Klaanon

Avainsana: Klaani

  • Deltan temppeli 1: Laiva lähtee

    Bio-Klaani, satama

    Matoro katseli Yön Timo II:n kannelta matoraneja jotka lastasivat paraikaa uutta tavaraa laivaan. Matka alkaisi tänä iltana.
    Useat erilaiset olennot raahasivat laatikoita ja tynnyritä pitkin suurta laituria ja siitä nosturilla laivan kannelle.

    ”Arr. Missäs se paikka siis on?” ärisi Notfun Matoron vieressä. Matoro katsoi lyhyttä matorania suuressa kolmikolkassaan ja kyberneettisessä kädessään.
    ”Saari aivan Pohjoisen Mantereen itärannikolla. Parisataa kiota Rozumista luoteeseen”, Matoro selitti ja luetteli rivin koordinaatteja.
    Notfun merkkasi numerot muistiin merikortin nurkkaan.
    ”Se Nimdajuttu löytyy sitten sieltä?”
    ”Niin luulen”

    Äksäkin näkyi kävleevän lastaajien joukossa Jardirtin kanssa. Kaikki näyttivät olevan paikalla. Laiva lähtisi kohta.

    Jonkin ajan kuluttua he olivat jo merillä Klaanin saaren näkyessä takana. Matoro kaivoi mukaansa ottamansa salakirjoitetut kansiot ja käännetyn päiväkirja-osan.
    Nyt kun hän tiesi miten koodi purettiin, hän voisi dekoodata muutkin paperit.

    Tunteja kului.

    Alku

    Rozum on täydellinen tukikohta. Se on syrjäinen ja karikkoinen saari. Halusin ehdottomasti tutkimuspaikan Destralin ulkopuolelta. Liian usein Makutoiden seura on painostavaa. Vain Mutran ymmärtää minua tiedemiehenä.

    Rozumilla asui parisatahenkinen matoranpopulaatio. Sivistymättömiä olentoja. Minuun verrattuna kärpäsiä.
    Heitä voisi käyttää kokeisiin.

    Kylän Turagoita johtaa turaga nimeltä Kezen. Hän tuntuu älykkäältä ja tietää paljon erikoisalastani. Hän kertoi minulle vanhasta esineestä jonka uskottiin olevan äärimmäisen voimakas ase. Nimda.
    Sain häneltä vanhoista tutkimuksista kertoneen kasetin tutkikohtaani.

    Projekti Hopearutto

    Minun ja Mutranin viimeinen yhteinen projekti käsitteli biologisia aseita.
    Me onnistuimme eristämään Zyglakien levittämän taudin bakteerikantaa ja säilömään sitä. Me myös onnistuimme kehittämään vasta-aineen rutolle.
    Luonnolliset aseet ovat kaikista tehokkaimpia. Miksi kuluttaa ikuisuuksia kehittäen jotakin keinotekoista, kun luonto tarjoaa parhaat aseet?
    Mieli. Myrkyt. Taudit.

    Hopearutto tappoi saaren matoranit kahdessa viikossa.

    Matoro heitti kääntämänsä sivun raukeana pienen hyttinsä hyllykköön. Hän asetti myös muistiinpanonsa ja kääntämättömät sivut sinne.
    Aurinko oli laskemassa mereen. Hän oli arvioinut heidän olevan perillä kahdessa päivässä.

  • Valottujen suosekoilu osa 37: Paaco vei lisäsiipesi

    Klaani linnake

    Raskas matka oli vaatinut veronsa, niinpä Gekko suuntasi kahvioon.

    ”Ja sitten se roskapönttö tappoi kaikki kun minä olin piilossa seinän takana, se oli siis niin hirveetä!”, Ga-Matoran sanoi toiselle, mutta keskeytti kun valkoinen toa meni heidän ohitseen tuima ilme kasvoillaan.

    ”Olikoha tolla huonoki päivä?”,toinen kysyi.
    ”Varmaan pää täynnä vettä, khi hihi.”

    Toa ei välittänyt näistä loukkauksista vaan istui tilaten sämpylän, ja söi sitä hartaasti, oli kulunut ikuisuus olennon viime ruokahetkestä.

    Siinä samalla hän mietti, pitäisikö hänen kertoa eräästä Makutasta, Umbran kohtalosta ja Flygelistä. Umbraa ei oltu vielä kaivailtu klaaniin, hän odottaisi muutaman päivän ja kertoisi sitten. Ainkaan ei aiheuttasi turhaan paniikkia.

