Kaikki kirjoittajan Sugandalf artikkelit

Retro

Operaatio Beeta osa 63: Liftarit sateessa

Kommentoi

Jääsaari

Seurue tuijotti hartaasti taivaalle. Laukausten äänet kaikuivat hetken heidän korvissaan. Aika tuntui pysähtyvän. Huomattaisiinko heidät? Laiva oli sen verran kaukana, etteivät he nähneet, mikäli joku olisi viittonut siellä takaisin, joten heidän täytyi vain odottaa.

Laiva lähestyi. Se olisi varmaan kiertänyt saaren kaukaa, jottei törmäisi jäihin, mutta nyt se tuntui kaartavan pikkuhiljaa kohti. “Tuo taitaa tosiaan noukkia meidät kyytiin…”, Kapura myhäili ja muukin seurue riemuitsi. “Jos se ei ole vihollisalus.”, huomautti Summerganon, mutta hän uskoi, ettei se ollut. Hänkin riemuitsi.

Laiva lipui jäisen saaren rannikon tienoille, juuri parahiksi, sillä Killjoy oli kuulevinaan frostelusten ääntelyä kaukaa. Ne saattaisivat taas kömpiä koloistaan ja iskeä.

Killjoy astui esiin saarella kyhjöttävien joukosta ja jäisellä kielekkeellä seisoessaan hän tervehti toverit takanaan lähestyvää laivaa.

“Ketäköhän tapaamme?”, Matoro ajatteli ääneen.

Retro

Operaatio Beeta osa 60: “Pääsemme kotiin”

Kommentoi

Frosteluksian jääsaari

Rahipedot pysähtyivät kuin seinään ja katsoivat, kuinka heidän lajitoverinsa pää rusentui Kenraali Killjoyn nyrkin alle. Killjoy kääntyi ja rahit saivat häneltä vain myrkyllisen katseen. Killjoy lähestyi raheja hitaasti, mutta uhkaavasti. Killjoy huitaisi etummaisen rahin kevyesti sivuun ja se ei siitä enää noussut, mutta jäljelle jääneet luikkivat kauas pois minkä jaloistaan pääsivät.

Summerganon ja Matoro olivat molemmat maassa, mutta nuo kuusijalkaiset ja vahvat rahit eivät silti saaneet toia hengiltä, sillä maatessaankin he pitivät puolensa miekoin. Matoro laukaisi aiemman voimankoetuksen vuoksi melko heikon jääsäteen, tosin vain hidasteeksi tarkoitetunkin päällekarkaavaa rahia kohti ja säteen pysäyttäessä sen etenemisen hetkeksi ehti Summerganon sivaltaa pedolle ammottavan aukon kylkeen. Muutama rahi katseli hieman kauempaa, mutta nähtyään miten heidän toverinsa rusennettiin Killjoyn käsittelyssä, jättivät pedot toat rauhaan. Hieman sivummalla Kapura selätti tiukan taistelun päätteeksi jokusen pedon muutaman vahkin avustuksella.

“Toivottavasti emme kohtaa lisää yllätyksiä.”, Matoro sanoi synkästi. Kapura tuli Matoron ja Sugan luokse ja yhdessä nämä kolme katsoivat Kenraalia, joka oli jälleen kokenut menetyksen. Tai oikeastaan he kaikki olivat. Lumen ja jään keskellä elossa selvinneet sankarit kokoontuivat yhteen ja hiljentyivät hetkeksi kaatuneita muistaen.

Ilmalaiva makasi nyt meressä ja Killjoy, Matoro, Suga ja Kapura olivat vahkien kanssa jääsaarelle haaksirikkoutuneena. Tilanne oli synkkä, mutta he pitivät yhä mielensä virkeänä ja järjen terävänä. Killjoy astui päättäväisesti askeleen eteenpäin ja niin tekivät muutkin. Killjoyn porukka ei horjunut, vieläkään. Menetykset painoivat kaikkia raskaasti, eikä vähiten Kenraali Killjoyta, mutta yhdessä he kaikki kävelivät yhä pidemmälle tällä jäisellä saarella.

“Tämä ei ollut vielä tässä”, Suga toteaa hiljaa ja Killjoy kääntyy tovereidensa puoleen. “Ei tosiaan. Kärsimyksissä on käsittelemistä, mutta tästä me jatkamme ja pääsemme Klaanin rannoille ja mitä kohtaammekaan, me selviämme”.

