Klaanon

Avainsana: Klaanilaiset

  • Troopperin rapotti Yö Kauhusta

    Yhä Bio-Klaani

    Troopperi asteli käytävällä. Tultuaan huoneelle, jossa oli ovessa luku 223, hän astui sisään. Se oli Troopperin huone. Troopperi istahti sängyllensä lepäämään. Hän mietiskeli asioita, ja sitten hän keksi tehtävää. Troopperi avasi tietokoneen huoneessaan, ja alkoi kirjjoittamaan raporttia omista kokemuksistaan. Kun se oli valmis, hän kirjoitti toisen tekstin:

    ”Hyvät Klaanilaiset. Se hyökkäys oli kauhea. Emme tiedä juurikaan hyökkääjistä, mutta nämä metallioliot olivat kauheita, niiden tuhoaminen mahdotonta tai äärimmäisen työlästä, ja vahingot suuria Klaanille. Siispä ehdotan, että keräisimme tietämystämme yhdessä, kirjoittaisimme tietoja, mitä yöllä kullekkin tapahtui, ja kirjaisimme omia havaintojamme yhteiseksi kokonaisuudeksi. Tämän avulla voisimme pystyä vastustamaan vihollisiamme paremmin, ja varautumaan uusiin hyökkäyksiin.

    Troopperi”

    Tämän kirjoitettuaan Troopperi astui huoneesta ulos, jä vei ilmoituksen ilmoitustaululle.

  • Kepe katsomassa tuhoa

    Klaanin linnake

    Taistelu tuntematonta vastaan oli ohi. Savuavat rauniot ja haavoittuneet klaanilaiset olivat lohduton näky. Mutta Kepe tiesi, että he selviäisivät tästä ja paikkaisivat tuhot. Ennen pitkää. Kaikki jäljet tästä yöstä eivät kuitenkaan koskaan katoaisi. Jokaisen mieleen ja muistoihin oli jäänyt tästä haava, joka ei paranisi siinä missä fyysiset vammat.

    Hän katsoi merelle. Aurinko nousi horisontin takaa. Paksu pilvipeite oli väistymässä. Aamu oli tullut. Koko saari voisi hengähtää.

    Klaanilaiset alkoivat organisoida häthätää alkaneita pelastustoimia. Kepe, tekniikan ihmelapsena, otti asiakseen paikata linnakkeen fyysisiä vammoja ja korjata järjestelmiä.
    Läheisen, taistelulta välttyneen matorankylän asukkaat tulivat sankoin joukoin heidän avukseen.

    Linnakkeen portti oli jyrätty. Joku taitava seppä saisi valmistaa uuden, entistä ehomman. Kuin ihmeen kaupalla portin saranat olivat kunnossa, mikä säästi töitä. Pikkuhiljaa hahmottui muitakin vastaavia tapauksia; vauriot eivät suurimmaksi osaksi olleet niin pahoja kuin miltä näyttivät.

    Ongelmia tuottivat satunnaiset häiriöt sähkönjakelussa. Päägeneraattoria miettiessään hänelle tuli mieleen Visokin poissaolo. Ehkä jonkun pitäisi lähteä hänen peräänsä? Visokin puute alkoi pikkuhiljaa hahmottua muillekin. Tämä herätti levottomuutta läsnäolleiden joukossa.

    Kepe antoi muutamalle avuliaalle matoranille ohjeet kuljettaa tuhoutunut Feterra Verstaalle tutkittavaksi. Siitä voisi saada irti paljon tietoa heidän vihollisistaan. Ja ehkä jopa selville lähestulkoon tuhoutumattoman vihollisen heikot kohdat.

  • Allianssin arkea

    SS Rautasiipi

    Amiraali oli juuri tuijottamassa huoneensa ikkunasta ulos, kun hänen työpöydällään oleva sisäpuhelin soi. Hän otti muutavan askelluksen kohti pöytäänsä, ja painoi puhelimen välkkyvää nappulaa.
    ”Haloo?”
    ”Herra Amiraali, tukikohdasta on juuri tullut tieto, että Kuningatar on saatu taltutettua. Se on toistaiseksi tajuton, mutta kahleet on kiinni ja niitä on vahvistettu.”
    ”Vai niin” 002 vastasi, ja sulki yhteyden. Hänen ei tiennyt, oliko millään tasolla hämmästynyt Klaanilaisten naiiviudesta. Hyökätä niin pienellä joukolla Kuningatarta vastaan. Nazorakeilla kului joka kerta sen taltuttamiseen kymmeniä miehiä, ja Klaanin väki oli lähettänyt viisi soturia.

