Klaanon

Avainsana: Killjoy

  • Operaatio Beeta osa 9: Matka jatkuu

    Taivas meren yllä

    On myöhä iltapäivä. Aurinko laskee mereen muutaman tunnin kuluttua.
    Neljä Klaanilaista on lentänyt gukkoineen jälleen monta tuntia. Heinäsaaren jälkeen ei ole näkynyt ainuttakaan saarta.

    Saaren tapahtumat on kerrattu moneen kertaan. Hullu matoranheimo joka palvoi Figge -nimistä jättiläis-Fikouta. Ei sen erikoisempaa.
    Myös suunnitelma Xialle oli käyty monesti läpi. Yksi heistä neutraloisi vastassa olevan Metsästäjälinnakkeen puolustuksen. Killjoy etsii Purifierin ja hankkii avainkortin. Matoro, Kapura ja Summerganon hankkivat Nimdan palat TSO:n linnakkeesta.
    Kuulostaa helpolta. Mutta se ei tule olemaan sitä.

    Zakaz, vuosituhansia sitten

    Jykevä hahmo kävelee rakennusken vaaleilla käytävillä. Hänellä on kädessään lasinen koeputkialusta.
    Kanohi Jutlinia kantava olento avaa oven ja astuu vehreään metsään. Makuta poistuu suuresta laboratoriorakennuksesta kohti paikallista Skakdikylää.
    Makuta tunnetaan nimellä Spiriah, mutta nimi ei ole vielä epäonnistumisen synonyymi. Tämä Makuta on päättänyt kokeilla erilaisia Makuta-viruksia paikalliseen väestöön.
    Nössö-Skakdit ovat rauhanomaisia ja voimattomia. Teen niistä tehokkaita sotureita Veljeskunnalle ja saan viimeinkin kunnioitusta!, makuta ajattelee matkalla kylään.

    Zakaz, vuosituhansia sitten mutta vähemmän vuosituhansia sitten kuin edellinen.

    ”Etsikää! Se löytyy vielä!”, jokin vihreä Skakdi karjuu kiven päältä. Useita raavaita Skakdeja lapioi ja hakkaa kiveä sekä valkotiilen jäänteitä. Spiriahin laboratorio oli joskus sijainnut täällä. Parin sisällissotavuoden jälkeen paikka oli raunio. Spiriah oli paennut maanpakoon ja Skakdit raunioittavat kilpaa saarta.

    Gaggulabio kävelee työmaalle. Aurinko porottaa suoraan taivaalta. Eroosio on kuluttanut maata ja kalliota. Puut ovat kadonneet ja tuuli kuljettaa hiekkaa pitkin saarta.
    Skakdijohtaja, tai silloinen kapteeni, pyyhkii hiekkaa otsaltaan ja mittailee paikkaa.
    Hän tietää että Spiriahilta jäi saarelle ainetta jolla hän geenimuunteli Skakdeja. Ja se on kaiken järjen mukaan edelleen näissä raunioissa.

  • Operaatio Beeta osa 8: Heinäsaaren surmaajat

    Heinäsaari, meri (ruotsiksi ”Höö-öö, en sjö”)

    ”Suuri Figge haluaa teidät! Teidän on toteltava!”, suuresta majasta ulos tullut Matoran huutaa. Sillä on päässään kuolleesta Fikousta tehty päähine.
    ”Totelkaa ylipappiamme! Figge haluaa teidät!”, Matorankuoro huutaa.

    ”Voisitteko olla hetken hiljaa, näettekö että taistelemme?”, Matoro huutaa takaisin huomoimatta sen kummemmin mitä Matoranit olivat sanoneet.
    Hän väistää valtavan, oranssin Fikoun piikikkään raajan iskun.

    ”Tämä otus näyttää olevan noille Matoraneille jokin jumalolento…”, Summerganon ajattelee ääneen väistyessään olennon iskun.
    ”Viis siitä. Meillä on tärkeämpää tekemistä Xialla, ja tämä otus ei estä sitä!”, Killjoy huutaa ja nostaa korkeutta raketeillaan. Hän tulittaa olennon kuorta ja päälakea salamoilla.

    Suuri hämähäkki astuu muutaman askeleen taaksepäin rauhoittuen. Se pysähtyy.
    Klaanilaiset ihmettelevät tilannetta.
    Fikou alkaa äännellä oudosti.

