Kaksikko oli jatkanut matkaansa kohti järveä, lemu alkoi taas kasvaa. Jotakin lehahti ilmassa.
“Kraak”, kuului jostain.
“Mitä…?”, Umbra säpsähti.
“Lintu.”, Gk vastasi.
“Iso lintu.”
“Eli siis… pakenemme?” GK sanoi varovaisesti.
“Se voisi olla viisainta”.
Lintu lehahti heidän ylitseen, sen siipiväli oli hyvin suuri, pyrstö epätavallisen muotoinen ja se näytti nälkäiseltä.
Kaksikko lähti juoksuun. Lintu oli ollut kauankin ilman ruokaa.
“Mistä hitosta tuo tuli!?”, Gekko huusi ihemtyksissään.
Lintu nappasi toan viitasta kiinni.
“Umbra, auta!”, GK huusi hädissään, kun lintu yritti mutustaa tämän viittaa.
Umbra heitti miekkansa, joka katkaisi palasen kangasta ja GK tipahti alas.
Lintu ei selvästikkään halunnut tyytyä pelkkään kankaaseen.
Se lähti syöksyyn Umbraa päin.
Ja nappasi Umbran propellista kiinni.
“Ei hätää, ei hätää.” Umbra yritti rauhoittaa itseään ja tökkäsi lintua selkään miekallaan, se rääkäisi kivuliaasti ja otti hampaisiinsa GK n vasemman jalan. Jos siellä olisi ollut tuntoa, se olisi varmasti sattunut.Pari johtoa tuli näkyviin jalasta. GK löi miekallaan lintua silmään ja se ilmeisesti sokeutui, lintu hietti molemmat selkäänsä ja liisi kohti järveä.
Lintu oli tuonut heille lisävauhtia, mutta myös tuohoamassa heidän elämänsä. Lintu koitti ravistaa Kaksikon pois selästään, jotta voisi näiden tiputtua noukkia suuhunsa heidän kuolleet ruhonsa. Nouseva tuuli vain pahensi asiaa. Lintu pyöri ympyrää järven rannalla. terävien kivien päällä. GK hyppäsi linnun siivelle ja rupesi repimään höyheniä irti, Umbra teki samoin oikealle siivelle. Linnun vauhti alkoi hidastua ja se äimisteli sitä kunnes tajusi kääntää päätään, se siivet olivat reapleisen näköiset, nyt lintu yritti lyödä siivillään kaksikon pois siivillään. Jotakin oli tehtävä ja pian. Jos he haluaisivat tappaa linnun olisi mahdollista, että hekin kuolisivat. Mutta parempi yrittää kuin vain jäädä kyhjöttämään.
“Hakataan sen kylkiä!”, Umbra huusi.
“Mikäs siinä, ei minulla mitään ideaa ole.”
kaksikkko rupesi lyömään linnun kylkiä roikkumalla sen siivissä.
Kun kylkiluut alkoivat tulla esiin lintu alkoi olla kypsä tähän kiduttamiseen. Se huitaisi Kaksikon siivistänsä pois ja tipautti alas.
“Hitto!”, molemmat karjuivat.
Sitten jokin tarttui heihin, linnnun jalat pitivät heistä kiinni.
Ja puolen kilometrin päässä näkyi sama kivikko.
“Voi Mata Nuin nimeen, ei!”, GK huusi, molemmat olivat nyt oikeasti kuoleman vakavissaan.
Nazorak luolat
Eversti 106 oli harmissaan hänen palvelijansa oli juuri nöyryyttänyt hänet, ja tuhonnut hänen suunnitelmansa. Koko luolastossa, suurin puheenaihe oli tämä salaperäinen toa.
Joukot olivat valmiita, lähtö olisi pian. Heidät oli varustettu kivääreillä ja muutamalla mingunilla joukot koostuivat noin 40 nazorakista ja 106 oli määrätty johtamaan sitä.
Joukossa olivat nuo kaksi nazorakia pöllämystyneinä, jotka olivat kuljettaneet toan Destralilta.
Toa komensi joukkoja ne lähtivät kohti metsää missä Makuta tunsi häiriötekijän olevan.
Matka tulisi kestämään yhden päivän. Häirikkö saisi tuta nahoissaan, ettei Makutojen kanssa pelleillä.
“Nyt armaat joukkoni! me menemme tuonne ja tapamme sen, joka minua häiritsee!”, toa huusi ja ja tämän jälkeen kuului hurraahuutoja.
Matka kestäisi yhden päivän.
Nazorakit olivat innoissaan, jos tämä syrjäyttäjäisi Abzumon he voisivat saada parnnuksia järjestelmäänsä.
