Klaanon

Avainsana: Gaggulabio

  • Operaatio Beeta osa 9: Matka jatkuu

    Taivas meren yllä

    On myöhä iltapäivä. Aurinko laskee mereen muutaman tunnin kuluttua.
    Neljä Klaanilaista on lentänyt gukkoineen jälleen monta tuntia. Heinäsaaren jälkeen ei ole näkynyt ainuttakaan saarta.

    Saaren tapahtumat on kerrattu moneen kertaan. Hullu matoranheimo joka palvoi Figge -nimistä jättiläis-Fikouta. Ei sen erikoisempaa.
    Myös suunnitelma Xialle oli käyty monesti läpi. Yksi heistä neutraloisi vastassa olevan Metsästäjälinnakkeen puolustuksen. Killjoy etsii Purifierin ja hankkii avainkortin. Matoro, Kapura ja Summerganon hankkivat Nimdan palat TSO:n linnakkeesta.
    Kuulostaa helpolta. Mutta se ei tule olemaan sitä.

    Zakaz, vuosituhansia sitten

    Jykevä hahmo kävelee rakennusken vaaleilla käytävillä. Hänellä on kädessään lasinen koeputkialusta.
    Kanohi Jutlinia kantava olento avaa oven ja astuu vehreään metsään. Makuta poistuu suuresta laboratoriorakennuksesta kohti paikallista Skakdikylää.
    Makuta tunnetaan nimellä Spiriah, mutta nimi ei ole vielä epäonnistumisen synonyymi. Tämä Makuta on päättänyt kokeilla erilaisia Makuta-viruksia paikalliseen väestöön.
    Nössö-Skakdit ovat rauhanomaisia ja voimattomia. Teen niistä tehokkaita sotureita Veljeskunnalle ja saan viimeinkin kunnioitusta!, makuta ajattelee matkalla kylään.

    Zakaz, vuosituhansia sitten mutta vähemmän vuosituhansia sitten kuin edellinen.

    ”Etsikää! Se löytyy vielä!”, jokin vihreä Skakdi karjuu kiven päältä. Useita raavaita Skakdeja lapioi ja hakkaa kiveä sekä valkotiilen jäänteitä. Spiriahin laboratorio oli joskus sijainnut täällä. Parin sisällissotavuoden jälkeen paikka oli raunio. Spiriah oli paennut maanpakoon ja Skakdit raunioittavat kilpaa saarta.

    Gaggulabio kävelee työmaalle. Aurinko porottaa suoraan taivaalta. Eroosio on kuluttanut maata ja kalliota. Puut ovat kadonneet ja tuuli kuljettaa hiekkaa pitkin saarta.
    Skakdijohtaja, tai silloinen kapteeni, pyyhkii hiekkaa otsaltaan ja mittailee paikkaa.
    Hän tietää että Spiriahilta jäi saarelle ainetta jolla hän geenimuunteli Skakdeja. Ja se on kaiken järjen mukaan edelleen näissä raunioissa.

  • Gaggulabion virusjuoni alkaa

    Pieni Skakdien vartiomaja metsässä

    Gagggulabio istui pienen pöydän toisessa päässä. Huone oli muuten melkein pimeä, pöydän yläpuolella roikkuvaa lamppua lukuun ottamatta. Huoneen ovi avautui. Mustahaarniskainen, kasvomaskia yllään pitävä, vähän Toaa pidempi hahmo astui sisään. Gaggulabio viittoi paria vartiaSkakdia jäämään ulkopuolelle. Ovi suljettiin hahmon perässä tämän astuessa sisään ja istuunnuttua tuolille. Gaggulabio katsoi hahmoa vähän aikaa. Tämän kasvomaskin viiltomaisen visiirin takaa pilkisti punertava hehku.

