Klaanon

Avainsana: Klaanilaiset

  • Isku Nazorak-pesään: enkelten mittelö

    Olemme tyytyväisiä.

    —-

    Nazorakien luolasto

    Suuri luolahalli oli täyttynyt taistelusta. Rahkshit yrittivät tappaa kaiken. Makuta Nuin tiimin jäsenet yrittivät selvitä hengissä. Muutama Rahkshi oli saatu maahan, eikä klaanilaisilla ollut vielä kovinkaan pahoja vammoja.

    Makutat kävivät omaa taisteluaan katonrajassa. Kumpikin oli kasvattanut viimeistään tässä vaiheessa siivet selkäänsä. Makuta Nui ampui tummanpunaisella varjosäteellä Abzumon päätä kohti, mutta tämä muodosti varjoenergiasta suojakilven. Magnetismivoimillaan Abzumo sitten paiskoi Manua päin seiniä. Manu kuitenkin lennätti seinistä irronneen kiven päin Abzumoa. Tämä oli jäädä muserruksiin suuren massan alle.

    ”Et ssssinä sssuinkaan pyri tappamaan minua, Makuta Nui?” Abzumo sihisi.
    ”Voi, tiedät, että pelkkä henkesi riistäminen ei tuota minulle tyydytystä”, toinen vastasi hymyillen. ”Sitä paitsi”, hän jatkoi, ”me kumpikin tiedämme, että Makutan voi tuhota muillakin tavoin.”
    ”Mikään ei ole pahempi kuin kuolema”, Abzumo sylkäisi.
    ”Siinä sinä erehdyt”, Makuta Nui vastasi ja ampui tätä ketjusalamoilla. Abzumo lennähti toiselle puolelle huonetta.

    Alhaalla klaanilaiset oli piiritetty. Rahkshit sihisivät iloisesti huomatessaan, että olivat saaneet nämä ansaan. MahriKing oli listinyt pari Rahkshia, mutta hän oli maksanut siitä saamalla pahan haavan vatsaansa.
    ”Olen aina vihannut kaikkea vatsaan liittyvää”, Make sanoi ivallisesti. ”En pahemmin tykkää vatsavaivoista, ummetuksesta tai närästyksestä – vatsahaavoista puhumattakaan.”
    ”Ei tuo ole oikeastaan vatsahaava”, Summerganon mutisi. Heillä kaikilla olisi ollut mukavampaakin tekemistä.

    Olenko johtanut heidät kaikki tuhoon? Makuta Nui pohti. He tulivat vapaaehtoisesti. Tai no… mistä minä tietäisin, vaikka Matoro olisi pakottanutkin heidät… Hän hymyili ilkikurisesti ja sulatti Abzumon käden muodottomaksi mössöksi. Tämä kirkaisi äänekkäästi ja löi Makuta Nuin maan sisään.

    Tämä ei tuntunut hänestä yhtään mukavalta. Hän nousi kraatterista, joka oli syntynyt hänen tömähdettyään maahan. Abzumo katseli kättään. Molekyylihäiriövoima oli vaarallinen. Hän alkoi muodostaa kättään uudestaan. Manu ei antanut hänen tehdä sitä loppuun vaan heittäytyi häntä päin, jolloin he molemmat törmäsivät seinään.

    Abzumo pääsi ensimmäisenä ylös ja alkoi hakata Manun päätä maahan. Tätä kesti hetken, minkä jälkeen Manu potkaisi Abzumon päältään. Tämä lennähti muutamaa Rahkshia kohti niin, että nämä kaatuivat tämän päälle. Makuta Nui nousi nyt ylös kuopasta ja taputti pölyä pois siipiensä päältä. Hän katseli piiritettyä joukkoa, ja päätti mennä sen luo.

    Yhden Rahkshin päähän tarttui käsi. Rahkshin kuori meni lommoille suurentuneen painovoiman vaikutuksesta. Kraata sisällä kiljui tuskasta. Makuta Nui päästi repeilleen kuoren alle myrkkyä. Kraata kuoli.
    ”Totelkaa mestarianne, saastaiset Rahkshit!” Manu huusi. Kaikki Rahkshit ampuivat häntä kohti. Hän hyppäsi niiden edeltä pois, ja ne osuivat toveriinsa, joka tosin oli jo hengetön. Klaanilaiset ehtivät tässä ajassa jo hajaantua ja iskeä maahan ne Rahkshit, jotka eivät olleet hämääntyneet. Nämäkin nousivat ylös pian. Taistelu jatkui.

