Kaikki kirjoittajan Jake artikkelit

Retro

Jaken käsikirja helvettiin

Kommentoi

Bioklaani, linnakkeen kahviossa.

Jake rullasi kahviossa. Killjoy sattui istumaan siellä juuri kahveeta juomassa. Jake pani merkille että se ei ollut kahveeta vaan kuumaksi keitettyä sinolia. “Hei Kilikka, katsoppas tämä”, Jake vinkkasi Killjoylle ja rullasi tuolille ja istahti tämän viereen. “No mitäs sinulla on?”, Killjoy kysyi. “No minulla olisi tämä”, Jake sanoi ja näytti kirjaa Killjoylle. Kun tämä taas katsahti kirjaan, hän mottasi Jakea silmään. “Ai! Mistä hyvästä tuo oli?”, Jake kysyi mutta sattui vilkaisemaan kirjaa ja tajusi. “Aaii.. Joo, tuo kuuluu kirjaani. Älä ota henkilökohtaisesti”, Jake sanoi. Kirjan takakannessa luki nimittäin “Painu helv*****n”. “Selvä. No, mikä teoksen nimi on?”, Killjoy kysyi. “Se on Jaken käsikirja ei kellekkään. Se on tällä hetkellä universumimme huonosti myydyin teos, koska a) Se maksaa hitosti ja b) Sen takakannessa lukee “Painu helv*****n”, Jake selosti. “Seelvä. Klaanin ylläpito on oikeastaan järjestämässä Kohlii-turnausta, joten jos kopioisit noita iltapäivään mennessä muutamia kymmeniä kappaleita, voisit myydä niitä siellä”, Kertoi Killjoy. “Hienoa, sen teen”, Jake sanoi ja rullasi pois.

Eräs kapakka merenrannassa

Notfun juosti läähättäen sisään ovesta. “Herrat, olen Notfun. Jos tänne juoksee kaapuhemmo, sanokaa että menin tuonne päin. Jätän tänne naamioni lisäosat ja vähän muuta plus muutan nimeäni, joten jos ette kertoisi sille kaapuhemmolle että kävin täällä”, Sanoi Notfun irrottaen maskistaan happiputken reiän, ledvalot ja kompassin. Sitten kanohi mukautui normaaliin muotoonsa, saastuneen haun näköiseksi maskiksi. Notfun otti tiskiltä pullon rommia ja lähti kapakasta samanlaisella ryminällä kuin tulikin.

Retro

Juopontuuria

Kommentoi

Notfun katsoi Amazuaa. Hän tunsi lamaannuttavan, pistelevän kivun joka aaltoili koko hänen kehossaan. Tuska, minkä hän koki oli valtava. Hänellä ei ollut enään mahdollisuuksia.
Ainoastaan kuolema tai antautuminen. Hän sulki silmänsä ja toivoi ettei mitään olisi tapahtunut. Hän puristi silmänsä tiukasti yhteen ja oli kohta täysin hiljainen. Yhtäkkiä hän heräsi valkoisessa huoneessa joka oli täysin tyhjä. Hän näki pelkkää valkoista silmänkantamattomiin. Sitten hän kuuli äänen.

“Kuka olet?”, Notfun kysyi toiveikkaana. Hän ei tuntenut kipua enään. “Olen eräs.. No nimeni ei ole tärkeä, mutta voin pelastaa sinut tästä pälkähästä missä olet tälläkin hetkellä, tai no itseasiassa en voi, mutta voin tarjota makkaraa. No en sitäkään, mutta ymmärrät pointtini”, valkokaapuinen hahmo sanoi.
“…Tälläkin hetkellä? Minähän olen nyt täysin eri paikassa kuin äsken”, Notfun huomautti.
“Itseasiassa et. Tämä tapahtuu pääsi sisällä. No kuitenkin, sinun aikasi ei ole koittanut vielä. Kohtaloasi ei olla täytetty”, hahmo sanoi. Yhtäkkiä kaikki sumeni ja muuttui erinlaiseksi. Notfun tunsi jälleen kivun jä näki palkkionmetsästäjän yläpuolellaan.

