Klaanon

Avainsana: Oliolli

  • Enkeli ja Apostoli

    warning Tämä viesti tulee lukea tietokoneella, koko ruudun tilassa ja valitsemasi juoman kera.

    Jos saat pelin aikana mustan ruudun, päivitä sivu.

    Ja kun astut sinne, minkä Dox näkee, säädä ikkunan kokoa vähän eestaas niin se korjaa yhden bugin…

    Bio-Klaani, sairasosasto

    Tuuli ulvoi rakenteissa ja myrsky pauhasi ulkona, mutta sairasosasto oli silti rauhallinen. Oli yö.

    Kepe oli törmätä Takalekiin astuessaan oviaukosta sisään. He katsoivat toisiaan silmiin, jakoivat oudon katseen ja ohittivat toisensa. Sairasosastolle saapuva Kepe jäi katsomaan pois astelevan Takalekin perään. Olipa kumma kohtaaminen, hän mietti.

    Kepe pudisteli päätään. Miksei hän sanonut Takalekille mitään? Samalla asiallahan he täällä olivat, Doxin unta valvomassa. Ehkä molemmilla oli paljon mielen päällä? Tai ehkä myrskykeli johdatti uppoutumaan omiin ajatuksiinsa?

    Kepe käveli Doxin vuoteelle.

    Äh, ei Kepe ostanut omia hypoteesejaan. Hän ei sanonut Takalekille mitään, koska ei tahtonut tuntea oloaan syylliseksi – sitä oli muutenkin ilmassa. Kepe vakuutteli kyllä itselleen kantavansa vastuun teoistaan – oli kuin hän tuntisi Zeeronin pettyneen katseen silläkin hetkellä – mutta kaikkea ei vain jaksanut kerralla. Hän ei uskonut itsellään olevan kaistaa käsitellä vielä tätäkin.

    Ei Takalek ollut koskaan suoraan syyttänyt Kepeä Doxin tilasta… mutta kyllähän hän siihen liittyi.

    Dox nukkui hengittäen rauhallisesti.

    Ja sitä paitsi, olihan se kredipselleenitesti ollut vähän harkitsematon temppu…

    Kepe jäi valvomaan Doxin vuoteen äärelle vielä tunniksi. Lopulta väsymys kuitenkin voitti ja hän lähti kohti pajaansa.

    Kun Kepe oli poistunut, Dox avasi jälleen silmänsä.

    Dox näki taas.

    Dika-Kofo, Mysterys Nuista etelään

    Märkä mutteripussi vaihtui kädestä toiseen. Rahitallin omistaja tarkisti summan ja nyökkäsi, jonka jälkeen hän kohensi takkinsa kauluksia.

    ”Eihän ampparisi syö gukkojani?!” Hän joutui huutamaan ulvovan tuulen ja sateenropinan yli.

    ”Älä pelkää, Orondes syö vain kukkien mettä”, huppupäinen matkalainen totesi. ”Onko tässä kylässä majataloa?”

    ”Ei! Tämä on vähän sellainen läpikulkupaikka, tiedäthän!?” oranssi matoran vastasi. ”Tänne tullaan vain vaihtamaan ratsua tai joskus lavatansseihin. Nykyään ei oikein enää niihinkään – näillä vesillä liikkuu torakoita, ja ne vasta vähän aikaa sitten tekivät varoittavan esimerkin tuosta länsipuolen saaresta ja pikkuserkkuni huoltoasemasta.”

    ”Pahus! No, voinko nukkua lintujen kanssa tallissa!?”

    ”Toki! En minä kehtaa sinua tämän myrskyn armoille jättää!” matoran huusi. ”Hyvä että edes pääsit tänne lentäen! Tämä sää on aivan mahdoton!”

    ”Orondes on vikkelä siivistään! Jouduin kyllä keventämään lastia huomattavasti viimeisillä kilometreillä! Antiikkinen mahriaanikanuuna oli lähinnä turhaa painoa! Onko täällä kievaria?!”

    ”On! Noiden kolmen talon jälkeen vasemmalle!”

    Matkalainen kiitti ja suunnisti tallinpitäjän mainitsemaan paikkaan. Hän värisi kylmästä läpimärän rukouskaavun alla.

    Tietysti… tietysti JUURI NYT piti nousta hitonmoinen myrsky! Mysterys Nuille ei olisi ollut enää kuin päivän matka! Ja varmasti minun tuurillani lentosää tulee pysymään huonona ainakin seuraavat pari viikon ajan! No, saa vanhus odottaa uutisiaan vielä tovin…”

    Äkillinen tuulenpuuska tarttui matkalaisen kaavun helmoista ja melkein puhalsi hänet kumoon. Hän päästi kidastaan muutaman kirouksen, ja hakeutui lähitalon räystään suojaan.

    Viimein hän löysi kievariin, jonka julkisivun ikkunat oltiin naulattu laudoilla umpeen. Matkalainen huokaisi helpotuksesta ja veti hupun pois päästään. Paradox kohensi aurinkolaseja kasvoillaan ja astui peremmälle.

    Saatuaan kupin vahvaa teetä Paradox istuutui juottolan nurkkapöytään. Viereisestä ikkunan laudoituksen raoista näki juuri ja juuri kylänraitille.

    Tämä myrsky ei tunnu lainkaan luonnolliselta, hän pohti siemaistessaan teetään. Tokihan Välisaarilla myrskysi syksyisin, mutta tapa jolla tuuli pyörteili nui-kopenin siivissä oli tavallista arvaamattomampi. Sateessakin oli jotain väärää – se pimensi näkyvyyden olemattomaksi silloinkin, kun auringot yrittivät pilkistää myrskypilvien lomasta.

    Tee lämmitti hänen kylmiä sisuksiaan, mutta se ei lämmittänyt hänen mieltään. Paradox laski huokaisten päänsä pöytään. Missä hitossa se Bartax on…?

    Munkkikokelas kaivoi rukousriipuksensa kaulastaan ja alkoi pyöritellä siihen pujotettuja helmiä. Ath-Koron jälkeen hän oli vetänyt vesiperän tutkinnoissaan. Hän tulisi palaamaan Oraakkelin luo lähes tyhjin käsin. Kaiken lisäksi Oraakkeli oli jo aktivoinut majakkakuulan, mikä tarkoitti että häntä odotettiin palaamaan Mysterys Nuille pikimmiten. No, kaipa hän vielä kyselisi tämän kylän asukkailta asiasta.

    Paradoxin sormet osuivat kolmion muotoiseen riipukseen, jonka keskelle oltiin kaivettu krikcitin silmä. Paradox kohotti sen silmiensä eteen. Nooh, on minulla jotain mehukasta…

    Ath-Koron temppelin salahuoneessa ollut muraali. Mitä se tarkoitti? Siinä oli ollut kuvat Isä Orondesista, Avdesta sekä… jostakuta kolmannesta, tasa-arvoisena Orondeksen rinnalla. Toinen krikcit? Paradox ei muistanut kertomuksia Orondeksen krikcit-seuraajasta…

    Paradox siveli peukalollaan kaiverrettua silmää. Krikcit-pari…

    Hän otti pitkän siemaisun teetä. Se ei ollut kovin hyvää teetä. Se oli karvasta ja mausta päätellen pelkkää kuusenkerkkää. Voi, mitä hän antaisikaan juuri nyt saadakseen kupillisen kotipaikkansa teetä…

    Paradox jähmettyi. Hän laski riipuksensa närkästyneesti alas ja kulautti lopun teen kerralla alas.

    Hyvin epämunkkimaista sinulta, Paradox. Ole kiitollinen tästä hetkestä, lämpimästä juomasta ja katosta pääsi päällä, hän sätti itseään.

    Paradox astui ulos rankkasateeseen. Hän veti hupun päähänsä ja lähti etsimään kylän turagaa taikka kirjuria. Hän oli autuaan aavistamaton siitä että häntä tarkkaili joku. Akaku-kasvoinen ta-matoran piti tiukasti kiinni ruokohatustaan ja lähti astelemaan soturimunkin perään.

  • Ihme Maa

    Versio 1.2
    Windows | Linux | macOS

    Versiohistoria

    Ihme Maa 1.2
    * Skin näkyy lopputeksteissä
    * Garanin vaihtoehtoisen dialogin näkee questin tehtyään myös silloin, jos kadotti saadun esineen
    * Vikean esineiden hitbox kattaa koko hyllyn
    * Korjattu bugi, jossa Guardian respawnasi joskus

  • Olio

    Outo tila

    Olion nimi oli Oliolli, eikä hän tiennyt missä oli.

    Hän ei ollut koskaan tiennyt, missä oli, tai ei ainakaan muistanut jos oli tiennyt. Niin kauan hän oli vaeltanut värittömällä suola-aavikolla, jonka tasainen pinta oli taivaankannen kanssa lähes samaa sävyä. Horisontti tuntui häipyvän tunnistamattomiin.
    Silti hän matkasi sitä kohti. Hän oli matkannut sitä kohti niin kauan kuin muisti.
    Eli ei oikeastaan kovin kauaa.