    Sämpylä oli syöty.

    Toa nousi ylös ja lähti huoneistoaan kohti, hänellä oli aavistus, että asiakirjoista löytyisi jotakin, mikä johtaisi taas tutkimusmatkaan, mitä ilmeisimmin luolastoon. Toisaalta haluaisko hän mennä sinne toistamiseen sen jälkeen mitä oli siellä kokenut uhkarohkealla reissullaan? Seuraavat kysymykset pyörivät toan päässä tämän törmätessä Le-matoran parkaan, joka pudotti kantamuksensa,
    ”Katsoisit eteesi haahuilija!”, Toa murahti vastaukseksi ja Matoran oli hetken hiljaa paikallaan, kunnes keräsi tavaransa mulkoilen toaa.

    GK avasi oven ja astui huoneeseensa, siitä oli lohkaistu pala seinää pois ja hän katsoi sitä tyrmistyneenä,

    Hän oli monia päiviä sitten rakentanut itselleen uuden huoneiston sen räjähtämisen takia Yönkauhun aikana.
    ja vielä tyrmistyneempi oli hänen ilmeensä siihen liimatun lapun jälkeen.

    Huoneistosi on suurempi kuin muiden, leikkasimme siitä siis palan pois, onhan se julmaa, mutta tasaarvo sen olla pitää.
    -Tuhoisin terveisin, Paaco.

  • Kahvitauko seikkailujen välissä

    Bio-Klaani

    Nimda. Itroz. Cencord.
    Mieli. Menneisyys.
    Sanojen sirpaleet kelluivat Matoron päässä. Ne lentelivät ympäriinsä törmäillen välillä toisiinsa.
    Vanha Toa-tiimi. Kadonneet muistot.
    Narunpätkiä, jotka eivät muodostaneet köytä. Sirpaleita, jotka eivät muodostaneet ehjää.

    Matoro havahtui Chat-kahvion marmorisen pöydän äärestä. Sairaalasta tultuaan hän oli tilannut kunnon aterian kahviosta. Notfun oli lähtenyt ilmeisen hyväkuntoisena käsiproteeseineen laivalle värväämään mystisesti murhattujen miehiensä tilalle väkeä.

    Jään Toa haukkasi pursuavaa patonkiaan. Uuden lastin Turkanen-sinappi oli hieman väkevämpää kuin vanha, hän pani merkille. Ainut paikka maailmalla missä tuota maanmainiota sinappia tuotettiin, sijaitsi kaukana Eteläisillä Saarilla. Kauppasopimus sinapista oli sovittu sadaksi vuodeksi eteenpäin.

    Toa naputteli sormiaan kylmää pöytää vasten. Hän mietti olisiko Kepe saanut nauhan toimimaan. Toisaalta korjaus voisi kestää kauan.
    Kahvio oli hiljainen tähän aikaan iltapäivästä. Matoro muisteli niitä pitkiä iltoja kahviossa. Tunnelma katossa eikä kukaan halunnut nukkumaan.

    Nyt se oli toista se, hän ajatteli. Sota Allianssia vastaan. Jostakin syytä ennen niin leppoisan Klaanin ilmapiiri oli muuttunut peräti painostavaksi. Toki hän halusi auttaa Klaania, mutta tälläisinä aikoina hän nautti matkustamisesta.

    Jään Toa nousi pöydästä syötyään ja lähti kohti satamaa, josta hän lähtisi taas matkaan Itrozin kansion tietojen avulla.

  • Itrozin aikajana

    Nazorak-pesät

    Hämärä, melko pieni Gaggulabion työhuone sijaitsi Skakdeille pyhitetyssä, pintaa lähellä olevassa Pesän osassa. Rikollispomo johti sieltä käsin palkka-armeijaansa.

    Hänellä oli tylsää. Ennen hän oli hoitanut nopeita keikkoja ja tehnyt monia bisneksiä samaan aikaan. Hän muisteli lämmöllä niitä Sisällissodan jälkeisiä vuosia, jolloin aseet ja viina kävivät täydellisesti kaupaksi Zakazilla. Hän ja hänen vortixx-salakuljettajansa, Radak, käärivät suurimmat voitot sodasta.

