Klaanon

Avainsana: Killjoy

  • Operaatio Beeta osa 35: Nimda tippui

    Xia, Metsästäjien komentotornin kolmas kerros

    ”Paljonko meillä on niitä sulatinsysteemiräjähteitä?”, Matoro kysyy nopeasti.
    ”Ei, Killjoy antoi vain kolme.”, Summerganon vastaa.
    ”Veikkaan että portaikko on niin täynnä vihaisia Metsästäjiä että olisi itsemurha mennä sieltä.”, jään Toa jatkaa.
    ”Veikkaan samaa. Mennään ylöspäin, sieltä voi löytyä jotakin.”, Kapura ehdottaa.
    Hämmentynyt metsästäjä seisoo vähän matkan päässä kolmikosta.
    ”Oi, anteeksi. Unohdimme sinut.”, Matoro sanoo. Summerganon toteuttaa nopean iskun joka heittää hämmentyneen metsästäjän maahan. Kolme toaa syöksyvät ylöspäin meneviin portaisiin.

    Minuutin kuluttua kuuluu raivoavien metsästäjien karjuntaa. Ne ryntäävät portaita ylös.
    Klaanialiset saapuvat suureen tietokonehuoneeseen.
    ”Ei mitään.”, Matoro toteaa nopeasti, ja he nousevat viidenteen kerrokseen.

    Huone on oikea luksushuone, varmasti TSO:n. Seinillä on kalliita aseita ja maalauksia. Seinät itsessään ovat joko kristallilasia tai jotakin kallista puuta.
    ”Työnnetään tuo flyygeli portaista alas hidastamaan jahtaajiamme. Sitten lisää ylös.”, Kapura ehdottaa nopeasti.
    Joukon silmät osuvat mustaan, juhlallisen näköiseen flyygeliin huoneen kulmassa.
    ”Pidän suunnitelmastasi.”, Matoro ilmoittaa. Kolmikko syöksyy työntämään suurta flyygeliä portaikkoon. Hetken pinnistelyjen jälkeen suuri soittopeli sortuu portaikkoon kovaa rymisten. Joku portaiden alapäässä jää alle. Kolmikko livahtaa uusiin portaisiin.

    ”Täällä ei sää sitten muutu.”, Suga toteaa kuivasti joukon saavuttua komentotornin katolle.
    ”Ei.”, Kapura toteaa hiljaa.
    ”Mitenhän täältä sitten pääsee alas…?”, Matoro pohtii ääneen.

    Kolmikko tutkii suurta kattoa. Se on, kuten tornikin, ympyrän muotoinen.
    ”Hei, löysin jotakin.”, tulen Toa huutaa ilahtuneena. Hän nostaa katolla olevasta luukusta varjoliitimen.

    ”…Mahdummeko kaikki tuohon?”, Matoro kysyy epäuskoisesti.
    ”Täällä on toinen. Ilmeisesti näitä on säilötty hätätapauksia varten.”, Suga ilmoittaa toiselta puolen kattoa.

    Ovi katolle tärisee. Sitä hakataan toiselta puolelta.
    Suga pistää liitimen valmiiksi ja lähtee laukun kanssa sateessa ja kovassa tullessa ilmaan.
    Matoro hyppää Kapuran kanssa samaan liitimeen ja kaksikko syöksyy pimeyteen.

    Kaksi tummansinistä varjoliidintä katoaa mustaan yöhön juuri Metsästäjien syöksyessä katolle.
    Joku kiroaa omalla kielellään, toiset nappavat ampuma-aseet ja alkavat tulittaa.

    ”Mitenhän tätä ohjataan?”, Matoro huutaa tuulen ja sateen läpi.
    ”En minä tiedä!”, Kapura vastaa. Kaksikko alkaa testailla laitetta.
    Kapura vetäisee tukikahvaa reilusti alaspäin. Kevyt ajonbeuvo lähtee suoraan syöksyyn alaspäin.
    ”Väännä ylöspäin! Ylöspäin!”, Matoro huutaa tulen Toan takaa. Kapura onnistuu oikeisemaan ajokin.

    Summerganon on onnistunut pitämään korkeutensa, joka on osittain ongelma. Metsästäjät tulittavat häntä jatkuvasti.
    Ammus iskeytyy kankaisen siiven läpi.
    Suga kiroaa jotakin. Liidin alkaa menettää korkeutta hitaasti mutta varmasti.

