Creedy ei ollut yrittänyt ulos enää tunteihin, vaan oli sen sijaan kasvattanut vierellään keikkuvaa paperipinoa. Informaatio oli asia jota Creedy janosi eniten, mutta tällä kertaa hän ei ollut iloinen päätöksestään. Sivu sivulta, paperi paperilta Creedy menetti uskoaan henkilöön, jonka kanssa oli käytännössä viettänyt viimeiset kaksi vuotta. Hän halusi lopettaa, muttei voinut, hänen täytyisi saada tietää lisää…
Otsa hikoillen Creedy nosti taas seuraavan paperin ja alkoi lukemaan:
Metsästäjien leiri, Odina – Kahdeksas viikko
Olen oppinut näinä viikkoina enemmän kuin koko edeltävän elämäni aikana. Mestari näytti minulle heikkouteni. Hän todisti minulle, etten ole niin voimakas kuin maineeni antaa luulla. Massavihollisia vastaan taisteleminen ei ole oikea tapa taistella, sillä kun koettaa päivä, jolloin yksi minua mahtavampi soturi astuu eteeni, olen pulassa.
Vasen käteni on siteessä ja maskissani on halkeama, mutta se on pieni hinta elämäni tärkeimmästä oppitunnista. Minulla on paljon opittavaa, mutta lupasin mestarilleni onnistuvani. Sopimusta ei rikottaisi.
Tässä vaiheessa Creedy nosti katseensa paperista. Kaikki päiväkirjan palat eivät olleet tallella, mutta monessa kirjoituksessa oli mainittu sopimus. Salaperäinen paperi, jonka osapuolina olivat Killjoy ja TSO. Pitkällisten etsintäoperaatioidenkaan jälkeen, Creedy ei onnistunut löytämään tätä puuttuvaa palaa.
Creedy jatkoi selaustaan läpi, kunnes saapui lopulta erilaisen paperin kohdalle. Tämä oli kärventynyt kulmista ja sen keskellä oli nähtäviss selviä palamisen jälkiä. Matoran tiesi mikä häntä odottaisi tässä viestissä ja pisti sen syrjään, lukien vain sen otsikon:
Tämä luku on omistettu urhealle veden toalle, jonka elämä päättyi omien virheideni vuoksi
Tunnit kuluivat ja Creedy selasi läpi paperien. Useita poliittisia murhia, kahakoita ja viattomien kuolemia myöhemmin hänen oli pakko pitää taukoa. Hän ei uskonut lukemaansa. Viikko viikolta Killjoyn persoonallisuus tuntui muuttuvan. Kylmyys ja välinpitämättömyys paistoi tekstistä aina vain vahvemmin. Lopulta Creedy karjaisi ja potkaisi vierelleen kasautuneen pinon.
Hänen esikuvansa, ystävänsä… hän ei ollut valmis kuulemaan tällaista ja vieläpä tämän itse kirjoittamana. Jos hän vain löytäisi tämän sopimuksen, saisi tietää mitä se sisältää…
Matoro makoili pitkällään punakankaisessa riippumatossa, jonka hän oli virittänyt takamaston ja kaiteiden väliin. Hän makasi selällään katsellen tähtitaivasta. Laiva lipui kevyesti ja lämmin iltatuuli puhalsi leppoisasti alukselle vauhtia.
Loputon tähtitaivas kaareutui Toan yläpuolella. Tuhannet pienet valkoiset pisteet säteilivät korkeuksissa. Mystinen Punainen Tähti näkyi nyt itätaivaalla. Matoro muisteli matoranien ennustusmerkkejä. Välittömästi tähdistä hänelle tuli mieleen vanhasta tiimistään magnetismin Toa Magan, joka oli lapsenomaisen innostunut astronomiaan että astrologiaan. Kyseinen Toa oli joskus haaveillut matkasta Punaiselle tähdelle. Mitähän hänelle kuuluisi nykyään.
Matoro mietti. Mihin hänen tiiminsä oli hajonnut. Häntä ahdisti, kun hän tunsi muistoistaan puuttuvan palasen. Tiimi olijoskus lähtenyt rauhaisalta kotisaareltaan suureen maailmaan, Metru Nuille, taistelemaan ”rauhan, oikeuden ja Mata Nuin” puolesta. Se ei ollut tosiaankaan sitä. Se oli kylmää sotaa, jossa miteltiin vallasta. Metru Nuin hallitsija hallitsisi maailman taloutta.