    Gaggulabio ymmärsi, että 001:n valtava palkkio oli kaiken odottamisen arvoinen. Hän ei aikoisi luovuttaa kesken. Oli vain vaarallista odotella pitkään, skakdit eivät saaneet olla rauhassa. Siksipä Labio olikin antanut näille luvan ryöstellä ja tuhota matorankyliä.

    Ovi aukesi.

    ”Kenraali”, yksi musta skakdi aloitti puhumisen johtajansa pöydän edessä. Gaggulabion itsevarma hahmo istui jalat pöydällä polttaen paksua sikaria.
    ”Käskit kertoa tärkeistä pesän tapahtumista. No, se hullu makuta leikkasi yhden laboratorioapulaisen kädet irti. Moottorisahalla”

    Kiven Skakdi oli hetken hiljaa.
    ”Pysykää erossa siitä hullusta”, Labio määräsi nopeaan. Hän ei pitänyt lainkaan Abzumosta. Eikä varsinkaan silloin, jos tämä tekisi jotakin Skakdeille.
    ”Moinen vainoharhainen pahistelija on vain vahingoksi Allians-” hän keskeytti yhtäkkiä. Violetti Makuta käveli oven ohi.

    ”Kasss päivää. Kessskeytinkö jotakin?”, hän sanoi hyytävästi.

    Gaggulabio nielaisi.
    ”Ei, et mitään”

    ”Hyvä. Sssinä olet aina sssamanlainen, ulkonäöltässsi kakku ja älyltässsi lapio”, Abzumo sanoi ja lähti.

    Kiven Skakdi istui aivan hiljaa. Hän veti savua paksusta Steltiläisestä sikaristaan.

    Bio-Klaani

    Projekti Nimda

    704 eDv.
    Rozumin tukikohta perustetaan.
    Saarella asuu matoran-populaatio ja turaga.
    Turaga kertoo Nimdasta minulle.

    689 eDv.
    Matoran-populaatio kuoli makutojen testaamaan Hopearuttoon.
    Tukikohta rakennettiin pysyväksi.

    688 eDv.
    Matkasin Pohjoisen Mantereen rannikolle Turagan kertomaan paikkaan.
    Löysin suuren temppelin.
    Tapasin siellä vanhan Toan joka näytti Nimdaa minulle.
    Siru oli mielensisäinen ase niissä käsissä.
    Tämä oli varmaan tilanne, jossa innostuin mielitutkimuksesta.
    Sitä ennen olin tutkinut bakteereita.

    687 eDv.
    Aloitin laajamittaiset Nimda-tutkimukset.
    Lainasin sirua tutkimuksiin.
    Pelkäsin Makutoiden ottavan sirun minulta.
    Tarpeellisten testien jälkeen piiloitin sen takaisin temppeliin.

    Muistiinpanoja sirusta

    -valkoinen, tunnistamatonta metallia.
    -delta-kirjain.
    -mitat noin 2,5 – 1 – 1 cm
    -massa muutama gramma.
    -altistettuna elementaalienergialle aiheuttaa valtavan välähdyksen.
    -luokitellaan mielenvoimien elementtiä käyttäväksi.

    686 eDv.
    Tein testejä eräällä Mielenvoimien matoranilla.
    Löysin aivoista sen osan, jonne elementaalienergia säilöytyy.
    Kykenin eristämään metalliin Mielenvoimien Matoranin elementtienergiaa.
    Aloitin Projekti Nimdan kehittääkseni sirun kaltaisen naamion.

    557 eDv.
    Sain kehitettyä ensimmäisen Mielen naamion.
    Se ei kuitenkaan toiminut odotetusti, joten jatkoin kehittelyä.

    556 eDv.
    Tutkin koe-Ko-matoranin aivoja ja niiden toimintaa.
    Löysin keinon manipuloida muistia lähettämällä sähköimpulsseja hermoihin.

    345 eDv.
    Aikaa muiden Makutojen kanssa tehtävillä kului paljon.
    Mielen naamion toinen koekappale valmistui ja epäonnistui.

    247 eDv.
    Luulen tulleeni vainoharhaiseksi.
    Rakennutin maanalaisen laboratorion.
    Eristäydyin.
    Olentoja.