    Amiraalista se oli säälittävää, muttei uhrannut asialle enempää ajatuksiaan. Hän askelsi pois huoneestaan, ja lähti kulkemaan käytävää pitkin. Tämä oli yksi niistä harvoista Rautasiiven käytävistä, joilla oli matto. Joidenkin mielestä se johtui 002:n turhamaisuudesta, toiset väittivät niiden olleen paikallaan jo ennen nykyisen Amiraalin virkaansa tuloa.

    Amiraali saapui kierreportaikkoon. Hän laskeutui ne hieman hitaasti, joka toisen askelen kolahtaessa äänekkäästi. Seuraavaa käytävää reunustivat melko vanhanaikaiset lamput, ja kaikki seinällä roikkuvat taulut esittivät erilaisia torakoiden laivoja.

    Käytävän puolesta välistä alkoi suuri portaikko, ja sen laskeuduttuaan Amiraali pääsi nopeasti suuren hallin pääoville. Niiden auettua hitaasti vastaan tuli papereita kädessään kantava sinistä barettia päässään kantava nazorak 1034, joka aloitti heti kunniaa vaivalloisesti paperinipun kanssa tehtyään puheensa.
    ”Herra Amiraali, koulutus sujuu aikataulussa. Peruskurssi on jo oikeastaan saatu suoritettua.”

    002 ei vastannut mitään, keskittyi vain katselemaan täsmälleen samassa tahdissa lähitaistelua harjoittelevien torakoiden toimintaa.

    Kummitusten Suo

    Kolmen Zyglakin muodostama partio asteli mättäillä tarkkaillen koko ajan ympäristöään. Sinisen ja punaisen värinen matelija aloitti keskustelun ärtyneenä.
    ”Kerro vielä kerran Asza, miksi meidän täytyy olla tällä kammottavalla rämeellä ’partioimassa’. Sen koommin Klaanilaiset kuin muutkaan saaren asukit eivät käytä tätä suota kuin poikkeustapauksissa. Miksi hitossa meidän muka täytyy vahtia tätä, he ymmärtävät aivan yhtä hyvin kuin mekin, että tämä paikka on saaren vaarallisimpien rahien koti.”
    Joukkiota johtava, raskasrakenteinen Zyglak mietti hetken vastaisiko enää tähän kysymykseen. Hän kuitenkin lopulta päätyi selittämään.
    ”Koska eräs Nazorakien pesän vaikeiten vartioitavista sisäänkäynneistä sijaitsee tämän suon laidalla.”
    ”Ja miksi ötökät pistävät meidät omille asioilleen?”
    ”Naama umpeen, molemmat!” kolmas, hopean ja tummanvihreän värinen kumara Zyglak sähähti. ”Minusta tuntuu, että meitä tarkkaillaan.”

    Hän osoitti koukkusormellaan pienen tiheikön suuntaan, ja kaikki kolme näkivät varjoissa kiiluvat viirusilmät.

  • Yö Kauhu: Feterrojen vetäytyminen

    Klaanin pohjakerros

    Epäinhimillistä karjuntaa kuuluu raunioituneeseen pohjakerrokseen. Se kuuluu selvästi pihalta, eikä kukaan Klaanilaista ole koskaan kuullut mitään senkaltaista.
    Matoro kääntää päänsä ulko-ovelle. Se oli virhe, sillä sekunnin murto-osassa Feterra ampuu plasma-aallon Toaan, heittäen tämän seinään. Matoron mustassa panssarissa on suuria palaneita uria plasmasta.

    Feterra kääntyy nopeasti, tähtää plasma-aseellaan ja yksi hyvin tähdätty laukaus räjäyttää seinällä olevan asekaapin. Sen vieressä ollut Summerganon kaatuu maahan paineaallon vaikutuksesta.