    Matoron päätä särkee aina vain kovemmin. Hän tajuaa olennon erittävän jotakin yliääntä joka vaurioittaa aivoja.
    ”Hiljentäkää se!”, Matoro yrittää huutaa. Kaikki neljä Klaanilaista ovat ongelmissa. Kaikilla on sama tunne: pää meinaa räjähtää. Matoranit ovat pyörtyneet jo.
    Killjoy säätää puvustaan korvien(tai jonkin vastaavan) kohdalle suojat ja syöksyy kohti Fikouta.
    Fikou miettii pähkinän kokoisissa aivoissaan jatkaako äänetlyään jotta Klaanilaiset menettävät tajuntansa vai suojautuuko ylhäältäpäin syöksyvältä haarniskoidulta olennolta.
    Se ei ehdi päättää, ennekuin Killjoyn jalat osuvat Fikoun päälakeen. Punamusta soturi jatkaa liikesarjaansa huitaisten liekkimiekallaan Fikouta päähän ja vapautaten vahvan sähköshokin olentoon. Fikoun jalat pettävät alta ja se kaatuu maahan sähköshokin seurauksena.

    Matoro, Kapura ja Summerganon nousevat ylös helpottuneina. Matoranien ylipappi, joka oli suojassa majassaan, osoittaa Klaanilaisia ja huutaa ”Ne häpäisivät jumalamme! Vangitkaa!”
    Samaisesta majasta lähtee juoksemaan sinisessä raskaassa haarniskassa olevia matoraneja suuiren kirveiden kanssa.
    ”Figge kaarti kostaa teille!”, ylipappimatoran huutaa.

    ”Niin, unissasi!”, Matoro huutaa.
    ”Mitä jos suoritettaisiin taktinen vetäytyminen? En pala halusta hoidella noita Matoraneja.”, Summerganon sanoo.
    ”Mainio idea.”, Kapura toteaa. Laskeutunut Killjoy viittoo tietä rannalle Gukkojen luo. Neljä Klaanilaista juoksevat rannalle matoranien heittokirvessateessa. He nousevat nopeasti Gukoillaan ilmaan jättäen heinäsaaren taakseen.

  • Operaatio Beeta osa 7: Neljällä tapat hämähäkkijumalat

    Saari jossain merellä

    Valtava Fikou ryntäsi kohti Killjoyn porukkaa ja matoraneja. Summerganonin miekka ojossa tekemä vastahyökkäys pysäytti sen ja kun Summerganon otti kirveensä esiin perääntyi peto hieman, valmistautuen paiskaamaan soturin maahan ja aterioimaan. Killjoy, Kapura ja Matoro eivät jääneet toimettomiksi, vaan ryntäsivät mukaan taisteluun. Kapura loikkasi ketterästi Fikoun huitaisut välttäen sen vasemmalle puolelle Killjoyn iskiessä pedon jalkoihin. Matoro tuli tukemaan Summeganonia, joka vältteli pedon kitaa ja etujalkoja parhaansa mukaan pyrkien kuitenkin antamaan sille kirveestä.

    Fikou sai paiskattua Summerganonin maahan, mutta Killjoyn ja Kapuran lyönnit estivät sitä nappaamasta kaatunutta soturia. Matoro loikkasi korkealle ilmaan ja alas tullessaan huitaisi kaikella voimalla otusta päähän. Summeganon näki valtavan hämähäkin horjuvan yläpuolellaan ja nousemisen sijaan hän nappasi pitkän maahan lentäneen miekkansa käteensä ja pisti sillä Fikouta sen pään seudulle. Valtava peto perääntyi hieman ja matoranit säntäsivät kauemmas, mutta Kapura oli rähmällään maassa jouduttuaan jättimäisen hämähäkkirahin tönäisemäksi.

    ”Pysykää lujana!”, sanoi Killjoy rauhallisesti. ”Tuo ei estä minua pääsemästä Xiaan.”, hän mutisi ja syöksyi tovereineen päättäväisesti kohti haavoittunutta ja raivostunutta rahipetoa. ”Hoidetaan tämä.”, Kapura totesi ja kohotti aseensa valmistautuen antamaan otukselle tulisen iskun.

  • Operaatio Beeta osa 6: FIGGE!

    Meri (tai oikeastaan taivas sen yllä)

    Gukkojen siipien räpyttely alkoi olla entistä harvempaa. Etenkin GS vaikutti jo hyvin väsyneeltä, sillä se oli koulutettu taisteluihin, eikä lentämään pitkiä matkoja yhteen putkeen.

    ”Pidetään tauko. Gukkojen tulee antaa levätä”, Killjoy sanoi ja muut nyökkäsivät. Seurue kaartoi alas kohti lähintä saarta ja he laskeutuivat rauhallisesti.

    Päivä oli kirkkaimmillaan, mutta yön jälkeen oli vähitellen alkanut tuulla. Killjoy toivoi, ettei tulisi myrskyä, sillä se käytännössä pysäyttäisi heidän kulkunsa.