Se sota oli pitkä ja ankea. Loputtomat Toa-armeijat marssivat vahkien kera Metsästäjiä vastaan – Dume eikä TSO suostunut kumpikaan lopettamaan. Oli onni, että tiimistä ei ollut kuollut ainuttakaan jäsentä sodassa.
Kun Metsästäjät vetäytyivät raunioiksi tuhotusta kaupungista, kaikki muuttui. Toat lähtivät. Sillävälin Gaggulabion Skakdi-armeija oli ryöstänyt ja polttanut tiimin kotisaaren ja tappanut Matoranit. Toista oli tullut koditon kulkuritiimi joka taisteli eri alueilla oikeuden puolesta.
Sitten muistot haalistuivat.
Tämä matka oli herättänyt paljon kysymyksiä. Se mielensisäinen hyökkäys. Itrozin ääni. Valot. Lonkerot. Salakieli. Tämä Makuta osasi salata todellisen perintönsä täydellisesti.
Toa käänsi kylkeä riippumatossa. Jardirt istui ruorissa unisen näköisenä. Pari muuta merirosvoa nukkui myös kannella, valmiina herätettäväksi ohjausvuoroon. Äks oli sanonut että yö on turhan viileä hänen makuunsa ja nukkui sisätiloissa.
Jään Toa kieriskeli huolestuneena. Hän ei saanut näitä kaikkia asioita päästään, hän ei kyennyt rentoutumaan. Hän ei lepäisi ennenkuin olisi selvittänyt kaiken naamiostaan ja menneisydyestään.
Killjoy asteli Klaanin käytävien halki edelleen puolikuntoisena, rintakehä siteissa ja haarniska puoliksi pirstoutuneena. Muutama Matoran juoksi hänen ohitseen, mutta sen sijaan, että he olisivat tapansa mukaan mulkoilleet Killjoyta, he juoksivat iloisesti ohi ja yksi niistä jopa tyrkkäsi Killjoylle pienen uutislappusen, jossa komeili:
Viimeisin tieto: Klaanin laivasto tuhonnut Nazorak-sataman laivoineen länsirannikolla!
Killjoy hymähti, hän oli tyytyväinen nähdessään, ettei Klaani levännyt laakereillaan.
Killjoy asteli nyt tyhjän aulan läpi. Moni aulassa työskennellyt oli saanut surmansa sen kauhean yön aikana. Killjoy astui hissiin ja painoi ylimpään kerrokseen. Komentohuoneeseen saapuessaan, hän näki Tawan kumartuneen päätään pyörittelevän Creedyn ylle.
”En ymmärrä! Killjoy on pysynyt paikoillaan nyt jo ainakin viisi tuntia, eikä hänen pukunsa edes kestä vettä, eikai hän vain-”
”Jos viitsisit tutkia myös muita valvontatauluja, huomaisit, että palasin Klaaniin jo puoli tuntia sitten.”
Creedy ja Tawa käännähtivät tutun äänen kuullessaan. Creedyn silmät loistivat.
”Sinä palasit! Olet kunnossa!”
Tawa, joka oli yleisesti hyvin skeptinen Killjoyta kohtaan oli myös saanut hymyn kasvoilleen. ”Ovatko kaikki kunnossa?”
Killjoy nyökkäsi: ”Toimme jopa pari uutta ystävää mukanamme. Toinen heistä taitaa olla parhaillaankin rekisteröitymässä Klaaniin.”
”Nimdat? Kortti? Saitteko te ne?”, Creedy kysyi innoissaan.
”Nimda, niitä oli vain yksi. TSO on vienyt toisen Odinalle. Kortinkin saimme. Ongelmana on nyt vain se, että ne eivät ole meillä.”
Tawa pisti kätensä puuskaan ja loi Killjoyyn katseen, josta ei tunnetusti seurannut mitään hyvää. Killjoy osoitti valvontataululle:
”Meillä oli pieniä Nazorak-ongelmia. Nimda on kortin ja jäljittimeni kanssa rommipullossa tuossa kyseisessä pisteessä.”
Tawa kääntyi kohti taulua: ”Ehkä en kysy vielä mitä se tuolla tekee ja miksi, mutta meidän täytyy hakea se.”
