Klaanon

Avainsana: Matoro

  • Nazorakit ampuvat zamoreita joissa on sisällä pienempiä nazorakeja

    Matoron yllä katto tärisee. Siellä tapahtuu jotain. Kova paino siirtyy ylös ja alas. Toa menee seinää vasten refleksinomaisesti. hän kuulee askelia, ja ennekuin ehtii reagoida, zamor-kuula osuu häntä rintaan. Kuulan rikkoutuessa siitä alkaa tulla outoja ötököitä ulos. Pikkutorakoita?
    Matoro kääntyy ja ampuu jäälatauksen suoraan torakkaa naamaan. Hänen rinnassaan tuntuu pistävää kipua pikkuotusten toimesta. Toinen Nazorak-torakka hyökkää päin pitkän tikarin kanssa, Matoro kokeneena veistää sivuun ja nopealla miekanviillolla katkaisee sen asekäden. Potku torakkaa rintaan heittää sen Zamor-torakkaa päin. Kaksi vartijaa lentävät seinään.
    Tärähdys kun kaksi kehoa osuu seinään.
    Tärinää.
    Lisää.

    Pikkutorakat yrittävät pureutua panssariin mutta parannuskivi MAtoron rinnassa parantaa sitämukaa panssaria.

    Ylhäällä suuri rahi lyödään maata vasten, heikentynyt katto sortuu ja iso kasa maata, kasveja ja suovettä syöksyy tunneliin. Mukana muuatam Klaanilainen ja iso, vihainen rahi.

  • Neuvonpitoa zakazlaiseen tapaan γ

    Matoro kulkee hiljaa ahtaassa tunnelissa. Sen on rakentanut joku älykäs valokiven perusteella. Toa irroitti valokiven ja valaisee sillä nyt tietään.

    ***

    Gaggulabio ja Nazorakien johtaja kävelevät kivisessä salissa, Skakdi ei löytänyt ulospääsyä.

    ”Odotamme vielä erästä joka tekee operaatiomme mahdolliseksi.”, Toarkka aloittaa.
    ”…Kuka?”, Gaggulabio ihmettelee.
    Ovesta tulee korkea, tummanpuhuva matelijamainen olento.
    Zyglak.
    ”Halusitte tavata minut?”, Zyxax sanoo matalalla äänellä.
    ”Kyllä.”, Torakka sanoo. ”Meitä kolmea yhdistää jokin. Me kaikki haluamme murkata Bio-Klaanin tieltämme. Me halamme elintilaa. Te…” Torakka osoittaa Zyxaxia, ”…Haluatte koston. Gaggulabion Skakdit haluavat Klaanin aarteet ja omalla tavallaan kostaa heille.”

    ***

    Matoro näkee nyt lämpökamerasilmällänä jotakin. Kaksi kohdetta tunnelin päässä. Eläviä, kuusiraajaisia. Ruumis moniosainen.
    Nazorakeja! Toivottavasti en tullut niiden pesään, Matoro ajattelee.

    Hän kurottaa naamiollaan toisen mieleen.
    Toinen torakka muuttuu sekavaksi. Sen tärisee ja yhtäkkiä iskee keihään toverinsa rintaan. Sitten se kaatuu maahan tutisevana rauniona.
    Kanohi Cencord on taas näyttänyt mahtinsa. Nostan hattua niille Makutoille jotka tämän suunnitteli., Toa ajattelee.

  • Neuvonpitoa zakazlaiseen tapaan β

    ”Matoro!” Umbra huutaa. Matoro on jo toista tuntia kadoksissa. Kapura ja Umbra harhailevat suossa etsien Matoroa.
    ”Hei!” Kapura huutaa. ”Sumu alkaa hälventyä…”

    Suurin osa sumusta on jo haihtunut. Kasvillisuus alkaa vähentyä.
    ”Olemme varmaan oikealla tiellä.” Umbra toteaa.
    ”Entä Matoro?” Kapura kysyy. ”Entä jos hän on jo läytänyt takaisin?”
    ”Emme voi tietää.” Umbra vastaa. ”Meidän on pakko palata takaisin… Vaikka tuonne en mielelläni menisikään.”
    ”Kuka tuo on?” Kapura sanoo ja osoittaa heitä kohti kävelevää hahmoa. ”Killjoy?”
    ”Aivan.” Killjoy murahtaa. ”Missä on Matoro?”

