Kaikki kirjoittajan Sugandalf artikkelit

Retro

Operaatio Beeta osa 34: Katso setä, löysin tällaisen

Kommentoi

Xia, Metsästäjien linnake, komentotornin kolmas kerros

”Hei, herätkää!”, Kapura sanoo kovaa ravistellen tovereitaan. Summerganon avaa silmänsä. ”Perhana, vedinkö kauankin sikeitä?”.
”Vähän aikaa vain, yritetään saada Matoro jalkeille.”, Kapura vastaa ilahtuneena siitä, että Sugalla oli kaikki hyvin. Matorokin nousi pian hyväkuntoisena. ”Huh, sepäs oli…”, hän mutisee ja kehuu sitten vielä kuuluvalla äänellä Kapuraa. ”Hienosti hoidettu!”. ”Samaa mieltä, kiitos.”, Summerganon sanoo hymyilleen.

Kolmikko avaa kaksi laukkua. Ei mitään. Katseet kääntyvät kolmannen laukun puoleen. Heitä jännittää…
”Käydäänpä nyt käsiksi tähän laukkuun. Me tulimme tähän torniin, jotta löytäisimme etsimämme… ja etsimämme on varmasti jossain niistä laukuista, toivottavasti tässä.”, Matoro sanoo omaa laukkuaan osoittaen ja kuulostaa määrätietoiselta. Se on sattumalta mukaan tarttunut laukku. Sattumalta räjähdyksestä selvinnyt. Silti se ei tunnu sattumalta.

Laukku avautui. Sieltä paljastui puolet siitä, mitä he olivat tulleet etsimään. Nimdan siru. Kolmikko tuijotti sitä jähmettyneenä puoli minuuttia. Puoli minuuttia, joka tuntui tunnilta. ”Toinen pala ei ole täällä.”, Summerganon sanoi kuin transsissa. Matoro sulki laukun ja otti sen. ”Meidän on siis aika poistua.”

”Ne eivät pääse ulos, tapetaan ne.”

”Valmistautukaa taisteluun.”, Summerganon sanoo.
”Me pääsemme pois, meitä ei estetä.”, Kapura kailottaa. Kolmikko uhkuu päättäväisyyttä, kun se vetää yhdessä miekat esiin.

Portaista kuului askelia. Portaiden päähän, kolmikon eteen ilmestyy vähäinen metsästäjä, joka tuntuu murenevan silmissä kohdatessaan horjumattoman kolmikon. Alempi kerros vaikuttaa kuhisevan metsästäjiä, äänistä päätellen, mutta tämä yksinäinen tiedustelija ottaa kirveensä esiin, valmistautuen sen kannalta kenties epätoivoiseen taisteluun.

Retro

Operaatio Beeta osa 30: Matkalaukkuloukko

Kommentoi

Xia, Metsästäjien linnakke, torni

”Matkalaukkuja..?”, Summerganon sanoo äimistyneenä. ”Mitä hiivattia?”, Kapura kummastelee. Sillä sali on täynnä matkalaukkuja. ”Ovelaa, minusta tuntuu, että nämä eivät ole ihan… viattomia. Ollaan varuillamme.”, Matoro toteaa ja kävelee edemmäs salissa. ”Jospa pengotaan hieman.”, hän jatkaa ja nappaa satunnaisen laukun. Suga ja Kapura seuraavat esimerkkiä ja kolmikon onneksi laukuista ei paljastu mitään liian epämiellyttävää tai vaarallista. ”Vain rojua.”, Kapura sanoo helpottuneena. ”Ehkä, mutta tässä on kyllä jotain… outoa.”, Summerganon sanoo. Koko kolmikko tuntuu olevan samalla mielialalla: puoliksi huvittunut, puoliksi huolissaan ja hämmästynyt. ”Kuka olisi arvannut, että päädymme penkomaan metsästäjien matkalaukkuja.”, Summerganon jatkaa avatessaan jälleen laukun, joka oli tällä kertaa täynnä erilaisia pieniä kapseleita, joissa ei kuitenkaan ollut mitään. He penkovat vielä jonkin aikaa, kunnes suurin osa laukuista on koluttu. Tarkistettujen laukkujen pinojen alta paljastuu vanannäköisiä, raskaita laukkuja. Matoro on ottamassa yhtä niistä, mutta…

”Ne ovat tuolla…”
”Hetkonen, taisin kuulla jotain!”, Matoro sanoo ja jähmettyy. Kapura ja Suga ovat hiirenhiljaa, kuulostellen. He kuulevat jostain askelia. Raskaita askelia.
”Ne tulevat.”, Kapura sanoo hiljaa.
He näkivät ovella, josta he tulivat kaksi suurta hahmoa. Huoneen vastakkaisen puoleen toinen ovi täyttyi myös muutamasta suurikokoisen metsästäjän varjosta.
”Me emme pääse ulos..”, Matoro voihkaisee.

