Klaanon

Avainsana: Guardian

  • Kuinka murtaudun Tuomarin huoneeseen

    Klaanin käytävä

    GK, Kapura ja kaksi muuta toaa kävelivät käytävällä joka loppui ja vastaan tuli ovi, se oli panssaroitu tukevaksi, mutta se aukesi helposti ja ovessa oli kyltti jossa luki… ”Guardian”

    ”Guardian ei ehkä pidä siitä, että piileskelemme täällä, meidän lienee paras mennä jonnekin muualle.

    Mutta jos teitä ei haittaa menkää sinne suojaan.

    ”No..”, Kapura sanoi.

    ”Eli kyllä” Gk sanoi ja löi lukon irti, ovi aukesi helposti, koska se oli… ollut jo auki.

    ”Maksan sitten lukkosepän”

    Kaksi toaa meni huoneeseen ja tukkvati kaikilla löytämillään tavaroilla ovea.

    GK jatkoi matkaansa taistelun äänien suuntaan Kapura kannoillaan.

  • Yö Kauhu: Body self destruct in 5 minutes

    Jossain sivummalla räjähti.

    Paineaalto heitti Domekin maahan ja Killjoy, joka oli juuri ollut Feterran takana horjahti suoraan kohdettaan päin. Feterra reagoi nopeasti ja yksi raajoista paiskasi Killjoyn sivummalle.

    Domek sai nostettua itsensä ylös ensin ja veti esiin sauvan, jonka päässä oli iso kultainen terä. Hän iski sillä terä edellä kohti Feterraa, joka kuitenkin ehti väistää ja terä vain hieman raapaisi sen kylkeä.

    Feterra asetti raajansa siten, että kaksi kurkotti kohti Killjoyta ja kaksi kohti Domekia. Killjoy onnistui loikkaamaan Feterran seuraavan hyökkäyksen yli ja hänen puvustaan ilmestyi kolme paksua terää käsien kohdalta, joilla hän sivalsi kohti kättä. Efekti oli sama, kuin Domekin iskulla, vain naarmuja.

    Domek loikkasi ja iski Feterraa jollain Killjoylle tuntemattomalla valohyökkäyksellä. Kun Feterra hetkeksi keskittyi väistämään Domekin hyökkäystä, Killjoy näki tilaisuutensa ja veti katanansa esiin ja latasi siihen täyden sähköpurkauksen. Killjoy osoitti miekallaan suoraan Feterraan ja päästi sähkön irti. Purkaus osui suoraan Feterran selkään, jolloin se paiskautui suoraan seinän läpi ja sankka pölypilvi ja laasti peitti ilman.

    Domek hyppäsi Killjoyn vierelle seuraamaan pölykasaa, johon Feterra oli juuri kadonnut. Kumpikin tiesi ettei se tuhoutunut. He vain odottivat valmiina, odottivat hetkeä, jolloin se syöksyisi aukosta. Sitä ei tapahtunut.

    Feterran raaja ilmestyi seinän läpi suoraan heidän takaansa. Se iskeytyi suoraan Domekin vasempaan jalkaan. Domek karjaisi kivusta, kun koura lävisti panssarin ja upposi Domekin jalkaan. Killjoy tarttui Domekiin ja heitti hänet nurkkaan turvaan, sillä hetkellä hän kuitenkin tajusi tehneensä pahan virheen.

    Killjoyn kääntyessä hän jo tajusi mitä oli tapahtunut. Feterran koura oli muuttunut energia-aseeksi ja sen laukaistuaan Killjoy oli ollut suoraan edessä. Killjoy tuijotti vasenta kylkeään. Se oli kadonnut. Koko kylki oli haihtunut ilmaan sillä sekunnilla, kun ase oli lauennut ja nyt Killjoyn puolikas keho hoippui ympäriinsä hallitsemattomasti.

    Feterra katsoi tätä reaktiota, aivan kuin se olisi ollut kiinnostunut siitä. Killjoyn kylki kipinöi ja reiästä valui epämääräisiä nesteitä. Tekstit alkoivat vilistä Killjoyn HUDissa.

    System Failure
    Mechanical parts: Damage 45 %
    Organic parts: 29 %
    Damage critical
    System reboot ETA 25 seconds

    Killjoy kaatui maahan ja Domek käytti Feterran herpaantumisen hyväkseen ja onnistui iskemään sauvansa yhden Killjoyn sähköpurkauksen aiheuttaman murtuman läpi. Feterra heilahti vaarallisen näköiseksi ja huitaisi kohti Domekia, joka kuitenkin onnistui väistämään.

    Killjoyn keho oli sammumaisillaan, kunnes Domek teki viimeisen asian, jonka keksi. Hän otti Killjoyn sähkökatanan ja iski sen suoraan tämän Toa kiveen ruumiinsa keskellä.

    Sähkövirta oli tarpeeksi voimakas nostamaan Killjoyn ylös ja kylkeään pidellen, hänen systeeminsä alkoivat vähitellen toimia.

    ”Vammani ovat kriittiset, en kestä muutamaa minuuttia kauempaa.”

    Domek nyökkäsi ja katsoi jalkaansa. Vaikka se oli vahingoittunut, hän pystyi silti nipinnapin liikkumaan. Ei kuitenkaan tarpeeksi nopeasti Feterraa vastaan.

    Killjoy katsahti kohti huoneen ovea ja mietti, miten sivummalla taistelevat Guardian ja Tawa pärjäsivät. Hän näki ainoastaan yhden keinon. Hän nyökkäsi Domekille ja he ryntäsivät viimeisillä voimillaan kohti ovea ja rysähtivät suoraan keskelle heidän areenaansa Feterra perässään.

    Killjoy oli kokenut taistelija, mutta tällaista vastustajaa vastaan hän ei koskaan ollut taistellut. Vastustaja oli liian täydellinen, liian kestävä, liian nopea.

    ”Kirjataan muistiin: Nöyryytys. Jatkotoimenpiteet –>

    Body self-destruct in 5 minutes. You can still deactivate self-destruct in 4 minutes. Have a good day

  • Yö Kauhu: Kuusi nimeä yhdestä muistosta

    Komentokammio

    Lommoja ja halkeamia täynnä oleva Feterra leijui paikallaan kalibroiden aseitaan ja tuijottaen Guardiania ja Tawaa. Sininen Skakdi ja keltainen Toa seisoivat koneen edessä pidelleen keihäitään kaksin käsin. He tuijottivat robottimaista hyökkääjää päättäväisinä.
    Avrahk Feterran aiemmin järkkymätön sieluttoman sininen katse oli vaihtunut punaisemmaksi. Sen mekaanisen pään oikealla puolella oleva silmä oli täysin pimeänä ja vasemmalta tuijottava säröili ja lepatti epätasaisesti.

    Guardian ja Tawa vilkaisivat toisiaan nopeasti ja nyökkäsivät. Sekunnin päästä Tawa loikkasi sähköisten äänten säestämänä paikallaan leijuvan Feterran alle, pyörähti maata pitkin ja hyppäsi pystyyn valmiissa taisteluasennossa. Nyt adminit olivat mekaanisen kuoleman sylinterin molemmilla puolilla. Feterra käänsi päätään ja aseitaan ja yritti saada molemmat adminit näkökenttäänsä, mutta silmävahinkojen takia sen näkö ei ollut tarpeeksi tarkka. Feterran keskimmäinen ja suurin silmä supistui vihaisen näköiseksi. Rikkinäinen silmä rätisi sähköisesti.

    Tawa ja Guardian eivät elehtineet. He lähtivät molemmat kävelemään ympäri Feterraa rauhallisesti samaan suuntaan ja pysyen aivan yhtä kaukana vihollisesta. Adminit pitivät keihäänsä matalina ja Guardianin keihään viikatemainen kärki suorastaan raapikin lattiaa pitäen piinaavaa ääntä. Paikallaan leijaileva Feterra kääntyi rauhallisesti kävelevien kohteidensa mukana, mutta siirteli pitkiä ja ohuita käsiään levottomasti erilaisiin asentoihin. Kädessä sojottavat neljä sormea napsahtelivat yhteen ja auki yksitellen ikään kuin testinä ja varmistuksena siitä, että kaikki toimisi. Kirkkaan valkoisia energiapurkauksia hyppi sormesta toiseen. Feterran olkapäät alkoivat punertaa.