    17 eDv.
    Kolmannen Mielen naamion prototyyppi näyttää lupaavalta.
    Naamio heikkomielisen halltsee mieltä täydellisesti oikein käytettynä.
    Saarella on jotakin.
    Ei.
    Vainoharhaa.

    0 eDv.
    Sain naamion valmiiksi.
    Destralilla tapahtui vallankumous.
    Kannatin Miserixiä.

    20 235 jDv.
    Itroz 1 – kuolema 0.

    Jään Toa havahtui kovaan, hyytävään nauruun joka tuntui kuuluvan kaikkialta. Hän pudotti kansion ja miltei horjahti tuoliltaan.

    Matoron pulssi oli hypännyt korkeuksiin sillä sekunnilla. Hän huohotti penkillä yksinäisessä odotushuoneessa.

    Äks tuli valkoisesta ovesta sisään jonkin sortin juoman kanssa.
    ”Pääsemme kohta tapaamaan Funia”, hän sanoi pirteästi.
    Matoro ihmetteli mitä oli juuri tapahtunut.

    [spoiler=Jotain]eDv ja jDv = ennen Destralin vallankumouksen ja jälkeen Destralin vallankumouksen
    [/spoiler]

  • Toaksi palavan hotellin syöverissä

    Klaani, hotelli

    Seran kaivoi hädissään laukustaan kiven. Ei minkään tavallisen kiven kuitenkaan. Vaan voimakkaan Toa-kiven. Se oli aionoa tapa päästä pakoon palavasta hotellista hänen mielestään. Sitten hänen kätensä osui johonkin kiviseen. Hän nosti sen ja näki käsissään kiven, jossa oli kaiverruksia. Hän muisti, kuinka Turaga Thowron oli neuvonut häntä, miten käyttää Toa-kiviä. Hän paineli joitain kaiverruksia siitä, kunnes ne alkoivat hohtaa sinistä valoa.

    ”Mitä ihmettä”, Irvan ihmetteli, kun huomasi kiven hohtavan.

    Parin sekunnin päästä, koko huone oli valon valaisema. Kun valo hälveni, Irvan huomasi että huoneessa makasi joku Toan pituinen hopeavärinen olento.

    ”Seran?”, hän kysyi.

    Toa nousi seisomaan. Hän katseli ympäriinsä. Hän yritti kävellä, mutta hänen jalkansa olivat liian pitkiä, joten hän putosi. Hän yritti taas, mutta tällä kertaa vähän hitaammin. Hän onnistui ottamaan pari lyhyttä askelta, vaikka hoiperteli vielä vähän. Hän oli nopea oppimaan erilaisia juttuja.

    ”Mitä helkkaria, Seran?”, Irvan kysyi, ”Mitä sinä Toaksi muuntelet itseäsi, kun meidän pitäisi löytää pakotie palavasta hotellista?!”

    ”Voisin ehkä jotenkin helpottaa tätä Toana”, Seran totutteli puhumaan.

    Hän hoiperteli ikkunan luo ja katsoi alas. Silloin häneen päähänsä tuli idea.

    ”Siis… mitä hemmettiä juuri tapahtui? Miten sinä- Mistä sinä sait tuon kiven?”
    ”En ole varma, tiedätkö, mutta palava, nelikerroksinen hotelli ei ole paras paikka kertomaan tarinoita, siitä mistä sai voimakkaan Toaksi-muuttumisesineen”, Seran vastasi.

    Hän otti kaksi peittoa, sitoi ne kahdesta päistään. Sitten hän etsi jotakin metallista. Hän otti kaapin kahvan. Hän taivutti sen kaikilla voimillaan koukun muotoon. Myös se fakta, että hän oli raudan kansalainen, se helpotti. Sitten hän sitoi senkin peittoihin. Hän meni ikkunan luo, pyöritti peittoa kaikella voimallaan ja heitti sen ylöspäin. Koukkukahva osui seinään. Hän yritti uudestaan. Sen kerran hän osui yläpuolella olevaan ikkunaan. Hän varmisti että se piti. Sitten hän pyysi Irvania tulemaan hänen luokseen. Kun Ko-Matoran tuli sinne, Seran pyysi hänen kiipeämään alas peitolla. Hän teki niin. Sitten kun Seran tarttui peittoon, hän kiipesi sen sijaan ylöspäin. Hän kiipesi siihe ikkunaan, jonka oli särkenyt koukullaan. Huoneessa oli Ko-Matoran.