Kolmikko kasaantuu yhteen hallin keskelle. Matoron löytämä vanha, musta ja merkillisesti kuvioitu laukku on heidän jalkojensa juuressa. Heidän jalkojensa juuressa lojui myös muutama muu laukku, jotka tuntuivat kiehtovan heitä. ”Parasta ottaa nämä mukaan.”, Summerganon sanoi ja muut nyökkäsivät. Jokaisella kolmikosta oli nyt ksäissään matkalaukku ja he katsoivat miten suurikokoisia metsästäjiä lähestyi kahdelta suunnalta.

”Mitä ihmettä täällä on tapahtunut?”, yksi metsästäjä rääkyi nähdessään laukut.
”En minä tiedä, en ole juuri koskaan tutkinut tätä hallia.”, toinen vastasi murisevalla äänellä. Kolmikko perääntyi hitaasti kohti seinää, metsästäjien lähestyessä. Matoro yritti ampua kiipeilykoululla yhtä metsästäjää, mutta osuikin mystiseen laukkuun, jonka hän oli kasan alta löytänyt. Metsästäjä huomasi tämän ja laittoi jalkansa laukun päälle. Laukku ei liikahtanut metsästäjän vuoksi ja koukku palasi Matorolle. Metsästäjät luulivat, että Matoro yritti saada laukun ja kiinnostuivat siitä. Muutama suuntasi häijyn katseen kolmikkoon. ”Ovatko nuo oikeasti noin tyhmiä…”, Summerganon kysyi ja samalla hetkellä metsästäjät riuhtaisivat laukun rajusti auki.

KA-BOOM

Laukku räjähti uskomattomalla voimalla, ja suurikokoiset metsästäjät sinkoilivat sinne tänne ja kiveä ja laukunpalasia lenteli ympäriinsä. Kolmikko oli niin kaukana hallin keskustasta, ettei kärsinyt ja he väistivät täpärästi seinää kohti sinkoutuneen metsästäjän ruhon. ”Nopeasti, ovelle!”, Kapura huutaa ja kolmikko säntää ovelle, josta he eivät olleet vielä kulkeneet. He jättivät palavan ja räjähtäneen hallin taakseen, mukanaan kolme laukkua. ”Toivottavasti nämä eivät räjähdä.”, Matoro sanoi kolmikon päästessä pois hallista. He olivat nyt porraskäytävässä. ”Ylös.”, Matoro sanoi ja lähti kulkemaan edeltä. Summerganon kääntyi vielä kerran katsoakseen palavaan halliin. Liekkien ja savun keskeltä hän erotti, miten oviaukkoon (siihen, josta he olivat halliin saapuneet) ilmestyi suuri ja tumma hahmo.

”Huomaavatkohan he ollenkaan, että kävimme tuolla?”, Kapura hymähtää ja säntää sitten Sugan kanssa Matoron perään. Kolmikko pääsisi pian tornin seuraavaan kerrokseen.

Retro

Operaatio Beeta osa 27: Ritari ja lohikäärme

Kommentoi

Xia, Metsästäjien tukikohta

”Tämä alkaa pikku hiljaa syödä miestä, annetaan noille turpiin ja yritetään levähtää.”, Summerganon puhisee ja seuraa kuinka lohikäärmeet lähestyvät. Kolmikko odotti, kunnes lohikäärmeet olivat iskuetäisyyellä ja sitten alkoi tapahtua: Matoro ampu jäätä päin lohikäärmeiden näköä ja Summerganon hyppäsi korkealle ilmaan ja tuli alas miekka ojossa. Yksi lohikäärme karjui tuskasta miekan terän lävistäessä otuksen selän. Kapura paini parvekkeella yhden lohikäärmen kanssa, väistellen sen vahvoja iskuja. Matoro säntäsi apuun ja Summerganon jäi pitelemään muita petoja, saaden itse lieviä vammoja ja lohkeamia haarniskaan.