    ”Öhöm, tietänet, miksi kutsuin sinut tänne”, Gaggulabio aloitti puhumisen.
    ”Kaipaat palveluksiani, muita syitä minun näkemiseeni ei juuri ole, paitsi jos on turhautunut elämäänsä, tajuat kai”, hahmo vastasi, ”saanen tiedustella millaisesta tapauskesta olisi kysymys?”
    ”Kyllä.”, Gaggulabio aloittaa. Hän venyttää sormiaan pöydällä ja hymyilee. ”Sinun pitää hankkia eräältä minulle tärkeä esine ehjänä.”Gaggulabio selaa pöydän papereitaan. Hän näyttää vanhaa paperilappua. ”Näet tuon henkilön? Tiedustelumme selvitti että hän saapui juuri Klaaniin. Etsimäni esine on todennäköisesti hänellä. Pieni koeputki. Vihreää nestettä. Oletan että onnistunee?”, Gaggulabio sanoo ja ojentaa kuvan vastapäätä istuvalle palkkasoturille. Hahmo tarttui kuvaan mekaanisella kädellään poimien sen pöydältä.

    ”Ei juuri haastetta. En varmaan saa tietää mikä tuossa putkessa on niin tärkeää”, hahmo sanoi tarkasteltuaan kuvaa jonkin aikaa, ”tahdotteko saman tien koko hyypän pois päiviltä?”
    ”Saat täysin vapaat kädet hänen suhteensa. Mutta toivon, että aiheutat kipua.”, kultamusta Skakdi sanoo. Hänen suuri purukalustonsa vääntyy hymyyn jälleen.
    ”Kipuv tuotto ei ole mikään ongelma, sen taakan. Entäs palkkio”, hahmo kysyy uteliaalla sävyllä. Skakdi nostaa kookkaan rahasäkin pydälle. Hahmo tuijottaa säkkiä hetken. ”Lopetetaan”, hahmo lausahtaa vänipitämättömästi. Skakdin hymy haihtui nopeasti. ”Tällainen tehtävä on liian mitätön ansioideni mittapuulla”, hahmo sanoi ylevästi. Hän käänsi tuoliaan joitakin kummeniä astetia, nostaen jalkansa pöydälle. Hän kaivoi selästään olevasta jemmastaan paperivihkosen, alkaen selailla sitä. ”Katsotaampas, keikka Eteläisellä mantereella, palkkio…” Gaggulabio keskeytti hahmon puheen paiskaten toisen, hieman isomman rahasäkin pöydälle. Hahmo tuiotti kahta rahasäkkiä hetken, kääntäen katseensa takaisin vihkoseensa. ”Keikka Daxialla…” Kolmas rahasäkki. ”Keikka Xialla…” Neljäs rahasäkki. Gaggulapion kärsivällisyys oli lopussa. Hänen kasvoistaan oli erotettavista lievää punotusta. Tumma hahmo oli jälleen kääntämässä katseensa vihkoseensa, kunnes raivon äärirajoilla oleva Gaggulabio heitti pöydälle kolikon… ”Milloin aloitan”, hahmo kysähti, laittaen vihkon takaisin selkäsäilöönsä.

    [spoil]Kirjoitimme Matoron kanssa hahmojen dielogin kaksistaan.[/spoil]

  • Matoron ja Gaggulabion ikuinen taistelu


    Zakaz, kauan sitten

    Raskaasti panssaroitu kiven Skakdi katselee näköalatasanteelta Zakazin suurimpaan satamaan.
    Hän on juuri selättänyt joukkoineen viimeisen Gaggulabion valtaa vastustavan skakdijoukon saaren etelärannalta.
    Sisällissota alkoi tuhansia vuosia sitten, ja se ei ole loppunut koskaan. Kenties Skakdien luonne on sota.

    Gaggulabio myhäilee tyytyväisenä katsellen merelle.
    Hänestä on tulossa hyvää vauhtia suurtekijä, Nektannin veroinen sotalordi.
    Hän nostaa Skakdeille epätyypillisen viinilasin hänen vieressään istuvan Gurrokin, punaisen skakdikomentajan kanssa. (Epätyypillinen koska normaali Skakdi ottaa viinapullon ja juo sen kerralla) Gurrok on Gaggulabion joukkojen kenttäkomentaja ja tunnetaan erinomaisena taktikkona.
    ”Malja menestykselle.”, keltamusta Skakdijohtaja sanoo.

    Kuuluu laukaus. Gaggulapion lasi hajoaa kilisten tämän käsiin.
    Skakdien sivulta kuuluu ääni.
    ”Äläs hätäile, Gaggu.”
    gaggulabio ja Gurrok kääntyvät katsomaan tulijaa. Ruskean kaavun alta ei erota mitään, ainut varma asia on se, että hahmo osoittaa heitä Zamor-pistoolilla.