Jos väsymys jotakuta painoi, ei sitä nyt huomannut, sillä suruissaan, tänä synkkänä hetkenä he talsivat kaikki sisukkaasti lumen ja jään keskellä, Frosteluksian saarella.

“Pääsemme kotiin”. Se oli kaikkien yhteinen ajatus.

This post has been edited by Summerganon on Jan 11 2011, 09:19 PM

Retro

Operaatio Beeta osa 54: Lupa laiskotella

Kommentoi

Saari merellä

Nelikko jaloitteli kauniilla saarella. He tunsivat olevansa paikassa, jonne mikään paha ei yletä. He tiesivät, että matkaa oli vielä, mutta heillä oli silti se raukea olo, joka tulee aina työn tekemisen jälkeen. Lupa laiskotella. He olivat nyt hiljaa, kukin ajatuksiinsa sulkeutuneina. Xian koettelemukset varjostivat yhä hieman heidän mieltään, mutta he tunsivat myös helpotusta.

Summerganon mietti Killjoyn sanoja ja katsoi Kapuraa, joka oli syventynyt juttelemaan niitä näitä Killjoyn kanssa. Sugasta tuntui, kun vanha tuskainen, mutta seikkailuntäyteinen uni olisi loppumassa uusi uni alkamassa. Kotiinpaluu. Pian se koittaisi.

Matoro lähti kävelemään kauemmas rannasta ajatuksissaan. Tätä saarta ei löytynyt kartasta ja vaikkei saarella mitään erikoista varmaan ollutkaan, sieti sitä hieman tutkia paremman tekemisen puutteessa. He lähtisivät aivan pian, mutta pieni kävelylenkki tekee varmasti terää, ajatteli Summerganon itsekseen ja katseli ulapalle, joka tuntui olevan tänään erittäin kaunis. Hän ei tiennyt miksi, mutta jostain syystä häntä hymyilytti valtavasti.

“Lähdemmekö kohta?”, Suga huikkasi melkein naurahtaen.

Retro

Operaatio Beeta osa 49: Sugan pelastuspartio

Kommentoi

Xia

Summerganon hiipii kahden vahkin kanssa tehdasalueella. Suuret tehtaat ja niiden valtavat varastohallit tarjoavat kyllä suojaa, mutta paikka tuntuu uhkaavalta. Aivan kuin olisi jatkuvasti jonkin tähtäimessä. Metsästäjiä oli mitä ilmeisimmin lähtenyt linnakkeesta takaa-ajoon jonkin verran, varsinkin kun muutama metsästäjä oli Kapuran, Matoron ja Sugan toimesta “kadonnut” tehdasalueelle. “Saamme pian seuraa, aavistan sen.”, Summerganon lausui ajatuksensa ääneen ja mitä ilmeisimmin hän oli oikeassa. Kuului askelia kaukaa.

Summerganon jatkoi kahden vahkin kanssa matkaa ja heidän eteensä avautui pieni aukio, jota ympäröivät lukuisat pienet kontit. Jotain lensi Sugan ja vahkien päiden yli. Se osui konttiin, joka syttyi tuleen. Vahkit ottivat taisteluasennon ja Suga kääntyi salamannopeasti. Kahden kontin välissä näkyi jokunen metsästäjä, joilla oli zamor-laukaisimia. “Viimein.”, yksi niistä sanoi ja lähestyi Sugaa ja vahkeja. Metsästäjän kolme toveria alkoivat piirittää. “Kun tänne asti on tultu, en ajatellut antautua.”, Suga sanoi inhoa tihkuvalla äänellä ja syöksyi suin päin suoraan edessä odottavan metsästäjän kimppuun. Metsästäjä kaatui yllättävän iskun voimasta. Se oli aliarvoinut toan sisun. Kolme muuta metsästäjää riensivät toverinsa tueksi, mutta vahkit hoitelivat niistä yhden. Summerganon oli ottanut miekkansa esiin ja kamppaili nyt kolmen metsästäjän kanssa, ajatuen nurkkaan ja saaden vaurioita.

