtaan. Ne tuskin antavat meidän ottaa päiväunia keskellä viidakkoa vaan-”
    ”Matoranit”, Snowie totesi tuijottaen kaukaisuuteen.
    ”…ei enää sanaakaan niistä pirulaisista!”, vastasi Ämkoo jatkaen:
    ”Jos et olisi jäänyt auttamaan niitä kääpiöitä, minulla saattaisi kuule olla yhä käsi tallella. Tiedätkö, meillä saattaisi jopa olla se pala ja olisimme jo matkalla kohti-”
    ”Matoranit”, Snowie vastasi, samalla kun ideasta varoitteleva ilme levisi tämän valkeille kasvoille.
    ”Sano tuo sana vielä kerran niin minä…”
    ”Matoranit, tosiaan!”
    ”AAAAAAAAARH”

    Tapiiri käänsi kylkeään ja kuorsasi.

    Lumiukon kasvoilta paistoi innostus. Snowie potkaisi tapiirin hereille, pakottautui eläimen selkään ja viittoi Ämkoota nousemaan kyytiin.
    ”Mitä nyt?”, Ämkoo kysäisi ottaen askeleen taaksepäin.
    ”Matoranit pakenivat turvaan saarelle! Jos menisimme sinne ja lepäisimme hetkisen, turvassa torakoilta! Saisit hoitoa vammoihisi, ehkä uuden miekan ja parhaassa tapauksessa saisimme kätesikin korjattua!”
    Ämkoo vilkaisi nopeasti Snowien olkalaukun suuntaan, mutta käänsi katseensa pian takaisin Lumiukkoon.
    ”Okei sitten”, Ämkoo totesi kylmästi ja hyppäsi tapiirin selkään. Kärsähirviö törähti epämääräisesti ja lähti tallustamaan joen reunaa pitkin eteenpäin.

    Ja aikaa kului.

    Tapiirilla ratsastava kaksikko oli jo melkein rannalla. Metsä muuttui hetki hetkeltä harvemmaksi ja kaukaa saattoi erottaa merilintujen ääniä.

    ”Minua hämää yksi asia”, Ämkoo sanoi.
    ”No?”, vastasi Snowman.
    ”Osaakohan tämä tapiiri uida.”

    Hetken hiljaisuus.

    ”Miksi tuollaisia mietit?”
    ”Minä en ajatellut uida sille matoran-saarellesi. Jos tämä järkäle ei toimi lauttana, me emme pääse sinne ikinä.”

    Toinen hiljaisuus.

    ”Tosiaan”, Snowie sanoi.
    ”Et ollut miettinyt tätä?”, Ämkoo kysyi.
    ”En”, vastasi Lumiukko tappiollisena.

    Kaukaa erottui lokkien kirkunan lisäksi muitakin ääniä. Kaksikko hyppäsi alas röhisevän ratsunsa selästä ja lähestyi rantaa aluskasvillisuuden luoman suojan turvin.

    ”Oho”, Snowie totesi.
    ”Ihan liian täydellistä”, kuului Ämkoon vastaus.

    Se oli satama, tai ainakin yritti olla sellainen. Muutaman hätäisesti kokoon kyhätyn puisen laiturin tykönä saattoi erottaa ainoastaan yhden aluksen. Se oli pitkä, ruosteenruskea sukellusvene. Ruman aluksen kannella päivysti vahtivuorossa kaksi zamorein aseistautunutta torakkaa, mutta muuten paikka vaikutti kovin autiolta.

    ”Mitä luulet niiden tekevän?”, Lumiukko kysyi kuiskaten.
    ”Ilmiselvää, ne odottavat”, Ämkoo vastasi.
    ”Mitäköhän?”, jatkoi Snowie kysymystään.
    ”Katso, ne tuijottavat tuon tuosta merelle. Paikalle on kaiketi saapumassa muitakin aluksia.”

    Lumiukko nyökkäsi. Ämkoo oli mitä luultavimmin oikeassa. Snowmanin mielessä kävi hetken ajan hullu ajatus. Mitä jos he kaappaisivat sukellusveneen ja jatkaisivat sillä matkaansa? Alus olisi ainakin huomaamaton, jos ei muuta. Mutta ei, millä he onnistuisivat hoitelemaan alusta vartioivat torakat? Ämkoosta ei ollut nykyisessä kunnossa lainkaan hyötyä, ja torakoilla oli kovin järeän oloiset aseet. Lisäksi rannan ja metsärajan välissä oli reilusti tyhjää maa-alaa, joten torakoiden kimppuun hiipiminen…

    ”Snörf”, totesi tapiiri ja lähti astelemaan viidakon läpi kohti rantaa.
    ”Hyvä idea”, sanoivat Ämkoo ja Snowie kuin yhdestä suusta.

