Klaanon

Avainsana: Troopperi

  • Asevarastolla

    Bio-Klaani, asepaja

    Troopperi katsoi itseään haarniskaosastolla olevasta peilistä. Hänen haarniskansa oli vahingoittunut tehtävällä otettuaan jokusen osuman torakoiden kivääreistä. Toinen olkapanssari oli haljennut, ja rintapanssarissa oli paha mustunut jälki. Panssari pettäisi ennen pitkää.

    ”Tässä se sitten olisi.”

    Troopperi käänsi päätään ja näki nuhruisen Matoranin, jolla oli yhä paksut, kuumalta suojaavat kintaat kädessä. Matoran kantoi hyvin (tietenkin) tehtyä metallinkiiltoista kullanväristä rintapanssaria. Troopperi otti ilmeisesti Matoranille hieman raskaan metallinesineen käsiinsä. Matoran kiiruhti hakemaan muita panssarinosia, ja palasikin pian.

    ”Hienoa työtä, tähän olen tyytyväinen”, Troopperi sanoi hymyillen Matoranille. Pian paikalle tuli muutama Matoran lisää, jotka auttoivat haarniskan Troopperin päälle, ja veivät vanhan pois.

    Juuri kun hän oli poistumassa asepajalta, tuli vihreä Matoran-lähetti paikalle. Hän kertoi nimekseen Voyager, antoi Troopperille ”tärkeän viestin Admineilta, jota ei saa hukata”. Troopperi naurahti virheelle lauseessa, joka johtui luultavasti Manfredin poissaolosta tai siitä, että joku oli juhlinut myöhään illalla. Troopperi avasi viestin. Se oli vapautus tehtävältä joka hänelle oli annettu.

  • Tulinuoli

    Bio-Klaani

    Korkealle kohoavan harmaan kivimuurin suurimpaan holviaukkoon asetettu portti aukesi natisten. Punainen, väsynyt Toa asteli siitä sisään niin ryhdikkäästi kuin vain pystyi. Porttia vartioivat matoranit katselivat häntä. Eräs heistä tervehti häntä niinkuin hänen virkaansa kuului. Toa oli juuri tullut pitkän matkan päästä kävellen siitä lähtien, kun muutamia torakoiden aseiden osumia ottanut maastoajoneuvo oli simahtanut lopullisesti. Toa asteli pihan poikki Klaanin päärakennukseen.

    Eräällä varustevarastolla työskentelevän Onu-Matoranin pää kääntyi hänen kuullessaan askelia porraskäytävästä. Harmaaseen, katosta roikkuvien lamppujen valaisemaan huoneeseen asteli puna-musta tulen Toa.

    ”Kas hei Troopperi”, Matoran tervehti tulijaa.

    ”Hei sinullekkin.” Troopperi vastasi.

    ”Mitäs sinulle on käynyt? Olet aika väsyneen näköinen?”

    ”Se on pitkä juttu. Tulin kysymään saisiko täältä jonkinlaista ampuma-asetta, omani hajosi matkalla.”

    ”Kyllä toki, kaipaatko minkälaista? Katsele toki ympärillesi.”

    Troopperi käveli huoneessa asetelineiden luona. Välillä hän pysähtyi, otti jonkin aseen käteensä, ja tutkaili sitä.

    Lopulta hän otti käteensä perinteisen puusta ja teräksestä tehdyn varsijousen ja katsoi sitä. Matoran tuli hänen luokseen.

    ”Kas, sehän on varsijousi. Se on todettu monin paikoin hyväksi ratkaisuksi. Tokihan se on hidas ladata, toisin kuin pitkäjousi, eikä meillä olekaan niitä saatavilla. Tehoa tosin löytyy.”

    ”Voisin vaikka ottaa tämän.”

  • Troopperi varastaa auton

    ”Laavazone”

    Troopperi kurkisti erään kiven takaa. Hän näki vulkaanisen höyryn keskellä suuren lentolaitteen hylyn. Joukko Nazorakeja penkoi esineitä hylystä. Muutama selvästi korkea-arvoisempi torakka oli kokoontunut hylylle. Troopperi kuuli niiden keskustelun.

    ”Se ei ilmeisesti ole täällä.”

    ”Mikä se?” Troopperi mietti.

    ”Tutkikaa hylyn lähiympäristö, etsimämme esine voi olla siellä!” eräs upseeri huusi.

    Heti lähti joukko Nazorakeja juoksemaan ja kaivelemaan ympäriinsä. Eräs niistä lähestyi suoraan Troopperin piiloa. Troopperi yritti hiljaa siirtyä poispäin.

    KLONK!