    ”Kuka julkenee…”, Gaggulabio aloittaa.
    ”Etkö tunnista vanhaa tuttua?”, Matoro sanoo heittäen kaapunsa pois. Nopea syöksy ja potku Gaggulabiota päähän kaataa Skakdin. Jään Toa vetäisee miekkansa.
    Gurrek hyökkää takaapäin ja vetäisee Matoron selälleen maahan.
    ”Etkö rääpäle oppinut mitään? Saan tehdä mikä minua huvittaa!”, kiven Skakdi raivoaa ja vetää miekkansa.
    ”Et, jos se sisältää matoranien joukkoteloituksia!”, Matoro ilmoittaa. Nopea kierähdys kaataa Gurrekin.

    Gaggulabion mieleen palaa muisto. Eräällä ryöstöretekllä naapurisaaren matorankylään hän oli käskenyt Metorakkin huolehtia vastarintaa yrittäneistä matoraneista. Niiden päät roikkuvat edelleen kyseisen kylän luona.

    Matoro huitaisee energiaterällään punaista skakdia jalkaan, Gurrek karjaisee kivusta. Se kaivaa kirvestään vyöstään, mutta Jään Toan nopea potku heittää Skakdin parvekkeen kaidetta vasten. Gaggulabio hyökkää Matoroa kohti. Toa torjuu ensimmäisen iskun mutta toinen iskee häneltä miekan käsistä.
    Panssaroitu kiven skakdi syöksyy Matoroa päin, ja tämä iskeytyy kovaa kaidetta päin, kaataen sen. Gurrek putoaa alhaallaolevalle parvekkeelle. Matoro nappaa reunasta kiinni ja vetäisee itsensä ylös, Gaggulabio potkaisee tätä päähän.
    Matoro ampuu harppuunan parven takaosaan, vetäisten itsensä kunnolla ylös. Gaggulabion oikea suora iskee Matoron kovaa maahan.

    Alempi parvi

    ”Kukas se siinä?”, Metorakk kysäisee. Hän oli nukkumassa rauhassa asunnossaan kunnes jokin tippui hänen parvekkeelleen.
    Gurrek roikkuu käsillään kaiteessa. Alas on useita kymmeniä metrejä.
    ”Sotilas! Kisko minut ylös!”, Skakdien kenttäkomentaja huutaa Metorakkille.
    ”Mietitäänpä. Jos minä autan sinut ylös, mitä saan?”
    ”Sotilas, kyseenalaistatko auktoriteettisi! Äläkä sinuttele!”, tulipunainen Gurrek huutaa.
    ”Jos nyt pudotan sinut, minä pääsen tilallesi kenttäkomentajaksi ja kuolemasi laitetaan onnettomuuden piikkiin. Tipuit näet Gaggulabion huoneistosta aivan yläältä. Maahan. Minua ei yhdistetä tähän.”, Metorakk puhelee pirullinen hymy kasvoillaan.
    ”Ei. Ei”, Gurrek. aloittaa. Metorakk potkaisee metallisella saappaallaan skakdikomentajaa käsille, tämän ote irtoaa ja tämä putoaa.

    Gaggulabion parvi

    ”Miksi tulit tänne, Mutalumi? Et voi voittaa minua ja kaikkia satoja Skakdejani.”, Gaggulabio puhuu miekkaillessaan.
    ”Lähinnä huvikseni. Lisäksi kerron yhden asian.”, Matoro sanoo ja väitää ketterästi. Hän on napannut energiateränsä maasta ja nyt kaksikko taistelee parvekkeella.

    ”Mikähän viesti?”
    ”Näetkö tuon ryöstösaalisvarastosi?”, Matoro kysäisee ja osoittaa nopealla vedolla sataman lähellä olevaa varastohallia.
    ”…Niin?”
    ”Sano hyvästi sille.”

    Taistelu taukoaa.
    ”Mitä hourit?”, Gaggulabio ilmoittaa.
    ”Asensin sinne juuri pommin. Keskelle varastoa. Laukaisin on tässä vyössäni.”, Matoro selittää itsevarmana. Gaggulabion kypärän alta valuu hikipisara.
    ”Et kuitenkaan pääse elossa täältä pois!”, Skakdi koittaa vetäistä viimeisen korttinsa.
    ”Ahaa. Miten sitten pääsin tänne?”