    Kapura oli luonut pienen nuotion voimillaan ja nelikko istui nyt sen ympärillä saaren rannassa. Saaren kasvillisuus koostui lähes kokonaan heinästä ja Summerganon ihmetteli kovasti, miten niin tasankoinen saari ei peittynyt vedellä.

    Jonkin aikaa istuttuaan ja Gukkojaan syöttäen, he törmäsivät paikallisiin matoraneihin. Matoranin olivat ystävällismielisiä ja iloisia, sillä heidän saarellaan vierailtiin harvoin. Yksi heistä kertoi tarinan saaren historiasta, joka oli ilmeisen dramatisoitu, sillä matoran mainitsi muun muassa ”makuta-armeijat” ja ”matoranin, joka osasi tuhota vuoria aivastamalla”.

    Kesken matoranin tarinan, Killjoyn sensorit huomasivat yllättävää ja suurta liikettä jostain pohjoisesta ja liike tuli suoraan heitä kohti. Matoro oli ilmeisesti huomannut tämän myös, sillä hänkin oli noussut seisomaan.

    ”Jotain on tulossa!”, Matoro huusi ja Summerganon ja Kapura nousivat myös, tarttuen aseisiin.

    Matoranit huusivat kurkku suorana sanaa ”FIGGE!” samalla, kun Killjoyn sensorit näkivät kohteen tulevan yhä lähemmäs ja nopeasti. Muut eivät huomanneet sitä sensorien avulla, he huomasivat sen siten, että maa tärisi, se tärisi kovaa.

    Jokainen sotureista otti askeleen taaksepäin, kun töminän aiheuttaja paljastui. Heinien yläpuolelle nousi varjo, jonka aiheutti Fikou. Valtavin Fikou, mitä he olivat eläessään nähneet. Hämähäkki oli miltei viisi metriä korkea ja sen leuat louskuivat uhkaavasti Klaanilaisia kohti.

    ”Takaisin leipätyöhön siis”, Summerganon sanoi ja lähti aseet tanassa juoksuun kohti villiintynyttä rahia.

  • Operaatio Beeta osa 5: Kapuran lepohetki

    Hopeinen meri

    Yö vaihtuu päiväksi.

    Kapura kaivaa esiin kiikarinsa ja katsoo niillä joka suuntaan. Ei mitään. Killjoy lukee Gukkojen käyttäytymisestä kertovaa opasta. Vaikka reitti ei kulje asuttujen saarien päältä, tiimi haluaa olla varma siitä, että jos joku sattuisi huomaamaan heidät hän voisi luulla heitä ihan tavalliseksi Gukko-laumaksi.

    Kapura syventyy Rahien tarkkailuoppaaseen. Valtava merirahi aiheuttaa aallon jossain heidän allaan. Taivas on pilvetön. Jos Gukot ovat edes vähän väsyneitä kuljetusta matkasta, ne eivät näytä sitä.

    Muutaman kerran Kapura luulee näkevänsä jotain, mutta se onkin yksinäinen Gukko tai parvi pienempiä Raheja. Kapura selaa Rahien tarkkailu ja tunnistus: Alkeet jokaiselle-kirjaansa, mutta Rahit katoavat jo näkyvistä.

    Luettuaan muutaman tunnin Kapura päättää lajitella asevarastonsa. Hän otti mukaansa muutamia aseita, mutta ei suunnittele ottavansa niitä kaikkia mukaan Xialle. Muutaman minuutin jälkeen hän päätyy miekkaan, joka levenee päätä kohti mentäessä ja päättyy kirveenterään.

    Tiirailtuaan lähimaisemia puolisen tuntia Kapura päättää yrittää nukkua. Xialle on parempi mennä levänneenä. Eikä Kapura ajattele ainakaan menettävänsä maisemia; tähän asti kiinnostavin juttu oli jonkinlainen luodolle iskeytynyt hylky, jonka päällä parveili Matoraneja. Jotkut Matoranit rakensivat pientä hökkeliä hylyn osista, ja yksi heilutti mustaa merirosvolippua.

    Kapuran herättyä on jo melkein ilta.

    [spoil]Argh, vaikea keksiä mitään[/spoil]

  • Operaatio Beeta osa 4: Teleporttaava liskojäbä

    Hopeinen Meri

    Koko tunnettua universumia hallitsee yksi valtameri, Hopeinen meri. Se aaltoilee suhteellisen rauhallisena yötaivasta vasten. Neljä nelisiipistä lintua kiitävät sen yllä tähtitaivasta vasten. Takana näkyy valoja Klaanin saarelta. Jossain sivulla näkyy pieni valopilkku.

    Yö on viileä mutta selkeä.

    Matoro on tiukasti Gukkonsa selässä. Hän pitää kiinni ohjaksista.
    Haukotus.
    Hiljainen, tasainen lento unettaa.

