Klaanon

Avainsana: Klaani

  • Killjoy epäonnistuu aina

    Killjoyn romukasan edusta

    Killjoy makasi nyt maassa, yksin, vain tulen rätinän kuuluessa taustalla. Taisteluhurmos oli kadonnut ja kipu alkoi palata Killjoyn jäseniin ja vartaloon. Hän koetti tinnustella suutaan. Se oli haljennut sivuilta ja vuoti nyt pahasti kypäränsä sisään. Killjoy tunsi, kun tajuttomuus lähestyi häntä, hän ei voisi sille mitään. Hän kokisi pian saman kohtalon, kuin ystävänsä.

    Metsästäjä yskäisi, hänen silmissään sumeni jo. Raajojen liikutusyritykset olivat turhia. Lopulta kaikki sumeni ja Killjoy menetti tajuntansa.

    …löysimme hänet, tuoka paarit välittömästi.

    …kuljettakaa hänet tuvalle, hän vuotaa kuiviin.

    …katsokaa tuota taloa, mitä täällä oikein on tapahtunut?

    …menetämme hänet!

    …virtarepulsorit, tämä tyyppi on mekaaninen, äkkiä!

    …tila vakaant-

    Klaanin asuntolat, pari tuntia myöhemmin

    ”Eli ette vieläkään tiedä mitä siellä on tapahtunut?”

    Saraji nojaili huoneensa oveen, keskustellen samalla ohikulkeneen Paacon kanssa. Killjoy oli viety hoidettavaksi tämän ikuisuuksia tyhjänä olleeseen asuntolahuoneeseen, jossa hoitaja piti tätä silmällä koko ajan.

    ”Tiimi kävi läpi koko romun, eikä sieltä löytynyt ainuttakaan merkkiä räjähteistä tai ulkopuolisista aseista. Ainut asia, jonka saimme kaivettua ylös, olivat ne kaksi haarniskaa. Kaikki muu oli täysin tuhoutunut. Killjoy saanee itse kertoa kaiken, kun herää.”

    Pienen jutustelun jälkeen Paaco jatkoi matkaansa, jättäen Sarajin mietiskelemään ovellensa. Hänen taskustaan kuului jonkinmoista vaikerrusta.

    ”Älä huoli, Klaanin porukka saa hänet kuntoon. On hän kokenut pahempaakin.” Inahdus vaikeni ja taustalta kuului nyt vain viereisestä asunnosta kuuluva basson jumputus. Saraji pudisteli päätään.

    ”Tuo oli ilmiselvä hyökkäys ja tuli se miltä taholta tahansa, se tuli selkeästi Klaanin valta-alueen sisäpuolelle. Vihollinen alkaa käydä röyhkeäksi…” Sarajin taskusta kuului hyväksyvä inahdus. Ovi sulkeutui hänen perässään ja käytävä oli taas autio.

    Killjoyn huone, Klaani

    Killjoy oli käynyt siinä huoneessa vain kerran aikaisemmin. Nyt tuo huone oli täysin pimeä, verhot oli suljettu ja Killjoy makasi vuoteessa nyt yksin, suu tikattuna molemmilta sivuilta. Hän oli tajuissaan, mutta hän ei jaksanut liikkua. Hoitajamatoran oli poistunut hetkeksi. Hän ei tiennyt Killjoyn olevan hereillä.

    Killjoy katsoi taas valkoista kattoa. Hän näki sivusilmällään työpöydän, jolle oli laitettu kynttilä lasipurkkiin. Mukana oli myös kortti, Killjoy ei kuitenkaan nähnyt keneltä se oli, eikä häntä toisaalta kiinnostanutkaan. Huone oli kolkko ja niin oli kaikki sen sisälläkin.

    Samainen huone, vuosia sitten

    ”Sinä et ole tosissasi.”

    Killjoy seisoi keskellä huonetta, katsellen ympärilleen. Visokki louskutteli leukojaan hänen vieressään.

    ”Etkö pidä siitä?”

    Killjoy murahti, hän istuutui huoneen lattialle. Hän vilkaisi vieressään seisovaa Visorakia. Hän oli jo tottunut tämän mielenkiintoiseen tapaan kommunikoida.

    ”Minusta ei pidetä täällä. Ymmärrettävää toki, mutta en haluaisi asua täällä muiden keskellä. Sinä näit ne katseet.”

    Visokki teki eleen, joka selkeästi merkitsi nyökkäystä.

    ”Eikö täällä ole mitään paikkaa, jossa saisi olla yksin? Minä lupaan tehdä töitä, korvaan minkä pystyn.”

    Visokki oli hiljaa hetken: ”Osaatko taittaa lehteä?”

    Killjoy loi merkitevän katseen Visokkiin, ”Metru Nuilla, painoin kyllä mainoslehtisiä. Miten vanhoja koneet ovat?”

    ”Noin parisataa vuotta. Toimineet hyvin tähän asti, mutta lehtemme entinen taittaja sai surmansa muutama kuukausi sitten. Koneet ovat laavavyöhykkellä varastossa.”

    Killjoy mietti hetken ja nousi sitten ylös. ”Saako Klaanista rakennuslupia?”

    Rakennuksessa ei kestänyt kauaa. Muutaman Matoranin avulla rakenteet saatiin pystyyn parissa päivässä, jonka jälkeen Killjoy oli rakentanut talonsa itse. Nyt se oli kuitenkin kadonnut, antaen samalla haudan vanhalle ystävälle.

    Miksi minä epäonnistun aina…

    Killjoyn mökin alla oleva luola

    Silmät rävähtivät auki, hänen naamaansa kutitti.

  • Nazorakien salaiset paperit

    [spoil]ENSIMMÄINEN CHATROPEN PERUSTEELLA TEHTY VIESTI ON TÄÄLLÄ![/spoil]

    Lehu-metsää halkova joki, vuosi sitten

    Veneessä on ahdas tunnelma. Neljä Klaanilaista on pakkautunut heidän mielestään liian pieneen veneeseen. GK ohjasi moottoria perällä, Killjoyn istuessa visusti keskellä venettä. Make ja Matoro tutkivat edellä kulkevaa laivaa.
    Matoro zoomasi teleskooppisilmällään. Hän näki yökiikarillaan hitaasti jokea pitkin lipuvan nazorak-aluksen.
    ”Näkyykö mitään?”, Joy kysyi.
    ”Eivät ole kiinnittäneet mitään huomiota meihin.”, Matoro vastasi veneenkeulasta.
    ”Luulen että puoli alusta nukkuu…”, hän jatkoi.
    ”Tyypillistä”, Make tuhahti.
    GK hiljensi moottorin ääntä.
    ”Pääsemmeköhän tarpeeksi lähelle tämän veneen kanssa? Eivät nazorakitkaan aivan sokeita ole.”, GK kysyi.
    Molskis Nazorak lensi yli laidan.
    ”Matoro, näitkö tuon?”, Joy kysyi nopeasti, kuiskaten.
    ”Näin. Mitä ihmettä siellä tapahtuu.”, Matoro ihmetteli.
    ”Mitäköhän nuo torakat taas pelleilevät…”, Make mietti ääneen.
    ”GK, ohjaa tyyrpuurin puolelle. Paapuurissa tapahtuu jotain, ehkä voimme käyttää tilanteen hyväksemme.”, Joy komensi.
    ”Eli kun pääsemme tarpeeksi lähelle, Make ja Joy lentävät kannelle minun ja Gekon uidessa?”, Matoro kertasi suunnitelmaa.
    ”Kyllä, meillä on köyttä. Vedämme teidät niillä ylös.”
    ”Miksi minun pitäisi uida?”, GK protestoi.
    ”Minulla on harppuuna. GK. Osaatko lentää?”, Matoro kysyi ivallisesti Valon Toalta.
    ”…”
    ”Niin.”
    ”Älä. Edes. Kuvittele.”
    ”Okei, Matoro saa itsensä ylös, minä ja Make autamme Gekon ylös.”, Joy keskeytti väittelyn.