    Gaggulabio vihaa juuri joka ikisellä solullaan tätä nenäkästä Toaa.

    ”Vähän positiivisuutta! Keräät saman määrän aarteita vuodessa”, Matoro ilmoittaa iloisena. Hän hyppää kaiteen yli, iskee miekkansa seinämään ja laskeutuu. Kymmenet Skakdit kääntävät koko sataman ilman tuloksia.
    Gaggulabion aarrevarasto räjähtää parinkymmenen minuutin kuluttua Matoron lähdöstä.

    [spoil]Tämän pitäisi selvittää Metorakkin luonnetta ja sitä, miksi Gaggulabio vihaa Matoroa.

    Ja toinen juttu. Sätissä oli keskustelua siitä, oliko oma hahmoni tässä liian superninja. Noh, tuonne soluttautumista hepottavia seikkoja ovat:
    a) Zakaz, joka on hyvin teknisesti kehittymätön
    b) Skakdeja, jotka eivät ole kovin järjestäytyneitä
    c) Gaggulabio ei odottanut hyökkäystä

    [/spoil]

  • Isku Nazorak-pesään: allianssin miitti

    Nazorakien komentokammio

    Keltamusta Skakdi astelee ripeästi metallikäytävää pitkin. Hän näppäilee panssarioveen turvakoodin ja astuu painelukituksen poistuessa sisään.
    Gaggulabio saapuu suureen huoneeseen, jonka keskellä on suuri kokouspöytä. Seinillä ja huoneen kulmissa sijaitsee monia tietokoneita ja monitorjea joista valvotaan koko pesää. Vain noin viikko sitten he tapasivat Avden täällä.
    Sittemmin 001 on vaatinut täydellistä valaistusta, ja kammio on täydellisesti valaistu, missään ei näy varjoja.
    Skakdijohtaja kääntyy ympäri, toteaa että kenraali ei ole tässä huoneessa ja lähtee pois.

    Gaggulabio löytää viimein kenraalin eräästä valvomosta Abzumon kanssa.
    ”Joukkoni raportoivat oudosta hyökkäyksestä Klaaniin. Mitä on menossa?”, Skakdi murahtaa kaksikolle.
    Torakkakenraali kääntyy tuolillaan.
    ”Ystäviä. Avde. Ei ole lopullinen operaatio.”, 001 lausuu.
    ”Miksi minulle ei ole kerrottu tästä?”, Gaggulabio tivaa.
    ”Emme nähneet tarpeelliseksi mainita näin pienestä asiasta. Älä ole huolissasi, kyllä sinä pääset osalliseksi Klaanin murskaamiseen.”
    ”Josss haluat olla hyödyksssi, paikanna joukkoinesssi Makuta Nui ja ssse toinen Klaanilainen. He ovat tärkeämpiä.”, Abzumo sanoo kylmästi torakan takaa.

    Vankisellit

    Matoro, Summerganon ja Keetongu on heitetty uuteen selliinsä. Sen sisäseinämät imevät elementaalienergiaa eikä sinne voi teleportata. Siispä se on kuin ”Tuulikaappi”, sitä ei voi murtaa kuin ulkoapäin.

  • Allianssi valitsee kohteensa

    Allianssin komentokammio

    Kenraali seisoi ylväänä suunnittelupöydän edessä. Hän oli suunnattoman vihainen, mutta ei näyttänyt sitä. Oikea johtaja ei antaisi tunteiden sekoittaa ajatuksiaan.
    Skakdi-johtaja Gaggulabio istui kauempana pöydästä pienellä tuolilla ja tarkkaili pöydän päällä olevia karttoja ja papereita. Gaggulabio ei perustanut paljoakaan kartoista ja sotasuunnitelmista. Istuminen tunkkaisessa komentohuoneessa ja karttojen tutkailu ei ollut voittanut sisällissotaa hänelle. Sodat voitettiin tappamalla viholliset mahdollisimman perusteellisesti.