    Samaan aikaan Skadi ja Nazok-torakka jatkavat salaperäisen suunnitelman kertaamista.
    ”Soluttautujat…” Skadi murahtaa. ”Ei mitään tietoa.”
    ”Välitän tiedon, muutama Klaaniin pääsevä Matoran on puolellamme.” Nazok-torakka toteaa.
    ”Koko suunnitelma riippuu soluttautujista! Ilman heidän apuaan emme pääse linnoitukseen!” Skadi raivoaa. ”Odotin edes jonkinlaista tietoa heille, mutta ei! Sen sijaan he ovat epätietoisia kaikesta!” Skadi jatkaa ja ryntää ulos. Torakka seuraa perässä.

  • Neuvonpitoa zakazlaiseen tapaan α

    Matoro herää. Hän tippui jonnekkin, muttei ollenkaan tiedä minne.
    Jonkinlainen kuoppa. Ei, sivulle lähtee tunneli. Paljon puiden juurakoita ja kasvillisuutta. Himmeää valontapaista kajastusta näkyy sieltä missä pitäisi olla taivas, tällä alueella horisontin ovat vallanneet sumu ja puut.

    Matoro koittaa päästä kuopasta ylös mutta reunat pettävät ja ovat korkeat. Ei onnistu.
    Hän tutkailee kuoppaa. Sieltä lähtee pimeä tunneli eteenpäin. Matoro tähyilee teleskooppisilmällään luolaan eikä näe mitään.
    Hetken harkinta.
    Jään Toa lähtee ryömimään tunnelia pitkin. Se on kostea ja täynnä kasveja, Matoro joutuu käyttämään miekkaansa ahtaassa tilassa sitkeimpien kasvien niittoon.
    Hän ryömii edelleen.
    Valoa kajastaa kaukaa.
    Matoro tuntee pienen toivonkipinän heräävän. Hän lähtee vauhdilla eteenpäin, ja saapuu pieneen käytävään jossa on valokivi.
    Täällä on pakko olla älyllistä elämää…
    Käytävä haarautuu kahteen suuntaan.

    Samaan aikaan piikkihaarniskainen kiven Skakdi kävelee kahden sotilaansa kanssa kivistä käytävää pitkin. Outo, kuusiraajainen vartija avaa heille oven.

    ”Tulin neuvottelemaan siitä suunnitelmasta…” Skakdi sanoo kelmeä virne naamallaan. Hän istahtaa kivisen pöydän eteen.
    Nazok-torakka häntä vastapäätä heittää pöydälle saaren kartan jossa näkyy olevan punaista väriä, viivoja ja nuolia.
    ”Tuossa on suunnitelma.”, olento sanoo.

  • Jääsoturia etsimässä

    Umbra ja Kapura katsovat hetken muualle ja Matoro on poissa. Pian kaksikko alkaa huutelemaan ystävänsä perään.

    ”Matoroo! Matoroo! Missä sinä olet?!” Kapura huutaa. Umbra käyttää samaan aikaan valovoimiaan usvaiseen suoilmastoon, että he voisivat saada jonkin vihjeen Matoron olinpaikasta.

    Valon ja Tulen Toa kävelevät pientä polkua pitkin joka erottaa kaksi suurta vesiallasta toisistaan. Upottava mätäs kantaa juuri ja juuri kaksi Toaa. Kaksikko tulee pian tienhaaraan, jossa on aika päättää minne lähteä.

    ”Minä lähden oikealle, lähde sinä vasemmalle”, Umbra sanoo Kapuralle ja kaksikko eroaa ja matkaa syvemmälle synkän suon syövereihin. He eivät huomaa heidän ympärillään tapahtuvaa puiden ja veden sekä liejun liikettä…

  • Matoro eksyy

    Matoro on täysin eksyksissä. Ketään ei enää näy missään.
    Olisipa minulla nyt vanha naamioni…, hän ajattelee.

    Jostain kaukaa kuuluu outoja ääniä. Mukavaa vaihtelua hiljaisuudelle.

    ’Mennään vain katsomaan minne jäljet johtavat ja palataan takaisin’, taisi Umbra sanoa. , Matoro miettii.