    Hieman kauempana Umbran ja Arkistojen ylläpitäjäkaksikon taistelu metallirobottia vastaan on liikkunut erään painovoima-iskun takia sivuunpäin, eräälle käytävälle. Taistelu liikkuu puolin ja tosin, mutta Umbra onnistuu voimillaan tekemään tilanteesta melkein tasaisen.

    Kolmas Feterra taistelee Makea ja Kapuraa vastaan. Näin vain kertauksena.

    Jään Toa koittaa liikkua. Plasma-ammus vaurioitti pahasti hänen vatsaansa, polttaen panssarin kokonaan rikki. Metallinen kuolema todennäköisesti ampuu hänet ihan pian.
    Matoro koittaa nousta, mutta tajuaa että hänen jalkansa eivät liiku. Hän nostaa katseensa eteenpäin, jossa olento keskittyy taas häneen Summerganonia kohden tulituksen jälkeen.
    Matoro pohtii vaihtoehtojaan. Jää hidastaisi sitä vain hetken.
    Matoron mieleen juolahtaa hämärä idea. Hänen harppuunansa on nyt ladattu, joten hän voisi paeta kattoon sillä.

    Matoro nostaa kättään hitaasti. Hän painaa robottikädestään pientä näppäintä, jolloin prototeräksinen iskuhaka lähtee kovaa lentoon yläviistoon, se iskeytyy ylhäällä olevan parven kaiteeseen ja voimakas kelain lähtee käyntiin. Matoro syöskyy ilman halki, Feterra kääntyy silmänräpäyksesssä, ampuu ja vaijeri katkeaa. Matoron tippuessa hänen selkäpanssarieihin osuu plasma-ammus. Hän putoaa kovaa alaspäin johtavaan, romua täynnä olevaan portaikkoon. Matoron tuskanhuuto olisi kuulunut ellei plasma-ammuksesta sortuvan parven maahantulosta aiheutunut ryminä olisi peittänyt sitä.

    Metallinen kartio pysähtyy hetkeksi. Se vaikuttaa miettivän jotain, surisevan ja nostavan korkeuttaan.
    ”Perääntykää välittömästi pois. Unohtakaa Valon Toa ja Nimda. Yksi teistä on kuollut.”
    Se lähtee lentoon yläikkkunasta, pimeyteen.
    Kaksi muuta Feterraa lähtevät myös. Klaanilaiset jäävät ihmettelemään tilannetta.

    [spoil]Joo, Feterrojen häippäisy myötäilee tulevaa G:n viestiä. Ei ollut omaa sooloiluani.[/spoil]

  • Yö Kauhu ja Feterran loppu

    Pihamaa

    Killjoy makasi tyhjällä ruohikolla avuttomana. Hän ei olisi mitenkään voinut tässä tilassaan hakea ionikatanansa ajoissa ja puolustaa itseään lähestyvältä Feterralta. Yön varjossa Metalliolento näytti erityisen painajaismaiselta.
    Vaikka Metalliolento liikkuikin vielä yhtä hyvin kuin aluksikin, se oli selvästi vahingoittunut hänen panssarin itsetuhosta syntyneestä räjähdyksestä. Joko siitä tai sen lentämisestä Klaanitornin kovan Protodermis-seinän läpi ja osuesaan pihamaalle. Näin korkealta putoaminen mikä tahansakin olio olisi vahingoittunut edes jonkin verran.
    Killjoyn putoamisen oli helpottanut hänen kasvoihin sulaneet Mirun palaset, jotka hän sai ihmeen kaupalla toimimaan hetken, sekä korkea puu joka vastaanotti hänet oksillaan.

    Metalliolento alkoi levittämään luurankomaisia raajojaan Killjoyta päin. Hän ei halunnut kuvitella miltä tuntuisi joutua tämän teräksisen kouran repimäksi.
    Mutta pian kuin hän huomasikaan, hän ei enään tarvinnutkaan. Kirkas valon luoti osui Feterraan selkään, aiheuttaen yllättävän kivun relfleksin Olennolle, samalla kun Tawa hyppäsi sen eteen ja alkoi iskemään sitä keihäällään pitääksen sen pois Killjoysta, antaen hänelle aikaa raahata itsensä pois taistelukentältä. Tawa ja Domek ovat ehtineet paikalle kuin ihmeen kaupalla.
    Domek seisoi pihamaan portilla hyvin jännittyneenä. Hän oli juuri joutunut putoamaan hissin kuilun läpi ehtiääkseen paikalle. Hän yritti muistaa miksi koskaan keksikään tämän idean.