    Tämä näkemysero ei lämmittänyt Kenraalin ja Gaggulabion jo valmiiksi huonoja välejä erityisen paljoa. Toisaalta taas kaikki, mitä Kenraali 001:n ja Gaggulabion välisestä suhteesta tarvitsi tietää oli se, kenellä valuutta oli, kenelle se annettiin ja kuka hakattiin kuoliaaksi.
    Uudella haarniskalla varustettu Metorakk seisoi johtajansa vieressä lojaalina. Suunnittelupöydän vastakkaisella puolella seisoi Makuta Abzumo ja jossain tämän takana varjoissa sijaitsi kaikella todennäköisyydellä Allianssin ”yhteinen hyväntekijä”. Kaikki olivat hiljaa.

    ”En tiedä teistä, mutta tämä tappioiden putki alkaa vähitellen kyllästyttää minua”, Gaggulabio sanoi kärkkäästi. ”Antakaa vain minun ja poikieni näyttää pahimpamme.”

    Kenraali kääntyi viileän näköisenä kohti Gaggulabiota. Hänen kasvonsa olivat tyynet, mutta torakan äänen aggressiivisuus paistoi läpi.
    ”En maksa sinulle puhumisesta. Sinä ja joukkosi voitte aivan vapaasti yrittää tunkeutua yksin tuon linnoituksen teräksisten seinämien läpi, jos se on noin helppoa.”

    ”Ssssotaisalla kivipäällä on kuitenkin pointti”, Abzumo sanoi. ”Terästorakkanne on mennyttä. Klaani on täyssssin tietoinen tilanteesssta. The Shadowed Onen sssssaaastaiset kriminaalit odottavat nurkan takana. Kaiken huipukssssi Zyxax on poisssa ja jäljellä on vain hajanainen joukko Zyglakeja.”

    ”Jos saan muistuttaa, niin Zyxax nimitti ennen lähtöään varajohtajan tälle operaatiolle”, Metorakk sanoi varovaisesti johtajansa vierestä. ”En kyllä edes muista nimeä. Joku nyhverö. En usko kestävän puolta viikkoa.”

    Kenraali nojasi pöytään. Hän tuijotti tarkasti siihen, mutta ei keskittynyt näkemäänsä. 001 oli ollut paljon vaikeammissakin tilanteissa ja tuhonnut paljon isompiakin vastustajia, mutta jokin tässä tilanteessa veti hänen tajuntansa lukkoon.
    ”Avde”, Kenraali sanoi korottaen ääntään. ”En kuule sinun ehdottavan mitään.”

    Oli hetken hiljaista. Joku olisi voinut luulla, että Avde ei ollut huoneessa, mutta Kenraali, Abzumo ja Skakdit haistoivat toisin. Avde oli kuitenkin hiljaa pitkän hetken, ennen kuin vastasi.

    ”Voi voi”, Avden pilkkaava ääni sanoi. ”Siirsitte mustan tornin liian aikaisin. Se on hyödyllinen yksikkö. Nyt valkoinen lähetti söi sen. Huono siirto. Ja nyt oma lähettimme on poissa laudalta.”

    Gaggulabio nousi seisomaan. Hänen ilmeensä oli poikkeuksellisen vihainen.
    ”Lopeta tuo lautapelisaasta ja sano vaihteeksi jotain hyödyllistä!”

    Abzumo kääntyi kohti Gaggulabiota.
    ”Kivipää. Vaikene.”
    ”Mutta…”
    ”Vaikene.”

    Gaggulabio päätti istua varovaisesti. Abzumo kääntyi takaisin pimeyteen päin.
    ”Niin? Olit sssssanomasssa?”
    ”Syödessään tornin lähetti otti perin suuren ja rohkean askeleen alueellemme”, Avde sanoi. ”Seuraava siirto? Syödään lähetti.”
    Sen jälkeen Avde ei sanonut mitään. Abzumo kääntyi kohti Kenraalia. He tuijottivat toisiaan sanattomasti. Metorakk hieroi leukaansa ymmärtäväisen näköisenä. Gaggulabio oli lievästi hämmentynyt, mutta kiinnostunut.

    Kenraali katsoi Abzumoa silmiin. Sen jälkeen hän nyökkäsi ja otti kommunikaattorin vyötäröltään.

    ”Agentit 019 ja 020”, Kenraali sanoi. ”Komentohuoneeseen kohde 175:n kanssa.”