    ”Tule tänne” Seran sanoi paniikissa olevalle Matoranille.

    Hän teki käskystä. Sitten Seran sanoi hänen kiipeävän alas. Hän teki niin. Sitten Seran yös meni alas. Sitten hän meni Irvanin luo, katsomaan palavaa hotellia.

    Seuraavana päivänä, ilman hotellia, Seranilla ja Irvanilla ei ollut paikkaa jossa asua. Irvan ja Seran oli harkinnut hankkia jostain työn, muta se oli vaikeaa, kun ei tietänyt ketään Klaanilaista, paitsi Matoron ja Äksän. Eivätkä he ole nähneet heitä sen jälkeen kun he lähtivät Turkasten sinaappilaivasta. Seran oli ottanut palaneesta hotellista kaksi suurta metallista palasta, ja tehnyt niistä vähän miekkojen näköisiä. Ne näyttivät vähän pitkiltä lihakirveiltä. Mutta hän oli sanonut, että parantelisi niitä, kun olisi aikaa.

    Parin päivän päästä Seran harjoitteli miekkailua pienellä kukkulalla. Hän oli parin päivän päästä todennut, että se kukkula oli Klaanissa hänen lempipaikkansa. Se oli hiljainen ja monta muuta Klaanilaista ei käynyt siellä. Koska se oli kaupungeista eristyksissä. Hän pystyi keskittymään siellä paremmin ja näin hän oli jo oppinut vähän käyttämään Toa-voimiaan. Ei paljoa kuitenkaan. Hän osasi enimmäkseen vain muotoilla rautaa helpommin kuin muut (paitsi muut raudan Toat). Mutta hänen mielestään, hän oli jo saavuttanut jotakin. Irvan myös istui lähellä. Seran iski leveällään miekallaan kuvitelluun viholliseen vatsaan ja toisella hän iski sen kylkeen. Hän ei osannut monia hyviä tekniikoita, kun hänellä ei ollut opettajaa, mutta hänelle aluksi riitti tavalliset miekkailutaidot. Sitten joku Matoran tuli hänen taakseen. Seran kääntyi.

    ”Mitä asiaa?”, Seran kysyi Matoranilta.
    ”Anteeksi, oletteko te Toa Seran?”, pieni Matoran kysyi.
    ”Kyllä olen”, Seran vastasi.
    ”Yksi Klaanilaisista, Kapura lähetti sinulle viestin. Ensin yritin viedä sen hotelliin, joka on tässä kirjoitettuna, mutta kun se paloi, joten päätin etsiä sinut käsiini. Sanoi, että on tärkeää”
    Postimiesmatoran ojensi kirjekuoren Seranille. Kannessa luki ”Toa Seran, Satamahotelli”
    ”Taidan lähteä nyt”, Matoran vastasi, ”Hyvästit”
    ”Moikka”

    Matoran lähti poispäin. Seran sen sijaan istuutui puun eteen, joka kasvaa kukkulalla, avasi kuoren ja alkoi lukea.

    Seran

    Minulla on asiaa eräälle Klaanin lähettyvillä sijaitsevalle saarelle. Ajattelin, että koska tietojeni mukaan olet kohtalaisen nuori Toa niin visiitti tuolle saarelle olisi hyvää Toa-voimien harjoitusta. En tiedä juuri mitään tuosta saaresta, ja ajattelin, että pienellä joukolla olisi parempi lähteä. Sinulla on vene, vai mitä? Mikäli et suostu tai sinulla ei ole venettä niin ilmoita. Jos taas suostut, niin matka kestää noin kolme päivää. Minä pakkasin jo vara-aseita ja muuta tarpeellista. Tule Klaanin satamaan kahdeksalta huomenaamuna jos suostut.

    Kapura

    Irvan tuli raudan Toan viereen.

    ”Kuka tuo oli? Mikä tuo on? Miksi minä olen aina jäljessä kaikesta?”, hän kysyi.
    ”Joku Klaanilaisesta… Kapura haluaa että lähtisin hänen kanssaan jollekkin saarelle”, Seran vastaa ”Sanoo että pitäisi tuoda veneemme mukaan”
    ”Aiotko lähteä?”, Irvan kysyy.
    ”En kai voisi kieltäytyä. Hän taitaa uskoa minuun”
    ”Okei”
    ”Pitää kai lähteä huomenna”

  • Kezenin kasetti ei toimi

    Bio-Klaani

    Vihreä moottorivene oli saapunut vähän aikaa sitten Klaanin satamaan ja jättänyt Matoron maihin. Itse Ämkoo oli lähtenyt Enkin kanssa muualle (Veljeskunnan saarelle).