Kapura ja Matoro kaatavat vastustajansa ja se putoaa parvekkeen kaiteen rikkoen alas. Kapura ja Matoro ryntäävät toverinsa avuksi ja yllättävä, ylhäältä tuleva hyökkäys saa lohikäärmeet perääntymään. Yksi lohikäärme on poissa pelissä putouksen jälkeen ja toinen haavoittunut vakavasti Sugan miekan lävistettyä sen, mutta kaksi on yhä jäljellä ja niiden uhkavuus tuntuu vain kasvaneen. Kamppailu saa portaikon rakenteet heikkenemään, sillä kolmikko saa paiskattua raskaan pedon alas ja lohikäärme putoaa rymisten. Tilanne on erittäin sekava, sillä portaiden lisäksi taistelu on levinnyt takaisin alas ja linnake alkaa ilmeisesti heräillä, sillä muutama tiedusteleva metsästäjä saapuu paikalle, mutta katsoo parhaaksi olla sekaantumatta. ”Tämä ei voi jatkua näin, meidät otetaan kiinni jos emme pian korjaa luitamme täältä.”, Kapura huutaa melskeen läpi. Lohikäärme kaatuu rymisten portaat alas Kapuran ja Matoron yhteiselementti-iskun voimasta Summerganonin lyödessä pedolta jalat alta. Kolme petoa voihkii ja ryömii lattialla, yksi on perääntynyt nurkkaan.

”Nyt on tilaisuutemme. Hoidamme tilanteen, nitistämme muutaman metsästäjän jos niitä ilmaantuu ja jatkamme matkaa ennenkuin metsästäjät järjestäytyvät ja lahtaavat meidät!”, Matoro sanoo vakaalla äänellä. He ovat edenneet taistosta taistoon tehtävänsä aikana, mutta kolmikko ei silti tunne pelkoa tai horju, he tulivat tänne auttamaan ystäväänsä Killjoyta ja he hoitaisivat tehtävänsä. Ja pienenä bonuksena he löylyttäisivät metsästäjiä. Niin he tilanteen ajattelivat ja terästäytyivät jälleen. Alhaalla tarkkaileva Hordika lohikäärme oli jopa hieman peloissaan, sillä runnellun huoneen portaikossa seisova kolmikko tuntui periksiantamattomalta.

Retro

Operaatio Beeta osa 24: Mähinää ja mäiskettä

Kommentoi

Xia, metsästäjien tukikohta

Kapura ja Summerganon ovat saaneet Trackerista selvän niskalenkin ja tämä tuntuu olevan jo peloissaan, mutta taistelee kuitenkin tehokkaasti vastaan ja Summerganonilla on täysi työ torjua hänen iskujaan. Kapura iskee välillä tulta peliin ja Tracker perääntyy sen voimasta aina jokusen askeleen.

Matoro väistää muutaman metsästäjän lyönnit ja säntää tovereidensa avuksi. Yhdessä he olisivat ehkä voineet kukistaa Trackerin, mutta tämän lemmikkipeto ryntää isäntänsä avuksi, murskaten sarvillaan esteet, kuten kolossimaisten metsästäjien ruhot tieltään. Summerganon ja Matoro väistävät täpärästi Trackerin vastaiskun ja (onneksi) ohi kiitäneen pedon sarvet, mutta aseeton Matoro on nyt kaksistaan Trackerin kanssa, sillä hänen ja toveriensa välissä vaanii peto, jonka sarvien takia Kapura ja Summerganon joutuvat olemaan varuillaan… Heidän täytyy miettiä liikkeensä tarkkaan.

Kapura hoksaa käyttää tulta, sillä siitä peto ei pidä ja saa sen huutamaan tuskasta ja perääntymään hieman. Tämä antaa Summerganonille tilaisuuden viilettää pedon ohi. ”Matoro, ota tämä!”, Suga huikkaa Trackerin huitaisuja väistelevälle Matorolle ja antaa toverilleen kirveensä. Lainakirveellä aseistettu Matoro ja miekkaa heilutteleva Summerganon ajavat Trackeria nyt nurkkaan ja Kapura, joka ansaitsee Sugalta ja Matorolta suuret kiitokset pedon pidättelemisestä, hätistelee petoa tulellaan. Lopulta peto ja sen isäntä, Tracker on saarrettu hallin keskustaan ja muut metsästäjät ovat joko liikuntakyvyttömiä tai lopullisesti poissa pelistä.