    Aina välillä olio nimeltä Oliolli pysähtyi. Hän ei oikeastaan edes tiennyt, miksi teki niin. Tällä aavikolla kävelijä ei väsynyt. Silti jokin pieni ääni olion sisällä sanoi kuin muistutuksena, että hänen piti välillä pysähtyä. Pysähtyä ja… tehdä jotain. Jotain melko tärkeää, olio ajatteli.

    Olio kohautti olkapäitään ja jatkoi matkaansa. Hän kyllä muistaisi ennemmin tai myöhemmin. Vaikka hän ei muistamisessa erityisen hyvä ollutkaan.

    Muistamista oli todella vaikea harjoitella. Kun muisti oli tarpeeksi huono, ei enää muistanut sitä, mitä ei muistanut. Ja jos ei muistanut, että ei muistanut jotain, oli vaikeampaa ja vaikeampaa muistaa muistella. Aina välillä olio muisti sentään sen, mitä muisti.

    Hän muisti olevansa Oliolli. Hän muisti, että ei muistanut muuta. Ei edes sitä, miltä itse näytti.

    Siellä, missä olio nimeltä Oliolli oli, oli hyvin vaikeaa tutkia, miltä näytti. Jos hän laski katseensa haaleasta horisontista, hän näki että hänen kehonsa, kätensä ja jalkansa olivat sitä samaa väritöntä valkeaa, mitä maa ja taivaskin. Hän ei muistanut koskaan katsoneensa itseään silmiin. Hän ei muistanut, että siellä, missä hän sitten olikin, olisi koskaan ollut heijastavia pintoja.
    Hän ei muistanut, minkä väriset silmät hänellä oli. Hän ei muistanut, oliko edes aina ollut tämän loppumattoman suola-aavikon värinen. Oli kuin jokin olisi imenyt kaiken värin pois maailmasta. Ja hänestä itsestään.

    Hän ei muistanut edes, minkälaisia värejä oli olemassa. Tai ei. Yhden värin hän muisti. Kun olio sulki silmänsä, hän kykeni jälleen kuvittelemaan tuon värin, mutta ei osannut yhdistää sitä mihinkään nimeen jonka muisti. Nimiä, jotka hän muisti ei ollut paljon.
    Väri muistutti häntä kodista. Koti oli ollut sen värinen. Jokin muukin oli sen värinen.
    Oliolli ei muistanut, mikä koti oli. Mutta hän tiesi haluavansa sinne takaisin.

    Kävely oli ainoa, mistä hän tiesi. Olion sisimmässä kyti toivon liekki – jos hän kävelisi tarpeeksi pitkään, hän ehkä löytäisi kotiin.
    Hän siis käveli. Ja käveli. Väritön hiekka, jos se hiekkaa oli, narskui värittömien jalkojen alla.

    Hän käveli kunnes pysähtyi.
    Se oli tuttu tunne. Ei vain pysähtyminen, vaan se, mikä sai hänet pysähtymään. Hän ei muistanut, mikä tunnetilan nimi oli, mutta hän oli kokenut sen aiemminkin. Vaikka ei muistanut, miksi ja milloin.
    Oudossa tilassa ei ollut luonnonilmiöitä. Olio ei muistanut, että joskus olisi tuullut. Oli vain täysi hiljaisuus.
    Siksi askelten äänet hänen takanaan tuntuivat todella, todella vääriltä.

    Oliolli alkoi muistaa, miksi oli pysähtynyt niin usein. Sille oli syy. Sille täytyi olla jokin syy, ja hän kyllä muistaisi sen. Olio käänsi päätään hitaasti taaksensa ja

    Olion nimi oli Oliolli, eikä hän tiennyt missä oli.

    Hän käveli, koska kävellä hän osasi. Hän ei muistanut aikaa, jolloin ei olisi kävellyt. Kävely tuntui luonnolliselta, ja suunta tutulta. Hän ei ehkä muistanut, mihin oli menossa, mutta suunnan vaihtaminen, kuten myös täysi pysähtyminen, olisi tässä vaiheessa tuntunut väärältä.
    Väritön aavikko narskui. Oliolli ohitti taivaaseen kurottuvia värittömiä pilareita, kuin puita jotka eivät olleet kasvaneet vaan jotka oli kasvatettu. Hän ei muistanut, oliko ohittanut ne aiemmin. Reitti tuntui tutulta, ja se riitti. Silloin kun muisti vain vähän, oli toimittava muun kuin tiedon perusteella.
    Hän antoi tunteiden johtaa. Mitä muutakaan hän olisi voinut?

    Valkeilla kentillä pilarien edustalla seisoi rivissä armeija, joka odotti taistelua elottomana. Ainoa merkki siitä, että armeija ei ollut kuollut pystyyn oli silmät, jotka hohtivat sillä värillä, jonka Oliolli muisti.
    Oliolli ei muistanut sotilaiden naamioiden entistä väriä, eikä väriä jolla nämä olivat haarniskansa maalanneet. Se oli kuitenkin ollut joskus sama väri, jonka sävyinen veri oli tahrinut muuten niin värittömän suola-aavikon näiden alta ja ympäriltä.
    Armeija ei välittänyt Oliollista, kun tämä käveli näiden muodostelman edestä. Valtavat sotilaat eivät edes laskeneet katsettaan tähän. Olivatkohan ne todella eläviä?

    Hän ei muistanut miettiä sitä sen pidempään. Hän ei pysähtynyt yleensä kovin pitkäksi aikaa. Pysähtyminen ei tuntunut luonnolliselta, mutta hetken päästä hän taas teki niin.
    Täysi hiljaisuus. Oliolli oli melkein varma, että jostain oli kuulunut ääniä. Ääniä, jotka olivat nyt lakanneet. Ääniä, jotka olivat kuuluneet niin kauan kuin hän oli kävellyt.
    Ääniä, jotka eivät olleet hänen omiaan.

    Olento muisti tämän tunnetilan. Hän ei muistanut sen nimeä, mutta se sai hänen aistinsa vahvistumaan huippuunsa. Hän muisti, että pysähdyttyään hänen piti tehdä jotain. Jotain tärkeää.
    Olennon pää kääntyi hitaasti taaksepäin. Aivan, nyt hän alkoi muistaa, mitä hänen piti tehdä. Ja hän alkoi muistaa, mikä oli kodin väri, ja väri jonka hän muisti. Kun hän kääntyi hitaasti, hän melkein näki

    Olion nimi oli Oliolli, eikä hän tiennyt missä oli.

    Hänen aikaisin muistonsa oli käveleminen, ja hän oli kävellyt siitä asti. Pysähtymiset olivat kestäneet vain sekunteja, mutta niitä oli ollut paljon. Hän ei tiennyt, miksi halusi pysähtyä, kun edessä hahmottui jotain näin majesteettista.
    Äärettömän kaukana olevan horisontin suoran linjan pirstoi jokin, joka oli lähellä, ehkä vain kuudenkymmenentuhannen askeleen päässä. Se oli majesteettinen, jumalainen ja kaunis. Vaikka olio ei ollut koskaan tiennyt loputtoman kävelynsä määränpäätä, tätä näkymää katsellessaan hän tiesi, että se oli kutsunut häntä aina luokseen. Jo silloinkin, kun hän ei ollut vielä nähnyt sitä.

    Se oli valtaisa palatsi, joka kurottui torneineen ja pilareineen taivaisiin asti, palatsi jonka valkeat seinämät oli koristeltu pyhin kolmioin ja kirjainmerkein, joita olio ei tuntenut. Palatsi ja linnake, joka olisi kelvannut jopa Mata Nuille.
    Oliolli ei muistanut, kuka Mata Nui oli, mutta nimi herätti hänessä syvää kunnioitusta. Hän koki haluavansa jopa hieman kumartaa. Ehkä Mata Nui olikin tuon jumalaisen portaikon yläpäässä istumassa värittömästä kristallista muovatulla valtaistuimella. Ehkä Mata Nui, kuka hän sitten olikaan, osaisi viittoa hänelle tien kotiin. Mikä koti sitten olikaan.

    Olio nimeltä Oliolli pysähtyi tuijottamaan monumentteja, jotka ulottuivat loputtoman korkealle. Hän tunsi itsensä pienemmäksi kuin koskaan muisti tunteneensa. Silti hän oli melko varma, että oli nähnyt tämän näkymän joskus aiemmin.
    Tällaista jumalallisuutta ei unohtanut helposti. Hän oli melko varma, että oli ennenkin kävellyt palatsin luo ja tuijottanut sen valkeita obeliskeja, jotka kurottuivat lähes aurinkoihin asti.

    … aurinkoihin? Oliolli hämmentyi tätä ajatusta. Eikö niitä ollut vain yksi?
    Hän tarkisti asian, ja niitä oli. Niin hän oli muistellutkin. Ajatus oli ollut kaikin puolin outo. Miksi ihmeessä niitä olisi kaksi?

