Kaikki kirjoittajan Utare-Pongu-Saatana artikkelit

Zyglakit vs. eläimet

Zyglak-luolasto

“Hyvä Rahini”, tuntematon ääni sanoi, “Lopeta nuo ärsyttävät pienet oliot”

Teräkaivaja syöksyi kohti Troopperia ja Kongubossia. Ilman Toa kiipesi kielekkeellä ja lähti liitäen pelastamaan Troopperin. Toa sai otettua kiinni hänestä, mutta Konguboss ei kuitenkaan kestänyt kantaa toista Toaa pitkään, joten hän joutui tiputtamaan tulen Toan kesken matkan kielekkeelle, jossa hän olisi edes vähän aikaa turvassa.

“Löysitkö muuten köyteni?”
“Ai”, Kongbuoss huomasi, “se oli siis sinun”
“Juu”, Tulen Toa hymähti.

Ilman Toa väistöi kiveä, joka lensi häntä päin. Samalla hän huomasi Gukon lentävän luolan sisälle. Toa oli helpottunut, mutta jotain tapahtui. Gukko ei ollutkaan ystävällinen vaan lähti lentämään suoraan Toaa päin. Hän ihmetteli mitä ihmettä oli tekeillä. Samalla tulen Toa ampui sähköpulssipistoolilla lintua, jolloin se putosi alas.

“Ette pärjää Raheilleni”, ääni kuului.
“Kuka olet?”, Konguboss kyseli peloissaan, “Mitä sinä haluat?”
“Rahaa”
“Maksetaanko sinulle?”
“Joo”
“Häh?”
“Joo”
“Häh?”
“Joo”
“Häh?”, Konguboss raivostui, “NYT LOPETA TUO PELLEILY!”
“Joo”

Toa otti esiin kirveensä ja alkoi kanavoida elementtivoimiansa. Samalla tunnelista alkoi kuulua outoja ääniä.

“Voi pyhä Mata Nui!” ilman Toa huomasi.
“Samat sanat”, tulen Toa yhtyi mielipiteeseen.
“APUUUUUUUUUUUVAAAAAAA!”, ääni huusi.

Samalla lauma Zyglakeita juoksi päin Rahia, Toia ja henkilöä, jonka ääni kuului.

He kaikki lähtivät juoksemaan. Jopa Teräkaivajakin lähti pakoon, kun taas Gukko lähti lentoon. Toat menivät koloon, josta Konguboss löysi Troopperin. Pari Zyglakkia seurasivat heitä koloon.

“Tiesitkö, että Zyglakit voivat levittää orgaanista Protodermis-tautia ja he käyttävät tikareita ja keihäitä?” Troopperi kysyi toiselta Toalta.
“Nytkö sitten kerrot tuon?”
“Seuraa tänne”, tulen Toa selitti, “Zyglakit eivät mahdu tästä ja saavumme saman kokoiselle aukiolle kuin äsken”

Toat livahtivat koloon ja pääsivät aukoille. Gukko oli lentänyt aukiolle myös.

“En tiennyt, että Gukot ovat näin viisaita”, Konguboss oivalsi.

Toat nousivat Gukon selkään ja lähtivät pakoon Zyglakeita.

***

“Rahi jyrää Zyglakit!”

Teräkaivaja lähti jyräämään Zyglakeita, mutta ei mennyt pitkään Rahi kaatui maahan kuolleena. Henkilö, jonka nimeä en ole vielä kertonut teille, lähti juoksemaan pakoon Zyglakeita, mutta yksi tikareista, jonka Zyglak heitti osui häneen. Hän lähti pakoon omalla Gukollansa luolastosta vahingoittuneena. Hän saattoi saada tartunnan.

Gukkotarha

Bio-Klaani

Päivä oli koittanut ja Konguboss oli levännyt huoneessaan rauhassa. Hän päätti lähteä kävelylle. Hän otti korttinsa pöydältä ja lähti kävelemään rappusia alas respaan, jossa hän löysi erilaisia esitteitä Bio-Klaanin saaresta. Konguboss otti niitä mukaansa.