Kolmikko katsoo kylmästi Trackeria, joka on nyt kahdestaan petonsa kanssa sisukkaiden vihollisten saartama. ”Ei tämän näin pitänyt mennä.”, metsästäjä puhisee ja tämän kärventynyt peto suorastaan uikuttaa vieressä. Trackerin silmät tuntuvat palavan, kun hän tekee raivokkaan ja epätoivoisen hyökkäyksen Summerganonin kimppuun, saaden Sugan miekasta lukuisia vammoja ympäri kehoa. Epätoivoinen ja harkitsematon hyökkäys ei tehoa tovereidensa lujuudesta vaikuttunutta ja itsevarmuutta saanutta soturia, vaan Tracker kaatuu voihkien maahan, mutta yhä hän on raivoissaan. Summerganon ei ehdi edes harkitsemaan, mitä tekisi loukkaantuneelle viholliselle, kun hän huomaa miten Matoro ja Kapura ovat vaikeuksissa pedon kanssa. Se ei tunnu enää välittävän kivusta, vaan haluaa ainoastaan päästää kolmikon päiviltä. Matoro ja Kapura perääntyvät Sugan luokse ja katsovat voihkivaa Trackeria, joka (kolmikon epäonneksi) huutaa lemmikilleen: ”PUSKII!”

Peto tekee työtä käskettyä ja syöksyy kohti kolmikkoa, joka alkaa jo hieman väsyä. He väistävät, mutta pedon sarvet osuvat suurta portaikkoa kannattelevaan rautapilariin ja portaikko alkaa huojua. Pylväät kaatuvat ja kiveä putoilee, kun portaikko sortuu rymisten pedon päälle, kolmikon ennättäessä juuri ja juuri pois alta. Peto ei tunnu olevan moksiskaan, vaan vielä korventuneena ja ruhjottunakin sen puskee sortumakasan alta ja valmistautuu lopettamaan soturit. Trackerkin pääsee jaloilleen, vaikka ontuu ja kolmikko valmistautuu jälleen taisteluun…

Portit aukeavat, valtava määrä metsästäjiä rynnii sisään ja tilanne laukeaa. Tracker ja peto yllättyvät liittolaisista ja kolmikko saa sekunnin murto-osan aikalisän, jonka he hyödyntävät sännäten toiselle puoelle hallia, eli kierreportaikkoon, jota he pian kipuavat ylöspäin. He kuulevat Trackerin raivon, metsästäjien pilkan ruhjotulle ”toverilleen” ja kuinka takaa-ajo lähtee taas kerran käyntiin. Kolmikko pääsee seuraavaan kerrokseen ja laukaisee alas portaisiin jää- ja tulisäteitä, jotka saavat aikaan dominoefektin ja metsästäjät valuvat ryminällä alas huutaen tuskasta. Kun kolmikko kerran pääsi vauhtiin, päättävät he tehdä työn kunnolla: Kapura pinnistää ja onnistuu väsymyksestään huolimatta, silkalla sisulla luomaan suuren roihun portaikkon puisiin osiin ja pian koko kierreportaikko palaa siellä ja täällä. Matoro kanavoi jäävoimansa Sugalta saamansa kirveen läpi ja luo jääesteitä aivan heidän eteensä, jotta alakerran takaa-ajailla olisi työn ja tuskan takana päästä ylempiin kerroksiin, varsinkin jos tuo oli ainoa tie.

”Kartoittakaamme vähän tilannetta. Missäs me oikein olemme?”, Summerganon kysäisi.
”Ja mihin tästä?”, Kapura tivasi hengästyneesti.
”Ihankuin minun pitäisi tietää kaikki.”, Matoro sanoi huvittuneena, vaikka käsitti kyllä, että kysymykset olivat aika yleisiä. He olivat nyt päässeet pois alimpien kerrosten suurista halleista ja kokoustiloista, nyt heidän pitäisi välttää kiinnijäämistä linnoituksen tornien käytävissä ja löytää määränpäänsä. Ja jos mahdollista, suunnitella ja järjestää pakoreittiäkin. Mutta nyt he eivät ajatelleet aivan niin pitkälle, vaan lähtivät kävelemään käytäville, etsien pientä levähdy- ja piilopaikkaa. Ja omituista kyllä, he kävelivät rennosti vihollisen linnakkeessa. ”Olemmekohan olleet täällä vähän liian kauan, kun olemme kuin kotonamme?”, Kapura sanoi havaittuaan heidän kepeytensä.
”Kenties, mutta olemme ainakin puhdistaneet tätä paikkaa ihan kiitettävästi.”, Summerganon vastasi.

