Kaikki kirjoittajan MaKe artikkelit

En ole itsekriittinen, minä vaan kirjotan paskasti...
Retro

Sellin torakka

Kommentoi

Bio Klaanin Linnake, maanalainen käytävä

”Ei tarvetta käyttää voimaa”, raudoissa oleva Nazorak yritti rauhoitella takanaan seisovaa titaania, kuitenkin tullakseen vain tönäistyksi eteenpäin. ”Vaiti”, Bodyguard tokaisi matalalla äänellään. Kullanhopeinen Toa käveli heidän edessään. Nazorak näki edessään tunkkaisennäköisen betonikäytävän. Käytävän valaisivat vain muutamat katosta roikkuvat hehkulamput. Yksi niistä himmeni ja välkkyi vuoronperään. Se ilmeisesti piti vaihtaa. Kaksi vartijaa vankineen alkoi kävellä kalteriseinien täyttämää käytävä äeteenpäin. Nazorak katseli ympärilleen. Oli melko pimeää että sellien sisältö olisi näkynyt juurikaan. Pian Edessä kulkeva Toa Santor pysähtyi. Tämä poimi avaimen käteensä, painaen sen vieressään olevan sellin lukkoon.

*TSIK*

Mustanpuhuva kalteriovi aukesi inisten ja vinkuen. Bodyguard opasti Nazorakin seisomaan avonaisen oven eteen. Pian Nazora ktunsi kuinka käsiraudat poistettiin, tullen pia ntuupatuksi selliin. Toa paukautti sellin oven kiinni. Oven ja kaltereiden kontakti synnytti ikävän kalahduksen.

*TSIK*

Toa lukitsi jälleen sellin oven. Hetkessä molemmat olivat kävelemässä takaisin tulosuuntaan. Nazorak hieroi hetken kaikkia neljää rannettaan. Se loi katseen selliinsä. Seinät olivat värittömiä. Oikealla seinällä roikkui jonkin sortin vuode. Vassemmalla seinällä oli jonkin sortin lavuaari, hana, ja peili. Ikkunita ei ollut. Eipä se ollutkaan ihme näin maan alla. Torakan silmät alkoivat pikku hiljaa tottua pimeään. Se loi siinä samassa katseen vastakkaiseen selliin.

Musta, suurikokoinen hahmo istui veltossa asennossa sellin takaseinää vasten. Jos se olisi seissyt, se tuskin olisi mahtunut selliinsä. Hahmon käsivarret näyttivät oudon ohuilta olkapäihin ja kyynärvarsiin verrattuna. Molemmissa käsissään sillä oli nähtävästi kolme sormea. Hahmon kyynärvarret näyttivät sitlä, kuin niistä olisi revitty jotain irti. Sen mahdollisia kasvoja ei pystynyt havaitsemaan suuren kypärämäisen panssarin synnyttämän varjon takia. Sen selästä tuntui yhtyvän kattoon kaikenlaisia letkuja.

Nazorak asteli ihmettelevänä kohti sellinsä sänkyä.

Retro

Maken viimeinen haaste

Kommentoi

Klaanin linnakkeen sisämuuri

”BADABIMPELIBIMBULIBÄNG”, muurinharjalla tykin vieressä seisova Matoran Kuna huudahti mielissään. Muutama pudotettu viholliskone ei ollut paha Nro. 13:ksi kastetulla kuusipiippuisella ilmatorjuntatykillä. Matoran asetti aseen tähtäimen alas, laskeutuen sen takaosassa olevalta istuimelta. Hän loi katseen Klaanin kyläalueille. Vahinkojen korjaus tulisi kestämään. Monissa linnakkeen osissa roihusi edelleen. Jotkut lieskat tuntuivat kuitenkin kadonneen kuin itsestään. Tässä porukassa se ei kuitenkaan ollut mitään oudointa, mitä hän oli koskaan nähnyt. Matoran taputti uskollisen aseensa sivupaneelia helpottuneena. Uhka oli ainakin tällä kertaa ohi.

Matoran oli juuri astumassa alas muurilta, kun huomasi silmäkulmassaan jotain. Muutaman metrin portin päässä seisoi punainen, leimahteleva hahmo. Kuna oli näkevinään hahmon oransseissa silmissä leimuavan katseen, joka kohdistui suoraan portin lukkoon. Hahmon vieressä makasi sidottu, ruskea, kuusiraajainen otus, ilmeisesti yksi niistä hyökkääjistä. Sidottu Nazorak piti katseensa Matoranin tavoin punaisessa rahimiehessä. Tämän terävät hampaat erottuivat selvästi hahmon hengittäessä raskaasti.