    Tawa viskoi ja heilautti keihästä Feterran murtuneeseen haarniskaan vasemmalta ja oikealta, mutta Olento torjui melkein jokaisen iskun metallikyynervarteella, luoden kovia kalskahduksia pihamaan läpi. Tawa laukaisi kädestään sähkön purkauksen Metalliolennon rintapanssariin, mutta Olento ei reagoinut tippaakaan.
    Feterran yrittäessä viiltää Sähkön Toaa kynsillään, Domek loikkasi Metalliolennon taakse, heittäen valon luodin sen hyökkääviin raajoihin, antaen Tawalle mahdollisuuden iskeä Olennon oikeaan silmään. Feterrat eivät langenneet samaan temppuun toisen kerran; sen teräksinen käsivarsi puolusti salkoaseen. Tawa ei antanut tämän yllättää häntä ja sivalsi voimakkaasti keihäänsä vihollisen rintahaarniskaan.
    Pieni halkeama syntyi yllättävästi keihään osuessa. Kaikki pahoinpitely Olennon kuoreen on selvästi alkanut vaikuttamaan siihen, mutta sen läpäiseminen olisi silti vielä hankalaa.
    Domek ampui kädestään vahvan valonsäteen Olennon selkään päin. Feterra työntyi eteenpäin, jolloin Sähkön Toa väistyi sivuun ja iski keihäänsä Olennon takaosaan. Toinen halkeama, tällä kertaa paljon laajempi ja syvempi kuin edellinen.

    Feterra analysoi tilannetta. Tätä menoa molemmat Toat ovat piankin voitolla. Mutta molemmat Toat ovat tärkeitä ja heidät pitää tuoda Mestari Z.M.A:lle elossa, eikä sen paralysointia varten olevat plasma-aseet ole enään toiminta-kunnossa.

    Mutta mitä jos heitä ei tarvitse tuoda elossa yhtenä kappaleena?
    Tawa iski keihäänsä uudestaan Feterran selkäosaan, mutta melkein silmänräpäyksessä Metalliolento kääntyi Sähkön Toaa päin ja tarttui salkoaseeseen ennen kuin tämä osui. Feterra taittoi yhdestä käsistään energia-aseeksi ja ampui Toan toiseen niveleen, halvaannuttaen kohteensa.
    Tawa ähkäisi kivusta, mutta yritti pitää itsensä pystyssä keihänsä avulla. Domek hätkähti heti ja hyppäsi Olennon eteen, sytyttäen nopeasti kämmenestään kirkkaan valon väläyksen sokaistaen kohteensa ja ampui toisen valonsäteen Feterraan päin, työntäen sen pois heistä.
    Domek lähti heti auttamaan Tawaa pois pihamaalta suoraan portille, mutta juuri silloin Feterra ampui takaapäin energia-säteen, joka osui Valon Toan vasempaan käsivarteen. Domek murahti.
    Feterra kiisi salamannopeasti heidän eteen ja tarttui Valon Toan kurkkuun ja tähtäsi energia-aseensa Tawaa päin, estäen mahdollisen vastarinnan. Domek yritti taistella vastaan, mutta ote oli aivan liian voimakas eikä hän kykenyt käyttämään elementtivoimiaan. Metalliolento tuijotti häntä yhtä kylmästi kuin jokaisen kohteensa, mutta ei näyttänyt aikovan hyökätä. Tämä ei kyllä helpottanut Domekin oloa. Tuhansittain ajatuksia alkoi seikkailemaan hänen mielessä, eikä yksikään niistä halunnut tulla hänen käsiksi.
    Silloin Feterra alkoi puhumaan.

    ”Käsky: Valon Toa. Sinä. . .”