    Matoro nousee varovasti seisomaan pienessä veneessä. Hän laskee jalkansa veteen pudottautuu hiljaa lämpimään jokiveteen. Jään Toa sukeltaa kokeneesti veden alle ja kauhoo itseään kohti kohdelaivaa.
    ”Olkoon, tulen sitten uiden, harppuunakyyti ei oikein kiinnosta.”, GK valitti itsekseen.
    ”Hei, harppuunani ei ole pettänyt ikinä.”, Matoro vastasi vedestä.
    ”Mitä jos vain menemme…”
    ”…”
    Make levitti siipensä ja nousi hitaasti liitämään kohti aluksen kantta. Killjoy aktivoi pienet kantorakettinsa ja seurasi perässä
    Matoro kokeili kädellään puisen laivan kylkeä. Hän nosti oikean kätensä, tähtäsi ja ampui. Harppuuna osui pienen kilahduksen saattelemana laivan yläkannelle.
    Kuului huuto ja torakka tippui veteen.
    ”GK. Tuletko kyydilläni vai hankkiudutko itse tuonne?”, Matoro kysyi vielä kerran.
    ”… Jos minä kiipeän jostain.”, ilmeisesti harppuunafobiaa poteva GK vastasi.
    ”Pah. Luottamuksen puutetta, sanon minä.”

    Jään Toa vetäisi jalkansa laivan kylkeä vasten ja tiukensi harppuunaansa. Hitaasti kelaten hän käveli aluksen kylkeä ylöspäin.
    ”Tunnetko ketään joka haluaisi lentää ilmaan kamalalla vauhdilla?”, GK jatkoi.
    Matoro kiipesi hiljaa aluksen kantta pitkin harppuunansa kannateltavana. Hän kuunteli mitä ääniä alukselta kuuluisi.
    GK otti nyrkkirautansa esiin ja kiipesi sen avulla toiselta puolelta.
    ”Kuulostaa tappelulta”, Make kuiskasi vieressään olevalle Killjoylle ”Kiitos Matoron ’harhalaukauksen’ ne syyttelevät varmaan toisiaan.”
    Matoro nosti päänsä hieman laivan reunan ylle. Hän näki kannen olevan täynnä Nazorakeja, ja yksi lihaksikas Nazorak selvästi haastoi riitaa muiden kanssa. Taustalla seisovat Nazorakit huutelivat innokkaina. Ilmeisesti pitkä laivallaolo oli tylsää
    Jään Toa tutkii lämpökamerallaan laivaa. Moottori hehkuu punaisena. Suurin osa vartijoista on keskittynyt kannelle. Ruumassa ei näy juurikaan olentoja.

    Gekko sai hilattua itsenä kannen reunalle miekkansa lisäavulla ja huomasi kun lisää Nazorakeja lensi kaaressa.
    ”Entäs ohjaamo”, Killjoy kysähtää Matorolta
    ”Ohjaamossa on kolme kohdetta.”, Jään Toa lausui pieneen headsettiinsä.
    ”Kaikki syöksyvät esiin samaan aikaan kun Joy antaa merkin”, Matoro sanoi headsettiinsä.
    Killjoy kumartuu tarkkailemaan tilannetta. Tarvittaisiin oikea hetki.
    ”Tämä selvä.”, GK ja Make kuittasivat yhteen ääneen.
    Killjoy näkee, kun yksi Nazorak kompastuu maahan ja kaksi muuta jäävät nauramaan tälle. Killjoy karjuu mikkiinsä: ”NYT!”
    Matoro hyppää esiin yläkannelle. Hän vetäisee miekkansa esiin ja kaataa useamman Nazorakin yllätysedun turvin. Make lennähtää ohjaamon katolta laivan kannen nokkapuolelle, Nazorakien taakse
    Yksi Nazorak juoksee suoraan esiin paljastunutta Killjoyta kohti. Pelkällä tikarilla varustettuna se vain tuli, juosten suoraan Killjoyn ranneteriin. Gekon hypätessä vastapääten Jään Toaa Nazorakit kiinnittävät huomionsa tähän kaapu-Toaan.
    Laivalla huudetaan sekalaisia nazorakinkielisiä huutoja.
    Torakat kaivavat aseitaan esiin. Monet lähitaisteluasein varustautuneet vain rynnivät klaanilaisten kimppuun.
    Make vetää esiin keihäänsä, alkaen pyörittää sitä. Keihään päästä alkaa levitä ympäristöön tulta.
    ”Eikös meidän pitänyt mennä ruumaan”, Gekko huutaa väistäessään Nazorakien laukauksia.
    ”Yritän päästä ruumaan edeltä”, Matoro sanoi headsettiinsä.
    ”Hyönteistorjujista päivää”, Gekko huutaa lyödessään nyrkkiraudallaan Nazorakin vatsaan.
    Yksi Nazorak ampuu kiväärillä suoraan kohti Killjoyta. Ammus menee kuitenkin ohi, tehden mojovan reiän kanteen. Killjoy vastaa tuleen liekkipanoksillaan, sytyttäen Nazorakin vieressä olleen köysikerän tuleen.
    Kohta laivan kansi on tulessa.
    ”Selvä, suojaamme sinua Matoro.”, Joy kuittasi.
    Matoro lähtee syöksyyn ja liukuu kantta pitkin jään elementtivoiman avustuksella.
    Hän kamppaa kaksi vartijaa ja koittaa ruuman ovea.
    ”Numerolukko!”, hän huusi torjuessaan torakan lyönnin.
    Killjoy käänsi katseensa kohti Matoroa. ”Suojatkaa meitä! Matoro, tulen ohittamaan lukon.”
    Ikkuna komentosillalta aukeaa. Siitä pistää esiin järeän näköinen minigun.
    Killjoy syöksyy paneelin suojiin. Nazorakit olivat juuri alkaneet vetämään järeitä aseita kehiin.
    ”Joy, nopeasti”, Matoro huutaa heittäytyessään maahan miniguninsarjalta. Valon Toa hyppää ovelle suojaamaan Killjoyta.
    Killjoy kytki kypäränsä johdot paneeliin ja otti yhteyden Klaaniin. ”Kepe, tämä lukko pitäisi avata ja mielellään nopeasti.”
    Tuli on levinnyt kaikkialle Maken ympäristöön. Laivan keula palaa.
    Numerot alkoivat vilisemään numeronäytöllä ja mikistä kuului Kepen ääni: ”Se olisi siinä, hyvää illanjatkoa.” Killjoy murahti vastaukseksi ja huusi: ”Se on auki!”

