Klaanon

Avainsana: Matoro

  • Isku Nazorak-pesään: Mysterys Nuin makuta ei kerro kaikkea

    Klaanin linnoitus

    Jään Toa koputtaa suurta puuovea. Siinä roikkuvassa metallilaatassa lukee ”Makuta Nui”. Ovi avautuu naristen, ja Matoro näkee Makuta Nuin pöydän ääressä syventyneenä ajatuksiinsa.

    ”Manu.”, Matoro lausuu ja kävele sisään.
    Makuta havahtuu ja huomaa sisään tulleen Jään Toan.
    ”Et kertonut kaikkea kokouksessa.”, Matoro aloittaa.
    ”Entä sitten? Näette kaiken ajallaan.”
    ”Tästä ei tule mitään jos me emme pysty luottamaan toisiimme. Tämä ei yksinkertaisesti onnistu näin.”, Matoro selittää.
    ”Vastasin tähän jo kokouksessa, ’Ette uskoisi, vaikka kertoisinkin. Ja jos kertoisin, ette lähtisi mukaani.”, Manu vastaa hymyillen.
    ”Tästä ei tule mitään näin. Meidän kaikkien pitää tietää.”, Matoro jatkaa.

    (Odotellessa Manun postia…)

  • Isku Nazorak-pesään: varustetarkistus

    Matoron huone, Bio-Klaani

    Television maksaminen on nyt toissijainen asia. Matoro tutkii isoa arkkuaan.
    Hän tietää, että matka on vaarallinen. Mutta hei, hän on aina selvinnyt. Miksi tämä olisi poikkeus?
    Hän on selviytynyt lukemattomista surmanloukuista, väijytyksitä ja onnettomuuksista. Hän selviää aina.
    Toisaalta tällä kertaa on muita mukana. Yksin ei tarvitse odottaa muita. Se vaikeuttaa tehtävää huomattavasti.

    Matoro tutkailee varusteitaan. Hänen pitkä päämiekkansa, Energiaterä kiiltelee ikkunasta tulevasta valosta. Jään Toa tekee muutaman liikkeen aseella ja laittaa sen pöydälleen. Hän ottaa sivusta pienen ruuvimeiseelin tapauisen välineen ja kankeaa miekan kahvan tupen auki. Hän sujauttaa sisään jotain, laittaa kahvan normikuntoon ja iskee miekan vyölleen.
    Sähkösäilä on hänen lyhyempi vara-ase. Se menee ilman modifointia vyölle.
    Matoro tutkailee robottikättään. Iskuhaka, tehokas valo, pieni avattava terä, pullonavaaja (tehtävää ajatellen hyvin tärkeä) ja rannetietokone on yhditetty siihen pienen kontrollipaneelin lisäksi. Toa testaa teleskooppisilmiensä toimivuuden. Lämpökamera, skanneri, kiikari ja hyvin tärkeä yökiikari. Hän lisää teleskooppisilmäpaketin viereen naamionsa kylkeen pienen metallisen osan.

    Matoro avaa huoneensa oven ja painuu käytävään. Häntä ei huoleta yhtään tuleva operaatio – sterssi vain pahentaa tilannetta. Klaanilaiset ovat selvinneet, ja selviävät nytkin.

  • Isku Nazorak-pesään: Killjoy ei pidä ideasta

    Matoron asunto, Klaani

    Matoro astui huoneeseensa ja lähti kohti asekaappiaan. Avattuaan kaapin, hän huomasi hämmästyksekseen, että hänen miekkansa olivat ilmestyneet sinne. Hän käännähti äkisti ympäri ja näki Killjoyn nojailevan seinään nurkassa.

    ”Torakoiden pesään astuminen on itsemurhaa. Vaikka miltei kaikki sotilaat ovat jo jättäneet pesän, on siellä edelleen tuhansia työläisiä. Teitä tarvittaisiin Klaanissa.”

    Matoro otti teränsä ja alkoi tarkastamaan niiden kuntoa.

    ”Salakuuntelija… mutta jos onnistumme, sota saattaisi päättyä, ennen kuin se kunnolla alkaakaan..”

    ”Ei pääty, vaikka lähde tuhoutuisi, en usko, että nazorakien operaatio päättyy siihen. Armeija tulee, oli lähdettä tai ei.”