    Itse linnoituksen katolle on saapunut ampujia, ja Kapuran liidin on hätää kärsimässä tulituksessa. Perässä roikkuva Matoro yrittää suojata jääsäteillä, mutta kovassa vauhdissa ja sateessa on vaikea tähdätä.

    Summerganon saa käännettyä tippuvan liitimensä ympäri, aikomuksenaan päästä toisen liitimen luo.
    Räjähtävä ammus osuu liitimeen ylhäältäpäin, katkaisten siipeä tukevan puupalkin. Klaanilainen tippuu laukun kanssa alaspäin, iskien juuri ajoissa miekkansa linnoituksen seinään.

    ”Suga putosi!”, Matoro huutaa mysrkyn läpi.
    ”Missäpäin maailmaa! En näe tässä myrskyssä!”, Kapura huutaa yrittäessään ohjata liidokkia.
    Matoro näkee lämpökamerallaan Sutgalta vaikuttavan hahmon roikkumassa seinässä.

    ”Ohjaa tuonne. Sain idean.”, Matoro ilmoittaa. Hän säätää harppuunansa vapaakelaukselle ja vetäisee kaapelia, sitoen sen liitimeen.

    ”…Tämä laite ei välttämättä kestä painoa…”, Kapura ehtii sanoa. Matoro hyppää kaapelin varassa alaspäin.

    Jään Toa syöksyy tuulen ja sateen läpi pitkällä liitimen alla. Metsästäjät tulittavat molempia kohteita, kuitenkaan osumatta. Liidokin syöksyessä kaikki muuttuu hetkeksi sinimustaksi sotkuksi, kunnes Matoro havaitsee lämpökamerallaan Sugan etualhaalla. Hän ei näe millään muulla silmällään yhtään mitään.

    Tämä tuntuu äärimmäisen eeppiseltä… , Jään Toa ajattelee.

    Summerganon havaitsee kovaa syöksyvän kohteen. Hän tajuaa sen olevan Matoro toan iskeytyessä Summerganonia päin. Valkoinen hahmo ehtii napata kaapelista kiinni Nimda toisessa kädessään, ja syöksy jatkuu.

    ”Kapura! Laskeudu!”, Matoro koittaa huutaa myrskyn läpi.
    Varjoliidin saa osuman siipeensä, ja pian tämän jälkeen ohjaustankoon. Kapura varjoliitimessä sekä kaapelin päässä roikkuvat jään Toat lähtevät suoraan syöksyyn alaspäin.

    Kapura luo suuren tuliräjähdyksen, heittäen liidokin hetkeksi yläviistoon. Tulen toa yrittää keventää laitettaan painovoimalla, mutta tehtävä on kuluttanut jokaisen elementtivoimia liikaa. Sininen liidin lähtee taas syöksyyn alaviistoon pimeydessä. Sade peittää näkyvyyden lähes täydellisesti.

    Tulen toa saa vedettyää laitteen taas hetkeksi ylös, ja alhaalla roikkuva kaksikko syöksyy kovaa eteenpäin, melkein hipoen erään tehtaan kattoa.
    Musta salkku lipeää Summerin kädestä syöksyssä.
    ”Nimda! Se tippui!”, molemmat yrittävät huutaa Kapuralle.
    Matoro ilmoittaa asian Kapuralle naamionvoimallaan, telepaattisesti. Juuri siinä kohtaa jokin ammus räjäyttää toisen siiven liitimestä irti. Ajoneuvo iskeytyy kovaa tehtaan katolle, jään toien osuessa tehtaan seinään vaijerin varassa.

    [spoil]Nimda putosi sitten allavirtaavaan jokeen…[/spoil]

  • Operaatio Beeta osa 33: Herranen aika

    Xia, Mustan Käden salainen komentokeskus

    Kaksi nyrkinmuotoista koloa lattiassa peittyivät punamustan hahmon kävellessä niiden yli ja samalla ulos huoneesta. Herra katsoi Killjoyn poistumista ja juuri, kun Killjoy oli avaamassa ovea, puhkesi Herra puhumaan.

    ”Ennen kuin menet, minulla on jotain mitä tarvitset.”

    Killjoy kääntyi ja odotti, että Herra käveli hänen eteensä. Herran käsi nousi koholle ja siitä paljastui avainkortti. Kortti, jossa oli Mustan Käden tunnus, kortti, jota Killjoy etsi.

    ”Miten… miten te saitte sen?”

    Herran katse madaltui hieman ja murheellisen oloisena.

    ”Selviytyäksemme… löytääksemme paikkamme tässä maailmassa… teimme sopimuksen. Rauhansopimuksen… Purifierin kanssa.