    ”Tulee kuumat paikat!”, Gekko huusi.
    Make yrittää nousta ilmaan, mutta yllättäen hän ei pääse metri ylemmäs. Hänen kaulassaan on lasso. ”Lahdatkaa tuo elukka!”, lassoa pitävä Nazorak huutaa. Suuri Nazorakjoukko rynnii Makea kohti, painaen tämän tiukasti kantta vasten. Yllättäen suuri tulipyörre lennähtää syttyneet Nazorakit poispäin. Muut Klaanilaiset havahtuvat katsomaan Makeen hetkeksi. Tämän silmät hehkuvat oransseina. Tulessa olevat Nazorakit hyppäävät hädissään veteen. Maken silmät muuttuvat taas tavallisiksi.
    Matoro potkaisee ruuman auki nopealla liikkeellä ja syöksyy pimeään.
    Killjoy viittoo Makea ja GK:ta sisään ruumaan.
    Make hätkähti. Hän oli hetken ihmetellyt itsekin mitä juuri oli tapahtunut
    Ruuma on täysin pimeä. Toa yrittää hapuilla valokatkaisinta, mutta tyytyy yökiikariinsa.
    ”Voi pojat. Tämä on täysi sokkelo.”, Matoro toteaa tylsistyneesti.
    Gekko kävelee hiljaa kohti ruumaa varmistaakseen, että heitä ei olla puukottamassa selkään. Nazorakit ovat tajunneet Klaanilaisten uusimman siirron ja ne alkavat syöksyä sisään laivan sisäosiin.
    Killjoy kiroaa taempana. Klaanilaiset saivat hänen mutinastaan selvää vain: ”Samperin Steltin laatu…” ja ”Creedy saisi tarkistaa millaisia kiikareita ostaa…”
    Make luo keihäästään pienen valaisevan liekin. Killjoy näkee Maken liekin ja ryntää hänen peräänsä.
    Matoro näkee liikettä edessäpäin. Hän on täysin eksynyt laivan sokkeloiseen ruumaan.
    GK kompastuu pimeässä. Kolahdus kaikuu pitkin käytäviä
    ”Taidan jäädä pitämään selustaa..”, hän marisi noustessaan.
    Yksinäinen vartijanazorak vetäisee miekkansa ja hyökkää Jään Toan kimppuun.. Killjoy nostaa käsivarsinakuunansa kuullessaan kolahduksen, mutta tajuaa sen olevan vain kompuroiva GK. ”Säikäytit minut, varo hieman. Liipaisinsormeni on herkkä.”
    Perään kuuluu kalahdus.
    ”Joku taistelee. Matoro? Make?”
    Jostakin kuuluu miekkailun ääniä.
    Sitten kuuluu tömähdys.
    ”Joskus toivon, että minulla olisi elementtivoimani…”, GK selittää.
    Nazorak makaa tajuttomana maassa, ja Matoro kuulee huhuilun ”Täällä…”
    Sokea Gekko suunnistaa kohti ääntä.. Killjoy ryntää Maken perässä kohti äänen lähdettä, löytäen Matoron ja GK:n.
    Torakkamuodostelma astuu ruumaan. Siinä on useita hyvinkin järein asein aseistautunutta torakkaa.
    ”Ehkä meidän tulisi kulkea tiiviimmin”, Kilkka huomauttaa
    Nazorakien astuessa pimeään, kirkkaat loisteputket käynnistyvät.
    ”… valoja säädellään komentosillalta.”, Matoro toteaa.
    Hämmentynyt Gekko liikkuu rivakammin kohti kumppaneitaan. Hän on taas harhaillut vähän matkan päähän muista.
    ”Luulen että meidän pitäisi saada komentosilta haltuumme. Nazorakit hallitsevat sieltä käsin tilannetta emmekä tiedä missäpäin ruumaa dokumentit ovat”, Matoro jatkoi.
    ”Minä en jää tänne jos keksivät pistää paikan taas pilkkopimeäksi.”, GK protestoi taas.
    ”Ne ketkä pääsevät nopeasti ylös menevät sinne. Se on järkevintä.”, Matoro jatkoi.
    ”Meidän täytyy löytää ovi ja mielellään äkkiä. Make, onko sinulla ne Nazorak laivojen rakennuskaavakkeet?”, Joy kysyi.
    Matoro ampuu jäätä metalliseen kattoon. Nazorakien askeleita kuuluu joka suunnasta. Katto alkaa huurtua ja pian se on kylmyyden haurastuma.
    ”Joy, ammu tuo kohta rikki”
    Make kaivaa papereita vyölaukustaan ja ojentaa Killjoylle. Ne ovat hieman palaneet
    Killjoy kääntää katseensa kattoon ja nappaa samalla paperit. ”Oven pitäisi olla länsikäytävällä. Neljäs vasemmalla”
    ”Tuolla ne ovat!”, kajahtaa huuto. Kymmenet lähitaistelutorakat aloittavat rynnäkkönsä raskaiden suojatessa selustaan.
    Samalla Killjoy tajuaa hetken tulleen ja ampuu laukauksen kohti kattoa.
    ”Selvä”, Gekko sanoi ja lähti ohjeiden mukaan.

    Matoro ampuu välittömästi harppuunansa ylös ja syöksyy siitä kohti komentosiltaa. Make liitää Matoron perässä
    ”Hoidetaan komentosilta meille”, Make huudahti.
    Gekko palaa kannelle.
    Killjoy jää alas turvaamaan muiden selustan. Kaksi Nazorakia vilahtaa kulman takaa, mutta yksi sähköpanos lamauttaa ne. Tämän jälkeen Killjoy ryntää Gekon perään.
    Jään Toa huomaa pian olevansa neliön muotoisen komentosillan kyljessä kiinni. Pudotus veteen olisi useita kymmeniä bioja.
    Valon Toa kiipeää ylöspäin.
    Matoro kuumentaa miekkansa energialla ja iskee sen metalliin. Komentosillan katto leikkaantuu kuin säilyketölkki.
    ”GK, mitä sitä teet?”, Matoro kysyy headsettiinsä. ”Jos kiipeät seinää, olet suora maali torakoille”
    ”Hei, avatkaa tähän komentosiltaan ’ovi’.”, kuului vastaus.
    Singonlaukaus iskeytyy aivan Gekon viereen, melkein pudottaen Toan. Torakat olivat taas kannella.
    Killjoy saapuu paikalle ja huomaa Gekon kiipeilevän seinällä. Hän näkee sinkotorakan lähellä.
    Matoro pujottautuu sisään komentosillalle katon kautta. Nopealla vilkaisulla hän näkee telineellisen minigunin, useita monitoreja ja suuren ikkunan.
    ”Antaudu”, Eversti 106 sanoo hiljaa. Minigun osoittaa Matoroa suoraan.
    ”Liippasi liiankin läheltä…”, GK kiipeää ylöspäin ja Matoro näkee tämän ikkunasta.
    Killjoy kiitää rakettiensa avulla kohti sinkotorakkaa ja iskee ranneteränsä sen läpi, halkaisten tämän.
    Make potkaisee komentosillan oven auki sisältä päin.
    Toa tajuaa että moinen ase repisi hänet hetkessä, jos hän yrittäisi jotakin. Komentosillalla oli kolme torakkaa, eversti ja kaksi hampaisiin asti aseistautunutta vartijaa.
    ”Rahi, pysyt siinä tai ystäväsi kuolee”, 106 sanoi tyynenä.
    Nazorak osoittaa edelleen Jään Toaa minigunilla.
    Make murisi hiljaa, hän ei voinut tehdä mitään
    Killjoy tajuaa mitä ylhäällä tapahtuu ja hiljaa lähti leijumaan kohti heidän selustaansa.
    Matoro pyrkii aktivoimaan naamiotaan. Maken päähän ilmestyy viesti. ”Hyökkää”
    Pienen miettimisen jälkeen valon Toa hyppää komentosillalle läpi ikkunasta.
    Välittömästi Gekon liikkeen jälkeen minigun laukaistaan. Ase ei sano mitään
    106 mietti hetken. Ase oli jäätynyt.
    Nyt hänellä oli muuta miettimistä.

