Joukot taistelivat edelleen. Yhteenotto ei ollut muuttunut yhtään vähemmän kaoottiseksi. Toia oli jäljellä vielä satoja, ja ristiretkeläisiäkin vähintään puolisataa. Valkoinen lattia ei kuitenkaan ollut enää lähelläkään valkoista. Dox ja Hopeinen olivat taistelun keskipisteessä. Heitä vastassa oli Toa, joka ilmeisesti ohjasi kaikkia muita. Siitä hyökyi erilainen pahuuden aalto kuin muista. Sen tummankeltainen panssari kiilsi sädeammusten loisteessa. Sen sinisenä liekehtivistä silmistä paistoi viha.
”Nimda.”
Dox iski, mutta Toa torjui sen käsivarrellaan. Se huitaisi toisessa kädessä pitämällään terällä Doxia kohti, muttei osunut tämän ollessa liian nopea. Dox perääntyi. Hopeisen jatkuva tulitus heikensi selvästi Toan puolustusta. Se joutui keskittymään ammusten torjumiseen, eikä pystynyt siksi hyökkäämään täydellä voimallaan. Dox ei tiennyt kuinka pitkään Hopeisella riittäisi ammuksia. Heidän olisi saatava tämä loppumaan pian.
Verstas
Kepe oli Snowmanin kanssa yhä Verstaan laboratoriossa. Kepe vilkuili hermostuneesti barrikadoidun oven suuntaan, josta edelleen tuntui vetoa. Oli aivan kuin hän olisi odottanut jonkin alkavan jyskyttää sitä toiselta puolelta auki.
Snowie avasi suunsa.
”Tuota…”
Kepe vilkaisi häneen.
”…Saanko (toki saan) kysyä, mitä tuon oven takana on? Ja miten Dox, missä se onkaan, liittyy tähän?”
Kepe huokaisi.
”Luultavasti minun on ennen pitkää kerrottava jollekulle kaikki mitä tiedän tästä paikasta. Voin siis yhtä hyvin tehdä sen nyt.”
Hän asteli umpeennaulatulle ovelle ja tarkisti vielä kerran lautojen pitävän.
Klaanin saari muinaisina aikoina ja Kepen kertomus
Olen tätä paikkaa, jonka Verstaaksi nimesin, tutkimalla saanut selville siitä melko paljon. Se on mielenkiintoinen mutta silti samalla kauhistuttava. Ensinnäkin se on itse Klaanin linnaketta vanhempi. Se siis oli täällä jo Tawan saapuessa. Saattaa olla että hän tietää siitä jotain. Linnake on rakennettu mystisesti suoraan sen päälle, kuin peittämään se.
Aurinko laski horisonttiin. Sitä ei tahtonut nähdä taivaan paksun pilviverhon läpi. Tuuli puhalsi mereltä vielä nimettömän saaren rantakallioille. Kalliolla seisoi yksinäinen, kaapuun verhoutunut hahmo. Aallot löivät kallioon hänen allaan suolaista vettä pärskyttäen. Lunta satoi taivaalta tasaiseen tahtiin. Saarta koetteli kylmin talvi vuosiin. Maa oli valkoinen. Puut lehdettömiä.
Toiseksi, se ei ole vain sokkelo maan alla. Ei pelkkä kummallisten varastojen labyrintti. Se on oma maailmansa ja oma elämänsä. Minulla on syytä uskoa, että paikoitellen se ei edes ole tässä todellisuudessa, vaan jossain aivan muualla.. Aina kun lähden sen syövereihin löydän jotain uutta ja ennennäkemätöntä.
Tämä se on, hahmo ajatteli. Tätä paikkaa olemme etsineet vuosia. Tätä saarta. Olemme viimeinkin, pitkän työn jälkeen, saavuttamassa päämäärämme. Päämäärän, jota olemme tavoitelleet jo vuosikymmeniä.
Saavuin tänne jo pitkä aika sitten. Tuolloin olin vain kiertelevä tutkija vailla vakinaista tukikohtaa. Tämä vaikutti juuri sopivalta minunlaiselleni henkilölle, silloin. En kuitenkaan ole varma miten sain tämän paikan vastuulleni. Täällä ei ollut Klaanin olemassaoloaikana kukaan muu käynyt, pääasiassa siksi, että ovi oli lukossa eikä sitä saanut millään muilla keinoin auki. Minä kuitenkin sain avaimen Verstaan Aaveeksi nimeämältäni olennolta. Miksi juuri minä? Ja keneltä? En muista siitä yöstä juuri mitään.
Ehkä jonain päivänä kaukaisessa tulevaisuudessa, hahmo ajatteli, joku pääsisi nauttimaan työmme hedelmistä. Emme ehkä me itse. Joukossamme on liikaa niitä, jotka tavoittelevat vain omaa etuaan. Heitä on aina kaikkialla. Heiltä ei voi välttyä. Lunta kertyi ohut kerros tumman kaavun päälle. Hän ei välittänyt.
Dox ja Ignika tulivat myös Verstaaseen asumaan. He viettivät syvemmällä käytävissä enemmän aikaa kuin minä, ja olivat joskus kateissa viikkoja. He näkivät asioita joita minä en. Katso mitä heistä on tullut; hattujen perään haikailevia petoja. Eläviä todisteita siitä, miten vaarallinen tämä paikka oikeasti on.
Emme kuitenkaan tunne tutkimuskohdettamme läpikotaisin. Siinä piilee vaarallisia voimia. Se voi aiheuttaa paljon tuhoa ja kärsimystä vääriin käsiin joutuessaan. Vääriin. Tuo sana jäi hänen mieleensä. Olivatko hänenkään kätensä sen mahtaville voimille oikeat?
Pidän itseäni eräänlaisena portinvartijana. Verstas voi olla Klaanille suurempi uhka kuin mikään nazorakien, makutojen ja skakdien epäpyhä liittouma. Se joka Verstaan joskus loi oli paha. Pahuus itse. Siksi asetin ikuisen Valvojan tänne. Se on työntänyt aistinsa kaikkialle, ja varoittaa meitä jos jotain mullistavaa tapahtuu.
Entä jos epäonnistumme, hahmo ajatteli. Minkälaisia pimeyden voimia vapautamme kahleistaan? Meillä on käsissämme kyky tuhota maailmoja. Hän katseli taivaanrantaan hiljaisena huomaamatta pienen, vihreän matoranin askeltamista hänen luokseen.
Silloin tällöin syvältä ryömii tänne haavoittuneita, henkihieverissä olevia olentoraunioita, jollaisista ei löydy muualta mitään tietoa. Mistään lähteistä. En tiedä mitä ne ovat, mutta olen yrittänyt auttaa niitä parhaani mukaan. Ne ovat hyvin monenkirjavia. Osa on pysynyt hiljaa, osa on puhunut tälle maailmalle tuntemattomilla kielillä. Tiesin, että jotain oli tapahtumassa, kun kohtasin taas yhden tehtävämme Ath-Koroon jälkeen.
Matoran aloitti anovasti: ”Oi herra, pelasta kylämme. Talvi uhkaa varastojamme. Kylmyys tappaa karjan. Auta, oi herra.” Hahmo nosti nyrkkiin puristetun kätensä ja avasi sen. Pieni, kuin toisesta maailmasta oleva siru katseli häntä ja hän sitä. ”Nimda.”
Se oli muita olentoja hermostuneempi ja kykeni kummallisella suullaan sanomaan asian, jonka minäkin ymmärsin ja jota nyt siksi suuresti kammoksun. Tämä asia, josta mekään emme tiedä mitään, yhdistää tämän paikan ulkomaailman vihollisiimmekin.
Olento sanoi: ”Nimda.”
Verstas
”Voi olla että viimeinen taistelu käydään näiden seinien sisällä.”
Kepe suuntasi ovelle, joka oli tiukasti monella lukolla kiinni. Hän katsahti Snowmaniin kysyvästi kummallinen hymy kasvoillaan.
”Tahdotko nähdä ne?”
[spoil]Tein ylieeppisen postauksen ja heitin reippaasti klapeja teorioitsijoiden uuniin. Päivän hyvä työ tehty.[/spoil]
”… mitä tuo oli?” Matoro kysyi välittömästi oven sukeuduttua. Vähintään samaan aikaan Lumiukko kysyi mitä täällä tehtiin.
”… ei mitään. Syvennytään takaisin siihen kirjoitukseen”, Valkovihreä Toa sanoi ja käveli pöytänsä ääreen. vahvan, umpeennaulatun oven alta tuli kylmää ilmavirtaa.
Matoro kääntyi myös ja istahti Kepen vierelle. Pöydän peperien tekstit olivat käännettu matoran-aakkosille. Vain kirjainnten järjestys oli vielä selvittämättä.
”Mitä te kamut teette?” Snowie kysähti ja änki kaksikon väliin katsomaan papereita. ”Selvitämme tätä salakirjoitusta”, Kepe aloitti. ”Jaa. Mistä se kertoo?” ”Yhden Makutan tutkimus Nimdasta”, Matoro jatkoi. ”Ai Nimdajuttuja. Minulal on huonoja kokemuksia Nimdasta. Se nukke…” Snowie muisteli. Kepe tönäisi häntä ennenkuin Lumiukko ehti alkaa kertomaan elämäntarinaansa.
