Kaikki kirjoittajan Killjoy artikkelit

Saatanallisin teksti juontaa tiensä Mordorista.

Ilonpilaaja kohtaa erään tontun

Klaanin saaren eteläinen rannikko.

GS liihotti rantakalliolle ja punainen metsästäjä sen selässä hyppäsi omille jaloilleen. Killjoy tähyili alas vesirajaan ja hänen silmänsä tarkkailivat pientä kivistä mökkiä, jonka alla kohoavaa kalliota aallokko röykytti tauotta.

Mökin sisällä pieni punainen matoran sulatti jotain valtavassa, ratisevassa, hammasrattaita täynnä olevassa koneessa. Matoran kääntyi ovea kohti ja ihmettel, miksi se oli yllättäen auki. Hän meni sulkemaan oven, jolloin hänen takaansa kuului matala mekaaninen ääni:

”Pitkästä aikaa, Creedy.”

Creedyksi kutsuttu matoran sävähti ja kääntyi nähdäkseen Killjoyn nojailevan hänen takkaansa.

”Killjoy! Hyvänen aika, mikä suo minulle tämän… tämän kunnian?”

”Älä mielistele Creedy, sinä tiedät miksi olen täällä.”

Creedy nyökkäsi ja käveli mökin kauimmaiseen nurkkaukseen ja painoi kätensä yhteen kivistä seinässä. Sen seurauksena koko nurkan seinä nousi ylös paljastaen suuren valikoiman aseita.
Killjoy käveli asevarastolle ja alkoi valikoimaan. Hän kiinnitti vyölleen liitti ranteisiinsa useita pieniä laitteita, jotka Killjoyn haarniska tunnisti ja siirsi ne itsensä sisään. Vähän aikaa touhuttuaan Killjoy lopulta asteli takaisin Creedyn luo.

”Ja nyt vielä se viimeinen.”

Creedy kaivoi mattonsa alta ruskean vanhan kirjekuoreen ja ojensi sen sisältä vapisevin käsin pienen avainkortin Kiljoylle, joka asetti sen sille sopivaan koloon haarniskansa sivussa.
Creedy pudisteli merkillisen muotoista, kanohitonta päätään huolestuneena

”Minä luulin, että et koskaan aikonut kaivaa niitä esiin?”

Killjoy käveli hitaasti matoranin ovelle, mutta kääntyi vielä kerran.

”Vanha tuttuni on lähtenyt liikekannalle ja teidän tuttunne ovat jo liikkeellä ja kuhisevat jo Mt. Ämköön juurella. Jos invaasio tulee, Klaani tarvitsee armeijan.”

”Tietävätkö muut?”, Creedy tiedusteli varovaisesti.

”Eivät, eivätkä saakaan tietää, ennen kuin olemme varmoja. Ja mitä tulee minun tuttujeni puuhiin… ninun täytyy löytää eräs. Häntä täytyy varoittaa.”

Creedy kääntyi takaisin töidensä pariin.

”Luulin, että et pitänyt Guardianista, sen jälkeen mitä hän teki sinulle.”

Killjoy kääntyi takaisin ovelle.

”En pidäkään… mutta erikoiset tilanteet vaativat erikoisia toimia.”

”Olemmeko tasoissa Killjoy? Minä säilytin tuota pirulaista vuosikymmeniä.”, Creedy kysyi, jättäen huomiotta Killjoyn selostuksen.

”Olemme.”

Vain muutamaa minuuttia myöhemmin Killjoyn Gukko ylitti Creedyn mökin. Creedy katsoi näkyä ikkunastaan, kunnes Killjoysta ei näkynyt enää kuin kaukainen piste taivaalla.

”Minä todella toivon, että tiedät, mitä teet. Onnea matkaan.”

Herra Ilonpilaaja lähtee omille teilleen

Matka-aikomukset keskeytyivät jo kolmannen lentävän objektin saapuessa klaanilaisten tykö. Punamusta, pienen hyönteisen kokoinen robotti surahteli Killjoyn eteen ja yhdellä ketterällä syöksyllä kiinnitti itsensä saumattomaksi osaksi punamustan metsästäjän haarniskaa.

”Ja missä sinäkin olet ollut… luulin jo sinut kadonneeksi.”

Valot välkkyivät Killjoyn kypärän sisällä ja muut seurasivat sivusta, kuinka Killjoy analysoi pienen vakoojansa tuomaa tietoa. Metsästäjä päästi huolestuneenkuuloisen murahduksen ja kääntyi sitten kohtaamaan toverinsa.