    Silloin tilanne riistäytyi käsistä. Maken hyökkäyksen lisäksi Killjoyn pommi ja GK:n yllätyshyökkäys heittivät Everstin kannelta alas, tehden valtaisan reiän lattiaan.
    ”Joy, yhdistetään Kepe tämän aluksen tietokantaan. Saattaa saada tietoa dokumenteista!”, Matoro huusi.
    Killjoy nyökkäsi ja ryntäsi lähimmän tietopaneelin luo. ”Kepe, oletko kuulolla?” Vastaus oli myöntävä ja Killjoy odotti.
    ”Räjäyttäkää komentosilta.”, Eversti 106 sanoi pirullisesti useammalle sinkotorakalle kannella.
    ”Ööh, kamut”, Make hihkaisee katsoessaan huoneen hajonneesta ikkunasta alas. Lyömä-asein varustautuneita Nazorakeja kiipesi komentosiltaa kohti.
    Kaksi vartijatorakkaa olivat nopeasti eliminoitu neljän klaanilaisen toimesta. Killjoy sai tietoa kypäränsä näytölle. Kepe oli löytänyt jotain.
    Silloin komentosilta muuttui tuliseksi kaaokseksi. Useampi räjähdys osui siihen ja tuliset aallot levisivät kaikkialle. Valon Toa teki hätäratkaisun ja laskeutui takaisin kannelle.
    Killjoy istui Maken suojassa lattialla ja karjui mikkiinsä: ”Kepe löysi jotain, tarvitsemme puoli minuuttia lataukseen!”
    ”Tyypit, meillä ei ole puolta minuuttia! Sinkotorakat ampuvat!”, Matoro huusi.
    Gekko löysi tiensä takaisin ruumaan, hän alkoi etsiä dokumentteja.
    Killjoy kirosi ja nousi maasta. Paineaalto oli heittänyt hänet alas. ”Tarvitsemme rauhallisemman paikan!”
    Uusi yhteissingonlaukaus osui komentosiltaan. Tietokoneet räjähtivät ja Matoro paiskautui kovaa takaseinän läpi. Koko komentosilta horjui. Se sortuisi kohta.
    Ruumasta kuului pauketta kun Toa rikkoi esineitä, pari Nazorakia saapui ruumaan.
    ”Tappakaa ne!”, 106 karjui. Hänen äänensä peittyi erilaisten aseiden laukauksiin.
    Uusi räjähdys iski ja Killjoy paiskautui seinän läpi pieneen koppiin. Hän pudisti pölyt päältään ja huomasi oven. ”Killjoy kaikille, täällä on uloskäynti.”

    Matoro yritti tähdätä ilmalentonsa osumaan takakannelle. Hän iskeytyi metalliseen kanteen ja kierähti laidan yli veteen.
    Make teki uhkarohkean ratkaisun. Hän syöksyi huoneen ikkunasta ulos, aikoen häiritä Nazorakeja ampumalla näitä tulella.
    Jään Toa kirosi jotakin poltettuna ja kasteltuna. Hän ampui harppuunansa laivan yläosiin ja kiipesi kannelle.
    Valkoinen Toa tunsi täräyksen, joka horjutti koko alusta. Hän pelkäsi koko laitoksen uppoavan.
    Killjoy juoksi pitkin käytäviä. Muutama Nazorak juoksi hänen perässään. Kaikki räiskintä oli katkaissut hänen radioyhteytensä. Killjoy räjäytti ovia edestään, kunnes saapui laivan toiselle puolelle ja nousi lentoon. Tätä taistelua hän ei voittaisi.
    Make huomasi Killjoyn ja lensi hänen luokseen
    ”Apujoukkoja erikoiskuljetus 601:n luo, klaanilaiset hyökänneet”, Eversti 106 huusi radiopuhelimeensa.
    Valon Toa löysi merkillisen lipaston, voisiko täällä olla se mitä he olivat tulleet etsimään?
    ”Lähetämme alueella partioivat Zyglakit”, torakalle vastattiin.
    Ennen kuin GK ehti lukea paperinippua, hän tunsi kylmän aseen niskassaan.
    Pian Make havaitsi pieniä yksittäisiä veneitä lähestyvän alusta.
    ”Pudota miekka”, Nazorak lausui kylmästi. GK ei tiennyt mitä tehdä.
    Killjoy leijui Maken vieressä. ”Tämä ei lupaa hyvää”
    ”Mitä sanoisit pienestä tuholaistorjunnasta”, Make kysähti
    ”Olkoon sitten näin…”, Gekko sanoi ja piilotti nyrkkirautansa. miekan kolistessa lattialle.
    ”Laiv…oksessa! Tehdä…ea hyökkäys ruum… kadotaan”, Matoro puhui headsettiinsä. Hän huomasi sen olevan vahingoittunut.
    Valon Toa kääntyi ja Nazorak tunsi kolme terää kaulassaan.
    Killjoy koputti kypäräänsä. Matoro yritti sanoa heille jotain. Make katsoi Killjoyyn. ”Meidän täytyy saada Matoro ja GK ulos. Tämä on liikaa.”
    ”Ruum…kkäys ruumaa…!”
    Gekko nosti miekkansa ja viimeisteli hyökkääjän.
    Jään Toa oli suhteellisen rauhassa laivan takaosassa. Kansi oli kaaoksessa ja laivan etuosa paloi. Nyt olisi mahdollisuus syöksyä ruumaan.
    ”Ruuma.. miksi hän hokee ruum-” Silloin Killjoy tajusi. ”Make, ruumat. Matoro on menossa sinne!”
    Taivaalta kuului helikopterin ääni. Nazorakien ruskeansävyinen kuljetushelikopteri lähestyi laivaa.