    ”Yksi. Kaksi. Kolme. Nyt.”

    Tawa ja Guardian iskivät varoittamatta keihäillään samanaikaisesti. Nopearefleksinen Feterra ampui kahdella kädellään yhden valkoisen latauksen kutakin adminia kohti, mutta sekä Tawa että Guardian astuivat sivuun juuri oikealla hetkellä. Molempien keihäät osuivat robottimaisen sylinterin päähän täydellisellä ajoituksella ja viimeinen pieni toimiva osa Feterran vasemmanpuoleisesta silmästä pimeni täysin. Tawa ja Guardian eivät kuitenkaan pysähtyneet siihen, vaan löivät uudelleen ja uudelleen. Adminien aseet osuivat robottimaisen olennon päähän tehokkaalla rytmillä ja vaikka Feterra yrittikin vastata hyökkäykseen tulituksella tai edes napata keihäistä kiinni kourillaan, se ei onnistunut siihen rajallisella näkökentällään.

    ”Allegro.”

    Tawa ja Guardian kiristivät tahtiaan. He hyppelehtivät Feterran ympärillä hallitusti ja iskivät keihäillään yhä nopeammalla tahdilla vähät välittäen osumapisteestä. Feterra alkoi ärsyyntyä jo näkyvästi ja ampui punaisia plasmaräjähdyksiä satunnaisesti ympärilleen. Se pyöritti päätään villlisti yrittäen etsiä edes toista hyökkääjistä.

    Feterra hidastui hieman. Tawa ja Guardian pysäyttivät iskusarjansa ja vetivät keihäänsä valmiiksi.

    ”Crescendo.”

    Silloin adminit sysäisivät keihäänsä kohti metalliolentoa. He eivät osanneet varautua seuraavaan.

    Päätään villisti pyörittävä Feterra katosi sekunneissa. Tawa ja Guardian joutuivat tekemään nopean liikkeen, että välttäisivät toistensa seivästämisen. Adminit katselivat ympäriinsä hämmentyneinä olennon äkillisestä katoamisesta. Edes keinotekoiselle teleportaatiolle tyypillistä valonvälähdystä ei ollut näkynyt hetkenkään verran. Olento oli vain kadonnut. Adminit miettivät kuumeisesti minuutteja ennen kuin kuulivat äänen ylhäältä.

    ”Bravo”, erittäin elävältä ja sarkastiselta kuulostava ääni sanoi epäselvän särinän keskeltä. Guardian ja Tawa katsoivat ylös ja näkivät lommoisen Feterran leijuvan suoraan yläpuolella. Puhuva ääni oli kuitenkin aivan liian luonnollinen kuuluakseen Feterralle. Puhuja oli selvästi jossain kaukana mikrofonin takana.
    ”Bravo, bravo. Hieno esitys. Nyt, aplodit.”
    Mikrofonin takana istuva henkilö taputti yksinään. Feterra päätti hypätä mukaan ja laukaisi kaanonina kaikuvan sarjatulen valkoisia tainnutuslaukauksia Tawan ja Guardianin päälle. Adminit ryntäsivät mahdollisimman kauas Feterran pommituksesta, mutta yksi ammus osui Guardiania olkapäähän ja sai hänet horjahtamaan. Guardianin olkapää valahti liikkumattomaksi ja käsi puutui välittömästi.

    ”Esirippu.”

    Jotain punaista ja hehkuvan kuumaa räjähti Tawan ja Guardianin takana. Guardian kaatui maahan paineaallon voimasta eikä kuullut hetkeen mitään.

    * * *

    Sydän

    Visokki seisoi keskellä reaktorihuoneen sinistä valoa. Reaktorin matala humina kuului Visorakin vasemmalta puolelta.

    Jokin seisoi yhden reaktorihuoneen suuren pylvään varjossa.

    ”Mikä valo”, Syvän Naurun kuoroääni sanoi. ”Niin kirkas. Niin puhdas.”

    Visokki ei vastannut.

    ”Älä huoli. En ole tuhoamassa sitä. En edes voisi. Se polttaa. En ole täällä sen perässä.”

    Visokki lähestyi varjoa.
    ”Mitä sinä haluat?” hän viesti Avdelle.

    Avde hykerteli itsekseen. ”Nimdan.”

    ”Miksi?”

    ”Työnantajani haluaa sen. En kyseenalaista työnantajani tahtoa.”

    Visokki näytti hetken pohdiskelevalta. Hän katsoi kahta punaista silmää pimeydessä ja imi itseensä varovaisesti yksittäisiä ajatuksia.
    ”Työnantaja”, Visokki viesti mystisesti. ”Ja työskentelet Nazorakien kanssa. Ja Tawa kertoi, että Sheelikakin oli täällä. Ja kuka Z.M.A sitten onkaan, hän lienee ystäväsi.”

    Varjoissa vilahti leveä valkoinen hymy. ”Minulla on paljon ystäviä”, Avde sanoi ivallisesti.

    ”Niin on”, Visokki sanoi. ”Pelaat aika monella kentällä. Kuinka moni ’ystävistäsi’ elää vielä, kun tämä kaikki on ohi?”

    ”Näytät surulliselta”, Avde sanoi sivuuttaen kysymyksen. ”Haluatko olla ystäväni?”

    Visokki käveli lähemmäs varjoa sanattomasti. Hänen avaamansa psyykkinen tietokanava alkoi täyttyä piinaavasta kohinasta.
    ”Kenet klaanilaisista suostuttelit petturuuteen?” Visokki sanoi painostavana.

    ”Jos kertoisin, särkisin pienen sydämesi. Hän oli luotettava.”

    ”Kerro.”

    Varjojen keskellä seisova Avde pudisti mustaa niljaisen ja pitkän kaulan kannattelemaa päätään. ”Voin antaa sinulle kuusi nimeä. Tämä ei kuitenkaan tule olemaan ihan niin helppoa, Visokki. Tietoa tiedosta.”

    Visokki piti saman tiukan kysyvän katseensa. Valtavan sinihohtoisen reaktorin humina melkein peitti alleen jostain muualta linnoituksesta tulevat taistelun äänet.

    ”Minä annan sinulle nimet”, Avde jatkoi. ”Ja sinä näytät pääsi sisällön minulle. Tunnen Nimda Zetan jossain täällä, mutta en tiedä, missä se oikeasti on. Olen täysin varma, että olet nähnyt sen joskus. Tarvitsen vain yhden muiston, siinä kaikki.”

    Avden lievästi Toamainen musta hahmo muuntautui. Sen monet raajat sulautuivat vähitellen yhdeksi mustaksi kasaksi, joka muodosti pylvään takana olevaan varjoon pienen oven. Sysimusta punaisten silmien täyttämä ovi aukesi naristen ja sisällä odotti vain tyhjää pimeyttä.

    Visokki astui kohti ovea, mutta hidasti askeltaan mietiskelevän näköisenä. Hän siirsi koko mielensä voiman suojaukseen lähestyessään mustaa oviaukkoa.

    ”Kuusi nimeä yhdestä muistosta”, aukosta tuleva ääni kaikui. ”Hyvä tarjous, eikö?”