Kolmikko oli seikkaillut ympäri linnaketta, aiheuttaen hämminkiä yllin kyllin. Ja paljon oli vielä edessä, sillä tehtävä oli täyttämättä.

Retro

Operaatio Beeta osa 22: Yllätyshyökkäys

Kommentoi

Xia, metsästäjien tukikohta

Kapura, Summerganon ja Matoro roikkuvat teräskaapelissa ja pimeyden metsästäjät saapuvat seinässä olevaan aukkoon, valmiina ampumaan kolmikon alas. ”Meidän on kiivettävä ylös, pystymme ehkä kipuamaan parvekkeellekin!”, Summerganon huutaa tovereilleen, jotka ovat ilmeisesti samaa mieltä, mutta suunnitelman toteutus onkin hankalampi juttu. Kolmikkoa ammutaan taas, mutta Kapura onnistuu sateesta huolimatta laukaisemaan tuli-iskun aukkoa päin, joten metsästäjät perääntyvät taas hetkeksi. Matoro ottaa toiseen käteensä miekan ja ampuu itse jääsäteen aukon suulle, jolloin se tukkeutuu hetkeksi. ”Aikaa ei ole hukattavaksi!”, Matoro toteaa jäätävän säteensä ampumisen jälkeen ja alkaa kiivetä vaijeria ylöspäin. ”Toivottavasti tämä kestää kiinni…”, Kapura mutisee ja seuraa Summerganonin kanssa Matoron esimerkkiä. He pääsevät aivan parvekkeen alle ja parilla heilautuksella Matoro saa kiinni parvekkeen reunasta ja kiipeää sen päälle. Samalla hetkellä metsästäjät puskevat jääseinäistä läpi ja yrittävät ammuksillaan joko irroittaa vaijerin, pudottaa Summerganonin ja Kapuran tai jos mahdollista, romahduttaa parvekkeen…

Mutta Summerganon onnistuu torjumaan miekallaan jokusen zamorin ja ne kimpoavat ympäriinsä ja viimein koko kolmikko on parvekkeella, joskin Summerganon sai osuman panssariinsa suojatessaan torjuntaliikkeillään Kapuraa, yhdellä kädellä roikkuessaan. Savuava reikä haarniskassa oli kuitenkin kolmikon murheista pienin, sillä parvekkeeltakin he kuulivat, miten sisällä metsästäjät juoksentelivat, ilmeisesti heitä etsien. ”Ne löytävät meidät kyllä täältä.”, Kapura toteaa ja on aivan oikeassa. Niinpä kolmikko pitää pikapalaverin ja päättää siirtyä Matoron harppuunaa jälleen hyväksi ja kipuavat sen avulla linnakkeen ylemmästä kerroksesta lähtevän ulokkeen, ilmeisesti tähystyskielekkeen päälle. He ovat nyt muurilla, joka on vielä tyhjillään, mutta heidän juuri taakseen jättämältään parvekkeelta kuuluu meteliä. ”Ne livahtivat taas! Mutta ei hätää, alempiin kerroksiin vieviä reittejä vartioidaan, ne eivät pääse enää karkuun.”, metsästäjät rääkkyvät.

Sade jatkuu yhä ja kolmikko kyhjöttää linnakkeen merenpuoleisen sivustan korkeimmalla muurilla, odottaen vihollisiaan. ”Ei, tämä ei voi mennä näin.”, rikkoo Matoro hiljaisuuden. ”Taistellaan tiemme läpi.”, ehdottaa Kapura ja suuntaa katseensa Summerganoniin, joka seisoo vaiti katsoen merelle. ”Piileskely käy kieltämättä hankalaksi. Ehkä piileksimme, teemme suunnitelman. Silloin linnakeen kaikkia alueita varmasti vartioidaan. Tai…”
”…taistelemme nyt tiemme piiloon, kun metsästäjät ovat ilmeisesti vielä hajallaan?”, sanoi Matoro, joka luki Summerganonia sillä hetkellä kuin avointa kirjaa. ”Heh, aivan. Kumpaa ehdotatte?”, Summerganon sanoi hymyillen. Koko kolmikkon valtasi sillä hetkellä pieni hilpeys. He seisoivat linnoituksen sateisella tähystysmuurilla, tietäen että minne he siellä menivätkään, olisi vihollisia vastassa. Mutta se ei heitä estänyt. Kolmikko lepäsi hetken aikaa sisälle johtavan oven katoksen alla, kuulostellen koko ajan vihollisten varalta ja sitten he avasivat oven ja astuivat takaisin sisään, vaaroja pelkäämättä.