GK:n päässä pyöri sitä ja tätä, juuri nyt hän näki päässään, Abzumon huoneen oven pöydän jolla makasi musta toa ja joku tuli avaamaan ovea. Näky keskeytyi. GK heräsi Umbran äänekk”seen kuorsaukseen.
“Toivon totisesti, että tuo on vain unta.”
Huomenna he pääsisivät jo perille. Mutta näky vaivasi GK:tä
Nazorakien luola. Jonkin aikaa aikaisemmin.
Eversti 106 käveli pitkin nazorak luolastoa, huhujen mukaan Abzumon huoneessa olisi jotain mielenkiintoista.
“Abzumo on typerys, kunhan vain olisi jäänyt tänne niin tästä ei tulisi mitään ikävää hänen kannaltaan.”
Turvallisuutensa vuoksi hän ampui kamerat ja lähestyneet nazorakit tämän jälkeen. Eversti 106 avasi oven, hän halusi päästä ulos tästä läävästä, olla oman elämänsä herra. Nazorak löi oven rikki ja stui sisään. pöydällä oli lappu ja musta toa.
“Tämä on menolippuni ulos näistä saastaisista pikku käytävistä!”
“Mutta miten tämän saa päälle!” Torakkaheitti toan ruhon lattialle, jotakin tapahtui, sen elämävalo käynnistyi, se oli musta. Silmät avautuivat, toa setvi päätään.
“Kertokaa minulle!” Toa räjäytti pöydän ja heitti palaset everstiä päin, joka vain vaivoin onnistui väistämään itsensä kuolemalta.
“Kertokaa!”, toa huusi.
“Rauhoitu!”, Eversti 106 karjaisi.
Toan silmien punainen leisku himmeni ja ne muuttuivat normaaleiksi.
“Minä jakelen käskyt, sinä senkin ötökän kuvatus, missä. Minä. Olen!”
Leisku alkoi taas nousta ja Torakan piti olla varovaisempi sanoissaan.
“Olet Nazorakien luolastossa.”.
“Ahaa. te olette Nazorakeja. Abzumon ja Makuta Nuin luoma laji, mutta minä. Minä olen heidänkin johtajansa!”,Toa karjaisi hälyyttäen samalla nazorakeja paikalle.”
Joukkoja kerääntyi oven taakse, he olivat valmiita ampumaan.
“Ymmärrätkö, kaikki tottelevat minua, itse Mata Nui kumartaa minua, joku päivä!” Torakka pysyi hiljaa. sitten hän hän heitti metallinpalasen, joka lukitsi toan kiinni seinään.
“Jaa… sinäkö yritätä päihittää minut. Olen kuulolla ruojake.”, Toa sanoi ivallisesti. Ja riuhtaisi itsensä irti.
“Jokin sekoittaa pääni.” Aivan kuin en olisi yksin tässä maailmassa, aivan kuin joku toinenkin olisi täällä.” Toan sisäinen Makuta aisti sen.
“Kerää sinä pari onnetonta torakkaa, ne tulevat mukaani! Ja minä totta suurimman pahuuden nimeen tapan sen, joka häiritsee minua!”
Nazorakit kiinnittivät köyden tolppaan rannalla. He nostivat “toan” ja kutsuivat paikalla olevilta nazorakeilta kärryä jolla kantaa tämä.
Toa nostettiin vanhanaikaiseen puukärryyn ja nazorak lähti kuljettamaan sitä luolastoon, kun samalla kaksi nazorakia marssivat urhoollisesti kärryntakana.
Huoneen edessä oli ruumiita ja… verta,,, paljon verta sekä kyltti jossa luki: “Hiljaa, nero työssään”.
Sitten nazorak nosti kylttiä ja katsoi oliko ketään sisällä, oli tyhjää.
he avasivat oven ja kippasivat toan lattialle, sitten he asettivat sen viereen kyltin: “Tapa hänet.”
“Hän ajattelee aina päinvastoin tällaiset asiat.”, toinen sanoi.
Sitten Nazorakit lähtivät ja Makuta toan ruumiissa jäi lattialle odottamaan Abzumon palaamista.
[spoil]Kyltti ja jotakin muuta olivat Matoron ideoita.[/spoil]
Kaksi nazorakia istuivat veneessä heillä oli mukanaan jotain erityisen arvokasta, josta heidän pomonsa ilahtuisi ja paljon.
“Luuletko, että saamme ylennyksen?”, toinen sanoi kiihtyneenä.
“Jos hyvin käy Abzumo ei tapa meitä.”, nazorak vastasi vakavasti.
“…”
“Hei tuolla on jotain!”