Metsästäjät olivat kuitenkin unohtaneet vahkit, jotka iskivätkin yhtä selkään ja kun metsästäjät havahtuivat myös toisesta uhasta, iski Summerganon nopealla iskulla yhdeltä jalat alta. Vahkit lensivät toisen metsästäjän raskaan iskun voimasta konttia päin, joka hajosi pirstaleiksi ja toinen liikuntakykyinen metsästäjä löi nuijallaan seinää vasten olevaa Summerganonia, joka lensi puisen seinän läpi. Maatessan tuskissaan seinän sirpaleiden keskellä, katsoen kuinka metsästäjä lähestyi seinän reiästä, jakoi hän miekkansa kahteen osaan ja heitti kevyemmän osan veitsen lailla metsästäjää rintaan. Metsästäjä kaatui eteenpäin Summerganonin noustessa lattialta ja niin vihollinen rojahti raskaan tömähdyksen saattelemana siihen, missä Suga oli juuri äsken ollut. Vahkeilla oli täysi työ pitää viimeinen metsästäjä turvallisella etäisyydellä, sillä vaikka se oli pienikokoinen, oli se nopea ja iskuissaan kuolettava. Vahkit näkivät Sugan ilmestyvän horjuen seinän aukkoon ja hyökkäsivät täydellä voimalla metsästäjän kimppuun. Metsästäjä vain nauroi, luullen, että toverinsa olisi voittanu Sugan. Vaan se oli väärässä ja napatessaan käsillään vahkien käsistä kiinni, se tunsi valtavaa tuskaa selässään. Terä upposi sen panssarin läpi ja se kaatui. Vahkit rojahtivat maahan, mutta olivat hyvässä kunnossa. Sugalla oli useita ruhjeita ja haarniska oli kärsinyt kovia. Hän katsoi ympärilleen.

Aukion kontit olivat tuhansina palasina ja hän näki nyt ympäristön kunnolla. Rakennuksia seisoi joka puolella, mutta kahden varaston välissä oli leveä tie, joka vie ylöspäin ja sitä ylös katsoessaan Suga näki valtavan mäen, jonka päälle kasaantui valtavasti metsästäjiä, Tracker etunenässä lemmikkinsä kanssa. Ruhjottu Summerganon tunsi, miten tehtävän raskaus painoi ja kuinka kaikki tuntui kuin päättymättömältä unelta. Hän oli taistellut ja taistellut taistelun perään. Pian se olisi ohi (ainakin toistaiseksi), jos he vain löytäisivät Killjoyn ja pääsisivät pois metsästäjien alta.

Suga ja vahkit lähtivät juoksujalkaa pois paikalta jatkamaan Killjoyn etsintöjä ja suuren tehtaan varjossa, kivikkoisen ja ihme kyllä, ruohoa kasvavan maa-alueen päällä hän näki tutun hahmon kumartuneena gukko-linnun ylle. “Killjoy…”, Suga sanoi nielaisten.

Metsästäjät, jotka olivat kokoontuneet mäen päälle alkoivat liikkua. Ne jyräisivät vastarinnan hetkessä. Suga ja vahkit lähestyivät kenraalia tietäen, että pitäisi lähteä. Vaan silti Suga haluaisi jäädä ja levätä näkymättömissä, sillä kuten tovereilleenkin, oli Xian tehtävä ollut suuri koettelemus. Mutta lepääminen ei nyt vain käynyt päinsä. Tehtävä oli täällä loppusuoralla.

Kenraali Killjoy nosti katseensa ja näki tutun hahmon seisovan edessään kahden vahkin kera. Ruhjotun, mutta tutun.

Retro

Operaatio Beeta osa 40: Melko brutaaleja

Kommentoi

Xia, tehdasalue

Metorakk juoksee siru nyrkissään. Kolmikko lähtee perään. “Kaiken kokemamme jälkeen tämä tuntuu lähinnä naurettavalta.”, Matoro sanoo hieman väsähtäneen kuuloisesti. “Skakdin perässä juokseminen tästä vielä puuttuikin.”, Kapura toteaa puolestaan varsin kireästi. Kolmikko on itsevarma, mutta turhautunut ja alkaa jo vähän puutua jatkuvaan ravaamiseen. Metorakk kiitää minkä jaloistaan pääsee, mutta Kapuran näppärä tuli-isku (joka tosin menee huti) pakottaa skakdin vilkuilemaan taakseen uusien iskujen pelossa ja hieman hidastamaan. Matoron ja Suga ottavat melkoisen spurtin Kapuran kiusatessa varasta tulella ja viimein kaksi jään toaa saa vihollisensa kiinni ja ahdistetutta pienen varaston seinää vasten.

