Klaanon

Avainsana: Guardian

  • Kerään itselleni tiimin…

    Hautausmaa

    Kaatuneiden omaiset jäivät vielä uusien hautojen luokse seremonian päätyttyä. Muut tunsivat velvollisuudekseen poistua ja jättää heidät suremaan rauhassa. Guardian ja Tawa lähtivät kävelemään kohti linnoituksen länsisiipeä, jolloin Killjoy pyysi Kapuraa viemään hänet heidän luokseen.

    Sade jatkui edelleen ja Adminit eivät edes pysähtyneet Killjoyn saapuessa Kapuran avulla paikalle. Hiljainen nelikko jatkoi matkaansa kohti länsisiipeä katsomatta toisiinsa.

    ”Viime yö oli osoitus siitä, että olemme haavoittuvaisia. Meidän tulee toimia nopeasti”, Killjoy aloitti aneemisen tulevaisuuden omaavan keskustelun. Guardian hymähti ja Killjoy huomasi hänen kätensä hipelöivän ajoittain zamor-pistoolinsa vartta.

    ”Radiak lupasi saada minut kuntoon kolmessa päivässä. Lähden Xialle välittömästi sen jälkeen”, Killjoy jatkoi.

    ”Tajuat kai, että emme voi jättää asiaa vain sinun varaasi Killjoy. Meille osoitettiin juuri, kuinka isokin joukko Klaanilaisia joutuu joskus taipumaan. Saatika sitten yksinäinen soturi”, Tawa sanoi vakavana.

    Killjoy laski päänsä ja näytti selkeästi hieman alentuvalta. Kapura ei ollut uskoa silmiään nähdessään tämän eleen ja pysähtyi hetkeksi, mutta kiri adminit taas nähdessään Killjoyn vihaisen katseen.

    ”Kerään itselleni tiimin”, Killjoy myöntyi ja elehti Kapuran pysähtymään. Adminit nyökkäsivät ja lähtivät kävelemään kohti tuntematonta määränpäätään.

    ”Kiitos”, Tawa sanoi ja Kapura ja Killjoy jäivät katsomaan kahta kaikkoavaa hahmoa.

    Sade rummutti kaksikon kasvoja ja he päättivät kääntyä takaisin kohti sairaalaosastoa. Matkallaan Kapura miltei jyräsi isohkon hämähäkin, joka hämmentävästi näytti, kuin se olisi heristänyt nyrkkiä.

  • Maasta sinä olet tullut

    Hautuumaa

    Suuri kulkue käveli sateen läpi. Vihreä ruoho oli märkää ja roikkui maassa lannistuneena. Sade pesi niityn läpi kävelevien klaanilaisten haarniskoja ja kasvoja ja lätisi tasaisesti kahteenkymmeneen arkkuun, joita kannettiin läpi raskaan sateen.
    Klaanin soturit kantoivat erikokoisia arkkuja kohti niiden tulevaa lepopaikkaa yrittäen parhaansa mukaan peittää kasvonsa.
    Pienimpiä arkkuja oli eniten ja niitä kantoivat Matoranit. Joukossa oli myös muutama hieman isompi arkku parin Toan käsissä. Klaanin suurimmat soturit katsoivat arkunkantajia ja halusivat ojentaa auttavan kätensä, mutta tiesivät, että se ei kävisi. Arkunkantajina toimivat arkkujen sisällä makaaville tärkeimmät henkilöt.

    Adminit ja moderaattorit kävelivät kulkueen keskellä, mutta juuri nyt heitä ei erottanut tämän joukon johtajiksi. Tawa käveli kaiken keskellä suojaten itseään ja pientä Ussal-rapua sateelta viitalla. Guardian marssi Zamor-pistooli selvästi vyötäröllään ja katse arkuissa.

    Jossain taaempana Kapura työnsi siteisiin piilotettua Killjoyta pyörätuolilla. Killjoy ei vaikuttanut nauttivan tilanteesta erityisen paljoa.
    Jossain kauempana kulkueesta pieni ja antidermikseltä vahvasti tuoksahtava hämähäkki yritti pysyä tahdissa mukana. Sekään ei nauttinut tilanteesta suuresti.

    Arkkujen määränpää alkoi jo näkyä. Klaanin aiemmin melko tyhjällä hautuumaalla oli nyt kaksikymmentä kuoppaa kahdellekymmenelle arkulle. Jokaisen edessä oli erilainen hautakivi, johon oli kaiverrettu nimi ja kuva naamiosta. Kivissä oli myös vaihtoehtoisesti kuva joko kolmen hyveen tunnusmerkistä tai Ath-uskon kolmikulmaisesta silmästä.

    Joukko ampuma-aseita kantavia klaanilaisia järjestäytyi hautakuoppien viereen ja Guardian asteli jonon päähän. Arkkujen kantajat lähestyivät hautakiviä ja siirtyivät oikeiden kuoppien eteen. Kantajat pysähtyivät paikalleen odottamaan käskyä.

    Guardian ja hautojen vieressä odottava joukkio ottivat aseensa esiin ja latasivat ne. Aseiden märät piiput tähdättiin kohti harmaan pilvistä taivasta.