    Jään Toa oli viettänyt yhden elämänsä kiintoisimmista aamuista. Ämkoon elämäntarina ja menneisyyden haamut.

    Satamassa kellui kymmeniä kauppa-aluksia, lähinnä yksityisten tai muiden saarien. Klaanin omat alukset lensivät.
    Myös Notfunin merirosvolaiva seisoi uljaana satama-altaassa.

    Matoro käveli hiljaista soratietä rannikolta linnakkeeseen. Hän katsasti samalla satamarakennukseen jättämänsä paperit. Salakoodattu kansio, kasetti ja muistiinpanot olivat poissa. Äks oli luultavasti ottanut ne suojaan.

    Iltapäivä oli hieman kylmänpuoleinen Klaanin saarella. Matoraneja puuhasi ympärillä arkisissa askareissa kuten täyttelemässä kaupan näyteikkunaa, ruokkimassa Mahi-vuohia ja neulomassa kankaita.
    Useat puurakennukset varjostivat tietä, joka johti Klaanin pääportille. Matoro näytti jäsenkorttinsa vartijoille, jotka kertoivat samalla kiristyneistä turvatoimista.

    Linnake oli hiljainen. Vastaanottotiskin edessä teline Klaanilehtiä huusi otsikoitaan: salaperäinen murha, Klaanilaista puukotettu, pieni skakdihyökkäys matorankylään. Pelkkää surua ja sotaa.

    Matoro mietti asioita kävellessään Klaanin pitkiä käytäviä. Sodassa ei ollut mitään hienoa, mutta omalla tavallaan taistelut ja toiminta kiehtoivat häntä. Hän rakasti sitä adrealiininpursketta jonka vaaralliset tilanteet saavat aikaan. Hän ei osannut elää normaalia, rauhallista elämää.
    Kerran soturi, aina soturi.

    Matoro huomasi punahopean soturin tulevan vastaan.
    ”Hei, Äks”, Matoro tervehti. ”Onko sinulla saaliimme Rozumilta?”
    ”… missä olet ollut koko aamun?” Äks kysyi ensimmäisenä.
    Matoro ei ollut varma saisiko hän laverrella Adminin asioista.
    ”Pitkä juttu. Mäksä, pari zombia”, Matoro ohitti kysymyksen ninjamaisesti.
    Äksän ilme ei ollut yhtänä tyytyväisempi.
    ”Okei, selitän joskus toiste. Onko sinulla Rozumin tavarat?”
    ”Jees, on. Huoneessani”

    Kaksikko käveli portaat – tai itseasiassa hyvin, hyvin monet portaat – ylös. Hissi oli rikki juuri tänään. Äks kaivoi huoneesta 449 paperit ja heitti ne Matorolle.
    Jään Toa kiitti ja painui omaan huoneeseensa, mutta sitä ennen hän pujotti Itrozin muistiinpanot Makuta Nuin huoneen postiluukusta terveisten kera. Häntä voisi kiinnostaa.

    Matoro astui omaan, pitkään tyhjillään olleeseen huoneeseen. Hän sytytti sinertävän loisteputken ja heitti loput tavaransa pöydälle.
    Aivan ensimmäiseksi hän romahti sängylleen. Aamun taistelu oli ollut rankka.

    Hetken lepäilyn jälkeen Toa kokeili kasettia videolaitteellaan. Lumisadetta.

    Mitä pikimmiten hän istui pöydälleen tutkimaan kryptistä kansiota.

    Kansiossa oli otsikkona ”Projekti Nimda”. Se luki normaalilla matoran-kielellä hieman hapertuneen paperikannen päällä.
    Sisällä oli lukuisia papereita. Kaikki oli kirjoitettu oudoilla merkeillä. Lyhyen tutkimisen jälkeen Matoro huomasi, että osa merkeistä näytti kovin matoran-aakkosilta ilman ympyrää.

    Hän teki nopeasti muistiinpanoja.
    T, Y, I, O, P, K ja X olivat tunnistettavissa.