    ”Hyvin mahdollista, mutta ainakin se laskisi niiden taistelumielialaa ja jos voitamme sodan, ei nazorakeista enää ikinä ole meille vaaraa”, Matoro jatkoi ja laski tarkastetut teränsä sänkynsä päälle.

    ”Olet ehkä oikeassa… mutta pahoin pelkään, että pesässä saattaa olla jotain pahempaa mitä uskotte.”

    Matoro kohotti katseensa. ”Tiedätkö jotain, mitä me emme?”

    ”En tiedä mitään, arvailen vain… mutta huhut kertovat, että pesässä saattaisi olla jotain, mikä ei ole koskaan ennen nähnyt päivänvaloa.”

    ”Mitä tarkoitat?”

    ”En tarkoita mitään. Ota huomioon, että kaikki pesää koskevat jutut ovat vain puhtaasti huhuja.”

    Matoro istuutui ja kiinnitti katseensa nyt asekaappiinsa: ”Mikset muuten tulisi muk…”

    Killjoy oli kadonnut.

    ”Vihaan kun hän tekee tuota!”

    Matoro asteli kaapilleen mietteliäänä ja alkoi selaamaan valikoimaansa. Yllättäen, hän löysi pienen lapun liimattuna yhteen kilvistään:

    ”Maksa televisio.”

  • Isku Nazorak-pesään: Genesis

    Bio-Klaani, kokoushuone 2

    ”Kutsuin teidät tänne nyt samasta syystä, kuin alun perinkin laitoin Matoron teidät kasaan kokoamaan. Minulla on tehtävä, ja tarvitsen tiimin.”
    Koko porukka oli kasassa, lukuun ottamatta Glatoriankingiä, joka vaikutti kadonneen: Matoro, Keetongu, Summerganon ja MahriKing istuivat tuoleissa kuuntelemassa Makutan selostusta.

    ”Vaikka Gekko on kadonnut kuin Sonicle chatin uumeniin, meidän pitää toteuttaa operaatio pian. Minulla alkaa olla jo kiire tämän kanssa.”
    ”Mikä tarkalleen ottaen on tehtävä, jos saan kysyä?” Summerganon uteli. Makuta hymyili.
    ”Me varmistamme, että torakoita ei enää ikinä synny.” Muut huudahtivat hämmästyneenä.
    ”Miten se olisi mahdollista?” Make kysyi.
    ”Me tunkeudumme torakoiden luolastoon ja etsimme torakoiden lähteen. Sitten me tuhoamme sen”, Makuta vastasi.
    ”Miten torakoita syntyy?” Keetongu tivasi. Makuta naksautti kieltään.
    ”Niin… tuota. Noh. Me menemme paikkaan, jossa niitä syntyy, ja tuhoamme kaiken.”
    ”Vältteletkö vastausta?” Matoro ihmetteli.
    ”Ööh. En?”
    ”Sinä välttelet. Mitä et kerro meille?”
    ”Minä tuota…” Makuta Nui mietti hetken. ”Ette uskoisi, vaikka kertoisinkin. Ja jos kertoisin, ette lähtisi mukaani.” Hän naurahti ontosti. Muut katsoivat toisiaan hämmentyneinä.

    ”Varusteita”, Makuta jatkoi, ”tulee ottaa mukaan. Asia selvä?”
    ”Harvinaisen”, Suga sanoi. ”Mutta. Ööh. Millaisia varusteita tarvitsemme?”
    ”Tarvitsemme tietysti aseita, mahdolliset kommunikaattorit tietysti, tehokkaan pommin, jolla voimme tuhota paikat. Sitten kaikenlaista sälää, jota keksitte ottaa mukaan maan alle. Minä en keksi enempää.” Hän hymyili epämääräisesti. Muut päättivät ottaa mukaan kaiken, mitä vaaralliselle tunneliseikkailulle Nazorakien luolastossa voisi ottaa.

    ”Minä hankin kommunikaattorit, järjestätte itse omat tavaranne.”
    ”Selvä”, muut vastasivat yhteen ääneen.
    ”Me kohtaamme tässä huoneessa kolmen tunnin kuluttua, ja silloin jokaisella on varusteensa mukanaan”, Manu sanoi, ja avattuaan huoneen oven poistui sen kautta ensimmäisenä. Muut lähtivät kaikki omille teilleen hankkimaan varusteita.

