Avainsana-arkisto: Peelo

Baterra

Sisällys YKSI NOLLA NELJÄ KAKSI VIISI KAKSI KUUSI Me elämme tietämättömyyden tyynellä saarella keskellä äärettömyyden mustaa merta, eikä meidän ole tarkoitus matkata kauas. — Howard Phillips Lovecraft Baterra Yksi Tuntikausia kestäneen naputuksen jälkeen taltta viimein läpäisi kiven. Viimeinen vasaranisku murensi syntyneen aukon juuri sen verran suureksi, että hopeanaamioiset kasvot mahtuivat työntymään siitä läpi. Pimeys oli … Jatka lukemista Baterra

Huonoa Karmaa

Bio-Klaani Vihreää hohdetta tarkkailevan kiikarisilmän omistaja oli viimein tyytyväinen tarkastukseensa. Skakdi asetti toa-taikaa uhkuvan luodin ystäviensä seuraksi panosvyön kärkeen. Ei Guardian olisi tietenkään enää voinut tehdä muutoksia, jos olisi löytänyt sellaisille tarvetta. Varusteiden läpikäynti kulki Zakazin veteraanille kuitenkin aina samalla tavalla. Ja jos aikaa vain oli, tarkistettiin yksittäiset luoditkin. Ehkä hän palaisi ilman, että olisi … Jatka lukemista Huonoa Karmaa

Kaksityisetsivä

Bio-Klaani Syyspäivä oli hyytävän kylmä. Joidenkin mukaan suorastaan ”helvetin kylmä”. Moni piti kiinni kovasanaisesta lausunnostaan luut jäädyttävän syystuulen keskellä. Mutta vain muutamat sen kulkijat pystyivät todella väittämään kulkeneensa sen läpi. Helvetin läpi. Ei kylmyyden. Keskiuuden Kievarin tummia lattioita narisuttavat hopeiset askeleet ottivat tiskiltä suunnan kohti nurkkapöytää ja sen seiniä myötäileviä istuimia. Haukasvoinen raudan toa kantoi … Jatka lukemista Kaksityisetsivä

No kun ei niin ei

Bio-Klaani, linnakkeen käytävät 273 oli viimein uskaltautunut astumaan ulos uudesta asunnostaan. Hän oli jo muodostuneeseen tapaansa sonnustautunut valepukuunsa ja naamioonsa. Vaikka hän olikin jo oppinut hieman suunnistamaan linnoituksen käytävillä, hän piti edelleen käytäväkarttaa mukanaan. Nyt Jäätutkija käveli käytävän seinänviertä tutkien seinään upotettujen ovien matoran-tekstejä. Yhdessä ovessa luki ”Kahvio”. Hm. Klaanin salaista jäsentä kiinnosti tietää, miten … Jatka lukemista No kun ei niin ei

Calluna vulgaris

Bio-Klaani, Hautausmaa Tawa kaatoi vihreän kastelukannun viimeiset tipat kädelleen, puhdistaakseen sen kylmästä, mutta tuoreesta mullasta. Admin käänsi selkänsä pienen puisen vajan reunalle lasketuille työvälineille, ihaillakseen kättensä jälkeä. Syysöissä paleltuneet kukat olivat vaihtuneet kokonaisella hautarivistöllä pakkasia paremmin kestäviin kanervoihin. Olisi ollut jo pimeää, joskin kaupungista Tawan takaa kajastivat vielä sen valot. Pian nekin kuitenkin sammuisivat. Kello … Jatka lukemista Calluna vulgaris

Datamuisti

Klaanin linnake Peelo oli suunnistanut tiensä Klaanin pesuhuoneeseen. Siellä oli hiljaisempaa ja yksinäisempää kuin hän aluksi oletti, mutta sehän kelpasi hänelle aivan mainiosti. Hän ei ikinä pahemmin puhunut muille huolistaan ja ajatuksistaan. Ja juuri nyt kyseisiä huolia ja ajatuksia oli hänen mekaaninen päänsä täynnä. Datamuisti. Se oli hänellä vieläkin saman nyrkin sisällä puristuksissa. Peelo ojensi … Jatka lukemista Datamuisti

Pieni uhraus suurelta sielulta

Bio-Klaani ”Täh? En mä ainakaan mitään sellaisesta ole kuullut. Oottakaas… ei… ei… e- no hei, odotas. Se voisi sisältyä tähän aika vanhaan artiklaan. Sen mukaan tää vois olla totta… Hei, kuulkaas. Tehdään näin. Päästäkää jätkä sisään ja mä katson asiaa vaikka ite, okei? Mul on nyt vähän kiire täällä, eikä tee mieli oikeen turista luurissa. … Jatka lukemista Pieni uhraus suurelta sielulta

Herra Peelo

Klaanin linnake Peelo oli saapunut pieneltä labravisiitiltään takaisin Klaanin ilmapiiriin. Häntä hieman säälitti se, että labra meni maan tasalle. Tai no, maan alle, koska sehän oli maan alla. Peelo käveli linnakkeen käytävää pitkin kunnes pääsi oman huoneensa ovelle. Juuri kun hänen kätensä oli saanut otettua oven kahvasta kiinni, hän muisti jotain. Hänellä ei ollut hajuakaan … Jatka lukemista Herra Peelo