”Juoksemme heidät kumoon. Kun me sitten poistumme tältä saarelta Killjoyn kanssa, ovat metsästäjät kokeneet sellaisen löylytksen etteivät uskalla laittaa päätään ulos puoleen vuoteen.”, hymisi Kapura ja ensimmäiset vastaantulevat metsästäjät, jotka he kohtasivat suurella käytävällä heti sisään päästyään, saivat ensin niskaansa jäätävät ja tuliset säteet ja heti perään nuo viisi metsästäjää paiskattiin seinille miekkojen väkevien huitaisujen voimasta. Kolmikko kiisi käytävää pitkin melkoisella vauhdilla ja he suunnistivat parhaansa mukaan ylimpiin kerroksiin.

He saapuivat linnakkeen keskushalliin, josta lähti portaita joka suuntaan. Hallissa partioi useita metsästäjiä ja keskellä hallia oli Tracker, lemmikkinsä kanssa. ”Hm, näyttää pahalta.”, Matoro arvioi tilannetta portaikon yläpäästä, jonne kolmikko oli lopulta päätynyt ja katseli nyt alas keskushalliin, jossa oli myös portit eteishalliin ja sitä kautta ulos. ”Meillä on nyt mainio tilaisuus iskeä, voimme niittää noita kuin heinää, jos yllätyskortti toimii parhaalla mahdollisella tavalla.”, Summerganon ehdotti tasaisella äänellä, josta oli aistittavissa myös ripaus synkkyyttä ja jopa pelkoa. Sillä vaikka kolmikko oli rohkealla mielellä, ei ajatus siitä, että minne he menivätkään, tiedettiin heitä varoa ja etsiä juurikaan innostanut heitä. Niinpä he katsoivat parhaaksi vaihtoehdoksi hoitaa niin monta vihollista taistelukyvyttömiksi, kuin mahdollista. Summerganon otti miekkansa ja kirveensä esiin ja Matoro ja Kapura aseistautuivat myös. ”Tästä se lähtee.”, Matoro sanoi ja lähti juoksemaan portaita alas. Kapura ja Summerganon seurasivat esimerkkiä. Kapura valmistautui laukaisemaan tuliaallon, mikäli he joutuisivat saarretuiksi. Summerganon, aseet molemmissa käsissä loikkasi korkealle ja valmistautui tekemään raivokkaimman hyökkäyksensä ikinä.

Ja niin voimakas oli sankarikolmikon yllätyshyökkäys, että ainakin kymmenen metsästäjää lensi kirjaimellisesti ympäriinsä, tietämättä mikä heihin iski. Tracker ryntäsi lemmikkinsä kanssa kolmikon kimppuun, joka valmistautui kohtamaan tuon metsästäjän ja sen vaarallisen pedon.

Kolmikko valmistautui puskemaan tiensä läpi näiden vihollisten, ylimpiin kerroksiin asti, jonne pääsi ilmeisesti hallin vastakkaisella puolella olevasta kierreportaikosta. Heidän edessään oli vain Tracker ja tämän peto. Ja jokunen muu metsästäjä, jotka säntäsivät karkuun ja hakemaan vahvistuksia… ja kolmikon olisi päästävä livohkaan ennen niiden saapumista.

”Teidän vierailunne päättyy tähän.”, Tracker sanoi ääni viime kertaisen kohtaamisen epäonnistumisesta johtuvaa inhoa ja raivoa tihkuen. Peto valmistautui taisteluun sarvet ojossa…

Retro

Operaatio Beeta osa 20: Tracker räkyttää

Kommentoi

Xia

Matoro, Kapura ja Summerganon syöksyvät hissin mukaan alaspäin, DEVASTATORin jäädessä karjumaan ylös, mutta se löytäisi kolmikon kuilun pohjalta, jos he jäisivät sinne liian pitkäksi aikaa… Niinpä hissin tömähdettyä kuilun pohjalle, vieläpä kolmikon kannalta melko kivuliaasti, lähtivät he samantien liikkeelle ja päätyivät käytävälle. He kuulivat jostain meteliä, mutta ainakaan vielä ei lähistöllä tuntunut olevan mitään. Mutta edes alimmat kerrokset eivät olleet tyhjillään ja hetken aikaa yksitoikkoista, kivistä käytävää käveltyään kolmikko päätyi suureen halliin, jossa oli useita ovia. Keskellä oli jonkinlainen koroke ja Metsästäjien välineitä lojui siellä täällä. Hallin seinustalla oli portaat ylemmille tasanteille, jossa näkyi olevan jonkinlaisia monitoreja.