Kahden Jään Toan teleskooppisilmät ja tavalliset silmät tutukivat papereista jokaisen neliösentin. Nyt pitäisi löytää tekstipätkä, joka kertoisi koodaussysteemin. ”On tosin mahdollista että Makuta ei ole laittanut tähän mitään avainta”, Kepe huomautti. ”Mikä tiedemies tekee tutukimuksia ilman että kukaan saa koskaan niitä tietää?” Matoro vastasi. ”Hyvä pointti. Mutta ehkä hän ei ehtinyt julkaista tietojaan ennen kuolemaansa?” Ennenkuin Matoro ehti vastata, hän huomasi himmeitä merkkejä otsikkotekstin alla. Ne olivat vain muutaman millimetrin kokoisia kirjaimia ”Projekti Nimda” -tekstin alla.
”Löytyi”, hän sanoi ja suurensi zoomiaan. Matoro luetteli kirjaimia, jotka vastasivat otsikon kirjaimia. Kepe merkkasi välittömästi muistiin merkit. Pikainen käännös ja loppujen päättely paljasti avoimen tekstin.
Matoro tarttui nopeasti paperiin ja alkoi selata sitä innolla läpi. Tietoa Turagasta, joka kertoi Nimdasta. Tietoja kohtaamisesta, jossa Ity näki Nimdan käytössä. Tiedot saaresta, jossa hänen tutkimansa siru oli, ja jonne hän palautti sen. Lukuisia kokeita Nimdalla. Paljon teorioita sen alkuperästä.
”Kiitos!” Matoro totesi välittömästi ja kiisi ulos. Kepe ja Snowie jäivät ihmettelemään yli-innokkaaksi muuttunutta Toaa.
Hetken hiljaisuuden jälkeen Jään Toa kävi saamansa huonokuntoisen kasetin kimppuun.
Bio-Klaanin linnoitus
Matoro oli mennyt nopeasti Äksän huoneistoon jossa hän oli jo esittelemässä tekstiä. Kansio kertoi saaresta aivan Pohjoisen Mantereen kyljessä, jossa vanhaan temppeliin oli kätketty yksi siru.
Matoro tunsi olevansa taas uuden seikkailun porteilla, taas toiminnassa. Hän tosiaan ei kyennyt elämään ilman toimintaa.
Dox ei pitänyt lainkaan suunnasta, johon tilanne kehittyi.
Tyhjyydestä materialisoitui kymmeniä ja taas kymmeniä, sitten satoja Toan kopioita. Keltaisten, raskaasti aseistettujen sotureiden rivistöt kasvoivat kasvamistaan. Kaikkien silmissä paloi sininen tuli.
”Nimda.”
Toat kohottivat aseensa ja avasivat tulen monimuotoisten olentojen laumaa kohti. Nämä tekivät samoin. Harvaa niistä Toien ampumat säteet vaikuttivat aluksi vahingoittavan, mutta pian muutama lyyhistyi maahan. Niillä oli moninkertainen miesalivoima kloonilaumaan verrattuna.
Mutta ne taistelivat vastaan, jokainen niittäen maahan useita Toia. Dox yritti parhaansa mukaan hakea suojaa. Värikkäitä säteitä, luoteja ja teriä viuhui kaikkialla.
” !” kaikui sotahuuto, kun kaksi suurta, voimakasta mutta tunnetun universumin asukkaille täysin tuntematonta armeijaa otti yhteen tuona päivänä.
Dox näki vilaukselta Hopeisen taistelevan yksin kymmentä vastaan. Se torjui kilvellään Toien iskut, kimmottaen muutaman jopa takaisin. Samalla se pyrki itse löytämään aukkoja vihollisen puolustuksesta ja iskemään niihin.
Dox ei tiennyt mitä tehdä. Hänellä ei ollut kykyä vaikuttaa tilanteeseen suuresti. Hänellä ei ollut kuin puukkonsa. Hattukin oli kadonnut. Hän huomasi yhden Toista suoraan edessään. Se tähtäsi häntä, mutta apinaa muistuttava orgaaninen olento iski tämän kanveesiin. Doxia lähestyi nyt toinen oikealta; tämän hoiteli eräs metallinen ja sarvikuonoa muistuttava.
Dox tunsi olevansa velkaa tälle joukolle, joka oli pelastanut hänet jo monta kertaa. Hänen ajantajunsa oli jo mennyt sekaisin, mutta hänen saapumisestaan tähän outoon paikkaan ei ollut kuin korkeintaan muutama päivä. Nämä olennot olivat hyväksyneet hänet joukkoonsa.
Hänen täytyi auttaa niitä jotenkin. Hän tarttui Ikuiseen palkkioonsa ja syöksyi lähintä Toaa kohti raivokkaasti huutaen.
Verstaan labra
Snowie oli astelemassa tutkimukseen syventyneiden Kepen ja Matoron luokse, kun jotain tapahtui.
Maa tärähti, ja Verstaan varastoon johtava ovi läimähti auki. Kylmä viima puhalsi oviaukosta heitä kohti. Kylmä, ensimmäiseksi- ja viimeksimainitut ihmettelivät. Miten rakennuksen sisältä saattoi puhaltaa kylmä tuuli, ellei siellä ollut kylmiötä tai reittiä ulos? Kepeä tämä ei ihmetyttänyt, vaikka kummastunut ilme hänenkin kasvoillaan oli.
”Mi- mikäs tuo oli”, Snowie ihmetteli. ”Se-…” Kepe ehti aloittaa, ennen kuin syöksyi ovelle, paiskasi sen kiinni, piteli sitä jalallaan ummessa samalla kun kurotteli nauloja ja vasaraa pöydältä ja toisella kädellään lankkua. Hätäisesti hän alkoi naulata ovea umpeen näyttäen siltä, kuin tarvitsisi kolmannen käden.
”Öhmm…” Snowie avasi suunsa. Kepe varmisti lankkujen kestävän. ”Ei mitään. Ei yhtikäs mitään. Kumpikaan teistä nähnyt Doxia?”
Outo tila
Taistelu jatkui. Kumpikin osapuoli oli kärsinyt tappioita, mutta mieliala oli yhä korkealla. Dox tunsi verinoron valuvan toista kättään; se ei kuitenkaan ollut hänen omaansa.
Toien ruumiit alkoivat kadota muututtuaan elottomiksi. Hän ei tiennyt, oliko alkuperäinen yhä elossa. Hänen päähänsä pälkähti ajatus siitä, että kloonit olivat ehkä riippuvia alkuperäisestä ja katoaisivat sen tuhoutuessa. Dox väisti sivulta tulleen Toan ammusta ja otti suojaa suurikokoisen olennon ruhon takaa. Hieman isomman kaliiperin ammus pyyhkäisi siltä pään harteilta. Kirkkaanvalkoiseen lattiaan oli ilmestynyt punaisia veritahroja. Joistain kohti se oli peräti koomisen vaaleanpunainen.
Dox isku puukollaan äkillisesti ilmestynyttä Toaa, joka tuupertui maahan. Hän huomasi erään olennon olevan pinteessä ja syöksyi apuun perhosveitsellään leikaten. Yhden toista kaatuessa ja toisen menettäessä kätensä kirahvimainen olento katsahti Doxiin kiitollisena.
Dox tunsi sydämensä sykkeen. Se oli outo tunne. Hän koki jotain, jota joku voisi toisenlaisessa tilanteessa kutsua liikunnan iloksi. Mutta ei tässä verilöylyssä. Hän ihmetteli myös omia taistelutaitojaan; mistä ne olivat tulleet?
Hän näki Hopeisen vähän matkan päässä taistelemassa muita selvästi nopeamman ja voimakkaamman Toan kanssa. Sen silmissä paloi myös muita kirkkaampi tuli. Dox syöksyi apuun.
”Nimda.”
VERSTAAN LOKI …ntena päivänä maaliskuuta Suuren Hengen vuonna…
…eterran panssaria. Viimeisin yritykseni epäonnistui, kuten kaikki aiemmatkin, vaikk… …panssarin ja eritoten käsien materiaali. Se on kestävää ja joustavaa, enkä ole onnistunut määrittelemään sen koost… …aikista kummallisinta on kuitenkin keihään tuottama reikä Feterran kyljessä. Se vaikuttaa paikkautuneen.
Snowie vihelteli kävellessään sinimattoista käytävää pitkin. Hän katsahti heijastustaan suuren ruutuikkunan pinnasta sen ohi tepastellessaan. Näytti siltä, kuin hän olisi ollut lähdössä matkaamaan.
Olalla roikkuva laukku oli täynnä aseistusta. Hän ei kuitenkaan ollut suinkaan matkalla kohti huikeaa seikkailua, vaan Verstasta. Niin ylpeä kuin Snowie olikin Ihmematoran MacRygevv -henkisestä radionkorjausoperaatiostaan, oli se jättänyt suurimman osan hänen varusteistaan täysin käyttökelvottomaan kuntoon. Siksipä hän olikin päättänyt mennä tapaamaan Kepeä. Vaikka ainahan Snowmanista oli hauskaa tavata vanhaa kunnon Rättua, millä tekosyyllä hyvänsä.
Matka-lookia korosti myös lumiukon pään ympäri kietaistu otsanauha. Mutta sitten taas toisaalta kahviosta haettu täytepatonki ei varsinaisesti saanut Snowiesta näyttämään erityisen uskottavalta sankarilta.
Pian Snowman olikin Verstaan ovella. Hetken puntaroituaan hän päätti olla koputtamatta, koska oli aina kivaa yllättää Spinny. Sitten hän kiskaisi oven auki. ”Heei Tults-”
Snowie kuitenkin sulki suunsa huomatessaan Kepen ja yllättäen Matoron ilmeisen keskittyneinä jonkin pienen ja ilmeisen oleellisen ympärillä.