    Tämän ajatuksen hyläten väritön hahmo jatkoi kävelyään kohti palatsia, ja, jos onni soi, kotia.
    Kunnes kävely loppui taas.
    Olio nimeltä Oliolli nielaisi hiljaa. Hän muisti, mikä tunnetila hänet valtasi pysähtyessä. Sillä oli nimi, ja se nimi oli pelko.
    Pelko tuntui siltä kuin aivan toinen olento olisi sukinut hyytävän kylmiä sormenpäitään hänen koko selkäänsä pitkin. Pelko sai hänen sisimpiensä sykkeen tuntumaan raajoissa ja otsassa asti. Pelon vallatessa kehon hän näki paremmin, haistoi paremmin, tunsi paremmin ja ennen kaikkea kuuli paremmin.

    Ja nyt hän oli kuullut askeleiden pysähtyvän taaksensa.

    Joku oli seurannut häntä. Joku oli seurannut häntä koko matkan.
    Hän oli näyttänyt tietä tätä jumalaista palatsia kohti jollekulle, eikä hän tiennyt kenelle. Hän ei muistanut.
    Hän kuitenkin muisti, mitä hänen piti muistaa aina pysähtyessään.
    Kääntyä ympäri. Katsoa taaksensa.
    Hän ei ollut varma, halusiko tehdä sitä.

    Olio nimeltä Oliolli veti syvään henkeä. Hän yritti ravistaa pelon pois kehostaan. Hän yritti ajatella kotia. Kodin väriä. Ainoaa väriä, jonka hän muisti, koska se oli ainoa väri jota suola-aavikko ei kuihduttanut pois. Koti, Oliolli sanoi mielessään. Koti oli paikka johon pelko ei päässyt.
    Hän veti syvään henkeä taas yhden kerran ja antoi hengityksen valua sitten hitaasti ulos samalla kun jokin jyskytti hänen päässään kuin se olisi halunnut ulos. Olio käänsi ensin niskaansa hitaasti ja sitten koko kehoansa, koko rintamasuuntansa. Ja aivan silmänsä kulmassa hän alkoi nähdä väriä. Kirkkaana hohtava väri oli se väri, jonka hän muisti. Kodin väri. Oliolli pakotti kasvoilleen hymyä, vaikka ei tiennyt oliko kukaan näkemässä.

    Hänen takaansa ei paljastunut kotia. Oliolli tuijotti suoraan kahteen kämmeneen, ja hän tiesi niiden värin nimen. Käsien väri oli

    Olion nimi oli Oliolli, eikä hän tiennyt missä oli.

    Teknisesti ottaen Klaanin alla

    p i a n

  • 16. Legioona

    Outo Tila

    Oliolli oli käsittänyt kaiken nyt. Tämä tila, hän tiesi miten hän pääsisi pois! Hän tiesi, että hänen täytyisi päästä pois, vaikkei hänen onnistunutkaan tajuta miksi. Ilmeisesti muistinmenetys ei ollut kokonaan häipynyt. Hänen päätään särki.

    Mutta hän tiesi miten hän pääsisi täältä pois, takaisin kotiin. Sitä varten hänen täytyisi löytää tässä tilassa asustavat ”Vaeltavat Legioonat”. Sitä helpotti se, että hän tiesi tasan mistä suurin osa niistä löytyisi. Vain jotkin niistä toisivat haastetta, sillä vain kyseiset jotkin oikeasti liikkuivat ympäriinsä, puolustaen Tilaa valloittajilta, vaikka Oliolli ei uskonutkaan, että Tilaan koskaan hyökättäisiin.

    Oliollin täytyisi löytää kaiken kaikkiaan 30 legioonaa, joista 6 liikkuivat ympäriinsä. Hän muisti nyt täydellisesti 24 sijainnit, ja tiesi, että 16. legioona oli asettunut lähistölle.

    ————————————————————-
    Jonkin ajan kuluttua
    ————————————————————-

    16. legioonan leiri, Outo Tila

    Oliolli saapui leiriin. Leiri oli täynnä legioonalaisia, vihreitä, keihäällä varustettuja sotilaita, joilla oli kaikilla samanlaiset turkoosit Kakamaa muistuttavat naamiot. Leirin Legaatti saapui hänen luokseen.

    ”Kunnia viimein tavata teidät” se sanoi.
    ”Kiitos. Teillä lienee minulle jotain varastossa?” Oliolli kysyi
    ”Kyllä, mutta tietänette, että teidän täytyy todistaa henkilöllisyytenne ensin”
    ”Kyllä, tiedän sen. Sinun ei edes tarvitse esittää kysymystä, muistan sen kyllä. Vastaus on ’arkkitehdin’.”
    ”Aivan, omaisuutenne on täällä.”

    Vielä 29 osaa puuttuu, Oliolli mietti.

  • Gorilla ja oudon tilan uudisasukkaat

    Outo tila

    Oliolli oli juuri muistanut jotakin, jotakin joka oli tapahtunut jo noin viisikymmentä miljoonaa askelta sitten.

    Oliolli heräsi mudasta tien vierestä. Hänellä ei ollut mitään muistikuvaa siitä, miten hän oli päätynyt siihen. Noustuaan pystyyn hän katseli ympärilleen. Hän tunnisti alueen. Hänen kotinsa oli ollut jossakin lähistöllä. Täällä päin hän oli asunut, ennen kuin jotkin uudisasukkaat oivat muuttaneet paikalle, ja hänen oli täytynyt lähteä. Uudisasukkaat eivät olisi varmastikaan hyväksyneet hänen tekojaan alueella. Joten hän oli paennut kotinsa ”takaovesta”.

    Yhtäkkiä Oliolli muisti myös miten oli päätynyt tähän outoon tilaan.

    Hän katseli yhä ympärilleen. Vaikka oli pimeää, hän näki lähistöllä maassa lojuvan kaavun. Mentyään katsomaan sitä lähempää, hän tunnisti sen, se oli hänen oma luomuksensa. Pystyisi peittämään lähes kenen tahansa henkilöllisyyden. Hän puki sen päälleen ja huomasi sitten, että taskussa painoi jokin esine. Hän otti sen sieltä ja katsoi sitä: se oli avain hänen kotiinsa.

    Hän lähti kotiaan päin, vain huomatakseen, että uudisasukkaat olivat jääneet asumaan juuri hänen kotinsa kohdalle ja vieläpä rakentaneet jonkin linnoituksenomaisen sen päälle. Tämä linnoitus saattaisi olla ties kuinka sokkeloinen, ja hän arvasi, että jokin näistä uudisasukkaista osaisi tien hänen kotiovelleen paremmin kuin hän itse.

    Vähän ajan päästä Oliolli oli päässyt jo linnakkeeseen sisälle. Sinne oli ollut lastenleikkiä livahtaa sisään, näitten uudisasukkaitten pitäisi selvästi parantaa turvatoimiaan. Hän katseli ympärilleen ja tajusi olleensa oikeassa: hän ei voisi mitenkään löytää tietään kotiinsa, joten hänen täytyisi etsiä paikan asukas, joka osaisi tien.

    Etsittyään jonkin aikaa hän löysi jonkun. Tämä uudisasukas katsoi häntä, eikä selvästikään osannut päättää mitä tekisi. Oliolli käveli uudisasukkaan luokse, antoi tälle avaimen käteen ja löi tämän tajuttomaksi. Helpompaa kuin luulisi, etenkin kun toinen oli jo valmiiksi hämmästynyt. Tämän jälkeen Oliolli meni piiloon. Aamulla hän seuraisi uudisasukasta, tämä menisi varmasti etsimään ovea johon avain sopi, ilmaan juuri minkäänlaista muistikuvaa Oliollista; hänellä oli sellainen vaikutus useimpiin, samoin hänen kaavullaan.

    Aamulla uudisasukas kulki suoraan ovelle, juuri kuten Oliolli oli arvannutkin. Tämä laittoi avaimen lukkoon, väänsi, ja ovi aukesi. Uudisasukas meni sisään, mukanaan tämän ystävä, ja Oliolli seurasi perässä. Oliolli oli kotonaan, mutta niin olivat uudisasukkaatkin. Sille ei voisi mitään, he eivät mitenkään voisi saada selville kaikkia niitä salaisuuksia, joita hänen kotiinsa liittyi. Jotkin niistä olisivat liian voimallisia näille uudisasukkaille.

    Tästä eteenpäin Oliolli ei muistanut. Muistelun jatkamisen yrittämisen sijaan hän vain jatkoi kävelyä.

  • Eksynyt gorilla

    Outo tila

    Oliolli käveli edelleen. Hän ei vieläkään ymmärtänyt mistä kaikki ne ylimääräiset nollat olisivat tulleet hänen laskuihinsa askelten määrästä.