Kolmikko tutki hallin läpikotaisin, muttei nähnyt jälkeäkään vihollisista. ”Ne ovat jahtaamassa meitä toisaalla.”, lausui Kapura koko kolmikon ajatukset ääneen ja samalla hetkellä yksi ovi levähti selälleen ja sieltä rynnisti Tracker, ilman kuulua lemmikkiään. ”Mokomat nuuskijat! Luulitteko todellakin olevanne niin ovelia, etten löytäisi teitä linnoituksesta, jossa asustan?”, metsästäjä puhisi. Summerganon, Kapura ja Matoro katsoivat vihollistaan kylmästi. ”Olet meidän ja tehtävämme suorittamisen välissä, joten tästä tulee hiukan kivuliasta.”, Matoro sanoi Trackerille ja syöksyi moottorisaha suristen vihollisen kimppuun.

Tracker yllättyi toan asevalinnasta ja perääntyi, antaen Summerganonille ja Kapuralle tilaisuuden hyökätä sivusta ja Tracker olikin pian hätää kärsimässä. Hän huitoi minkä ehti ja Matoro lensi sahoineen maahan, mutta Summerganonin raivokas hyökkäys ja Kapuran tuli-isku suoraan selkään saivat metsästäjän perääntymään nurkkaan. Matoro nousi ja tuli toveriensa luo. ”Noniin, hoidetaanpa tämä tuhmeliini.” ”EI!”, huusi Tracker ja löi voimiensa tunnosta ja niin voimakas oli tuo huitaisu, että Summerganon lensi hallin keskustan koroketta päin kaataen lentäessään myös Kapuran. Matoro perääntyi Kapuran kanssa korokkeen luokse. Kolmikko seisoi nyt keskellä hallia, kuullen jostain askelia ja heidän edessään seisoi Pimeyden metsästäjä, Tracker.

”Niin typerältä kuin tämä tuntuukin, emme voi jäädä tänne.”, Summerganon toteaa ja hyppää miekkansa kanssa Trackeria kohti. Muut seuraavat esimerkkiä ja he kirjaimellisesti jyräävät Trackerin ja säntäävät ovelle, jossa lukee ”porraskäytävä”. Tracker nousee oven mennessä kiinni kolmikon perässä ja metsästäjäjoukon rynnätessä ylätasanteiden ovista huoneeseen. ”Pakenivatko ne?!”, kuuluu jonkun metsästäjän huuto porraskäytävään, jota kolmikko kiipeää ylös. Käytävä vei heidät ylempiin kerroksiin, joissa he juoksivat satunnaisista metsästäjistä yli. Heidän mielessään poltti vain yksi asia: Nimdan löytäminen.

He kulkivat vielä yhdet portaat ylös ja heidän edessään avautui korkea huone täynnä pilareita ja useita portaita ja huoneen päädyssä oli muutaman metsästäjän joukko syventyneenä keskusteluun: ”Komentotornin mukaan tunkeilijat ovat kellarikerroksissa.”, yksi metsästäjä puhui ja kolmikko, jota ei vielä huomattu vetäytyi pilarien taakse kuuntelemaan. ”Ei, keskuksesta ilmoitettiin, että saivat Trackerilta viestin, jonka mukaan tunkeilijat suuntasivat ylöspäin, ovat mahdollisesti jo poistuneet täältä.”
”Olet aina niin optimisti, luultavasti ne mokomat piileksivät jossain ja iskevät aina kun vartioinnin silmä välttää. Koko linnoitus on jo kaaoksessa, kun ne tuntuvat vipeltävän kerroksesta toiseen kaataen puolet meidän porukastamme.”
”Meidän pitää kai mennä kyselemään komentotorniin lisäohjeita jossain vaiheessa…”

Kolmikko kuunteli metsästäjien keskustelua mielenkiinnolla. Heidän pitäisi pysyä nyt salassa ja löytää jokin kätevä piilopaikka, josta käsin he voisivat sitten tehdä iskunsa komentotorniin, sikäli mikäli heidän kohteensa siellä yhä majaili.