Killjoy nyökkäsi: ”Se ei ole hirvittävän kaukana, hyvällä tuurilla saamme haettua sen jo tänään, se on kuitenkin ajelehtinut kohtalaisen lähelle Klaanin rannikkoa.”
”Mutta sinä et mene nyt mihinkään!”, Creedy tiuskaisi, ”Et tuossa kunnossa. Tuo puku vaatii välitöntä korjausta ja vara-osia.”
Killjoy kääntyi takaisin kohti hissiä nyökäten kaksikolle: ”Kuten haluat.” Killjoy oli tosiaan saanut tarpeeksensa matkustelusta, ehkä olisi hetki aika levätä. Siitä huolimatta häntä kalvoi koko pelko siitä, että pullo olisi kadonnut… Aulassa Killjoyta juoksi vastaan Saraji, joka näytti olevan innoissaan. Hän piteli kädessään passia, Klaanin passia.
”Minut hyväksyttiin! Minut hyväksyttiin!”
Killjoy hymähti hyväksyvästi: ”Olet nyt siis virallisesti osa porukkaa. Mitäs sanoisit, jos kävisimme tuolla kahviossa? En ole itsekään käynyt siellä kuukausiin.”
Suga horjahataa uupuneena Killjoyn viereen. Hän on juuri sanomaisillaan jotain GS:stä, mutta päättääkin kysyä jotain muuta:
”Purifier, onko hän…”
”…kuollut, on. Hän ei enää vaivaa meitä. Missä muut ovat?”
”Kapura ja Matoro jäivät taaemmaksi, Metorakk.”
Killjoy nyökkäsi. Vahkit nostivat heidät ylös ja kannattelivat sankareita.
”Nimdat?”, Killjoy kysyi.
”Nimda”, Summerganon tarkensi, ”TSO on ilmeisesti vienyt toisen pois. Odina on epäilyksissä päälimmäisenä.”
”Nyt on tärkeintä hakea muut ja Nimda. Luutnantti, onko vapaita ilmalaivoja?”
Summerganonia kannatellut Vahki ryhdistäytyi: ”Ei herra Kenraali, mutta uskon, että Kymppi ja Yksitoista voivat hankkia sellaisen.”
Killjoy nyökkäsi ja avasi radioyhteytensä: ”Aizen, Saraji. Tarvitsemme A-luokan ilmalaivan tehdasalueen laitamille. Meillä on kaksi varmaa loukkaantumista ja oletettavasti kaksi lisää. Ottakaa kaikki yksiköt, mitä tukikohdasta saatte.”
”Kyllä Kenraali. Tiedämme jo mistä saamme sellaisen. Saapumisaika, noin tunti.”
Radioyhteys sulkeutui. Tässä vaiheessa Killjoykin huomasi mäeltä vyöryvät metsästäjät, niiden rääkyminen kuului jo, ne saisivat heidät kiinni pian.
”Pitäkää kiinni herrat”, Killjoyta kannatellut Vahki sanoi ja sankareita kannattelevat, nipinnapin lentokykyiset Vahkit kiidättivät heidtä kohti tehdasalueen syövereitä, löytääkseen turvapaikan. Killjoy laski viimeisen silmäyksensä kuolleen lintunsa ruumiiseen, kunnes nelikko kiisi jo kattojen päällä, eikä sitä enää näkynyt. Eikä hän edes ehtinyt kiittää…
Mitä? Missä olen? Alitajunnassani? Kuollut? Hrr. Tuntuu kylmältä. Nyt muistan. Taistelin sitä Skakdia vastaan. Mutta miksi kaikki täällä on valkoista? … En voi olla kuollut. En vain voi. Ei sankarit kuole, eihän? …
[spoil]Kapura lähti ulos Ropesta joten otan hänen hahmonsa komentooni lopun Xian tehtävän ajaksi…[/spoil]
Xia
Kapura oli suistanut juuri viimeisen metsästäjän maahan tuli-aallolla. Hän katselee nopeasti ympärilleen ja havaitsee muutaman kymmenen bion päässä Matoron ja Metorakin – tosin maassa. Ta syöksyy paikalle nopeasti.