Lopulta Maken voimat antoivat periksi. Moderaattori lyyhistyi maahan…

Retro

Kenkku paikka kuolla

Kommentoi

Klaanin linnakkeen kylää (taisemitäsiitäonjäljellä)

Palanutta puutavaraa oli pitkin poikin. Make nosti jalkaansa mahdollisimman korkealle. Hän halusi mielellään välttää kontaktin maasta törröttävän, keihäänkärkeä muistuttavan puukappaleen kanssa. Hengästynyt mode otti tukea tiiliseinästä. Hän ei osannut tarkkaan sanoa kuinka pirtkän matkan oli laahustanut, mutta sillä matkalla ei pitäisi tuntua kuin olisi jahdannut tyynysi vienyttä norsupäästäistä. Make käännähti, antaen koko selkämyksensä painautua seinään. Hiljalleen hän valui sitä pitkin istuen maassa. Oli pakko levähtää. Hänen vatsataan kuului erilaisia häiritseviä ääniä. Uusi kipuaalto. Make vaikeroi hieroen vatsaansa. Kesti hetken ennen kuin helpotti. Make kaivoi repustaan pienen valkoisen purkin. Hän pyöritti korkin auki, ottaen sisältä pienen tablettikapselin. Make rauhoittui. Hänen alavartalonsa tuntui heikolta. Ei auttanut kuin levätä hetki.

Make olisi voinut katsoa ympärillään olevia jäännöksiä linnakkeen Matorankyläalueista, mutta piti torkkujen ottoa otollisempana vaihtoehtona…
”KAPOW*
Make ehti ummistaa silmänsä muutamaksi minuutiksi, kunnes kovaääninen jysähdys katkaisi hänen ajatuksensa kuin sirkkeli mittanauhan. Make katsoi silmät ammollaan edessään kohoavaa savupilveä. Samassa suuri paine painoi hänet suoraan kiinni tiiliseinään. Make ampaisi kunnostaan huolimatta pystyyn, juosten pois kivimurikoiden ja puupökkelöiden tieltä. Kuultuaan toisen jysäyksen Make tajusi, ettei nyt kannattaisi pysähtyä. Jokainen askel sai Maken tuntemaan entistä enemmän siltä kuin hän olisi pian lysähtämässä maahan. Mutta hän vain jatkoi. Ja jatkoi. Väistellen romua niin ketterästi kuin osasi, hän jatkoi.

Välittämättä siitä, että hänen vauhtinsa hidastui, hän jatkoi. Ja jatkoi. Linnakkeen suuri päätorni näytti olevan aina vain lähempänä. Make joutui pian hätkähtämään muutaman metrin moden taakse tipahtavaan pommiin. Klaanilainen lennähti paineaallon voimasta jonkin matkaa eteenpäin, kierähtäen pari kertaa. Mode lätkähti oikealle kyljelleen tomuiseen maahan. Yhtäkkiä tuntui kuin hänen voimansa olisivat poissa. Make nosti päänsä ylös. Linnakkeelle oli vielä kymmenien metrien matka. Mutta jalat eivät vain kantaneet.

Make kirosi. Jos hän jäisi tähän makaamaan, lopulta joku pommi melko suurin todennäköisyyksin osuisi vielä hänen selkärankaansa. Make käännähti mahalleen, nostaen ylävartalonsa irti maasta. Hän päätti yrittää laahautua käsiensä voimalla Klaanin porteille. Voimat eivät kuitenkaan riittäneet kuin muutamaan kädennostoon. Make oli epätoivoinen. Tämä olisi pirun kenkku aika ja paikka kuolla…

Retro

Kaverini ovat pulassa…

Kommentoi

Lautta

Make nousi kyljelleen, katsoen suu ammollaan n. kilometrin päässä siaitsevaa Klaanin linnaketta. Mitä helkuttia siellä tapahtui? Suuret, oranssiharmaat savupatsaat värjäsivät koko rakennelman lähi-ilmaston. Mode onnistui erottamaan savun seassa lukuisia lenteleviä pieniä pisteitä. Tykkien ja räjähteiden laulu kaikui ilmassa. Pian uusi marjapensasta muistuttava pilvi nousi linnakkeen muurien takaa, kadoten ilmaan jonkin ajan päästä. Perämiesmatoran ilmeisesti kommentoi jotain. Make ei kuitenkaan kiinnittänyt tähän huomiota. Yö Kauhu oli pelkkää kananmunanheittoa tämän rinnalla. Vatsavaivoista viis, hänen olisi päästä sinne…