Retro

Operaatio Beeta osa 16: Grand Theft Auto

Kommentoi

Xia

”Jospa vähän lainaamme heidän kalustoaan.”, Matoro sanoo kepeästi ja osoittaa muurinmurtajaa, jotta muutkin hoksaavat sen.
”Mainiota.”, Kapura iloitsee, mutta jatkaa: ”Vaan entä kun pääsemme sisään, millaista vastarintaa kohtaamme?”
”Mitä ikinä kohtaammekaan, ei se meitä pysäytä.”, Summeganon sanoo.
”Rynnitään siis sisään, aikaa ei ole hukattavaksikaan.”, toteaa Matoro ja tutkii hetkisen muurinmurtajaa. ”Minä otan ohjat!”, Kapura huudahtaa ja kapuaa ohjauskoppiin. Summeganon ja Matoro kiipeävät sen päälle ja valmistautuvat hyppäämään sieltä mahdollisen vastarinnan kimppuun yllättäen, tai niin yllättäen kuin muurinmurtaja-sisääntulon jälkeen on mahdollista.

Kapura sisäistää ohjauksen nopeasti ja pian alkaa rytistä. Linnoituksen portti saa raskaan iskun ja on hajoamispisteessä, toinen isku murtaisi sen. Linnoituksen ikkunoista alkaa lentelmään zamoreita ja kanoka-kiekkoja heitä päin. Summerganon ja Matoro ovat hätää kärsimässä niitä väistellessään ja portin viimein murtuessa oli työn ja tuskan takana pysyä tärinän takia kyydissä. Kapura hyppää ohjaamosta pois ja Matoro ja Summerganon seuraavat esimerkkiä. He ovat linnoituksen sisällä, aivan oven edessä ja eteishallin vartioväki syöksyy kolmikkoa kohti. Summerganon ottaa kirveensä esiin ja huitaisee sillä kaksi etummaista metsästäjää sivuun. Kymmenen metsästäjää, jotka olivat oletettavasti samat kuin kolmikkoa ikkunoista ampuneet saapuvat myös halliin. Kolmikkoa odotti jälleen taistelu.

Retro

Operaatio Beeta osa 10: Viimeinen taipale kohti Xiaa

Kommentoi

Taivas meren yllä

Neljän klaanilaisen joukko katsoi gukkojensa selästä, miten auringon viimeiset säteet lankesivat meren ylle. Heidän piti matkata öisin, mutta nyt he olivat jo matkassa Fikou-viivytyksen vuoksi.

Maisema oli kaunis ja heille tuli hetkeksi raukea olo. Mutta tehtävä palasi pian heidän mieleensä. Saaria ei juuri näkynyt, mutta vielä jonkin aikaa lennettyään alkoi pieniä kivisiä luotoja ja kalliosaaria tulla näkyviin. Summerganon suuntasi katseensa kauas eteenpäin ja oli erottavinaan jotain horisontissa. Se saattoi olla saari, tai sitten ei. Se tuntui vain välähdykseltä, mutta Summerganon ja muut tunsivat, että mitä edemmäs he nyt menivät, sitä vartioiduimmille vesille he tulivat. ”Laskeudutaan pian jollekin kalliosaarelle, jotta voimme kartoittaa tilanteen ja lepuuttaa ratsuja.”, sanoi Killjoy. Määränpää lähestyi ja hänen äänestään saattoi kuulla päättäväisyyden.

He lensivät vielä jonkin aikaa ja laskeutuivat sitten pienelle kalliosaarelle. Oli oudon hiljaista ja kaikki tuntuivat hieman rauhattomilta. ”Viimeinen taival alkaa, käydään vielä käytännön asiat läpi ja annetaan vielä viime hetken vinkkejä toisillemme.”, Killjoy puhui.

”Viivytyksen vuoksi meidän lienee parasta pitää Xian rannoille päästyämme melkoista vauhtia ja kiirehtiä linnakkeelle mitä pikimmiten.”, Matoro totesi ja muut nyökkäilivät.

Hetken vielä keskusteltuaan ja henkeä vedettyään he nousivat gukkojen selkään ja aloittivat viimeisen taipaleen kohti Xiaa.