Kapura katsoo Matoron sydänkiveä. Siinä palaa edelleen heikko sininen valo. Hän poimii jään Toan naamion ja rikkinäisen teleskooppisilmälisäosan vähän matkan päästä maasta. Hän oli aina luullut teleskooppisilmien olevan kiinteä osa naamiota.
Harmaa eliittivahki kävelee Kapuran luo. Se on menettänyt toisen kätensä äsköisessä taistelussa, mutta toimii muuten hyvin.
”Viedään hänet Gukkojen luo.”, Kapura ilmoittaa ja poimii valkoisen sirun maasta.
Nazorakien pesä
”Älä huoli. Metorakk hankkii ne sirut! Hän on paras näissä hommmissa.”, keltamusta skakdikomentaja puhelee torakkakomentajalle. ”Gaggulabio, en niin luottaisi sinun miehiisi. Mukaan olisi pitänyt lähettää joku eliittitorakoistani.”, 001 vastaa. ”Epäiletkö Metorakkia? Hän tuo sirut eniten maksavalle. Se on skakdin luonto.”, skakdi sanoo. ”… Sitä minä juuri mietinkin. Entä jos ne saastaiset metsästäjät tarjoavat enemmän?”, torakka mainitsee. Gaggulabio pysähtyy. Hän ei sano sitä ääneen, mutta tietää itsekkin Metorakkin antavan sirut eniten maksavalle. TSO haluaa sirun, maksoi mitä maksoi.
Keltamusta olento lähtee huoneesta pitkät piikit heiluen. Hän näppäilee radioon Metorakkin Haarniskan koodin ja alkaa odottaa. Piippauksia. Lisää. Gaggulabio paiskaa kuulokkeen raivoissaan maahan. Se särkyy helisten.
”Me voitimme.”, Matoro toteaa hiljaa katsellessaan tehdasalueelle. Kapura on jo toipunut edellisestä koitoksestaan ja on valmis toimintaan. Hän on asettanut Nimdan sirun panssareihinsa. ”Emme me vielä ole poissa tältä saarelta. Sitäpaitsi se toinen siru, mitä tulimme etsimään, on kateissa.”, tulen toa vastaa. Hänen päänsä on täynnä ajatuksia. Miten sain naamion hallintaani? Toistuisiko se?
”Havaitsin liikettä.”, kaksikon lähellä vartioiva harmaa vahki ilmoittaa koneäänellä. ”Mitä..?”, Matoro aloittaa. Vahkin kahdesta plasma-aseesta lähtee sarjat tulikuumaa plasmaa rakennusten joukkoon, aiheuttaen jonkin räjähtämisen. Naama nousee rakennustan välistä ja tulittaa jollakin joukkoa kohden. Toat syöksyvät matalaksi.
”…Eikö ne metsästäjät jätä meitä ikinä rauhaan…”, jään toa miettii tylsistyneenä.
Vähän matkan päässä, Metsästäjäien vartioaseman katolla steltiläismetsästäjä katselee kaukoputkella tilannetta. ”Kolme yksikköä, tarvitsemamme objektin kanssa. Suoritetaan hyökkäys sivustaan.”, olento puhuu. ”Lopeta se sotilastermeillä pelleily, tyyppi.”, hänen vieressä oleva olento murhataa ja lyö kyynerpäällään tätä. ”Tehkää jotakin hyödyllistä, menkää edeltä!”, heidän taakseen tullut hopeasininen skakdi murahtaa ja tönäisee kaksikon alas.
”TSO maksaa toisesta sirusta niin paljon, että se on pakko saada.”, Metorakk murisee ja käskee vartioasemalta lisää metsästäjiä.
”Antautukaa!”, joku lyhyt metsästäjä karjuu ja ryntää kolmikkoa kohti. Kapura taklaa olennon maahan, iskien tämän tajuttomaksi. ”Mikseivät nuo ikinä opi huutamaan ’antautukaa’ vasta kun on oikea hetki?”, Kapura pohtii ääneen. ”Mikset kysy?”, Matoro kysäisee kevyesti miekkaillessaan yhtä vastaan.
Silloin alkoi tapahtua. opea ohjussade sivusta osui vahkiin, irroittaen tältä toisen käden ja kaaten olennon. Metorakk syösyy erikoishaarniskassaan paikalle, ampuen lisää ohjuksia Matoroon ja Kapuraan. Metorakk tajuaa ettei ollut pohtinut kummalla toista siru on.