Toa oli myös saanut repun respasta, johon hän voisi laittaa tavaroitansa. Repussa oli tällä hetkellä veitsi, valokivi, vesipulloja ja esitteitä. Hän otti repustaan esitteen, jonka otsikkona oli “Hae Gukkosi meiltä”. Toa ajatteli, että se sopisi hänelle. Samalla hän sai takauman, kun hän oli vielä Matoran.

“Hei, Konguboss” Matoran komensi hädissään, “tule alas sieltä heti!”
“Mitä?” Konguboss ihmetteli “Lennän vain Gukkoa.”

Takauma loppui ja Toa oli hämillään. Hän lähti matkaan Lehu-metsän halki Gukko-farmille. Metsässä oli tällä kertaa valoisaa ja rauhallista, mutta hän muisti silti yön tapahtumat. Pian hän saapui farmille.

Gukko-farmi

“Tervetuloa Gukko-farmille”, ääni kuului.
“Kiitos”, Toa pyysi, “haluaisin Gukon.”
“Minkälaisen Gukon haluat?” Gukon kouluttaja kysyi.
“Minä haluaisin hyväkuntoisen”, hän aneli.
“Meillä on juuri sopiva sinulle”, Matoran kertoi, “mutta minulla olisi sinulle tehtävä.”
“Minkälainen tehtävä?” Toa kysyi. “Saako siinä lentää Gukolla?”
“Kyllä”, Matoran vastasi. “Sinun pitää pelastaa eräs ystäväni, joka ei ole palannut Zylag-luolista. Pelkään, että hän ei voi hyvin. Luolat sijaitsevat poihjoisella puolella saarta, enemmän luoteessa.”
“Tottakai minä autan”
“Kiitos”, Matoran sanoi, “saat Gukon ilmaiseksi, jos tuot hänet elävänä.”
“Tietenkin” Toa vastasi. “En minä ystävää yksin jätä.
“Näkemiin.”

Toa kiipesi punertavan Gukon selkään ja lähti matkaan.

Gukko-farmilta luolastoon

Hän lensi komean mount Ämkoon yli. Pian hän saapui ei-kenenkään-maalle. Siellä oli aivan kuivaa ja kuumaa. Vuorelta tuleva kylmä ilma saattoi vähän viilentää aavikolta tuntuvaa paikkaa, mutta silti tuntui kuumalta. Toa ja Gukko väsyivät kummatkin. Väsynyt Toa kaivoi repustaan kaksi vesipulloa. Toisen hän joi itse ja toisen antoi Gukolle. He saapuivat luolaston yläpuolelle. He laskeutuivat.

Zyglak-luolasto

“Minä lähden nyt pelastamaan sen Matoranin ystävän”, Toa sanoi Gukolle. “Älä huoli, minä en jätä sinua.”

Konguboss kiipesi roikkuvaa narua pitkin alas luolastoon. Hän ihmetteli, että oliko joku täällä. Hän aisti, että hän ei olisi yksin siellä. Hän älysi, että jos Matoranin ystävä olisi kiivennyt natusta alas hän olisi jo palannut.

Toa alkoi kuulla taas samoja ääniä kuin yöllä. Konguboss otti vihreän kirveensä esille. Hän kuuli murinaa ja huomasi jotakin. Hänen edessään oli erittäin suuri Teräkaivaja, jolla oli kirkkaan punaiset silmät. Konguboss ei epäröinyt vaan lähti juoksemaan pakoon laittaen kirveensä takaisin selkään. Onneksi hän oli nopea ja ketterä. Hän juoksi niin lujaa kuin pystyi. Pian hän kaatui. Hän kaatui harmaaseen Kanohiin. Konguboss tiesi, että se oli Hau. Hän pisti sen reppuunsa ja huomasi, että Teräkaivaja suuntasi taas hänen suuntaansa. Toa juoksi pakoon henkensä edestä. Kivet lensivät Kongubossia päin, mutta hän vain väisti ne kuin mitään ei olisi edes suunnannut Toaa päin. Pian hän huomasi pienen tunnelin, johon Rahi ei mahtuisi. Siellä oli valoa ja naamionsa menttänyt Toa.