    Gekko sai viimein käsiinsä paperit, niitä oli vino pino, aivan päällä oli muutama lausahdus 001:ltä.
    Matoro iski energiasta hehkuvan miekkansa laivan kanteen ja leikkasi aukon ruumaan. Hän pudottautui alas. Tehtävä olisi mahdollista vielä suorittaa, ja hänhän suorittaisi sen.
    Killjoy tajusi Nazojen ilmatuen saapuvan. Make sytytti palan ruuman seinästä tuleen ja Killjoy ampui tien sen läpi. Kaksikko lensi kohti aukkoa.
    Valot pätkivät ruumassa. Laivan moottorit olivat sammumaisillaan. Gekko pelästyi ja tipautti paperit käsistään. Kymmeniä Nazorakeja hyppivät köysine varassa kopterista laivaan. Ne olivat ilmavoimien joukkoja ja hampaisiin asti aseistautuneita, eivätkä ne päästäisi klaanilaisia elossa laivalta.
    Silloin joku veti koko ruuman pimeäksi.
    Matoro kytki taas yökiikarinsa päälle. Ruuma oli pimentynyt. Myös moottori oli sammunut.
    ”Hienoa, nyt en löydä enää näitä”, Gekko sadatteli ja kompastui.
    Killjoy ja Make laskeutuivat ruuman suulle. ”Oletteko täällä!?”
    ”Olen!”, Matoro huusi vaistomaisesti.
    Nazorakien valoammus lensi Jään Toan pään ohi. Se valaisi aavemaisesti pimeyttä.
    Make ryntäsi kohti Matoron ääntä ja Killjoy kohti GK:n.
    Matoro tajusi että hänet huomattiin. Toa kierähti ajoissa suojaan, sillä joku heitti kranaatin hänen edelliseen paikkaansa. Konekiväärinsarjat alkoivat soida käytävillä. Make lennähti räjähdyksen ääntä kohti.
    ”Ne ruojat ovat taas ruumassa. Tappakaa ne.”, Eversti 106 komensi laivan raunioituneella kannella. Hän nousi kopteriin ja jätti ilmavoimien joukot laivalle.
    Killjoy spottasi GK:n sivummalla. Hän ryntäsi tätä kohti: ”Äkkiä, meidän täytyy päästä veneelle!”
    ”Mutta.. dokumentit…”, Gekko sanoi Killjoyn vetäistessä tämän.
    ”Unohda ne. Nyt häivytään täältä!”
    Matoro makasi käytävän reunassa kahden laatikon takana. Konekiväärinsarjat viuhuivat hänen yli.
    Hän alkoi kerätä miekkaansa energiaa. Pian se hehkui täysin keltaisena.
    Toa ampui säteen energiaa ampujiinsa ja huomasi samalla Maken.
    Energiasäde ei osunut ampujiin. Se osui laivan polttoainetankkiin, joka oli näiden takana ruumassa.
    Gekko lähti juoksuun kohti kantta.
    Killjoy lensi ruuman aukosta ulos valmistamaan veneen muille. GK ilmestyi palavalle kannelle, valmiina hyppäämään veteen.
    Massiivinen räjähdys alkoi edetä polttoainetankista muualle laivaan. Valtava paineaalto sai laivan takaosan nousemaan ilmaan ja sitten lentämänä veteen. Valtava tulimassa syöksyi käytävältä Makea ja Matoroa kohti
    ”Geronimooo!”, Gekko huusi hypätessään.
    Matoro tajusi mihin oli osunut. Hän ehti juuri Maken kanssa sivukäytävään ennen kuin tuliaalto osui heidän entiseen paikkaansa. Jään Toan ihmetykseksi Make asettui hänen suojakseen. Polttava tuli ei vaikuttanut häneen mitenkään
    Laiva alkoi kallistua. Kun tuliaalto oli mennyt, aukinaisen polttoainetankin paikalta alkoi tulvia jokivettä.
    ”Me uppoamme. Äkkiä, mistä pääsee pois”, Matoro kysyi.
    GK molskahti veteen ja Killjoy ohjasi veneen hänen vierelleen.
    Make lennähti Matoron yläpuolelle, tarttuen tätä olkapäistä varpaillaan, ”Pidä kiinni”. Pian Make lennähti kovaa vauhtia pitkin käytäviä Matoro mukanaan. Valtava vesimassa seurasi heitä ja tuhosi kaiken tieltään.
    ”Tiedätkö mitä olet tekemässä?”, Matoro kysyi. Hän ei ollut varma kuuliko Make.
    Viimeinen ruuman Nazorak pelasti paperit lipastoon juuri ennen sen täyttymistä vedellä. Torakka koki kuoleman vesimassojen alle.
    Alus oli kallistunut jo hyvin paljon. Pian se syöksyisi järven pohjamutiin.
    ”Älä huoli”, Make huudahti Matorolle.
    ”… hei, takana on vettä, edessä tult-”, Matoro huusi. Pian Make lennähti laivan keulan palavista jäänteistä Matoro mukanaan.
    GK ja Killjoy kiisivät veneellä ympäri laivaa, etsien Matoroa ja Makea. Lopulta GK huudahti: ”Tuolla!”

    Make-Matoro yhdistelmä syöksyi vasten tähtitaivasta. Pian Make alkoi kaartaa kohti joen reunaa.
    Zyglakit ottivat kiinni Klaanilaisten veneen reunoista. Ne pyrkivät upottamaan koko aluksen. Vedestä nousi pirullisia olentoja useita.
    Gekko yritti parhaansa mukaan torjua tätä luonnonoikkua miekallaan.
    Entinen Nazorak-laiva vajosi kokonaan syvyyksiin dokumentit mukanaan.
    Make pudotti Matoron veneen kannelle ja nousi ylemmäs.
    Kotirauhan häirinnästä raivostunut Zyglak löi Valon Toa veneen toiseen päähän ja siitä veteen.
    ”AAAAAAA”, Matoro ehti huutaa ennen kuin osui pienen veneen kannelle. Vene miltei kaatui.
    ”Joy, kestääkö pukusi vettä!”, Matoro kysyi. Zyglak otti reunasta kiinni ja alkoi vetää venettä veteen.
    Pian Make tarttui jaloillaan Zyglakeihin pyrki lennättäen näitä veteen. Gekon silmät menivät kiinni, Toa jäi kellumaan veteen.
    Killjoy tajusi mitä tapahtui ja yritti nousta lentoon. Oli kuitenkin liian myöhäistä, vesi koski Killjoyn jalkamoottoreihin saaden ne oikosulkuun.
    Räjähtävä keihäs osui veneen pohjaan. Yhä useampi Zyglak parveili veneellä.
    ”Make, nosta GK ja Matoro ylös, äkkiä!”, Joi’un huuto kuului.
    Matoro kamppaili Zyglakien otteita vastaan. Ne yrittivät vetää tätä pinnan alle jatkuvasti. Make yritti poimia Matoroa mukaansa.
    Killjoy sulki silmänsä ja alkoi lataamaan sähkön elementtivoimiaan käsivarsiinsa. ”Make, nopeasti! Nosta heidät!”
    Väkivahvat olennot olivat joukolla äärimmäisen vaarallisia. Silloin Make nappasi Matoroa kädestä ja veti tämän ylös Gekon kanssa.
    Maken jaksaminen oli koetuksella. Hän lensi vaivoin kuljettaen kahta Toaa. Zyglakien keihäs osui Makea jalkaan heitettynä. Toa karjaisi ja syöksyi joen rannalle kahden Toan kanssa.
    Sähköä oli Killjoyn kehossa jo liikaa. Sitä sinkoili purkauksina tämän käsistä. Lopulta Killjoy päästi voimistaan irti ja valtava sähkönpurkaus levisi vedenpintaa pitkin, käristäen Zyglakit. Killjoyn voimaton ruumis jäi kellumaan veden päälle. Hän oli kuluttanut liikaa energiaa ja puku oli oikosulun partaalla.