Pikkuvikoja…, skakdi ajattelee ja syöksyy terineen kahden Toan kimppuun. Matoro torjuu taitavalla liikkeellä iskun ja Kapura suorittaa vastaiskun skakdiin. Tämän panssariin ilmestyy viilto. Eliittipanssari ei kestä enää kauaa Xian taisteluita. Skakdi vetäisee ketjun päässä olevan piikkimoukarinsa ja huitaisee sillä nopealla liikkeellä eteenpäin. Tulen toan punainen panssari saa pahan osuman, toan itsensä lentäessä selälleen maahan. Nimdan siru putoaa maahan.
Metorakk syöksyy, nappaa nyrkkiinsä valkoisen aarteen kouraansa ja nousee. Matoron miekka iskeytyy hyökkääjän olkapäähän, iskien palan panssaria irti. Skakdi karjaisee ja huitaisee kohti toaa. Kaksikko aloittaa nopeatempoisen miekkailun kauemmaksi taistelun polttopisteestä. Kaksikko pitää miekkojaan toisiaan vasten.
Pitkä vihollinen on Matoroa runsaasti pidempi. Se tuijottaa jään toaa punaisilla silmillään kypärän aukoista. Ilkeät skakdinhampaat puristuvat tiukasti yhteen. Metorakk laukausee ranneohjuksena lähietäisyydelta. Ne osuvat Matoron valkoiseen miekkaan, heittäen tämän kauas taakse. Seuraava nyrkinisku heittää toan kovaa maahan.
Metorakk osoittaa zamor-pistoolilaan aseetonta toaa. ”Tiedän että tämä on erittäin kliseistä, joten en kysy viimeisiä sanoja.”, skakdi myhäilee.
”Ei edes ihan pieniä viimeisiä sanoja?”, Matoro kysyy, yrittäen saada lisäaikaa.
”Ei.”, hopeahaarniskainen soturi murahtaa. Skakdinhampaat vääntyvät hymyyn, joka on kaikkea muuta kuin kaunis.
Matoro suorittaa nopean kierähdyksen maassa, napaten miekkansa. Metorakk astuu taaemmas ja ampuu. Matoro torjuu ammuksen. Metorakk tulittaa zamor-pistoolinsa lippaan tyhjäksi. Toa torjuu, torjuu toiseen suuntaan, kunnes yksi ammus osuu Matoroa naamioon. Teleskooppisilmälisäosa repeää irti ja loppu naamio lentää pois. Matoro kaatuu maahan puolitajtuttomana. Metorakk asettaa pistoolinsa toan sydänkiveä vasten.
Matoro tavoittelee silmät kiinni miekkaansa. Metorakk puristaa liipasinta. Aseesta kuuluu pelkkä naksahdus. Skakdi iskee ranneteränsä Matoron rintapanssarista läpi, mutta juuri silloin Matoro sivaltaa maasta miekallaan Metorakkin käden irti. Skakdi karjuu tuskasta. Toa koittaa pysyä kaikesta kivusta huolimatta tajuissaan ja lataa energialatauksen miekkaansa, ampuen sen vastustajaansa, kärventäen Metorakkin totaalisesti. Panssari hehkuu punaisena skakdin kaatuessa maahan. Matoro menettää viimein tajuntansa.
Kaksi puolikuollutta ruumista makaa Xian tuhkaisessa maassa. Pieni valkoinen siru hohtaa kaksikon välissä.
”Jokeen?” Kapura sanoi epäuskoisena ja katsoi alas. ”Jokeen.” Matoro vahvisti. ”Jonkun pitää jäädä pitämään vahtia sillä aikaa, kun loput kaksi hakevat Nimdaa.” Suga huomautti. ”Minä voin jäädä.” Matoro tarjoutui vapaaehtoiseksi. ”Laskeudutaan tämän köyden avulla.” Summerganon sanoi, osoitti köyttä ja kiinnitti sen tehtaan savupiippuun. Hän ja Kapura laskeutuivat.