    Ensimmäinen arkku vietiin varovaisesti kohti hautaa. Kantajien joukossa oli useita tuttuja klaanilais-Toia, mutta joukkoon mahtui myös yksi sinivihreä Matoran. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kukaan oli nähnyt Dinemin kasvoilla toisenlaisen ilmeen kuin hymyn.

    ”Toa Hime”, jonkun ääni lausui kovaa, mutta kovan sateen takia puhujaa ei tunnistanut. Arkunkantajat lähestyivät hautapaikkaa hieman. ”Ilahdutit meitä nopealla työlläsi ja kauniilla hymylläsi. Yhtenäisyys, velvollisuus, kohtalo.”

    Näiden sanojen jälkeen Guardian antoi äänettömän merkin muille ja joukkio ampui taivasta kohti kolmesti. Samalla arkku laskettiin hautaan ja joku alkoi lapioida sateesta märkää multaa sen päälle.

    ”Matoran Le…”, puhuja aloitti taas, mutta keskeytti korjatakseen sanomansa, ”Orton Levah. Taistelu rauhan puolesta vaatii kaikkien panoksen.”

    Arkunkantajat lähestyivät. Heidän joukossaan oli Matoran, joka näytti kaikkien mielestä erittäin paljon Umbralta. Kukaan ei tosin kyseenalaistanut tämän moderaattorin äkillistä muodonvaihdosta, sillä harva pysyi enää perässä Umbran kaikista olomuodoista.
    Nyt hautajaiskulkueen mielessä oli kuitenkin jotain muuta.

    ”Sinun panoksesi oli suurin, mitä yksi meistä voi antaa”, Turagaksi paljastunut puhuja sanoi. ”Yhtenäisyys, velvollisuus, kohtalo.”

    Kolme laukausta.

    * * *

    [spoil]Joku voisi sanoa, että olen katsonut Watchmenin liian monesti.
    Hän olisi väärässä.[/spoil]

  • Alaston Killjoy

    Klaanin sairasosasto

    Killjoy makasi sängyssään avuttomana ja kylki sidottuna. Hänen ympäriltään oli kadonnut porukkaa suurella tahdilla ja niin toat, kuin matoranitkin olivat edes vähän levättyään jättäneet osaston. Killjoy oli vangittuna tälle osastolle, hän ei voinut lähteä kävelemään kuin muut, hän ei voinut kuin maata omien ajatustensa kanssa. Lisäksi hän tunsi itsensä valtavan alastomaksi ilman pukuaan.

    Ensimmäiset kaikonneet potilaat olivat kaksi matorania hänen vierestään. He eivät kuulema saaneet nukuttua Killjoyn hengityksen rahistessa vieressä. Killjoy kuitenkin tiesi, että he olivat lähteneet vain hänen rujon ulkomuotonsa takia. Hän näki sen heidän katseistaan heti kun heidät tuotiin paikalle.

    Hänen Xia-reissunsa myöhästyisi nyt parilla päivällä. Hänen lääkityksensä oli vahva, mutta Radiak oli sanonut, että hän on liikuntakykyinen vasta kolmen päivän päästä. Heti sen jälkeen hänen tulisi palata mökilleen ja vaihtaa takaisin tavallinen pukunsa. Killjoy oli harmissaan stealth-pukunsa menettämisestä, mutta Creedy sanoi voivansa muokata hänen glide-puvustaan uuden, Killjoyn Xian matkan aikana. Creedy oli myös kertonut ainakin hänen itsensä mielestä hurjan tarinan, kuinka hän oli piileskellyt komentotornin ylimmässä kerroksessa, kun yksi Feterra oli tullut aivan oven taakse kolkuttelemaan.

    Nämä olivat vain osa Killjoyn huolista. Guardian oli käynyt aiemmin tapaamassa Killjoyta ja oli kertonut Visokin kadonneen. Siitä hetkestä lähtien Killjoyta oli suututtanut vielä enemmän se fakta, ettei hän voinut tehdä mitään. Ei kerrassaan mitään…

  • Kauhujen aamu

    Bio-Klaani, ulkopiha

    Oli aikainen aamu. Kukaan ei ollut nukkunut.
    Tawa ja Guardian tarkkailivat Klaanin linnoituksen tämänhetkisiä korjausoperaatioita. Välillä Kupen johtama ensiapuryhmittymä kantoi ulos ruumiita. Osa ruumiista liikkui, mutta välillä melankolisesti liikkuvien hoitaja-Matoranien kantamien hahmojen sydänvalot olivat mustia.
    Guardian ja Tawa eivät puhuneet keskenään. He katselivat linnoitusta, joka oli kärsinyt hyökkäyksessä.

    ”19 kuollutta”, Guardian sanoi hiljaa.

    ”Älä”, Tawa kuiskasi. ”Ei nyt.”

    ”Suurin osa Matoraneja”, Guardian jatkoi. ”Tiedätkö, että harva niistä edes taisteli vastaan?”

    Läheisellä kivellä istui yksi Matoran-vartijoista. Se piteli kädessään vihreän naamion sirua ja katseli jonnekin merelle.
    Guardian ja Tawa olivat taas hetken hiljaa.