    Pian hän tajusi makaavansa selällään maassa. Joukko torakoita juoksi äänen suuntaan.

    ”Hei! Täällä on vakoilija! Ampukaa se!”

    Troopperi hypähti sen saman tien sivuun rykelmältä plasma-ammuksia. Hän huomasi kompastuneensa putkenpätkään, joka oli lojunnut maassa. Nyt siitä oli jäljellä vain hiiltynyt romu.

    Hän hyppäsi välittömästi toisen kiven suojiin, ja vetäisi pistoolinsa esiin. Hän veti liipaisimen pohjaan, ja piipusta sinkoutui sähköinen kappale, joka osui rätisten erääseen torakkaan. Lamaantunt torakka hoiperteli toista, rynnäkkökiväärillä tulittavaa päin.

    Troopperi päätteli, että tässä taistelussa ei kävisi hyvin ilman parempaa suojaa. Troopperi juoksi kivien suojassa kohti aluksen hylkyä. Hän pujahti seinään repeytyneestä aukosta sisään.

    Edessä levittäytyi pienemmille aluksille tehty hangaari. Siellä oli jokunen romuttunut maastokirppu. Troopperi juoks parhaimmassa kunnossa olevan juokse. Juuri kun hä istui ohjaamoon, aukosta ryntäsi torakoita sisään, jotka avasivat tulen häntä kohti. Hän kurkisti ohjaamon sivulla olevasta aukosta, ja ampui jotain laukauksia aseellaan. Yllättäen, eräs ammus tärähti suoraan hänen pistooliinsa, ja siitä sinkoutui kipinäsuihku. Troopperi heitti pistoolinsa lattialle, ja alkoi käynnistää autoa. Torakat lähestyivät. Yllättäen autonromu heräsi henkiin, ja Troopperi painoi kaasun pohjaan. Auto sinkoutui suoraan pakoon juoksevia torakoita kohti. Troopperi ajoi suoraan aukosta ulos, ja lähti ajamaan torakoiden tulittamana kohti etelää…

  • Imperiumin löytö

    ”Laavazone”
    Karu, eloton maasto levittäytyi Troopperin silmien edessä. Ilma haisi rikille ja muille kaasuille, joita purkautui halkeamista maassa, jotka edelleen johtivat maan alle suuriin laavaluolastoihin. Troopperi istahti kivelle, joka näytti siltä, kuin maailman huonoin kivenveistäjä olisi heittänyt aluksi typpihapossa viikon uitetun tuntemattoman Toan kuvansa puoleksi vuodeksi Manun johonkin mönjäaltaaseen, jossa elää pieniä, sinisiä kontiasia, jotka syövät marsipaanilla ja selluloosalla kuorrutettuja pelikortteja aamiaseksi, ja sitten hyljännyt sen keskelle autiomaata, josta kukaan ei sitä löytäisi. Troopperi totesi mielessään että hän ei kuulu tuohon ”kukaan”, ja vetäisi kartan esille. Hän oli nyt tämän alueen eteläpäässä, ja olisi vielä joidenkin päivien matka hänen kohteeseensa. Troopperi oli juuri nousemassa kiveltä, kun hän kuuli ääniä. Hän hyppäsi kiven taakse.

    Näkyviin huurujen keskeltä tuli kymmenkunta nazorakia. Niillä oli energiakonepistooleja ja jokaisella oli pieni sapeli vyöllä.

    ”Mitä me teemme tässä kurjassa loukossa?” yksi sihisi.

    Ilmeisesti porukan johtaja vastasi: ”Etsimme täältä erästä esinettä, jota johtaja haluaa.”

    ”Ja mikä se mahtaa olla? Meille tavan sotilaille ei kerrota koskaan mitään.”

    ”Informaatio on ainoastaan kersanttia ylemmille, sotamies 1548.”

    Yllättäen idän suunnasta kuului huuto.

    ”Me löysimme sen!”

    Joukkio lähti liikkeelle huudon suuntaan, ja katosi taas huuruihin. Troopperi lähti varovasti seuraamaan sitä.

  • Vitosen seteli

    Klaanin Kahvio

    Bang.

    Troopperi tajusi hakkaavansa päätänsä pöytään. Hän mietti, mikä järki siinä oli. Jos hänellä olisi ollut hattu, siinä olisi viitosen seteli musikaalisen nautinnon tarjoamisesta eräälle asiakkaalle, jonka naamataulu muistutti maustekurkkua. Hatun sijasta viitosen seteli lillui hänen kahvikupissaan. Troopperi otti setelin sieltä pois, ja puristi sen kuivaksi. Setelissä olevaan moderaattorin kuvaan, tuli kahviläiskä. Troopperi ryysti höyryävää kahvia. Maustekurkkunaamainen asiakas olisi antanyt hänelle rahaa taas hienosta musiikista, ellei olisi minuuttia sitten tuhlannut kaikkia loppuja rahoja apteekissa laksatiiviin ja muovipäihin.