    ”Menneitä palautuu mieleeni välähdyksinä. Lähimuistini on iän myötä heikentynyt, mutta kaukomuisti sen kuin terästyy” hän mietti. ”Menneitä palautuu mieleeni välähdyksinä. Lähimuistini on iän myötä heikentynyt, mutta kaukomuisti sen kuin terästyy” hän mietti uudelleen, jo äskeisen mahdollisesti unohtaneena.
    Tämän jälkeen hänen mieleensä pulpahti sana ’arkkitehdin’, syistä joita hän ei osannut selittää.

    Edessään hän näki liikettä. Hän ei nähnyt tarkasti, alueella oli liikaa sumua. Päästyään lähemmäksi hän tunnisti mikä sumussa oli liikkunut. Ainoa asia, jonka hän yhä muisti kunnolla. Hän oli tavannut sen jo monesti aiemmin, erittäin monesti. Ensimmäistä kertaa noin puoli biljoonaa askelta sitten. Oliolli tiesi, että se oli seurannut häntä kaiken aikaa sen jälkeen. Se tiesi hänestä kaiken. Kaiken. Jo pieni määrä niistä asioista, jotka se tiesi olisivat liikaa, mutta tämä olento tiesi kaiken. Se oli hänen ikiaikainen vihollisensa, ja Oliolli tiesi, ettei se voisi päihittää sitä. Hän tiesi, että jossakin olisi joitain, jotka pystyisivät, mutta jos he tietäisivät Oliollin menneisyydestä edes pieniä ripauksia, he eivät suostuisi auttamaan.

    Lentävä kalauikku

    Oliolli perääntyi pois hitaasti ja hiljaa.

  • Gorilla Verstaan vankina

    Outo tila

    Oliolli käveli. Hän katseli ympärilleen. Taaskaan hän ei nähnyt mitään erikoista, vain samaa valkeutta jota hän oli nähnyt jo niin pitkään kuin hän muisti, ainakaan tarkasti. Hänellä oli hämäriä muistikuvia jostakin jota hän oli kutsunut kodiksi, mutta hänen oli täytynyt lähteä sieltä. Hän mietti, voisikohan hän joskus palata? Siitä ei voinut olla varma. Hän ei edes ollut varma löytäisikö hän kotiaan jos hänellä olisi mahdollisuus.

    Hän yritti arvioida kuinka pitkään hän oli kävellyt täällä tyhjässä valkeudessa. Hetken mietittyään hän päätyi lopputulokseen: puolisen biljoonaa askelta, arvio joka saattoi hyvinkin heittää sadoilla miljardeilla. Voi myös olla, että hänen laskelmistaan löytyi joitakin nollia vääristä paikoista. Kerrattuaan tulosta hän alkoi olla varma, että niitä oli useampiakin, vaikka hän ei löytänyt niitä.

    Ja hän käveli edelleen.

  • Tervetuloa Klaanoniin

    Klaanon

    Siitä on jo vuosia, kun Tawa ja Visokki perustivat Bio-Klaanin. Vuosia, vuosikymmeniä, vuosisatoja. Vuodet ovat kuluneet suurimmaksi osaksi rauhan merkeissä – ellei lukuun oteta muutamaa vakavaa välikohtausta. Klaanin historian aikana niitäkin on ollut. Elämä ei aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Puhumattakaan siitä, kuinka vaikeaa ruusuilla tanssiminen on. Klaani on rauhan tyyssija. Sinne hakeutuvat ovat yleensä rauhaa kaipaavia Matoraneja, työnsä päättäviä Toia, hylkiöitä, syrjittyjä olentoja. Klaani on turvapaikka niille, jotka sitä hakevat.

    Näiden vuosien aikana olemme saaneet rakennettua suunnattoman linnoituksemme saaren etelärannikolle. Lisäksi hieman Bio-Klaanin linnoituksesta pohjoiseen sijaitsee suuri Arkistomme, johon keräämme kaiken tiedon. Arkistoissa minäkin istun kirjoittamassa tätä muistelmaa. On hienoa tietää, että on paikka, minne mennä, missä asua – ilman pelkoa hyökkääjistä, jotka ryöstävät kodit ja tappavat asukkaat. Ilman Bio-Klaania suurin osa meistä olisi kuollut. Onneksi Klaani ottaa suojiinsa apua tarvitsevat. Mata Nuin ritarikunnalta, Makutain veljeskunnalta tai Pimeyden metsästäjiltä pakenevat saavat turvapaikan. Yksikään noista järjestöistä ei vie meiltä ystäviämme.

    Näin päätän tämän luvun muistelmissani ja siirryn jatkamaan tärkeiden paperikääröjen järjestelyä ystäväni ja kollegani Gahlok Van kanssa. Eläköön Bio-Klaani ikuisesti.

    — Arkistonhoitaja Vaehran

    Informaatiota

    Spoileri

    Näin liityt mukaan

    Spoileri

    Lähetä seuraavat tiedot yksityisviestillä jollekulle adminille tai moderaattorille:
    1. Nimi
    2. Naamio ja elementti (Jos on)
    3. Laji
    4. Ulkonäkö
    5. Luonne
    6. Aseet
    7. Historia/hahmokuvaus* (Ei tarvitse olla pitkä)
    Tähdellä merkityt kohdat ovat pakollisia.

    Säännöt/ohjeet kirjoittamiselle

    Spoileri
    • Hahmojen määrää ei rajoiteta, mutta ei ole suositeltavaa olla enempää kuin kaksi päähahmoa. Pienemmässä roolissa olevia sivuhahmoja ja kertakäyttöhahmoja saa olla. Ei ole kuitenkaan järkevää luoda hahmoja turhaan. Kannattaa luoda hahmo vain, jos sille on tarinallista käyttöä.
    • Vain omia hahmoja on lupa liikuttaa. Kysymällä luvan muilta pelaajilta myös muiden hahmojen liikuttaminen on sallittua. Yhteisiä hahmoja saa liikuttaa, kunhan ei sotke muiden suunnitelmia. Toisten kanssa voi sopia, mitä hahmot tekevät ja suunnitella, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Lisäksi ei kannata kirjoittaa yhtä aikaa kuin samasta asiasta kirjoittava toinen jäsen.
    • Yleensä on hyvätapaista merkitä viestin alkuun tapahtumapaikka lihavoidulla tekstillä.
    • Tämä roolipeli ei ole kuten roolipelit yleensä. Klaanon Rope muistuttaa enemmänkin isoa tarinaa, jota kaikki yhdessä kirjoittavat. Siispä kannattaa käyttää aikaa kuvailemiseen, hyvään kerrontaan ja muihin asioihin, joita esimerkiksi fanfictionissa/novellin kirjoittamisessa painotetaan.
    • Yrittäkäämme välttää suuria ristiriitoja BIONICLE:n kaanonin kanssa. Pieniä (ja oikeastaan vähän suurempiakin) vapauksia on otettu ja otetaan, mutta pääosin ei rikota mitään.
    • Älä tee über-hahmoja. Ne ovat laimeita. Myöskään useamman kuin kahden elementin Toat eivät ole sallittuja. Pyri myös tekemään hahmoistasi kirjoittamisen arvoisia (jos tiedät, mitä tarkoitan, herra/rouva/neiti lukija).
    • Käytä järkeä. Pätee kaikkialla ja kaikkeen.
    • Käytä tekstieditoria, kuten Microsoft Wordia tai OpenOffice.orgia viestien kirjoittamiseen. Tämä ei ole sääntö, mutta on suositeltavaa kirjoittaa viestit jossain muualla kuin Klaanin ropetopicin tekstilootassa. Jos sivun vahingossa sammuttaa tai selain kaatuu tai jotain muuta ikävää tapahtuu, mahdollisesti useamman kymmenen minuutin työ voi mennä hukkaan. Jos muuta tekstieditoria ei ole käytettävissä, käytä vaikka Notepadia (Windowsin Muistio).