    ”Visokkia ei ole näkynyt”, sininen skakdi aloitti. ”Luuletko, että Avde-”
    Tawa keskeytti Guardianin. Guardian ei ollut koskaan kuullut Tawan yleensä lempeää ääntä näin vihaisena.
    ”Ei! Älä.”

    Guardian katsoi Tawan visiirin takaa katsoviin silmiin hetken sanomatta mitään. Silmissä oli vihaisuutta, mutta keltaisen nais-Toan kasvoilta paistoi myös huolestuneisuus. Hän tiesi, mitä Guardian oli sanomassa, mutta ei halunnut kuulla sitä.
    Guardianin katse laskeutui maahan, vaikka Tawa katsoi häntä yhä.
    ”Hänet löydetään kyllä”, Guardian rauhoitteli ilman, että oli varma sanomastaan. ”Ne löytävät aina.”

    Tawankin katse laskeutui jonnekin alas.

    ”Ja hän on aivan kunnossa”, Guardian sanoi hiljaa perään. ”Olen varma siitä.”

    * * *

    Apuvoimageneraattorin luona oli vilkasta. Suuri osa klaanilaisista oli auttamassa vahingoittuneiden hoitamisessa ja linnakkeen korjaustöissä, mutta tämä pieni sekalainen joukkio keskittyi etsimään johtolankoja öisen sähkökatkoksen aiheuttajasta.

    Valkoinen titaani, moderaattori Same oli kyyristynyt räjähdyspaikalle aivan generaattorin viereen. Hän pyyhki pölyä ja tutki alkuperäisen sähkökatkoksen aiheuttaneen pommin sirpaleita. Moderaattori nosti niitä silmiensä tasolle ja tutki tarkemmin.

    ”Bladis”, Same sanoi takanaan toimettomana seisovalle hopeiselle Skakdille. ”Tule katsomaan.”

    Terävällä haarniskalla varustettu Skakdi käveli Samen viereen ja kyyristyi hieman.
    ”Mitä löysit?”

    Same näytti BV:lle vasemmassa kädessään olevaa sirua. Mustaksi kärähtäneessä ja puoliksi sulaneessa metallinpalassa oli kiinni jotain siniseltä lasilta tai muovilta näyttävää.
    Hopeisen Skakdin silmät aukenivat ymmärtäväisen näköisenä. Jotenkin yllättävästi hän kuitenkin kohautti olkapäitään ja irvisti perin skakdimaisesti.
    ”Ei. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä katson. Kerro minulle.”

    Same näytti pettyneeltä.
    ”Mikä tämä sitten onkaan, se loi jonkin sortin elektromagneettisen pulssin”, Same sanoi. ”Vihollinen pisti varman päälle.”
    BV tuijotti sinistä palaa kiihkeästi. ”Kuka marsusäteilyn nimessä on M.A.Z?” skakdi sanoi osoittaen pommin osassa olevaa kolmen kirjaimen yhdistelmää.
    Same käänsi palaa itseään kohti ja katsoi tarkemmin.

    ”Luulen, että sen pitäisi olla A.M.Z”, hän sanoi siristellen punaisia silmiään, ”mutta ei tuosta järjestyksestä voi olla varma.” Sen sanottuaan valkoinen moderaattori kutsui jokseenkin lyhyen steltiläisen luokseen ja ojensi pommin osan tälle.
    ”Vie jollekin tutkijoistamme.”

    BV kaiveli kovakouraisesti läpi pommin osien kasan ja suorastaan haisteli yksittäisiä osia löytääkseen jotain uutta. Kasan äsken huolellisesti järjestänyt Same katsoi hieman ärtyneenä vierestä.

    Pian BV pysäytti kaivamisen. Hänen ilmeensä jäätyi yllättyneeksi.
    ”Same”, Skakdi sanoi varoen, ”et tainnut huomata jotain.”
    ”Mitä?”

    BV nosti kasasta kanisterimaisen, läpinäkyvän ja huomattavasti kärähtäneen esineen ja ojensi sen Samelle. BV katsoi Samea silmiin ja nielaisi äänekkäästi.
    ”Se Z.A.M:n tai M.Z.A:n tai Z.M.A:n tai minkälie sähköaaltopulssiverme oli ihan oma juttunsa”, BV aloitti. ”Itse pommi taas tuli…no…”

    Same kallisteli mustaksi palanutta kanisteria ja mustan kemikaalin viimeiset tipat valuivat hänen valkoisille käsilleen. Same katsoi kanisteria pitkään.
    Siinä luki ”Verstas”.

    Nazorakien pesä

    Kenraalimajuri 014 -koodinimellä tunnettu tummanruskea torakka tarkkaili panssarilasin läpi, kun kaksi yönmustaa Nazorak-agenttia teki jotain sanoinkuvaamatonta joukolle rivisotilaita. Lasin takana olevan pimeän huoneen tapahtumista ei saanut selvää, mutta välillä agenttien käsissä välähti jotain sinistä. Jokaisen välähdyksen jälkeen yksi torakka käveli ulos huoneesta harvinaisen poissaolevan näköisenä.