    Matoro katseli vedessä tapahtuvaa näytelmää rannalta. Valtava sähköisku valaisi pimeän joen. Heti sähkön kadottua Matoro hyppäsi veteen ja alkoi raahaamaan Killjoyn raskasta haarniskaa rannalle.
    ”Make! Autatko vähän ennen kuin nuo heräävät!”, Matoro huusi vedestä. Make lennähti Killjoyn ruhon päälle alkaen vetää tätä rantaan
    Kaksi Toaa olivat saaneet Killjoyn käytännössä tajuttoman ruumiin rantatörmälle. Myös GK oli tajuton.
    Martti katsoi hengästyneeseen Makeen. ”Kiitos kovasti”
    ”Noh, eipä kestä”, Make yritti lausahtaa hengästyksensä läpi.
    ”Kep… käsk… kun hakea meid… lta”, Matoro otti yhteyttä Kepeen, kunnes tajusi ettei hänen radiollaan ollut mitään hyötyä.
    ”Nazorakit palaavat kohta. Meidän pitää saada nuo kaksi turvaan ja pian”, Matoro vastasi.
    Silloin Killjoy yskäisi ja kypärän raosta purskahti vettä.
    ”Ooh. Sinä olet elävien kirjoissa.”, Matoro piristyi huomattavasti.
    ”Hyvä ajoitus”, Make lausahti
    ”Make, toimiiko radiosi? Jos toimii, tilaa kyyti.”
    Killjoy käännähti vatsalleen ja koetti viittoilla Matoroa tarkastamaan tämän tarvikelokeron. Matoro mietti hetken ja tajusi sitten avata lokeron. Hän nappasi sieltä oudon näköisen laatikon, jossa oli pillereitä. Kyljessä luki ”kipulääke”
    Make kaivoi vyölaukkuaan, yrittäen löytää radiota
    Killjoy hapuili kättään, kohti kipulääkkeitä.
    Make löysi radiovastaanottimensa, yrittäen saada sitä toimimaan. Hän kuitenkin ojensi radion Matorolle, joka osasi käyttää sitä paremmin
    Killjoy nappasi lääkkeet ja tiputti yhden pillerin kypäränsä reiästä alas. Hän yski päälle lisää vettä.
    ”Katsotaas”, Matoro ajatteli ääneen. Hän käänteli radion taajuuksia.
    GK heräsi huudahdukseen korvassaan.
    ”Mitä…”
    Radiolaitteesta kuului hetken aikaa korvia vihlovaa tinnutusta.
    ”krz… haloo, Klaani?…krz”, Matoro kysyi kohinaan.
    ”Täällä Paaco”, kuului vastaus. Tiimin ilmeet näyttivät huojentuneilta.
    ”Lähetä joku hakemaan meidät tämän joen rannalta, läheltä järveä. Joy ja GK tajuttomia”
    GK näytti kuin puusta pudonneelta, hän hapuili käsillään asettaan. Hän ei muistanut mitään.
    ”Selvä. Kymmenen minuuttia”, Klaanista vastattiin.
    ”Kyyti kymmenessä minuutissa…”, Matoro kertoi Makelle ja Joylle.
    Sitten Gekko tunsi kivun päässään ja näki Killjoyn kädessä olevan purkin.
    ”Tehtävämme ehkä vähän epäonnistui mutta hei, me epäonnistuimme tyylillä”, Matoro koitti nostaa tunnelmaa.
    Huojentunut Make mätkähti lepäämään rantahietikolle
    Killjoy yskäisi. Hänen jalkaproteesinsa olivat kastuneet, eivätkä liikkuneet. Hän hymähti: ”Niin kai sitten.”
    Kymmenessä minuutissa pieni steampunk-vene – lentävä sellainen – laskeutui metsään. Muutama matoran tuli hakemaan joukon.

    [spoil]Joo. Tämä kertoi missä yhteydessä Joi’un puku kastui ja mitä Gekon viestissä mainitulle laivalle oli tapahtunut. Kiitokset Makelle, Joi’ulle ja Gekolle.[/spoil]

    This post has been edited by Matoro TBS on Mar 6 2011, 06:11 PM

  • Destralille ja sen ohi XXX: Kohti Rozumia

    Yön Timo II, meri

    ”Arr. Mitäs te Klaaniheput teitte täällä merellä?”, Notfun kysyi kaivaen rommipulloa pöytänsä laatikostosta. Hän korkaasi ruskean pullon ja joi sen kerralla tyhjäksi.

    Matoro ihmetteli hetken tämän matoranin viinapäätä. Tämän matoranin kapteeninhytti oli sotkuinen paikka, jossa oli suuren päydän ympärillä valtavasti roinaa.
    Toa mietti mistä naruista kannattaisi vedellä, että tämä piraatti suostuisi yhteistyöhön.
    Hän veti yhtä tuolia huoneen reunasta itselleen ja alkoi puhua.
    ”Oletko kuullut Nimdasta?”
    Notfun mietti hetken.
    ”Jos se ei liity aarteisiin tai rommiin, en välitäkkään tietää.”, matoran vastsi ja jupisi jotakin siitä miksi hän joi viimeisen rommipullon.

    ”Nimdasta ei tiedetä paljoa, mutta se on äärettömän arvokas. Klaani haluaa sen. Allianssi haluaa sen. Metsästäjät haluavat sen”, Matoro aloitti. Kapteenin mielenkiinto heräsi. Kyseessä olisi jotakin hyvin arvokasta.
    ”Luulen, että Klaani tarjoaa sinulle suuren palkkion jos auttaisit sen hankkimisessa”

    Notfun raapi leukaansa. Hän näytti miettivän.
    ”Onko sinulla rommia?”, hän kysyi.
    Matoron ilme näytti toivottomalta.
    ”Puhuin Nimdasta”
    ”Ai, joo. En pysty keskittymään ilman rommia”
    ”Autatko meitä sen etsimisessä?”
    ”Hmm. Näillä merillä ei ole paljoa ryöstettävää ja tämä tuntuu helposlta keikalta… joo, voin auttaa”, Notfun mumisi ääneen. Sitten hän huusi ”JARDIRT! TUO ROMMIA!”
    ”Se on loppu taas!”
    ”MIKSI ROMMI ON LOPPU!”

    Matoro katseli mietteliäänä outoa matorania. Alkoholiriippuvainen, mielenvikainen, suuriluuloinen, ahne, hän kelasi ominaisuuksia joita näki.

    ”Tunnetko paikan nimeltä Rozum?”, Matoro kysyi. Notfun heitti paperieta pöydältään ja otti kartan.
    ”Joo, se on se saari lähellä Pohjoista Mannerta. Kovin karikkoinen paikka. Jotkut puhuvat merikäärmeistä, jättiläismustekaloista, tulisateista ja laavavirroista”, Notfun luennoi.
    ”… ethän sinä usko noihin?”
    ”Karikot ovat fakta. Muuta en tiedä.”, Notfun kertoi. Hän veti kolmikolkkaa syvemmälle päähänsä, aivan kuin korostaen kapteeniuttaan.

    ”Asia on niin että Rozumin saarelta löytyy vihje tämän Nimdan olinpaikasta. Meidän pitäisi käydä tutkimassa saari”, Matoro selitti.
    ”Selvä… Suunnitelma on se, että käymme ensin Rumisheren satamssa täyttämässä rommivarastot. Sitten jatkamme purjehtimista pohjoiseen, kierrämme tuon luodon kolmesti, väistämme tuota manaattia, ammumme tuon tursaan ja ankkuroimme sen saaren lähelle. Sieltä menemme veneillä karien yli maihin.”, Notfun kertasi.
    Sunnitelmassa oli asioita joista Matoro olisi halunnut kysyä jotakin. Hän kuitenkin ymmärsi ettei ymmärtäisi Notfunin selityksiä enempää.