    ”Hei, mikäs tuo…”, torakkavartija aloitti. Tämän kumppani oli jo ennättänyt alas sukellusveneen kannelta ja ihmettelikin nyt aluksen tykö ilmestynyttä valtavaa eläintä.

    Tapiiri ei ollut kiinnostunut torakoista. Se kierteli hämmentyneenä vesirajaan yltävää alusta ja tapitti sitä sumeanlaisella silmäparillaan.

    ”Tämä on näitä”, toinen torakoista aloitti. ”Manaatti tai joku.”
    ”Joo”, toinen vastasi.
    ”Kuskaavat tavaraa tukikohdassa. Tämä on kai sitten karannut.”
    ”Joo”, toinen vastasi.
    ”Me voitaisiin viedä se takaisin.”
    ”Joo”, toinen vastasi.
    ”Tai pitää se täällä.”
    ”Joo”, toinen vastasi.
    ”Tai en minä tiedä, onko nämä niin kalliita. Jos vain päästetään menemään.”
    ”Joo”, toinen vastasi.
    ”Tai hei, eihän tänne vielä ole ketään tulossa. Pistetään hengiltä ja syödään. Noi meidän eväät nyt eivät muutenkaan ole mistään kotoisin.”
    ”Joo”, toinen vastasi.
    ”Kärsä on kuulemma paras osa. Tai niin joku ainakin tukikohdassa kertoi. En tiedä sitten oliko maistanut.”
    ”Joo”, toinen vastasi.
    ”Jaa oli vai?”
    ”Joo”, toinen vastasi.
    ”Oliko ollut hyvää?”
    ”Grrrbl”, toinen vastasi.

    Torakkavartija kääntyi ympäri vain huomatakseen toverinsa sätkivän maassa omituisen valkean mössön nujertamana. Nazorak vei kätensä nopeasti järeän zamor-aseensa kahvalle.

    Silloin vartija kuitenkin huomasi, että ase oli kadonnut. Torakka pyöritteli kauhuissaan päätään ja huomasi – aivan liian myöhään – takanaan seisovan käsipuolen Toan, joka hypisteli juuri hetki sitten ryöstämäänsä pyssyä ainokaisella kädellään.

    Bäng bäng.

    Torakka kaatui maahan, sätki hetken ja vaikutti sitten kovin kuolleelta. Snowie kokosi itsensä ja heittäytyi pois toisen torakan päältä, vieden samalla tämän aseen mukanaan. Nazorak nousi varovasti seisomaan ja tuijotti edessään seisovaa kaksikkoa.

    ”Viimeisiä sanoja?”, Ämkoo kysyi.
    ”Joo?”

    Bäng bäng.

    Ämkoo komensi Snowien raahaamaan juuri kuolleet nazorakit piiloon viidakon aluskasvillisuuden sekaan ja läksi itse tutkimaan sukellusvenettä. Ämkoo ahtautui varsin nopeasti veneen sisäosiin ja löysi ohjaamon yllättävän helposti.

    ”Mitähän tästä tapahtuu?”, Ämkoo puhui puoliääneen ja vetäisi vipua. Ulkoa kuului kolahdus, törähdys ja pian tapiirin askeleet kaikuivat jossain sukellusveneen sisäosissa. Ämkoo huokaisi.

    Lumiukko käveli kohti sukellusvenettä peitellen samalla huolellisesti jälkiään viuhtomalla niitä poimimallaan palmunoksalla. Lopulta Snowie saapui laitureiden tykö, huomaten aluksen kylkeen avautuneen uloskäynnin. Snowie astui sisään, veti mittavan luukun kiinni perässään ja sulki sen sitten huolellisesti.

    ”Snörf.”
    ”Ai, sinäkin täällä.”

    Lumiukko etsiytyi ohjaamoon ja yllätti Ämkoon sorkkimasta erilaisia vipuja ja nappuloita. Ilman Toa kääntyi neuvottomana Lumiukon puoleen ja kysyi tältä:
    ”Osaisitko sinä ohjata tätä?”
    ”En”, Snowie vastasi. ”Mutta voin opetella.”
    Ämkoo teki tilaa. Snowie istuutui.
    ”Aloita siis”, Ämkoo sanoi ja läksi tutkimaan sukellusveneen taaempia osia. Snowie kuunteli Ämkoon etääntyviä askelia, hymähti ja alkoi tutkia edessään avautuvaa ohjauspöytää.

