Meri Matoro oli käyttänyt viimeiset elementtivoimansa pienen jäälautan tekemiseen. Nelikko roikkui lautassa kovien aaltojen riepottelemana. Meri vei heitä johonkin suuntaan, mutta heillä ei ollut mitään tietoa sijainnistaan saatika sitten suunnastaan. Jään Toa tähyili jatkuvasti ympärilleen kiikarisilmällä. Hän yritti paikantaa maata, laivan, mitä vain.”Ei mitään”, hän totesi hiljaa muille.Hän ei ollut aivan varma kuulivatko muut sitä … Jatka lukemista Destralille ja sen ohi XXV: ”Kapteeni, joku hullu ammuskelee jäälautalla”
Avainsana-arkisto: Matoro
Destralille ja sen ohi XXIV: Voi ei se olikin etelän taikamanaatti
Taivas meren yllä, jättiläismanaatti Alkuhuuman jäljiltä neljä manaatin selässä roikkuvaa sankaria tajusivat ongelmansa – ensinnäkin, manaatti ei totellellut käskyjä. Etelän taikamanaatit lensivät omia reittejään eikä niitä voinut komennella.Toiseksi, manaatin selässä pysyminen oli välillä varsin tuskallista. Kolmanneksi, joukkio ei tiennyt missä manaatti parhaillaan lensi. ”Tota tota. Ideoita, seuraava siirto?”, Matoro ajatteli ääneen roikkuen manaatin niskassa kiinni.”Ei … Jatka lukemista Destralille ja sen ohi XXIV: Voi ei se olikin etelän taikamanaatti
Destralille ja sen ohi XXIII: Se ei ole sinivalas
Tuhoaja Matoron ja Äksän laskettiin heidän kuolemaansa. Ison lihansyöjäkalan kitaan. Sellaisen, joka pystyisi hotkaisemaan heidät molemmat yhdellä ainoalla puraisulla. Sitten Matoro keksi. Hän ampui jäätä kädestään narulle, joka piteli heidät. ”Yarr”, kapteeni karjaisi, ”Mit’ se tekee?” ”Näyttää siltä, että hän jäähdyttää narun”, perämies Arrar vastaa. ”En salli sitä. Ampukaa heidät!” Piraatit alkoivat ampua heitä, mutta … Jatka lukemista Destralille ja sen ohi XXIII: Se ei ole sinivalas
Destralille ja sen ohi XXII: Ei kun hups sori se kapteeni olikin nimeltään Manos mun moka
Tuhoajan takakansi Matoron nopea potku kaatoi laivan perämiehen ruoria vasten. Arrar- niminen sidorakin lajia oleva perämies karjaisi nimensä ja nappasi toan jalasta kiinni. Matoro loi jäästä elementti-iskun joka jäädytti olennon rintaa. Se irroitti toan jalasta, ja sai itsensä tajuttomaksi nopean potkun saattelemana. Matoro nappasi perämiehen vyöstä pistoolin ja heitti sen vyölleen. Äksä syöksyi hänen viereensä … Jatka lukemista Destralille ja sen ohi XXII: Ei kun hups sori se kapteeni olikin nimeltään Manos mun moka
Destralille ja sen ohi XXI: Pako Tuhoajan ruumasta
Tuhoajan ruuma Nopean katsauksen jälkeen oli selvinnyt, että tyhjä huone ruumassa oli täynnä hyllyjä ja tyhjiä, lukittuja laatikoita. Laatikot olivat kaikki avattu. Ovi ja seinät olivat vahvistettu teräksellä ja pieni ikkuna oli kalteroitu. Jos siitä meinasi läpi, putosi mereen laivan takaosasta.Lisäksi oven murtaminen aiheuttaisi suuren kohun, eikä heillä ollut aseita. Ainoat varusteet mitä heillä oli, … Jatka lukemista Destralille ja sen ohi XXI: Pako Tuhoajan ruumasta
Destralille ja sen ohi XX: Kapteeni Klint
Meri Manaatti kiisi, kuin tuuli, saavuttaen piraattien laivan, Tuhoajan. Sen päällä istui Xxonn. Matoro oli kiinnitettynä Äksään tarttumakoukulla ja hän itse oli vesisuksilla kaukana takana. Hänen piti päästä laivan kyytiin suksista. Manaatti kuitenkin sukelsi pinnan alle yllättäen, kun Matoro oli aikonut hypätä sen kylkeen ja kiivetä ylös. ”Paha manaatti!!”, Äks oli huutanut, ”Ylös! Ylös!” Se … Jatka lukemista Destralille ja sen ohi XX: Kapteeni Klint
Destralille ja sen ohi XIX: Merirosvo vei kansiot
Aavikkosaari, satama Viileä aamu oli muuttunut tuskallisen kuumaksi päiväksi. Polttavat auringot käristivät satamaa kahdesta suunnasta.Tämä oli näemmä niitä saaria, jotka osuivat kahden muun saaren aurinkojen taitteeseen. Oikeastaan ne auringot olivat massiivisia valokiviä, mutta Matoro ei katsonut fiksuksi aloittaa tieteellistä pädentää täällä. Hän, Xxonn ja kaksi matorania olivat suunnitelleet lähtevänsä pian seuraavalle saarelle. Matoro oli tutkinut … Jatka lukemista Destralille ja sen ohi XIX: Merirosvo vei kansiot
Destralille ja sen ohi XVIII: Mahipaistosta ja mikroaggressioita
Toinen aavikkosaari, majatalo Seuraavana aamuna, Matoro heräsi kovaan rysäykseen ja Xxonnin rajuun kiroiluun. Hän aukaisi silmänsä ja katsoi, mitä oli tapahtumassa. Siinä hän näki Äksän seisovan sängyn vieressä, jonka yksi jaloista oli mennyt rikki. ”Mitä tapahtui, Äks?”, hän kysyi. Äksä kirosi. ”Minä vain nukuin, kunnes vierin enemmän vasemman sängyn puoleen. Selvisikin, että tälläiset Matoran-sängyt eivät … Jatka lukemista Destralille ja sen ohi XVIII: Mahipaistosta ja mikroaggressioita