”Päivää”, Matoro tervehti pirteästi astuessaan tekniikan ja tavaran peittämään, hyvin valaistuun huoneeseen. Valkovihreän värinen Toa näperteli hetken tekniikan parissa kunnes nousi ylös katsomaan tulijaa. ”Kas vain, päivää”, Kepe sanoi ”Mitähän juttua sinulla on?” Kepe huomasi Matoron kainalossa olevan paperinipun.
”Tämä”, Matoro osoitti kansiota ”on koodattu salakielellä. Tarvitsen siinä apua. Tämä taas”, Toa osoitti kasettia ”on kasetti, joka ei toimi” Kepe astui lähemmäs ja nappasi kansion. Merkit olivat erikoisia, eivät lähelläkään matoran-aakkosia. Sivussa oli Matoron lappu, johon hän oli merkannut aikaansaamansa käännökset.
”Tämä ei ole vahvinta alaani, mutta katsotaan…” Kepe kertoi ja kumartui yhden tietokoneenpäätteen äärelle. Hän tutki symboleita, skannasi paperin ja aloitti ohjelman, joka vertasi merkkejä tunnettuihin kieliin.
Ei mitään.
Vertaus järjestöjen käyttämiin tunnettuihin koodikieliin. Ei mitään.
Kepe hieroi otsaansa.
”Mistä tämä on?” hän kysyi. ”Erään Makutan laboratoriosta”, Matoro kertoi. ”Mitä tässä pitäisi olla?” ”Tietoa Makuta Itrozin Nimda-tutkimuksista” ”Hmm. Makuta…” Kepe mietti penkoen laatikoitaan. Ne olivat täynnä mitä eriskummallisimpia virityksiä son muita asioita. Hän nappasi eräästä mapista paperin johon oli törmännyt joskus. Se kertoi Makutan Veljeskunnan käyttämästä salakirjoituksesta.
Kaksikko vertasi kirjoituksia. Kyllä, merkit näyttivät samoilta. Ne näyttivät samoilta mutta silti niin erilaisilta. Kuin pelikuvia.
”Nämä merkit ovat peilikuvia”, Matoro totesi yhtäkkiä. ”Se Makuta ei selvästikkään halua, että hänen tutkimuksiaan pengotaan”, Kepe totesi ja käänteli koneellaan skannaamansa tiedot ensin peilikuvaksi ja sitten käänsi manuaalisesti Makutakoodia.
Se, mitä paljastui, oli kirjainsotkua. Matoran-aakkosia, mutta aivan epäloogisessa järjestyksessä, tarkoittamatta mitään.
Hetken hiljaisuus. ”Kolminkertainen suojaus”, Kepe tuhahti. Hän ajoi syntyneen tekstin uudestaan erilaisten kääntimien läpi, mutta teksti ei ollut edelleenkään mitään tunnettua koodia tai kieltä.
”… ehkä siirrymme nyt aiheeseen kaksi. Saatko tämän toimimaan?” Matoro kysyi ojentaen kasetin. Kepen näppärät sormet avasivat laitteen kuoren. Sen sisällä oli vanhanaikaista filmiä, joka näytti varsin kärsineeltä. ”Luulen että tämän saa kuntoon. Pitkäaikainen projekti, tosin”, Kepe kertoi.
Pitkä käytävä tuntui lohduttomalta pelon vallassa oleville Matoralaisille. Hans ja Plaploo kuulivat kaiuttimien oudon äänen yhä selkeämmin. Mutta missään ei tuntunut olevan ketään, jolle lyhyt kaksikko olisi voinut valittaa asiasta.
Plaploo oli kuitenkin saanyt älynväläyksen. Hän oli hakenut sähköinsinööriystävänsä Jarpin auttamaan lähetyksen alkuperän selvittämisessä. Nyt tämä painovoiman Matoralainen kykki seinässä olevan avatun luukun vieressä, ja tökki sitä työkaluillaan.
Hermostuneina ympärilleen katselevat Hans ja Plaploo spekuloivat äänen lähdettä odotellessaan toverinsa työntekoa. ”Siinä on selvä rytmi. Mitä se merkitsee?” ”En tiedä. Kenties se on jonkinlainen Nazorakien koodi?” ”…mutta, silloinhan ne olisivat jo päässeet käsiksi viestintälaitteistoomme!” ”Kamalaa! Mutta, mitä muutakaan tuollainen rytmi voisi merkitä?”
Bio-Klaanin linnake, sairasosasto
Snowie makasi vuoteessa jo toista päivää ja rummutteli sormillaan lakanaa. Kupe oli vaatinut häntä vuodelepoon parasiitin revittyä hänen rintakehänsä auki. Omituisen anatomiansa vuoksi Snowie oli melkoisen hyvässä kunnossa, mutta lepo teki kieltämättä hyvää. Eikä aikakaan ollut käynyt pitkäksi: Tawa oli käynyt kuuntelemassa tarkan selostuksen matkan kulusta, ja Kepe oli ollut pitämässä seuraa. Lisäksi Snowie oli saanut viettää aikaa lemmikkinsä Napon kanssa. Ja olihan niitä vierailijoita muutenkin käynyt.
Nyt lumiukko kuitenkin nautiskeli omasta rauhasta, ja pötkötteli vuoteessa. Ja odotteli tilaamaansa voileipää, rentoutuminen teki nälkäiseksi.
[spoiler=SnorpGurp-Allianssi tiedottaa:] Teimme tämän käytännössä puoliksi.[/spoiler]
Admin-siiven kokoustila
”OTTAKAA SE POIS!”
Vertahyytävä kiljaisu tuli Kepen suusta. Kyseinen suu oli kiljuntahetkellä osittain jonkin mustan ja muodottoman peitossa. Groteskin loisen lähdettyä lentoon kokoustilassa oli räjähtänyt pienimuotoinen kaaos. Lintumainen pimeyden olento oli tähdännyt alkuperäisen suunnitelmansa mukaan Tawaan, mutta akrobaattinen sähkön Toa oli ollut liian nopea loiselle. Nyt parasiitti roikkui Kepen kasvoilla pidellen tästä kiinni pitkien linnunjalkojensa terävillä kynsillä ja tunkien päätään Kepen naamion suuaukosta sisään. Kepe sinkoili ympäri huonetta yrittäen epätoivoisesti repiä hirviömäistä lintua kasvoiltaan.
Loisen alkuperäinen isäntä, Snowman, makasi vielä sängyllään liikkumattomana ja silmät kiinni. Kaiken kaaoksen keskellä valkosinipunainen lääkintä-Toa Kupe tutki Snowien elintoimintoja ja sai huojennuksekseen huomata, että lumiukko oli vielä elossa. Hoitaja-matoran puolestaan suojautui parhaansa mukaan Kupen taakse ja vaikeroi hiljaa.
Make suoritti valtaisan loikan kohti villisti pyörivää Kepeä, ja huitaisi väkivaltaisesti kädellään parasiittia. Se irrotti otteensa tiedemiestoasta, ja lennähti huoneen kattoon. Lintumainen iljetys liiteli ympäri huonetta, tiputellen välillä sysimustia sulkia. Ne kuitenkin liukenivat tummaksi mönjäksi maahan osuessaan.
Tawa sinkautti kädestään sähkönpurkauksen, joka ei kuitenkaan osunut nopeaan kohteeseensa. Huoneen kattoon kärventyi pieni reikä sähkön voimasta, ja Klaanilaiset heittivät itse kukin omia elementaalihyökkäyksiään kohti parasiittia. Musta lintu liikkui kuitenkin aivan liian nopeasti, ja sekasortoisessa tilanteessa se teki äkkinäisen käännöksen kohti Tawaa.
Keltainen Toa sukelsi ketterästi sivuun, ja käännähti juuri parahiksi kohti parasiittia kierähtääkseen pois uuden hyökkäyksen alta. Tällä kertaa tilannetta tyynesti tarkkaillut Same syöksähti tuulen lailla eteenpäin, ja heilautti viikatettaan. Kukaan ei nähnyt osumaa, mutta kaikki Klaanilaiset näkivät linnun mustan muodon viipaloituvan kahtia.
Toinen palasista kieri Kepen jalkoihin. Hän poimi sen käteensä, ja huomasi olevansa kolmen punaisen silmän tuijotuksen kohteena. ”Öh. Tämä taitaa olla sen siipi.”
Tawa ja moderaattorit kokoontuivat toisen palan ympärille. Se oli yksisiipinen ja liikkumaton närhi, jonka kuvottavat jalat sojottivat kattoon. Luonnottoman linnun pitkien ja laihojen jalkojen päissä seisovat terävät kynnet olivat puristuneet tiukasti yhteen sen viimeisellä hetkellä. Moderaattorit ja Tawa kumartuivat yksi kerrallaan katsomaan olentoa lähempää. Vielä kasvojaan yhdellä kädellä pitelevä Kepe lähestyi närhen putoamiskohtaa huomattavasti varovaisemmin kuin piiloutuen huomaamattaan moderaattorien selän taakse. ”Elääkö se?” Kepe kysyi. Make oli jo tökkäämässä testiksi parasiittia rahimaisella sormenkynnellään, mutta Samen suuri valkoinen koura pysäytti hänet. ”Älä. Se voi huijata.”