Metorakk puristaa sirua kädessään. Summerganon ja Matoro ovat hiljaa. Jostain syystä sirun näkeminen saa heidät aina hiljaisiksi ja mietteliäiksi. Skakdi on suurelta osin kärventynyt, hänen silmissään on silmitöntä vihaa. Matoro lyö skakdia ja nappaa sirun pois. Jostain syystä se kaikki tuntui rutiininomaiselta. Skakdi lysähtää maahan voimattomana, pahoin palaneena. Yhä jatkuva sade tuntuu helpottavan sen tuskia, mutta se kiemurtelee silti maassa. “Mennään.”, Matoro sanoo Sugalle ja he lähtevät Kapuran luokse, joka odottaa parin kymmenen metrin päässä. Kun he katsovat vielä kerran taakseen, on skakdi kadonnut.

Kolmikko oli täyttänyt osan tehtävästä. Heillä oli Nimdan siru ja he kömpivät hylättyyn tehtaaseen. Sateen yhä ropistessa peltiseen kattoon (tosin enää ei satanut kovinkaan rankasti) kolmikko istahti penkille. Matoro oli saanut kolhuja ja pieniä ruhjeita. Kapura oli myös sieltä täältä kolhuinen, mutta melko hyvässä kunnossa. Summerganonin haarniskassa oli kyljessä ja rinnassa joitakin reikiä ja vasen olkapanssari oli kokonaan pudonnut. Kolmikko oli synkkä näky. He olivat olleet Xialla melko brutaalejakin, mutta Metsästäjiä ei voinut käsitellä hellästikään. Silkkihansikkaat oli riisuttu. Ja heidän tehtävänsä ei ollut vielä ohi.

“Mitähän Killjoylle kuuluu?”, Summerganon pohti ääneen. Muut katsoivat ikkunasta ulos. Ulkona ei näkynyt ketään. Sateen ropinaa lukuunottamatta oli hiljaista.

Retro

Operaatio Beeta osa 38: Vedenpitävää menoa

Kommentoi

Xia, tehdasalue tai jotain

“Nytkun vielä löytäisi sen tuolta…”, Kapura sanoo hiljaa katsoen jokea.
“Ei huolta, se tuskin on lähtenyt virran mukana mihinkään. Sukellan sen tuolta…”, Summerganon sanoo ja loikkaa jokeen. Sugan pää ilmestyy vielä pinnalle. Hän katsoo tehtaita kohti. Matoron varjo erottuu eräältä katolta. “Matorolla on seuraa, mene auttamaan, minä etsin Nimdan. Ja ota tämä mukaasi. Sille voi olla käyttöä.”, Summerganon kehottaa ojentaen Kapuralle miekan. “Toki!”, Kapura sanoo ja pistää juoksuksi.

Summerganon sukeltaa ja löytää laukun joen pohjasta. “Onneksi nämä ovat vesitiiviitä.”, Suga puuskuttaa noustuaan pintaan. Hän lähtee märkänä takaisin rakennusten luokse, toivoen, ettei Matorolle ole käynyt kuinkaan.

Ei tämä voi päättyä näin…

Matoro makaa tehdasvaraston lattialla, Metorakkinn miekka kurkullaan. Mutta sitten näkyy leimahdus. Skadin kylkeen osuu Kapuran tuli-isku. Skakdin horjahtaessa kärventyneenä pois Matoron yltä nousee jään toa pystyyn ja katsoo vihollistaan, joka uhkuu raivoa. “Pitikö sinun tulla pilaamaan kaikki?!”, se karjuu Kapuralle, joka ojentaa Sugalta saamansa miekan Matorolle. “Hän arvasi, että tarvitset tätä!”, Kapura hymähtää. Matoro ryntää uusin voimin vihollisensa kimppuun ja Kapurakin saa töitä, kun seinän läpi puskee kolme metsästäjää. Summerganon juoksee laukun kanssa kohti tehdasta. Hän kuulee taistelun äänet.

