Trooppinen saari, Nazorak-tukikohta
Taivaanrannassa oli mennyt jotain säpäleiksi. Snowman oli tarkentanut katsettaan, ja huomannut sen mitä ilmeisimmin olleen tornin seinä. Hän ei ollut millään voinut tietää, oliko Ämkoo siellä, mutta kuitenkin torni oli ollut hänen paras johtolankansa.
Ja oikeaan se hänet toikin. Lumiukko katseli tornin juuressa olevan aukion laidassa makaavaa hahmoa varjoista käsin. Se oli pääosin musta, mutta jalkaterät, kämmenet ja kasvot olivat vihreät. Harmi vain, että Ämkoon ympärillä oli suuri joukko torakoita.
Snowman mietti parhaansa mukaan potentiaalisia toimintasuunnitelmia. Okei, minulla on ihan liikaa tulivoimaa, hän tuumi tunnustellessaan kädellään laukkunsa sisältöä. Torakoita on kuitenkin liikaa, enkä muutenkaan oikein pidä tappamisesta. Lisäksi saattaisin osua Mäksään.
Mielessään hän totesi myös jonkin sortin puolivillaisen harhautuksen toimimattomaksi ideaksi, eivät Nazorakit niin tyhmiä olleet.
Silloin kuitenkin tapahtui jotain. Ämkoon hahmo nousi pystyyn, ja torakat kaikkosivat. Kaikki juoksivat kovaa kyytiä pois aukiolta, muutama jopa tiputti aseensa. Nyt tai ei koskaan, lumiukko mietti. Hän astui aukiolle, vain tullakseen Ämkoon pysäyttämäksi. Viitoitettu hahmo huitoi Snowmania loitommas.
”Mitä nyt?” Lumiukko ihmetteli.
”Pysy kaukana. Pysy ihan hemmetin kaukana.” Ämkoo huusi aukion toisesta päästä.
Tai Snowman ei oikeastaan tiennyt huusiko admin, vai kuuluiko hänen äänensä vain todella kovaa. Kuitenkin valkoinen toa katsoi parhaaksi totella. Mäksässä on jotain pahasti pielessä.
Snowman juoksi nopeasti jonkun matkaa toiseen suuntaan. Siellä hän piiloitui varjoissa sijaitsevan puun latvaan, ja kaivoi tarkkuuskiväärinsä esiin. Hän tahtoi ottaa selvää, halusiko nähdä, mitä seuraavaksi tapahtuisi.
[spoil]Ämkoolle suuri kunnia hänen kaikista yhdestä repliikistään.[/spoil]
Jännittävä, että kertoja viittaa Snowieen” valkoisena toana.” Tässä on kyllä hyvä tuntuma! Eri genren hahmot on vähän aikaa marinoitumassa omissa liemissään, ja kun ne taas osuu toisiinsa, uuh, rankkaa. Tämä on jäänyt jotenkin elämään hyvin vahvasti mieleeni, etenkin Mäksän huuto siitä että pysy ihan hemmetin kaukana.
Näkökulmavaihdoksesta on hyötyä; ei tietoa, miten kaunokirjallisesti harkittua ja miten improttua oli tuoda Snowie takaisin juuri tässä kohtaa, mutta toimii joka tapauksessa.
”–– enkä muutenkaan oikein pidä tappamisesta.”
Kuvitelkaa Snowie, joka pitää tappamisesta…
Viholliset aikovat teloittaa kumppanini ja johtajani, mutta en oikein pidä tappamisesta. No, niin. Onhan se toisaalta ihan kohtuullinen ajatuskulku.
Ah, tässäkin on vanha kunnon ”Silloin kuitenkin tapahtui jotain”. Niinkuin, miksi? Eikö seuraava kappale voisi vain alkaa sillä, että Ämkoo nousee?? Eikö??
Varjoissa sijaitseva puun latva on aika erikoinen piilopaikka melko rotevalle lumiukolle. Näkökulman muutos tosiaan toimii.