    Killjoy ei ollut uskoa kuulemaansa. Tämän kädet puristuivat nyrkkiin.

    ”TE SIIS TEITTE SOPIMUKSEN VIHOLLISEN KANSSA, JOKA UHKAA TUOMITA KAIKKI TEOILLAAN, VEI KORTIN ALUNPERIN MINULTA JA TAPPOI YHDEN OMISTAMME. TE TEITTE SOPIMUKSEN PAHOLAISEN KANSSA?!”

    Killjoyn mylvintä täytti huoneen. Hänen karjuntansa oli niin luja, että hänen kypäränsä äänentoistosensorit ylikuormittuivat ja ääni särähteli pelottavan mekaanisesti. Herra otti askeleen taaksepäin ja tiputti kortin maahan peloissaan. Killjoy käveli hitaasti tätä kohti, kihisten raivosta.
    Tiedot, joita hän oli tänään saannut kuulla, olivat hänelle liikaa. Musta Käsi ja metsästäjät… kaksi puolta joihin hän kuului, kaksi puolta joita hän kumpikin vihasi. Vain yksi vaihtoehto oli jäljellä. Killjoy antoi äänettömän komennon puvulleen ja teksti alkoi virrata näytölle:

    Uusi ykkösobjektiivi, eliminoi Käden johtaja, ota kortti ja poistu paikalta ottaen vahkit komentoosi. Objektiivi kaksi: Löydä Purifier ja eliminoi.

    Herran silmät suurenivat Killjoyn ajaessa hänet nurkkaan. Hän sulki silmänsä, pudotti sauvansa ja antautui tilanteelle.

    ”Tunteet johtavat”

  • Operaatio Beeta osa 29: ”Ei kestä vettä”

    Xia, Metsästäjien linnakkeen katto

    Kylmä sade iskeytyy kiviseen kattoon. Syvällä linnoituksen sisällä kaikki paikalliset etsivät kolmea tunkeilijaa.
    Matoro tunnustelee komentotornin seinämää. Se on koottu suurista kivenjärkäleistä. Kiipeäminen voisi onnistua.
    Taustalla jyrähtää ukkonen.

    ”Koitetaan kiivetä tuosta ylös. Meidät löydetään täältä jossain välissä.”, jään toa sanoo vilkuillen merelle. Sadepisarat valuvat hänen naamiotaan pitkin.

    Summerganon vetäisee suuren miekkansa kahteen osaan ja iskee toisen niistä kahden kiven väliin. Toisen ylemmäs. Uudestaan. Valkohaarniskainen soturi kiipeää hitaasti ylöspäin. Kapura seuraa esimerkkiä.

    Metsästäjän pää pistää esiin klaanilaisten räjäyttämästä aukosta.
    ”NE PAKENEVAT! TÄNNE!”, olento huutaa. Matoro ampuu jääsäteen olennon kasvoihin ja potkaisee tämän alas.

    ”Menkää edeltä! Suojaan!”, Matoro huutaa. Aukosta lentää ammuksia taivaalle.

    Summerganonin miekka iskeytyy metalliseen ikkunankarmiin ja lasin läpi. Hän vetäisee itsensä sisään komentotorniin ja Kapura tulee perässä.

    ”Hei! Pysähdy!”, piikikäs metsästäjä huutaa ha hyppää aukosta märälle katolle. Matoro potkaisee tätä nopeasti rintaan ja laukaisee harppuunan kohti ikkunaa.
    Metallinen iskuhaka osuu ikkunankarmiin ja pysyy siinä. Toa kelaa itsensä suurella nopeudella ylös.

    Musta hahmo syöksyy ikkunasta sisään, suoraan Kapuraa päin. Molemmat kaatuvat kivilattialle ikkunan luo.
    ”Lopettakaas halailu, tuossa on portaat komentotornin toisene kerrokseen…”, Summerganon sanoo ohimennen ja lähtee kävelmään metalliportaita ylös.
    Kapura ja Matoro nousevat nopeasti ja syöksyvät hänen perään.

    Summerganon on pysähtynyt ylimmälle askeleelle ja katsoo kulma takaa. Suuri teräsovi ja monta vartijaa. Tämä on ilmeisesti se elementtisuojattu ovi josta Killjoy puhui.

    ”Mennään!”, joku kolmikosta ilmoittaa.