”Jatkakaa matkaanne. Minä ja GS lähdemme etelään. Minun täytyy käydä tapaamassa vanhaa ystävää.”

Umbra nyökkäsi ja muutkin näyttivät hyväksyntänsä. Jake kuitenkin oli ihmeissään.

”Sinulla on Gukko! Tehän olisitte voineet lentää pois milloin vain.”
.
”GS ei jaksa kantaa kuin yhtä kerrallaan. Matka täältä pois olisi niin pitkä, että loput ehtisivät paikalle nopeammin jalan”, Killjoy huomautti kärkkäästi.

Matoro astui esiin lähtöä tekemästä ryhmästä ja veti Killjoyn sivummalle: ”En tiedä mitä yrität tai etsit, mutta toivon, että tiedät mitä teet. Jotain on tapahtumassa Killjoy ja meidän täytyy pitää rivimme ehyenä.”

”En sano mitään, ennen kuin tietoni on varmaa. En jaa mitään virheellistä, se vain hukkaisi kaikkien aikaa.”

”Kerro jotain, jotain mikä antaa meille osviittaa.”

Killjoy madalsi ääntään etteivät muut kuulisi: ”Rahien viimeaikainen outo käytös ei ole sattumaa. Ne ovat osa luontoa, joten luonnossa tai maaperässä on tapahtumassa suuri mullistus. Luulen, että kuka ikinä onkaan Nazorakien aktiivisuuden takana tietää tästä jotain ja aion ottaa selvää, mitä.”

Matoro kääntyi takaisin muiden luo, jotka olivat jo valmiita lähtöön.

”Onnea matkaan siis, Killjoy.”

Killjoy nousi GS:n selkään ja valmistautui jättämään loput klaanilaisista taakseen.

”Kulkekaa vahvoina.”

Ja yhtä gukkomaista suhahdusta myöhemmin, metsästäjä kiiti kohti taivasta.

Kapuraa paleltaa ja kirje Sugalta

Leiri oli pystyssä ennen kuin Kapura ehti Karzahnia sanoa. Tulen toa oli myös saanut pienen leiritulen aikaiseksi.

”Killjoy, kertoiko Summerganon enempää? Täällä tapahtuu vähän turhan paljon minun makuuni. Apujoukkoja luvassa?”

Killjoy pudisti päätään.

”Ei mitään. Ganonin viesti kertoi vain oleellisen. Tosin kuulin kyllä muutamalta matoranilta, että Mt. ÄmKoolle oltaisiin lähettämässä tutkimusryhmää rahijahtiin, mutta he ovat todennäköisesti jo tulleet ja menneet.”

”Lähdetään jatkamaan matkaa aamulla”, Umbra totesi haukotellen, ”On parempi ettemme liiku öisin, emme edelleenkään tiedä mitä kaikkea täällä kuhisee.”

”Mutta meillä on isompi ongelma”, Matoro sanoi, ”Minä olen jään toa, joten kestän kylmyyden hyvin, mutta entäs te?”

Umbra naurahti: ”Älä minusta huoli, olen tottunut kylmään.”

”Näetkö tämän puvun? Tällä sisällä on ikuinen helleaalto”, Killjoy murahti.

Kapura ei ollut aivan samoilla linjoilla. Hytisevä toa yritti mumista jotain vastaukseksi.

”Täällä on kylmä! Minua ei ole tehty tällaisiin paikkoihin.”

Tärisevän toan lause kuitenkin keskeytyi, kun taivaalta, kohti leiriläisiä, syöksyi tuttu Gukko-lintu.

”GS! Hyvä tyttö, sinä löysit meidät.” Killjoy ”leperteli”, taputtaen Gukonsa päätä.
Gukon kaulasta tipahti kirje. Se oli Summerganonilta.

Killjoyn pommi

Rahi rysähti kömpelösti keskelle tunnelia. Killjoy, Umbra ja Kapura nostivat itsensä ylös. Punamustan metsästäjän huomio kiinnittyi ensimmäisenä Matoroon.

”Kyllä teitä on saanut etsiä.”

”Olen pahoillani, törmättiin tuttuihin…,” Matoro lausui ja lähetti lisää jääsäteitä lähestyviä nazorakeja kohti.

”Mutta toit näköjään itsekin vieraan”, hän jatkoi.