    Matoro pohti ja koitti löytää lisää selviä kirjaimia.

    Usean tunnin aivojumpan jälkeen hän ei ollut edistynyt senttiäkään. Lopulta hän antoi periksi, otti kansion ja kasetin, ja lähti Kepen työhuoneelle. Nero saisi auttaa häntä kasetin saamisessa toimintakuntoon sekä kirjoituksessa.

  • Tekemistä, kuin tilauksesta

    Klaani

    Summerganon saapui iltaiselta kävelyretkelään. Klaanissa oli hiljaista; paikka oli vaipunut illan rauhaan ja tuntui nauttivan täysin siemauksin siitä, etteivät sodan pitkät kädet olleet vielä kurottautuneet linnakeen ylle.

    Summerganon kömpi huoneistoonsa tapaamatta Klaanin läpi kulkiessaan ristin sielua. Yllätyksekseen häntä odotti kirje. ”Tulee ihan Xia-reissun alku mieleen”, hän mumisi ja tarttui kirjeeseen.

    Summerganon

    Minulla on asiaa eräälle Klaanin lähettyvillä sijaitsevalle saarelle. Ajattelin, että maksuksi varusteista voisit lähteä mukaan, siis jos sinulla on aikaa. En tiedä juuri mitään tuosta saaresta, ja ajattelin, että pienellä joukolla olisi parempi lähteä. Toisella kysymistäni Klaanilaisista pitäisi olla vene. Jos hän ei ehdi tai hänellä ei ole venettä niin vuokraamme. Matka kestää noin kolme päivää. Minä pakkasin jo vara-aseita ja muuta tarpeellista. Tule Klaanin satamaan kahdeksalta huomenaamuna jos suostut.

    Kapura

    Summerganon ei ollut uskoa silmiään. ”Tekemistä, kuin tilauksesta”, hän sanoi hiljaa. Ja tottavie tekemistä hän olikin kaivannut. Hän katsoi uutta miekkaansa ja sanoi: ”Pääset pian tositoimiin.” Seurasi hetken hiljaisuus, kun Summerganon tuijotti miekkaansa, jolle hän oli omaksi yllätyksekseen puhunut. Sitten Suga purskahti nauruun ja kävi lepäämään, jotta olisi aamukahdeksalta virkeänä lähtöä varten.

  • Destralille ja sen ohi XXXXIV: Kohti kotia!

    Yön Timo II

    ”Kohti kotia!”, Matoro huusi piraateille iloisesti.

    ”Klaaniin vai?”, perämies Jardit kysyi.

    ”Kyllä. Klaani on kotimme”, Matoro vastaa.

    Jardit nyökkäsi ja komensi piraatteja lähtemään Klaaniin. Matoro oli iloinen, että he olivat lähdössä takaisin. Hän ei ollut odottanut tälläistä matkaa. Luuli vaan, että tulisi Destralille, löytäisi tiedot Makuta Itrozista ja hänen laboratoriosaarestaan, matkustaisi sinne ja takaisin. Se osoittautuikin paljon pahemmaksi. Äksäkin lojui kajuutan sängyssä ja mietti matkaa. Hän tahtoi auttaa Klaania, mutta matka osoittautuikin paljon pahemmaksi, kuin mitä hän luuli. Mutta ainakin hän oli iloinen, että hän sai autettua Klaania vähäsen. Se oli hänen mielestään tärkeintä.

    Bio-Klaani

    ”Se tekisi 15 mutteria”, kauppias vastasi. Irvan löysi vyöstään vain 6.

    ”Voisitteko tehdä poikkeuksen ja myydä minulle lihan kuudella mutterilla?”, Irvan kysyi kauppiaalta.

    ”Sori, mutta Klaani on muutenkin kokemassa konkurssin”, kauppias vastasi. Irvan lähti Seranin kanssa poispäin. Irvan ei ollut syönyt jo pariin päivään. Ja hän ei enää jaksanut olla syömättä.

    ”Mitä me nyt syötäisiin?”, Seran kysyi kaveriltaan.

    ”Ainakaan emme voi ostaa mitään kaupoista. On vain kaksi vaihtoehtoa. Yksi: Joko hankkia ruokaa luonnosta. Kaksi: Varastaan ruokaa kaupoista”

    ”Ei nyt tekisi mieli ryöstää näitä ihmisiä”, Seran vastaa Irvanille.