”Pysäytä”, Make tuhahti.
”…Mitäh?”
”Luuletko minua papukaijaksi?”
”…” Matoran ohjasi lautan joenpientareelle. Make nousi hitaasti ylös. ”H-hei”, Matoran ponnisti itsekin pystyyn rynnäten Maken luo, ”Mitä oikein aiot?” Lautan reuna painui hieman alas Maken talsiessa sen yli nurmiselle maalle.
”Menen sisään…”
”Tuossa kunnossa? Jos ne kaksi saisivat tietää, että päästin sinut tappelun keskelle tuossa tilassa, he tekisivät minusta leivinjauhetta!”
”Olen jo OK. Lääkkeet ovat auttaneet ja viimeisin satsi tuli ulos jo hyvän aikaa sitten. Ja älähän huoli. Hyvä jos ne kaksi saavat edes oksan poikki ilman apuvälineitä.” Make kohdisti katseensa Matoranista tuimasti kohti linnaketta. ”Sitä paitsi.. kaverini ovat pulassa.” Make puristi kätensä nyrkkiin. ”He olivat ensimmäisiä, jotka olivat valmiit hyväksymään minut sinä, mikä olen. Jollen tee heidän hyväkseen kaikkea mitä voin, en voi kutsua itseäni heidän ystäväkseen…”

”…Jos tyyppi puhuu tuollaisia saadakseen tahtonsa läpi, olisin melkoinen munapää ellen päästäisi sinua.” Matoran tuhahti. Make kääntyi katsomaan tätä hymyillen. Matoran hymyili takaisin. ”Älähän unohda näitä, Matoran huomautti heittäen ruskean nahkalaukun Makelle. Mode asetti laukun nauhan olkapäälleen. Make lähti vähin äänin kohti edessään olevaa metsikköä. Hänen takaansa kuului huudahdus; ”Hei! Olehan varovainen!” Make viittasi kädellään hyvästiksi.

Matoran pyyhki kyyneleen poskeltaan…

Retro

Sankarit ja konnat seilaamassa

Kommentoi

Lautta

Oli yö. Pieni puulautta lipu pitkin joen virrassa rauhallisesti. Lautalla oleva öljylamppu toimi valolähteenä. Ympärillä oli enimmäkseen käyrä -ja paljasrunkoisia puita, joiden lehdistö siaitsi latvoissa leveinä pehkoina. Make makasi rentona selällään lautalla olevalla huovalla, pitäen käsiään vatsallaan viltin päällä. Lautan perämies oli ollut mukavaa juttuseuraa.

”Ja sitten sanoin; ”Itse olet perunasäkki””, perämiesMatoran lopetti juttunsa.
Make naurahti makeasti. Matka oli kestänyt jo hyvän aikaa. Make mietti myös Snowien ja Kepen tilannetta. Oli kovin ikävää lopettaa moinen matka vain tyhmien vatsavaivojen takia. Samassa Make tunsi ikävän vihlaisun vatsansa vasemmalla puolella. Hän ulvahti. Matoran oli jo tottunut siihen. Vaikka hän ei tuntenutkaan Klaania niin hyvin, kävi hänen Klaanilaista sääliksi. Pian Make kuitenkin oli taas hiljaa kuin puhetaidoton hiiri.

Matoran nosti kätensä nojaten peräsimen ohjauskahvaa vasten, kohdistaen katseensa tähtitaivaalle. Hän kuitenkin huomasi taivaan rannassa jotain oranssihkoa. Vielä ei olisi pitänyt olla auringonnousun aika. Kenties jokin valoilmiö?
”Nääh”. Matoran ei jaksanut nyt ajatella moisia. Tämä oli jotain liian rentouttavaa.

Laituri

”Nooh”, Amazua päästi kuuluvan kysymyksen. Laituriin sidotulla, mustalla purjealuksella seisova, tummansinertävään takkiin ja lippalakkiin sonnustautunut Nazorak poimi mustanpuhuvan piipun suustaan.