    Kukaan ei pitänyt Sinisistä Käsistä. Aina kun joku sai tietää jotain sotilasarvonsa yläpuolelle ulottuvaa, tämä hiljainen kaksikko yksinkertaisesti ilmestyi paikalle. Kädet saivat töitä etenkin nyt, kun viiden klaanilaisen joukon hyökkäys pesään oli selvittänyt rivisotilaille joukon Nazorakien syvimpiä salaisuuksia. Agentit 019 ja 020 tulivat paikalle ja sen jälkeen kukaan ei muistanut mitään.

    Kenraalimajuria tämä ei olisi haitannut, jos hän ei olisi ollut seuraavana vuorossa.

    Torakkajohtajaa ei raivostuttanut se, että hänet muutettaisiin käytännössä toukan tasolla olevaksi työläiseksi. Paljon enemmän 014:ta ärsytti se, että muistinpyyhkäisyn tekisivät alempiarvoiset.

    Sinisen välähdyksen jälkeen 0014:n mieli keskittyi vain kuningattaren munien lämmittyslaitteiden kunnossapitoon.

  • …Yksin

    Linnoituksen reikä pihamaalle

    Guardian katsahti aukkoon suihkutuksen ääneen kuultuaan, ”Mitä pirua!”

    Sumu hälveni ja Gekko katsoi ympärilleen, yllätyksekseen hän huomasi olvensa… yksin.

    ”Mihin ne nyt lähtivät?”

    [spoil]Tillin tallin, nukuttaa! Haluan nukkua![/spoil]

  • Yö Kauhu: Loppu

    Bio-Klaani, käytävä reaktorille

    Jotain mustaa asteli ylös pitkää porraskäytävää, joka vei kauemmas Klaanin linnoituksen sinihohtoisesta reaktorista. Mustalla olennolla oli kuitenkin tällä kertaa poikkeuksellisesti vain kaksi jalkaa. Valkoiset ja suorat hampaat näyttäytyivät pirullisen hymyn myötä keskellä mustan humanoidin päätä ja silmiä oli sama määrä kuin aiemmin. Yksikään silmistä ei tosin sijainnut olennon päässä.
    Käytävän valot olivat vihdoin syttyneet uudelleen, mutta niiden harvalukuisuus ja heikkous mahdollisti sen, että Avde kykeni liikkumaan itselleen mukavimmalla tavalla.

    Avde hymyili. Hän ei liikkunut yhtä terhakkaasti kuin astuessaan linnoitukseen, mutta oli tyytyväinen. Hän kuiskaili jotain hiljaa itsekseen edetessään läpi käytävän.

    Pian Avde näki jotain. Pieni hohtavalla silmällä varustettu metallinen lentävä lautanen liikkui läpi käytävän skannaten aluetta yksinäisellä silmällään. Tämä Avhrak Vaksi kutsuttu mekanismi pysähtyi nähtyään Avden varjoissa. Avdekin lopetti kävelyn ja tervehti pientä olentoa heiluttaen aavemaisesti kädellään.

    Pienen olennon silmä suureni ja se päästi lyhyitä piippauksia ja naksahduksia. Pian se lopetti skannaamisen ja avasi jonkinlaisen kommunikaatiokanavan.

    ”He̴i, Ar͝stein, ystäväni”, Avde sanoi iloisesti metalliselle lautaselle. ” ̷Tiedän̢, että͠ ka͢t̶s҉e͢l͘ȩt.̨”

    Mikrofonin toisessa päässä istuva Arsteiniksi kutsuttu henkilö tuhahti äänekkäästi. ”Ah, mikään ei karkaa sinun silmistäsi”, hän sanoi ylimielisesti.

    ”Olen saanut melkein kaiken haluamani”, Avde sanoi, ”ja aamu on pian täällä. Voisimme poistua.”

    ”Voi rakas Avde, mutta iltahan on vasta nuori”, Arstein lausui sarkastisesti. ”Mikset hoitaisi työtäsi loppuun ennen lähtöä?”

    ”Tiedän, missä kuudes on. Mutta emme pääse siihen käsiksi tällä kalustolla.”

    Joku kuulosti pyörivän tuolillaan linjan toisessa päässä.
    ”Ah, aina yhtä neuvokas, rakas Avde. Aina yhtä neuvokas.”

    ”Kiitos kovasti”, musta olento vastasi. ”Kutsu Sheelika ja rautakasasi niin lähdemme.”

    Arstein huokaisi. ”Pelkään pahoin, ettei Sheelika palaa takaisin vielä pitkään aikaan.”

    ”Valitettavaa. Minun on kuitenkin poistuttava. Pärjäähän tyttösesi?”

    ”Klaani on aivan liian lempeä antaakseen hänen kuolla. Kyllä hän tulee pärjäämään.”

    Pihamaa

    Guardian, Kepe ja Paaco saapuivat Killjoyn ja Feterran kraatereille vain joitakin sekunteja myöhässä. Tuhoutuvan Feterran hallitsematon kuolevaa hyönteistä muistuttava sätkiminen oli päättynyt tuskanhuutoon, jonka kaltaista Guardian ei ollut koskaan kuullut. Nyt Feterran savuava metallinen raato lojui nurmella yskivän Killjoyn vieressä eikä enää liikkunut.