    Makuta tunsi jonkun tarttuvan siipeensä ja paiskaavan hänet seinään. Abzumo katsoi häntä ylhäältäpäin. Makuta Nui makasi maassa selällään. Abzumo otti esiin pitkän sapelin ja aikoi iskeä. Makuta veti esiin omansa. Vihdoinkin he kävivät miekkataistoon. Kaksi tappavaa terää pyöri viiltävästi ympäriinsä iskien monesti yhteen ja yrittäen löytää heikon kohdan toisen puolustuksessa. Taistelu ajautui taas ilmaan. Abzumo kiepahti Manun taakse ja iski takaapäin. Toinen Makuta ehti kuitenkin torjua tämän pyörähtämällä pää alaspäin.

    Taistelu oli ironisuudessaan naurettava. Makuta Nuin magnetismivoimia olisi tarvittu mitä suurimmassa määrin Bio-Klaanin linnoituksessa, kun taas suuresta väkijoukosta olisi ollut hyötyä Rahksheja vastaan taisteltaessa. Rahksheja tuli lisää ovista, joista ei päässyt ulos; Abzumo oli päättänyt romahduttaa jokaisen oviaukon, kun kaikki hänen poikansa olivat päässeet sisään.
    Kenraali ei ehkä pidä tästä, hän ajatteli ja hihitti itsekseen. Makuta Nuin miekka meni vaarallisen läheltä Abzumon päätä.

  • Trooppinen saari: Täydessä sodassa

    Trooppinen saari, Nazorakien tukikohta

    Nazorak käänsi ensin pientä vipua vasemmalle, sitten veti sen taaksepäin, työnsi taas eteen, ja laski oikealle. Kuului hassu ’klik’. Pulttilukkoinen zamor-kivääri oli nyt latingissa, ja se oli ladattu tappavasti sähköistetyillä kuulilla. Aseen etujalakset olivat tukevasti kiinni korkean vartiotornin kaiteessa. Torakka nosti mattapintaisen, tummanharmaan kiväärin perää ylemmäs, ja asetti silmänsä pitkän kiikaritähtäimen kohdalle.

    Linssien läpi hän näki tilanteen selvästi. Klaanilainen pakeni tukikohtakompleksin toistaiseksi autiota katua pitkin, jatkuvasti loitontuen nazorakin vartiotornista. Ei se häntä kuitenkaan haitannut, torakka oli kokenut tarkka-ampuja. Hitaasti mutta varmoin ottein hän liikutti asetta, kunnes tähtäimen ristikko oli aivan valkoisen, suurehkon maalitaulun tuntumassa.

    Juuri kun hän oli puristamassa liipasinta, alkoi tapahtua. Aivan kuin hänen vartiotorninsa olisi kallistunut. Hän kohotti katseensa tähtäimeltä, ja huomasi oletuksensa osuneen oikeaan. Torni kaatui rymisten, ja torakan viimeisiksi sanoiksi jäivät pari harvinaisen rumaa, nazorakinkielistä kirosanaa.

    —

    Ämkoo kiri Snowmanin nopeasti, ja kaksikko jatkoi pakomatkaansa halki torakoiden leirin.
    ”Kiitos tuosta, sen pitäisi ostaa aikaa” Snowman sanoi viitaten Ämkoon torakoiden tielle kaatamaan torniin.
    ”Ole hyvä vain. Vaikka eivät minua nuo meitä seurannet torakat niinkään huoleta kuin kaikki täällä muualla leirissä olevat.”
    ”Totta, totta. Siitähän tulee mielenkiintoista, kun kaikki heräävät hälytykseen.”
    ”Sitä ennen olisi hyvä vaihtaa maisemaa.”
    ”No, eiköhän se räjäyttämäsi aseva-”
    SWOOH.
    PAM!
    ”Mikä se oli?”
    Ämkoo ei ollut aivan varma, mitä vastaisi, mutta arveli kuitenkin sen olleen jonkinlainen ammus.
    SWOOH.
    SWOOH.
    PAM!
    PAM!