    Mutta juuri ennen kuin se lopetti lauseensa, jokin yhtäkkiä keskeytti Feterran puhumisen.
    Killjoy oli polvillaan Metalliolennon takana, pitäen molemmissa käsissä ionikatanaansa, mikä on lävistänyt Olennon takaapäin. Sen haarniska oli kaikkien pahoinpitelyjen jälkeen viimein haljennut tarpeeksi kestävän teräsaseen läpäisemiseksi.
    Silloin Feterra alkoi sätkiä kuolevan hyönteisen kaltaisesti, pudottaen Domekin sekä kaataen Killjoyn takaisin maahan ja alkoi huutamaan tuskasta. Se oli täysin erillaista kuin Klaanilaiset olivat odottaneet vielä äsken tunteettomalta Metalliolennolta, mikä vain järkytti heitä entisestään. Huuto oli sanoinkuvaamaton sekoitus metallisia ja epäluonnollisia ääniä, joka silti kuulosti tietyssä tasossa karmaisevan inhimilliseltä, kuin jonkinlainen sairas, kieroutunut vitsi.
    Tawa silti päätti tehdä mikä oli parasta Klaanille ja keräsi kaiken voimansa nostamalla itsensä toisella jalalla ylös ja iski keihäänsä suoraan Feterran rintapanssariin, ja alkoi keskittämään kaiken sähköenergiansa siihen.
    Huuto alkoi kaikua koko pihamaan läpi ja eteni jopa portin käytäville asti. Feterra sätki ja yritti taistella Sähkön Toaa, mutta jokainen liike vain aiheutti enemmän kärsimystä Olennolle. Huuto oli korvia raastava.
    Energian purkauksia, lieskoja ja savua purkautui ja halkeili Feterran metalliruumiin ympärillä ja sisuksissa. Sähkön Toa jatkoi siitä huolimatta hyökkäystään, kunnes Feterran kouristukset viimein alkoivat hilliintyä jolloin hän viimein päästi irti keihäästä.

    Feterra alkoi liikkumaan. Olennon silmät alkoivat välkehtiä satunnaisesti ja se liikkui eri suuntiin kuin hämmentynyt Rahi. Se viimein käänsi itsensä Klaanilaisiin ja liikkui heitä päin. Klaanilaiset näyttivät hätkähtävän tästä hieman, mutta eivät näyttäneet tekevän enään muuta kuin katsella.
    Feterra nosti yhden raajoistaan ja näytti yrittävän tavoitella heitä.

    Silloin sen silmät menivät tyhjiksi ja Metalliolento lopetti liikkumisen.

  • Perikato (mitätön)

    Nazorakein tukikohta, strategiahuone

    Pieni huone oli tupaten täynnä torakoita. Kenraali 001 istui yksin suuren, kartan peittämän pöydän ääressä, muut nazorakit seisoivat tiiviisti pöydän toisella puolella. Eräs seisojista kumartui pöydän ääreen, ja alkoi selostuksensa: ”Kenraali, tukikohdan laajennukset ovat hyvällä alulla. Tunneliverkosto on katkeamaton ja hyvin vartioitu. Olemme levittäneet pesäämme näille saarille.” Hän naputteli sormellaan muutamaa kohtaa kartassa.

    ”Hyvä” Kenraali vastasi. ”Meidän on tärkeää saada pian se viidakkosaaren asevarasto valmiiksi ja turvatuksi.”

    Seurasi kiusaantunut hiljaisuus. Muutamat huoneessa seisovista nazorakeista vilkuilivat toisiaan hermostuneina, mutta suurin osa piti katseensa tiukasti harmaassa lattiassa. Eräs torakka sai rohkaistua itsensä: ”Johtaja… Me…”
    ”Me olemme saaneet tiedon, että Klaanilaiset ovat sabotoineet kyseisen tukikohdan rakennustöitä” toinen, hieman tukeva nazorak päätti lauseen. ”Aikataulumme viivästyy monella viikolla, ellei peräti kuukaudella. Huhutaan, että itse Ämkoo olisi siellä.”

    Seurasi täydellinen vaiteliaisuus. Huoneessa seisovat upseerit katsoivat, kuinka Kenraalin käsi tärisi holtittomasti. Jos 001:llä olisi ollut silmälasit, tämä oli sellainen hetki, että hän olisi varmasti ottanut ne pois päästään. Tukahdutetun vihan selkeästi värittömällä äänellä Kenraali kehotti kaikkia, jotka olivat tekemisissä Pesän Ulkopuolisten Laajennustöiden Komitean kanssa poistumaan huoneesta välittömästi.