Make vilkuili lintua epäluuloisena. ”Miksiköhän se näyttää ihan nä…” ”Älä”, Tawa keskeytti. ”…älä mitä?” ”Älä sano sitä sanaa.” Same kääntyi Tawaa kohti. ”Mitä sanaa?” ”N-sanaa”, Tawa kuiskasi. ”Miksen?” Make kysyi hämmentyneenä. ”Koska se on typerä”, Tawa sanoi tympeänä. Make nyökkäsi hitaasti. Tawa nousi ylös ja otti muutaman askeleen kohti sänkyä, jolla vähitellen heräilevä Snowman makasi. Make, Same ja Kepe kuitenkin vahtivat liikkumatonta parasiittia tiiviisti. Tawa nappasi metallisen elintoimintoskannerin Kupen kädestä ja asteli takaisin parasiitin luo. Hän ojensi näytöllisen laitteen kyljessä olevan johdon Samelle, mutta piteli itse skanneria kädessään, nollaten parilla napinpainalluksella sen Snowmanista saamat lukemat. Same avasi johdon päässä olevat pihdit ja kytki ne kirurgisen varovaisesti kiinni parasiitin kaulaan. Tawa painoi nappia ja skannaus käynnistyi.
Napinpainallusta seurasi pitkä hiljaisuus. Lääkintäskanneri piipitti tasaisesti ja Tawa ja hänen taaksensa kerääntyneet Kepe, Kupe ja lääkintämatoran katsoivat lukemia Tawan olan yli. Same ja Make halusivat kääntyä katsomaan, mikä lukemissa kiinnosti, mutta tiesivät Tawan käskeneen heidät pysymään vartiossa. Pian Tawan katse laajeni. Hänen silmänsä olivat suorastaan jäätyneet skannerin näyttöön. Pian Kepe, Kupe ja hoitaja-matoran huomasivat samat tulokset. Kaikista voimakkaimmin viestiin reagoi hoitaja-matoran, joka näytti päättäneen vaihtavansa alaa. Make huomasi reaktiot ja hätääntyi hieman. ”Mitä? Mitä nyt?”
Tawa ei vastannut. Hän laski skannerin käsistään ja katsoi välillä parasiittia. Sitten hän katsoi näyttöä. Siinä kohtaa, missä näytöllä olisi pitänyt olla lukemia loisen elintoiminnoista, toistui yksi ja sama viisikirjaiminen sana uudelleen ja uudelleen. KUOLE
”Tiedättekö”, Kepe sanoi puoliksi itselleen, ”minä korjasin tuon laitteen viat toissapäivänä. Sen eiii pitäisi tehdä tuota.” ”Sinunmmmmf vikashiiii”, Snowien puudutusaineiden turruttama ääni sanoi refleksinomaisesti. Kepe oli jo vastaamassa tähän, mutta ymmärsi, että puoliksi koomassa oleva väittelytoveri ei olisi kovin haastava vastustaja. Tawa sammutti skannerin ja laski sen lattialle. Hän kyyristyi lähemmäs parasiittia ja nielaisi. Tawa avasi suunsa ja mietti hetken. Hän aikoisi tehdä jotain, joka tuntuisi monelle äärimmäisen epäloogiselta tavalta suhtautua tilanteeseen. Hän yrittäisi neuvotella.
”Helei”, Tawa sanoi niin rauhallisesti kuin vain pystyi, ”kuka sitten oletkaan, kuulet varmaan.” Tawa luuli jo sammuttaneensa elintoimintoskannerin, mutta huomasi olleensa väärässä, kun kone päästi piipittävän sydänkäyrä-äänensä kuudesti. Kirjaimia ilmestyi taas ruudulle.
KUULEN
unesi
Make huomasi olennon vasemman jalan nytkähtävän hieman. Tawa ei kiinnittänyt huomiota liikkeeseen vaan yritti etsiä sanoja suuhunsa. ”Onko sinulla nimi? Voinko…kutsua sinua joksikin?”
ei
enää
Tawa nyökkäsi. Hän yritti vaikuttaa mahdollisimman ymmärtäväiseltä, vaikka vaistot sanoivat muuta. ”Voimme jättää sinut henkiin. Pyydän, kerro vain, mitä sinut käskettiin tekemään.”
Koneen piipitys jatkui. Tällä kertaa Kepe huomasi laskea sen tahdin sormillaan ja jäätyi hetkeksi huomatessaan jotain. Kepen mielessä oli kysymys, jonka hän olisi halunnut kysyä, mutta nyt ei ollut oikea hetki. Piipitys lakkasi. Neiti ei tiedä Valkoinen Kuningatar ei tiedä ei tiedä eikä ymmärrä
Tawa veti pitkään henkeä. ”Myönnän, että olet oikeassa. Siksi kysynkin. Pyydän, puhu meille.”
Käsky. noudatan
”Syö kuningatar.”
”Miksi herrasi haluaa tappaa minut?” Tawa kysyi aavistuksen hiljempaa. Piipitys tiivisti tahtiaan. Ei enkeli tappamisesta puhunut
neutraloiminenkin on vaihtoehto niin Lähetille tehtiin
”Kuka ’lähetti’?” Make kuiskasi. Tawa ei vastannut vaan näytti keskittyneen ruudun viestiin täysin. Same siirtyi Maken pään viereen ja puhui niin hiljaa kuin pystyi. ”Näitkö Ämkoon käden?”
mutta ei enkeli myöskään kieltänyt kuole
Sana ”kuole” alkoi jälleen toistua ruudulla. Parasiitin jalka nytkähti taas. ”Sinä et tapa enää ketään”, Tawa sanoi vankasti. Yksisiipisen pikkulinnun uhkauksiin oli vaikea uskoa.
Ehkä en enkeli sanoi, että joku muu haluaa sen kunnian
tiedät kuka Tawa hiljeni. Hän katsoi poispäin laitteen näytöstä ja uppoutui hetkeksi ajatuksiinsa. Tämän kymmenien sekuntien hiljaisen hetken keskeytti Kepe, jolla oli selvästi jotain tärkeää kysyttävää. ”…anteeksi, mutta tämä jäi vaivaamaan minua pahasti. Miksi närhi?” Tawa katsoi adminin suoraa käskyä rikkonutta teknikko-Toaa hieman tympeänä. Hän kuitenkin kääntyi takaisin kohti parasiittia, kun sydänkäyräskanneri puhui jälleen mekaanisella kielellään. Tarvittiin jotain jotain, jonka hän vastaanottaisi alitajuisesti ilman että ymmärtäisi sen ulkopuoliseksi
”…närhi”, Make sanoi ääneen kuin maistellen sanaa. ”Närhi”, Same toisti kuin vastauksena Makelle.
valkoinen ystävänne tykkää linnuista
Tarvittiin jotain, jonka hän luulisi omaksi ajatuksekseen
Tokkurainen Snowman nousi sängyssään hieman pystympään asentoon. ”Mmitä shiiiiielä tapahtmmmf?” ”Todistamme juuri, kuinka sinun mieleesi voi istuttaa valtavan demoninärhen, etkä sinä huomaa mitään”, Kepe palautti siirtämättä kuitenkaan katsettaan parasiitin mustasta olemuksesta.
Kupe kuitenkin painoi Snowien takaisin makuuasentoon, katsoen lumiukkoa tuimasti ja nyökäten hänen avonaista rintakehäänsä kohti. ”Ihamm pikhu juttmmf” valkea Klaanilainen aloitti, mutta vaikeni Kupen uuden, entistäkin äkäisemmän katseen alla.
Tawa kumartui varovasti vielä hieman lähemmäs mustaa lintua. ”Pyydän, kerro meille. Missä Visokki on?”
Älä huoli
Nauru pitää hänestä
hyvää huolta
”Tawa”, Same puhutteli johtajaansa. ”Pidä pää kylmänä. Se yrittää provosoida. Älä tee mitään tyhmää.”
Huomaako neiti edes
kuinka sen kädet puristuvat nyrkkiin
Make tarttui Tawaa olkapäästä, ja sanoi rauhoittavimmalla äänellään: ”Tawa, ota iisisti.”
Vai onko kysymys siitä
että neiti ei välitä
”Mmmftä siellä tapahtmhtuu?”
Onhan se toki ymmärrettävää
kun paras ystävä
ei ole enää paras ystävä
Tawa kumartui entistä likemmäs kohti yönmustaa parasiittia. ”Mitä teit Visokille?”
hih hih hih
Keltaisen Adminin kasvojen ja demonisen närhen ruumiin välinen matka pieneni hetki hetkeltä. ”Nyt, viimeisen kerran. Missä. Viso-” ”SKRIÄÄÄÄÄÄÄH!” Yhtenä mustana pyörteenä musta parasiitti syöksähti Tawan kasvoille. Admin lennähti syöksyn voimasta taaksepäin, ja kompastui selälleen lattialle. Hänen käsistään sinkoamat salamat eivät keskeyttäneet närhen kirkunan ja naurun sekaista huutoa.
Ilman halki suhahtava ja mustaan hirviöön osuva viikate sen sijaan lopetti naurun. Se lopetti myös närhen liikehdinnän, ja irrotti sen Tawan kasvoilta.
Same katsoi työnsä tuloksia: maassa retkottavat närhenpuolikkaat koettivat vielä hieman sätkiä, mutta pääosin ne näyttivät kovin toimintakyvyttömiltä.