    Klaanisaaren alla olevat kaivokset

    Muutama Nazorak raahasi Glatoriankingiä kaivoksiin. Häntä oli pahoinpidelty reilusti. Hän katseli ympärilleen löytääkseen pakotien. Sellaista ei ollut. Joka puolella työskenteli Matoraneja, muutamia Toia, joitain Zyglakeja sekä monia Nazorakeja. Ilmeisesti ne joutuivat sinne oltuaan huonoja sotilaita.

    Gekko heitettiin kiven päälle kallioseinän viereen. Hänet kahlittiin kallioon prototeräsketjulla. Torakka potkaisi häntä päähän ja nauroi.
    ”Ilkeä Makuta tulee pian, ja sitten sinua kidutetaan”, torakka hihitti. Toinen potkaisi myös Glatoriankingiä ja sanoi:
    ”Silloin olet pulassa. Hän saa kaiken, minkä haluaa. Usko.” Glatorianking katseli apean, kun hänen vangitsijansa lähtivät. Hän tosin havahtui päälleen putoavaan hakkuun, jonka työnjohtaja, lihava, vihreähkö torakka, heitti.

  • Killjoy on suuri olento

    Suuri huone. Valkoinen. Sen seinien vierustat ovat täynnä pöytiä, joilla lojuu kemikaaleja viruskalvoja. Huone on suuri laboratorio. Ovi aukenee. Kaksi tummaa hahmoa astuu sisään. He ovat valmiina luomaan.

    Aineita yhdistellään epämääräisesti. Räjähdykset kuumentavat lattioita. Taustalla soi urkumusiikki. Kuka lienee laittanut päälle. Limainen, inhottava otus on syntynyt. Se ei ole toivotunlainen. Se heitetään ulos linnoituksen ikkunasta kaatopaikalle, Destralin synkimmälle osalle.

    Uusi yritys. Siitä tulee jotain hyvin epämuodostunutta. Toinen hahmoista kiroaa. He ovat jo kuluttaneet paljon aikaa.

    Seuraava luomus on jotain suurta. Se on iso. Se on valtava. Se karjuu luojilleen. Se iskee toista luojistaan niin, että tämä lentää seinän läpi. Toinen hahmoista nauraa julmasti. Limainen jättiläinen alkaa tuhota paikkoja.

    Paikalle saapuu Exo-Toia kahlitsemaan olennon suurilla ketjuilla. Luojat ovat onnistuneet luomisessaan. Seuraava vaihe voi alkaa.

    ”Manu?” Matoro palautti Makutan takaisin maan pinnalle. Lehdistötilaisuus oli ohi. Heidän olisi aika poistua. Makuta Nuin väliaikainen ruumis oli hänen omasta mielestään äärimmäisen ruma. Ajatus katkesi myös inhottavasti.
    ”Kyllä, kyllä. Ja kaikki tämä vain, koska Killjoy on suuri olento”, tämä vastasi.
    ”Öh.”
    ”Siis ei Suuri Olento. Hän on tietääkseni olento ja melko suurikin vielä.”
    ”Ööh.”
    ”Ei sinun tarvitsekaan ymmärtää. Pääasiahan on, että minua ei kutsuttu niihin puutarhajuhliin.”
    ”Öööh.”
    ”Se oli Rasva-Apinan syytä.”
    ”…”
    ”…”
    ”Mitä ovat Suuret Olennot?”
    ”Hmm. Uskoakseni olentoja. Ja varmaan ovat suuria nekin.”
    ”Okei…”
    ”Tiedätkös, pelaamme nyt erän Simpukkashokkia.”

  • Isku Nazorak-pesään: lasku televisiosta

    Klaanin linnoitus, Matoron huone

    Matoro istuu puisen kirjoituspöytänsä takana. Hänellä on Klaanissa monia projekteja kesken muttei hän millään jaksaisi tehdä niitä. Chat-kahviossakaan ei ole paljoa väkeä, ei sinnekkään jaksa vaivautua.

    Matoro muistaa hänen miekkansa, jotka jäivät Killjoyn mökille.
    Ne miekat ovat palvelleet ikuisuuden eikä hän hylkää niitä. Matoro nostaa pöydän kulmalta jonkun puhelimen tapaisen ja näppäilee Killjoyn nimen. Toivottavasti hän on jo kotona, Matoro ajattelee.