    Guardian käveli lähelle Feterraa ja työnsi varovaisesti keihästään kohti metallista tappokonetta. Ennen kuin hän kuitenkaan ehti osua siihen, Tawa tarttui keihääseen.
    ”Se on kuollut”, Tawa sanoi.

    ”Mistä olet varma?” Guardian kysyi epäluuloisesti.

    ”Ei mikään voisi selvitä tuollaisesta”, maassa makaava Killjoy sanoi huohottaen. Muut olivat järkyttyneitä siitä, miltä entinen pimeyden metsästäjä näytti ilman haarniskaansa, mutta kukaan ei viitsinyt katsoa häntä liian pitkään. Tämä oli Killjoylle arka asia.

    ”Taidat tarvita uuden haarniskan?” Kepe uskaltautui sanomaan varovaisesti.

    ”Jättäkää se Creedylle”, Killjoy torjui Kepen tarjouksen nopeasti. ”Creedy osaa. Creedy tietää.” Entinen metsästäjä yskäisi jälleen.

    Paaco kyyristyi hieman Killjoyn viereen ja aktivoi voimansa ensiapukäyttöön niin hyvin kuin osasi. Muut katsoivat Feterraa vielä hetken.

    ”Jos on näin vaikea tuhota edes yksi…” Domek aloitti. Guardian keskeytti hänet parhaansa mukaan.
    ”Heeeeeeeeei. Domek, missä hattusi on?”
    Valon Toa nosti kätensä päänsä korkeudelle ja hieroi päälakeaan. Hän tunsi itsensä hyvin kaljuksi.
    ”Kadotin sen”, Domek sanoi tunteettomasti. Kankainen päähine oli tässä tilanteessa toissijainen asia.

    Guardian kääntyi kohti Tawaa. He olivat sanomassa selvästi molemmat jotain, mutta Guardian päätti antaa Tawan puhua ensiksi.
    ”Ne voi tappaa”, Tawa totesi puoliääneen.

    ”Ehkä”, Guardian sanoi. ”Mutta en tiedä, pärjäämmekö näin vähin joukoin.”

    ”Luulen, että pärjäämme”, Tawa sanoi. ”Hyökkäysraportteja ei tullut paljoakaan ennen kuin Sheelika hyökkäsi kimppuuni.” Guardianin silmäkulma nousi kun Sheelika mainittiin. Tawa kuitenkin jatkoi: ”Mitä nämä sitten ovatkaan, niitä ei ole paljoa. Tämä ei ole sodanjulistus.”

    Guardian näytti pohdiskelevalta hetken. Sitten hän tajusi.
    ”Se on harhautus.”

    ”Avde”, Tawa sanoi. ”Hän meni reaktoria kohti.”

    ”Ja Visokki seurasi. Mitäköhän hän-”

    Guardian keskeytettiin jälleen. Feterran savuavasta raadosta kuului jälleen ääniä. Feterra ei enää liikkunut, mutta sen kommunikaattori toimi yhä.
    Viileän rauhallinen ääni puhui jälleen omasta komentoluolastaan. Se painotti jokaista sanaansa tehokkaasti.

    ”Perääntykää välittömästi pois. Unohtakaa Valon Toa ja Nimda. Yksi teistä on kuollut.”

    Tämän jälkeen oli hiljaista, mutta viesti toistui pian. Kepe katsoi himoitsevana vastaanottimena toimivaa kaiutinta, joka pilkisti Feterran murtuneesta kuoresta.
    Laite hiljeni Klaanin taitavimman teknikko-Toan tehtyä jotain sanoinkuvaamatonta. Pian kuuden klaanilaisen joukkio kuitenkin ymmärsi, että ääni ei kuulunut vain tästä yhdestä Feterrasta. Se kaikui ympäri linnoitusta.

    Kahvila

    Pegghu oli jo sulkenut silmänsä. Hän oli alistunut kohtaloonsa. Avhrak Feterraksi itsensä nimittänyt olento latasi lämpimiä säteitä olkapäässään.

    Se kuitenkin keskeytyi, kun joku puhui jostain kaukaa.

    ”Perääntykää välittömästi pois. Unohtakaa se Valon Toa ja Nimda. Yksi teistä on kuollut.”
    Pegghu ei tiennyt, miten reagoida. Sitten joku puhui taas, mutta tällä kertaa Matoran-vartija tunnisti äänen.

    ”Ehdotus: Saat elää tällä kertaa.

    Pegghu ei uskaltanut avata silmiään ennen kuin Feterran etäinen leijumisen ääni oli kadonnut kauas. Kun hän kuitenkin avasi ne, hän näki parhaan ystävänsä makaamassa maassa liikkumattomana. Naamion sirpaleita lojui kaikkialla. Matoranin sydänvalo oli himmeä.

    ”F-Frottik?”

    Majakka

    ”Perääntykää välittömästi pois. Unohtakaa se Valon Toa ja Nimda. Yksi teistä on kuollut.”
    Feterrat tottelivat ja poistuivat ikkunoista.