Tawa tarttui Maken tarjoamaan käteen, ja nousi jaloilleen. ”Kiitos. Minä..” Maken kasvojen pieni hymy riitti hyvin vastaamaan Tawan häkeltyneeseen katseeseen. Pian Klaanin johtajan ilme kuitenkin palautui peruslukemille, ja hän asteli mustan linnun osasten luo. Moderaattorit, Tawa ja Kepe kokoontuivat parasiitinpalasten ympärille. Snowie koetti vielä hieman kurkotella, mutta lopetti taas tuntiessaan Kupen käden olkapäällään. Hoitajamatorankin uskaltautui esiin vuoteen takaa. ”Se… Se on nyt… Kuollut?”
Same työnsi hitaasti viikatettaan kohti loisen kahta irtonaista osaa, kun muut pysyivät hieman kauempana, mutta aivan yhtä valmiina toiminaan. Valkoinen moderaattori pisti hirviömäisen linnun molempia kappaleita vuorotellen viikatteensa terällä. Musta massa höllyi kuvottavasti maata vasten, mutta pysyi paikallaan. Olennon useat verenpunaiset silmät olivat nauliutuneet auki ja tuijottivat eri suuntiin. Make astui lähemmäs olentoa. ”O…onhan se kuollut? Oikeasti tällä kertaa?”
Kepe kohautti olkapäitään ja katsoi huoneen keskellä lattialla makaavaa näytöllistä laitetta. ”Voisimme tietty kokeilla elintoimintoskanneria. Jos Same ei olisi juuri rikkonut sitä…skanneriosaa.” Seuraavaan tapahtumaan Kepe ei ollut varautunut. Skanneri piippasi jälleen kuudesti, tällä kertaa hitaammin. Kupen silmät laajenivat ja hän kääntyi katsomaan. ”Ette ole tosissanne.”
Moderaattorit, Kepe ja Tawa seisoivat paikoillaan. Laitteen ääni kuului kaikkien korviin, mutta kukaan ei aluksi uskaltanut ottaa ratkaisevaa askelta sitä kohti. Lopulta Kepe ymmärsi velvollisuutensa ja asteli laitteen luo. Hän kyykistyi ja otti laitteen käsiinsä. Näyttöä sotkeva lumisade häiritsi viestin näkemistä, mutta ruudulla oli jälleen tekstiä. Tawa hätkähti hetken hiljaisuuden jälkeen omista ajatuksistaan. ”Mitä se viestii?” hän sanoi Kepelle, pitäen katseensa silti entisen loisen kuvottavissa palasissa. Kepe luki ruudun tekstiä itsekseen. Sumean näytön lukeminen osoittautui yllättävän vaikeaksi, mutta Toa kaivoi haarniskastaan pienen muistilehtiön ja kynän ja yritti tulkita tekstiä parhaansa mukaan.
Keskellä mielen pimeyden Vain yksi näkee totuuden
tuo Mies Punainen
Kepen ilme oli merkillinen. Piipityksen päätyttyä laitteen näyttö sammui lopullisesti. Melkein samalla hetkellä loisen kaikki kolme groteskia monisilmäistä kappaletta nytkähtivät epäluonnollisesti. Kepen lattialle pudottama siipi aukeili ja sulkeutui vauhdikkaasti ja loput sen ruumiista yritti epätoivoisesti kasata itseään. Olento päästi nokastaan lintumaisia ääniä. Äänet tosin kuulostivat kuuluvan vähintään neljälle eri linnulle eivätkä ne olleet selvästi päättäneet, kenen vuoro oli huutaa milloinkin. Sätkiminen voimistui. Loisen niljakas iho alkoi muuttua entistä nestemäisemmäksi, kunnes musta olento oli muuttunut käytännössä kolmeksi lätäköksi varjomaista nestettä, jossa uiskenteli useita silmiä. Vähitellen silmät sulkeutuivat kokonaan.
Lintumaiset kiljahdukset olivat loppuneet. Lattiatasolla oli kuitenkin vielä havaittavissa hiljainen ääni. Joku olisi voinut kutsua sitä nauruksi. Vähitellen viimeisetkin äänet katosivat jonnekin tyhjyyteen.
Hetken oli hiljaista. Huoneessaolijat katselivat kolmea lätäkköä. He huomasivat kaikki yksitellen, että ne alkoivat selvästi pienentyä.
”…no…” Make sanoi puoliksi huojentuneena ja puoliksi oikeasti peloissaan, ”se oli aika outoa.” ”Samaaah mmmffieltä.”
[spoil]ENSIMMÄINEN CHATROPEN PERUSTEELLA TEHTY VIESTI ON TÄÄLLÄ![/spoil]
Lehu-metsää halkova joki, vuosi sitten
Veneessä on ahdas tunnelma. Neljä Klaanilaista on pakkautunut heidän mielestään liian pieneen veneeseen. GK ohjasi moottoria perällä, Killjoyn istuessa visusti keskellä venettä. Make ja Matoro tutkivat edellä kulkevaa laivaa. Matoro zoomasi teleskooppisilmällään. Hän näki yökiikarillaan hitaasti jokea pitkin lipuvan nazorak-aluksen. ”Näkyykö mitään?”, Joy kysyi. ”Eivät ole kiinnittäneet mitään huomiota meihin.”, Matoro vastasi veneenkeulasta. ”Luulen että puoli alusta nukkuu , hän jatkoi. ”Tyypillistä”, Make tuhahti. GK hiljensi moottorin ääntä. ”Pääsemmeköhän tarpeeksi lähelle tämän veneen kanssa? Eivät nazorakitkaan aivan sokeita ole.”, GK kysyi. Molskis Nazorak lensi yli laidan. ”Matoro, näitkö tuon?”, Joy kysyi nopeasti, kuiskaten. ”Näin. Mitä ihmettä siellä tapahtuu.”, Matoro ihmetteli. ”Mitäköhän nuo torakat taas pelleilevät , Make mietti ääneen. ”GK, ohjaa tyyrpuurin puolelle. Paapuurissa tapahtuu jotain, ehkä voimme käyttää tilanteen hyväksemme.”, Joy komensi. ”Eli kun pääsemme tarpeeksi lähelle, Make ja Joy lentävät kannelle minun ja Gekon uidessa?”, Matoro kertasi suunnitelmaa. ”Kyllä, meillä on köyttä. Vedämme teidät niillä ylös.” ”Miksi minun pitäisi uida?”, GK protestoi. ”Minulla on harppuuna. GK. Osaatko lentää?”, Matoro kysyi ivallisesti Valon Toalta. ”…” ”Niin.” ”Älä. Edes. Kuvittele.” ”Okei, Matoro saa itsensä ylös, minä ja Make autamme Gekon ylös.”, Joy keskeytti väittelyn.
Matoro nousee varovasti seisomaan pienessä veneessä. Hän laskee jalkansa veteen pudottautuu hiljaa lämpimään jokiveteen. Jään Toa sukeltaa kokeneesti veden alle ja kauhoo itseään kohti kohdelaivaa. ”Olkoon, tulen sitten uiden, harppuunakyyti ei oikein kiinnosta.”, GK valitti itsekseen. ”Hei, harppuunani ei ole pettänyt ikinä.”, Matoro vastasi vedestä. ”Mitä jos vain menemme…” ”…” Make levitti siipensä ja nousi hitaasti liitämään kohti aluksen kantta. Killjoy aktivoi pienet kantorakettinsa ja seurasi perässä Matoro kokeili kädellään puisen laivan kylkeä. Hän nosti oikean kätensä, tähtäsi ja ampui. Harppuuna osui pienen kilahduksen saattelemana laivan yläkannelle. Kuului huuto ja torakka tippui veteen. ”GK. Tuletko kyydilläni vai hankkiudutko itse tuonne?”, Matoro kysyi vielä kerran. ”… Jos minä kiipeän jostain.”, ilmeisesti harppuunafobiaa poteva GK vastasi. ”Pah. Luottamuksen puutetta, sanon minä.”
Jään Toa vetäisi jalkansa laivan kylkeä vasten ja tiukensi harppuunaansa. Hitaasti kelaten hän käveli aluksen kylkeä ylöspäin. ”Tunnetko ketään joka haluaisi lentää ilmaan kamalalla vauhdilla?”, GK jatkoi. Matoro kiipesi hiljaa aluksen kantta pitkin harppuunansa kannateltavana. Hän kuunteli mitä ääniä alukselta kuuluisi. GK otti nyrkkirautansa esiin ja kiipesi sen avulla toiselta puolelta. ”Kuulostaa tappelulta”, Make kuiskasi vieressään olevalle Killjoylle ”Kiitos Matoron ’harhalaukauksen’ ne syyttelevät varmaan toisiaan.” Matoro nosti päänsä hieman laivan reunan ylle. Hän näki kannen olevan täynnä Nazorakeja, ja yksi lihaksikas Nazorak selvästi haastoi riitaa muiden kanssa. Taustalla seisovat Nazorakit huutelivat innokkaina. Ilmeisesti pitkä laivallaolo oli tylsää Jään Toa tutkii lämpökamerallaan laivaa. Moottori hehkuu punaisena. Suurin osa vartijoista on keskittynyt kannelle. Ruumassa ei näy juurikaan olentoja.