  • Xiantoksen ja Koobeen tapaaminen

    Xiantoksen koti

    Xiantos istui surullisena tohtorin vieressä ja sulki hänen silmänsä. Xiantoksen talon ja luola olivat pahasti vaurioituneet. Hän otti tohtorilta lääkesalkun. Siinä hän oli aina pitänyt kaikkea, millä selviytyä. Se ei ollut ihan selviytymispakkaus, vaan enemmän. Xiantos poistui talostansa hyppäämällä alas rikkinäisien portaiten kohdalta. Hän lähti kävelemään kohti Bio-Klaania.

    Lehu-metsä

    Xiantos piti pistooliansa asevyössään, joka oli hänen takkinsa alla. Selässä hänellä oli kivääri ja katana. Kun palkkionmetsästäjä saapui Bio-Klaaniin, hän uhkasi Pakuaa pistoolilla, että pääsisi tapamaan Kongubossia.

    Bio-Klaani

    ”Älä ammu!”
    ”Missä Kongu on?”
    ”Okei. Okei. Päästän sinut ohi. Kysy respatädiltä.”

    Xiantos käveli hotellin sisälle ja kysyi respatädiltä missä on Kongubossin huone. Hän osoitti taas aseella. Xiantos näytti sillä hetkellä jotenkin surulliselta. Hän ei aikonut tappaa ketään.

    ”Huone 169…”, respatäti vastasi vapisten pelosta.

    Xiantos lähti juoksemaan rappusia ylös huoneeseen 169. Hän koputti oveen ja Toa avasi oven.

    ”Tulin etsimään juttuseuraa”, Xiantos sanoi surullisena.

  • Amazuan uusi työpaikka

    Gaggulabion työhuone

    ”Amazua, hoidit tehtäväsi mainiosti. Haluat varmasti jäädä leipiini? Noin upeita sotureita näkee harvoin”, Gaggulabio pauhasi työpöytänsä takaa mustalle mystiselle hahmolle.
    Amazua kuunteli ilmeenkään värähtämättä. Hän otti Gaggulabion pöydältä säkin rahaa, palkkionsa.
    ”Lähden nyt”, hän sanoi hiljaa, ilmeettömänä.
    Musta hahmo nousi ja kääntyi ovelle.

    Kolme pitkää, lihaksikasta skakdia syöksyivät oven eteen aseet tanassa.
    Toiset vartijaskakdit piirittivät Amazuan ja osoittivat aseillaan palkkasoturia.

    Gaggulabio hymyili. Hän nosti jalkansa pöydälleen, nojasi taaksepäin ja venytteli käsiään.
    ”Kuulehan, Amazua”, hän aloitti.
    ”Asia on niin, että kun tarjoan sinulle töitä, niistä ei kieltäydytä”

    ”Nyt. Sinä joko jäät vakituisesti töihin minulle tai päädyt Zakazlaisen teräkasvin ruoaksi. Saat päättää itse”, Gaggulabio puheli. Hän oli ennen rakastanut kiristystä ja sitä, kuinka hän näki uhrinsa toivottomana. Nyt sana ”kiristys” toi hänelle mieleen vain yhden asian.

    Notfunin, sen rommia täyteen pumpatun matoranin omahyväisen ilmeen.

    Amazua laskemoi päässään vaihtoehtojaan. Hyvällä tuurilla hän kykenisi selättämään vartijat ja pakenemaan huoneesta, mutta hän oli syvällä Nazorakien tukikohdan uumenissa.
    Gaggulabio hälyttäisi varmasti nazorakitkin vangitsemaan hänet. Olisi liian riskialtista paeta.

    ”Palkka juoksee taatusti, aivan kuten ennenkin”, Labio taivutteli. Hän tosiaan halusi tämän erinomaisen soturin joukkoihinsa.

    Amazua mietti. Hän tajusi että hänellä ei ole juurikaan vaihtoehtoja.

    ”Otan työn”, hän sanoi päättävisesti.

    Gaggulabio hymyili. Hän sai taas kerran tahtonsa läpi.
    ”Teit viisaan päätöksen, Amazua”, skakdi hymyili. ”Haluatko kuulla tehtäväsi nyt heti?”

    Amazua nyökkäsi. Tällä välin vartijaskakdit olivat jo siirtyneet takaisin huoneen kulmille.

    ”Klaani etsii jotakin ’Nimdaa’, kuten myös Abzumo, Metsästäjät ja varmasti moni muukin. Emme tiedä mikä se on, mutta tiedämme että se on äärimmäisen arvokas”, Gaggulabio kertoi, painottaen viimeisiä sanoja.
    ”Maksan ruhtinaallisesti jos toimitat tämän Nimdan minulle”

    ”Paljonko?”

    ”En sanoisi tarkkoja summia, mutta sanon, että Notfunista luvattu palkkio on pikkurahoja siihen verrattuna.”

  • Destralille ja sen ohi XXV: ”Kapteeni, joku hullu ammuskelee jäälautalla”

    Meri

    Matoro oli käyttänyt viimeiset elementtivoimansa pienen jäälautan tekemiseen. Nelikko roikkui lautassa kovien aaltojen riepottelemana. Meri vei heitä johonkin suuntaan, mutta heillä ei ollut mitään tietoa sijainnistaan saatika sitten suunnastaan.

    Jään Toa tähyili jatkuvasti ympärilleen kiikarisilmällä. Hän yritti paikantaa maata, laivan, mitä vain.
    ”Ei mitään”, hän totesi hiljaa muille.
    Hän ei ollut aivan varma kuulivatko muut sitä meren ääniltä.

    Aikaa kului.

    ”Hei! Laiva!”, jäävuoren päällä roikkuva Matoro alkoi kiljua. Kolmen muun matkalaisen ilmeet kirkastuivat nopeasti ja he käänsivät katseensa kohti alusta.
    Se oli keskikokoinen, ränsistyneen näköinen rahtilaiva jonka savuopiippu puski mustaa savua taivaalle. Nelikko alkoi huutaa ja huitoa jotta laiva huomaisi heidät.
    Äks ampui käsitykillään ilmaan useasti.

    ”Kapteeni, joku hullu ammuskelee jäälautalla”, eräs merimies-matoran totesi katsottuaan kiikareillaan haaksirikkoisia.
    ”Montako niitä on?”, kapteeni kysäisi.
    ”Kaksi toan näköistä. Kaksi matorania. Näyttävät haaksirikkoisilta”, merimies selitti.
    ”Nappaa kyytiin, saavat kuurata kantta. Ja toille on aina käyttöä seudulla jossa on merirosvoja”, kapteeni sanoi. Rahtilaiva muutti kurssinsa kohti jäälauttaa.

    ”Mahtavaa! Ne huomasivat meidät!”

    Joukko poimittiin kannelle.
    Sitten heidät pisttettiin kuuraamaan kantta.