Killjoy kohotti miekkansa ilmaan ja vastasi ennen taisteluun liittymistä: ”Sentään vain yhden.”

Kapura ja Matoro hoitelivat Nazorakeja, joita tulvi nyt joka kolosta. Killjoy vilkaisi Umbraan ja sitten rahiin.

”Minulla on suunnitelma, hämää rahia sen verran, että saan rannepommini toiminaan, yritetään syöttää se sille.”

”Pommi?” Umbra ihmetteli. ”Mistä sinä sellaisen olet saanut?”

”Lakkaa kyseenalaistamasta ja toimi!”, Killjoy karjahti taistelun metakan ylitse. Umbra tarttui tuumasta toimeen.

”Tule tänne pösilö, tänne!”

Rahi lähti juoksemaan Umbraa kohti, mutta toa väisti tämän nopealla hypyllä.
Killjoy oli kyyristynyt irroittamaan rannepanssariaan, saaden sen lopulta irti. Killjoy heitti irronneen räjähteen valtavalla voimalla kohti rahin suuta, mutta osuikin petoa suoraan silmään, kimmottaen pommin maahan.

Rahi mylväisi korviahuumaavasti ja lähti vauhkoontuneena juoksemaan tunnelia listien samalla useita Nazorakeja alleen. Tilanne rauhoittui ja sankarit laskivat huojentuneena aseensa. Killjoy ei kuitenkaan edelleen rauhoittununt.

”Tuota, meillä on ongelma.”

”Miten, niin? Mehän juuri voitimme tappelun.” Kapura ihmetteli.

Killjoy osoitti maassa olevaa pommiaan, jonka ajastin näytti parhaillaan kahtakymmentäkolmea sekuntia. Tunnelin sortuminen oli johtanut kaikkien ulospääsyreittien katkeamiseen. Sankarien tulevaisuus näytti räjähtävän ankealta.

Herra Ilonpilaajalla on motivaatio hukassa

Kummitusten Räme

Killjoy eteni, mutta hitaasti. Metsästäjä kahlasi polviaan myöten paksussa vetisessä liejussa. Harmaat kasvot metsästäjän kypärän takana paistoivat inhoa. Punamustan soturin ajatukset keksivät kilpaa epämiellyttäviä tapoja kuvailla tilannetta.

”Vettä, miksi vettä? Kaikista maailman paikoista ne älyn jättiläiset päättivät mennä suolle. Ja äh… minä ruostun.”

Killjoy saapui pienelle aukealle ja huomasi, että hänen seuraamansa jäljet jakautuvat nyt kaikki eri suuntiin. Killjoy ei voinut enää peittää turhautumistaan.

”Miksi halvatun halvatussa te nyt noin muka tekisitte? Ihan kuin te tahallanne etsisitte hankaluuksia.”

Hetken tilannetta punnittuaan Killjoy päätti lähteä keskimmäisten jälkien perään, askeleet hetki hetkiltä raskaampina. Metsästäjän motivaatio toien perässä juoksemiseen ei ollut korkeimmillaan.

”Tästä tulee pitkä päivä.”

Lintuviesti Sugalle

Kummitusten Räme

Killjoyn Gukko liiteli majesteettisesti rämeen yllä. Sumu alhaalla oli sankkaa, eikä Killjoy täten havainnut pienintäkään liikettä märkivässä kasvustossa. Killjoyn käskystä Gukko lähti syöksykiitoon suoraan alaspäin, laskeutuen hurjapäisesti suon läpi kulkevan polun viereen. Polkusta kykeni erottamaan useita tuoreita jalanjälkiä. Killjoy oli menossa oikeaan suuntaan.

Metsästäjä kääntyi Gukkoaan kohti, kaivoi esiin käärön tämän satulan tarvikepussista ja alkoi kirjoittaa:

Summerganon.

Matoro, Umbra ja Kapura ovat menneet suoraan ytimeen. Lähden perään välittömästi. Lähetä Gukkoni takaisin perinteisen asepakettini kanssa. Viimeaikaiset tapahtumat huomioon ottaen on parempi varustautua kunnolla. GS osaa kyllä tuoda ne perille.

Lisäksi. Sinun olisi aika hankkia jo ihan oikea kommunikaattori. Kirjeenvaihto on niin viime vuosituhatta.

– Killjoy

Killjoy sulki käärön ja sitoi sen tiukasti Gukkonsa kaulaan.

”Vie se, vie se Summerganonille”, Metsästäjä murahti, silittäen samalla uskollisen lähettinsä päätä.