    Matoro syöksyy seinänä vierestä huoneen poikki, taklaten kaksi vartijaa. Summerganonin ka Kapuran syöksy eliminoi useamman metsästäjän. Yksi oven edessä oleva vortixx alkaa tulittaa cordak-laukaisimella sarjatulta, yksi osumista kaataa Matoron maahan. Portaikosta heidän takaansa alkaa tulla lähitaisteluasein aseistautuneita metsästäjiä. Joku tavoittelee miekallaan Matoroa, mutta jään Toa potkaisee selältään tätä kasvoihin, nappaa tämän miekan ja hyökkää vihollisen kimppuun. Summerganon iskee miekkansa lappeella ampujavortixxin tajuttomaksi ja asentaa useamman pommin teräsoveen.

    Portaista kuuluu kolinaa ja ähinää, ja pian huoneen päätyyn ilmestyy suuri tykki.
    ”Mikä älynväläys tuo oli?”, Matoro ajattelee ääneen. Tykin räjähtävä ammus osuu maahan ja kaataa puolentusinaa metsästäjää sekä Matoron ja Kapuran.

    ”Miksei näiden pommien sytyttimet toimi?”, Summerganon huutaa.
    Hän lukee kotelon ohjetta.
    ”ei kestä vettä”

    Matoron mielestä oven olisi pitänyt jo räjähtää taivaan tuuliin. Mitään ei tapahdu. Hän hyppää ilmaan, väistäen takaseinään osuneen tykinammuksen. Jään Toa laukaisee harppuunansa kattoon, vetäisee itseään hieman ylöspäin ja saa vauhtia. Musta hahmo lentää ilman halki ja panssaroitu jalka osuu ampujametsästäjää kasvoihin.

    ”Sytyttimet eivät toimi!”, Summerganon huutaa panssariovelta.
    ”Kapura! Tykki!”, Matoro huutaa, hänen itsensä lentäessä poispäin tykistä. Hän irroittaa harppuunansa.

    Tulen toa syöksyy kahden vartijan läpi portaissa olevan tykin ohjaimiin. Hän kääntelee tykkiä ja ampuu. Ammus osuu lyhyeen pimeyden metsästäjään, joka räjähtää tuhansiksi haarniskanpaloiksi ja vereksi.

    ”Yh.”, Matoro toteaa. Kapura koittaa ampua ovea ilman että mikään metsästäjä änkee väliin.
    Hän puristaa liipasinta, suuri kranaatti lähtee liikkeelle ja osuu teräsoveen. Ovi räjähtää valtavalla voimalla, heittäen kaikki huoneessa olijat maahan.
    Suuret teräskappaleet lenetelevät huoneeseen.

    ”Sisään!”, Suga ilmoittaa. Kolme toaa saapuvat saliin.

  • Operaatio Beeta osa 25: Tunteet johtavat

    Metru Nui, noin 20 vuotta suurten sotien jälkeen, Mustan Käden komentokeskus

    ”Ne ovat tulleet läpi! Portit on murrettu, vetäytykää syvemmälle!”

    Punaiset valot välkkyivät ja väkeä juoksi rakennuksen sisällä mielipuolisesti ympäriinsä. Kymmenen vahkin ryhmä ryntäsi aulassa olevasta hissistä ulos ja juoksi kohti rakennuksen ulko-ovea.
    Rakennuksen pääkaiuttimista kuului tietokonemaisen naisen ääni:

    ”Vihollinen on läpäissyt puolustusjärjestelmät. Vihollisia sektoreilla: Kaksi, kuusi, kahdeksan, viisitoista… Torjuntatiimi numero kolme, olkaa hyvät ja edetkää kohti vihollisen etulinjaa. Tiimi kahdeksan, olkaa hyvät ja siivotkaa käytävä numero satakuusitoista. Tiimi viisitoista, olkaa hyvät ja sulkekaa kahvinkeitin, jotta sisemmät puolustusjärjestelmät saavat tarpeeksi virtaa.

    Vahkit nostivat aseensa ja juoksivat kohti etuovia, juuri niiden räjähtäessä. Vahkinpalasia lensi ympäri hallia ja siellä juoksentelevat matoranit huusivat kauhusta. Tuhoutuneesta ovesta ryntäsi sisään viisi pimeyden metsästäjää, joista jokainen oli hampaisiin asti aseistettu. Tästä ehkä kaameimpana esimerkkinä yksilö, jonka kasvoja hallitsivat järkyttävän kokoiset piraijamaiset hampaat. Nämä viisi metsästäjää ryhmittyivät oven eteen ja päästivät vielä yhden metsästäjän sisään.

