Hopeinen meri, edelleen naurettavan pieni höyrypaatti
Makuta Nui puristi ruoria kaksin käsin. Hänen kasvonsa olivat varjossa.
”Erimielisyyksiä Abzumon kanssa on aina ollut. Se ei ollut syy siihen, miksi häivyin. Ja se, että häivyin, on syy Abzumon vihamielisyyteen.” Hän huokaisi ja vilkaisi sinistä Skakdia, joka istui veneen perässä. Manu vaipui ajatuksiinsa.
Destral, noin 79 100 vuotta sitten
”Petturuutta”, Miserix sanoi. ”Pahempaa kuin petturuutta – typeryyttä. Jos onnistut suuressa suunnitelmassasi, vaarannat koko universumin.”
”Sen riskin”, Teridax sanoi, ”olen valmis ottamaan.”
”Ja millä hyökkäät Suuren Hengen kimppuun?” Miserix kysyi ivallisesti. ”Varjokädelläsi? Rahkshi-ryhmällä? Olet vain hyönteinen Mata Nuin silmissä… ja minun silmissäni.”
Makuta Nui ja Abzumo seisoivat muiden tavoin pöydän ympärillä. Abzumon silmistä loisti mielenkiinto. Teridax hyppäsi huoneen toiselle puolelle kohti Miserixiä ja tarttui tätä kurkusta. Hän heitti toisen Makutan kohti seinää, sitten toista, ja lopulta kaatoi hänet maahan. Ennen kuin Miserix ehti nousta, Terryn ase oli hänen kurkullaan.
”Olet muinaisjäänne”, Teridax sanoi. ”Universumi kuuluu vahvoille, ja valta-asemasi on tehnyt sinusta heikon.”
Miserix tarttui kiinni Teridaxin sauvaan ja antoi sitä pitkin hänelle sähköiskun, mikä sai Teridaxin lentämään taaksepäin. ”Röyhkeä mato”, Miserix sanoi noustessaan maasta. ”Johtaisit veljeskunnan tuhoon ja häpeään!”
”Johtaisin sen… ylivaltaan”, Teridax sanoi. ”Ylivaltaan, joka kuuluu meille.” Hän kääntyi muita. Manusta näytti, tämä olisi katsellut häntä. ”Jätän sen teille… valinnan, ketä seuraatte.”
Gorast ja Bitil, siirtyivät heti Teridaxin puolelle huonetta, Vamprah, Antroz, Chirox ja Spiriah seurasivat heti perässä. Mutrankin hetken epäröityään siirtyi voittajan puolelle.
Makuta Nui ja Abzumo siirtyivät kumpainenkin Teridaxin puolelle.
Typeryyttä, Makuta Nui ajatteli. Tässä ei ole järjen hiventäkään. Suunnitelma on epärealistinen, Miserix lienee Teridaxia parempi johtaja, kaikki kannattavat väärää Makutaa.
Krika ja Icarax olivat viimeiset. Muutamat jäivät Miserixin puolelle – hetkeksi. Lopulta kukaan ei ollut hänen kanssaan, sillä viimeisetkin olivat siirtyneet, vaikkakin haluttomasti. Miserix oli jäänyt yksin.
”Otan veljeskunnan johdon kokouksen tahdosta”, Teridax sanoi. ”Suunnitelma etenee. Ensimmäisenä tekonani… minä tuomitsen sinut, Miserix, kuolemaan. Krika, Spiriah, te toteutatte tahtoni.”
”Olette itsetuhoisia ääliöitä, jotka leikkivät universumin järjestyksellä. Ja tämä… mielipuoli ei johda teitä minnekään muualle kuin kuolemaan!” Miserix karjui entiselle veljeskunnalleen. ”Tämä ei ole ohi, Teridax. Tapa minut, levitä jäännökseni täältä Metru Nuille, mutta jonain päivänä… minä saan kostoni.”
Makuta Nui käveli ulos linnoituksesta. Abzumo seurasi.
”Mikä ssssinulla nyt on? Et näytä järin iloissssselta.”
”Tämä veljeskunta on rappiolla.”
”Kuinka niin?”
”Etkö näe? Kaiken maailman hullut saavat kokouksen suosion.”
”Itssssekin sssssiirryit hänen puolelleen.”
”Tavoitteeni oli hengissä pysyminen. Ne harvat, jotka aluksi jäivät Miserixin puolelle, kuolevat pian.”
”Sssse lienee totta.”
”Minusta tuntuu, että en halua olla osa tätä yhteisöä.”
”Mitä sssanoit?”
Manu katsoi toveriaan epämiellyttävästi irvistäen.
”Minä jätän veljeskunnan. Mutta ensin hankin jotain, mitä tahdon. Ja sen saan jostain muualta kuin täältä.”
”Mitä aiot?”
”Yksi sana riittänee: Olmak.”
”Sinä et uskalla.”
”Mihin katossssi sssssssssuhinasssssi, veli?”
”Pilkkaatko minua, rakasssss ysssstäväisssseni?”
”En tietenkään. En vain voi, valitettavasti, osallistua enää Nazorak-projektiin. Enkä halua.”
”Me loimme ne! Et voi vain hylätä niitä!”
”Voin. Ja hylkään. Projekti epäonnistui. Munista ei kuoriutunut kunnollisia toukkia.”
”Ne kasvavat! Niistä tulee jotain suurta!”
”Sittenhän sinä varmasti nautit ajastasi niiden suurimpana herrana.”
Abzumo katsoi Manua vihaisesti.
”Pakene”, hän sylkäisi. ”Häivy, kun vielä voit! Teridax varmasti lähettää perääsi tuhansittain tappajia.”
”Hän ei ole kiinnostunut minusta. En ole niin tärkeä hänen ah, niin suuren suunnitelmansa kannalta.”
Abzumo jäi yksin seisomaan ulos, kun Makuta Nui käveli sisään linnoitukseen.
”MANU!”
”Mitäh?”
”Mitä sinä ajattelet?” Guardian kysyi. Makuta oli ollut kauan hiljaa. Nyt hän hymyili ilkeästi.
”Sinä pyysit takaumaa. Minä koin sellaisen.” Guardian pyöräytti silmiään.
”Viitsisitkö kertoa, mitä tapahtui?”
Ja Manu kertoi.
”Mitä oli se, jota lähdit hakemaan toisesta ulottuvuudesta?” Guardian kysyi. Makuta kopautti naamiotaan.
”Niitä on tehty yksi tässä universumissa. Tämä on vaihtoehtoismaailmasta. Ja sinä tiedät, kuka omistaa tämän universumin Kraahkanin.”
He kumpikin tiesivät. Ja Guardian tiesi myös, että Abzumo olisi erittäin vaarallinen vastustaja.