GS katsoi hetken Killjoyta, kääntyi sitten ja nousi lentoon. Killjoy seurasi lintunsa liitoa hetken ja kääntyi sitten kohti jälkien osoittamaa suuntaa.

”Hmph.”

Lintuviesti Sugalta

Kaja-Wahi, Killjoyn mökki

Killjoyn pieni kivijalkainen tönö nökötti keskellä tuhkaista kenttää Kaja-Wahin tyhjillä erämailla. Erakoituneen Pimeyden Metsästäjän uskollinen Gukko-lintu suki höyheniään lieassaan mökin takapihalla. Isoon puiseen oveen kalahti koputus ja juuri kypärän päästään saanut metsästäjä löntysteli avamaan. Oven takana seisoi hintelähkö Po-Matoran käärö kädessään.

”Tuota… her… herra Killjoy. Tä…tässä olisi teille tä… tällainen kirje.”

Killjoy katsoi jaloissaan tutisevaa matorania tuimasti, nappasi käärön tämän käsistä ja sulki oven. Metsästäjä leväytti käärön yhdellä riuskalla otteella auki ja luki:

Hei, Killjoy.

Matoro, Umbra ja Kapura ovat matkalla kohti kummitusten rämettä. Sen merkkaaminen tason kuusi vaaralliseksi alueeksi ilmeisesti jäi heiltä huomioimatta. Fikou-ongelma niillä paikkein on edelleen vakava. Haluatko käydä varmistamassa, että heillä on tarpeeksi tulitukea? Sinähän taidat partioida siellä päin muutenkin.

Ystävällisin terveisin: Summerganon.

Killjoy hymähti hieman tyytymättömästi ja laski kirjeen eteisensä puiselle tasolle. Muutamalla isolla askeleella hän harppoi olohuoneeseensa, nappasi kypäränsä ja asteli ulos kohti Gukkoaan. Ei mennyt kuin hetki ja punamusta soturi kiisi jo pitkin taivaita, suuntanaan Kummitusten Räme.

Näin herra Ilonpilaaja teurastaa

Klaanin saaren viidakko, kylä

”Phuh, siinä oli hommaa kerrakseen”, Matoro totesi ja pisti miekkansa syrjään. Kapura ja Umbra tutkivat rottaa kierrellen sen ympärillä. Erityisesti Klaanin päämoderaattori näytti mietteliäältä. ”Sidotaan se ja vapautetaan saaren laitamille, pyydetään Keetongulta alus sen kuljettamiseen.”

Matoro oli juuri esittämässä mielipidettään asiaan, kun ilmasta yhtäkkiä lensi suuri kirves, joka halkaisi rahin pään tappaen tämän. Kapura säpsähti taaksepäin veren roiskahtaessa hänen päälleen samalla kun punamusta haarniskoitu hahmo tiputtautui puusta kolmikon eteen.

Matoro kihisi kiukusta ja aloittikin huudonsekaisen saarnaamisen paikalle ilmestyneelle soturille: ”Miksi hitossa sinä tapoit sen? Se oli vain vauhkoontunut eläin. Me emme tapa niitä!”

Killjoy veti kirveensä irti kuolleesta olennosta ja repäisi sitten olennon jalasta jotain. Pala osoittautuu kappaleeksi Matoran-panssaria. Muut joukosta haukkovat henkeään. ”Tämä pirulainen on syyllinen sen viimeviikkoisen Matoranin katoamiseen. Löysin loput sen ruumiista muutaman kilometrin tästä länteen pienestä kuopasta. Tämä olento ei ansainnut elää”, Killjoy murisi.

Umbra ei tuntunut olevan selitykseen täysin tyytyväinen, vaan loi erittäin pahan katseen kohti entistä pimeyden metsästäjää. ”En ymmärrä sinua Killjoy”, Umbra tuhahti, ”Saat tuosta hyvästä warnia ja rutkasti, Adminit eivät tule pitämään kuulemastaan.”

Killjoy vilkaisi kohti Umbraa, kallisti päätään ja tuhahti neutraalisti: ”Tee miten haluat.”

Matoro kääntyi kohti kuollutta rottaa raapien päätään. ”Killjoy saisi haudata ruumiin, kun kerran sen tappoikin. Killjoy? Killjoy?” Mutta metsästäjä oli jo kadonnut.

”Vihaan sitä kun hän tekee tuota”, Matoro tuhahti.