“Kuka sinä olet?”
“Minä?”
“Sinä”
“Aa”, Toa kertoi, “minä olen Troopperi. En ole päässyt täältä pois, koska tuolla on tuo Teräkaivaja. Yhtään Zyglakia en ole vielä nähnyt.”
“Hyvä näin”, Konguboss totesi, “Toivottavasti ei törmätäkään.”

Pian luolastosta kuului taas mörinää. Konguboss ojensi löytämänsä Haun Troopperille.

“Häivytään täältä”

Toat lähtivät juoksemaan isolle aukiolle mistä näkyi valoa. Ilman Toa tiesi, että Gukko pystyisi laskeutumaan sinne. Toa vihelsi, mutta ei tullut heidän luokseen. Konguboss tiesi, että jokin on vialla.

Puukko ja säkkituoli

Bio-Klaani

Aamu oli jo noussut vihreä Toa käveli hassusti ja iloisesti tietä eteenpäin, ehkä vähän helpottuneenakin. Toa kysyi hänen ohitse kävelevältä Matoranilta saako Klaanista majapaikkaa. Matoran opasti Toan respalle.

“Kiitos”, Konguboss pyysi, mutta Matoran oli jo häipynyt. Samalla hän ihmetteli mihin kaikki katoavat.

“Hei”, respa-täti-2 puhi kohteliaasti, “haluatteko huoneen?”
“Kyllä”, Toa vastasi kohteliaasti, “kiitos.”
“Huone 169”, respa-täti-2 kertoi ja ojensi kortin, “toinen kerros.”

Toa kiitti ja lähti kävelemään yläkertaa kohti. Hän nousi rappusia ylös. Samalla hän huomasi erään punamustan pimeyden metsästäjän käveleveän kohti itseään. Konguboss otti puukkonsa esille.

“Varovaisesti kaveri tai käy huonosti”, pimeyden metsästäjä varoitti ja jatkoi matkaa.

Toa pisti puukkonsa piiloon ja jatkoi myös matkaansa. Pian hän saapui omaan kerrokseensa ja alkoi etsimään huonettaan. Hän löysi huoneen. Toa avasi oven ja siellä oli televisio päällä, jossa hänet toivotettiin tervetulleeksi Bio-Klaanin linnoitukseen. Hän istuutui huoneessa olevaan säkkituoliin. Pian hän huomasi kirjeen pöydällä.

Erittäin synkkä metsä

Lehu-metsä

Konguboss lähti kävelemään etelään väsyneenä Lehu-metsästä kohti linnoitusta. Aurinko oli jo laskenut aikoja sitten. Oli yö. Metsässä oli erittäin sykkää ja hyvä jos näki eteensä. Toa näki. Matoran oli antanut hänelle valokiven, jota Toa voisi käyttää pimeällä.

Konguboss tunsi, että jokin seurasi häntä. Hän ei tiennyt mikä, mutta karmivalta se tuntui. Hänen päässään soi koko aika “I’m coming for you”, mutta Toa tiesi, että se on vain hänen päässään soivaa kuvitelmaa. Toa katsoi takanaan oleviin puskiin ja näki, että jokin liikahti. Konguboss säikähti.

“Kuka siellä?” Toa kyseli peloissaan.

Mitään ei kuulunut. Oli aivan hiljaista. Toa jatkoi matkaa. Hän käveli eteenpäin ja huomasi punaiset silmät kurkistavan puskasta. Toa lähti juoksemaan pakoon hädissään. Toa kuuli taas ääniä, tällä kertaa se oli naurua. Toa vapisi pelosta. Hän ei kyennyt juoksemaan paljoa jalkavammansa takia. Hän oli saanut sen tappelussa majatalossa. Pian Toa tiesi saapuvansa Bio-Klaaniin. Hän oli aivan varma.