    ”Eikä tekisi mennä metsiin, saalistamaan villieläimiä”, Irvan sanoo.

    ”Voitaisiinhan myös kalastaa kaloja”, Seran ehdotti.

    ”Hyvä idea”, Irvan sanoi, ”Yksi ongelma: Osaammeko kalastaa?”

    ”En ole vielä ikinä kertaakaan kokeillut, mutta se ei näytä kovin vaikealta”

    ”Minä en aio edes kokeilla. Jos haluat kalastaa, kalasta itse”

    ”Okei”, Seran vastaa, ”Otan veneemme ja ongemme ja koetan saada vähän saalista”

    Parin tunnin päästä, Seran meni pieneen veneeseen, jonka hän, Irvanin kanssa oli ostanut, kun olivat tulleet Klaaniin. Kun hän oli soutanut parinkymmenen kilometrin päähän, hän pysähtyi ja pani onkensa veteen. Parin minuutin kuluttua hän sai erotettua meren hiljaisuudesta jonkin huutoa. Hän alkoi keskittymään äänen suuntaan. Hän näki jonkin polskivan vedessä. Hän huusi apua. Seran alkoi nopeasti soutaa kohti hukkuvaa olentoa.

    ”Apua!”, hän huusi. Hänen äänensä kuulosti vanhalta.

    ”Koettakaa kestää!”, Seran huusi.

    Kun hän oli tarpeeksi lähellä, hän otti airons ja pani sen veteen.

    ”Tarttukaa airoon!”, Seran huusi.

    Airosta tarttui ruskea-musta Turaga. Fe-Matoran auttoi vanhaa Turagaa veneeseen.

    ”Kiitoksia, nuori Matoran”, Turaga sanoi hengästyneenä, ”Ilman sinua olisin hukkunut ja kuollut”

    ”Ei se mitään”, Seran vastasi.

    ”Nimeni on Seran”, Seran esitteli itsensä ja kätteli vanhaa Turagaa.

    ”Turaga Thowron”, ruskea Turaga vastaa, ”Kunpa olisi mitenkään, miten voisin korvata tekosi”

    ”Ei tarvitse korvata”, Seran vaati.

    ”Kyllä tarvitsee”, Turaga Thowron vastaa ja alkoi penkoa vyöstään jotain, ”Minulla taitaa olla mukana jokin, joka saattaa kiinnostaa nykyajan nuorisoa”

    Hän löysi kiven ja ojensi sen.

    ”Ai. Kivi”, Seran sanoi, ”Kiitos”’

    ”Ei se mikä tahansa kivi ole”, Turaga sanoo, ”Se on Toa-kivi”

    ”Mitä!?”, Seran tokaisi, ”Toa-voimia antava Toa-kivi?!”

    ”Tietenkin”, Turaga vastaa, ”En kai minä nyt antaisi pelastajalleni tavallisen kiven ja väittäisi sitä Toa-Kiveksi. En ikinä!”

    Fe-matoran katsoi vähän kiveä ja sanoi:

    ”En voi ottaa tätä”

    ”Mikset?”

    ”Tässähän on jonkun entisen Toan voimat!”

    ”Tiedän, että se saattaa pelottaa jotakin, mutta ota se nyt vaan. Siitä tulee hyötyä joko ennemmin tai myöhemmin”

    Seran tarkasti kiveä tarkemmin ja näki joitakin kaiverruksia. Vaikka häntä vähän epäröitti ottaa Turagalta Toa-Kiveä hän silti pani kiven laukkuunnsa varmuuden vuoksi. Sitten hän kysyi Turaga Thowronilta, mitä hän teki meressä, vaikkei ollut kovin hyvä uimari. Turaga vastasi, että oli lähdössä toisen Toan kanssa toiseen paikkaan veneellä, kunnes iso kalmari tuhosi hänen veneensä.

    ”Missäs se sinun Toakaverisi on?”, Seran kysyi Turagalta.

    ”En tiedä sitä. Viimeksi kun näin hänet, kalmari veti minut pinnan alle”

    Seran nyökkäsi ja alkoi soutamaan veneensä Klaaniin, vaikkei saanut yhtään saalista. Hän halusi viedä Turaga Thowronin kuivalle maalle. Hän myös koko matkan aikana ihmetteli, mitä tekisi Toa-kivelle.