    Troopperia vastapäätä istui pöydässä karvalakkipäinen matoran. Matoran näytti siltä, kuin olisi käynyt punttisalilla. Hän alkoi selittää Troopperille:

    ”Nyt kun lopetit musisoimisen, voisin kertoa sinulle jotain.”

    Troopperi kohensi ryhtiään. Hänet oli kutsuttu tänne jotain päiviä sitten tapaamaan karvalakkipäistä Matorania. Ikävä kyllä paikalla oli lauma karvalakkipäisiä Matoraneja, joilla oli kokous. Troopperi ei vieläkään tajunnut miten oli voinut tuhlata monta päivää kahviossa.

    ”Muistanet sen Turagan, joka vangitsi sinut silloin kerran?”

    ”Kyllä.”

    ”Minulla on sinulle tehtävä koskien häntä. Eräs Matoran oli nähnyt hänet saaren pohjoisrannikolla erään majan pihalla parin Nazorakin kanssa jonkin laitteen kimpussa. Ota selvää mikä, se on, ja varmista, ettei hän juonittele Nazorakien kanssa.”

    ”Eli siis minun pitää mennä sinne, ja tutkia hänen vehjettään?”

    ”Kyllä”, Matoran sanoi kiinnittämättä mitään huomiota Troopperin omituisesti ilmaisemaan asiaan.
    ”Olemme huolestuneet etenkin siitä, että laitteessa lukee ”atomi pomi”.”

    ”Atomi pomi? Oikeinkirjoituksen tasosta kuulostaa siltä, että Turaga todellakin juonittelisi Nazorakien kanssa. Manu pitäisi tästä tehtävästä.”

    ”Tuossa on vielä kartta, johon on merkitty talon sijainti.”

    Matoran poistui kahviosta.

    Troopperi päätti lähteä huoneeseensa hakemaan tarpeellisia varusteita. Hän lähtisi tänä iltana matkaan. Kartan perusteella hän arvioi matkaan kuluvan nopeudesta riippuen 4-8 päivää. Parhaaksi vaihtoehdoksi osoittautui kiertää Mt. Ämkoon itäpuolelta.

    Matkalla Troopperi vaivautui ostamaan lehden, jotta tajuaisi jotain siitä, mitä viime aikoina on tapahtunut.

  • Karvalakkisten matoranien vuosikokous

    Bio-Klaani

    Troopperi kiiruhti käytäviä pitkin. Reissu luoteeseen oli vienyt enemmän aikaa kuin oli tarkoitus. Onneksi Konguboss oli pelastanut hänet. Troopperi tuli ovellensa. Oveen oli kiinnitetty suuri, keltainen paperi. Troopperi repäisi paperin irti, ja luki sen:

    ”Hyvä Troopperi. Meillä on sinulle tehtävää. Tapaat yhteyshenkilösi chatista. Hänellä on karvalakki päässään.

    -Adminit”

    Troopperi meni aluksi huoneeseensa, ja heitti varusteensa lattialle. Sitten hän meni chatiin.

    Chatissa oli väkeä. Troopperin epäonneksi siellä oli karvalakkisten Matoranien vuosikokous, ja tietenkin kaikilla oli karvalakit päässä…

  • Xiantos rokotetaan

    Lehu-metsä

    Konguboss ja Troopperi saapuvat takaisin Gukko-farmille, jonne Konguboss jättää Gukkonsa. Ilman Toa vie Troopperin Matoranin luokse, joka oli lähettänyt hänet hakemaan ystävänsä.

    Yhtäkkiä, EI AINAKAAN NINJOJA!

    Ilman Toa lähtee takaisin Bio-Klaaniin. Hän kävelee mietiskellen ääntä, mikä kuului tunnelissa. Toa oli kävellyt jo tunnin metsässä eikä saapunut vieläkään Klaaniin. Hän oli turhautunut, joten matka tuntui pidemmältä kuin yleensä. Pian hän saapui takaisin Klaaniin.

    Bio-Klaani

    Pakua päästi Toan sisään tervehtien häntä. Toa tervehti takaisin. Konguboss käveli respan läpi rappusiin ja rappusista huoneelleen. Toa avasi oven ja meni sängylle pitkälleen.

    Mt. Ämkoo, salainen luola

    Henkilö kiiruhti tohtorinsa luokse, koska epäili saaneensa tartunnan. Tohtori alkoi tutkia häntä.