    Tämä metsästäjä oli liekinpunainen, kyttyräselkäinen ja tämän selästä purkautui liekkejä tämän kävellessä. Hahmo yski raskaasti ja otti paremman ryhdin, ladaten samalla kädessään olevan valtavan tykin.

    ”Purifier, tie on avoin ja vastarinta mitätöntä. Minne etenemme seuraavaksi?”, yksi metsästäjistä kysyi. Purifier yskäisi pienen liekin suustaan ja käänsi sitten katseensa kohti hissiä.

    ”Operaatio lohikäärmeen ykkösobjektiivi on tuhota Mustan Käden johtoporras. Etenemme sinne ja tuhoamme kaiken.” Tämän sanottuaan kuusikko asteli hissiin ja poistui aulasta.

    ”Gomentogesgus on gerrogsessa gahd-”, miekkahampainen metsästäjä kakoi, mutta keskeytyi yllättäen hissin pysähtyessä kerrokseen viisi. Ovet avautuivat, mutta kuusikko ei nähnyt muuta kuin savua. Sitten, aivan tyhjästä, energia-aseet laukesivat ja neljä metsästäjää kaatui maahan.

    Miekkahampainen metsästäjä rääkäisi ja hyppäsi hissitä ulos, mutta pysähtyi välittömästi valkoisen miekan lävistettyä tämän. Nyt seisoi enää yksi metsästäjä, Purifier.

    Energia-aseet laukesivat uudelleen, mutta Purifier oli neuvokas ja livahti hissistä ulos, jolloin laukaukset tuhosivat hissin ja saivat sen tippumaan alas kuilua.
    Purifier hyppäsi yhden asetta pitelevän vartijavahkin päälle ja murskasi tämän, ampuen samalla kaksi muuta palasiksi yhdellä isolla kanuunanlaukauksella.

    Savu alkoi vihdoin hälvetä ja tilanne selkeytyi. Tilanne pysähtyi Purifierin rääkäisyyn.
    Valkosininen naispuolinen toa oli silpaissut Purifierin ranteen, jolloin kanuuna tuhoutui ja putosi savuavana lattialle. Huoneessa seisoi näiden kahden hahmon lisäksi pitkä parrakas maan toa ja kolme vahkia, joista yksi kantoi olallaan juuri tuhoutuneen toverinsa ruhoa.

    ”Ykkösprioriteetti on saada Herra ulos. Menkää!”, valkosininen toa komensi ja vahkit nyökkäsivät, raahaten Herraksi kutsutun toan puoliväkisin mennessään. Purifier yritti lähteä perään, mutta toa asettui tielle, jolloin Purifier onnistui repäisemään toan massiiviset panssarit irti.

    ”Komentaja Niz, me tapaamme jälleen”, Purifier ärisi itsevarmasti.

    Niz piteli kättään paljastuneella vartalollaan. Hän oli menettänyt haarniskansa yhdestä nopeasta hyökkäyksestä, vaikka vastustajan toinen käsi oli vakavasti vammautunut.

    ”Sinä et pääse tästä”, Niz sanoi ja nosti valkoisena hohtavan miekkansa koholle.
    Purifier käkätti ja avasi suunsa. Suusta purkautui valtava magmapallo, mutta Niz oli nopea ja onnistui syöksemään veden elementalivoimillaan vesipurkauksen vapaasta kädestään. Magmapallo haihtui ilmassa ja vesi purkautui suoraan Purifierin ammottavaan kitaan. Purifier tarttui terveellä kädellään kurkkuunsa ja yski epämääräisiä kappaleitaa ulos ammottavasta kidastaan.

    ”Sinä-täytät-vanhan-kenraaliystäväsi-toiveita-viimeistä-kertaa.”

    Niz painoi päänsä alemmaksi ja hänen kasvoillaan hohtava sininen Ruru sai hänen kasvonsa näyttämään, kuin vesi valuisi hänen kasvojaan pitkin.

    ”Hän ei tullut koskaan takaisin, komentaja. Hän hylkäsi sinut, hän on nyt yksi meistä”, Purifier jatkoi ja nousi nyt täydessä mitassaan, kun Nizin miekkakäsi laskeutui vähitellen, tämän kasvojen nyt todella peittyessä kyynelistä.”

    ”Minä en u-usko s-sinua. Hän ei ikinä, ei ikinä liittyisi metsästäjiin!”