”Lähinnä pintanaarmuja”, torakka aloitti. Tämän ääni oli äreä ja rosoinen. Torakan jalka paukahti muutamaan otteeseen kannen lankuille. ”Osa niistä hoituneen huomalla, mutta osa puutavarasta vaatii vaihtoa. Laivaa ei liene juuri huollettu kaappauksen jälkeen. Sotkuinenkin se on.”
Nazorak asteli lankkua pitkin takaisin laiturille. ”Nazorakien siirryttyä niihin metallisiin jätteihin, puuvenehuolto on vähentynyt. Mutta kaipa meitä löytyy miehiä tällaisen kunnostamiseen.”
”Kaunako se vie aikaa?”
”Kunnostusta, pintakäsittelyjä, paikkauksia, parhaimman tuloksen takaamiseksi koko siansonnan peruskunnostus, mutta se vie aikaa ja vaivaa. Ja varoja.”
Amazua napsautti (tai ainakin yritti) metallisia sormiaan, mistä seurasi pieni kipinänvälähdys. Pari piraattimatorania ilmestyi raahaten rahasäkkiä. Säkin sisältö kilisi voimakkaasti. Päästyään kapteeninsa vierelle ne löystivät säkin suuta supussa pitänyttä narua.
”Raha ei ole ongelma. Mutta työpanoksenne voi olla eri juttu.”
Torakka vastasi myönteisellä pään nyökäytyksellä. Palkkasoturi viittoi kahta alaistaan vetäytymään. ”Elikkäs, kauanko?” Amazua uusi kysymyksensä.
”Normiaika kolmesta neljään viikkoa. Kiireellisissä tapauksissa parikolme” laivaexpertti 1234 otti mielellään palkkasoturin asiakkaakseen.
”Kunnosta se mahdollisimman nopeasti. Jos pystytte sen lisäksi toteuttamaan pyytämäni lisäykset, maksan mahdollisesti ylimääräistä.”
”Uudistuksia? Kuten millaisia?”
”Hienoa että kysyit.” Palkkasoturi kaivoi esiin hieman ryttyisen paperinpalan. Torakka kumartui sen lähelle nähdäkseen sen kunnolla. ”…Opettelisit piirtämään.”

Lautta

”Mitä muikkua?” Make näki Klaanin suoraan edessään…

Retro

Moden kuolema

Kommentoi

Sairaalahuone

Hoitajamatoran seurasi sairaalahuoneen monitorilaitteita apeana. Saman tunnetilan kourissa vellova Kepe seisoi tämän vierellä, suunnaten pian takaisin sauraalavuoteella makaavan Maken luo, jakkaralla istuvan Snowmanin viereen.

”Pelkään ,ettei mitään ole enää tehtävissä”, vuoteen toisella puolella potilaan tilaa tarkkaillut tohtori totesi vaimeasti. Koneita seurannut hoitaja käänsi katseensa nelikon suuntaan. Tätä hän eniten vihasi työssään.
”Make, et saa kuolla”, Snowie puristi lakanan reunusta.
Make makasi hienonvalkoisella vuoteella lähes elottomana. Tämän sydänkivi näytti useaan otteeseen himmenevän pysyvästi. ”Älä sure.” Maken puhe kuulosti rauhalliselta. Hänen kasvonsa olivat kalpeat. Tuntui, että hän olisi kyennyt puhumaan vain vaivoin. ”Pian… olen yhtä menneiden kanssa.”
”Make…”, Kepe kumartui hieman lähemmäs toveriaan.
Make yskähti. ”…Snowie.” Make käänsi päänsä tätä kohti. ”Se olet sinä, vanha ystävä.” Make nosti kättään ystävänsä suuntaan. Se tärisi. ”Luovutan modekiveni. Kuten se luovutettiin minulle.” Snowie oli hämmentynyt. Hän kyllä ymmärsi, mitä Make tarkoitti.
”Mutta Make. Olen.. vain lumiukko.” Snowie asetti kätensä torjuvasti eteensä. ”E-en ole sen arvoinen.”

”En minäkään ollut.” Maken käsi olisi ehkä valahtanut alas, jollei Lumiukko olisi tarttunut siihen tiukasti omillaan. ”Mutta vielä löytyy soturi, köh, joka auttaa Klaania voittamaan sodan.” Snowie irroitti otteensa Maken kädestä. Tämä työnsi sen reitensä vieressä olevaan ruskeaan nahkalaukkuun. Nyrkinkokoinen, vihreä, kristallimainen kivi paljastui sen sisältä. Kiven hehku loi vihreän vivahteen huoneen synkkään valaistukseen.
Make suuntasi modekiveä pitelevän, tärisevän kätensä hitaasti Snowieta kohti. ”Kunnes kaikki ovat… yhtä.” Maken voimat loppuivat. Hän ei kyennyt pitämään otettaan kivestä. Se lipsui hänen sormistaan, kohti lattiaa. Sekä Snowie että Kepe hätkähtivät. Lumiukko sai nipin napin estettyä kiven iskeytymisen kivilattiaan. Hän asetti kiven rintaansa vasten. Klaanilainen kantaisi sitä kunnialla…