    Klaanilaiset kurvasivat lähimmän nurkan taakse turvaan ohjuksilta. Heidän harmikseen he kuitenkin saapuivat suoraan pienelle aukiolle, joka kuhisi torakoita. Molemmat heittäytyivät mataliksi pienen kärryn taakse, rukoillen piilossa pysymista.

    Ilmeisesti torakat eivät kuitenkaan olleet huomanneet heidän saapumistaan, vaan juoksivat tasaisessa tahdissa pois. Kun askeleita ei enää kuulunut, klaanilaiset nousivat piilostaan esiin. Snowman kiirehti pienen pensaan luo, ja alkoi irrottaa siitä oksia ja lehviä.
    ”Mitä sinä teet?” Ämkoo kysyi kulmiaan kohottaen.
    ”Et uskoisi, kuinka monta kertaa tämä on pelastanut henkeni” Snowman vastasi jatkaen kasvillisuuden keräilyä.
    Ämkoo vastasi hiljaisuudella, ja keskittyi tutkailemaan toistaiseksi rauhallista aukiota. Hän arvioi tilannetta. Vastassa oli leirillinen nazorakeja. Heitä oli kaksi, eikä Snowie varsinaisesti täyttänyt parhaimman mahdollisen taistelijan kriteereitä. Mutta ei Ämkoo häntä taistelemaan ollutkaan mukaan ottanut.

    Ämkoo tarkensi kuuloaan. Aivan kuin lisää torakoita olisi tulossa. Hän kääntyi Snowmaniin päin, ja oli avaamassa suunsa, mutta hämmentyi tehtyään havainnon. Snowieta ei näkynyt missään. Ämkoo kuuli pienestä pensaasta hihitystä, ja asteli sen luo. Ennen kuin hän ehti perille, osa pensaasta näytti nousevan jaloilleen hihittäen.
    ”Mitä” Ämkoo ihmetteli.
    ”Improvisoitu naamiointi” oranssinenäinen pensas esitteli. ”Koska minä voin kiinnittää tätä kasvillisuutta kroppaani koostumukseni tähden, saan itsestäni aika helposti huomaamattoman osan kasvillisuutta. Hyödykästä, jos ei oikein pidä taistelusta. Vuosien naamioitumiskokemukseen yhdistettynä tämä on aika toimivaa.”
    ”Joo, hienoa, mutta tuolta taitaa tulla torakoita.”
    ”Ahaa, eli pääsenkin heti testaamaan tätä.”

    Sulavalla liikkeellä Ämkoo loikkasi varjojen kätköön, ja vähemmän sulavalla liikkeellä Snowman kävi makuulle naamioituen täydelliseksi osaksi pensasta.

  • Isku Nazorak-pesään: Abzumo ei muistanut minua

    Suurehko luola, Nazorakien pesät

    Tähän kohtaan sopisi jokin eeppinen musiikki. Siis jos et ole mukana taistelussa. Taistelussa et ehdi miettiä taustamusiikkeja, on kyse hengestä.

    Joo.

    Niin, siis. Tuo ei liittynyt tähän mitenkään. Aloitan ropepostin vasta nyt.

    Kaksi suurikokoista Makutaa taistelevat luolan perällä, lähellä ovea josta Abzumo tuli.
    Muut Klaanilaiset kokevat pienoisia ongelmia ”Makutan poikien”, Rahkshien kanssa.
    Matoro on tyrmistynyt siitä, että Abzumo ei ollut muistanut häntä. Tai tuntenut. Ihan sama. Matoro sen verran häirinnyt Makutan Veljeskunnan operaatioita että jokaisen itseään kunnioittavan Makutan pitäisi tuneta hänet.

    Rahkshit ovat kovempia vastuksia kuin Nazorakit. Ne ovat voimakkaampia ja tappavampia. Niitä vastaan pitää olla ovela.
    Toisaalta aloitteen saaminen taistelussa on vähän paha avoimella kentällä ylivoimaa vastaan. Jokaista Klaanilaista kohden on noin kaksi rahkshia.

