Bio-Klaani
Päivä oli koittanut ja Konguboss oli levännyt huoneessaan rauhassa. Hän päätti lähteä kävelylle. Hän otti korttinsa pöydältä ja lähti kävelemään rappusia alas respaan, jossa hän löysi erilaisia esitteitä Bio-Klaanin saaresta. Konguboss otti niitä mukaansa.
Toa oli myös saanut repun respasta, johon hän voisi laittaa tavaroitansa. Repussa oli tällä hetkellä veitsi, valokivi, vesipulloja ja esitteitä. Hän otti repustaan esitteen, jonka otsikkona oli ”Hae Gukkosi meiltä”. Toa ajatteli, että se sopisi hänelle. Samalla hän sai takauman, kun hän oli vielä Matoran.
”Hei, Konguboss” Matoran komensi hädissään, ”tule alas sieltä heti!”
”Mitä?” Konguboss ihmetteli ”Lennän vain Gukkoa.”
Takauma loppui ja Toa oli hämillään. Hän lähti matkaan Lehu-metsän halki Gukko-farmille. Metsässä oli tällä kertaa valoisaa ja rauhallista, mutta hän muisti silti yön tapahtumat. Pian hän saapui farmille.
Gukko-farmi
”Tervetuloa Gukko-farmille”, ääni kuului.
”Kiitos”, Toa pyysi, ”haluaisin Gukon.”
”Minkälaisen Gukon haluat?” Gukon kouluttaja kysyi.
”Minä haluaisin hyväkuntoisen”, hän aneli.
”Meillä on juuri sopiva sinulle”, Matoran kertoi, ”mutta minulla olisi sinulle tehtävä.”
”Minkälainen tehtävä?” Toa kysyi. ”Saako siinä lentää Gukolla?”
”Kyllä”, Matoran vastasi. ”Sinun pitää pelastaa eräs ystäväni, joka ei ole palannut Zylag-luolista. Pelkään, että hän ei voi hyvin. Luolat sijaitsevat poihjoisella puolella saarta, enemmän luoteessa.”
”Tottakai minä autan”
”Kiitos”, Matoran sanoi, ”saat Gukon ilmaiseksi, jos tuot hänet elävänä.”
”Tietenkin” Toa vastasi. ”En minä ystävää yksin jätä.
”Näkemiin.”
Toa kiipesi punertavan Gukon selkään ja lähti matkaan.
Gukko-farmilta luolastoon
Hän lensi komean mount Ämkoon yli. Pian hän saapui ei-kenenkään-maalle. Siellä oli aivan kuivaa ja kuumaa. Vuorelta tuleva kylmä ilma saattoi vähän viilentää aavikolta tuntuvaa paikkaa, mutta silti tuntui kuumalta. Toa ja Gukko väsyivät kummatkin. Väsynyt Toa kaivoi repustaan kaksi vesipulloa. Toisen hän joi itse ja toisen antoi Gukolle. He saapuivat luolaston yläpuolelle. He laskeutuivat.
Zyglak-luolasto
”Minä lähden nyt pelastamaan sen Matoranin ystävän”, Toa sanoi Gukolle. ”Älä huoli, minä en jätä sinua.”
Konguboss kiipesi roikkuvaa narua pitkin alas luolastoon. Hän ihmetteli, että oliko joku täällä. Hän aisti, että hän ei olisi yksin siellä. Hän älysi, että jos Matoranin ystävä olisi kiivennyt natusta alas hän olisi jo palannut.
Toa alkoi kuulla taas samoja ääniä kuin yöllä. Konguboss otti vihreän kirveensä esille. Hän kuuli murinaa ja huomasi jotakin. Hänen edessään oli erittäin suuri Teräkaivaja, jolla oli kirkkaan punaiset silmät. Konguboss ei epäröinyt vaan lähti juoksemaan pakoon laittaen kirveensä takaisin selkään. Onneksi hän oli nopea ja ketterä. Hän juoksi niin lujaa kuin pystyi. Pian hän kaatui. Hän kaatui harmaaseen Kanohiin. Konguboss tiesi, että se oli Hau. Hän pisti sen reppuunsa ja huomasi, että Teräkaivaja suuntasi taas hänen suuntaansa. Toa juoksi pakoon henkensä edestä. Kivet lensivät Kongubossia päin, mutta hän vain väisti ne kuin mitään ei olisi edes suunnannut Toaa päin. Pian hän huomasi pienen tunnelin, johon Rahi ei mahtuisi. Siellä oli valoa ja naamionsa menttänyt Toa.
”Kuka sinä olet?”
”Minä?”
”Sinä”
”Aa”, Toa kertoi, ”minä olen Troopperi. En ole päässyt täältä pois, koska tuolla on tuo Teräkaivaja. Yhtään Zyglakia en ole vielä nähnyt.”
”Hyvä näin”, Konguboss totesi, ”Toivottavasti ei törmätäkään.”
Pian luolastosta kuului taas mörinää. Konguboss ojensi löytämänsä Haun Troopperille.
”Häivytään täältä”
Toat lähtivät juoksemaan isolle aukiolle mistä näkyi valoa. Ilman Toa tiesi, että Gukko pystyisi laskeutumaan sinne. Toa vihelsi, mutta ei tullut heidän luokseen. Konguboss tiesi, että jokin on vialla.