    Ainoastaan kolme upseeria jäi seisomaan Kenraalin eteen, ja he kaikki olivat jähmettyneet paikalleen epävarmoina. Silloin Kenraali päästi ilmoille sellaien torakankielisen vimman ja solvausten syöksyn, että kukaan muista nazorakeista ei kehdannut nostaa katsettaan kengänkärjistään. Huoneen ulkopuolelle jääneet torakat kuulivat huudon oven läpi, ja eräs heistä jopa nyyhkytti hieman.

    Kun Kenraali suuttui, kellään ei ollut kivaa.

    [spoil]…anteeksi. Mutta minulla oli hauskaa.[/spoil]

  • Yö Kauhun sankarit

    Klaanin pohjakerros

    Kahdeksan Klaanilaista oli seurannut sivusta Manun taistelua Feterroja vastaan. Nyt kolme jäljelläolevaa Feterraa katsovat tätä sekalaista joukkiota voitonvarmoina.

    Yksi Feterra alkaa manoveerata Klaanilaisten sivustalle kahden muun avatessa tulen. Klaanilaiset haajantuvat huoneeseen jotta olisivat vaikeampi maali.
    Kapura ja Make ampuvat yhdessä tulipatsaan kahta Feterraa kohti. Plasmalaukaus lävistää Mahrinkingin siiven ja heittää tämän maahan.

    Vaehran, Umbra ja Gahlok Va ovat joutuneet sivustaan hyökkäävän Feterran tulituksen kohteeksi. Umbra suojaa tovereitaan vetämällä ensimmäiset plasmalaukaukset maahan korottamalla niiden painovoimaa. Gahlok Va iskee kauempaa Elementtikeihäällään metallikartiota, terä ei vaikuta mitenkään kohteeseensa. Hän luo kasvillisuutta kohteensa kasvojen kohdalle ennekuin Feterran nopea käsi nappaa tätä jalasta, heittäen pienen olennon takaseinään kovaa.

    Matoro väistää takaperinvoltilla plasmasarjan ja ampuu ohuen jääsäteen Feterran olkapäähän. Se ei vaikuta juuri mitenkään tappajarobottiin joka jatkaa tulitusta. Keetongu syöksyy takaapäin iskien polttavaksi kuumentamansa kikanaloterän Feterran selkään. Rahi vetäytyy nopeasti taaksepäin väistäen Feterran taaksepäinhuitaisun ja hyppää uudestaan potkaisten miekkaa. Se jäi kiinni Feterran panssariin kuumuuden ansiosta.

    Kolmennnen Feterran plasma-aalto kaataa Kapuran ja Mahrikingin maahan. Summerganon etsii lattialta jotain kunnon asetta.
    Kapura kutsuu Kanohi Shaniaan ja osoittaa kädellään Feterraa. Naamio luo satunnaisen elementti-iskun, ja pieni tornado lähtee matkaan kohti Feterraa.

    Matoro löytää suuren asekaapin kulman takaa. Hän viittoo Summerganonin paikalle.
    Kaapissa on erilaisia lähitaisteluaseita mutta jotakin vielä kiintoisampaa.
    Zamor-konekivääri.
    Matoron ilme vääntyy väkisinkin hymyyn. Hän nostaa raskaan konekiväärin, poistaa varmistimen ja asettaa lippaan paikalleen.

    Matoro tähtää aseellaan yhtä Feterraa sivusta, hän painaa liipasimen pohjaan. Zamor-kuulia alkaa osua Feterraan, ne vain läpäisevät tämän panssarin ja kumahtelevat. Feterran rungossa alkaa näkyö jo vahinkoja.

    Feterra siirtyilee ja tulittaa plasmaa vastatuleksi. Matoron jalkaan osuu ja tämä kaatuu konekiväärinsä alle.

    Toinen Feterra ottaa Keetongua kiinni rinnasta. Keetongu luo nappaamallaan tuolilla, mutta se vain murtuu olennon päähän. Feterra saa kovan iskun selkäänsä. Se kääntää päätään 180 astetta. Panssariton Summerganon huitaisee kovaa pikikkäällä moukarilla Feterran metallikuorta. Isku ei kuitenkaan vahingoita juurikaan tappajarobottia, joka alkaa ladata plasmaiskua. Summerganon väistää ensimmäisen ammuksen. Feterra pitää Tongua kiinni kahdella kädellään seinää vasten.
    Summerganon pyörittää moukaria kerätäkseen siihen voimaa. Plasma-ammus osuu yhtäkkiä ketjuun, katkaisten sen. Piikikäs metallikuula lähtee lentoon…

    Feterra on siirtynyt pois Matoron tulituksesta. Se lataa plasma-ammusta maasta nousevaan Mahrikingiin. Yhtäkkiä kuitenkin se horjahtaa ilmassa ampuen laukauksen kattoon. Piikkimoukarin pää osui tätä suoraan päähän. Mahriking ja Kapura lähtevät juoskemaan kohti hieman haavoittunutta Feterraa.