    Kesti hetken, että komentohuoneen järeä ovi aukesi. Kaksi yönmustaa Nazorakia käveli sisään. Niiden ihon ja panssarin väri sulautui varjoihin täydellisesti eikä edes kiiltänyt silloin kun nämä tulivat todella lähelle huoneen valonlähdettä. Torakoiden haarniskat oli myös suunniteltu niin, että mikään ei hidastaisi niiden liikkeitä tai aiheuttaisi enemmän ääntä kuin olisi sopivaa. Kaiken kaikkiaan torakat olivat niin virtaviivaisia, että niitä tuskin huomaisi edes kaikuluotaimella.
    Torakoiden silmien päällä oli tumma lasinen visiiri, joka suojasi ja piilotti niiden silmät. Ainoat asiat, jotka torakoiden ruumiissa eivät olleet yönmustaa olivat niille kirurgisesti rakennetut mekaaniset kädet, joiden tummansininen sävy erottui hieman paremmin pimeydestä. Käsien mekaanisuus oletettavasti mahdollistaisi nopeammat refleksit ja vaikeuttaisi torakan tunnistamista.

    Sinisissä käsissään torakat raahasivat Matoranin kokoista hahmoa, jonka värit erotti pimeydessäkin vaaleanpunaiseksi ja ruskeaksi. Hahmo oli tajuton, mutta elossa. Sen pään yli oli vedetty musta säkki.

    Agentit heittivät tajuttoman Matoranin lattialle Abzumon eteen. Makuta tuijotti Matorania hetken pohdiskelevan näköisenä ennen kuin väänsi irvokkaat kasvonsa pirulliseen hymyyn. Lähetin syömiseksi oli ehkä uhrattava sotilas, mutta se olisi sen arvoista.

  • Isku Nazorak-pesään: ajatustenlukua

    [spoiler=Ähähähää!]Manun, äidinkielen opettajan tekstistä löytyi virhe!! Kohdassa ”…suoraan päin Zuglak-ruumista…” [/spoiler]

    Laavazone, lähellä meren rantaa


    Häikäisevä valo.
    Äkillinen pimennys.
    Maailman äänet hiljenevät.

    Mitä tapahtui?
    Onnistuiko suunnitelma?
    Eikö?

    Olenko elossa?,
    Jään Toa miettii päässään.

    Hän tuntee kuinka hänen ruumiinsa kelluu pimeydessä.
    Kylmyydessä.

    Ei, se on vettä!, Matoro tajuaa. Hän avaa vain vaivoin silmänsä. Päälle jäänyt lämpökamera näyttää pelkkää sinisyyttä.

    Kyllä, Matoro tajuaa pudonneensa mereen.
    Uskomaton onni.

    Hän alkaa kauhoa ylöspäin, kohti valoa. Matoro ottaa hiekkaisesta rantatörmästä kiinni ja jää makaamaan puoliksi veteen.
    Tulikuuma keskipäivän aurinko lämmittää selkää.

    Jään Toa mietiskelee miten tämä tapahtui. Viimeinen muistikuva häneltä on se, kun hän yritti ohjata tippumistaan mereen, kunnes kaikki pimeni.

    Hänellä on rinanssa, vain parin sentin päässä Sydänkivestä, paha polttohaava. Kenties laser? No, hänen panssarinsa sisällä ollut parannuskivi korjasi aukon suhteellisen hyvin vedessä, vaikka siihen sattuukin vielä.

    Matoro säätää teleskooppisilmiään. Ne eivät toimi aivan täydellisesti veden takia. Jään Toa tarkentaa kaukonäön metsän reunaan.

    Kraateri. Maassa taistelun jälkiä., Matoro ajattelee. Hän on todella väsynyt unen puutteen takia mutta lähtee rantaa pitkin kyseiseen paikkaan.

    Matoro aktivoi naamionsa, hän koittaa tavoittaa Kanohi Cencordilla lähimieliä.
    Matoro pysähtyy ja keskittyy naamioonsa. Hän aistii muutamien Rahien ajatuksia, koostuvat pääosin ruoan etsinnästä. Mitä kauemmas hän kurottaa, sen enemmän näitä Rahien ajatuksia hän taltioi.
    Kaukaa metsästä kuuluu ihan älykästä ajattelua:
    Nyt tuhoan sinut…
    Teidän jälkeenne, Makuta.

    Matoro tunnistaa ensimmäisen puhujan olevan Manu.
    Manu ehtii tajuta vain lyhyen ajatustenluvun ennekuin Matoro lopettaa ja lähtee juoksemaan siihen suuntaan.