Monitorin halki useaan kertaan kulkenut tärähtelevä viiva muuttui hitaasti kokonaan suoraksi. Maken sydänkivi loisti vielä hetken kirkkaimmillaan, ennen hidasta vaipumista ikuiseen lepoon. Hänen päänsä asettui tyynyä vasten…

Kyynelehtivä Snowie painoi päänsä sängynreunaa vasten. Kepe sulki silmänsä, kääntäen päänsä poispäin…

”Ja höpsistä”, jakkaralla istuva Snowie topuutteli tilaansa kauhuskenaarioivaa moderaattoria.

[spoil]http://www.youtube.com/watch?v=h_ULg4RSy5Y Kyllä, otin tästä kaiken irti.[/spoil]

Retro

Porakäsi 418

Kommentoi

Mustien Nazorakien maanalainen tukikohta

Useat valonheittimet ja loisteputkivalot valaisivat suuren, kivisen, ympyräisen huomeen seinistä ja katoista käsin. Kaikkialla huoneen reunoilla oli laatikkomaisia tietokoneita litteine näyttöineen. Mustia Nazorakeja hääräsi pitkin poikin erilaisten laitteiden ja papereiden kimpussa. Huoneen toisessa päässä oli pienempi avonainen tila, jossa siaitsi muutama tunneli, jotka johtivat laajempiin verkostoihin. Erästä pientä mineraaleja kuljettavaa ajoneuvoa ajavaa torakkaa käskettiin viemään lastinsa käsiteltäväksi.

Lähetti juoksi portaikkoa pitkin huoneen toisessa päässä olevalle tasanteelle. Muuhun huoneeseen verrattuna se oli melko vähänvalaistu. Tasanteen keskellä, kivisellä situimella istui eräs lähes mustan puhuva Nazorak. Tämän vieressä seisoi toinen. Tämä osoitteli sormellaan erilaisia paikkoja pienellä pöydällä olevaa kartastoa. Pieni valaisin päydän reunalla toimi valonlähteenä.

”Sortumisvaara on suuri”, seisova assistenttitorakka osoitti punaisella merkittyä pistettä. Kivisellä istuimella oleskeleva torakka hieroi leukaansa. Hän aprikoi.
”Keskeyttäkää työt väliaikaisesti. Vahvistakaa tunnelin rakenteet. Myöntäkää käytettäväksi niin paljon teräspalkkeja kuin on tarpeen. Mikä on sektori 17:n tunnelin 34 H:n tilanne?”
Tasanteelle kavunnut lähettitorakka tömisti jalallaan saadakseen huomiota. Se asettui niin suoraan ryhtiin kuin pysty, tehden kunniaa.

”Herra komentaja. Kontaktimme kyseisen tunnelin työläisiin katkesivat eilen. Lähetimme toisen ryhmän tarkistamaan tilannetta. Ryhmä löytyi tunneliverkoston ulkopuolelta. Kuolleina.”
Komentajatorakka havahtui hieman. ”…kuolleina?” Lähetti nyökkäsi vaimeasti, jatkaen raporttiaan: ”Heidät oli hoideltu melko väkivaltaisesti ja raa’asti. Porayksikkö selvisi lievin vaurioin.”

Komentaja käänsi katseensa suora eteensä, nousten tuolistaan. ”Etsikää vapaa ryhmä. Myöntäkää kaivuri 5 heidän käyttöönsä suorittamaan kyseisen tunnelin kaivuutyöt päätköseen. Käskekää heidän ottaa myös pari teknikkoa mukaansa huoltotöitä varten. Toimikaa”, komentaja viittoi vasemmanpuoleisen torakan suuntaan.
Tämä otti pöydällä olevan kartan mukaansa, käärien sen rullalle, astellen pian portaikkoa alas. Komentaja asteli hitaasti tasanteen reunalle. Tämän hieno, krominen poraproteesi kiilsi kattovalojen alla. Proteesilla varustetun oikean käden kyynärvarsi oli lähes kokonaan koneistojen peitossa. Erääseen proteesin paneeliin oli kirjattu kuluneilla kirjaimilla kolme numeroa: ”418”.

”Klaanilaisia?”
”Mitä ilmeisimmin”, lähetti vastasi komentajalleen tietäväisesti.

[spoil]Mitä?? 418 on kokonaan Tongun suunnittelema. Proteesia myöten.[/spoil]