    Matoro istahtaa tukin päälle miettimään.
    Täältä ei ole mitään mahdollisuutta saada yhteyttä ulos suolta. Radiolaitteet eivät toimi, Rahit eksyvät kuten mekin…
    Silloin Matoro näkee jotakin punaista teleskooppisilmällään.
    Lämpökamera näkee punaisen kohteen puiden lomassa.
    Elämää., Matoro ajattelee ja zoomaa teleskooppisilmäänsä.
    Olento on humanoidi muodoltaan. Mahdollisesti Klaanilainen. Korkea, kävelee hitaasti ja varoen.
    Matoro vaihtaa teleskooppisilmäänsä yökiikariin. Pusikoiden takana näkyy musta-oranssi, pitkä hahmo.

    …Onko se Killjoy?, Matoro miettii. Hän lähtee juoksemaan varoen askeliaan. Hän näkee nyt Klaanilaisen selvästi. Vain vajaassa sekunnissa olento katoaa, Matoro astuu tyhjään ja putoaa.

  • Lintuviesti Sugalle

    Kummitusten Räme

    Killjoyn Gukko liiteli majesteettisesti rämeen yllä. Sumu alhaalla oli sankkaa, eikä Killjoy täten havainnut pienintäkään liikettä märkivässä kasvustossa. Killjoyn käskystä Gukko lähti syöksykiitoon suoraan alaspäin, laskeutuen hurjapäisesti suon läpi kulkevan polun viereen. Polkusta kykeni erottamaan useita tuoreita jalanjälkiä. Killjoy oli menossa oikeaan suuntaan.

    Metsästäjä kääntyi Gukkoaan kohti, kaivoi esiin käärön tämän satulan tarvikepussista ja alkoi kirjoittaa:

    Summerganon.

    Matoro, Umbra ja Kapura ovat menneet suoraan ytimeen. Lähden perään välittömästi. Lähetä Gukkoni takaisin perinteisen asepakettini kanssa. Viimeaikaiset tapahtumat huomioon ottaen on parempi varustautua kunnolla. GS osaa kyllä tuoda ne perille.

    Lisäksi. Sinun olisi aika hankkia jo ihan oikea kommunikaattori. Kirjeenvaihto on niin viime vuosituhatta.

    – Killjoy

    Killjoy sulki käärön ja sitoi sen tiukasti Gukkonsa kaulaan.

    ”Vie se, vie se Summerganonille”, Metsästäjä murahti, silittäen samalla uskollisen lähettinsä päätä.

    GS katsoi hetken Killjoyta, kääntyi sitten ja nousi lentoon. Killjoy seurasi lintunsa liitoa hetken ja kääntyi sitten kohti jälkien osoittamaa suuntaa.

    ”Hmph.”

  • Virvatulet

    ”Mennään tätä tietä.” Umbra sanoi. ”Jos menemme suoraan, päädymme ennen pitkää ulos.”
    ”Jaa.” Matoro sanoi ja tunnusteli kepillä suon pohjaa. ”Minusta tuntuu, että jos menemme liian syvälle metsään, voimme törmätä upottaviin kohtiin. Ainut vaihtoehto olisi palata takaisin, mutta emme tiedä mistä tulimme.”
    ”Tietääkö kukaan Klaanilainen minne menemme?” Kapura kysyi.
    ”Pelastajatkin luultavasti jäisivät loukkuun.” Matoro sanoi.
    ”Tämä tästä puuttuikin.” Umbra sanoi ja osoitti vasemmalle. Suo täyttyi sumusta.

    Harhailtuaan suolla muutaman tunnin Toat pysäthtyivät lepäämään. Yhtäkkiä Matoro kuuli omituista, matalaa ääntä.
    ”Tänne päin… Tänne päin…”
    ”Kapura?” Matoro kysyi. ”Umbra?”
    ”Tänne päin… Tänne päin…”
    ”Ei naurata! Kapura?” Matoro huusi. ”Umbra!”
    ”Tänne päin… Tänne päin…”
    Matoro katsoi ympärilleen. Sumu oli sankentunut, eikä hän enää nähnyt Toia. Pieni liekki syttyi äänen suuntaan.
    ”Tänne päin… Tänne päin…”
    ”Kapura!?” Matoro huusi ja lähti juoksemaan liekkiä kohti. ”KAPURA!”
    Juostuaan muutaman minuutin ajan Matoro pysähtyi. Liekki ei tuntunut lähestyvän ollenkaan.
    ”Tänne päin… Tänne päin…” äänet kuuluivat joka puolelta.