    …

    …

    …

    ”Krää!”
    ”Krää”

    ”…?”, Matoro ihmettelee. Allaolevalla luodolla on liskomainen otus.
    ”Hei, tuolla on Zyglak!” Kapura huutaa ja osoittaa luotoa.
    Liskomainen olento karjuu pienellä luodolla.

    Itseasiassa Zyglak on Gehrax, joka teleportaantui kyseiselle luodolle, jota Kepe ja Snowmankin käyttivät joskus, vahingossa Zyglakien testatessa Ulottovuusporttitykkiä. (Umbran toiseksiedellinen viesti)

    ”Turha siitä on välittää!”, Killjoy ilmoittaa. Nelikko lentää yli.

    …

    …

    …

    Tunnelma on kaikkea muuta kuin mukava. Matoro ajattelee jonkin tarkkailevan heitä.
    ”Hei, oletteko hereillä?”, hän sanoo rikkoen hiljaisuuden.
    ”Joo…”, joku vastaa.

    [spoil]Löytyy muuten viittaus erääseen Don Rosan tarinaan.[/spoil]

  • Operaatio Beeta osa 3: Retki kohta Xiata voi alkaa

    Klaanin Gukkotallit

    Matoro taputtelee suurta lintua selälle. Hän on lentänyt tälläisellä vain kerran aikaisemmin. Ja nyt lennettäisiin kaksi päivää meren yllä.
    Linnun satulat ovat erikoisrakennettuja ja niissä on suuret tavarapakkaukset sivuilla. Killjoyn mukaan ”täysidioottikin pysyy kyydissä”.
    Yötaivas on kirkas ja tähdet näkyy erinomaisesti. Sää on hyvä.

    Kapura ja Summerganon pakkaavat varusteitaan Gukon satulan pakkauksiin. Killjoy tutkii seinässä olevaa Xian karttaa. Hän on jo pakannut. Suurin osa varusteista kulkee haarniskassa itsessään.

    ”Okei, kello on kaksi. Lähdetään!”
    Hän hyppää GS:n selkään ja lintu alkaa nostaa korkeutta.
    Kapura, joka on ilmeisesti lentänyt Gukkoa ennekin, nousee ilmaan seuraavaksi. Summerganonin nelisiipinen ratsu nousee myös. Matoro tulee viiemsienä, edelleen hieman epävarmana.

    Neljä rahi nousee ilmaan Klaanilaiset selissään. Retki kohta Xiata voi alkaa.
    Ja tästä retkestä saattaa riippua Klaanin kohtalo.

  • Vartija-kivääri kaipaa pientä laittoa

    Kapuran verstas

    Guardian koputti oveen varovaisesti, mutta avasi sen kuitenkin itse, sillä Kapura oli selvästi kiireinen. Punainen Toa kasasi varusteita laukkuunsa jossain suuren verstaan toisessa päässä eikä vaikuttanut kuulevan adminin sisääntuloa.

    ”Kapura?” Guardian huusi kävellen sisään verstaan tunkkaiseen hajuun. Ilmassa oli myös hieman savua ja yhdellä työpöydistä makasi vielä keskeneräinen punaisena hehkuva rautamiekka.

    Kapura yritti kuumeisesti päättää, mitä ottaisi mukaan Xian tehtävälle. Kuullessaan huudon hän kääntyi ympäri ja tervehti Guardiania kävellen työpöydän ääreen.
    ”Onko…jotain hätänä?” Kapura kysyi hieman huolestuneen ja epäileväisen näköisenä.
    Guardianin kasvoilla oli hetken merkillinen pohdiskeleva katse, mutta hän pudisti päätään.
    ”Ei sinänsä”, Guardian vastasi. ”Mutta hoidatko sinä myös ampuma-aseita?”

    Kapura kohotti kulmaansa ja katsoi Guardian kädessä pitämää säkkiä. Guardian nosti säkin pöydälle ja avasi sen. Sisältä pilkisti Vartija-plasmakiväärin savuava raato.
    Kapura nosti kiväärin säkistä ainoastaan huomatakseen, että se oli hajonnut useampaan osaan. Kapura raapi päätään.
    ”Osaan kyllä”, Toa sanoi. ”Mutta en nyt ehdi. Killjoy pyysi mukaan Xialle ja on kiire pakkaamisen kanssa.”

    Guardian nyökkäsi. ”Mutta…ehdithän edes tehdä sille jotain? Haluan, että se pysyy edes kasassa Zakazille asti.”

    Kapura vilkaisi kelloa.
    ”Kymmenen minuuttia korjausaikaa”, hän sanoi.

    ”Ehditkö?”

    ”Joo. Tästä ei sitten tule kovin hieno.”