    Matoro torjuu miekallaan rahkshin sauvaniskun. Mustakultainen olento pyörähtää ja vetäisee sauvansa mangetismillä Matoron miekan pois. Jään Toa hyppää ja potkaisee ilmasta käsin – tai jaloin – rahkshia päähän. Jään Toa kaataa rahkshin maahan, mutta silloin toinen olento iskee häntä selkään terävällä sauvalla. Matoro vetäisee refleksinomaisesti Sähkösäilänsä ja ampuu vahvan sähköshokin sokkona taaksensa. matoro yrittää hypätä nousseen vihollisen yli, mutta tämä nappaa Toaa jaloista. Matoro iskeytyy suoraan saman rahkshin piikkeihin selkään. Toan painosta vihollinen tosin kaatuu. Matorolla on rinnassa ja selässä verta vuotavia haavoja. Hänen panssarinsa parannuskivi parantaa haavoja pikkuhiljaa. Tuskallisen hitaasti.

    Toa kierähtää kuperkeikan maassa ja ampuu jäätä kaatuneeseen mangetismin rahkshiin. Keltasininen hitauden rahkshi puskee jo päälle ja ampuu sauvastaan hidastussäteen Matoroon. Ulkopuolisen silmistä hidastunut voltti ja potku vihollisen purukalustoon saattaisi näyttää ulkopuolisen mielestä kovinkin tyylikkäältä. Tässä ei ehdi ihailla taidokkaita liikkeitä. Matoro pääsee takaisin jaloilleen, mutta hitauden takia saa kaksi iskua olennon sauvasta. Toa kaatuu selälleen kovaa. Hitaussäteen vaikutus alkaa kadota. Rahkshi hyppää kohti Matoroa. Toa tavoittelee maasta jompaakumpaa aseistaan, Hän tavoittaa käteensä Energiaterän nostaa sen nopeasti ja se iskeytyy juuri oikealla hetkellä keskelle rahkshin rintaa – pitkä terä lävisti sen panssarin ja osui Kraataan.
    Jään Toa huokaisee. Hän ei ehdi levätä kovin montaa sekuntia ennekuin ensimmäinen rahskhi hyökkää uudestaan.

  • Liskojen ja ötököiden hutera liitto

    Klaanin rantakalliot, pieni kanjoni

    Pieni lintu säikähti suuren kiven takaa esiin ilmestyvää rumaa pärstää. Suiposta, teräväpäisestä kallosta tuijotti kaksi punaista, verestävää silmää. Pian koko zyglak laahusti esiin kolmen lajitoverinsa kanssa, ja lintu lehähti äkkiä tiehensä.

    Neljä groteskia matelijaa tarkkailivat ympäristöään odottavan näköisinä, mutta alkoivat pian elehtiä kärsimättömästi.
    ”Missä ne taas viipyvät?” yksi zyglakeista ihmetteli raastavalla äänellään. ”Luulisi nyt pystyvän sentään kokouspaikalle saapuvan kaikilla niillä vempaimilla.”
    Muut murahtelivat hyväksyvästi.

    Kuitenkin melko pian mereltä alkoi kuulua moottorin ääniä. Zyglakeista suurin siirtyi kanjonin merta kohti aukeavalle suulle tarkkailemaan. Sieltä saapui nazorakein vene, kannellaan tusinan verran torakoita.
    ”No niin. Ötökät saapuvat.”

    Moottorin ääni hiipui, ja vaihtui lukuisten askelten töminäksi. Neljä zyglakia asettautuivat riviksi, ja tuijottivat kylmästi nurkan takaa saapuvaa torakkajoukkiota. Yli kymmenen torakkaa olivat melkein kaikki todella raskaasti aseistautuneita.

    Torakoiden asetuttua kahteen riviin astui joukosta esiin sinibarettinen nazorak, joka oli avaamassa suutaan, kun poikkeuksellisen laiha zyglak keskeytti.
    ”Mikäs teillä kesti?”
    Sinilakkinen torakka keräsi itsevarmuutensa vastatessaan kiusallisen lähelle kasvonsa tuoneelle matelijalle.
    ”Polttoaineen kannalta oli taloudellista saapua juuri nyt, ja-”
    ”Taloudellista! Itse sovitte tämän tapaamisen, pistätte meidät odottamaan riskialttiissa kanjonissa, ja tulette paikalle useita kymmeniä minuutteja myöhässä!”