Notfun ponnisti, ja pääsi säteen otteesta. Hän juoksi minkä jaloistaan pääsi, mutta Amazua seurasi häntä… Notfun kuitenkin otti rommipullonsa esiin, hörppäsi sitä, ja lähti juoksuun. Amazua ei enään pysynyt perässä. “AAHAHAHAHA AHAHAHA HAHAHAHAHA AHAHAHAHAH! Kapteeni Notfunia ei noin vain ilman rahaa saada tekemään yhteistyötä! AAAHHAHAHAHAHAHAHAAHHAHA”, Notfun nauroi ja jatkoi juoksuaan.

Retro

Amazua haluaa löytöpalkkion

Kommentoi

Notfun istui pöydässä juoden rommia. Hän kuuli kun majatalon ovi paukahti. Sieltä käveli mustaan kaapuun sonnustautunut hahmo. Hahmo käveli isäntätoan luokse ja kysyi tältä jotain, sen jälkeen hän pani merkille Notfunin läsnäolon. Sitten hän tilasi jotain ja meni istumaan Notfunin eteen.

“Ne haluavat sinut takaisin, Notfun. Niin haluan minäkin- Saan nimittäin palkkion jos löydän sinut. Löysin sinut, nyt olisi aika paeta jos aikoo”, hahmo sanoin Notfunille. “Amazua, tiedän, että yrität metsästää minua, mutta minulla on oikeastaan muuta menoa juuri nyt, oli kiva tuntea”, sanoi Notfun, otti aseen taskustaan ja juoksi ovea kohti. Valitettavasti Notfun oli juuri juonut puoli pulloa vanhaa rommia ja törmäsi oveen. “Kuten jo sanoin..” Notfun ampui ovea ja se räjähti “Hyvästi. Emme nää enään”, ja lähti juoksemaan.

Retro

Pitkä matka rommin takia

Kommentoi

Majatalo kaukana bioklaanista

Notfun oli matkannut surkealla aasilla monia kymmeniä kilometrejä. Pelkän rommin takia. “ONKO. TEILLÄ. ROMMIAAAAAAAAAAARRRGGGGHH??”, Notfun karjui majatalon isännän korvaan kun oli astunut sisään. Hän oli menettänyt hattunsa, jälleen, ja Notfunista näki että hänellä oli vieroitusoireita rommin ihanasta mausta. “Nimenne, herra?”, Majataloa pitävä skadki kysyi. “NOTFUN. KAPTEENI NOTFUN”, Notfun karjui skadkin korvaan. “Herra Notfun. Tämä ei ole mikään Mctohungas jossa myyjälle saa karjua mitä haluaa. Mutta mitä haluatte?”, Isäntä kysyi. “ROMMIAARRGGHHH!! Ammun sinut tohjoksi jos sitä ei tule”, Notfun karjui. “Notfun. Not gun. Vein piilukkopistoolisi kun nukahdit majatalon eteen”, Skadki kertoi ivallisella äänellä. Kun hän oli seurannut puolisen tuntia pienen miehen hyppimistä ja kiroilua, hän vihdoinkin heltyi antamaan tälle rommia. Notfun siirti nurkkapöydän varjoon juomaan rommiansa. “Jarr harr, vihdoinkin rommia..”

This post has been edited by Jake on Jan 17 2011, 06:29 PM

Retro

Ken aasilla ratsastaa

Kommentoi

Bioklaanin päärakennus, Notfunin huone.

Matoranpiraatti heräsi. Hän olin nukkunut liikaa.

“JARR HARR. Nukuin kolme päivää, kuusi tuntia ja kahdeksan minuuttia. Nyt on rommin aika”, Notfun ärisi.

Kohta punamaskinen matoran käveli klaanin hattukauppaan.

“Yksi hattu, kiitos, voisi olla kapteeninhattu. Minä näet olen kapteeni, kässäätkö?”, Notfun sanoi myyjälle ja paiskasi pari kolikkoa pöytään.

Kohta merirosvo käveli rahitallille. “Minä olen merirosvo, eli varastan merellä, miksi en myös maalla?”