Kului muutama minuutti. Yhtäkkiä Matoro huomaa jonkun lentävän häntä kohti. Hän valmistautuu hyökkäämään. ”Vienpäs sinut TSO:lle, hän ilahtuu!” Airwatcher rääkyy ja ampuu happoa. Matoro väistää. Airwatcher tulee koko ajan lähemmäs. Happoiskujen väisteleminen tulee koko ajan vaikeammaksi. ”Saan varmasti ylennyksen!” Airwatcher rääkyy iloisena ja nappaa Matoron. Matoro pyristelee vastaan, mutta turhaan, ja sitä paitsi, he ovat liian korkealla. Matoro keksii jotain ja jäädyttää Airwatcherin siivet. ”Mitä tämä on?” Airwatcher huutaa ja heiluttaa siipiään entistä kovempaa, mutta vajoaa silti. Tyhmä Metsästäjä ei tajua Matoron, joka jäädyttää siipiä yhä kovemmin, olevan syyllinen lentohäiriöihin. Matoro katsahtaa taakseen Airwatcherin huutaessa kovempaa sitä mukaan, kun kaksikko vajoaa; tehdasta ei enää näy.
”Paljonko meillä on niitä sulatinsysteemiräjähteitä?”, Matoro kysyy nopeasti. ”Ei, Killjoy antoi vain kolme.”, Summerganon vastaa. ”Veikkaan että portaikko on niin täynnä vihaisia Metsästäjiä että olisi itsemurha mennä sieltä.”, jään Toa jatkaa. ”Veikkaan samaa. Mennään ylöspäin, sieltä voi löytyä jotakin.”, Kapura ehdottaa. Hämmentynyt metsästäjä seisoo vähän matkan päässä kolmikosta. ”Oi, anteeksi. Unohdimme sinut.”, Matoro sanoo. Summerganon toteuttaa nopean iskun joka heittää hämmentyneen metsästäjän maahan. Kolme toaa syöksyvät ylöspäin meneviin portaisiin.
Minuutin kuluttua kuuluu raivoavien metsästäjien karjuntaa. Ne ryntäävät portaita ylös. Klaanialiset saapuvat suureen tietokonehuoneeseen. ”Ei mitään.”, Matoro toteaa nopeasti, ja he nousevat viidenteen kerrokseen.
Huone on oikea luksushuone, varmasti TSO:n. Seinillä on kalliita aseita ja maalauksia. Seinät itsessään ovat joko kristallilasia tai jotakin kallista puuta. ”Työnnetään tuo flyygeli portaista alas hidastamaan jahtaajiamme. Sitten lisää ylös.”, Kapura ehdottaa nopeasti. Joukon silmät osuvat mustaan, juhlallisen näköiseen flyygeliin huoneen kulmassa. ”Pidän suunnitelmastasi.”, Matoro ilmoittaa. Kolmikko syöksyy työntämään suurta flyygeliä portaikkoon. Hetken pinnistelyjen jälkeen suuri soittopeli sortuu portaikkoon kovaa rymisten. Joku portaiden alapäässä jää alle. Kolmikko livahtaa uusiin portaisiin.
”Täällä ei sää sitten muutu.”, Suga toteaa kuivasti joukon saavuttua komentotornin katolle. ”Ei.”, Kapura toteaa hiljaa. ”Mitenhän täältä sitten pääsee alas…?”, Matoro pohtii ääneen.
Kolmikko tutkii suurta kattoa. Se on, kuten tornikin, ympyrän muotoinen. ”Hei, löysin jotakin.”, tulen Toa huutaa ilahtuneena. Hän nostaa katolla olevasta luukusta varjoliitimen.
”…Mahdummeko kaikki tuohon?”, Matoro kysyy epäuskoisesti. ”Täällä on toinen. Ilmeisesti näitä on säilötty hätätapauksia varten.”, Suga ilmoittaa toiselta puolen kattoa.
Ovi katolle tärisee. Sitä hakataan toiselta puolelta. Suga pistää liitimen valmiiksi ja lähtee laukun kanssa sateessa ja kovassa tullessa ilmaan. Matoro hyppää Kapuran kanssa samaan liitimeen ja kaksikko syöksyy pimeyteen.
Kaksi tummansinistä varjoliidintä katoaa mustaan yöhön juuri Metsästäjien syöksyessä katolle. Joku kiroaa omalla kielellään, toiset nappavat ampuma-aseet ja alkavat tulittaa.