    Siinä missä sinilakkinen torakka otti peloissaan pari askelta taaksepäin, kaksi hänen vierellään seisovaa suurempaa nazorakia astuivat esiin, ja osoittivat zyglak-joukkiota aseillaan. Muut aseistetut torakat ottivat tästä mallia.

    Zyglakit vaikenivat hetkeksi, kunnes sama matelija avasi taas suunsa: ”Mikä syy teillä sitten on tälle tapaamiselle?”
    ”Aluevastuun uudelleenjaottelu.” Puhuja oli taas laivastonsinistä barettia päässään kantava nazorak. ”Teidän tehtäväksenne tulee lähettää tiedustelijoita Kummitusten Suolle.”
    ”Luuletko, pikku ötökkä,” Zyglak sihisi ”voivasi noin vain lähettää joukkojamme saaren vaarallisimmille alueille? Luuletko, että meillä riittää miehiä moiseen?”
    Takana seisoneet zyglakit tarttuivat jo keihäisiin ja miekkoihinsa, mutta lopettivat toimensa suuren nazorak-joukon uhatessa heitä moderneilla zamor-kanuunoillaan.

    Pian torakat poistuivat, jättäen jälkeensä ankean nelikon zyglakeita, joilla olisi huonoja uutisia lajitovereilleen vietäviksi.

    Lentokone

    Ämkoo tutki vielä hetken karttaa, ja alkoi sitten puhumaan.
    ”Snowie?”
    ”Niin?”
    ”Alamme lähestyä määränpäätämme.”
    ”No hyvä, sinulle riittää kahvia liptettäväksi takaisintulomatkallekin.”

    Klaanilaiset katsoivat ikkunoista ulos. Hieman heidän edessään levittäytyi trooppinen saari. Se oli metsäisä, ja oli siellä vähän vuoriakin. Ämkoon silmään kuitenkin osui muuannen yksityikohta. Asutusta oli liikaa. Ja se oli aivan vääränlaista.
    ”Snowie… En usko, että matoralaisten mökit näyttävät aivan tuolta.”

  • Isku Nazorak-pesään: mäiske jatkuu

    Nazorakien luolat

    Tunneli on täysin kaaoksen vallassa – monia kymmeniä ruskeakuorisia torakoita hyökkäilee viiden Klaanilaisen kimppuun. Matoro tuntee elementtienergiansa hupenevan ikävän nopeasti.
    He olisivat vähän aikaa kuivilla jos pääsisivät murtautumaan Torakkojen läpi eteenpäin.

    Matoro väistää yhden iskun torakoilta. Hän pyöräyttää miekkansa ja avaa pientä luukkua miekan kahvasta. On puhdasta tuuria, että mikään ei hyökkää tällä hetkellä Jään Toan kimppuun.
    Tämä kyseinen Toa ottaa miekkansa kahvasta pienen kapselin ja iskee sen maahan.

    Se alkaa savuta kovaa.
    Eteenpäin!, Matoro sanoo telepaattisesti Klaanilaisille.
    Pieni kapseli aukeaa kokonaan ja suuri määrä paksua kaasua nousee tunneliin.
    Kaasu ei vaikuta hengitykseen mitenkään, mutta se peittää kaiken näkyvyyden täydellisesti. Torakat haparoivat savussa, Klaanilaiset lähtevät juoksemaan eteenpäin – tai toivottavasti eteenpäin. Moni torakka ei edes ehdi tajuta mikä heihin iski Keetongun juostessa edellä, ”tiejyränä”

    Viisikko pääsee pois savusta, he ovat suurinpiirtein räjäytetyn ohjuksenheittimen luona. He vetävät itsensä erääseen sivutunneliin hetkeksi.
    ”Minne menemme?”, Tongu kysyy.
    ”Osaako joku Nazorakia? Tässä on tunnelikartta.”, Summerganon sanoo havaitsessaan suuren kivikartan seinässä.
    Manu on jo hieman paremmassa kunnossa. Hän katsoo karttaa.
    ”Ymmärrän hieman Nazorakia. Tämä näyttäisi… Hmm… Kartan paikka ’ydin’ on seuraavasta tunneliristeyksestä oikeaan.”