    Pelaajien ja vihollisten hahmokuvaukset/historia
    Klaanilaiset

    Toa Kapura

    1. Toa Kapura
    2. Shan, luo satunnaisia elementtihyökkäyksiä. Tuli/Painovoima
    3. Toa
    4. Punainen, Hopeaa panssareissa
    5. Pystyy ajattelemaan keskellä taistelua, taistelee rauhallisesti
    6. Tikari, miekka
    7. Liittyi Klaaniin kauan aikaa sitten mutta oli suorittamassa erästä tehtävää, kunnes palasi vähän aikaa sitten

    Matoro The Blacksnow

    1. Matoro
    2. Matoron naamio oli alunperin kanohi Iden,Mutta hän vaihtoi sen Matoriin, Suunnistuksen suureen naamioon. Nykyään hänellä on Cencord, Mielen naamio jolla voi suojata mielensä,lukea ajatuksia,poistaa ja lisätä asioita muistiin, muokata ajatuksia, ja tuhota mielen. Vanha naamio on edelleen paikassa nimeltä jemma klaanin huoneessaan. Matoro hallitsee voimakakasti jää-voimia, sähkövoimia ja energiavoimia kahdella miekallaan.
    Hänellä on myös parannusvoimia.
    3. Kyborgi-Toa
    4. http://bkonline.ning.com/photo/matoro-ver-6-kai
    5. Matoro on älykäs ja hiljainen hahmo joka on hyvin ketterä,ja pystyy liikkumaan melkein ääneti. Hän havaitsee pienetkin äänet ja hänellä on todella hyvä näkö, johtuen teleskooppisilmistä.
    6. Aseena hän suosi ennen pitkää keihästä,Jääkeihästä mutta nykyään hän käyttää Energiaterää ja Sähkösäilää. Hänen toinen kätensä on kokonaan mekaaninen,ja siinä on tietokone, terä, harppuuna ja paljon muuta kuten hänen kanisterinsa kaukosäädin. Sveitsiläinen linkkuveitsi siis.
    7. Historiaa en nyt jaksa paljoa alkaa kirjoittamaan. Elin aluksi Ko-Matoranina Zanga Nuilla, kunnes tulin saaren toa-tiimin jäseneksi entisen toamme Zokon tehdessä kuusi toaa. No, koimme kaikkea jännää kun pelastimme saaren kerta toisensa jälkeen. Tiimin jäsenet vaihtelivat, ja jossain vaiheessa minusta tuli tiimin johtaja. Olin kierrellyt paljon maailmaa ja minulla oli yhteyksia Mata Nuin ritarikuntaan. Eräässä pahassa vahingoittumisessani minust tehtiin Kyborgi toa…
    + Lainauksia:
    ”Muista…toat eivät näytä pelkoaan.Se tekee meistä heikkoja.”

    ”Kuolen mielummin kunniakkaasti, Kuin elän pahuudessa!”

    Umbra

    1. Nimi Umbra
    2. Naamio ja elementti Valo ja Varjo, Kanohi Mordus, Kopioinnin naamio
    3. Laji Toa
    4. Ulkonäkö keltamusta
    5. Luonne Iloinen, sarkastinen, joskus hyökkäävä, nykyisin Hordika-myrkyn ja varjon turmelema
    6. Aseet keltainen miekka, ketjut, Mukautuva haarniska, Exo-kanuuna, terät
    7. Historia Toat/Metsästäjät sodan aikana Av-Matoranista muuttunut valon Toa jolla on pitkä historia. Nykyisin turmeltunut varjojuotikkaista.

    Mr. Killjoy

    Puoli: Klaani

    1: Mr.Killjoy

    2: Hallitsee tulen ja shkön voimat. Kyborgisen kehonsa ansiosta hallitsee myös tekniikan hyvin. Ei naamiota.

    3: Ei Tiedossa

    4: Isokokoinen punamustalla haarniskalla varustettu. Kantaa myös kypärää jossa palaa ikuiset liekit.

    5: Salaperäinen, kovinkaan moni ei tiedä taustoista. Työskentelee mieluiten yksin. Ei koskaan antaudu ja taistelee vaikka kuolemaan asti.

    6: Käyttää pääasiassa kahta katanaa, mutta työskentelee silloin tällöin myös ison kirveen kanssa.

    7: Entinen pimeyden metsästäjä. Tulee kunnolla toimeen vain harvojen Klaanilaisten kanssa, sillä on taistelut ennen näitä vastaan. Tuntee kuitenkin velvollisuudekseen auttaa Klaania.

    Tahu Mata

    1. Nimi: Tahu Mata
    2. Naamio ja elementti: Elementti tuli ja varjo. Naamio Hau.
    3. Laji: Toa
    4. Ulkonäkö: Mustan ja Matapunaisen värinen toa.
    5. Luonne: Iloinen, vitsailee usein. Välillä kovin hiljainen ja yksinäinen.
    6. Aseet: Tulimiekka
    7. Historia: Lue Tahu Matan elämä ja teot

    Keetongu

    1. Nimi: Keetongu (ei tarinan Keetongu, pelkkä yhteensattuma)
    2. Naamio ja elementti (Jos on) ei ole.
    3. Laji: Keetongun laji
    4. Ulkonäkö: http://www.flickr.com/photos/kumipallomaa/4280520941/
    5. Luonne: Ei mitään ihmeellistä
    6. Aseet*: Ei ole. Komentaa Klaanin pientä Steampunk-laivuetta.
    7. Historia* Erosi perheestään Visorak-vainojen aikana ja liittyi Klaaniin hieman Suuren Mullistuksen jälkeen. Asuu majakassa.

    Summerganon

    1Nimi: Summerganon

    2Naamio ja elementti Huna, jää (elementtivoimia ei kuitenkaan
    oikeastaan ole)

    3Laji: Toa

    4Ulkonäkö: Summerganon on nykyään valkoinen toa, jolla on panssarissaan myös punaista. Perus toan kokoinen.

    5Luonne: Lämminsydäminen ja kiltti, mutta raivokas taistelija ja
    joskus jopa synkkä, mutta tämän piirteen huomaavat vain harvat.

    6Aseet: Pitkähkö miekka.

    7Historia Summerganon oli matoran Metru Nuilta ja toa-kiven saatuaan hänestä tuli jään toa. Ko-Metrussa hän joutui vanhan tiiminsä kanssa makutojen brutaalin hyökkäyksen kohteeksi, jossa kaikki hänen tiimitoverinsa saivat oletettavasti surmansa. Summerganon selvisi ja ajan myötä hän päätyi Bioklaanin saarelle.

    Troopperi

    1. Troopperi
    2. Hau, tuli
    3. Toa
    4. Puna-musta, punaisiin ja kullankeltaisiin panssareihin pukeutunut. Musta Hau.
    5. Ystävällinen ja seikkailullinen. Hiukan innnokas.
    6. Miekka ja tulikeihäs.
    7. Oli Matoran Metru Nuilla, meni Mata Nuille, palasi Metru Nuille (kuten muutkin) ja muuttui siellä Toaksi. Tuli myöhemmin Klaaniin.

    Erityistä: Lemmikkihikaki Hikka, sekin Klaanilla.

    Guardian

    1. Nimi: Guardian (”Guartsu” ystävien kesken), käytti Pimeyden metsästäjien joukoissa koodinimeä Tuomari
    2. Elementti: Kykenee käyttämään plasmaa, mutta koska kuului sodassa ns. jalkaväkeen, hänen käytössään on vain plasmakatse, joka ei sekään toimi jos mekaanisen silmän poistattaa.
    3. Laji: Skakdi
    4. Ulkonäkö: Sininen skakdi hopeisilla panssareilla. Vasemman silmän tilalla on täysin mekaaninen kiikari.
    5. Luonne: Ajoittain vaitelias ja ajoittain eksentrinen tilanteen mukaan. Ainoa asia, josta Guardianissa voi olla varma on ennalta-arvaamattomuus.
    Guardian viljelee puheessaan sarkastista huumoria. Hän on hyvä ja karismaattinen johtaja, mutta ajoittain joutuu kuitenkin kyseenalaistamaan omat päätöksensä. Guardianilla on myös skakdiksi poikkeuksellisen vankka oikeudentaju ja hän pyrkiikin poistamaan lajiansa kohtaan kertyneet ennakkoluulot, mutta ei ole sisäistänyt moraalikoodiinsa Toa-soturien ”älä tapa”-käskyä. Guardian ei pidä tappamisesta, mutta pitää sitä vaihtoehtona.
    6. Aseet: Plasmatykki, jonka piilopaikka on tuntematon ja josta on parempi olla kysymättä. Heittoveitsiä piilotettuina ympäri haarniskaa. Puoliautomaattinen Zamor-pistooli.
    7. Historia: Aikaisin havainto Guardianista oli Zakazin sisällissodassa, jossa hän taisteli Nektannin joukkoja vastaan. Sanomattakin on selvää, että Guartsun puoli hävisi ja hän menetti vasemman silmänsä, mutta sai omaksi onnekseen pitää henkensä. Suurin osa sodan tapahtumista on vielä hämärän peitossa.
    Jonkin aikaa sodan jälkeen Guardian rekrytoitiin Pimeyden metsästäjiin. Hänen tehtävänsä kyseisessä organisaatiossa oli petturien ja vakoojien etsiminen ja eliminoiminen. Tuntemattomassa vaiheessa uraansa Guardian joutui kuitenkin Klaania vastaan, mutta päätyi moraaliarvojensa kyseenalaistamisen johdosta yhdeksi nuoren organisaation johtajista. The Shadowed One pitää Guardiania tästä hyvästä petturina ja haluaa hänet eliminoiduksi.

    Tällä hetkellä Guardian on yhdellä eteläisistä saarista suorittamassa salaista tehtävää. Hänestä ei ole kuultu hetkeen ja monet klaanilaiset ovatkin alkaneet epäillä pahinta.