  • Operaatio Beeta osa 1: Kenraalin koollekutsu

    Klaanin kokoustila 3

    Kokoustila 3:n ovi aukesi ja Kapura astui sisään. Matoro ja Summerganon olivat jo siellä, syventyneenä keskustelemaan Klaanin kahviosta saatavaan uuteen juomaan, joka kulki nimellä gölgi. Kaksikko tervehti tulijaa ja he jäivät odottamaan Killjoyta.

    Kun kello tuli tasan 20.00, Killjoy astui sisään vanhassa Scorpius-mallin puvussaan. Hän nyökkäsi jo huoneessa oleville ja laski kädestään pienen hologrammigeneraattorin pöydälle. Hän asetti sen heijastamaan seinää kohti ja aloitti selityksen.

    ”Ensiksi haluan kiittää teitä siitä, että päätitte lähteä mukaan tähän operaatioon. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että kukaan ei kieltäytynyt.”

    Kolmikko nyökkäili, kunnes Killjoy aloitti selostuksen: ”Tehtävämme on seuraavanlainen. Gukko-lintujen avulla matkustamme Xian etelärannikolle, yksi meistä menee edellä ja tuhoaa Metsästäjien linnoituksen muurilla sijaitsevat puolustukset. Tällöin muut pääsevät turvallisesti sisään ja voimme aloittaa itse tehtävän.”

    Kolmikko kuunteli Killjoyn suunnitelmaa, mutteivät vielä avanneet suutaan. Killjoy näppäili hologrammilaitettaan ja seinälle heijastui Xian kartta, joka zoomautui linnoituksen sisään.

    ”Tässä vaiheessa ryhmä jakautuu kahtia. Toinen ryhmä suuntaa kohti The Shadowed Onen tukikohtaa, jonne Nimda-palat on oletettavasti sijoitettu. Oletus on, että palasia säilytetään TSO:n säilökammiossa komentotornin toisessa kerroksessa. Pääsy sinne ei liene vaikeaa, mutta ovi on tarkoin vartioitu ja se on suojattu elementaalihyökkäyksiltä, joten jaan sitä varten myöhemmin erityisvarusteita.

    Toinen ryhmä jatkaa kohti vuorta. Purifierilla on hallussaan avainkortti, joka on vaadittu, jos haluamme aktivoida säilömäni puolustusjoukot. Tämän avaimen saatuamme meillä on pääsy suureen joukkoon sotavahkeja, jotka on säilötty Odinalle. Nämä Vahkit ovat tärkeitä, jos haluamme edes koettaa selvitä vihollistemme tulevalta suurhyökkäykseltä. Kun molemmat kohteet on noudettu, palaamme rannikolle ja lennämme Gukoillamme takaisin Klaaniin. Kysyttävää?”

    Valtava tiedon määrä sai kolmikon aluksi ymmälleen, mutta lopulta Matoro avasi suunsa:

    ”Alueella on oletettavasti odotettavissa vastarintaa?”

    ”Kyllä, Pimeyden metsästäjiä, Skakdeja, koulutettuja Rahi-petoja, mahdolisesti jopa Makutoja. Tietoni ovat kuitenkin hieman puutteelliset, sillä edellisestä Xialla käynnistäni on jo aikaa.”

    ”Oletan siis, että raskas aseistus on tärkeää”, Matoro lisäsi. Killjoy nyökkäsi. Summerganon hymyili kuullessaan tämän.

    ”Meidän lienee parempi päättää tiimit jo täällä, jotta meillä ei mene aikaa päätöksen tekemisestä siellä”, Kapura ehdotti.

    ”TSO:n linnoitukseen meneviä tarvitaan enemmän haastavuuden vuoksi, joten ehdotan, että te hoidatte Nimdan. Purifier kuuluu vain ja ainoastaan minulle”, Killjoy sanoi päättäväisesti.

    Matoro oli selkeästi sanomassa vastaan, mutta Summerganon keskeytti hänet: ”Ymmärrän ja luulen, että niin on paras.”

    Killjoy nyökkäsi Summerganonille ja jatkoi: ”Lähdemme ensi yönä Telakan vieressä sijaitsevalta aukiolta. Jokainen saapuu sinne kello 02.00. Teillä on kuusi tuntia aikaa levätä ja valmistautua. Liikumme öisin, sillä silloin meitä ei huomata niin helposti. Matka kestää arviolta vajaat kaksi päivää taukoineen, joten saapuisimme Xialle juuri hämärtyessä.”