    ”Mennään.”, Make toteaa edeltä. Viisikko lähtee kohti kyseistä risteystä.

  • Yö kauhu: Lääkäri, Valottu ja Seppä

    Bio-Klaani

    ”Missä sinä olit?” Radiak kysyi puoliksi raahatessaan Glatoriankingiä ympäri Klaania vältellen mekaanisia olentoja.
    ”Ei puhuta siitä nyt. Selitän myöhemmin.” Glatorianking vastasi.
    ”Tästä ei tule mitään. Kaikkialla on vihollisia. ” Radiak huokaisi. ”Parantaisin sinut mieluummin jossain muualla kuin keskellä käytävää, jossa on täysi sota käynnissä.”
    ”Tiedätkö turvallista tietä huoneeseeni?” Glatorianking kysyi, ja Radiakin pudistaessa päätään lisäsi: ”Pääsetkö kenenkään huoneeseen?”
    ”Voin lainata teille omaani!” Ohi juokseva Kapura huikkasi ja työnsi Radiakin käteen huoneen 338 avaimen.
    ”Kiitos. Tiedätkö turvallista tietä sinne?” Radiak kysyi. Kapura oli hetken hiljaa.
    ”Seuratkaa.” hän sanoi.

    Bio-Klaani, Kapuran huone

    Radian avasi huoneen 338 oven. Kapura oli juossut takaisin taisteluun. Autettuaan Glatoriankingin Kapuran sängylle Radiak katseli ympärilleen. Seinille oli kiinnitetty iso kasa Smugleaf-julisteita, ja ainoat kalusteet sängyn lisäksi olivat muutama tuoli ja jättikokoinen lipasto täynnä roinaa. Uusin Klaanilehti lojui lattialla.

    Kun Glatorianking oli parannettu, Radiak tiedusteli tämän suunnitelmia. Glatorianking mietti. Hänen aikomuksensa ei ollut kertoa Radiakille kaikkea.
    ”Minulla on juttu tehtävänä.” Hän sanoi.
    ”Tulen mukaan.” Radiak sanoi päättäväisenä. Glatorianking mietti tekosyytä.
    ”Älä, haavoittuneet Klaanilaiset tarvitsevat sinua enemmän kuin minä.” Glatorianking keksi. Hetken päästä kaksikko juoksi eri suuntiin Klaanin pimeillä käytävillä.

  • Nazorakit ihmettelevät yön kauhua

    Nazorakein tukikohta

    Kenraali 001 käveli pimeää käytävää pitkin. Kylmänkosteaa tilaa valaisivat vain muutamat sähkölamput ja parin metallioven takaa loistava hehku. Katossa kulkevista putkista kuului hiljaista huminaa, mutta muuten oli hiljaista.

    Kenraali kääntyi eräästä kulmasta vasempaan, ja lähti nousemaan portaita ylös. Pian käytävä muuttui betonisesta maalattiaiseksi. Hän jatkoi tunnelia pitkin, kunnes saapui avarampaan tilaan. Suuren onkalon eräs seinämä oli tasaisen pyreä ja metallinen, eikä oikein sopinut muuhun maisemaan. Valtavan metallipallon kyljessä oli kulkemiseen tarkoitettu aukko, mutta Kenraali ei ollut nyt matkalla itse pesän sydämeen. Hän jatkoi tukikohdan muihin osiin, ja pian maa vaihtuikin taas tukevasti betonin harmaaksi ja tasaiseksi.

    Yksikään Klaanilainen ei ollut koskaan selvinnyt valtavan pesäkompleksin näistä osista elävänä, eikä kukaan myöskään tiennyt sen tarkkaa sijaintia. Sen kaikki kuitenkin tiesivät, että tämä nazorakein päätukikohta oli kaukana itse Klaanista, eikä luultavasti ainoastaan syvällä maan alla, vaan myös jossain aivan toisessa ilmansuunnassakin. Mutta jos Klaanilaiset lähtisivät saaren tunneleita pitkin matkaamaan, niin lopulta he kyllä löytäisivät tämän osin teollisen ja osin luolamaisen tukikohdan sydämen. Jos he siis selviäisivät nazorakien puolustuksista elävänä.