  • Yö Kauhu: Guardianin lähitaisteluase

    Komentokammio

    Guardian katsoi tyrmistyneenä plasmakiväärinsä savuavaa raatoa, joka makasi kolmena osana komentokammion lattialla taistelun kaataman tuolin vieressä. Vartija-kivääri oli ollut hänellä niin kauan kuin hän muisti ja pelastanut hänen henkensä niin sodassa kuin sen ulkopuolella. Kivääri oli ollut yksi harvoista kaltaisistaan, sillä sisällissodan jälkeen suurin osa Vartija-luokan kivääreistä oli myyty eteenpäin pääasiassa osina. Guardian oli pitänyt kiväärinsä siitäkin huolimatta, että malli oli auttamattomasti vanhentunut.
    Nyt Guardianin toiseksi vanhin ystävä oli kuitenkin pieninä savuavina palasina. Jos tilanne olisi ollut toinen, Skakdi olisi tuntenut syvää haikeutta.
    Tällä hetkellä Guardian päätti kuitenkin keskittyä kuolemansa välttelyyn.

    Feterran hyökkäystahti oli kiristynyt. Kaikki sen aseet eivät toimineet enää yhtä hyvin, mutta metallinen olento yritti yhä parhaansa mukaan. Verenpunainen plasma-aalto latautui tasaisella huminalla Feterran olkapäässä ja räjähti usein kohti Tawaa tai Guardiania. Välillä Feterra ampui tappavan räjähtäviä plasmalaukauksia, mutta taistelun tahdin nopeutuessa se joutui turvautumaan nopeampaan ja heikompaan plasmatulitukseen ja pitkien luurankomaisten käsiensä päästä lenteleviin pieniin valkoisiin tainnutuslatauksiin.

    Tainnutuslataus lensi kohti tällä hetkellä aseetonta Guardiania. Hän heilautti päänsä nopeasti sivuun ja ammus napsahti huoneen lattiaan rätisten sähköisesti. Guardian vetäisi pistoolinsa vyöltään ja täytti sen lippaan vauhdikkaasti. Samalla Feterra oli kuitenkin jo ehtinyt käynnistää toisen kouransa tainnutussäteen ja laukaisi sen kohti sinistä Skakdia.
    Akrobaattisesti huoneen läpi loikkiva Tawa ehti tielle ja otti valkoisen tainnutuslaukauksen vastaan keihäällään. Osuman tärähdys sai sähkön Toan melkein pudottamaan keihäänsä ja horjahtamaan taaksepäin, mutta hän onnistui korjaamaan asentonsa juuri ennen Feterran kohtalokkaampaa olkapääsuojuksen tapposädettä. Säde räjähti punaiseksi plasman ja sähköisen energian pilveksi osuessaan Tawan suojaukseen.

    Feterra oli jo valmiina uuteen kuolettavaan plasmalataukseen, mutta niin olivat myös adminit. Tawan sähkölataus osui suoraan Feterran päähän ja vaikka tunteeton olento ei reagoinut näkyvästi osumaan, sen tähtäys häiriintyi selvästi. Plasmalaukaukset ainoastaan hipaisivat Guardianin harjaa hienovaraisesti, mutta aiheuttivat silti parin sekunnin ajan kivullista poltetta.

    Kun Tawa piteli Feterraa kahdella sähköstä koostuvalla köydellä paikoillaan, Guardian ampui robottia tähdäten kaksin käsin Zamor-pistoolillaan. Pienikokoiset smaragdinvihreät kuulat lensivät aseesta ilman läpi vähäisin äänin ja osuivat Feterran kuoreen jättämättä sisäänmenoaukkoa. Sekunnin päästä haarniskan läpäisevien Zamor-kuulien sisällä olevat pienoisräjähteet kuitenkin aktivoituivat jossain Feterran sisällä ja räjähtivät kumeasti jättäen Feterran panssariin pyöreän ulkonevia lommoja. Feterra ei vastannut mitään, mutta hyökkäys ei ollut selvästi jättänyt sitä täysin vahingoittumattomaksi.

    Guardian jatkoi tulitusta Tawan pidellessä mekaanista sylinteriä paikoillaan. Paikallaan leijuva Feterra alkoi jo liikkua Tawan otteessa epätasaisemmin ja sen keskimmäisen silmän valo himmeni hieman.
    Guardian oli vaihtamassa lipasta, kun takaa tullut valkoinen säde osui hänen käteensä ja heitti Zamor-pistoolin huoneen toiseen päähän. Toinen valkoinen säde osui pahaa-aavistamattomaan Tawaan, joka kaatui maahan ja menetti otteensa Feterrasta.

    Guardian kääntyi hieman ja huomasi, että ammus oli tullut toisesta Feterrasta, jota Domek ja Killjoy yrittivät pidätellä parhaansa mukaan. Sen enempää hän ei ehtinyt tutkia tilannetta, sillä Tawan otteesta paennut hieman lommoinen ja kärpäsmäisen epätasaisesti paikallaan lentelevä Feterra oli ladannut plasmansa jo täyteen voimaan.
    Guardian ei ehtinyt miettiä.
    ”Plasma. Päälle.”

    Feterran ja Guardianin plasmasäteet osuivat yhteen ja räjähtivät sokaisevasti ilmassa levittäen suuren lämpöaallon huoneeseen. Lämpöräjähdyksen alla lojuva rikkinäinen tuoli syttyi tuleen hetkessä ja loi hieman valoa huoneeseen, jolloin Feterran piirteet hahmottuivat entistä paremmin. Nyt Guardian ja Tawa havaitsivat koneen pohjassa olevan moottoria muistuttavan osan kokonaisuudessaan. Nyt he tiesivät, mitä oli hajotettava.

    Ongelmaksi osoittautui vain se, että Guardianin pistooli oli huoneen toisessa päässä. Guardianin panssarin heittoveitset eivät olleet tehneet vahinkoa Feterran kuorelle aiemminkaan, joten ne olivat poissa kysymyksestä. Sinisellä Skakdilla oli tietysti yhä silmiensä plasmasäde, mutta sekin oli vain kuumentanut Feterran metallista kuorta.
    ”Paaco?” Guardian huusi taaksepäin, mutta piti yhä Feterran tiukasti näköpiirissään äkkiliikkeiden varalta. ”Ase!”

    ”Mitä?”

    ”Jossain takanasi on asekaappi”, Guardian vastasi. ”Heitä minulle jotain.”

    Paaco antoi äänimerkin ja heitti jotain Guardiania kohti. Guardian kääntyi nopeasti ja tarttui lentävään esineeseen. Adminin yllätykseksi se muistutti enemmän mekaanikon työkalua kuin oikeaa asetta.

    ”Tämä on jakoavain!” Guardian huusi Paacolle.
    ”…ja?”
    ”Väärä kaappi!”
    ”Kaikilla meillä ei ole yönäköä. Entä tämä?”

    Guardian heitti jakoavaimen maahan ja valmistautui ottamaan vastaan seuraavan Paacon heittämän esineen. Se osoittautui huomattavasti terävämmäksi kuin jakoavain, mutta ei ollut huomattavasti isompi.

    ”Machete. Parempaan suuntaan.”
    Guardian kääntyi välillä katsomaan Feterraa ja heitti tätä kädessään olevalla viidakkoveitsellä. Se ei aiheuttanut erityistä vahinkoa, mutta jostain syystä tunteeton robotti alkoi näyttää hieman ärtyneemmältä.

    Seuraava Paacon heittämä objekti osoittautui teräskärkiseksi puukeihääksi, joka kuitenkin osoitti pian todellisen kestävyytensä Feterran luurankomaisissa kourissa. Feterra heitti keihään palaset maassa roihuavaan nuotioon vaikuttaen poikkeuksellisen pilkkaavalta. Sen jälkeen se laukaisi tehokkaan sarjatuliryppään kohti admineja. Guardian onnistui väistämään suurimman osan pienistä plasmaluodeista, mutta kymmenkunta niistä raapi polttavasti tiensä läpi hänen haarniskansa. Tawa torjui ammukset poispäin pyörittäen keihästään.

