Metru Nui

Po-Metrun kaduilla vallitsi rauha. Oli yö ja satoi rautaa. Kukaan vähäisistä ulkonaliikkujista ei huomannut, kuinka tornin ylimmässä kerroksessa syttyi valo.

Torni seisoi rauhallisella alueella, jossa sitä ympäröivät kiltojen ja yritysten matalat toimistorakennukset ja hiljainen pienteollisuusalue. Rakennuskanta ei ollut erityisen uutta eikä vanhaa, ei erityisen kallista eikä halpaa. Se oli tavanomaista. Yhteydet kohti keskustaa olivat hyvät, mutta liikennettä oli silti vähän. Seudulta pohjoiseen kiemurteli louhoksia ja alkuenergiateollisuutta, joiden luota ruuhkaisimmat kourut kulkivat kohti laita-metrun rakennustyömaita, eivät Coliseumin suuntaan. Sijainti oli siis samaan aikaan keskeinen ja syrjäinen, ja sen keskellä seisoi torni, keskimääräisimmän alueen tavanomaisimmassa korttelissa. Ja juuri siksi tornin kattohuoneisto toimi yhtenä kaupungin turagan monista turva-asunnoista.

Dume astui sisään ja ojensi viittansa palvelijalle. Tämä puisteli asusteen huolellisesti ja viikkasi sen hartaasti naulakkoon. Turaga itse asteli heti peremmälle asuntoon. Se oli sisustettu hyvän maun mukaisesti. Kalliisti, mutta hillitysti. Huonekalut olivat kaikki paikallista tuotantoa, tietenkin, ja tilat olivat avarat. Lattiat olivat arvokasta tuontipuuta ja seinät sileäksi hiottua Po-Metrun kiveä. Seiniä koristivat perinteiset ryijyt. Varmasti jonkun arvostetun käsityöläisen tuotantoa, mutta Dume ei tiennyt kenen. Moneen muuhun arvohuoneistoon verrattuna tornin korkeimman kerroksen asunnon ikkunat olivat kuitenkin pienet ja sijoitettu korkealle katonrajaan. Tämä poikkeuksellinen ratkaisu oli tehty huoneiston käyttötarkoitus huomioiden: vaatimattoman kokoiset ikkunat olivat turva-asunnon kannalta ihanteelliset. Sitä paitsi niillä keleillä auringonvaloa ei tullut suurestakaan ikkunasta. Edes Metru Nuin säänhallintajärjestelmä ei ollut voinut mitään niille sateille.

Dume käveli suoraan työhuoneeseen, joka oli sijoitettu asunnon keskelle. Siinä ei ollut ainuttakaan ikkunaa. Oven hän jätti kuitenkin raolleen – palvelija tarjoilisi hänelle pian juotavaa. Kaupungin johtaja asettui punaisella huovalla päällystetyn työpöydän ääreen ja katsoi hänelle esille jätettyä paperinivaskaa. Hän siirsi kansilehden syrjään ja alkoi lukemaan ensimmäistä arkkia.

Selonteko toissapäiväisestä Pimeyden metsästäjien iskusta kaupunkiin. Turaga silmäili tekstin läpi, mutta tiedustelu ei ollut oppinut tapahtuneesta mitään uutta kuluneen vuorokauden aikana. Kaikesta päätellen vahkien toimintahäiriö oli Varjotun iskuun liittymätön tapahtuma, niin uskomattomalta kuin se kuulostikin.

Dume nojautui taaksepäin tuolissaan ja mietti. Huomisessakin saarnassa tapahtumaa tulisi käsitellä, ja olisi hyväksi tehdä se tämänpäiväistä puhetta konkreettisemmin. Sanat oli syytä valita tarkkaan.

Pimeyden metsästäjien ja Metru Nuin välillä oli ollut diplomaattinen selkkaus, jonka seurauksena metsästäjät pakenivat pohjoissakarasta. Samassa yhteydessä Metru Nuin auktoriteetit karkottivat joukon kaupungin asukkaita, jotka olivat tehneet yhteistyötä Varjotun kanssa. Niin sen täytyi mennä.

Metsästäjille oli näytetty kaapin paikka ja Metru Nuin viranomaiset olivat pysäyttäneet väkivaltaisuudet rannikolle. Kyllä.

Armollisena hallitsijana Turaga Dume oli jättänyt rikkomuksen rankaisematta, ja samalla vapauttanut joukon rikollisia. Ei, ei sentään. Armollisena hallitsijana hän oli jättänyt rikkomuksen rankaisematta, mutta karkotti Varjotun kanssa vehkeilijät.

Insidentin jälkeen kaupunki on turvallisempi kuin aiemmin. Metsästäjät on pistetty kohtaamaan oma puutteellinen sotavoimansa ja levottomuuksia ja rettelöintiä aiheuttava aines on poistettu Metru Nuin sakarasta.

Dume ei jaksanut hymyillä, mutta tämä sai nyt kelvata. Vahkien poikkeukselliseen toimintaan uutiset palaisivat myöhemmin, kunhan tämä totuus oli ensin sulatettu.

Hän huokaisi ja käänsi muistion sivua.

Seuraavan paperin sisältö kuitenkin pysäytti hänet hetkeksi. Hän oli kuvitellut työpöytänsä täyttyvän ainoastaan Mustan Käden toissapäiväisen sotkun selvittelystä, mutta tähän arkkiin oli kirjattu jotain aivan muuta.