    Purifier päästi ilmoille karmeimman naurun, mitä siinä rakennuksessa oltiin koskaan kuultu. Nizin miekka tippui tämän kädestä ja hänen jalkansa pettivät. Hän ei voinut uskoa mitä metsästäjä puhui. Killjoy ei ikinä voisi… mutta hän oli ollut poissa kauan. Huhuja kulki, mutta hän ei uskonut, hän ei voinut…

    Purifier seisoi nyt hänen edessään. Hän tiputti Nizin eteen medaljongin. Pyöreän rengasmaisen medaljongin, johon oli merkillisillä kirjaimilla kaiverrettu teksti, jonka Niz kuitenkin selvästi osasi lukea: ”Tunteet johtavat”

    ”Miksi sinä…?”

    Niz ei tuntenut enää, ei tuntenut kipua, ei tuntenut luurankomaista kättä, joka tunkeutui hänen lävitsensä, ei tuntenut, kuinka se tarttui johonkin hänen sisällään, ei tuntenut käden repivän tietään ulos hänen rinnastaan, ei tuntenut elämänsä kaikkoamista, ei mitään… ei enää koskaan mitään.

    Xia, Mustan Käden komentokeskus

    Herra oli päättänyt tarinansa. Punamusta olento hänen edessään oli polvillaan, hänen kypäränsä oli tippunut maahan. Olennon rujo ja sulanut pää oli kostea. Pää kohosi kohti kattoa ja riipivä huuto täytti huoneen…

  • Operaatio Beeta osa 19: Turaga Herra

    Xia, Mustan Käden komentokammio

    Mission time: 01 hours and 03 minutes.

    Killjoy tunsi olevansa taas elossa. Kaksikymmentä vahkia marssi hänen perässään sysimustia käytäviä pitkin. Hän oli saapunut tukikohtaan. Aizen ja Saraji olivat johdattaneet hänet maan alla sijainneeseen Black Handin tukikohtaan. Tukikohtaan, jota ei pitänyt olla olemassa.

    Marssi jatkui. Huoneiden ovet vilisivät ohi, kun Kenraali oli päässyt taas komentamaan hänelle kuuluvia joukkojaan.

    Jos vahkikaksikko puhui totta, olisi Herra, Mustan Käden perustaja yhä hengissä ja tässä salaisessa tukikohdassa. Sinne Killjoy nytkin marssi. Aizen ja Saraji olivat myöntäneet Killjoyn komentoon kahdenkymmenen vahkin joukkion. Tämä joukkio oli hoitanut muurien päällä olleet metsästäjien puolustukset.

    Nyt nämä vahkit marssivat jälleen. Vahkit, joiden piti olla piilossa, mutta osa niistä oli täällä, paikassa, jossa Killjoy tulisi päättämään vuosia kestäneen piinansa. Keraaminen lattia kolisi joukon marssiessa tasatahtiin. Killjoyn mieli oli verkeämpi kuin aikoihin, hän muisti jälleen Metru Nuin ajat, jolloin tämä oli hänen työtään. Komentaa joukkoja kohti taistelua, marssia eturintamassa kohti ylivoimaista vastustajaa, voittaen joka kerta, tai ainakin melkein.

    Ovi oli nyt aivan heidän edessään. Killjoy viittoili vahkit pysähtymään ja astui yksin ovesta sisään. Siellä häntä kuitenkin odotti raju shokki.

    Herra oli ennen pitkä ja vahva maan toa, mutta se mitä hänestä oli jäljellä oli vain pieni heppoinen turaga. Turaga astui pimeydestä Killjoyn eteen ja naulitsi palavan katseensa häneen.

    ”Kenraali, olet vihdoin palannut.”

    ”Herra, olen pahoillani, että minulla kesti näin kauan. Minä en… en tiennyt, että olitte edelleen elossa…”, Killjoy mutisi.

    ”Kaikki tekevät virheitä Kenraali. Minulla kävi tuuri, pääsin palavasta linnoituksesta ulos, mutta kamppaillessani menetin kaikki voimani ja minusta tuli… tällainen”, Turaga sanoi kalistellen lattiaa samalla sauvallaan.

    Pieni toivonkipinä syttyi Killjoyn sisällä, hän avasi suunsa kysyäkseen kysymyksen, jota ei ollut koskaan uskonut kysyvänsä: ”Onko hän elossa? Selvisikö hänkin?”

    Turaga pudisti päätään murheellisena.

    ”Minun lienee aika kertoa sinulle jotain.”