Pian hän saapui Bio-Klaanin linnoitukselle.

Bio-Klaani

Konguboss ihmetteli, mikä ihmeen jättiportti oli hänen edessään. Toa näki erään Turagan, joka kävili ohitse.

“Anteeksi”, Toa kysyi, “miten tästä pääsee sisälle?”
“Et pääse, jos et ole Klaanin jäsen.”
“Mikä ihmeen ‘klaani’?”
“Anteeksi”, Turaga korjasi, “Klaani.”
“Isolla kirjaimella?”
“Juu.”
“Ahaa”, Toa mietiskeli ja huomasi Turagan häipyneen.

Portti aukesi. Portinvartiat Pakua ja Tewku avasivat portin. Toa älysi, että Turaga oli kehottanut vartijoita avaamaan portin. Turaga oli aistinut jotain hyvää ja erityista hänessä. Pakua toivotti Toan tervetulleeksi. Toa lähti etsimään itselleen majapaikkaa.

Vihreää teetä

Takauma

Matoran hyppeli hyppynarulla. Hän kaatui. Hän muisti nähneensä jonkun, jonkun toamaisen olennon. Olento tuli lähemmäksi. Hän auttoi Matoranin pystyyn.

“TROLOLOLOLOLO!” Toa alkoi laulaa.

Matoran juoksi pakoon. Hän törmäsi puuhuun ja menetti muistinsa.

“Herätys, herätys!”

Lehu-metsä

“Herää, Konguboss, herätys”

“Mitä oikein tapahtui?” KooBee kysyi.

“Menetit muistisi hetkeksi”, Matoran kertoi “anna kuin keitän sinulle teetä.”

Toa seurasi Matorania, he istuivat pöydän ääreen.

“Mitä teetä sinä otat?”

“Voisin ottaa vihreää teetä”

“Tässä”, Matoran sanoi “ole hyvä!”

Konguboss ja Matoran juttelivat hetken. Matoran kertoi Toalle linnoituksesta joka sijaitsee eteläisellä saarella.

Konguboss lähti matkaan.

Koobee lävistää puukkonsa

Lehu-metsä

Ilman Toa ottaa kirveensä esiin ja astuu sisään puiseen majataloon. Hän hyökkää Werekkin kimppuun. Werekk tönäisee hänet päin majatalon ulkopuolella sijaitsevaa puuta.

Toa kiipeää vähälehtiseen puuhun. Hän lähtee liitämään, käyttäen Miruansa, kohti Werekkiä. Hän saa otteen Werekkistä. Yksi Skakdeista hiipii KooBeen taakse ja yrittää tappaa hänet, mutta Toa huomaa sen ja ottaa nopeasti esille puukkonsa ja lävistää sen lopettaen Skakdin. Eräs Matoran säikähtää. Werekk tönäisi KooBeen päin seinää, ja lujaa, jolloin hän menetti muistinsa.

Werekk ja toinen Skakdi lähtivät juoksemaan pakoon.

Le-Matoraneja oli mennyt puihin piiloon peloissaan jousipyssyjen kanssa. Werekk juoksi nopeampaa kuin toinen Skakdi.

“Odota!”, Skakdi huusi hädissään, “EIII!!”

Le-Matoranit ampuivat Skakdia monesta eri piilopaikasta.

Kongubossi, joka naisen lossi

Lehu-metsä

Kanisteri seilaa merellä. Yksinäisyydessä. Keskellä ei mitään. Kunnes kanisteri törmää Bio-Klaanin saarelle, lähelle Lehu-metsää. Kanisteri avautuu. Kanisterin sisältä nousee Toa, joka on menettänyt naamionsa. Hän on Konguboss. KooBee lähtee kävelemään kohti metsää, koska hän on tottunut asumaan metsässä. Hän ottaa puukkonsa esiin, koska epäilee jotain pahaa tapahtuvan. Hän huomaa, että metsässä on elämää ja näkee, että he ovat Matoraneja.

KooBee kävelee talon sisälle.