    ”Mitä?” joku huudahti vihaisesti rikkoen pimeyden hiljaisuuden. ”Ne murhaavat meitä joukolla ja sitten kun yksi niistä-”
    ”Sinä”, Same sanoi. ”Hiljaa tai lähdet niiden mukana. Se on ohi.”

    Sellit

    Juuri selliin vangitulta Sheelikalta takavarikoituja varusteita parhaillaan tutkiva Santor oli tottunut siihen, että vangit yrittäisivät räjäyttää hänet johonkin piilotetulla kranaatilla.
    Tällä kertaa ei käynyt niin. Santor ei ollut ihan varma, milloin vangin varusteet olivat viimeksi puhuneet hänelle.

    ”Perääntykää välittömästi pois. Unohtakaa se Valon Toa ja Nimda. Yksi teistä on kuollut.”

    Santor katsoi uusinta vankia kysyvänä. Tämä ei vastannut.

    Bio-Klaanin linnoitus, korkealla

    Valonheittimet heijastivat valokiilansa ilmassa leijuviin metallisylintereihin. Avhrak Feterrat nousivat hitaasti ylöspäin ja kerääntyivät taivaalle linnoituksen korkeimman tornin yläpuolelle. Ne eivät liikkuneet enää yhtä nopeasti ja hyökkäävästi kuin ennen. Nyt metalliset olennot olivat sulkeneet kätensä ja niihin kuuluvan aseistuksen kiinni vartaloihinsa, sammuttaneet näkyvät valonsa ja leijuivat ylöspäin suorastaan melankolisesti. Klaanin linnakkeen muurien tykit ampuivat viimeisiä laukauksiaan kohti Feterroja, mutta olennot eivät näyttäneet edes huomaavan.

    Parinkymmenen Avhrak Feterran mukana leijaili sekalainen sadan pienemmän Avhrak Van joukko, joka muodosti jonkinlaisen ohuen voimakentän Feterrojen ympärille. Sen turvissa rautainen joukkue nousi aina vain ylemmäs ja ylemmäs, kunnes mitään ei enää näkynyt.
    Vaara oli ohi. Jossain alapuolella Klaanin lääkintäosastolla sytytettiin punainen hätävalo.

    Jossain muurien ulkopuolella Syvä Nauru kohtasi jälleen Punaisen Miehen. Pian taas punaisen Matoranin hahmossa liikkuva Avde käveli varovaisesti suurten kallioiden taakse piiloon Klaanin vartijoilta. Hän liikkui kohti rantaa.

    Avdella olisi vielä asiaa Klaanin linnoitukseen. Kuudes siru sijaitsi yhä jossain sisällä, mutta nyt ei ollut aika sille.

    Vene olisi jo valmiina. Nihilisti odottaisi. Ja jos kaikki oli mennyt hyvin, myös Marionetti olisi ehtinyt paikalle.

    Avde ei pitänyt veneilystä, mutta tällä hetkellä se oli varmin tapa liikkua huomaamatta. Avdella oli hieman asiaa Arsteinille.

    [spoil]Domek kirjoitti tästä enemmän kuin haluan myöntää.[/spoil]

  • Yö Kauhu: komentokammion taistelun päätös

    Komentokammion savuava raunio

    Guardian seurasi katseellaan, kuinka Tawa ja Domek ryntäsivät alas portaita kohti käytävää, joka veisi heidät Klaanin pihamaalle. Pyyhkien Killjoyn haarniskan itsetuhon ympäriinsä heittämää tomua ja laastia päältään ja yskien jotain erittäin kärähtäneen makuista ulos henkitorvestaan sininen skakdi kääntyi ympäri tarkkaillakseen räjähdyksen tekemää tuhoa.

    Komentokammion seinämä oli räjähtänyt täysin auki ja paljasti nyt aamuöisellä taivaalla hehkuvan kuunsirpin ja Klaanin sisäpihan. Pihalla oli kaksi savuavaa kraateria, joista kykeni havaitsemaan hienovaraista liikettä. Klaanin muurin valonheittimet olivat juuri aktivoituneet ja nyt yksi niistä kääntyi kohti pihaa valaisten kraaterit.
    Sekä Killjoy että Feterra olivat yhä kunnossa. Guardian toivoi, että Tawa ja Domek olisivat nopeita.

    ”Guartsu”, Kepen ääni sanoi jostain takaa. ”Luulen, että nyt olisi hyvä hetki keskittyä johonkin muuhun.”
    Guardian kääntyi. Kepe osoitti Feterraa, joka oli lentänyt räjähdyksen voimasta komentokammion seinän läpi. Nyt lommoja ja naarmuja täynnä oleva mekaaninen painajainen kaivautui vaivalloisesti läpi sisääntuloaukkonsa sätkien kuin lisko-Rahin irtileikattu häntä. Kolme Feterran neljästä kourasta napsahti aggressiivisesti yhteen ja auki, mutta sen neljännen käden sormet olivat irronneet räjähdyksessä. Tämän Feterran yksinäinen silmä oli punainen ja sen pää pyöri hitaasti edestakaisin.