    ”Miltä olosi tuntuu, Xiantos?”
    ”Ei ainakaan mitään oireita ole tullut vastaan vielä”
    ”Selvä”, tohtori vastasi, ”Minun pitää kuitenkin tarkistaa, että te ette varmasti ole saanut tartuntaa. Kerta oireitakaan ei ole vielä ilmennyt voisin antaa sinulle vastamyrkkyä.”

    Tohtori pistää isolla neulalla Xiantosia.

    ”Vastamyrkyllä saattaa olla myös haittavaikutuksia”
    ”Mitä esimerkiksi?”
    ”Nukahtelua, hallusinaatioita, kylmiä väreitä jne”, tohtori kertoi ”Parempi näin kuitenkin, kuin kuolisit tautiin”

    Palkkionmetsästäjä lähti kävelemään poispäin luolasta.

  • Zyglakit vs. eläimet

    Zyglak-luolasto

    ”Hyvä Rahini”, tuntematon ääni sanoi, ”Lopeta nuo ärsyttävät pienet oliot”

    Teräkaivaja syöksyi kohti Troopperia ja Kongubossia. Ilman Toa kiipesi kielekkeellä ja lähti liitäen pelastamaan Troopperin. Toa sai otettua kiinni hänestä, mutta Konguboss ei kuitenkaan kestänyt kantaa toista Toaa pitkään, joten hän joutui tiputtamaan tulen Toan kesken matkan kielekkeelle, jossa hän olisi edes vähän aikaa turvassa.

    ”Löysitkö muuten köyteni?”
    ”Ai”, Kongbuoss huomasi, ”se oli siis sinun”
    ”Juu”, Tulen Toa hymähti.

    Ilman Toa väistöi kiveä, joka lensi häntä päin. Samalla hän huomasi Gukon lentävän luolan sisälle. Toa oli helpottunut, mutta jotain tapahtui. Gukko ei ollutkaan ystävällinen vaan lähti lentämään suoraan Toaa päin. Hän ihmetteli mitä ihmettä oli tekeillä. Samalla tulen Toa ampui sähköpulssipistoolilla lintua, jolloin se putosi alas.

    ”Ette pärjää Raheilleni”, ääni kuului.
    ”Kuka olet?”, Konguboss kyseli peloissaan, ”Mitä sinä haluat?”
    ”Rahaa”
    ”Maksetaanko sinulle?”
    ”Joo”
    ”Häh?”
    ”Joo”
    ”Häh?”
    ”Joo”
    ”Häh?”, Konguboss raivostui, ”NYT LOPETA TUO PELLEILY!”
    ”Joo”

    Toa otti esiin kirveensä ja alkoi kanavoida elementtivoimiansa. Samalla tunnelista alkoi kuulua outoja ääniä.

    ”Voi pyhä Mata Nui!” ilman Toa huomasi.
    ”Samat sanat”, tulen Toa yhtyi mielipiteeseen.
    ”APUUUUUUUUUUUVAAAAAAA!”, ääni huusi.

    Samalla lauma Zyglakeita juoksi päin Rahia, Toia ja henkilöä, jonka ääni kuului.

    He kaikki lähtivät juoksemaan. Jopa Teräkaivajakin lähti pakoon, kun taas Gukko lähti lentoon. Toat menivät koloon, josta Konguboss löysi Troopperin. Pari Zyglakkia seurasivat heitä koloon.

    ”Tiesitkö, että Zyglakit voivat levittää orgaanista Protodermis-tautia ja he käyttävät tikareita ja keihäitä?” Troopperi kysyi toiselta Toalta.
    ”Nytkö sitten kerrot tuon?”
    ”Seuraa tänne”, tulen Toa selitti, ”Zyglakit eivät mahdu tästä ja saavumme saman kokoiselle aukiolle kuin äsken”

    Toat livahtivat koloon ja pääsivät aukoille. Gukko oli lentänyt aukiolle myös.

    ”En tiennyt, että Gukot ovat näin viisaita”, Konguboss oivalsi.

    Toat nousivat Gukon selkään ja lähtivät pakoon Zyglakeita.

    ***

    ”Rahi jyrää Zyglakit!”

    Teräkaivaja lähti jyräämään Zyglakeita, mutta ei mennyt pitkään Rahi kaatui maahan kuolleena. Henkilö, jonka nimeä en ole vielä kertonut teille, lähti juoksemaan pakoon Zyglakeita, mutta yksi tikareista, jonka Zyglak heitti osui häneen. Hän lähti pakoon omalla Gukollansa luolastosta vahingoittuneena. Hän saattoi saada tartunnan.