    Beeb… Beeb… Beeb…
    ”Haloo?”, Killjoy vastaa.
    ”Täällä Matoro. Oletko kotonasi?”
    ”Kyllä.”, Killjoy sanoo kylmästi. Matoro muistaa television.
    ”Öh, tuota, oli tuholaisongelmia. Ei kai haittaa? Viitsitkö tuoda miekkani Klaaniin kun piipahdat täällä ensi kerran?”
    ”…Saat myös laskun televisiosta..”, Killjoy vastaa ja sulkee yhteyden.

    Noniin, yksi asia hoidettu pois päiväjärjsetyksestä. Mitä seuraavaksi?, Matoro ajattelee.

    Matoro katsoo oven vieressä olevaa jatkuvasti päivttyvää tietokonenäyttöä, joka näytää Klaanin uudet tapahtumat.
    ”Hmm, Adminit pitävät jonkunsortin tiedoitustilaisuuden kohta. Pitääpä pysyä kuulolla.”

  • Kenraali Killjoy saa tietää, että…

    Killjoyn mökki

    Killjoy asteli kohti mökkiään. GS:n lieka oli tyhjä. Killjoy oletti tämän lähteneen jälleen pitkällisille ruoanhakureissuilleen. Lähestyessään mökkiään, hän huomasi jonkin olevan pielessä. Ovi oli saranoiltaan…
    Killjoy veti miekkansa esille ja astui sisään. Mökki oli tyhjä, mutta harmikseen hän näki 80-tuumaisen näyttönsä musertuneen lattialle. Vähän matkaa sen vieressä lojui kaksi miekkaa, joista toinen oli lyhyempi ja kepoisempi kuin toinen.

    Päästäen muutaman mojovan kirosanan ja murahtaen sanan: ”Matoro”, hän asteli kaapilleen löytääkseen vain tyhjiä donitsirasioita. Hän sysäsi ne sivuun kaivaen pienen, 12-tuumaisen pikkunäytön esille ja liitti sen seinänsä verkkokaapeliin.

    Guardianin lehdistötilaisuus alkaisi muutaman minuutin kuluttua, eikä hän halunnut olla ison joukon keskellä, kun Klaanissa hänellä oli muutenkin huono maine. Oli siis turvallisempaa seurata sitä kotoa…

    Tilaisuuden alkuun olisi vielä hetki, joten Killjoy päätti korjata ovensa. Puuhaillessaan, hän alkoi ajattelemaan viimeaikaisia tapahtumia.

    Hän löysi Guardianin, mutta Purifier oli vienyt ne palaset… mitä sitten olivatkaan. Purifier tulisi löytää, jos Guardian piti niitä palasia niin tärkeinä, olisi sen pakko olla jotain tärkeää. Ja hyvällä tuurilla, hän saisi vihdoin vuosia kaipaamansa koston.

  • Isku Nazorak-pesään: piipahdus kotona

    Lähellä Bio-Klaanin linnaketta

    Matoro on kävellyt pitkän matkan, arvioi saapuvansa Klaaniin noin tunnin jäljesä Keetongusta ja muista.
    Pieni kuntoilu tekee vain hyvää, mutta mielestäni olen kuntoillut aika runsaasti viime aikoina…, Jään Toa pui mielessään kävelleessään aurinkoisella rantatiellä. Klaanin korkein torni näkyy jo, hän tajuaa.

    Hetken kuluttua Matoro on jo portilla, ja syöttää jäsenkorttinsa portin kortinlukijaan. Suuri lukko puuovesta aukeaa. Matoro vilkuilee ympärilleen. Käytävällä ei näy ketään. Hän taitaa vain käväistä chatissa ja mennä nukkumaan vähäksi aikaa huoneeseensa.

    ”Aa, hei, Tawa!”, Matoro yllättyy kun Tawa tulee kulman takaa.
    ”Mistäs sinäkin oikein tulet?”, Admin kysyy tuohtuneena. Miten puoli Klaania on missälie hänen tietämättään.
    ”Tuotatuota, se on pitkä juttu. Ensin menimme Manun luo, luola romahti, surffasimme laavavirrassa Zyglakeja pakoon, hajotin Killjoyn plasmatelevision ja nyt olen täällä.”, Matoro selittää virne kasvoillaan. Hän hipsii eteenpäin käytävää.
    Tawa miettii kannattaako juttua uskoa vai ei.