    ”Haa!” Paaco huusi voitonriemuisena taistelun äänien alta. ”Tämä!”
    Guardian kääntyi ottamaan vastaan taas yhden lentävän esineen. Ase osoittautui huomattavasti aiempia Paacon heittämiä esineitä suuremmaksi ja raskaammaksi. Guardian oli pudottaa suuren metallikeihään lattialle, kun se mätkähti hänen käsiinsä.
    Kun Guardian katsoi kädessään olevaa keihästä, hän hymyili leveästi. Sen kaksi vierekkäistä kärkeä olivat yhtä teräviä kuin aiemmin. Tämän teräksisen keihään kaksi kärkeä kääntyivät myös hieman sisäänpäin pienellä napinpainalluksella, mikä muunsi keihään käytännössä suureksi viikatteeksi.
    Tämä oli Guardianin kolmanneksi vanhin ystävä.

    Feterran ympärillä akrobaattisesti hyppivä Tawa keskeytti metalliolennon pohjassa olevan lentomoottorin hakkaamisen ja vilkaisi Guardianin keihästä.
    ”Sinähän et välittänyt lähitaistelusta?”

    Guardian kohotti olkapäitään ja näytti merkillisen ilmeen. Sitten hän heilautti kaikilla voimillaan suurta keihästä kohti Feterraa. Sen viikatteen ja keihään yhdistelmää muistuttava kärki kalahti voimakkaasti robotin päähän ja repäisi ruman särön yhteen sen silmistä.
    Guardian ei ollut liikkunut paikaltaan. Hän oli lyönyt Feterraa keihäällään samasta pisteestä, josta oli ampunut tätä Zamoreilla.

    Guardian katsoi Tawaa ja osoitti toisen kätensä sormella keihästään.
    ”Näyttääkö tämä sinusta lähitaisteluaseelta?”

  • Yö kauhu: Kohde: Valottu

    Komentokammio

    Matala humina kaikui komentokammiossa.

    Tawa yritti toivottomasti saamaan itsensä irti Feterran otteesta, mutta mikään ei näyttänyt onnistuvan kun hänen mielensä täytti pelkästään ajatukset pahimmasta.
    Guardian seisoi hyvin lohduttomasti asetelman keskellä. Tämä oli yksi niitä harvinaisia hetkiä, jolloin hän alkoi todella epäilemään rooliaan Adminina. Sininen Skakdin hienpisarat valuivat hänen otsaansa pitkin, hän ei kyennyt keksimään mitään mikä auttaisi heitä tilanteessa enään.

    Feterrat alkoivat jännittää otettaan Klaanilaisista. Killjoy tunsi kuinka hänen kypäränsä ja kyborgikehonsa vakautta pantiin todelliselle koetetukselle. Paaco on kokonaan riisuttu aseistaan ja on täysin kyvytön edessä olevaa metallihirvitystä vastaan.

    Silloin samaan aikaan huoneen nurkassa, särkyneen panssari-ikkunan vieressä, Kepe heräsi tajuttomuudesta. Hän tuki käsivarsillaan itseään hieman ylös jotta näkisi mitä oli tapahtumassa. Kukaan huoneen muista henkilöistä eivät näyttäneet huomaavan häntä vielä. Ensimmäinen asia minkä valkovihreä Toa näki seistessään oli hyvin lamauttava; Feterrat saivat kiinni Killjoysta, ja Tawastakin ja Guardian seisoi siellä täysin avuttomana.
    Kepe alkoi heti miettimään kiireisesti suunnitelmaa, mutta jokainen idea mikä hänen päässään liikkui joutui heti ammutuksi alas kun hän muisti Metalliolentojen kyvyt. Hän vapisi hieman ajatuksista ja hieroi toisella kädellään kasvojaa rahoittaakseen itseään hieman. Juuri silloin hän keksi ajatuksen, joka varmasti toimisi. Mutta sen toteuttaminen saattaisi hyvinkin vahingoittaa häntä itseä ja jopa koitua hänen tuomioksi.
    ”Ei”, Kepe ajatteli, ”Klaanilaisten elämä on paljon tärkeämpi. Minun on tehtävä se, vaikka mitä tapahtuisi”.
    Päätöksen tehtyä valkovihreä Toa alkoi nostamaan itsensä lattialta pois. Vaikka hänen kylkensä ja olkapäänsä olivat vakavasti murtuneet osuessaan seinään, mutta hän silti nousi ylös seisoen lujatahtoisesti.
    Kepe asetti itsensä vakaaseen asentoon ja alkoi venytti kätensä molempia Feterroja päin. Hän seisoi ikkunoiden edessä, jonka takana oleva iltataivas näytti kuin olisi voinut ahmaista Toan loputtomaan tyhjyyteen. Hänen naamionsa Friik alkoi hohtamaan ja sai hänet näyttämään valaistetulta esiintyjältä mustan esiripun edessä.
    Silloin muut huomasivat viimein Kepen olemassaolon. Klaanilaiset tajusivat heti mitä Kepe oli yrittämässä. Feterrat analysoivat tilanteen ja päättivät sinetöidä työnsä ennen valkovihreän Toan eliminoimista. Paacoa pitelevän Metalliolennon olkapäissä olevat kilven muotoiset plasma-aseet tähtäsivät viherkultaista Toaa päin; Veren punainen hehku alkoi loistamaan niistä. Mutta juuri ennen kuin se kykenikään ampua, sen plasma-aseet alkoivat hitaasti muuttamaan muotoaan ja alkoi taittelemaan kuin muovailuvahaa. Aseiden muovaus aiheutti vakavan toimintahäiriön ja purkautui useisiin sähkönkipinöihin ja lieskoihin, vieden samalla yhden sen mekaanisista raajoistaan mukana, pudottaen Paacon maahan. Kepe oli käyttänyt molekyylihallinnan naamiovoimiaa Olentoa päin. Jokainen naamiovoiman käyttämä sekuntti oli tuskaa Kepelle, mikä oli yksi syy miksei hän käyttänyt naamiota yhtä yleisesti kuin olisi halunnut. Jokainen hetki tuntui kuin häntä lyötäisiin tuhansilla metallitangoilla ja hänen sisältöään raadellaan metallitaltalla. Siitä huolimatta Kepe ei luovuttanut vaan jatkoi naamionsa käyttämistä.
    Nyt aseeton Feterra pyrki heti eliminoimaan valkovihreän Toan ensiksi. Guardian ymmärsi heti tilanteen ja nappasi lattialla olevaa Vartija-plasmakivääriään. Hän ehti ampua Kepeä lähestyvää Feterraa päin harhautaakseen sitä. Mutta toinen Feterroista huomasi heti sinisen Skakdin aikomukset ja ampui häntä ja kivääriä olkapäissä olevilla plasma-aseilla. Kivääri tuhoutui plasma-ammuksen iskeytyessään. Guardian ehti väistää ammuksen, mutta kompastui maahan kun hänen jalkansa astui lattialla olevaan huonekalun sirpaleeseen. Mutta juuri silloin Kepe alkoi muovailemaan naamio voimillaan toisen Feterran Tawaa ja Killjoyta pitelevillä raajoilla. Hiki valui hänen ihonsa päällä naamion käytön aiheuttamasta aristuksesta, mutta hän silti yritti pitää itsensä jaloillaan.
    Feterran ote alkoi hellitä muovauksesta, jolloin Tawa ja Killjoy päästivät itsensä viimein vapaiksi. Killjoy näki tämän tilaisuuden ja nappasi ionikatanan, iskien sen kaikilla voimillaan Feterran oikeaan puoliseen silmään, käynnistäen miekan sähköenergian täysille.
    Silmä rikkoutui. Metalliolento alkoi perääntyä ja liikutti raajojaan satunnaisesti särkyneen silmäänsä päin. Olento näytti kuin vääntelehtisi kivusta. Tawa lähti siinä ajassa auttamaan lattialla makaavaa Paacoa.
    Mutta juuri ennen kuin Kepe olisi voinut viimeistää tekonsa, aseeton Feterra nappasi hänestä kiinni ja iski hänet toisen, vielä ehjän panssari-ikkunan läpi, pidellen häntä keskellä ilmaa. Valkovihreä Toa lopetti naamiovoimansa käytön kun Metalliolento puristi hänen kasvojaan. Vaikka kipu oli sietämätön, Toasta se oli helpotus verrattuna naamionsa käyttöön tuomaan aristukseen joka hallitsi hänen koko kehoa. Killjoy ei voinut hyökätä Feterraa päin, peläten että saattaisi aiheuttaa Kepen putoamaan tornin yli vuorovaikutuksena; noin vaarallisella korkeudella ei kukaan selviytyisi.
    Ilman plasma-aseitaan Feterra oli silti hyvin vaarallinen. Feterra alkoi iskeä metallisellaa kourallaan valkovihreän Toan rintakehään.
    Mutta juuri ennen kuin Olento ehti osuakaan Kepeen, pitkään huiviin pukeutunut hahmo ilmestyi heidän eteen, keinuen pitkän köyden päällä ja potkaisi molemmilla jaloillaan Feterran ja Kepen pois ikkunan laidalta. Hahmo ampui kiiltävän valonsäteen Kepeä pitelevään käteen päin ja sai hänet lipeämään pois Metalliolennosta, jolloin hahmo heitti hänet pois lähettyviltä.
    Feterra otti hyökääjästään jalasta kiinni ja heitti tämän pois itsestään. Hahmolta kesti hetken kunnes sai itsensä aloilleen heitosta, jolloin Klaanilaiset viimein näkivät hänet tarkasti lievän valon alla.
    Hahmo oli kullanpunainen ja Avohkiin näköinen naamio kasvoissa: Se oli Domek. Klaanilaiset eivät melkein tunnistaneet häntä ilman lierihattuaan päässä. Toisin kuin yleisesti, Domekin ilme oli verrattain paljon vakavempi ja kylmempi eikä näyttänyt haluavan puhua yhtään.
    Valkovihreä Toa makasi kylmällä lattialla eri kipujen aiheuttamasta väsymyksestä ja menetti tajunnansa.
    ”Varasuunnitelmia?”, Killjoy kysyi Tawalta.
    ”Paaco, mene hakemaan Kepe pois, minä ja Guardian pidämme selustaa. Domek ja Killjoy, hoitakaa toinen olennoista!”, Tawa käski muille vastauksesi.

