Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä

Telakka

Keetongu palasi surullisen Onu-Matoran-joukon kanssa Telakalle. Vainajat makasivat nyt vapaan Klaanin mullissa. Oli aika ryhtyä hommiin.

Valtava, avokattoinen päähalli oli suljettu valtavalla, monen hehtaarin kokosella pressulla, joka oli kiinni monissa höyrykäyttöisissä robottikäsissä. Hallin piti olla valtava, sillä viidensadan metrin pituisen komentoalus Tahtorakin piti mahtua laskeutumaan sinne. Ruskean ja messingin värinen alus seisoi nyt satojen laskeutumisjalkojen varassa päähallin keltaisten lamppujen hohteessa. Muut alukset olivat huonommassa tai paremmassa järjestyksessä sen varjossa.

Ulkomaanmatkailu riitti Keetongulle vähäksi aikaa. Kaikki laivastossa tiesivät, että todellinen sota olisi vielä edessä. Keetongu oli nähnyt pesän vahvuuden heidän toimistaan huolimatta, eikä se ollut mukava näky.

Keetongu halusi olla mukana seuraavassa taistelussa. Hän tiesi, ettei olisi voinut estää kahden lentäjän kuolemaa. Keetongu olisi luultavasti tehnyt samoin kuin Tehmut.

Laivasto oli ainakin periaattessa taisteluvalmiudessa. Matoranit olivat saaneet asennettua aseet ja panssarit aluksiin jo ennen pesän tehtävää.

Keetongu lähti kiipeämään Tahtorakin komentosillalle. Puolen tunnin kuluttua hän oli perillä.

5 thoughts on “Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä”

  1. Kiva viesti, ja tulipa sopivaan aikaan modernin Klaanonin kannalta… Maininta siitä, että Telakalla on nimenomaan Onu-Matoraneja, on aika klassista bonklea. Steampunk-heimo.

    Keetongu lähti kiipeämään Tahtorakin komentosillalle. Puolen tunnin kuluttua hän oli perillä.

    puolen tunnin??? hemo iso tahtorak

  2. SPOILERI RUMISGONESTA

    Tämä viesti on jotenkin Tahtorakin ja ison lentokonehallin esittely. Pressukatto on vielä olemassa, tosin olen kuvaillut sitä myös öljytyksi nahaksi. Vaikea sanoa. Onko tuossa maailmassa niin paljon nahkaa, että siitä saisi noin ison katon?

    En tiedä, miksi kirjoitin Tahtorakin 500 m pitkäksi, mutta olen jo vuosia sitten päättänyt, että se on pienempi. Rumisgonen leikkauspiirustus kertoo pituutta olevan 111 metriä, suunnilleen metri per kirjoitusdogen sivu (sattumalta). Päädyin tähän pituuteen piirtämällä sitä mittakavassa, ja tilojen järjestely määritteli sen.

    Myös sadat laskeutumisjalat korvasin neljällä laskeutumistelineellä, joista tosin tippui mereen ja toinen hajosi. En tosiaankaan muistanut, että olin kuvaillut niitä satoja! Aika hyönteismäinen vaikutelma, ehkä se sopii rapujalka-estetiikkaan.

    Puoli tuntia on aika pitkä aika 500-metrisessäkin aluksessa, mutta osittain sitä voi perustella humoristisella vaikutelmalla, ja toisaalta sillä, että Tongu hoiteli kaikenlaisia pikkuhommia matkalla.

    Viestin fiilis on epämääräisistä mitoista huolimatta ihan kiva.

Vastaa