  • Mysterys Nuin makuta vastaan Rautainen kuolema

    Bio-Klaanin linnoitus

    Feterra lähestyi Makuta Nuita. Tämä seisoi rauhallisena paikallaan. Sitten se iski nyrkkinsä kohti Makutaa. Tämä teleporttasi sen toiselle puolelle. Mutta Manu ei ehtinyt paljon hyötyä tempustaan, kun Feterran kourat olivat jo tarttuneet häneen. Pian hänet paiskattiin pää edellä maahan.

    ”Tuo oli ilkeää, robotti”, Manu sanoi. ”Olen voittanut sinua pahempiakin olentoja.”
    ”He eivät olleet Avrah Feterroja.”

    Taistelu alkoi toden teolla. Makuta veti miekkansa esiin. Feterra alkoi ampua plasma-ammuskia kohti häntä. Makuta väisteli niitä ja pääsi tarpeeksi lähelle robottia iskeäkseen tätä miekalla kylkeen. Feterraan tuli pieni lommo.

    ”Kysymys: Monet ovat yrittäneet. Luulitko olevasi poikkeus?”

    Feterra otti kiinni Manun miekasta ja napsautti sen poikki.
    ”Jaha”, Manu sanoi, ”tämä on taas näitä päiviä.”
    Feterra otti kiinni Makutan rintapanssarin piikeistä.
    ”Voi ei…”
    Pian Makuta paiskautui seinän läpi. Ja toisen. Ja kolmannen.
    Montako hemmetin seinää tässä on tiellä? Manu ajatteli tuskaisesti.

    Feterra oli voittanut vastustajansa. Nyt oli aika auttaa muita eliminoimaan loput klaanilaiset. Kolmesta Feterrasta riitti taisteltavaa kaikille paikalla oleville klaanilaisille, mutta kun ne saivat yhden lisää, taistelu ei olisi tasaväkinen.

    Feterra lähestyi klaanilaisia plasmaa ampuen. Mutta sitten tummanpunainen varjosäde leimahti sen kyljen vierestä. Klaanilaiset katsoivat Feterraa. Sen kylki oli mustunut. Se näytti ärsyyntyneeltä. Makutaa päin kääntyen se sanoi:
    ”Kysymys: Miksi et kuole?”

    ”Minä olen Makuta Nui”, Manu sanoi ja hyppäsi Feterran kimppuun ylhäältä päin. Feterra empui ylös. Manu torjui iskun suojakilvellä ja iski nyrkillään Feterran päätä. Se sattui.
    Feterra otti kiinni Manun siivestä ja alkoi pyöriä ympäri. Se pyöritti ja pyöritti. Sitten se päästi irti. Manu lensi taas seinien läpi.
    Minähän otan turpaani pahemmin kuin siltä hullulta haarniskatorakalta, Manu ajatteli. Feterra lähestyi. Manu hidasti sitä lisäämällä painovoimaa. Se ampui plasmalaukauksia, samoja, joilla se oli tappanut Levahin. Makuta sai siipiinsä reikiä, mutta suojakilpi torjui useimmat.
    Tämä ottaa voimille. Minun täytyy voittaa ja pian.