Gekko sai hilattua itsenä kannen reunalle miekkansa lisäavulla ja huomasi kun lisää Nazorakeja lensi kaaressa. ”Entäs ohjaamo”, Killjoy kysähtää Matorolta ”Ohjaamossa on kolme kohdetta.”, Jään Toa lausui pieneen headsettiinsä. ”Kaikki syöksyvät esiin samaan aikaan kun Joy antaa merkin”, Matoro sanoi headsettiinsä. Killjoy kumartuu tarkkailemaan tilannetta. Tarvittaisiin oikea hetki. ”Tämä selvä.”, GK ja Make kuittasivat yhteen ääneen. Killjoy näkee, kun yksi Nazorak kompastuu maahan ja kaksi muuta jäävät nauramaan tälle. Killjoy karjuu mikkiinsä: ”NYT!” Matoro hyppää esiin yläkannelle. Hän vetäisee miekkansa esiin ja kaataa useamman Nazorakin yllätysedun turvin. Make lennähtää ohjaamon katolta laivan kannen nokkapuolelle, Nazorakien taakse Yksi Nazorak juoksee suoraan esiin paljastunutta Killjoyta kohti. Pelkällä tikarilla varustettuna se vain tuli, juosten suoraan Killjoyn ranneteriin. Gekon hypätessä vastapääten Jään Toaa Nazorakit kiinnittävät huomionsa tähän kaapu-Toaan. Laivalla huudetaan sekalaisia nazorakinkielisiä huutoja. Torakat kaivavat aseitaan esiin. Monet lähitaisteluasein varustautuneet vain rynnivät klaanilaisten kimppuun. Make vetää esiin keihäänsä, alkaen pyörittää sitä. Keihään päästä alkaa levitä ympäristöön tulta. ”Eikös meidän pitänyt mennä ruumaan”, Gekko huutaa väistäessään Nazorakien laukauksia. ”Yritän päästä ruumaan edeltä”, Matoro sanoi headsettiinsä. ”Hyönteistorjujista päivää”, Gekko huutaa lyödessään nyrkkiraudallaan Nazorakin vatsaan. Yksi Nazorak ampuu kiväärillä suoraan kohti Killjoyta. Ammus menee kuitenkin ohi, tehden mojovan reiän kanteen. Killjoy vastaa tuleen liekkipanoksillaan, sytyttäen Nazorakin vieressä olleen köysikerän tuleen. Kohta laivan kansi on tulessa. ”Selvä, suojaamme sinua Matoro.”, Joy kuittasi. Matoro lähtee syöksyyn ja liukuu kantta pitkin jään elementtivoiman avustuksella. Hän kamppaa kaksi vartijaa ja koittaa ruuman ovea. ”Numerolukko!”, hän huusi torjuessaan torakan lyönnin. Killjoy käänsi katseensa kohti Matoroa. ”Suojatkaa meitä! Matoro, tulen ohittamaan lukon.” Ikkuna komentosillalta aukeaa. Siitä pistää esiin järeän näköinen minigun. Killjoy syöksyy paneelin suojiin. Nazorakit olivat juuri alkaneet vetämään järeitä aseita kehiin. ”Joy, nopeasti”, Matoro huutaa heittäytyessään maahan miniguninsarjalta. Valon Toa hyppää ovelle suojaamaan Killjoyta. Killjoy kytki kypäränsä johdot paneeliin ja otti yhteyden Klaaniin. ”Kepe, tämä lukko pitäisi avata ja mielellään nopeasti.” Tuli on levinnyt kaikkialle Maken ympäristöön. Laivan keula palaa. Numerot alkoivat vilisemään numeronäytöllä ja mikistä kuului Kepen ääni: ”Se olisi siinä, hyvää illanjatkoa.” Killjoy murahti vastaukseksi ja huusi: ”Se on auki!”
”Tulee kuumat paikat!”, Gekko huusi. Make yrittää nousta ilmaan, mutta yllättäen hän ei pääse metri ylemmäs. Hänen kaulassaan on lasso. ”Lahdatkaa tuo elukka!”, lassoa pitävä Nazorak huutaa. Suuri Nazorakjoukko rynnii Makea kohti, painaen tämän tiukasti kantta vasten. Yllättäen suuri tulipyörre lennähtää syttyneet Nazorakit poispäin. Muut Klaanilaiset havahtuvat katsomaan Makeen hetkeksi. Tämän silmät hehkuvat oransseina. Tulessa olevat Nazorakit hyppäävät hädissään veteen. Maken silmät muuttuvat taas tavallisiksi. Matoro potkaisee ruuman auki nopealla liikkeellä ja syöksyy pimeään. Killjoy viittoo Makea ja GK:ta sisään ruumaan. Make hätkähti. Hän oli hetken ihmetellyt itsekin mitä juuri oli tapahtunut Ruuma on täysin pimeä. Toa yrittää hapuilla valokatkaisinta, mutta tyytyy yökiikariinsa. ”Voi pojat. Tämä on täysi sokkelo.”, Matoro toteaa tylsistyneesti. Gekko kävelee hiljaa kohti ruumaa varmistaakseen, että heitä ei olla puukottamassa selkään. Nazorakit ovat tajunneet Klaanilaisten uusimman siirron ja ne alkavat syöksyä sisään laivan sisäosiin. Killjoy kiroaa taempana. Klaanilaiset saivat hänen mutinastaan selvää vain: ”Samperin Steltin laatu…” ja ”Creedy saisi tarkistaa millaisia kiikareita ostaa…” Make luo keihäästään pienen valaisevan liekin. Killjoy näkee Maken liekin ja ryntää hänen peräänsä. Matoro näkee liikettä edessäpäin. Hän on täysin eksynyt laivan sokkeloiseen ruumaan. GK kompastuu pimeässä. Kolahdus kaikuu pitkin käytäviä ”Taidan jäädä pitämään selustaa..”, hän marisi noustessaan. Yksinäinen vartijanazorak vetäisee miekkansa ja hyökkää Jään Toan kimppuun.. Killjoy nostaa käsivarsinakuunansa kuullessaan kolahduksen, mutta tajuaa sen olevan vain kompuroiva GK. ”Säikäytit minut, varo hieman. Liipaisinsormeni on herkkä.” Perään kuuluu kalahdus. ”Joku taistelee. Matoro? Make?” Jostakin kuuluu miekkailun ääniä. Sitten kuuluu tömähdys. ”Joskus toivon, että minulla olisi elementtivoimani…”, GK selittää. Nazorak makaa tajuttomana maassa, ja Matoro kuulee huhuilun ”Täällä…” Sokea Gekko suunnistaa kohti ääntä.. Killjoy ryntää Maken perässä kohti äänen lähdettä, löytäen Matoron ja GK:n. Torakkamuodostelma astuu ruumaan. Siinä on useita hyvinkin järein asein aseistautunutta torakkaa. ”Ehkä meidän tulisi kulkea tiiviimmin”, Kilkka huomauttaa Nazorakien astuessa pimeään, kirkkaat loisteputket käynnistyvät. ”… valoja säädellään komentosillalta.”, Matoro toteaa. Hämmentynyt Gekko liikkuu rivakammin kohti kumppaneitaan. Hän on taas harhaillut vähän matkan päähän muista. ”Luulen että meidän pitäisi saada komentosilta haltuumme. Nazorakit hallitsevat sieltä käsin tilannetta emmekä tiedä missäpäin ruumaa dokumentit ovat”, Matoro jatkoi. ”Minä en jää tänne jos keksivät pistää paikan taas pilkkopimeäksi.”, GK protestoi taas. ”Ne ketkä pääsevät nopeasti ylös menevät sinne. Se on järkevintä.”, Matoro jatkoi. ”Meidän täytyy löytää ovi ja mielellään äkkiä. Make, onko sinulla ne Nazorak laivojen rakennuskaavakkeet?”, Joy kysyi. Matoro ampuu jäätä metalliseen kattoon. Nazorakien askeleita kuuluu joka suunnasta. Katto alkaa huurtua ja pian se on kylmyyden haurastuma. ”Joy, ammu tuo kohta rikki” Make kaivaa papereita vyölaukustaan ja ojentaa Killjoylle. Ne ovat hieman palaneet Killjoy kääntää katseensa kattoon ja nappaa samalla paperit. ”Oven pitäisi olla länsikäytävällä. Neljäs vasemmalla” ”Tuolla ne ovat!”, kajahtaa huuto. Kymmenet lähitaistelutorakat aloittavat rynnäkkönsä raskaiden suojatessa selustaan. Samalla Killjoy tajuaa hetken tulleen ja ampuu laukauksen kohti kattoa. ”Selvä”, Gekko sanoi ja lähti ohjeiden mukaan.