    Nazorakien luolastot

    Metorakk on saanut Torakkahaarniska mod. 2.0:n päällensä. Pitkä Skakdi on nyt entistä vaarallisempi. Hänellä on hopeinen, kevyt mutta äärimmäisen kova ihonmyötäinen panssarointi. Hänen kypäränsä on myös päälystetty samalla metallilla. Hänen punaiset silmänsä katsovat kypärän pienistä viiruista. Hänen suuri hammaskalusto on metallisen ristikon takana.
    Selässä hänellä on tehokkaat rakettimoottorit. Ranteessa on useita avattavia teriä, pistooli, ohjuksenehittimet ja miekka. Metorakk ei ole luopunut ihanasta ketjun päässä roikkuvasta piikikkäästä mopukarista, joka roikkuu hänen vyötäröllään.

    Gaggulabio on hyvillä mieleillä, Skakdien voimavarat ovat juuri parantuneet huimasti.

  • Neuvonpitoa zakazlaiseen tapaan ε

    Pieni saari lähellä Klaania

    Zyxax katseli auringonlaskua. Monet ajattelisivat auringonlaskun olevan kaunis. Mutta Zyglak halveksui kaikkea kaunista. Hän halusi tuhota kaiken kauniin.

    Hän polkaisi maahan pienen kukkasen jalkojensa juuresta ja tuhahti.
    Saastaa, hän tuhahti. Mitä me Zyglakit hyödymmekään tästä yhteistyöstä? Kosto. Saamme kostaa Bio-Klaanille. Mitä Skakdit hyötyvät? He saavat rikkauksia. Nazorakit saavat elintilaa. Mutta. Mitä Avde hyötyy? Hän haluaa palasen jotain kristallia. Olisiko siitä hyötyä Zyglakeille? Mitä sillä tekee. Pitäisikö asiasta ottaa selvää?

    Zyglakin pohdinta keskeytyi, kun Gaggulabio tuli ulos läheisestä bunkkerista. Klaanisaarta ja lähisaaria yhdistivät Nazorakien tunnelit. Liitouma oli rakentanut tukikohtia erinäisille pikku saarille ympäri Klaania, jotta heillä olisi hyvä asema. Tällä hetkellä Zyxax ja Gaggulabio olivat Klaanisaaresta pohjoiseen päin.

    Gaggulabio myhäili itsekseen.
    ”Tapoin juuri kuusi klaanilaista.”
    Zyxax murahti väheksyvästi. Gaggulabio jatkoi monologiaan:
    ”Jätin ne luolaan, jonne valuu laavaa.” Vieläkään hän ei saanut minkäänlaista kunnollista vastausta. ”Suljin oven kivellä.” Zyglak oli hyvin passiivinen. Gaggulabio murjotti hetken. Sitten Zyxax yhtäkkiä puhui:
    ”Otitko huomioon, että luolassa saattoi olla pakoteitä?”
    ”Öh”, Skakdi ähisi, ”ei kai siellä ollut muita kuin se laavan sisääntuloreikä.”
    ”Onko mukana jään Toia?”
    ”On?”
    ”Sitten he päässevät pakoon.”
    ”Päässevät?”
    ”Unohda, Skakdi. Sinä et näytä ymmärtävän aivan kaikkea, mitä sanon sinulle.”
    Gaggulabio näytti loukkaantuneelta. Mutta sitten kenraali 001 saapui.

    ”Tervehdys, otukset”, hän sanoi tekopirteästi. Muuta vain nyökkäsivät. Kumpikin katseli valtaisaa laivaa, joka lipui aavemaisesti kohti saarta. 001 tuli myös katsomaan. Hän asetti käden silmiensä päälle lipaksi ja katsoi laivaa. Sen keulakuva oli verinen nais-Toa, jonka ruumis oli silvottu. Purjeet olivat repaleiset, airot soutivat heikosti kaikuvan rummun tahdissa.
    Orjakaleeri? Nazorak mietti.

    Pian laiva oli aivan saaren vieressä. Ankkuri – joka näytti sen pienen hetken näkyessään ilmassa hyvin koukeroiselta – jysähti meren pohjaan. Liittolaiset menivät lähemmäs katsomaan. Maihin laskettiin laskusilta, jota pitkin käveli tumma hahmo Visorakeja seuranaan. He huomasivat tämän olevan Makuta.