Summerganon saapuu tehdasvaraston luokse ja näkee seinässä suuren reiän… ja hän näkee, miten Kapura kamppailee urheasti kolmen metsästäjän kanssa ja Matoro miekkailee julmaa skakdia vastaan. Hän astuu sisään ja hyökkää metsästäjien kimppuun. “Takaa-ajajia ilmeisesti!”, Kapura huutaa melskeen yli. “Tehdään niistä selvää ja etsitään joku piilopaikka.”, Summerganon puhisee lyödessään yhdeltä metsästäjältä jalat alta. Kaksi muutakin metsästäjää kaatuu pian maahan. “Nuo eivät pääse vähään aikaan liikkelle, riennetään auttamaan Matoroa.”, Kapura hoputtaa ja lähtee Sugan kanssa kohti varaston päätyä, jonne Matoro ja Metorakk taistelunsa tuoksinnassa katosivat.

Retro

Operaatio Beeta osa 34: Katso setä, löysin tällaisen

Kommentoi

Xia, Metsästäjien linnake, komentotornin kolmas kerros

“Hei, herätkää!”, Kapura sanoo kovaa ravistellen tovereitaan. Summerganon avaa silmänsä. “Perhana, vedinkö kauankin sikeitä?”.
“Vähän aikaa vain, yritetään saada Matoro jalkeille.”, Kapura vastaa ilahtuneena siitä, että Sugalla oli kaikki hyvin. Matorokin nousi pian hyväkuntoisena. “Huh, sepäs oli…”, hän mutisee ja kehuu sitten vielä kuuluvalla äänellä Kapuraa. “Hienosti hoidettu!”. “Samaa mieltä, kiitos.”, Summerganon sanoo hymyilleen.

Kolmikko avaa kaksi laukkua. Ei mitään. Katseet kääntyvät kolmannen laukun puoleen. Heitä jännittää…
“Käydäänpä nyt käsiksi tähän laukkuun. Me tulimme tähän torniin, jotta löytäisimme etsimämme… ja etsimämme on varmasti jossain niistä laukuista, toivottavasti tässä.”, Matoro sanoo omaa laukkuaan osoittaen ja kuulostaa määrätietoiselta. Se on sattumalta mukaan tarttunut laukku. Sattumalta räjähdyksestä selvinnyt. Silti se ei tunnu sattumalta.

Laukku avautui. Sieltä paljastui puolet siitä, mitä he olivat tulleet etsimään. Nimdan siru. Kolmikko tuijotti sitä jähmettyneenä puoli minuuttia. Puoli minuuttia, joka tuntui tunnilta. “Toinen pala ei ole täällä.”, Summerganon sanoi kuin transsissa. Matoro sulki laukun ja otti sen. “Meidän on siis aika poistua.”

“Ne eivät pääse ulos, tapetaan ne.”

“Valmistautukaa taisteluun.”, Summerganon sanoo.
“Me pääsemme pois, meitä ei estetä.”, Kapura kailottaa. Kolmikko uhkuu päättäväisyyttä, kun se vetää yhdessä miekat esiin.

Portaista kuului askelia. Portaiden päähän, kolmikon eteen ilmestyy vähäinen metsästäjä, joka tuntuu murenevan silmissä kohdatessaan horjumattoman kolmikon. Alempi kerros vaikuttaa kuhisevan metsästäjiä, äänistä päätellen, mutta tämä yksinäinen tiedustelija ottaa kirveensä esiin, valmistautuen sen kannalta kenties epätoivoiseen taisteluun.