  • Operaatio Beeta osa 12: Sarajin ja Aizenin vastaanottokomitea

    Xian rannikko

    ”Odottakaa!”, Matoro huusi yllättäen. Killjoy oli juuri torumassa tätä liiallisesta äänenkäytöstä, kun Matoro osoitti kohti muureja: ”Tuo savu, se ei tule tehtaiden piipuista, se tulee muureista. Ne on tuhottu.”

    Killjoy käynnisti oman kypäränsä Matoroa huomattavasti heikomman zoom-toiminnon, mutta tajusi tämän olevan oikeassa. Muurista puuttui iso lohkare ja kaikki tykit niiden päällä olivat joko täysin kadonneet tai pahasti savuavat. Muurien päällä makasi selvästi ruumiita, Killjoyn kypärän ominaisuudet eivät kuitenkaan riittäneet niiden hahmottamiseen. Matoro kuitenkin täydensi hänen kysymyksensä.

    ”Metsästäjiä, Skakdeja, jotain olentoja joita en tunnista. Arviolta parikymmentä kappaletta, kaikki kuolleita, aseet tuhottu. Kuka ikinä tämän tekikään, teki meidän työmme ja teki sen ensin.”

    Killjoy mietti kuumeissaan tätä uutta odottamatonta käännettä ja hiljeni hetkeksi. Summerganon ja Kapura alkoivat spekuloimaan tilannetta ja sen mahdollista vakavuutta. Summerganon sanoi kuitenkin sananparren, joka sai Killjoyn vakuuttuneeksi seuraavasta liikkeestä:

    ”Viholliseni vihollinen on ystäväni.”

    Tämän perusteella Killjoy veti Gukkonsa syöksyyn ja laskeutui aivan muurien edustalle. Varovasti myös loput joukosta laskeutui alas ja alkoi välittömästi tutkimaan ympäristöä.
    Kapura nosteli kivenlohkareita ympäriinsä ja kaivoi esille vain lisää ruumiita. Killjoy järkyttyi hetkellisesti nähdessään reiän, joka oli palanut yhden kuolleen Skakdin rintaan, hän nimittäin tiesi tarkalleen mistä se oli tullut.

    ”Käden teknologiaa omistavat henkilöt, ilmoittautukaa!”

    Killjoyn sanoessa tämän lauseen, kaksi hahmoa ilmestyi tyhjästä hänen taakseen.

    ”Käden erikoisyksiköt Kymppi ja Yksitoista ilmoittautuvat palvelukseen!” Nämä kaksi hahmoa olivat polvistuneet nyt Killjoyn eteen ja Killjoy nosti hahmojen viitat näiden päältään. Viittojen alta paljastui kaksi Vahkia. Toinen niistä oli pukeutunut massiiviseen raajat peittävään haarniskaan ja toinen oli aivan tavallisen vahkin näköinen, mutta tämän naurettavan iso miekka sai jopa Killjoyn ottamaan askeleen taaksepäin.

    ”Meidät asetettiin tehtävälle löytämään sinut, kenraali. Tiesimme tulostasi. Nyt olemme löytäneet sinut ja saaneet sinut turvallisesti Xialle. Voimme nyt viedä sinut takaisin Herran luo.”

    Killjoy ei voinut käsittää tapahtunutta. Musta Käsi, hänen järjestönsä, hänen entinen kotinsa, ei ollutkaan tuhoutunut. Ja ennen kaikkea, Herra oli elossa…

    Tällä aikaa muu ryhmä oli tajunnut uudet tulokkaat liittolaisiksi ja he kävivät parhaillaan kättelykierrosta.

    Koodinimi Yksitoista kantoi nimeä Aizen ja koodinimi Kymppi nimeä Saraji. Killjoy käänsi katseensa näihin tulokkaisiin ja pyysi heitä odottamaan hetken.

    Killjoy antoi Summerganonille, Kapuralle ja Matorolle jokaiselle oman pienen punaisen puolipallon. Puolipallon päällä oli musta nappi, jossa luki jotain vahkien koodikielellä.

    ”Nämä ovat alunperin Ko-metrulaisten kehittämiä pikasulattajia. Laita tällainen kiinteään kohteeseen ja se sulaa välittömästi. Nämä tepsivät parhaiten elementalisuojattuihin oviin, jollaisen takana Nimdat todennäköisesti sijaitsevat. Muistakaa, että näitä on rajatusti.”

    ”Ilmeisesti hajaantumisen aika”, Summerganon sanoi ja Killjoy huomasi, että hänen lauseessaan oli hieman merkillistä synkkyyttä, jollaista hän ei yleensä Summerilla nähnyt. Killjoy nyökkäsi.