    Jake

    1. Nimi: Jake
    2. Naamio ja elementti: Turaga Nujun kanohi (Matatu), tummemman harmaana. Valkoinen raita naamiossa. Elementti: Jää ja betoni.
    3. Laji: Toa, lyhyt sellainen…
    4. Ulkonäkö Naamio on se turaga nujun kanohi (Matatu) valkoisella raidalla, ohuet jalat, tummanharmaat, valkoiset jalkaterät, Paksut käsivarret, valkoiset, iso tykki josta menee ketjut Jaken olkapäihin. Musta keskivartalo.
    5. Luonne: Aika ebil, tykkää tuhota asioita ja nauraa ilkeästi päälle.
    6. Aseet: Iso tykki, josta ketjut olkapäihin.
    7. Historia: Jake oli ennen elämän ja ajan toa ja hyvinkin über, muttaeräänä kauniina päivänä hän käveli yhteen klaanin torniin ja joku hämärä klaanilainen teki hänelle kokeita, jolloin hänestä tuli jään ja betonin toa, Jake osti Guartsun asekaupasta ison tykin ja lähti tuhoamaan asioita.

    Makuta Nui

    Tässä vähäsen kesti, mutta tulenpa mukaan minäkin.

    1. Nimi: Makuta Nui
    2. Naamio ja elementti: Kraahkan, Varjo
    3. Laji: Makuta
    4. Ulkonäkö: Sprite, MOC by me, MOC by Keetis, click, …
    5. Luonne: Älykäs ja ruumiillista työtä välttävä Makuta. Narsistinen (tämä ei johdu narsistisesta persoonallisuushäiriöstä), sadistinen, julma (ei pahis, mutta tappaisi mieluusti vihollisen, jos koodia ei olisi, tämä ei johdu antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä), pilkunviilaaja, absurdi, arvaamaton, ailahteleva, juonitteleva, yllätyksellinen, Rock Police, ylpeä, katea, vihainen, laiska, ahne, kohtuuton, irstas. Okei, pois nuo seitsemän viimeistä. Paitsi ehkä ylpeys. Ja laiskuus.
    6. Aseet: Tuollainen kiva keihään oloinen kaksikärkinen juttu, jota kutsuin Varjojen valtikaksi ficissäni. Muitakin saattaa olla, sillä teen itselleni joskus aseita.
    7. Historia: Syntyi muiden Makutojen tapaan, loi raheja, mm. sarvekkaan prototeräsmyyrän. Sitten vähän Terryn vallankumouksen jälkeen lähti seikkailemaan Tridaxin Olmakin kanssa, varasti vaihtoehtoismaailmasta itselleen Kraahkanin, palasi takaisin omaan Universumiinsa ja jätti veljeskunna. Liittyi Klaaniin. Tarkempaa tietoa saatte, kun ehdin/jaksan (laiskuus) kirjoittaa loppuun syntytarinani.

    Snowman

    1. Nimi: Snowman, joskus myös tittelit ”The” ja ”Toa”. Myös suomenkielinen Lumiukko käy aivan hyvin.

    2. Naamio ja elementti: Naamiona Kanohi Aixor. Snowmanin naamalla se näyttää porkkananenältä. Aixor on johdatuksen naamio, joten Snowman mm. tietää asioita, joita hänen ei tulisi tietää, ja ”kokee johdatusta”. Elementtiä ei ole, mutta Snowman koostuu lumesta, tai vastaavasta. Hän siis pystyy hyvin mm. muuttamaan muotoaan, naamioitumaan tai vaikka jakautumaan moneksi.

    3. Snowman ei oikeastaan ole toa. Teoriat vaihtelevat, itse hän sanoo syntyneensä, kun joku laittoi toa-kiven lumiukon sisään, mutta kaikki eivät pidä sitä totena.

    4. Ulkonäkö: Valkoinen, toamainen hahmo. Kuitenkin keskiverto-toaa pidempi, rotevampi ja tukevampi. Huonohko ryhti.

    5. Rauhallinen, puhelias ja huumorintajuinen. Snowman ei pidä taistelemisesta, ja yrittääkin aina puhua ensin itsensä ongelmista. Saattaa hieman hätiköidä ongelmatilanteissa, mutta toisinaan on tyyneyden perikuva. Tiimityöskentelijä sanan varsinaisessa merkityksessä, aina mielummin ryhmässä kuin yksinään.

    6. Aseet: Kaksi valtavaa terää, joiden sisällä on jonkin sortin ketjumekanismi. Niitä voi roikottaa ketjujen varassa, tai pitää kiinteästi hakkuina. Varret venyvät. Lisäksi iso, vanhanaikainen painetykki, jossa riittää kyllä tehoa, toimivuus nyt on vähän niin ja näin.

    7. Historia. Snowman on menneisyydessään taistellut monesti pahaa vastaan (mm. uskollisen sammakkomaisen lemmikkirahinsa Napon, ja kiertelevän karun veden toa Elgenin kanssa), ja viettänyt suuren osan elämästään maailman meriä seilaamalla. Puutteellisten elementaalivoimiensa johdosta harjoitellut kovasti lähitaistelua, hiiviskelyä ja muita hyödyllisiä taitoja. Hänellä on (hieman säälittävä) arkkivihollinen, sikaria polttava skakdi Vigarok. Nykyisellään Snowman on kuitenkin Klaanin hyvin leppoisa vakioasukki, joka viettää aikaansa lauleskellen ja jutellen niitä näitä.

    Kerosiinipelle

    1. Nimi: Kerosiinipelle
    2. Naamio ja elementti: Kanohi Friik, molekyylimuokkauksen naamio. Käytännössä näyttää Matatulta. Pääelementti jää, mutta myös joitakin kasvillisuusvoimia.
    3. Laji: Toa, toki.
    4. Ulkonäkö: Valkoista ja vaaleanvihreää haarniska-ish-juttua pitävä hupaisan näköinen hahmo.
    5. Luonne: Tiedemiestyyppi, joka tutkii aina kaikkea. Pyrkii ottamaan asioista selvän ennen niihin kajoamista. Siksipä taisteluun joutuessaan kaivaa suurennuslasin esiin ennen asetta.
    6. Aseet: Keihäs, jolla voi tökkiä porukkaa kauemmaksi.
    7. Historia: Entinen artakhalaistoa, jolla lienee vielä jokin universaali tehtävä täyttämättä, koska ei ole vielä turagaksi muuttunut. Pelasti Artakhan naamion laumalta häijyjä makutoja. Seikkaili tämän jälkeen jonkin aikaa Toa Loimun ja Takalol-otuksen kanssa. Klaanissa Kerosiinipellellä on verstas, joka sisältää kunnioitettavan kokoelman elektronista krääsää. Jotkut väittävät Dox-nimisen, harvoin ihmisten ilmoilla näyttäytyvän moderaattorin pitävän majaa ja metsästävän hattuja tämän paikan syövereissä, mutta tästä ei ole löydetty todisteita.

    Glatorianking

    1. Glatorianking
    2. Suuri Avohkii (Voimaton)
    3. Toa
    4. Resuinen, viitta, valkohopea.
    5. Rauhallinen, kokenut, nopea, ketterä, suht vahva.
    6. Miekka, nyrkkirauta
    7. Arthkan salainen projekti, joka päätyi makutojen käsiin ja tuli pahaksi, mutta lopulta pääsi Pois pahuudesta, ja sai tarkoitetun muotonsa, mutta jokin, meni pahasti pieleen ja…

    MahriKing

    1. Nimi: MahriKing
    2. Naamio ja elementti: Mysteerinen Arthonia muistuttava naamio, ei osaa käyttää naamiotaan, elementtinä tuli
    3. Laji: Toan ja Rahin fuusio
    4. Ulkonäkö: spritejeni mukainen, olet varmaan nähnyt
    5. Luonne: Lyhyt temperamentti, muttam yös rohkea ja ystävällinen
    6. Aseet: energiakeihääs, pystyy sieppaamaan vihollisen energiaiskuja, kuten laserammuksia ja voimasäteitä, myös elementti-iskuja, jah eittämään ne takaisin lähettäjäänsä kohti
    7. Historia: Eli tavallista elämää Matoranina, muuttui myöhemmi nToaksi, ja yhdistyi lohikäärmerahiin.