    ”Vahva yksilö. Äärimmäinen vaara.”
    Muuta Feterrat jättivät klaanilaiset rauhaan ja hyökkäsivät kaikki Makutan kimppuun.
    ”Eiii… menkää pois, yhdestä oli jo tarpeeksi harmia”, Manu valitti. Feterrat yhdistivät voimansa ja ampuivat suuren plasmasäteen. Manu ampui myös plasmasäteen. Säteet kohtasivat, ja syntyi valtaisa räjähdys, josta syntynyt paineaalto pyyhkäisi klaanilaiset seinän läpi.
    Joku suuttuu tästä, Manu ajatteli. Tawa ei taida tykätä siitä, että tuhoamme linnan.
    Feterrat olivat melkein kunnossa. Muutamia vammoja lukuun ottamatta ne etsiskelivät Manua täysissä voimissaan. Manu piileskeli rakennuksen takana. Yksi Feterra tuli aivan hänen näköpiiriinsä ja käänsi katseensa häneen. Se tähtäsi kaikki tykkinsä Makutaan. Manu mietti epätoivoisesti. Mitä nämä robotit olivat? Metallia? Millaista metallia?

    Hän käytti magnetismivoimiaan ja veti Feterran lähemmäs.
    ”HOO! Sehän toimii!”
    Manu ei saanut kauan nauttia tästä voiton tunteesta, sillä Feterra oli raivoissaan siitä, että sitä vedeltiin ympäriinsä. Se oli vetänyt esiin suuren terän ja lävistänyt sillä Makutan vatsan. Makuta katseli, kuinka terä tuli ulos hänen selästään. Feterran silmissä välkkyi punainen valo. Manu laittoi kätensä Feterran kuoren päälle ja laukaisi sähköisen impulssin. Feterran sätki hetken sähköisenä ja näytti sitten sammuvan. Manu yritti irrottaa terän vatsastaan, mutta sitten Feterra yhtäkkiä heräsi ja laukoi hänet täyteen reikiä plasma-ammuksillaan.
    Taidan tarvita taas uuden haarniskan…

    Piru vieköön. Feterra oli tullut hulluksi. Onneksi suojakilpi- ja haavoittumattomuusvoimat estivät hieman iskujen osuvuutta. Mutta ne voimat alkoivat loppua, ja antidermis alkoi valua ulos ruumiista. Terä oli vieläkin sisällä. Muut Feterrat tulivat esiin. Ne löysivät Manun, jota niiden hullu toveri pahoinpiteli.

    ”Hän tarvitsee korjausta”, totesi yksi kolmesta Feterrasta. Sitten nekin hyökkäsivät.
    Aijai… en taida voittaa tätä ottelua, Manu ajatteli. Sitten muut klaanilaiset ilmestyivät. He huomasivat Feterrat ja alkoivat tulittaa elementaalienergiaa. Feterrat kääntyivät takaisin. Sitten Manu keksi. Hän kulutti kaiken voimansa kahteen pikku temppuun. Ensimmäinen, johon hän kohdisti voimistaan suurimman osan, oli tyhjiön luominen. Hän sai sen luotua Feterran alaosan sisään.

    Feterra alkoi romahtaa sisäänsä. Manu romahti myös kasaan. Feterra näytti niin tuskastuneelta, kuin tunteeton robotti vain voi. Klaanilaiset katsoivat, kuinka sen alavartalo alkoi luhistua.

    Se jäi maahan. Muut Feterrat katsoivat sitä, mutta sitten käänsivät huomionsa klaanilaisten tappamiseen. Muut klaanilaiset olivat turtuneen näköisiä. Yhden Feterran tuhoaminen oli maksanut Manun hengen.

    Mutta sitten Feterra nousi. Se oli pahasti vahingoittunut, mutta se nousi. Sen koneiston täytyi olla kunnossa. Klaanilaiset katsoivat kauhuissaan, miten se liikkui heitä kohti ja alkoi ampua muiden mukana.

    Eipä sen kummemmin Manukaan ollut kuollut. Pieni hämähäkkimäinen olento kipitti esiin Makutan osien alta. Hän katseli klaanilaistovereitaan.
    Pelkkää epäonnistumista. Koko elämäni… En saanut edes yhtä niistä hengiltä.

    Klaanilaiset jatkoivat tulittamistaan.
    ”Olet vahingoittunut. Kommunikaatiovälineesi ovat selvästi vaurioituneet. Mene heti korjaukseen”, yksi ehjistä Feterroista sanoi loukkaantuneelle. Tämä totteli ääneti, silmät pimeänä. Poistuessaan muurien ulkopuolelle se ampui vielä viimeisen plasmasuihkun erääseen rakennukseen, joka sen johdosta kaatui muutaman Matoranin päälle tappaen nämä julmasti.