    ”Paremminkin olisi voinut mennä…”, Äks marisi.
    ”Älä aina valita, saimmepahan kyydin”, Matoro vastasi harjaten pitkällä siivousvälineellä puukantta.
    ”Mutta minne?”, Äks jatkoi.
    ”… niin. Voisimme kysäistä kapteenilta minne tämä alus on menossa”, Matoro puheli puoliksi itsekseen. Hänen Itroz-kansionsa oli kieritetty rullaksi vyöhön. Se oli kastunut.
    Jään Toa heitti mopin toiselle Klaanilaiselle ja vilkaisi ympärilleen. Hän kiipesi metalliset, kapeat portaat yläkannelle, jossa kapteeni seisoskeli kaidetta vasten.
    ”Saanko kysyä minne olemme matkalla?”, hän kysyi kohteliaalla äänensävyllä violetilta matoranilta.
    ”Kuljetamme sinappilastia Bio-Klaani -nimiseen paikkaan”, painovoiman matoran vastasi.
    Matoro ei ollut uskoa korviaan.

    Tämä oli maineikkaan Turkanen-sinapin kuljetusalus.
    ”Minä ja Xxonn olemme Bio-Klaanista”, Matoro kertoi nopeasti.
    ”… haluatko kertoa mitä teille oli tapahtunut?”, kapteeni kysyi.
    ”Tuota, se on aika pitkä tarina. Meidän pitää kuitenkin poiketa Destralilla hakemassa yksi ystävämme”, Matoro kertoi.

    ”Destral? Se makutapaikka?”, kapteeni kysyi.
    ”Juuri se… onnistuuko se?”, Matoro kysyi. ”Voin antaa sijainnin jos on ongelmia saaren löytämisen kanssa.”
    ”Eihän kukaan täysjärkinen mene sille saarelle vapaaehtoisesti”, Kapteeni selitti tyrmistyneenä.
    ”No mitä jos ajatte sinne melko lähelle ja minä ja Äks käväisemme siellä rannalla pelastusveneellä?”
    ”Tuohon voin suostua.”
    ”Mainiota.”

  • Destralille ja sen ohi II: Saattue kasaantuu

    Bio-Klaani

    Matoro oli hetken mietinnän kuluttua todennut, että paras tapa ratkaista naamion arvoitus olisi mennä tutkimaan Destralilta tietoja Itrozista. Samalla saattaisi paljastua jotakin Klaaniakin hyödyttävää tietoa Nimdasta.
    Makutojen tukikohtaan meno suoraan olisi kuitenkin itsemurha, Matoro tiesi. Tehtävä piti hoitaa kaikessa hiljaisuudessa. Sitä varten olisi hyvä hankkia Volitak, Huna tai jokin muu vastaava naamio.
    Hän siis tarvitsisi ensinnäkin hyvin Destralin tuntevan henkilön sekä mahdollisesti jonkin ajoneuvon. Uiminen ei huvittanut.
    Toa lähti huoneestaan.

    ”Hei, terve Matoro!”, Xxonn tervehti pirteästi käytävällä Jään Toaa.
    Tervehditty pysähtyi, katsoi lihaksikasta hahmoa ja muisti tämän veneen.

    ”Hei, kiinnostaisiko lähteä eräälle matkalle?”, Matoro kysyi, tietäen tämän Klaanilaisen suostuen. Hän oli ollut lievästi sanottuna innostunut edellisellä tehtävällä.
    ”Tottakai! Koska lähdemme?”, Äksä innostui. Kaksikko lähti kohti satamaa.

    Kaksikko oli kohta Klaanin hämärässä satamassa. Muutamat matoranit liikkuivat yössä rakennusten lomissa. Useita vettä pitkin kulkevia ajoneuvoja kellui satama-altaassa. ”vettä pitkin kulkevia ajoneuvoja” siksi että sana ”vene” ei tee oikeutta eräälle jättiläismanaatille joka kelluskeli rauhassa merivedessä.

    ”… menemme siis Destralille tutkimaan Makutojen tietoja. Saaren sijaintia ei tiedetä tarkkaan, joten tarvitsemme jonkun kuka osaa sinne.”, Matoro selitti, kuten oli selittänyt koko matkan.

    Musta hahmo varastossa havahti. Joku mainitsi Destralin.
    KooGeeBee nousi säkkikasasta ja vilkuili ikkunasta laiturilla olevaa kaksikkoa.
    Hän mietti hetken jatkaako uniaan, mutta hän halusi tietää mistä puhuttiin. Makutojen tukikohtasaaresta ei puhuttu muina miehinä.
    Sitten hahmo syöksyi ulos.

    ”Anteeksi, mitä puhuitte Destralista?”, hän kysyi yllättävän kohteliaasti. Kaksi klaanilaista ihmettelivät ensin mustaa toamaista hahmoa, mutta sitten Matoro kysyi ”Tunnetko tien Destralille?”

    ”Kyllä, mutten mieluusti palaisi sinne. Minulla on ikäviä muistoja paikasta.”, KooGeeBee selitti.
    ”Tuota. Tarvitsismme jonkun tiennäyttäjäksi.”, Jään Toa selvensi.
    ”Hei, oletko uusi? En ole ennen nähnyt sinua.”, Xxonn kysäisi hahmolta.
    ”Eh, olen uusi. Nimeni on KooGeeBee.”, hän vastasi.
    ”Uusia Klaanilaisia onkin tullut mukavasti viime aikoina.”, Matoro myhäili, mutta sitten vakavoitti ilmeensä.

    ”Olen Matoro ja tämä tässä Xxonn. Tuletko oppaaksi Destralille?”
    ”Öööh. Eikö sinne mano ole itsemurha?”, KooGeeBee kysyi.
    ”Tottakai on, jos meidät huomataan. Meitä ei huomata.”, Matoro vastasi.
    ”Noh, mikäpä siinä.”, KBG vastasi miettien mihin hän oli taas menossa.

    Hetken kuluttua joukko oli Xxonnin punaisen moottoriveneen kyydissä, kiitämässä pitkin öistä merta.

  • Destralille ja sen ohi I: Manua etsimässä

    Bio-Klaani

    ”Pahus, missä Manfred on kun häntä tarvitaan.”, Matoro pohti kävellessään leppoisaa hiekkatietä kohti Klaania. Hän tarvitsisi jonkun Makutan tietoja. Tietoja tästä Makuta Itrozista. Arkistoista ei löytynyt suuremmin tietoja.
    Vain se, että Itroz oli sulkeutunut ja yksinäinen makuta joka omistautui projekteilleen.
    Hän on mahdollisesti tehnyt Matoron naamion, sillä hänen nimensä löytyi kaiverrettuna naamiosta, sanojen ”Projekti Nimda” kanssa.
    Tämä Itroz liittyy jollakin tapaa Nimdaan, Matoro oli miltei varma.
    Jos hän saisi jostakin tietoonsa Makutan ”laboratoriosaaren” sijainnin, asioita saattaisi ratketa.

    Ensimmäinen mahdollisuus kyseisen tiedon saamiseksi olisi joltakin Makutalta kysyminen. Toinen vaihtoehto olisi Destralille meno.
    Se ei erityisemmin houkutellut Matoroa.

    Klaanin suuri portti avautui jään toan kävellessä siitä läpi. Klaania ympäröivien matoranaluiden vilinä oli hiljentynyt mutta joitakin matoraneja, kuten aina-ahkera Bob, työskenteli vielä. Mainitun tapauksessa katonkorjaajana.

    Matoro syötti tunnuksensa Klaanin rakennuksen ovenkarmissa sijaitsevaan kortinlukijaan. Paineovi avautui ja hyvin valaistu Klaanin aula sinisine mattoineen paljastui. Matoro asteli salin läpi kohti huonettaan.