    Domek

    1. Nimi: Domek, Valon Edustaja (”The Light One”)
    2. Naamio ja elementti: Avohkiin näköinen, mutta verrattain heikompi naamio. Elementtinään Valo.
    3. Laji: Toa
    4. Ulkonäkö: Cornellin punaiset raajat, kullan värinen naamio, haarniska, kädet ja jalat. Pukeutuu usein lierihattuun ja puoli-räikeään huiviin
    5. Luonne: Domek on erittäin boheeminen ja käytäytyy hyvin muukalaisesti, mikä synkaa hyvin hänen boheemisuuden kanssa. Hän usein kävelee usein edestakaisin samassa paikassa, puhuu joskus itsekseen tai muuten vain liikkuu oudosti. Erittäin uskollinen omiin makuun ja vaistoihin, eikä yleensä puhu paljon jos ei tapahdu mitään mikä vetää hänen kiinostustaan tarpeeksi, jolloin hän usein heittää omat kommentinsa asiasta.
    Siitä huolimatta Domek on hyvin lämminsydänminen ja huolehtivainen, vaikka ei usein näytäkään siltä heikon kommunikointitaitojensa takia. Hyvin korkea moraali, eikä koskaan halua tappaa ketään ellei kyseessä ole viimeinen vaihtoehto ja rakastaa taidetta ja kulttuuria. Pyrkii aina ajattelemaan rationaalisesti.
    Domekilla on myös hyvin paljon paranoian ja pakko-oire häiriön vihjauksia.
    6. Aseet: Eräänlainen hilpari ja usein muita salkoaseita sekä kahta veistä.
    7. Historia: Domek oli Degoh Nuin kaupungissa syntynyt Av-Matoralainen, joka valittiin paikallisen järjestön päätöksestä sen seuraavaksi Toa-vartijaksi ja järjestön Valon Edustajaksi (”The Light One”).
    Vahingollisesti Domek oli järjestön toimenpiteitä vastaan ja joutui montakin kertaa ankariin rangaistuksiin kun ei toteuttanut järjestön toiveita, joten hän lopulta pakenea järjestön vaikutuksesta. Hän viimein onnistui kun lavasti oman kuolemansa ja pakeni viemäriverkoston kautta pois saaresta. Sitemmin Domek vaelteli saaresta saareen kunnes päätti viimein asettua Bio Klaaniin.
    Tällä hetkellä Domek vaeltelee Klaanin ulkopuolella maailmaa katsomassa.

    ÄmKoo

    1.Nimi: ÄmKoo

    2.Naamio ja elementti: Miru Nuva(voimaton), Ilma ja varjo (ainakin nimellisesti, ei suosi elementtivoimien käyttöä)

    3.Laji: ennen Toa, tiettyjen fyysisten ja henkisten muutosten jälkeen ÄmKoon lajia on ollut mahdoton määritellä.

    4.Ulkonäkö: Kuin musta Toa, jolla myrkynvihreä naamio, kämmenet ja jalkaterät. Suosii mustaa viittaa ja/tai kaapua. Punaiset silmät.

    5.Luonne: Tilanteesta riippuen hyvinkin mukavaa, taikka vaihtoehtoisesti kamalaa seuraa. Luotettava, pitää asiat mielellään omana tietonaan. Nauttii vastustajiensa ivaamisesta ja joutuukin tästä syystä usein vaikeuksiin. Pyrkii välttämään vihollisten aliarvioimista. Parhaiten ÄmKoon luonnetta kuvailee sana ”hämärä.”

    6.Aseet: Koruttoman näköinen katana-miekka, jonka kahvan päässä punaisena hohkaava kivi. Miekka on ulkonäöstään huolimatta äärimmäisen vaarallinen ja kykenee leikkaamaan lähestulkoon mitä tahansa. ÄmKoo on aikojen saatossa oppinut käyttämään miekkaansa äärimmäisen taitavasti ja tästä syystä hän on lähitaistelussa erittäin vaarallinen vastustaja.

    7.Historia: ÄmKoo oli joskus matoran ja sen jälkeen Toa. Toimittuaan Toan virassa hän joutui kuitenkin erimielisyyksiin tiiminsä kanssa ja korruptoitui. Myöhemmin muuan Makuta yritti imaista ÄmKoon osaksi itseään, mutta ÄmKoon tahdonvoima voitti Makutan vastaavan ja ÄmKoosta tuli fuusiokehon hallitseva osapuoli. Myöhemmin ÄmKoosta tuli yksi Klaanin johtohahmoista, tosin nykyään hän liikkuu Klaanin alueilla hyvin vaihtelevasti ja on usein poissa hyvinkin pitkiä aikoja. Syy tähän on toistaiseksi tuntematon.

    Muuta: ÄmKoon yhdistyminen Makutan kanssa toi hänelle erään hyvin poikkeuksellisen kyvyn. ÄmKoo kykenee tallentamaan haarniskaansa erilaisia naamiovoimia ja käyttämään näitä taistelussa hyödykseen vaihtelevalla menestyksellä. Niin ironista kuin se onkin, ÄmKoon kasvoilla lepäävä naamio on toimintakyvytön joten ÄmKoo ei hallitse levitaatiota. Tästä huolimatta hänellä on kuitenkin hallussaan monia erittäin käteviä naamiovoimia, kuten esimerkiksi teleportaatio ja aineettomuus.

    Kupe (Radiak)

    1. Nimi: Kupe (Lempinimet ovat: Kepu, Radiak)
    2. Naamio ja elementti: Feln, parantamisen naamio | Tuli, Vesi
    3. Laji: Toa
    4. Ulkonäkö: Kupe on tulen ja veden toa, väriltään hän on sini-valko-punainen. Kupessa on hieman kokoeroa muihin, hän on pienempi kuin muut, hänellä on Feln niminen naamio, se on pyöreä, valkoinen, jossa on ppunainen plus-merkki, naamiosta kaareutuu pitkä piikki taaksepäin.
    5. Luonne: Ystävällinen, auttaa muita mielellään.
    6. Aseet: Molemmissa käsissä on piilotetut punaiset terät, ne ilmestyy esiin käsivarresta ja toimivat erinomaisina aseina.
    7. Historia: Kupe oli ennen vain tulen matoran, kunnes sai kahden elementin toakiven: tulen ja veden.

    Tahurakki

    Hahmo 1. Tahurakki-Klaanilaiset
    2. Naamio ja elementti: Elemenntti tuli, naamio Ragnus
    3. Laji: Accar (Toamainen otus, jokseenkin)
    4. Ulkonäkö: Puna-hopeat suojukset, hiukan haavoja ja arpi naamiossa
    5. Luonne: Hiukan kiivas, innokas taisteluun, avulias
    6. Aseet: Accar-miekka (BTW, Saako hahmolla olla muitakin aseita välillä?)
    7. Historia: Syntyi, kun fuusiokeihään kopio lävistää Tadran nimisen Accarin. Ja loppua historiaa pitää kirjoittaa ficiin ja sen kirjoittaminen tähän veisi kauan kun fici ei ole valmis, ekä sen todennäköinen jatko-osa, että ei tähän paljoa voi vielä laittaa :p

    Voyager

    Nimi: Voyager

    Naamio ja elementti: Miru naamio. Elementti ilma.

    Laji: Toa

    Aseet: Miekka ja Energiajousi (Jousiase)

    Historia: Oli Mata Nuilla matoran ja muuttui Toaksi. Tuli Klaanille.

    Konguboss

    1. Nimi: Konguboss
    2. Naamio ja elementti: Miru, ilma.
    3. Laji: Toa
    4. Ulkonäkö: Vihreä
    5. Luonne: Avulias, hullu
    6. Aseet: Kirves, puukko
    7. Historia: KooBeesta ei tiedetä paljon mitään muuta kuin, että hän syntyi Mata Nuilla ja saapui kanisterissa Bio-Klaanin saarelle.

    Peelo

    1. Nimi: Peelo

    2. Naamio ja elementti: Ei ole, mutta on harvinaisen nopea ja
    ketterä.

    3. Laji: Mekaaninen Androidi/kyborgi

    4. Ulkonäkö: Pikimusta, tumma toan kokoinen hahmo, jolla on naamion keskellä pieni, vihreä valopiste.

    5. Luonne: Ei kaihda mitään, ei edes vaaroista suurinta. Huimapäinen useimmiten, mutta osaa kadota harvinaisen taitavasti paikalta jos tilanne käy tukalaksi.

    6. Aseet: Sisään taittuvat/vetäytyvät ranneterät ja pienet kiinni tarttuvat räjähteet.

    7. Historia: Oli Matoran, joka poikkesi muista. Hänet otettiin tieteellisiin testeihin kun hän oli eräänä kauniina päivänä kävelyllä metsäpolulla. Klaanin puolella, henkeen ja vereen. Ei erityisemmin pidä skakdeista.

    Oliolli

    1. Oliolli
    3. Tuntematon, ainakin vielä
    6. Nyrkit
    7. Kävellyt oudossa tyhjähkössä paikassa pidempään kuin muisti luotettavasti kantaa

    KGBio

    1. Nimi: KGBio
    2. Naamio ja elementti: Kraakhan, varjo
    3. Laji: Toa
    4. Ulkonäkö: Tumma, punainen ja musta haarniska, repaleinen ja kärvähtänyt tumma viitta
    5. Luonne: Yleensä rauhallinen, saattaa ”räjähtää” suuttuessaan. Pysyttelee omissa oloissaan.
    6. Aseet: Voimakeihäs (Powerlance)
    7. Historia: Ei tiedetä tarkasti. Seikkaili ympäriinsä. Myöhemmin liittyi Klaaniin

    Faxadosq (OEUGUAMN)

    1. Faxadosq (OEUGUAMN)

    2. Naamio on Hau Nuva, jossa on hyvin varustettu lasersilmä. Elementit ovat Valo ja Varjo.

    3.Hän on kyborg-Toa, joka on fuusioitunut MNR:n jäsenen ja Rahin kanssa.