    Feterrojen sisäiset kommunikaattorit alkoivat taas sihistä ja heidän komentajansa ääni alkoi taas kaikua.
    ”Se on Valon Toa. Vangitkaa hänet, keinolla millä hyvänsä.”
    Kommentonsa kuullessa Feterrat alkoivat kohdistaa jokaisen huomionsa takaisin Klaanilaisiin ja lähestyivät nopeasti heitä päin.

    [spoiler=Blargh… Humburg…]Hörr, tästä tulisi aivan liian pitkä jos postaisin koko taistelun kerrallaan. Jatkan tätä hieman myöhemmin.

    Tai noh, olisi myös hyvä jos joku muu joka on tässä taistelussa mukana kirjoittaisi jatkoa. Minulta voi sitten aina kysyä apua jos tarivtsee.[/spoiler]

  • Trooppinen saari: Vastarinnan Ternok ja hajaantuminen

    Trooppinen saari, matala käytävä Nazorakein tukikohdan alla

    Ämkoo kuunteli takanaan vaeltavan Snowmanin yskintää. Hän toivoi sen olevan pelkkää pimeän tunnelin pölyisyyttä, lumiukon yllättävät sairaskohtaukset olivat huolestuttavia.

    Kaksi Le-Matorania pysähtyivät, samoin kuin Klaanilaiset heidän takanaan. Käytävä päättyi puiseen luukkuun. Toinen kaavutetuista pikkumiehistä koputti oveen lyhyen, rytmikkään sarjan, ja kaikki neljä odottivat hiljaisuuden vallitessa.

    Hetken kuluttua luukku kuitenkin avautui, ja sen takaa paljastui lisää vaatimattomiin kaapuihin pukeutuneita matoraneja. Klaanilaiset katselivat ympärilleen ahtaassa tilassa. Se näytti olevan jonkinlainen varsinaisten huoneiden väliin rakennettu lymyilypaikka, ja siellä olevat matoranit keskeyttivät hiljaisen puheensa Klaanilaisten ja heidän kahden oppaansa astuessa sisään. Eräs matoralaisista nousi seisomaan, ja asteli tulokkaiden luo.
    ”Kiitos, Ternok” hän sanoi toiselle Klaanilaisia hakeneista matoraneista, ja kääntyi sitten kahden pidemmän tulokkaan puoleen. ”Ette näytä pahemmin välittävän nazorakeista?”
    ”Meillä on omat erimielisyytemme” Ämkoo vastasi katsellen ympärilleen, ja kysyi vielä johtajaksi otaksumaltaan matoranilta: ”Mikä tämä paikka on?”

    Koko huoneen ilmeisesti ainoa Onu-Matoran levitteli käsiään. ”Tämä on operaatiomme tukikohta. Se on vaatimaton tila erään varastorakennuksen sisässä, mutta huomaamaton, ja täältä on hyvät kulkuyhteydet.”
    Ämkoon epäilevän katseen johdosta mustabeige matoran jatkoi: ”Kun nazorak-kaappaajat saapuivat koteihimme ja alistivat meidät tekemään likaiset työnsä, otin johdon käsiini ja aloitimme rakentamaan huomaamatonta tunneliverkostoa. Se oli suhteellisen helppoa, rakensimme muutenkin tämän paikan suurimmalta osin, eivät torakat huomanneet omaa pikku projektiamme.”
    Ämkoo ei kuitenkaan tuntenut saaneensa kysymykseensä vastausta. ”Mutta mikä tämä kokoontumisenne on? Ja kuka sinä olet?”
    ”Tämä on paikallisten matoranien vastarintaliike. Emme alistu torakkain sortoon ilman taistelua!” Onu-Matoran julisti, ja lisäsi vielä ojentaen kätensä: ”Olen Viari.”

    Snowman vastasi kätellyyn innokkaasti, Ämkoo näytti vieläkin varautuneelta. Sitten Klaanilaiset paikalle tuonut Le-Matoran puuttui keskusteluun: ”Ja nyt tarvitsemme apua.”
    ”Ternok on oikeassa” Onu-Matoran aloitti. ”Olemme hankkineet veneetkin valmiiksi pakomatkaa ja naapurisaarelle tilapäisesti vetäytymistä varten. Oikeastaan meiltä puuttuu enää hieno nimi, ja operaatiomme ensimmäiset askeleet voidaan ottaa. Tarvitsemme kuitenkin taistelijoita, jotta saamme toverimme vapautettua nazorakien valvovan silmän alta, ja sitten voimme-”

    Ämkoo kuitenkin keskeytti matoralaisten puheen: ”Onnea yritykseen, meillä on tässä vähän kiire.”
    Snowman näytti yllättyneeltä, ja katsoi toveriaan.
    ”Mitä sinä nyt?”
    ”Guardian antoi meille tehtävän, eikä matoranien auttaminen sisälly siihen. Tiedät kyllä mitä olemme etsimässä.”
    Snowmanin kasvoille levisi yhä tyrmistyneempi ilme. ”Mutta emmehän me vain voi…”
    ”Me emme ole pelastamassa maailmaa tai mitään.”
    ”Oikeastaan ehkä olemme.”
    Ämkoo kurtisti kulmiaan ja tuijotti toveriaan. ”Sitä suuremmalla syyllä meidän täytyy pysyä suunnitelmassa”, hän vastasi happamasti.
    ”Mutta emme me vain voi hylätä pikkukavereita pulassa” Snowman sanoi päättäväisenä.

    Silloin Ternok puuttui keskustelun kulkuun. Hän katsoi Ämkoota suoraan silmiin.
    ”Pyydän, etkö voisi auttaa meitä? Sinähän olet Toa…” hän vetosi.
    ”Ei. En ole.”
    ”Aika lähellä kuitenkin. Emmekö me muka voi-” Snowman huomautti väliin, mutta tuli itse Ämkoon keskeyttämäksi: ”Me olemme tässä keskellä vihollistukikohtaa ja meillä on kiire!”
    ”Ja nämä matoranit elävät selvästi ahdingossa! Heitä käytetään säälimättä orjatyövoimana!”
    ”Meillä ei ole aikaa tähän! Jokainen minuutti jonka hukkaamme näiden matoranien kanssa kiskoo meitä vain kauemmas määränpäästämme. Ja minä lupasin Guardianille, että me tuomme sen palan.”