Notfun ratsasti aasimaisella surkeassa kunnossa olevalla rahilla ulos klaanista. “Rommia pitää löytää. Se on loppu.”

Retro

Muuntaja piraatin perässä

Kommentoi

Klaanin päärakennus

Pieni robotti oli muuntautunut taas, nyt se oli hieman isompi, koska se oli täydessä mitassa jaloillaan. Robotti käveli tietokoneen viereen. Yksi sen sormista muuttui kaapeliksi ja kytki itsensä tietokoneeseen, sitten robotti muuntautui muistitikun näköiseksi. Kun se oli ladannut tietoja koneelta, se muuntautui takaisin. Se puhui särisevällä, metallisella äänellä: “Notfun löydetty. Decon kuittaa.” Sen sisältä kuului selvästi vastaus, aivan niinkuin radiosta. Sitten robotti muuttui lintumaiseen muotoonsa ja lensi ovelle, jossa se hakkeroi lukon taas auki, ja lensi yön pimeyteen.

Samaan aikaan Notfun heräsi. “Yarr. Tarvitsen rommia”, Notfun sanoi itselleen. Hän koputti naamioonsa, ja sieltä tuli pieni ötökkä. “Hae minulle rommia, heti”, Notfun sanoi ötökälle. Ötökkä lähti kävelemään huoneesta ulos. Kohta se tuli takaisin kuljettaen rommipulloa. “Hyvä.. Rommia..”, Notfun sanoi. Kun hän avasi pullon ja oli juuri kaatamassa tätä ihanaa ainetta kurkustaan alas, hän huomasi että pullo oli muuten tyhjä, lukuunottamatta pientä lappua. Hän otti lapun, avasi sen. “Lähde bioklaanista heti paikalla, sinulla on vuorokausi aikaa kadota, muuten tuhoan sinut”, Notfun luki. “Mitä- en tajua tuosta mitään..” Notfun kallisti pulloa, jolloin siitä putosi toinen lappu. “Tuhoan sinut raa-asti”, siinä luki. “Seikka on saletti, minä lähden täältä aamun koittaessa..”

Retro

Muuntaja, enemmän kuin silmä välttää

Kommentoi

Bioklaani

Oli yö. Joka puolella oli pimeää. Tarkkanäköinen saattoi nähdä ilmassa pientä lentokonetta muistuttavan esineen. Se syöksyi linnakkeen sisäpuolelle.

Kun tämä esine oli tullut maahan, se muuttui. Sen osat, vaihtoivat paikkaa ja muuttuivat. Siitä tuli erinäköinen. Se oli pieni, ehkä kahden tai kolmenkymmenen sentin mittainen robotti, jolla oli siivet, muttei käsiä. Sillä oli yksi silmä, joka kiilsi punaisena. Se muistutti jonkin verran kiikarisilmää, joka Guardianilla on. Robotti tarkensi silmäänsä eteenpäin, kääntyi, tarkensi taas, ja kääntyi takaisin. Se muuntautui takaisin lentomuotoonsa ja lähti klaanin päärakennusta päin. Päärakennuksen ovella se muuntautui takaisin, meni lukolle ja näytti silmäänsä skanneriin. Skanneri meni sekaisin ja ovi avautui. Robotti lähti kävelemään klaanin tietokantaa kohti…

Retro

Notfun ja skakdien taika-aine

Kommentoi

Bioklaani

Notfun oli omassa huoneistossaan, hän oli päässyt vihdoinkin klaanin päärakennukseen. Hän otti vyönsä pois, ja tyhjensi vyön taskun. Pöydälle oli tippunut pari nappia, kolikko, melkein loppuun poltettu kynttilä, rikkinäiset käsiraudat ja pieni lasinen pullo, jonka sisällä oli vihreää nestettä. Notfun otti pullon käteensä ja katseli sitä. “En tiedä yhtään, mikä tämä on, mutta tiedän että se on tärkeä sille Skadkille..” Tässä kohtaa Notfunin kasvot täyttyivät ärsyttävästä, omahyväisestä virneestä. “Tällähän voisin saada vaikka laivan siltä typerältä Skadkilta..”