    Paaco ja Kepe katsoivat toisiaan ja Guardiania epävarmana. Sen jälkeen Paaco ojensi Guardianille tämän Zamor-pistoolin.
    ”Pidä siitä parempaa huolta.”

    Guardian nyökkäsi, mutta ei vastannut. Hän tarkisti nopeasti, että pistooli oli ladattu ja katsoi juuri seinästä irti päässyttä Feterraa pohdiskelevan näköisenä.
    ”Ideoita?” hän sanoi.

    ”Pakeneminen olisi varmaan viisainta”, Kepe sanoi osoittaen peukullaan uloskäyntiä kohti.

    ”Kumpaa te pelkäätte enemmän?” Guardian kysyi happamasti. ”Teräksistä leijuvaa tuhokonetta vai vihaista Tawaa?”

    ”Erittäin hyvä pointti”, Kepe vastasi.

    Feterran punaisen silmän valo voimistui. Sen kommunikaatiokanava aukesi kuten aiemmin, mutta olento vaikutti olevan liian vahingoittunut vastaanottaakseen mestarinsa viestejä. Kommunikaattorin rätisevä ääni jäi soimaan taustalle silloinkin kun Feterra puhui itse.

    Sen omakaan kommunikaattori ei vaikuttanut olevan täysin kunnossa.

    ”Pelkään. Pelkään. Mestari. Mestari, pääni. Tunnen sen. Tunnen sen. Tunnen sen. Pääni. Sitä ei voi kyseenalaistaa. Tunnen sen. Tunnen sen. Tunnen sen. Olen pe-loissa-ni . . . ”

    Feterran puhe hidastui loppua kohti ennen täyttä hiljaisuutta. Parin sekunnin päästä Feterra kuitenkin räjähti uuteen puhetulvaan. Samalla sen kolme ja puoli kättä ryhtyivät tulittamaan valkoisia ammuksia skitsofreenisesti eri suuntiin samalla kun olkapäät laukaisivat kontrolloimattoman sateen pieniä plasmasäteitä.

    ”Hyvää iltaa, herrasväki. Minä olen Avrahk Feterra malli 2.5, yksikkö 7. Minut käynnistettiin Mestari Z.M.A:n verstaassa noin kuukausi sitten. Luojani, Mestari Arstein opetti minulle runon. Jos haluaisitte kuulla runoni, voin lausua sen teille.”

    Sen sanottuaan Feterra vaikutti menettävän viimeisenkin ripauksen itsekontrolliaan. Sen mekaaninen pää pyöri nyt kovempaa täysiä kierroksia suristen. Guardian, Paaco ja Kepe juoksivat kohti suojaa päät kumarassa väistellen plasmasäteitä parhaansa mukaan.

    ”Ympäri ja ympäri ja ympäri ja ympäri”, Feterra äänteli uhkaavan monotonisesti.

    Päästyään suojaan yhden komentokammion pöydän taakse kolmikko katsoi toisiaan pitkään. Monenlaisia ideoita ja strategioita kehiteltiin sen minuutin aikana, jonka pöytä kesti tulitusta. Suurin osa niistä oli huonoja, mutta jotain oli tehtävä.

    Kolmikko nousi pystyyn. Guardian aloitti hyökkäyksen ampumalla kohti Feterraa Zamor-pistoolillaan. Ammukset katosivat panssariin ennen kuin räjähtivät kumeasti Feterran sisällä aiheuttaen uusia ulkonevia lommoja. Feterra käänsi satunnaisen tulituksensa kohti kolmen klaanilaisen joukkoa, mutta ei osannut selvästikään varautua Kepen jäästä luomaan suojaseinämään. Jää kesti juuri ja juuri niin kauan valkoisia latauksia, että Feterran punainen plasma ehti latautua täyteen voimaan. Silloin Paaco, Kepe ja Guardian olivat kuitenkin ehtineet kilven takaa pois.

    Kilven tuhoamiseen keskittynyt Feterra katseli hämmentyneenä ympärilleen etsien merkkiä kohteistaan. Se löysi klaanilaiset vasta havaittuaan vihellystä jostain takaapäin.

    Feterra kääntyi. Se katui sitä sekunnin päästä, kun sai Zamorin viimeiseen silmäänsä, joka räsähti pimeäksi välittömästi.

    ”Ongelma: Näkökykyni on heikentynyt. Ratkaisu: Lisää plasmaa.”

    Silloin Feterra laukaisi olkaplasmansa samanaikaisesti. Se osoittautui huonoksi siirroksi, kun otti huomioon, että Kepe ja Paaco olivat käyttäneet voimiaan äsken. Molekyylihäirinnän naamio ja biomekaniikkavoimat olivat vaivoin yhteisvoimin sulattaneet plasmatykit umpinaisiksi, mikä vaikeutti huomattavasti ammuksen etenemistä.

    Kaksi punaista räjähdystä leimahti Feterran molemmilla kyljillä, jonka jälkeen metalliolennon tykeistä oli jäljellä vain kaksi savuavaa raatoa. Feterra oli hiljaa hetken, mutta sen kommunikaattori vaikutti vihdoin korjaavan itsensä.