    Kolmikko näytti mietteliäältä, kunnes lopulta Matoro nousi.
    ”Parasta siis lähteä valmistautumaan.” Muut nyökkäsivät ja Killjoy sammutti projektorinsa

    ”Siinä siis kaikki, kiitoksia teille.”

  • Ilonpilaajan värväyskirje osa 3

    Summerganonin huoneisto

    Summeranon saapui huoneistoonsa pitkähkön kävelylenkin jälkeen. Hän näkee kirjeen…

    Summerganon, viimeaikaisten tapahtumien varjolla olen tehnyt päätöksen valita kolme soturia mukaani Xian-matkalle. Kuten varmasti jo tiedät, tavoitteenani on löytää Purifier ja hankkia takaisin kaksi hänen varastamaansa Nimda-palasta. Keskustelin adminien kanssa ja tulin siihen tulokseen, että otan mukaan apuvoimia. Jos suostut pyyntöön, lue kirje loppuun jos et, palauta kirje välittömästi postinjakelukeskuseen, jotta tiedän kysyä jotain muuta.

    Tehtävämme on yksinkertainen ylihuomenna illalla, lähdemme matkaan neljän Gukko-linnun avulla, lento Xialle kestää noin kaksi päivää ja kaksi yötä. Sinne päästyämme, meidän täytyy löytää tiemme Xian asuntolakeskukseen, jossa meidän tulee löytää Purifierin olinpaikka. hankimme palaset, päihitämme Purifierin ja palaamme Klaaniin. Meidän tulee toimia nopeasti, huomaamattomasti ja tehokkaasti.
    Tule huomenna kello 20.00 Klaanin kokoustila 3:een. Tapaat siellä muut ryhmän jäsenet.

    ~Mr.Killjoy

    Summerganon lukee kirjeen tarkasti ja hymy hiipii Summerganonin kasvoille. Tehtävän vakavuudesta huolimatta hän on iloinen päästessään taas mukaan toimintaan. Summerganon on kuullut Mr. Killjoylta Purifierin pirullisuudesta, joten hän laittaa raskaanpuoleisen haarniskan valmiiksi ja kaivaa varastostaan myös toisen miekan ja pienen kirveen, kaiken varalta. ”Onpahan sitten lainata kaverille kättä pidempää, jos ei näistä muuhun ole.”, hän tuumii. Summerganon istuu alas ja suuntaa katseensa seinän vieressä huomista odottaviin varusteisiin. Hän ei ollut käyttänyt niitä pitkiin aikoihin ja vaikka taannoinen luolastoseikkailu olikin ollut melko rasittava, tunsi hän olevansa jälleen elämänsä vireessä.

    [spoil]Kirje on luonnollisesti Mr. Killjoyn omaa käsialaa.[/spoil]

  • Ilonpilaajan värväyskirje osa 2

    Bio-Klaani, Kapuran huone

    Vuorokausi yön jälkeen Kapura heräsi huoneessaan ja päätti lähteä töihin, mutta huomasi kurjekuoren.

    Kapura, viimeaikaisten tapahtumien varjolla olen tehnyt päätöksen valita kolme soturia mukaani Xian-matkalle. Kuten varmasti jo tiedät, tavoitteenani on löytää Purifier ja hankkia takaisin kaksi hänen varastamaansa Nimda-palasta. Keskustelin adminien kanssa ja tulin siihen tulokseen, että otan mukaan apuvoimia. Jos suostut pyyntöön, lue kirje loppuun jos et, palauta kirje välittömästi postinjakelukeskuseen, jotta tiedän kysyä jotain muuta.

    ”Kyllä toiminta kelpaa.” Kapura mietiskeli. ”Sitä paitsi, jos Avde yön aikana vilautti nimeni jollekkin, olisi parempi todistaa uskollisuuteni Klaanille jotenkin.”

    Tehtävämme on yksinkertainen ylihuomenna illalla, lähdemme matkaan neljän Gukko-linnun avulla, lento Xialle kestää noin kaksi päivää ja kaksi yötä. Sinne päästyämme, meidän täytyy löytää tiemme Xian asuntolakeskukseen, jossa meidän tulee löytää Purifierin olinpaikka. hankimme palaset, päihitämme Purifierin ja palaamme Klaaniin. Meidän tulee toimia nopeasti, huomaamattomasti ja tehokkaasti.
    Tule huomenna kello 20.00 Klaanin kokoustila 3:een. Tapaat siellä muut ryhmän jäsenet.

    ~Mr.Killjoy

    Luettuaan kirjeen loppuun Kapura piilotti sen sänkynsä alle ja lähti Pajaa kohti.

    [spoil]Killjoy kirjoitti kirjeen.
    [/spoil]