“Niin, Klaani-saari, mitä siitä?”
“Eikun tuo!”, Nazorak ositti aseellaan “naurettavanpientäpaattia” josta kuului Makutan rivoa kielenkäyttöä.
“Jaa vai nuo.”
“Meillä on vain nämä surkeat aseet, jätetään heidät rauhaan, “lasti” on saatava perille tai Abzumo kaivaa ruumiimme meren pohjasta ja hakkaa niitä kallioon tai jotain muuta vastaavaa.”
Klaani-saaren Nazorak tukikohta näkyi jo sadan metrin päässä.
[spoil]Annan sinulle Manu oikeuden kirjoittaa seuraavan viestin aiheesta, mutta muista, häntä tuoda kidutettavaksi tai sellaista. SAY NO TO TORTURE[/spoil]
Mutran oli saanut käsiinsä melkein valmiin toan kehon, se oli epämiellyttävä koska se tuntui olevan täynnä hyvää.
Antidermis oli Makutan koko olemus ja hän oli sanonut tarvitsevansa seuraajaa. Mutran imi hänestä Antidermistä ja muutti sen nesteeksi ja loi kammion toan sisään ja kaatoi nesteen kammioon.”
Mutran lisäsi erilaisia kemikaaleja voidakseen peittää valon elementin ja luoda paikalle tervan elementin .
“Ensimmäinen otus, joka minulle tuotiin enkä tehnyt siitä mitään ällöttävää lentomönkiäistä!”, Mutran nauroi sekopäisesti.
Ikunnan lähistöllä oli nazorakeja.
“Abzumo tykkää…”, toinen sanoi ja ampui ikkunaan reiän ja haki Toan ulos.
“Mennään, enenkuin kukaan huomaa.”, Toinen sanoi kiireesti.
Toa kannettiin veneeseen Nazzorakit soutivat pois Destralilta.
Metsä
Glatorianking säpsähti, jotakin oli tapahtumassa heille molemille, ensinnäkin Glatoriankingin lähtö Destralilta oli toisenlainen, Häntä ei ensinnäkään kaapattu Abzumon luo vaan hän oli jäänyt veljeskuntaan, jkin oli pielessä ,toa pelkäsi pahinta.
Mitä jos kohtaan itseni?
Umbra sanoi, että nämä asiat saattoivat johtua siitä, että he olivat vain kokoajan lähempänä laitetta. Ilmeisesti sillä oli sellaisia vaikutuksia ulottuvuusivierailijoille.
Kaksi sankaria jatkoivat matkaansa metsikössä.
Mitä jos kohtaan itseni…
[spoil]BIO-KLAANI-universumissa on siis nyt KAKSI Glatorainkingiä[/spoil]
Glatorainking ja Umbra kävelivät läpi metsän kosteat puun lehdet tuntuivat epämiellyttäviltä haarniskaa vasten niinkuin jalkojakin, mutta Gekolla ei ollut valittamista, hänellähän ei ollut “omia” jalkoja
Pieni savu tuprusi kauempana, jäljet johtivat samaan suuntaan. Äkkiä syntyi kuvottava haju ja se haisi-
“Ruumiita.”, GK sanoi rauhallisesti.
Leiri alkoi näkyä sitä mukaa kun haju lisääntyi.
“Odotin kyllä punaista mattoa ruumiden sijaan.”, Umbra sano nähtyään ensimmäisen ruumiin.
Valkoinen, ruumis jossa ei ollut enään toista kättä ja hän näytti tuijottavan taivaalle, mutta oli vaikeaa sanoa sitä koska toinen silmä puuttui.
Zyglak leiri
Umbra ja GK olivat tulleet haisevaan leiriin. Siellä oli oli lisää ruumiita ja myös ruoan tähteitä.
“Ovat lähteneet vasta vähänaikaa sitten, tähteet ovat melko tuoreita.”, Umbra totesi.
“Nuotiokin palaa vielä”, GK lisäsi.
Leirissä oli myös pylväitä, niissä roikkui Ortoneita ja Matoraneita lävistettynä.
“En tiedä vihaanko enemmän Nazorakeja vai Zyglakeja”, GK lisäsi nähtyään muusiksi hakatun Ortonin.
“Tule jatketaan matkaa seurataan jälkiä niin pääsemme järvelle.”, Umbra sanahti.
“Toivon totisesti, että vesi vie pois tämän hirveän hajun, eikä yhtään haittaisi nähdä vaihteeksi jotain elävää… siis jos ei lasketa hyönteisiä.”, Glatorianking sanoi katsoessaan Kärpäsraheja jotka pörräsivät ruumiiden ympärillä.