    ”Kuten sovimme, meillä on kaksi päivää aikaa. Soluttaudumme, murtaudumme ja otamme takaisin sen mikä meiltä on viety.” Tapaamme tällä samalla paikalla tasan 48:n tunnin kuluttua.

    Muut nyökkäsivät. ja viimeiset onnentoivotukset vaihdettuaan, porukka jakautui kahtia. Matoro, Summerganon ja Kapura lähtivät itään kohti linnoitusta ja Killjoy, Aizen ja Saraji kohti länttä.

    ”Viekää minut Herran luo. Tarvitsen kaiken mahdollisen tiedon ja avun, joka voi auttaa meitä tehtävässämme.”

  • Operaatio Beeta osa 11: Huomioita Xian luonnosta

    Muutaman kymmenen kion päässä Xiasta, meri

    Kova tuuli puhaltaa Xian suunnalta kohti edelleen eteneviä sankareita. Pieniä, happamia pisaroita tuiskuaa gukkoja ja Klaanilaisia kohti. Nelikko lentää silti edelleen kohti tehdassaarta.

    Matoro tiirailee kiikarisilmällään gukkonsa selästä kaukana horiontissa siintävää kallioista saarta. Itseasiassa saaren eroittaa paremmin suuresta savupatsaasta ja valtavasta, pahamaineisesta Vuoresta.

    ”Xialle viisitoista minuuttia. Lasketaan korkeutta. Radiohiljaisuus viimeiset viisi minuuttia. Killjoy kuittaa”, Killjoy ilmoittaa hiljaa mikkiin.
    Kolme muuta vastaavat lyhyesti ja ohjaavat gukkonsa alemmas. Matoro on näkevinään pimeässä meressä vivahteen myrkynvihreästä.

    ”Nuo Xialaiset pitävät tosi hyvää huolta luonnostaan…”, Matoro sanoo hiljaa. Meressä kelluu lautoja ja epämääräsitä mönjää.
    Taivas on harmaa ja savuinen, tähtiä ei näy. Xian tehtaat levittävät ilmansaastetta yhtä tehokkaasti kuin kauppalaivat Xialaisia laatuaseita.

    Matoro tiirailee kiikarilla. Edessäpäin näkyy suuri kivinen muuri, joka kattaa koko saaren etelärannan. Muurilal on erilaisia puolustuksia, kuten aseita ja vartijoita. Sen takana näkyy suuri, korkea linnoitus.

  • Operaatio Beeta osa 10: Viimeinen taipale kohti Xiaa

    Taivas meren yllä

    Neljän klaanilaisen joukko katsoi gukkojensa selästä, miten auringon viimeiset säteet lankesivat meren ylle. Heidän piti matkata öisin, mutta nyt he olivat jo matkassa Fikou-viivytyksen vuoksi.

    Maisema oli kaunis ja heille tuli hetkeksi raukea olo. Mutta tehtävä palasi pian heidän mieleensä. Saaria ei juuri näkynyt, mutta vielä jonkin aikaa lennettyään alkoi pieniä kivisiä luotoja ja kalliosaaria tulla näkyviin. Summerganon suuntasi katseensa kauas eteenpäin ja oli erottavinaan jotain horisontissa. Se saattoi olla saari, tai sitten ei. Se tuntui vain välähdykseltä, mutta Summerganon ja muut tunsivat, että mitä edemmäs he nyt menivät, sitä vartioiduimmille vesille he tulivat. ”Laskeudutaan pian jollekin kalliosaarelle, jotta voimme kartoittaa tilanteen ja lepuuttaa ratsuja.”, sanoi Killjoy. Määränpää lähestyi ja hänen äänestään saattoi kuulla päättäväisyyden.

    He lensivät vielä jonkin aikaa ja laskeutuivat sitten pienelle kalliosaarelle. Oli oudon hiljaista ja kaikki tuntuivat hieman rauhattomilta. ”Viimeinen taival alkaa, käydään vielä käytännön asiat läpi ja annetaan vielä viime hetken vinkkejä toisillemme.”, Killjoy puhui.

    ”Viivytyksen vuoksi meidän lienee parasta pitää Xian rannoille päästyämme melkoista vauhtia ja kiirehtiä linnakkeelle mitä pikimmiten.”, Matoro totesi ja muut nyökkäilivät.

    Hetken vielä keskusteltuaan ja henkeä vedettyään he nousivat gukkojen selkään ja aloittivat viimeisen taipaleen kohti Xiaa.