    Hetken aikaa Ämkoo ja Snowman tuijottivat toisiaan ääneti. Ämkoo avasi suunsa uudelleen, puhuen painokkaasti ja itsevarmasti: ”Mieti Klaanin tilannetta. Meillä ei ole varaa epäonnistua nyt.”
    ”Enkä voi vain katsoa sivusta, kuinka viattomia, rauhaa rakastavia matoraneja käytetään hyväksi ja tapetaan mielivaltaisesti!” Snowmanin äänensävy oli kireä.
    ”Jos asia on sinulle noin tärkeä, voimme päästää nuo pikkuiset tuskistaan vaikka heti. Pääsemmepähän sitten jatkamaan työtämme.”
    Snowmanin katseesta näki, että hän otti sen vakavammin, kuin mitä Ämkoo oli tarkoittanut.
    ”Asiamme ovat selkeästi eri tärkeysjärjestyksissä.” lumiukko totesi itselleen hyvin epätyypillisen jäätävään äänensävyyn. Ämkoon vastaus oli ärtynyt: ”Olet vähän turhan pehmeä jopa lumiukoksi.”
    Silloin Snowman teki jotain, jota hyvin harva Klaanilainen oli koskaan kuullut. Hän huusi vihaisesti.
    ”Jos sinä et tahdo auttaa pulassa olevia, voit aivan hyvin poistua tehtävää jatkamaan! Minä jään!”

    Pitkän hiljaisuuden jälkeen Ämkoo vastasi.
    ”Hyvä on.”
    Hänen äänensävynsä oli pettynyt.

    Ämkoo kääntyi kannoillaan, ja poistui tilasta. Ovensuusta hän vielä huikkasi: ”Teidän pitäisi antaa tälle nimeksi ’Operaatio Maata Näkyvissä’.”

    [spoil]Kiitän Ämkoota, luonnollisesti kirjoitimme riidan kahteen pekkaan.[/spoil]

  • Yö Kauhu: Syvä Nauru ja Rautaiset kuolemat

    Komentokammio

    Paaco ja Kepe katselivat molemmat peloissaan suurta, mustaa massa heidän edessä. Visokki jatkoi taukoamatta Rhotukojen lähettämistä tätä päin, liikkuen ja hyppien suurta huonetta pitkin ilman minkäänlaista rasituksen merkkiä, aivan kuin koko paikka olisi vain suuri tanssilava hänelle.
    Jokaisen energiakiekon iskiessään mustan painajaiseen, se vastasi kasvattamalla aina vain lisää lonkeroa ja silmiä. Avde alkoi näyttämään yhä ja yhä ärsyyntyneemmältä jokaisen iskun osuessaan ja alkoi levittämään myös lattiassa olevaa varjoa kuin valuvaa nestettä. Visokin astuessaan lattiaan levinneeseen tummaan aineeseen, lukemattoman määrä käsiä alkoi nousta aineesta ja yrittivät tarrautua häneen. Edes Adminin nopeat liikkeet eivät auttaneet häntä pakenemaan mustista käsistä ja joutui nopeasti niiden taltuttamaksi. Guardian ja Tawa alkoivat vaistonomaisesti juosta auttamaan Visokkia, mutta joutuivat pian myös itsekin Avden käsiin, ja myöhemmin myös Paaco ja Kepe. Avde piteli Klaanilaisia ilmassa. He yrittivät taistella vastaan niin hyvin kuin raajoiltaan kaapattuna pystyi, mutta joutuivat pian luovuttamaan yrityksestä. Viha ja pelko alkoivat vieritä klaanilaisten mielessä, mikä näytti saavan Avdea vain tyytyväisemmäksi.

    Silloin Avden miljoonat suut alkoivat huutamaan yhtä aikaa hyvin käsittämätöntä ääntä, mikä raastoi klaanilaisten mieltä. Ääni tuntui kuin se repisi jokaisen verisuonen heidän ruumistaan ja pistäisi miljoonia neuloja sisuksiin.
    Sitten se lopetti. Kuin kepillä isketty, Avde yhtäkkiä lopetti huudonsa ja sen valtava ruumis alkoi luhistua kasaan. Lonkerot ja kädet luovuttivat otteestaan ja tiputtivat Klaanilaiset maahan ennen kuin he huomasivatkaan. Avde muuttui takaisin voimattoman näköiseksi Matoraniksi, hyvin ivallinen virne kasvoissaan.
    ”…Mutta nyt on aika rientää. Pyydän anteeksi, että joudun poistumaan. Ei hätää, ystäväni kyllä pitävät teille seuraa”, Avde sanoi yhtä ivallisella äänellä. ennen kuin Klaanilaiset ehtivät koota tarpeeksi hyvän lauseen sitä päin, Avden ruumis peittyi taas mustaaseen aineeseen ja muuttui lattialla olevaksi varjoksi ja alkoi liikkui loishyönteisen tapaan huonetta pitkin käytävääseen, jättäen jälkeensä maanisen naurun kaikumaan huoneen läpi.
    Valot syttyivät taas huoneeseen, mutta hyvin heikosti. Useat tuhoutuneet pöydät ja muut huonekalut makasivat lattiaa pitkin ja lasin siruja levisi rikkoutuneen ikkunan alla.
    Guardian nousi jaloilleen ja tuijotti hieman hämmentyneesti käytävään johtavaan ovea päin. Pian ilme muuttui vihaksi ja hän puhui itselleen hiljaisesti:
    ”Se pitää meitä pilkkanaan. Hemmetin Pirakan penikka pitää meitä pilkkanaan.”
    Syvä raivo alkoi nousta hänen mieleen. Guardian tunsi kuin haluaisi tehdä mitä tahansa saadakseen punaisen matoranin tuntemaan tuskaa. Myös Kepe ja Paaco tunsivat samanlaista raivoa sisällään, mutta ainoastaan Tawa kykeni rauhoittamaan itsensä tästä.
    ”Mitä vielä siinä seisotte. Meidän on napattava hänet välittömästi, ennen kuin hän karkaa”, Visokkin telepaattinen ääni kaikui klaanilaisten mielessä. He heräsivät heti pois mielentilastaan ja alkoivat seurata jo edellä menneen Adminia.

    Visokin kadotessaan käytäville, he alkoivat yhtäkkiä kuulla matalan huminan takana, ikkunoiden suunnasta. Juuri silloin klaanilaisten takaa kiisi punainen plasmasäde heidän läpi ja osui oven yläpuolella olevaan kattoon sortaen sen ja peittäen ainoan uloskäynnin kivivyöryn alle.

    Klaanilaiset käänsivät katseensa plasmasäteen lähteeseen ja näkivät kahta hieman sylinterimäistä metalliolentoa lasin takana: Avhrak Feterrat. Metalliolennot liitivät sisään ja Klaanilaiset viimein näkivät hyökkääjiensä ulkomuodon valon alla.
    Feterrat käyristyivät ja näyttivät tekevän jonkinlaisen taisteluasennon. Klaanilaiset vastasivat tähän tekemällä parhaimman tietämänsä taisteluasennon, mutta Feterrat eivät näyttäneet liikkuvan yhtään. Ne näyttivät odottavan jotain.
    ”Nuoko ovat hyökänneet linnoitukseemme koko ajan?”, Paaco kysyi hiljaisesti.
    ”Siltä näyttää. Mutta mitä ikinä ne ovatkaan, kaiken sen teurastuksen jälkeen ne eivät lähde elävältä”, Tawa lausui hyvin vakavasti ja yllättävän sodanhaluisella äänensävyllä. Guardian tiesi ettei mikään estäisi häntä, ja virnisti hieman tyytyväisen näköisenä.
    ”Mikä on suunnitelmasi?”, hän kysyi rauhallisena ja hieman innokaana. Tawa vastasi viipymättä Guardianin kysymykseen; ”Kepe ja Paaco, te hyökkäätte vasemapaa robottia päin. Minä olen vastuussa oikean puoleista. Guardian pitää molempien selustaa.”
    ”Älkää unohtako minua”, yhtäkkiä ääni kuului heidän takaa. Killjoy ilmestyi kirjaimellisesti paikalle Stealth-puvussaan. Kukaan ei kysynnyt milloin hän saapui paikalle ja mitä hän teki kokoajan, sillä he tiesivät ettei aikaa ole nyt hukattavissa. ”Minä hyökään Tawan kanssa,” Killjoy ilmoitti, johon Tawa vastasi myönteisesti.