Matoro ampuu välittömästi harppuunansa ylös ja syöksyy siitä kohti komentosiltaa. Make liitää Matoron perässä ”Hoidetaan komentosilta meille”, Make huudahti. Gekko palaa kannelle. Killjoy jää alas turvaamaan muiden selustan. Kaksi Nazorakia vilahtaa kulman takaa, mutta yksi sähköpanos lamauttaa ne. Tämän jälkeen Killjoy ryntää Gekon perään. Jään Toa huomaa pian olevansa neliön muotoisen komentosillan kyljessä kiinni. Pudotus veteen olisi useita kymmeniä bioja. Valon Toa kiipeää ylöspäin. Matoro kuumentaa miekkansa energialla ja iskee sen metalliin. Komentosillan katto leikkaantuu kuin säilyketölkki. ”GK, mitä sitä teet?”, Matoro kysyy headsettiinsä. ”Jos kiipeät seinää, olet suora maali torakoille” ”Hei, avatkaa tähän komentosiltaan ’ovi’.”, kuului vastaus. Singonlaukaus iskeytyy aivan Gekon viereen, melkein pudottaen Toan. Torakat olivat taas kannella. Killjoy saapuu paikalle ja huomaa Gekon kiipeilevän seinällä. Hän näkee sinkotorakan lähellä. Matoro pujottautuu sisään komentosillalle katon kautta. Nopealla vilkaisulla hän näkee telineellisen minigunin, useita monitoreja ja suuren ikkunan. ”Antaudu”, Eversti 106 sanoo hiljaa. Minigun osoittaa Matoroa suoraan. ”Liippasi liiankin läheltä…”, GK kiipeää ylöspäin ja Matoro näkee tämän ikkunasta. Killjoy kiitää rakettiensa avulla kohti sinkotorakkaa ja iskee ranneteränsä sen läpi, halkaisten tämän. Make potkaisee komentosillan oven auki sisältä päin. Toa tajuaa että moinen ase repisi hänet hetkessä, jos hän yrittäisi jotakin. Komentosillalla oli kolme torakkaa, eversti ja kaksi hampaisiin asti aseistautunutta vartijaa. ”Rahi, pysyt siinä tai ystäväsi kuolee”, 106 sanoi tyynenä. Nazorak osoittaa edelleen Jään Toaa minigunilla. Make murisi hiljaa, hän ei voinut tehdä mitään Killjoy tajuaa mitä ylhäällä tapahtuu ja hiljaa lähti leijumaan kohti heidän selustaansa. Matoro pyrkii aktivoimaan naamiotaan. Maken päähän ilmestyy viesti. ”Hyökkää” Pienen miettimisen jälkeen valon Toa hyppää komentosillalle läpi ikkunasta. Välittömästi Gekon liikkeen jälkeen minigun laukaistaan. Ase ei sano mitään 106 mietti hetken. Ase oli jäätynyt. Nyt hänellä oli muuta miettimistä.
Silloin tilanne riistäytyi käsistä. Maken hyökkäyksen lisäksi Killjoyn pommi ja GK:n yllätyshyökkäys heittivät Everstin kannelta alas, tehden valtaisan reiän lattiaan. ”Joy, yhdistetään Kepe tämän aluksen tietokantaan. Saattaa saada tietoa dokumenteista!”, Matoro huusi. Killjoy nyökkäsi ja ryntäsi lähimmän tietopaneelin luo. ”Kepe, oletko kuulolla?” Vastaus oli myöntävä ja Killjoy odotti. ”Räjäyttäkää komentosilta.”, Eversti 106 sanoi pirullisesti useammalle sinkotorakalle kannella. ”Ööh, kamut”, Make hihkaisee katsoessaan huoneen hajonneesta ikkunasta alas. Lyömä-asein varustautuneita Nazorakeja kiipesi komentosiltaa kohti. Kaksi vartijatorakkaa olivat nopeasti eliminoitu neljän klaanilaisen toimesta. Killjoy sai tietoa kypäränsä näytölle. Kepe oli löytänyt jotain. Silloin komentosilta muuttui tuliseksi kaaokseksi. Useampi räjähdys osui siihen ja tuliset aallot levisivät kaikkialle. Valon Toa teki hätäratkaisun ja laskeutui takaisin kannelle. Killjoy istui Maken suojassa lattialla ja karjui mikkiinsä: ”Kepe löysi jotain, tarvitsemme puoli minuuttia lataukseen!” ”Tyypit, meillä ei ole puolta minuuttia! Sinkotorakat ampuvat!”, Matoro huusi. Gekko löysi tiensä takaisin ruumaan, hän alkoi etsiä dokumentteja. Killjoy kirosi ja nousi maasta. Paineaalto oli heittänyt hänet alas. ”Tarvitsemme rauhallisemman paikan!” Uusi yhteissingonlaukaus osui komentosiltaan. Tietokoneet räjähtivät ja Matoro paiskautui kovaa takaseinän läpi. Koko komentosilta horjui. Se sortuisi kohta. Ruumasta kuului pauketta kun Toa rikkoi esineitä, pari Nazorakia saapui ruumaan. ”Tappakaa ne!”, 106 karjui. Hänen äänensä peittyi erilaisten aseiden laukauksiin. Uusi räjähdys iski ja Killjoy paiskautui seinän läpi pieneen koppiin. Hän pudisti pölyt päältään ja huomasi oven. ”Killjoy kaikille, täällä on uloskäynti.”
Matoro yritti tähdätä ilmalentonsa osumaan takakannelle. Hän iskeytyi metalliseen kanteen ja kierähti laidan yli veteen. Make teki uhkarohkean ratkaisun. Hän syöksyi huoneen ikkunasta ulos, aikoen häiritä Nazorakeja ampumalla näitä tulella. Jään Toa kirosi jotakin poltettuna ja kasteltuna. Hän ampui harppuunansa laivan yläosiin ja kiipesi kannelle. Valkoinen Toa tunsi täräyksen, joka horjutti koko alusta. Hän pelkäsi koko laitoksen uppoavan. Killjoy juoksi pitkin käytäviä. Muutama Nazorak juoksi hänen perässään. Kaikki räiskintä oli katkaissut hänen radioyhteytensä. Killjoy räjäytti ovia edestään, kunnes saapui laivan toiselle puolelle ja nousi lentoon. Tätä taistelua hän ei voittaisi. Make huomasi Killjoyn ja lensi hänen luokseen ”Apujoukkoja erikoiskuljetus 601:n luo, klaanilaiset hyökänneet”, Eversti 106 huusi radiopuhelimeensa. Valon Toa löysi merkillisen lipaston, voisiko täällä olla se mitä he olivat tulleet etsimään? ”Lähetämme alueella partioivat Zyglakit”, torakalle vastattiin. Ennen kuin GK ehti lukea paperinippua, hän tunsi kylmän aseen niskassaan. Pian Make havaitsi pieniä yksittäisiä veneitä lähestyvän alusta. ”Pudota miekka”, Nazorak lausui kylmästi. GK ei tiennyt mitä tehdä. Killjoy leijui Maken vieressä. ”Tämä ei lupaa hyvää” ”Mitä sanoisit pienestä tuholaistorjunnasta”, Make kysähti ”Olkoon sitten näin…”, Gekko sanoi ja piilotti nyrkkirautansa. miekan kolistessa lattialle. ”Laiv…oksessa! Tehdä…ea hyökkäys ruum… kadotaan”, Matoro puhui headsettiinsä. Hän huomasi sen olevan vahingoittunut. Valon Toa kääntyi ja Nazorak tunsi kolme terää kaulassaan. Killjoy koputti kypäräänsä. Matoro yritti sanoa heille jotain. Make katsoi Killjoyyn. ”Meidän täytyy saada Matoro ja GK ulos. Tämä on liikaa.” ”Ruum…kkäys ruumaa…!” Gekko nosti miekkansa ja viimeisteli hyökkääjän. Jään Toa oli suhteellisen rauhassa laivan takaosassa. Kansi oli kaaoksessa ja laivan etuosa paloi. Nyt olisi mahdollisuus syöksyä ruumaan. ”Ruuma.. miksi hän hokee ruum-” Silloin Killjoy tajusi. ”Make, ruumat. Matoro on menossa sinne!” Taivaalta kuului helikopterin ääni. Nazorakien ruskeansävyinen kuljetushelikopteri lähestyi laivaa.