Se oli Liturgisen hallintoneuvoston pääsihteeri Agnan selonteko Punaisen Miehen lahkon liikehdinnästä. Dume kurtisti kulmiaan.

Punaisen Miehen myyttiä seuraavat toisinajattelijat ovat aktivoituneet kuluneiden viikkojen aikana, Agna oli kirjoittanut. Liturgisen opin vastaiseksi julistettu ja täten laiton lahko noli vuosikymmenten hiljaiselon jälkeen aloittanut taas aktiivisen värväyksen. Punaisen Miehen – tai ”Hatar Atheonin” – väitetään olevan tulossa, että lopun ajat lähestyvät.

Dume pohti lukemaansa. Hän oli kuvitellut tämän marginaalisakin hävinneen kaupungistaan kokonaan. Huuhtoutuneen viemärien kautta mereen – harva lopun aikojen lahko oli näin sitkeä. Hänen aikanaan oli kuljettu ties miten monen ennustetun tuomionpäivän ohi, eikä vielä yksikään mokomista ennustuksista ollut osoittautunut minkään arvoiseksi.

Agna oli kirjoittanut siitä, miten lahkon lehtisiä oli alkanut kuluneiden viikkojen aikana löytyä kansalaistarkastuksissa, ja kuinka rohkeimmat saarnasivat Punaisen Miehen saapumisesta jo julkisilla paikoillakin. Ensimmäinen pidätys oli tehty Le-Metrun satamilla, mutta eniten lahkon aktiivisuutta oli pian ilmennyt pohjoisempana. Kaikista vilkkainta toiminta oli viime aikoina ollut Po-Metrussa. Kaupunginosasta oli paljastunut jopa salainen kirjapaino, mistä viranomaiset olivat takavarikoineet melkein sata kappaletta Ilmestyksen Evankeliumia.

Työhuoneen ovi narahti auki ja turaga hätkähti selonteon ääreltä.

”Liköörinne, arvon Turaga”, palvelija lausui nöyränä.

Turaga odotti, että palvelija asetti lasinalusen ja juoman hänen vierelleen ja poistui. Dume maistoi likööriä (se oli sopivan makeaa) ja palasi raportin pariin.

Agnan teksti kuvaili Punaisen Miehen lahkoon kohdistuvia tutkimuksia. Useampi luotettu kaupunginkaartin etsivä oli soluttautunut lahkolaisten tapaamisiin. Lopulta Rorzakhien urkinta-sauvoilla oltiin saatu taltioitua kokonainen kerettiläinen saarnakokous. Siitä oli käynyt ilmi, että aktiivisuuden lisääntyminen liittyi uskomukseen siitä, että ylöstempauksen hetket olivat käsillä. Ilmeisesti syksyn onnettomuudet kaupungissa täyttivät profetiaa Kuudesta Särkymisestä, joka edelsi lopun aikoja. Ko-, Onu-, ja Le-Metru olivat kokeneet katastrofinsa, ja lahkon mukaan kolme viimeistä metrua tulevat kokemaan suuren onnettomuuden hyvin pian.

Tutkinta oli kuitenkin täytynyt lopettaa, kun oli käynyt ilmi, että useampi etsivistä olikin alkanut urkkia viranomaisia vaihdettuaan puolta. Tultuaan uskoon. Etsivistä oli ollut helppoa hankkiutua eroon, mutta tilanne oli vielä luultuakin pahempi: tutkinnan aikana myös useampi Liturgisen hallintoneuvoston työntekijöistä oli alkanut odottaa Punaista Miestä saapuvaksi. Agna kirjoitti kaavasta: joka katsoi lahkon toimintaa tarkemmin, päätyi usein sen jäseneksi.

Seuraavaksi Agna oli kuvaillut Punaisen Miehen lahkon uskontunnustuksia.

Dume käänsi raportin seuraavan lehden auki. Agna oli täyttänyt koko seuraavan sivun samalla lauseella.

Siihen teksti loppui. Dume laski selonteon käsistään. Hän ei huomannut hengityksensä pinnallisuutta. Hetken hän tuijotti eteensä sanomatta mitään, mutta painoi pian pöydän pintaan asennetun paneelin ylintä nappia. Linja rasahti auki.

”Lähettäkää joku Agnan asunnolle”, Dume sanoi puhelimeen. ”Ja pidättäkää. Viekää johonkin Varjotun väestä tyhjentyneeseen selliin, mutta älkää tehkö haltuunottokirjausta.”

Hän nosti sormensa ja sulki yhteyden ennen kun kukaan ehti vastata. Hän tarttui juomaan vierellään ja hörppäsi.

Punaisen Miehen lahko valmistautuu ylöstempaukseen hänen kaupungissaan. Turaga nojautui pöytäänsä.

Mitä vielä, Dume mietti. Vai paljastuu totuus ja löytyy paratiisi. Ja Kohtalon Airutkin… Seuraavaksi ne varmaan kaivavat esiin ennustuksen valon naamiosta.

Pah.

Hän ei sallisi sellaisen upota omaan kansaansa. Ei tässä kaupungissa. Heillä oli jo oma legendansa täytettävänään. Kaikkihan sen tiesivät, että Metru Nuin taru oli parempi kuin valon naamio.