    Kenraali 001 saapui etsimänsä huoneen ovelle, ja avasi sen. Oven takana sijaitsevassa kokoushuoneessa istuivatkin jo Kenraalin kutsumat vieraat, maavoimien ylin johtaja Kenraaliluutnantti 003 ja ilmavoimien komentaja 004. Molemmat nousivat, ja tekivät kunniaa Kenraalin saapuessa huoneeseen.

    ”Kutsuin teidät tänne kahdesta syystä. Toinen on tämä” Kenraali sanoi, ja poimi huoneen pöydältä kaukosäätimen. Hän painoi nappia, ja suuri näyttö, joka peitti suuren osan eräästä huoneen seinästä heräsi eloon. Kolme torakkaa istuivat penkeille, ja katsoivat ruudulta näkyvää Bio-Klaanin linnaketta.
    ”Kyllä, 007 on saanut asennutettua vakoojakameroita hyvin lähelle linnaketta. Hän esitteli tätä jo minulle-” 004 aloitti, mutta Kenraali keskeytti hänet.
    ”Katso lähemmin.” Sitten Kenraali painoi toista ohjainta kaukosäätimessä, ja kuva tarkensi Klaanin linnakkeen oviin. Jotka oli väännetty auki.
    ”He siis todella tekivät sen?” 004 ihmetteli. ”Luulin koko jutun liittolaistemme hyökkäyksestä olevan pelkkiä huhupuheita.”
    ”Ei, se on totisinta totta” Kenraaliluutnantti 003 vastasi ärtyneenä. ”Ja ihmettelen edelleen, miksi emme ole mukana siinä. Olen puhunut joukkojen kanssa, he ovat kärsimättömiä. Ei ole mitään järkeä laskea kaikkea suunnitelmasi varaan, olen siitä joukkojen kanssa yhtä mieltä.”
    Kenraali ryhtyi puhumaan: ”Tästä pääsemmekin toiseen asiaani. 004, ylennän sinut. Virallinen numerosi on nyt 003.”
    ”Mit-” Kenraaliluutnantti avasi suunsa, mutta vaikeni, kun kaksi paria sinisiä käsiä tarttui häntä olkapäistä, ja lähti retuuttamaan huoneen ovelle. Hän huusi: ”Minne viette minut?!”
    ”000 riittänee vastaukseksi” Kenraali sanoi kylmästi. ”Näin käy, kun kyseenalaistaa auktoriteettini. Olet kritisoinut toimiani liikaa, ja kaiken päälle olet istuttanut kapinahenkeä joukkoihinkin.” Seuraavan lauseensa hän kohdisti sinikätisille torakoille: ”Viekää tämä niskottelija pois silmistäni!”

    Kenraali ja ilmavoimien komentaja, uusi 003 kuuntelivat Kenraaliluutnantin hysteeristä huutoa niin kauan kun se pesän käytäviltä vielä kuului. Sitten kaksi torakkaa keskittyivät taas tarkkailemaan Klaanin linnakkeen tapahtumia.

  • Trooppinen saari: Kaktuspommi ja heittoistuin

    Jossain taivaalla, kahden ilmalaivan tuntumassa

    Pieni, Klaanilainen lentokone sukelsi villisti väistellen ja väisellen piraatti-ilmalaivan tulitusta. Ilmeisesti se ei ollut arvostanut lennokin ampumaa pikku laukausta. Ohjaamossa Snowman koetti parhaansa mukaan pysyä perillä lentokoneen ”sittenkin hieman venettäni vaikeaselkoisemmista” ohjaksista. Hän vispasi ohjaussauvaa, ja lentokone heittelehti suunnasta toiseen. Toistaiseksi Klaanilaisten kulkupeli ei kuitenkaan ollut vielä ottanut lainkaan osumaa.

    Ämkoo etsi kuumeisesti lentokoneen ohjauspöydästä jotain, jolla tulittaa takaisin. Toistaiseksi hän oli saanut koneen laskeutumistelineet ulos ja mukitelineen ponnahtamaan iloisesti esiin, mutta tulivoima ei ollut noussut ensinkään. Hän turhautui huomatessaan kaikkien ampumaohjaksienkin olevan lentäjän puolella, ja nosti kiikarit taas käsiinsä, toivoen huomaavansa jotain oleellista.