Gekko sai viimein käsiinsä paperit, niitä oli vino pino, aivan päällä oli muutama lausahdus 001:ltä. Matoro iski energiasta hehkuvan miekkansa laivan kanteen ja leikkasi aukon ruumaan. Hän pudottautui alas. Tehtävä olisi mahdollista vielä suorittaa, ja hänhän suorittaisi sen. Killjoy tajusi Nazojen ilmatuen saapuvan. Make sytytti palan ruuman seinästä tuleen ja Killjoy ampui tien sen läpi. Kaksikko lensi kohti aukkoa. Valot pätkivät ruumassa. Laivan moottorit olivat sammumaisillaan. Gekko pelästyi ja tipautti paperit käsistään. Kymmeniä Nazorakeja hyppivät köysine varassa kopterista laivaan. Ne olivat ilmavoimien joukkoja ja hampaisiin asti aseistautuneita, eivätkä ne päästäisi klaanilaisia elossa laivalta. Silloin joku veti koko ruuman pimeäksi. Matoro kytki taas yökiikarinsa päälle. Ruuma oli pimentynyt. Myös moottori oli sammunut. ”Hienoa, nyt en löydä enää näitä”, Gekko sadatteli ja kompastui. Killjoy ja Make laskeutuivat ruuman suulle. ”Oletteko täällä!?” ”Olen!”, Matoro huusi vaistomaisesti. Nazorakien valoammus lensi Jään Toan pään ohi. Se valaisi aavemaisesti pimeyttä. Make ryntäsi kohti Matoron ääntä ja Killjoy kohti GK:n. Matoro tajusi että hänet huomattiin. Toa kierähti ajoissa suojaan, sillä joku heitti kranaatin hänen edelliseen paikkaansa. Konekiväärinsarjat alkoivat soida käytävillä. Make lennähti räjähdyksen ääntä kohti. ”Ne ruojat ovat taas ruumassa. Tappakaa ne.”, Eversti 106 komensi laivan raunioituneella kannella. Hän nousi kopteriin ja jätti ilmavoimien joukot laivalle. Killjoy spottasi GK:n sivummalla. Hän ryntäsi tätä kohti: ”Äkkiä, meidän täytyy päästä veneelle! ”Mutta.. dokumentit…”, Gekko sanoi Killjoyn vetäistessä tämän. ”Unohda ne. Nyt häivytään täältä!” Matoro makasi käytävän reunassa kahden laatikon takana. Konekiväärinsarjat viuhuivat hänen yli. Hän alkoi kerätä miekkaansa energiaa. Pian se hehkui täysin keltaisena. Toa ampui säteen energiaa ampujiinsa ja huomasi samalla Maken. Energiasäde ei osunut ampujiin. Se osui laivan polttoainetankkiin, joka oli näiden takana ruumassa. Gekko lähti juoksuun kohti kantta. Killjoy lensi ruuman aukosta ulos valmistamaan veneen muille. GK ilmestyi palavalle kannelle, valmiina hyppäämään veteen. Massiivinen räjähdys alkoi edetä polttoainetankista muualle laivaan. Valtava paineaalto sai laivan takaosan nousemaan ilmaan ja sitten lentämänä veteen. Valtava tulimassa syöksyi käytävältä Makea ja Matoroa kohti ”Geronimooo!”, Gekko huusi hypätessään. Matoro tajusi mihin oli osunut. Hän ehti juuri Maken kanssa sivukäytävään ennen kuin tuliaalto osui heidän entiseen paikkaansa. Jään Toan ihmetykseksi Make asettui hänen suojakseen. Polttava tuli ei vaikuttanut häneen mitenkään Laiva alkoi kallistua. Kun tuliaalto oli mennyt, aukinaisen polttoainetankin paikalta alkoi tulvia jokivettä. ”Me uppoamme. Äkkiä, mistä pääsee pois”, Matoro kysyi. GK molskahti veteen ja Killjoy ohjasi veneen hänen vierelleen. Make lennähti Matoron yläpuolelle, tarttuen tätä olkapäistä varpaillaan, ”Pidä kiinni”. Pian Make lennähti kovaa vauhtia pitkin käytäviä Matoro mukanaan. Valtava vesimassa seurasi heitä ja tuhosi kaiken tieltään. ”Tiedätkö mitä olet tekemässä?”, Matoro kysyi. Hän ei ollut varma kuuliko Make. Viimeinen ruuman Nazorak pelasti paperit lipastoon juuri ennen sen täyttymistä vedellä. Torakka koki kuoleman vesimassojen alle. Alus oli kallistunut jo hyvin paljon. Pian se syöksyisi järven pohjamutiin. ”Älä huoli”, Make huudahti Matorolle. ”… hei, takana on vettä, edessä tult-”, Matoro huusi. Pian Make lennähti laivan keulan palavista jäänteistä Matoro mukanaan. GK ja Killjoy kiisivät veneellä ympäri laivaa, etsien Matoroa ja Makea. Lopulta GK huudahti: ”Tuolla!”
Make-Matoro yhdistelmä syöksyi vasten tähtitaivasta. Pian Make alkoi kaartaa kohti joen reunaa. Zyglakit ottivat kiinni Klaanilaisten veneen reunoista. Ne pyrkivät upottamaan koko aluksen. Vedestä nousi pirullisia olentoja useita. Gekko yritti parhaansa mukaan torjua tätä luonnonoikkua miekallaan. Entinen Nazorak-laiva vajosi kokonaan syvyyksiin dokumentit mukanaan. Make pudotti Matoron veneen kannelle ja nousi ylemmäs. Kotirauhan häirinnästä raivostunut Zyglak löi Valon Toa veneen toiseen päähän ja siitä veteen. ”AAAAAAA”, Matoro ehti huutaa ennen kuin osui pienen veneen kannelle. Vene miltei kaatui. ”Joy, kestääkö pukusi vettä!”, Matoro kysyi. Zyglak otti reunasta kiinni ja alkoi vetää venettä veteen. Pian Make tarttui jaloillaan Zyglakeihin pyrki lennättäen näitä veteen. Gekon silmät menivät kiinni, Toa jäi kellumaan veteen. Killjoy tajusi mitä tapahtui ja yritti nousta lentoon. Oli kuitenkin liian myöhäistä, vesi koski Killjoyn jalkamoottoreihin saaden ne oikosulkuun. Räjähtävä keihäs osui veneen pohjaan. Yhä useampi Zyglak parveili veneellä. ”Make, nosta GK ja Matoro ylös, äkkiä!”, Joiun huuto kuului. Matoro kamppaili Zyglakien otteita vastaan. Ne yrittivät vetää tätä pinnan alle jatkuvasti. Make yritti poimia Matoroa mukaansa. Killjoy sulki silmänsä ja alkoi lataamaan sähkön elementtivoimiaan käsivarsiinsa. ”Make, nopeasti! Nosta heidät!” Väkivahvat olennot olivat joukolla äärimmäisen vaarallisia. Silloin Make nappasi Matoroa kädestä ja veti tämän ylös Gekon kanssa. Maken jaksaminen oli koetuksella. Hän lensi vaivoin kuljettaen kahta Toaa. Zyglakien keihäs osui Makea jalkaan heitettynä. Toa karjaisi ja syöksyi joen rannalle kahden Toan kanssa. Sähköä oli Killjoyn kehossa jo liikaa. Sitä sinkoili purkauksina tämän käsistä. Lopulta Killjoy päästi voimistaan irti ja valtava sähkönpurkaus levisi vedenpintaa pitkin, käristäen Zyglakit. Killjoyn voimaton ruumis jäi kellumaan veden päälle. Hän oli kuluttanut liikaa energiaa ja puku oli oikosulun partaalla.
Matoro katseli vedessä tapahtuvaa näytelmää rannalta. Valtava sähköisku valaisi pimeän joen. Heti sähkön kadottua Matoro hyppäsi veteen ja alkoi raahaamaan Killjoyn raskasta haarniskaa rannalle. ”Make! Autatko vähän ennen kuin nuo heräävät!”, Matoro huusi vedestä. Make lennähti Killjoyn ruhon päälle alkaen vetää tätä rantaan Kaksi Toaa olivat saaneet Killjoyn käytännössä tajuttoman ruumiin rantatörmälle. Myös GK oli tajuton. Martti katsoi hengästyneeseen Makeen. ”Kiitos kovasti” ”Noh, eipä kestä”, Make yritti lausahtaa hengästyksensä läpi. ”Kep… käsk… kun hakea meid… lta”, Matoro otti yhteyttä Kepeen, kunnes tajusi ettei hänen radiollaan ollut mitään hyötyä. ”Nazorakit palaavat kohta. Meidän pitää saada nuo kaksi turvaan ja pian”, Matoro vastasi. Silloin Killjoy yskäisi ja kypärän raosta purskahti vettä. ”Ooh. Sinä olet elävien kirjoissa.”, Matoro piristyi huomattavasti. ”Hyvä ajoitus”, Make lausahti ”Make, toimiiko radiosi? Jos toimii, tilaa kyyti.” Killjoy käännähti vatsalleen ja koetti viittoilla Matoroa tarkastamaan tämän tarvikelokeron. Matoro mietti hetken ja tajusi sitten avata lokeron. Hän nappasi sieltä oudon näköisen laatikon, jossa oli pillereitä. Kyljessä luki ”kipulääke” Make kaivoi vyölaukkuaan, yrittäen löytää radiota Killjoy hapuili kättään, kohti kipulääkkeitä. Make löysi radiovastaanottimensa, yrittäen saada sitä toimimaan. Hän kuitenkin ojensi radion Matorolle, joka osasi käyttää sitä paremmin Killjoy nappasi lääkkeet ja tiputti yhden pillerin kypäränsä reiästä alas. Hän yski päälle lisää vettä. ”Katsotaas”, Matoro ajatteli ääneen. Hän käänteli radion taajuuksia. GK heräsi huudahdukseen korvassaan. ”Mitä…” Radiolaitteesta kuului hetken aikaa korvia vihlovaa tinnutusta. ”krz… haloo, Klaani?…krz”, Matoro kysyi kohinaan. ”Täällä Paaco”, kuului vastaus. Tiimin ilmeet näyttivät huojentuneilta. ”Lähetä joku hakemaan meidät tämän joen rannalta, läheltä järveä. Joy ja GK tajuttomia” GK näytti kuin puusta pudonneelta, hän hapuili käsillään asettaan. Hän ei muistanut mitään. ”Selvä. Kymmenen minuuttia”, Klaanista vastattiin. ”Kyyti kymmenessä minuutissa…”, Matoro kertoi Makelle ja Joylle. Sitten Gekko tunsi kivun päässään ja näki Killjoyn kädessä olevan purkin. ”Tehtävämme ehkä vähän epäonnistui mutta hei, me epäonnistuimme tyylillä”, Matoro koitti nostaa tunnelmaa. Huojentunut Make mätkähti lepäämään rantahietikolle Killjoy yskäisi. Hänen jalkaproteesinsa olivat kastuneet, eivätkä liikkuneet. Hän hymähti: ”Niin kai sitten.” Kymmenessä minuutissa pieni steampunk-vene – lentävä sellainen – laskeutui metsään. Muutama matoran tuli hakemaan joukon.
[spoil]Joo. Tämä kertoi missä yhteydessä Joi’un puku kastui ja mitä Gekon viestissä mainitulle laivalle oli tapahtunut. Kiitokset Makelle, Joi’ulle ja Gekolle.[/spoil]
This post has been edited by Matoro TBS on Mar 6 2011, 06:11 PM