Retro

Operaatio Beeta osa 30: Matkalaukkuloukko

Kommentoi

Xia, Metsästäjien linnakke, torni

“Matkalaukkuja..?”, Summerganon sanoo äimistyneenä. “Mitä hiivattia?”, Kapura kummastelee. Sillä sali on täynnä matkalaukkuja. “Ovelaa, minusta tuntuu, että nämä eivät ole ihan… viattomia. Ollaan varuillamme.”, Matoro toteaa ja kävelee edemmäs salissa. “Jospa pengotaan hieman.”, hän jatkaa ja nappaa satunnaisen laukun. Suga ja Kapura seuraavat esimerkkiä ja kolmikon onneksi laukuista ei paljastu mitään liian epämiellyttävää tai vaarallista. “Vain rojua.”, Kapura sanoo helpottuneena. “Ehkä, mutta tässä on kyllä jotain… outoa.”, Summerganon sanoo. Koko kolmikko tuntuu olevan samalla mielialalla: puoliksi huvittunut, puoliksi huolissaan ja hämmästynyt. “Kuka olisi arvannut, että päädymme penkomaan metsästäjien matkalaukkuja.”, Summerganon jatkaa avatessaan jälleen laukun, joka oli tällä kertaa täynnä erilaisia pieniä kapseleita, joissa ei kuitenkaan ollut mitään. He penkovat vielä jonkin aikaa, kunnes suurin osa laukuista on koluttu. Tarkistettujen laukkujen pinojen alta paljastuu vanannäköisiä, raskaita laukkuja. Matoro on ottamassa yhtä niistä, mutta…

“Ne ovat tuolla…”
“Hetkonen, taisin kuulla jotain!”, Matoro sanoo ja jähmettyy. Kapura ja Suga ovat hiirenhiljaa, kuulostellen. He kuulevat jostain askelia. Raskaita askelia.
“Ne tulevat.”, Kapura sanoo hiljaa.
He näkivät ovella, josta he tulivat kaksi suurta hahmoa. Huoneen vastakkaisen puoleen toinen ovi täyttyi myös muutamasta suurikokoisen metsästäjän varjosta.
“Me emme pääse ulos..”, Matoro voihkaisee.

Kolmikko kasaantuu yhteen hallin keskelle. Matoron löytämä vanha, musta ja merkillisesti kuvioitu laukku on heidän jalkojensa juuressa. Heidän jalkojensa juuressa lojui myös muutama muu laukku, jotka tuntuivat kiehtovan heitä. “Parasta ottaa nämä mukaan.”, Summerganon sanoi ja muut nyökkäsivät. Jokaisella kolmikosta oli nyt ksäissään matkalaukku ja he katsoivat miten suurikokoisia metsästäjiä lähestyi kahdelta suunnalta.

“Mitä ihmettä täällä on tapahtunut?”, yksi metsästäjä rääkyi nähdessään laukut.
“En minä tiedä, en ole juuri koskaan tutkinut tätä hallia.”, toinen vastasi murisevalla äänellä. Kolmikko perääntyi hitaasti kohti seinää, metsästäjien lähestyessä. Matoro yritti ampua kiipeilykoululla yhtä metsästäjää, mutta osuikin mystiseen laukkuun, jonka hän oli kasan alta löytänyt. Metsästäjä huomasi tämän ja laittoi jalkansa laukun päälle. Laukku ei liikahtanut metsästäjän vuoksi ja koukku palasi Matorolle. Metsästäjät luulivat, että Matoro yritti saada laukun ja kiinnostuivat siitä. Muutama suuntasi häijyn katseen kolmikkoon. “Ovatko nuo oikeasti noin tyhmiä…”, Summerganon kysyi ja samalla hetkellä metsästäjät riuhtaisivat laukun rajusti auki.

KA-BOOM

Laukku räjähti uskomattomalla voimalla, ja suurikokoiset metsästäjät sinkoilivat sinne tänne ja kiveä ja laukunpalasia lenteli ympäriinsä. Kolmikko oli niin kaukana hallin keskustasta, ettei kärsinyt ja he väistivät täpärästi seinää kohti sinkoutuneen metsästäjän ruhon. “Nopeasti, ovelle!”, Kapura huutaa ja kolmikko säntää ovelle, josta he eivät olleet vielä kulkeneet. He jättivät palavan ja räjähtäneen hallin taakseen, mukanaan kolme laukkua. “Toivottavasti nämä eivät räjähdä.”, Matoro sanoi kolmikon päästessä pois hallista. He olivat nyt porraskäytävässä. “Ylös.”, Matoro sanoi ja lähti kulkemaan edeltä. Summerganon kääntyi vielä kerran katsoakseen palavaan halliin. Liekkien ja savun keskeltä hän erotti, miten oviaukkoon (siihen, josta he olivat halliin saapuneet) ilmestyi suuri ja tumma hahmo.

“Huomaavatkohan he ollenkaan, että kävimme tuolla?”, Kapura hymähtää ja säntää sitten Sugan kanssa Matoron perään. Kolmikko pääsisi pian tornin seuraavaan kerrokseen.