    Avhrak Feterroiden sisällä olevissa kommunikaattoreissa alkoi kaikua niiden odottamansa käsky: ”Haluan nähdä miten heidän taitonsa lähitaisteluissa. Jättäkää yksi admineista eloon. Tappakaa loput”

    ”Vastaus: Tottelemme.”

    ”Nyt!”, Tawan käsky kuului.

    Klaanilaiset jakaantuivat heti sovittuun kahteen ryhmään ja pitivät huomattavan etäisyyden toisistaan. Guartsu otti plasmakivärinsä esiin ja alkoi tulittamaan Feterroja päin. Feterrat reagoivat vain hyvin lievästi tulitukseen ja alkoivat ampumaan omilla plasma-aseillaaan edessä juoksevia klaanilaisia päin ja jakaantuivat myös samalla lailla. Klaanilaiset väistelivät jokaista lähestyvää ammusta ja aloittivat hyökkäyksen.
    Kepe loi itselleen veitsen kaltaisia jäänteriä joita hän heitteli vasemmanpuolista Feterraa, mutta ei pystynyt naarmuttamaan sitä.
    Paaco hyppäsi ilmaan ja valmistautui hyökkäämään edessä olevaa Metallihirviötä kahdella hakullaan. Mutta kohde väistyi hänen näköpiiriltään ennen kuin hän ehtikään iskeä ja Feterra sysäsi yhden käsistään Paacoa päin. Paaco väisti Metalliolennon kouran ja iski hakullaa sen kylkeen. Raudan kalskeesta huolimatta Feterra oli naarmutta, jonka jälkeen Feterra käänsi itsensä Paacoa päin ja ampui plasma-asellaan jälleen kerran. Viherkultainen Toa hätkähti tästä ja ehti väistämään säteen, mutta ei ehtinyt väistämään Olennon toista käden iskua ja läimäytettiin maahan. Guardian alkoi tulittamaan mekaanista oliota harhauttaakseen sitä pois Paacosta.
    Sillä välin Tawa yritti iskeä keihällä omaa kohdettaan, väistäen sen jokaista plasma-ammusta hyvin akrobaattisesti eikä antanut oman hyökkäyskuvionsa järkkyä. Feterra puolusti jokaista iskua kestävillä käsivarsillaan, mutta Tawa ei lannistunut.
    Killjoy yritti sitten myös iskeä ionikatanallaan Metalliolennon sivusta, mutta osui sen sijasta Olennon puolustavaan kyynärvarteen. Toinen Feterran käsistä hyökkäsi Killjoytä päin, mutta Tawa ehti potkaista sen pois keihään avustaman harppauksen avulla ja jatkoi taas hyökkäyskuviotaan Killjoyn kanssa löytääkseen heikon kohdan. Killjoy ei voinut käyttämään näkymättömyytään, koska Olento näytti silti tietävä missä hän on.
    Kepe käytti useita jäähyökkäyksiä määrättyä Metallilentoa päin. Valkovihreä Toa loi esiin jäistä tehdyt tikarit joita hän yritti iskeä sen kaulaan, mutta joutui aina perääntymään Olennon ampuessaan plasma-aseillaan. Sitten Kepe loi useita partaveitsen teräviä jääpuikkoja kohteensa ylle, mutta jokainen joutui sen väistämäksi tai murskaamaksi. Hän olisi käyttänyt yksinkertaisimman tavan ja jäädyttänyt kohteensa, mutta ei pystynyt lähestymään sitä plasma-säteiden ja käsien iskujen vuoksi. Kepe väistellessä Metalliolennon plasma-säteitä häntä alkoi kaduttaa, että unohti ottaa oman keihäänsä mukaan taisteluun. Paaco viimein nousi ylös ja lähti heti avustamaan Kepeä.
    Metallin kalskeet kaikuivat kammion sisällä. Klaanilaiset alkoivat vähitellen väsymään rasituksesta, mutta tekivät parhaansa ollakseen antamatta periksi.
    Feterrat analysoivat Klaanilaisten strategiaa. Ne alkoivat huomata, kuinka tietyt jäsenet hyökkäävät vain tiettyä yksikköä päin. Viimein Tawalle ja Killjoylle määrätty Feterra muutti yhden neljästä raajoistaan energia-aseeksi ja tähtäsi Paacon kehoa päin. Guardian huomasi heti tämän ja ampui plasmakiväärillään Olennon energia-aseeksi muuttunutta raajaa.
    Se osui, mutta ei ehtinyt estämään Feterran aseen laukaisua, mikä iskeytyikin Paacon oikeaan käteen sen sijaan. Paaco ähkäisi kivusta, eikä kyennyt tästä ehtimään väistää edessä olevan Feterran käden liikettä, joka tarttui kiinni Viherkultaisen Toan kurkkuun. Paaco tuskin kykeni hengittämään kovan otteen takia.
    Kepe kavahti. Hän alkoi kiireesti hyökätä käteen muodostuneella jääkirveellä. Mutta valkovihreän Toa ei ehtinyt huomata Metallihirviön kolmea muuta raajaa, joista yksi niistä paiskasi Kepen seinään päin ilman minkäänlaista vaivaa ja käänsi nopeasti itsensä Guardiania kohti pitäen Paacoa edessä kilpenä ja otti lopuilla metallisilla kourillaan Toan raajoista kiinni kuin sätkynukke. Kylmä hiki alkoi valua siniharmaan Skakdin otsassa. Jos hän ampuisi nyt, Paaco olisi mennyttä, mutta ilman toimeenpiteitä hän olisi silti mennyttä. Tawa ja Killjoy eivät enään voineet keskittyä omaan kohteeseen ja olla huomaamatta. Heidän vastassa oleva Feterra käytti tilaisuutta hyväksi ja tarttui kahdella kädellä Killjoyn asetta pitävään käteen ja kasvoihin ja toisella kahdella Tawan keihääseen ja kurkkuun. Killjoy yritti hätäisesti taistella otetta vastaan, mutta se oli aivan liian voimakas ja pudotti oman aseensa metallikouran kuristaessaan rannettaan. Tawan ajatukset liikkuivat luotijunan vauhdilla. Hän ei voinut ajattelemaan kunnolla kun kolme Klaanin jäsenistä ovat kuoleman ja elämän ohuella rajalla. He olivat pahasti aliarvioineet vihollisensa voiman.
    Guardian ei voinut muuta kuin heittää aseensa lattialle.
    ”Me antaudumme. Päästäkää heidät pois”, Guardian sanoi hyvin katkerasti. Tämä oli ainoa loogisin keino, mikä olisi voinut ehkäistä Klaanilaisten raa’an kuoleman.

    Feterrat tuijottivat hyvin kylmästi sinistä Skakdita.
    ”Kysymys: Miksi päästäisimme?”, yksi niistä vastasi.

    Pimeys alkoi hiipiä Guardianin mielessä. Hän alkoi katua sitä päivää, jolloin koskaan suostui Adminiksi.

