Adminien salakokous – Klaanin bunkkeri, 5 kerrosta kahvion alapuolella.
Betonisen huoneen keskellä olevan puisen, pyöreän pöydän ääressä istui kaksi hahmoa. Kolmas, hämähäkkimäinen hahmo riippui seinällä vähän heidän takanaan.
Hahmot olivat selkeästi keskustelleet jo jonkin aikaa. Puheenvuoro oli naispuolisella keltaisella Toalla.
”Tiimit siis tarkistavat sektoreita moderaattorien johdolla. Asennamme kameroita jokaiseen pisteeseen”, Tawa selvitti.
Guardian nyökkäili.
”Kyllä, näin varmistamme, ettei meille tule ikäviä yllätyksiä. Meidän tulee kuitenkin muistaa, että varastetut palaset ovat meille yhtä iso huolenaihe.”
Silloin kuitenkin pimeästä nurkasta kuului tuttu ääni ja Killjoy astui esiin.
”En usko, Guardian, asioille on tullut uusi tärkeysjärjestys.”
Tawa ja Guardian nousivat seisomaan ja Visokki tiputtautui maahan louskutellen leukojaan ja aloittaen telepaattisen saarnauksen:
”Killjoy, tunkeutuminen adminien kokoukseen on pahemman luokan rike!”
”Miten edes pääsit sisään huomaamattamme?”, Guardian tivasti.
Killjoy napautti kypäräänsä.
”Tunnistaa admin-kivien lämpöjäljet ja nämä ilmastointikanavat ovat muuten mukavan tilavia.”
Adminien katse kiinnittyi katossa auki repsottavaan ilmastointikanavan luukkuun. Killjoyn katse taasen kiinnittyi Guardianiin.
”Teidän tulee kuulla, mitä olen saanut tietää”, Killjoy sanoi vakavana ja odotti, kunnes adminit olivat jälleen istuneet alas.
”58 tuntia sitten, hieman ennen Matoron ja Umbran retkikunnan eksymistä Kummitusten rämeelle, yksi vahtidroideistani sai kaapattua informaatiota Nazorakien radioviesteistä ja tiedot kuultuani menin tarkistamaan tilanteen. Lensin alueen yli Gukkoni selässä ja reissu vahvisti tiedon.
”Minkä tiedon?”, Tawa kysyi katse naulittuna Killjoyn punaisena hohtavaan kypärään.
”Vihollistemme yhdistyminen on huomattavasti laajempi kuin osasimme kuvitella. Vihollinen on koonnut jo usean tuhatta Nazorakia, arviolta sadoissa laskettavan määrän Zyglakeja ja jokaista joukko-osastoa johtaa jokin eliittinazorakeista tai Skakdeista. Määrä kuitenkin lisii koko ajan.”
Adminit haukkoivat henkeään. Guardian näytti epäuskoiselta.
”Millä voit todistaa tietosi?”
Killjoy heitti pöydälle ilmasta ottamiaan valokuvia, jotka olivat tummanaan nazorakien rivistöjä.
”Tuo ei ole vain sotajoukko, tuo on valloitusarmeija. Mukana on teknologiaa ja laitteistoa, jollaista emme ole koskaan ennen kokeneet”, Killjoy jatkoi.
”Sellainen joukko… Klaani ei mahda mitään”, Visokki huokaisi ja romahti maahan.
”Klaani saisi tukijoukkoineen ja apulaisineen kokoon maksimissaan tuhannen yksikön puolustusjoukot, mutta se ei riitä. Klaanilla ei ole armeijaa millä taistella tätä joukkoa vastaan.”
Killjoyn lause päättyi kuin kesken ja Guardian avasi suunsa:
”Mutta?”
Killjoy käänsi katseensa Skakdiin:
”Minulla on.”
Adminit olivat totaalisen hämmentyneitä, joten Killjoy päätti valaista heitä.
Hän kohotti kämmenensä ja se muodosti Klaanin johtokunnan eteen kolmiuloitteisen hologrammin. Hologrammissa pyöri toan kokoinen raskaasti aseistettu ja panssaroitu hahmo, jonka taustalla näkyi skorpionin hännän muotoinen logo.
”Specterit. Armeija täysin mekaanisia sotatoimiin erikoistuneita Vahkeja, jonka lisäksi mittaamaton määrä arvokasta sotakalustoa, suunniteltu ainoastaan minun komentooni ja minun hallitsemani teknologian oheen.”
Guardian nyökytti.
”Se ei siis ollutkaan taru. Sinä siis annoit ne alunperin TSO:lle.”
”Tavallaan kyllä, mutta poistuttuani viime kerralla Odinalta, osasin varautua joukkojen laajamittaisempaan väärinkäyttöön. Lukitsin joukot pomminvarmaan halliin maan alle, paikka on edelleen koskematon, mutta matkassa on pieni mutta: halli vaatii kaksi avainta, minulla on niistä vain yksi.”
”Ja toinen?”, Guardian kysyi.
”Liekehtivä ystävämme on vienyt sen minulta vuosia sitten, luultavasti tietämättä, mikä se todella on.”
”Purifier”, Guardian mietti, ”Jälleen yksi syy löytää hänet.”
”Purifierin tukikohta sijaitsee Xialla ja tunnen paikan kuin omat taskuni. Lähden hänen peräänsä huomenillalla ja haen samala reissulla sekä avaimen, että palasesi.”
”Et selviä moisesta matkasta yksin”, Tawa ilmoitti, ”Tarvitset tiimin.”
”Työskentelen yksin, en halua muiden tulevan tielleni. Minulla on omatkin syyni löytää Purifier, hän kuuluu minulle.”
Guardian tiesi, ettei tästä asiasta kiisteltäisi, joten hän vain iski Tawalle tervettä silmäänsä ja jatkoi:
”Kaksi viikkoa Killjoy. Aikaa ei ole paljoa.”
Killjoy nyökkäsi. Visokilla oli kuitenkin epäilyksensä. ”Ja miten sinä ajattelit siirtää kokonaisen armeijan metsästäjien alueelta ilman, että saat puolta heidän sotavoimista perääsi.
”Se on murhe, josta huolehdimme myöhemmin”, Guardian puuttui, ”Toivotan sinulle onnea matkalle, meidän tulee silti hoitaa Klaanin puolustus ja tässä tilanteessa ehdotan, että alamme evakuoida koko saaren kyliä Klaanin muurien sisäpuolelle.”
Muut adminin nyökkäilivät.
”ÄmKoo on mitä ilmeisimmin lähdössä hoitamaan puuttuvien palasten etsintää, sillä aikaa, me alamme valmistaa Klaania pahimpaan. Emme voi luottaa suunnitelmasi varmuuteen Killjoy”, Guardian sanoi, ryhdistäen samalla selkäänsä.
Killjoy nyökkäsi ja kääntyi kohti ovea.
”Keskustelemme huomenna lisää, minun täytyy hoitaa vielä asioita Klaanissa.”
Niine hyvineen Killjoy kääntyi ja asteli pois. Tawa hautasi kasvonsa käsiinsä, näyttäen murheelliselta.
”Klaani on valtavassa vaarassa ja me laitamme luottamuksemme henkisesti epävakaan mekaanisen hullun ohuen suunnitelman varaan.”
”Siksi emme päästäkään Killjoyta yksin. Lähetän tiimin hänen mukaansa vähän lähtönsä jälkeen. Meidän täytyy maksimoida onnistumisprosenttimme”, Guardian sanoi ja istuutui takaisin pöydän ääreen.
”Kokous jatkukoon siis.”