Bio-Klaani, Telakka, koukoushuone
Kokoushuoneen jykevän puupöydän ympärillä istui kymmenkunta pientä ja yksi valtava hahmo. Syyssade piiskasi pyöreitä ikkunoita, mutta lukuisat öljylampun loivat huoneeseen kodikkaan tunnelman. Valitettavasti keskustelun aiheet eivät olleet yhtä kotoisia.
Kauppakiltojen rintamerkkiä pitävä etelämanterelaisittain kieltä murtava Matoran istui nojatuolissa tyynypinon päällä hieman närkästyneen oloisena. Tyreka oli tullut Klaanin saarelle hieman vastahakoisesti kiltajohtajien käskystä. Matoran ei ollut tottunut näin suuriin tyynymääriin tai mauttoman värisiin nojatuoleihin kokouksissa. Lisäksi hänen kokouksissaan oli harvoin steltinpeikkoakin suurempia kyklooppeja.
“Te kauppakiltalaiset olette kyllä nössöä porukkaa”, Laivaston Maileh sanoi koppavasti Tyrekalle, “Eivät torakanpenikat teitä alas ammu, jos ette aja suoraan päin niiden laivaa meidän tunnukset esillä. Ne eivät näytä hakevan ulkopuolisia vihollisia.”
“Muttako emmehae mekkään! Eikkä Nazorak tykkää semmosistta, jokka vie ruokkaa niitten vihollisille.”
“Tästä kaverista ei saa enää mitään irti”, Keetongun vasemmalla puolella istuva Tehmut kuiskasi pomolleen, “Kauppakiltojen laivoja ei enää täällä nähdä.”
Tongu nojasi pöytään ja kohdista yhden silmän katseensa kauppakiltojen lähettiin. “Hyvä Tyreka, minä vetoan nyt viimeisen kerran Kauppakiltoihin. Olette tärkein kauppakumppanimme ruoan kuljettamisessa. Monen urhean Matoranin elämä riippuu teidän kuljetuksistanne. Olemme valmiit lähettämään höyryvoimaisia sota-aluksiamme kuljetustenne turvaksi, jos sitä haluatte. Minä pyydän teiltä, Tyrenka, auttamaan Bio-Klaanin kansaa tämän laivaston johtajana.”
“Kilta sannoo kuiteski ei. Emme riskkaa miehhiimme.”
“Ei tuo toimi”, Ämtur sanoi ja loikkasi pöydälle Tongun eteen. Hän katseli keskittyneen näköisesti kauppakiltojen toimitusten hintaluokittelua, hieroi leukaansa ja puhutteli sitten Tyrenkaa.
“Tyrenka, niinkö se oli, Tyr, joo. Saatte puolitoistakertaisen maksun kaikista kuljetuksista ja lisää jos joudutte ongelmiin. Mitäs sanot, Tyr?”
“Kilta sannoo ei!”
“Tuo tuli iskuna haaroihin, Tyr. Sanohan, Tyr, kenellä tämän merialueen järjestöistä on pienemmät tullit kuin Klaanilla? Enpä taida, Tyr, keksiä yhtään.”
“Emmehae torakkaa vihollisekki!”
“Haaroihin, Tyr, suoraan haaroihin.”
Tyrenkalle riitti. Ulkomaalainen Matoran heitti sopimusluonnoksen pöydälle, hyppäsi tyynykasalta alas ja käveli pois keskusteluhuoneesta. Sopimusta ei syntynyt. Huoneessa oli hetken hiljaista.
“No voihan piraka. Kyllä tuo toimi Gerbutin jätkään.”
“Eihän meillä ole edes tulleja. Harvalla on”, joku sanoi.
“Minun piti keksiä edes jotain.”
“No joo, sopimus on kuitenkin menetetty”, Tongu sanoi ja nojasi pettyneenä pöytään, “Meille koittaa vielä synkät ajat. Syksykin on jo ovella. Vaan ei voi mitään, ei kai noita etelän pellejä voi pakottaakkaan. Pohjoismantereen rahtifederaation lähetit tulevat huomenna. Eiköhän palata töihin.”
Sota vaikutti Klaanin talouteen myös muuten kuin rahtiliittolaisten yhtäkkisenä harventumisella. Olihan heillä kokonainen rahtikäyttöön tarkoitettu ilmalaivasto, jolla pääsi helposti ja nopeasti lähimmille saarille. Ilmavoimat olivat kuitenkin joitakin yksittäistapauksia Klaanin ainoa vakavasti otettava sotavoima, ja aseistettujen alusten oli parasta pysyä Klaanin lähettyvillä mahdollisten Allianssin hyökkäysten varalta. Ilmahyökkäys oli ollut hyvä (tai paremmin sanottuna kammottava) esimerkki siitä, mitä Klaanille olisi käynyt, jos Laivasto ei olisi ollut asemissa. Sitä ei noin vain voinut lähettää Steltille hakemaan appelsiineja.
Huone tyhjeni ja Matoranit valuivat omiin tyopisteisiinsä eri puolille Telakan suurta halli- ja pajakompleksia. Ämtur käveli kaverinsa Soakin kanssa kohti Lohrak-hävittäjien hallialuetta.
“Ämtur muuten, miksi puhuit sille iskusta haaroihin? Isku päähän on paljon kivuliaampi, ja jos naamio tippuu, niin silloin ollaan suossa”, Soak kysyi akakupäiseltä toveriltaan.
“Mutta tiedäthän, haaroissa on se universaalinivel. Jos se lähtee paikoiltaan niin jalat eivät liiku”, Ämtur vastasi ja osoitti nivuspanssariaan.
“Minulla siellä on maksan tasauspyörästö. Siksi voi vetää niin hyvin Keskivanhan kievarin olusia.”
“Sinä oletkin jostain Karzahnilta.”
“Hei, minä olen ihan Po-Metrusta! Mutta tiedätkö sen Lassolin, sillä ei ole edes polvissa niveliä. Mata Nuilla ollut vähän huumorintajua.”
“Miksei se uudelleenrakenna jalkojaan? Mutteri sinne ja akseli tänne, se on sillä selvä.”
“Ihan konservatiivi se mies. Sanoo, että uudelleenrakentaminen on väärin. Näyttää se kyllä hauskalta kun keikkuu raitilla.”
Kaksikko nauroi syvältä ja makeasti. Sitä sai näinä aikoina liian vähän. Kunnon naurua.