  • Yö Kauhu: taistelu Avdea vastaan

    Komentokammio

    Plasma-ammukset ja sähkö lentelivät läpi tunkkaisen ilman kuin parvi tappavia hyönteisiä. Rhotukat räjähtivät komentokammion seinille ujeltaen äänekkäästi. Ammusten lentoratojen välissä tanssi musta painajainen, joka väisteli pimeydessä hohtavat hyökkäykset vaivattomasti. Välillä se heilautti lonkeromaisia raajojaan kohti Tawaa, Guardiania tai Visokkia ja hajotti huoneen irtaimistoa. Hajoavien huonekalujen ja kaapeilta putoavien lasiesineiden särkymisen äänet yhdistettynä sähköiseen rätinään, plasmaroihahduksiin ja Rhotukan pyörimiseen muodostivat taistelusta äänellisesti suorastaan melodisen kokonaisuuden.
    Avden nauru oli kuitenkin loppunut, mistä huomasi, että musta hirviö oli vakavoitunut. Nyt se keskittyi täysin admineihin.

    Ammuttuaan kiväärinsä sarjatulitoiminnolla kohti yhtä Avden suurista silmistä ja väistettyään jälleen yhden valtavan lonkeron osuman Guardian huomasi valoa silmäkulmassaan. Hän kääntyi katsomaan komentokammion oviaukkoa ja tajusi, että valot olivat taas päällä. Jostain taistelun äänien alta Guardian kykeni myös erottamaan apuvoimageneraattorin vaimean hurinan. Guardian hymyili leveästi hetken ennen kuin tajusi jonkinlaisen epäloogisuuden.

    ”Miksi täällä on yhä pimeää?” hän huusi Tawalle ja Visokille.

    ”Koska metalliset ystäväni ja Sheelika ovat erittäin taitavia lamppujen lamauttamisessa”, Avde myhäili jostain mustan ruumiinsa sisältä.

    Tawan kasvoille tuli yllättynyt ilme. Hetken päästä se vääntäytyi vihaiseksi.
    ”Sinäkö olet tehnyt Sheelikasta…tuon?” Tawa huusi yötä mustemmalle massalle ja keskitti sähkövoimansa keihästään pitkin. Salama osui Avden läpi, mutta sen muodostamaa aukkoa lukuun ottamatta Avde ei tuntunut reagoivan hyökkäykseen.

    ”Ei, en todellakaan”, Avde sanoi monella äänellään, joista yksi alkoi muistuttaa Sheelikan puhetta. Yhdistettynä muuten miehekkäisiin ääniin se muodosti erittäin kieroutuneen kokonaisuuden. ”Se olit sinä, Tawa. Sinä loit oman hirviösi.”

    Tawa ei vastannut mitään. Hän ampui toisen salaman ja väisti Avden mustasta ruumiista ulos työntyvää terävää piikkiä, joka osui lattiaan jättäen ruman reiän.

    ”Hän anoi sinulle, Tawa”, Avde sanoi. ”Hän anoi, että et luovuttaisi häntä Makutoille, mutta mitä sinä teit? Sinä kieltäydyit. Nuori tyttö teki yhden virheen ja luovutit hänet hirviöille.”

    Tawan katse kalpeni. Älkää kuunnelko, Visokki viesti telepaattisesti, mutta ei ollut varma, osuiko viesti maaliinsa.

    ”Tiedätkö sinä, mitä kaikkea ne tekivät hänelle siellä?” Avde sanoi pirteästi. ”Minä voin näyttää, mitä he tekivät. Voi, se oli kamalaa. Herra ZMA oli oikeastaan melkoinen hyväntekijä auttaessaan hänet pois sieltä. Paikasta, jonne sinä hänet työnsit.”

    Tawan katse oli tyhjä. Hän pysähtyi paikoilleen ja oli laskemassa suojaustaan.

    ÄLÄ KUUNTELE.

    Sähkön Toa säikähti tarpeeksi, että tajusi väistää Avden torsosta syöksyvää kouraa.

    ”Ja sinä, Vartija?” Avde sanoi kysyvästi kaatuneen kirjahyllyn takaa tulittavalle Guardianille. ”Sinullako on varaa tuomita Sheelika tekojensa takia? Sekö, että taistelitte sodassa vain hieman isompia roistoja vastaan tekee sinusta jalon soturin, jolla on varaa arvostella?”

    Avdesta lennähti jälleen suurta metalliketjua muistuttava lonkero, joka väisti maassa makaavan tajuttoman Glatoriankingin ja Jaken liikkumattomat ruumiit ja osui Guardianin suojana toimivaan kirjahyllyyn, heittäen sen sivuun.

    ”Annan anteeksi muun luonteessa, jopa synnit, hyvät ystävät, mutta tekopyhyyttä en siedä”, Avde sanoi lähestyen perääntyvää Guardiania tärisevällä lonkerollaan. ”Hyväksykää se, mitä olette.”

    Guardian perääntyi lonkeroa, kunnes tajusi joutuneensa nurkkaan. Hän tarkkaili pakomahdollisuuksiaan varovaisesti vain huomatakseen niiden olevan vähäiset.

    ”Tekopyhyys?” Guardian sanoi itsevarmasti. ”En halua kuulla saarnaa olennolta, joka kutsuu meitä ystävikseen yrittäessään tappaa meidät.”

    ”Kuka sanoi, että aion tappaa teidät?” Avde sanoi lämpimästi. Sen sanottuaan hän syöksi lonkeronsa äkkinäisesti Guardiania kohti.
    Guardian toimi nopeasti. Hän veti yhden heittoveitsistään irti hopeisesta panssaristaan ja irrotti pallomaisen plasmakranaatin kiväärinsä kyljessä olevasta lokerosta. Ripeällä liikkeellä Guardian heitti ensiksi toisella kädellään kranaatin kiinni Avden valtavaan lonkeroon ja seuraavaksi irrotti sen pienen sokan heittoveitsellä, joka lennähti sokka mukanaan yhteen Avden punertavista silmistä. Samassa Guardian pyörähti sivuun.

    Punertava räjähdys poltti sätkivän lonkeron pään ja särki yhden komentokammion suurista osumankestävistä ikkunoista. Paineaalto heitti Guardianin voimakkaasti maahan. Tawa käveli nopeasti hänen viereensä ja auttoi Guardianin pystyyn, ampuen samalla taas yhden salaman kohti mustaa massaa. Visokki hyppi kolibrimaisin liikkein pitkin huonetta ja ampui tasaiseen tahtiin Rhotuka-kiekkoja.

    ”Niin, en ajatellut välttämättä tappaa teitä”, Avde sanoi astetta vakavammin. ”Mutta rakkaat ystävät, nämä hetket saavat minutkin ajattelemaan päätöksiäni kahdesti.”

    * * *

    Kepe ja Paaco saapuivat pimeään admin-kammioon ainoastaan havaitakseen taistelun olevan käynnissä. Paaco juuttui puoleksi minuutiksi napsuttelemaan sormiaan tasaisten taistelun äänien luoman tarttuvan melodian tahtiin ennen kuin kauhistuneella ilmeellä varustettu Kepe keskeytti hänet tökkäämällä vihreää Toaa olkapäähän ja osoittamalla sormellaan hirviömäistä mustaa hahmoa.
    Paaconkin ilme muuttui lievästi.

    ”Haetaanko…” Kepe aloitti puhumaan hitaasti. ”…vähän apuvoimia?”

    Paaco oli vastaamassa jotain, mutta moderaattorin puhe keskeytyi, kun mustan massan mustempi raaja tukki Paacon ja Kepen takana olevan oviaukon suuruudellaan.

    ”Ei enää”, Avde sanoi. ”Meitä on jo ihan tarpeeksi, en ehdi kohta tutustua kaikkiin. Kepe, Paaco. Aloittakaapa kertomalla, mitä pelkäätte.”

    ”Hehe”, Paaco sanoi kauhistuneena tuijottaen vuorotellen Guardiania ja Avden tummaa kehoa. ”Jos Snowman olisi täällä, tämähän olisi melkein Yö Kauh-”

    ”Paaco”, Guardian huusi keskeyttäen Paacon. ”Ei nyt.”