    —

    Ilmalaivan kannella kapteenit Ghekula ja Taku huusivat kilvan komentoja miehistölleen.
    ”Laukaiskaa ty-”
    ”Laukaiskaa tykit! Arrr!”
    ”Kääntäkää paapu-”
    ”Kääntäkää paapuuriin!”
    ”Tulittakaa kaktuspommeilla!”
    ”Tulittakaa kaktu… Mitä, ei, älkää tulittako kaktuspommeilla!”

    Oli kuitenkin jo myöhäistä. Piraattien ilmalaivan kyljestä avautui kitisten suuri aukko. Esiin ponnahtaneen massiivisen tykin suusta lähti viuhuen ilmaan vihreä ammus, joka hetken kiidettyään ilmojen halki räjähti. Siitä lähti joka suuntaan pienempiä palasia, joista suurin osa iskeytyi matoranryöväreiden omaan alukseen.
    ”Mikä virka tuolla tykillä on?”
    ”Kukaan ei tiedä.”
    ”Arrr.”

    —

    Klaanilaiset katselivat pöllämistyneinä piraattilaivan toimintaa. Ja niin yllätävä kuin äskeinen ammus oli ollutkin, Ämkoo huomasi jotain vielä kiinnostavampaa. Ne olivat matoraneja. Eivät skakdeja, eivät steltiläisiä, ne olivat matoraneja. Snowman kommentoi Ämkoon kasvoille kohonnutta outoa ilmettä: ”Mitä nyt?”
    ”Ne ovat matoraneja.”
    ”Mitä?”
    ”Kuulit kyllä. Matoraneja.”
    ”Mutta enhän minä niitä pikku kavereita tahdo ampua.”
    ”He ampuvat meitä. Tulita takaisin.”
    ”Tuossa on kyllä perää.”

    Snowman painoi isoa punaista nappia ohjaustangon vieressä, ja pongahti kattoon auenneesta luukusta uskomattomalla vauhdilla istuimineen kohti taivaan sineä. Heittoistuin, Ämkoo ajatteli. Kenen idea oli asentaa tuohon heittoistuin? Hän tarttui koneen ohjaksiin, ja jatkoi väistöliikkeitä.

    —

    Matorankapteenit ihmettelivät äskeistä. Oliko tuo salainen ase? Kiero suunnitelma heidän päänsä menoksi? Hämäys? Avunpyyntö? Jotain vielä uhkaavampaa?

    —

    Oho, Snowman mietti. Väärä nappi.

    —

    Piraatti-ilmalaivan sisätiloissa eräs pahansisuinen matoran käveli käytävää pitkin. Hän kuitenkin pysähtyi kuullessaan jonkin isketyneen aluksen ulkoseinään. Hän meni katsomaan ikkunasta ulos, ja näki ikkunalaudasta roikkuvan, valkoisen toan. Matoran kysyi tuimana: ”Kuka olet?”
    ”Snowman, terve vaan. Entäs sinä?”
    ”Ryan” matoran vastasi, ja lisäsi vielä merirosvouttaan korostaakseen ”Arrrr.”
    Snowman ei tiennyt miksi, mutta hänelle tuli mieleen, että tuo matoran olisi varmasti hyvin ahne, ja lähestyi kiusallista tilannetta siltä kantilta.
    ”Kuule, Ryan, jos päästät minut ylös, saat mittaamattomia aarteita.”
    Matoran katsoi ikkunalaudasta roikkuvaa toaa, ja asetti jalkansa tämän varpaiden päälle.
    ”Kuinka mittaamattomia?”
    ”…tiedätkö edes, mitä se tarkoittaa?”

    Juuri silloin rysähti, ja Snowmanin ote lipesi. Hän sai kuitenkin napattua kiinni alemmasta ikkunasta, ja kömpi siitä sisään. Käy tämä näinkin, hän mietti katsellessaan ympärilleen pimeässä huoneessa. Mutta Ämkoo voisi vähän varoa lentokoneen ohjaksissa. Hän melkein osui minuun.

    Kerrosta ylempänä Ryan lähti juoksemaan kohti ilmalaivan kantta. Kapteenien tulisi kuulla tästä tunkeilijasta.