    ”7. Peräänny. Tarvitset korjauksia.”

    ”Vastaus: Kyllä, Mestari”, Feterra sanoi huomattavasti seesteisemmin. Se laski aseensa ja käynnisti pohjassa olevan moottorin äänekkäästi ennen kuin lensi ulos komentokammion aukinaisesta seinästä.

    Guardian, Kepe ja Paaco katsoivat toisiaan hetken ja nyökkäsivät. Sitten he lähtivät juoksemaan joukolla kohti portaita, jotka veivät kohti Klaanin sisäpihaa.

  • Yö Kauhu: miksi sinä et tuhoudu?

    4 minutes remaining

    Taistelu raivosi edelleen. Guardian ja Domek pidättelivät nyt molemmat Feterroita yksinään, kun Tawa veti Killjoyn sivummalle.

    ”Pysy sivummalla, olet haavoittunut liikaa.”

    ”Ei, kytkin itsetuhon päälle. Pukuni räjähtää neljässä minuutissa ja aion viedä nuo mukanani.”

    Tawan katse suureni ja hän tarttui Killjoyn olkapäistä ravistellen tätä.

    ”Idiootti! Noiden takia tapatat itsesi. Etkö yhtään huonompaa hetkeä voinut keksiä?”

    Tawan huuto sai Killjoyn havahtumaan taas hetkeksi ja ryhdisti asentoaan.

    ”Pukuni on suunniteltu siten, että räjähdys suuntautuu ulospäin. Kehoni pitäisi selvitä siitä.”

    3 minutes remaining

    Tawa katsoi Killjoyta, mutta havahtui huomatessaan Domekin olevan ahdistettuna nurkkaan.

    ”Kun 30 sekuntia on jäljellä, huuda.”

    Killjoy nyökkäsi ja sulki silmänsä. Hänen tulisi kerätä voimia viimeiseen loikkaan. Tällä aikaa Tawa oli jo hypännyt Domekin ja Feterran väliin.

    2 minutes remaining

    Killjoy mittaili Feterroja. Guardianin Feterra oli kärsinyt selkeästi enemmän, joten hän valitsisi vahvemman. Tawa ja Domek pidättelivät Feterraa parhaansa mukaan, kunnes Killjoy huusi: ”Teidän!”

    Tawa nyökkäsi ja veti Domekin kauemmaksi Feterrasta.

    1 minute remaining

    Killjoy kampesi itsensä ylös. Kylkeen sattui. Hän oli jo unohtanut, miltä oikea kipu tuntuu. Tawan ja Domekin Feterra huomasi pystyyn nousseen Killjoyn ja lähti kulkemaan kohti sitä, mutta Tawa iski sitä keihäällään päähän, jolloin se kääntyi taas heitä kohti.

    30 seconds remaining

    ”NYT!”, Killjoy karjaisi ja Tawa ja Domek hyppäsivät mahdollisimman kauas. Killjoy lähti juoksuun kohti Feterraa, jolloin sen kourat tarrttuivat Killjoyyn, aivan kuten viimeksikin. Killjoy laukaisi pukunsa moottorit ja ajoi Feterran seinään.

    5, 4, 3, 2, 1, Thank you

    Valo välkähti sekunnin ajan sokaisten kaikki tilassa olleet. Hetken ajan näytti, kuin Killjoy ja Feterra olisivat leijuneet ilmassa, kunnes se tapahtui…

    Räjähdys oli korviahuumaava. Se hävitti kaiken lineaarisesti kahdeksassa eri suunnassa ja sinkosi Feterran seinän läpi, jolloin se syöksyi suoraan pihamaalle, törmäten rajusti maahan.

    Guardian oli peittänyt päänsä käsillään ja hänen Feterransa oli lentänyt kauemmaksi paineaallon seurauksena. Katossa roikkuvat Tawa ja Domek nyökkäsivät Guardianille ja ryntäsivät portaikkoa kohti, suuntanaan pihamaa. Tawa nyökkäsi Guardianille: ”Paaco ja Kepe”

    Guardian nyökkäsi ja käänsi käänsi askeleensa kohti komentokammiota.

    Pihamaalla, tynkäraajainen paljas Killjoy makasi maassa ilman pukuaan. Hän oli menettänyt tajuntansa iskun seurauksena ja silmänsä avattuaan, hän tunsi vain poltteen. Hänen pukunsa oli irronnut hänestä huumaavalla voimalla ja hänen raajansa, tai se mitä niistä oli jäljellä, savusivat.

    Hän näki katanansa tippuneen muutaman metrin päähän itsestään. Killjoy päätti kuitenkin olla liikkumatta. Tällä kertaa hän lepäisi kunnolla. Hän ei kuitenkaan huomannut, kuinka juuri ilmestyneestä kuopasta metallinen hahmo nousi ja käänsi katseensa Killjoyyn.
    Killjoy havahtui.

    ”Joko sinä olet jostain muusta maailmasta, tai sinut on kuorrutettu Karzahnin kuivuneella korvavaikulla. Miksi sinä et tuhoudu?”