    ”Tervehdysss, yssstävät”, Abzumo lausui sihisten omituisella tyylillään. Se kävi torakan herkkiin korviin.
    ”Kuka olet ja mitä haluat?” tiukkasi Gaggulabio. Abzumo hymyili.
    ”Olen Makuta Abzumo ja minulla olisssi teille hieman lisää joukkoja ssssotaan Bio-Klaania vassstaan.”
    ”Okei”, Skakdi sanoi, ”mutta miksi puhut noin oud-” Hänen puheensa keskeytyi, kun Zyglak tukki hänen suunsa kädellään.
    ”Mitä joukkoja olet tuonut mukanasi?” Nazorakien johtaja kysyi.
    ”Ah, minulla on Visssorakeja, sekä Exo-Toia. Muutamia Rahkssshejakin on, mutta niitä voi luoda lisää. Sitten kaleeristani löytyy Matoran-orjia yllin kyllin.”
    ”Vaikuttaa hyvältä”, sanoi Skakdi vapauduttuaan Zyglakin otteesta. ”Mitä sinä hyödyt liitosta meidän kanssamme, Makuta?” Abzumo hymyili edelleen.
    ”Minulla on hieman… henkilökohtaisia kaunoja. Tahdon kossstaa.”
    ”Kenelle?”
    ”Koko Bio-Klaanille. Sekä muutamalle yksityishenkilölle.”

    Makuta tutustui paikkoihin, ja hänen armeijaansa kotiutettiin saarille. Zyxax ajatteli yhä kristallinpalasta. Makuta ei tiennyt siitä tai Avdesta. Mitä tapahtuisi, kun nämä kaksi persoonaa kohtaisivat? Sitten Zyglak kuuli päässään äänen:
    Avde?
    Hän katsoi Makutaa. Tämä virnisti hänelle. Hän käänsi katseensa pois.
    Lieneekö tämä sittenkään niin hyvä idea? hän ajatteli kulkiessaan tunneleita pitkin omien joukkojensa luokse.

  • Isku Nazorak-pesään: Makutan kuolema

    Luola, again.

    Matoro on hämmästynyt tapahtumien kulusta. Pinkki örghelimörgheli, joka paljastui Manuksi, tuli sisään ja hoiteli Skakdit.
    Nazorakit ovat melko hämääntyneinä huoneen yhdessä nurkassa.

    Valitettavasti vihreää kaasua nousee ylös pinkisät olennosta.

    ”Manu, sinä vuodat.”, Matoro huomauttaa etsiessään miekkaansa.
    ”Ei, ei taas.”, Makuta sanoo. Hänen mielensä valuu pikkuhiljaa ulos ruumiin haavoista.

    Piikikäs terä iskeytyy suuren olennon rinnan läpi. Terä on piikikäs ja verinen, ja kun takana oleva Gaggulabio alkaa repiä sitä pois, ei välttämättä halua olla kuulolla. Terän väkäset raastavat lihaa ja katkovat kylkiluita. Pinkki olento kaatuu maahan, ammottava aukko silmänsä lisäksi myös rinnassa.
    ”Pikku ystävänne taisi kaatua.”, Gaggulabio sanoo kylmän rauhallisesti. Hänellä on kädessä entistä verisempi miekkansa.
    ”Otetaanko tämä uusiksi?”, hän ehdottaa.

    ”Tuotanoin… Minä kannattaisin kuitenkin sitä, että häivymme tästä huoneesta yhteiselle teehetkelle. Mistä teestä sinä pidät? Voimme hankkia myös pikkuleipiä teen kanssa. Laava nimittäin nousee.”, Matoro viisastelee tuttuun tapaansa.

    ”Hmm. Sopii minulle, menen tosin yksin.”, Gaggulabio hymyilee ja sähisee jotain epämääräistä, ilmeisesti torakan kieltä.
    Skakdi astuu pari askelta ulos luolasta, ja Nazorakit oven sivuilla kankeavat valtavan kiven ovensuulle. Kuuluu vain tömähdys, pölyä ja Klaanilaiset ovat lukittuna kammiossa. Laava on vallannut ja yli puolet huoneesta.