”Mitenhän tätä ohjataan?”, Matoro huutaa tuulen ja sateen läpi. ”En minä tiedä!”, Kapura vastaa. Kaksikko alkaa testailla laitetta. Kapura vetäisee tukikahvaa reilusti alaspäin. Kevyt ajonbeuvo lähtee suoraan syöksyyn alaspäin. ”Väännä ylöspäin! Ylöspäin!”, Matoro huutaa tulen Toan takaa. Kapura onnistuu oikeisemaan ajokin.
Summerganon on onnistunut pitämään korkeutensa, joka on osittain ongelma. Metsästäjät tulittavat häntä jatkuvasti. Ammus iskeytyy kankaisen siiven läpi. Suga kiroaa jotakin. Liidin alkaa menettää korkeutta hitaasti mutta varmasti.
Itse linnoituksen katolle on saapunut ampujia, ja Kapuran liidin on hätää kärsimässä tulituksessa. Perässä roikkuva Matoro yrittää suojata jääsäteillä, mutta kovassa vauhdissa ja sateessa on vaikea tähdätä.
Summerganon saa käännettyä tippuvan liitimensä ympäri, aikomuksenaan päästä toisen liitimen luo. Räjähtävä ammus osuu liitimeen ylhäältäpäin, katkaisten siipeä tukevan puupalkin. Klaanilainen tippuu laukun kanssa alaspäin, iskien juuri ajoissa miekkansa linnoituksen seinään.
”Suga putosi!”, Matoro huutaa mysrkyn läpi. ”Missäpäin maailmaa! En näe tässä myrskyssä!”, Kapura huutaa yrittäessään ohjata liidokkia. Matoro näkee lämpökamerallaan Sutgalta vaikuttavan hahmon roikkumassa seinässä.
”Ohjaa tuonne. Sain idean.”, Matoro ilmoittaa. Hän säätää harppuunansa vapaakelaukselle ja vetäisee kaapelia, sitoen sen liitimeen.
”…Tämä laite ei välttämättä kestä painoa…”, Kapura ehtii sanoa. Matoro hyppää kaapelin varassa alaspäin.
Jään Toa syöksyy tuulen ja sateen läpi pitkällä liitimen alla. Metsästäjät tulittavat molempia kohteita, kuitenkaan osumatta. Liidokin syöksyessä kaikki muuttuu hetkeksi sinimustaksi sotkuksi, kunnes Matoro havaitsee lämpökamerallaan Sugan etualhaalla. Hän ei näe millään muulla silmällään yhtään mitään.
Tämä tuntuu äärimmäisen eeppiseltä… , Jään Toa ajattelee.
Summerganon havaitsee kovaa syöksyvän kohteen. Hän tajuaa sen olevan Matoro toan iskeytyessä Summerganonia päin. Valkoinen hahmo ehtii napata kaapelista kiinni Nimda toisessa kädessään, ja syöksy jatkuu.
”Kapura! Laskeudu!”, Matoro koittaa huutaa myrskyn läpi. Varjoliidin saa osuman siipeensä, ja pian tämän jälkeen ohjaustankoon. Kapura varjoliitimessä sekä kaapelin päässä roikkuvat jään Toat lähtevät suoraan syöksyyn alaspäin.
Kapura luo suuren tuliräjähdyksen, heittäen liidokin hetkeksi yläviistoon. Tulen toa yrittää keventää laitettaan painovoimalla, mutta tehtävä on kuluttanut jokaisen elementtivoimia liikaa. Sininen liidin lähtee taas syöksyyn alaviistoon pimeydessä. Sade peittää näkyvyyden lähes täydellisesti.
Tulen toa saa vedettyää laitteen taas hetkeksi ylös, ja alhaalla roikkuva kaksikko syöksyy kovaa eteenpäin, melkein hipoen erään tehtaan kattoa. Musta salkku lipeää Summerin kädestä syöksyssä. ”Nimda! Se tippui!”, molemmat yrittävät huutaa Kapuralle. Matoro ilmoittaa asian Kapuralle naamionvoimallaan, telepaattisesti. Juuri siinä kohtaa jokin ammus räjäyttää toisen siiven liitimestä irti. Ajoneuvo iskeytyy kovaa tehtaan katolle, jään toien osuessa tehtaan seinään vaijerin varassa.
[spoil]Nimda putosi sitten allavirtaavaan jokeen…[/spoil]