    4.Faxasdosq ei koskaan ole Titaani-muodossaan, kun on Klaanin tehtävillä, tai Klaanin saarella. Hän on (ihme kyllä) musta, tummanpunainen ja hopea, vaikka ei hallitse Tulta, vaan Valoa.

    5.Faxadosq on rauhallinen, mutta kiivastuu nopeasti taistelussa. Häntä pidetään outona ja syystäkin.

    6. Aseet ovat Mukautuva haarniska, pieniä aseita panssarissa ja miekka.

    7. Hän Daxin klooni, joka on fuusioitunut monen hahmon kanssa ja on nykyään Klaanissa.

    Blezer

    Nimi : Blezer

    Naamio: Jarrlin

    Elementti: Jää

    Laji: Toa variaatio

    Ulkonäkö: Pohjaltaan mustan-harmaa toa jolla on erittäin paljon hopeista panssaria päällään. Hänen oranssin-keltainen haun näköinen maski erottuu erittäin hyvin muusta värityksestä. Viitansa sinertävä ylettyy hieman kantapäiden yläpuolelle.

    Luonne: Häilyvä, Erittäin arkaluontoinen suorastaan ylitunteelinen. Hän ei ole päällepäin agressiivinen, mutta ärsyytnyy kuitenkin helposti jos osaa vedellä oikeista naruista.

    Aseet: Riimumiekka [varastettu atm.] Silmittömän suuri nuija.

    Historia: Blezer… Yksi Hopeakäden viidestä ritarista. Hopeakäsi oli niinsanottu ritari neuvosto hänen kotisaarellaan. Skakdien hyökätessä saarelle neuvosto kuitenkin kukistui ja vain kaksi jäi henkiin. Blezer ja Ulther. Ulther antautui skakdeille ja poloinen otettiin vangiksi. Blezerin Riimumiekka vietiin jolloin hän lähti vorojen perään päätyen lopulta klaanin saaristoon.

    Viholliset

    Gaggulabio

    1. Gaggulabio
    2. Kivi-Skakdi, kypärä näyttää kanohi Garailta
    3. Skakdi
    4. Keltaruskea, hieman mustaa, lihaksikas, lyhyt, kypärä
    5. Ahne, vallanhimoinen, suoraviivainen
    6. Miekka
    7. Johtaa pientä Skakdi-yksityisarmeijaa. Eniten maksavan puolella

    Zyxax

    Zyxax
    Zyglak-komentaja joka valloitti Orto Nuin saaren.
    Ei hallitse mitään voimia, paitsi pientä telekinesiaa, jonka oppinut Makuta Spiriahin opissa vuosituhansia sitten. Vastustuskyky elementaalihyökkäyksiin. Sekä Protodermistaudin levitys.
    Käyttää aseinaan kilpeä, miekkaa ja keihästä.
    On ulkonäöltään liskomainen, vihreä ja haisee kuolleelta kalalta.
    Pienen Zyglak-komppanian komentaja joka on taitava soturi. Ylimielinen ja töykeä olento joka vihaa Matoraneja.

    Avde

    1. Nimi: Avde, tunnetaan lempinimillä ”Punainen Mies”, ”Syvä Nauru”.
    2. Naamio ja elementti: Tummansininen, voimaton Pakari. Elementti todennäköisesti varjo.
    3. Laji: Tuntematon
    4. Ulkonäkö: Tummansinisen naamion, punaisen kehon ja mustat raajat omistava Matorania muistuttava hahmo. Tämä on kuitenkin vain hämäystä, sillä Avde on kaukana Matoranista. Hänen todellinen muotonsa on pimeys, jota hän jättää jälkeensä. Ne harvat, jotka ovat nähneet Avden todelliset kasvot ovat menettäneet joko henkensä tai järkensä.
    5. Luonne: Avden Matoran-muoto vaikuttaa olevan rauhallinen ja lämpimästi hymyilevä persoona, mutta hämäys paljastuu heti kun hän avaa suunsa.
    Silloin ulos tuleva ääni on petollinen ja ivallinen. Avden ulkokuori on ystävällinen ja pehmeä, mutta sisällä hän on hirviö.
    6. Aseet: Ei aseita, sillä hän ei tarvitse niitä.
    7. Historia: Avden historia on hämärän peitossa. Jotkut sanovat hänen olleen joskus Matoran. Jotkut sanovat hänen olleen joskus Makuta. Toiset uskovat, että hän ei ole kumpikaan.
    Avde väittää itse olleensa olemassa kauemman aikaa kuin yksikään Toa tai Makuta.Se, kuinka paljon hänen puheestaan on totta voidaan kyseenalaistettaa, sillä Avde tapaa valehdella usein.

    Purifier

    1. Purifier
    2. Ei naamiota. Omaa tulen ja maan elementtivoimat
    3. Ei tiedossa
    4. Punamusta kevyt haarniska, kupolimainen pää ja valtavan pitkät, mekaaniset, luurankomaiset raajat.
    5. Purifier on pimeyden metsästäjä, joka on tappanut jokaisen kohtaamansa vastustajansa. Armoton ja nopealiikkeinen. Nauttii vain tuhosta ja ottaa vain työt, joissa saa aiheuttaa paljon tuhoa. Polttaa mielellään vastustajansa.
    6. Käteen liitetty kanuuna, sekä liekinheittimiä olkapäillään.
    7. Tuntematon historia. Tiedetään olleen eräs Killjoyn kilpailijoista.

    Metorakk

    1. Metorakk
    2. Hopeinen piikikäs kypärä
    3. Skakdi
    4. Toaa pidempi, hopeahaarniskainen, sininen Skakdi.
    5. Sotilaallinen, ovela sekä vahva. Hyvä taktikoija ja johtaja.
    6. Tikari, Moukari ja Zamor-laukaisin
    7. Menestyi Zakazin sisällissodassa Gaggulabion rinnalla. Kouliintui sodassa armottomaski ja hyvin sotilaalliseksi, ja nykyään pyörittää menestyvää palkaksoturibisnestä Gaggulabion kanssa.

    Abzumo

    1. Nimi: Abzumo
    2. Naamio ja elementti: Avsa, varjo
    3. Laji: Makuta
    4. Ulkonäkö: Violetin musta ja hopeinen haarniska, musta viitta, naamio on violetin musta.
    5. Luonne: Sadistinen hirviö, vallanhaluinen, narsistinen, suurin piirtein kaikkea, mitä Makutat edustavat, älykäs, hyvä taistelija
    6. Aseet: Pitkä ja terävä silpomiseen tarkoitettu miekka
    7. Historia: Toistaiseksi tuntematon

    Nazorakit

    Kenraali 001: Kaikkien Nazorakien ylin johtaja. Pirullinen ja suunnitteleva, salaperäinen torakka.

    Amiraali 002: Torakkojen sekä merellä että maalla toimivan laivaston johtaja. Hän on kunnianhimoinen ja ovela komentaja.

    Ilmavoimien komentaja 003: Torakkojen lentosotaosaston johtaja, joka ei ole tyytyväinen osastonsa saamaan vähäiseen arvostukseen.

    Totuusministeri 005: Torakoiden propagandaa ja aivopesua pyörittävä karismaattinen johtajahahmo.

    Tohtori 006: Johtaa torakkojen teknisiä tutkimuksia, muunmuassa erikoishaarniskojen isä.

    Salaisen palvelun johtaja 007: Hiljainen ja salaperäinen torakka, joka ylläpitää Nazorakien vakoilukameroita ja varjo-Nazorakien koulutusta.

    Siniset kädet: Nazorakien tiedustelupalvelun kaksi korkea-arvoisinta agenttia (019 ja 020), jotka toimivat 007:n oikeana ja vasempana kätenä. Mystisiä hahmoja, jotka puhuvat teoillaan.

    Eliitit: Heillä on kaikilla kokeellinen kevyt, mutta kestävä haarniska, rakettireput ja suuri arsenaali erilaisia aseita. Varo eliittitorakoita, sillä ne ovat erittäin kuolettavia. Hei, varo, takanasi on yksi.

    Yliluutnatti 955: Kokenut, nauttii tappamisesta. Taktinen mutta antaa joskus tunteille liikaa valtaa. Erittäin tappava taistelija.

    Eversti 437: Ainainen selviytyjä. Puoliksi kyborgi. Myöskin kokenut soturi.

    Kapteeni 666: Täysi tappaja. Omaa mustan erikoishaarniskan, jossa on verenpunainen viilto. Hän on yksi kuolettavimpia taistelijoita.

    000: Abzumon ja Makuta Nuin luoma kaikkien nazorakien äiti. Jopa Tahtorakia isompi ja vahvempi eläimellinen peto, jota torakat pitävät pesänsä keskustassa vankina. Kuningattaren ainoa tehtävä on synnyttää uusia sotilaita.

    Johdantomuistelman ja koko aloitusviestin laati Makuta Nui.