Klaanon

Avainsana: Kapura

  • Jääsoturia etsimässä

    Umbra ja Kapura katsovat hetken muualle ja Matoro on poissa. Pian kaksikko alkaa huutelemaan ystävänsä perään.

    ”Matoroo! Matoroo! Missä sinä olet?!” Kapura huutaa. Umbra käyttää samaan aikaan valovoimiaan usvaiseen suoilmastoon, että he voisivat saada jonkin vihjeen Matoron olinpaikasta.

    Valon ja Tulen Toa kävelevät pientä polkua pitkin joka erottaa kaksi suurta vesiallasta toisistaan. Upottava mätäs kantaa juuri ja juuri kaksi Toaa. Kaksikko tulee pian tienhaaraan, jossa on aika päättää minne lähteä.

    ”Minä lähden oikealle, lähde sinä vasemmalle”, Umbra sanoo Kapuralle ja kaksikko eroaa ja matkaa syvemmälle synkän suon syövereihin. He eivät huomaa heidän ympärillään tapahtuvaa puiden ja veden sekä liejun liikettä…

  • Lintuviesti Sugalle

    Kummitusten Räme

    Killjoyn Gukko liiteli majesteettisesti rämeen yllä. Sumu alhaalla oli sankkaa, eikä Killjoy täten havainnut pienintäkään liikettä märkivässä kasvustossa. Killjoyn käskystä Gukko lähti syöksykiitoon suoraan alaspäin, laskeutuen hurjapäisesti suon läpi kulkevan polun viereen. Polkusta kykeni erottamaan useita tuoreita jalanjälkiä. Killjoy oli menossa oikeaan suuntaan.

    Metsästäjä kääntyi Gukkoaan kohti, kaivoi esiin käärön tämän satulan tarvikepussista ja alkoi kirjoittaa:

    Summerganon.

    Matoro, Umbra ja Kapura ovat menneet suoraan ytimeen. Lähden perään välittömästi. Lähetä Gukkoni takaisin perinteisen asepakettini kanssa. Viimeaikaiset tapahtumat huomioon ottaen on parempi varustautua kunnolla. GS osaa kyllä tuoda ne perille.

    Lisäksi. Sinun olisi aika hankkia jo ihan oikea kommunikaattori. Kirjeenvaihto on niin viime vuosituhatta.

    – Killjoy

    Killjoy sulki käärön ja sitoi sen tiukasti Gukkonsa kaulaan.

    ”Vie se, vie se Summerganonille”, Metsästäjä murahti, silittäen samalla uskollisen lähettinsä päätä.

    GS katsoi hetken Killjoyta, kääntyi sitten ja nousi lentoon. Killjoy seurasi lintunsa liitoa hetken ja kääntyi sitten kohti jälkien osoittamaa suuntaa.

    ”Hmph.”

  • Virvatulet

    ”Mennään tätä tietä.” Umbra sanoi. ”Jos menemme suoraan, päädymme ennen pitkää ulos.”
    ”Jaa.” Matoro sanoi ja tunnusteli kepillä suon pohjaa. ”Minusta tuntuu, että jos menemme liian syvälle metsään, voimme törmätä upottaviin kohtiin. Ainut vaihtoehto olisi palata takaisin, mutta emme tiedä mistä tulimme.”
    ”Tietääkö kukaan Klaanilainen minne menemme?” Kapura kysyi.
    ”Pelastajatkin luultavasti jäisivät loukkuun.” Matoro sanoi.
    ”Tämä tästä puuttuikin.” Umbra sanoi ja osoitti vasemmalle. Suo täyttyi sumusta.

    Harhailtuaan suolla muutaman tunnin Toat pysäthtyivät lepäämään. Yhtäkkiä Matoro kuuli omituista, matalaa ääntä.
    ”Tänne päin… Tänne päin…”
    ”Kapura?” Matoro kysyi. ”Umbra?”
    ”Tänne päin… Tänne päin…”
    ”Ei naurata! Kapura?” Matoro huusi. ”Umbra!”
    ”Tänne päin… Tänne päin…”
    Matoro katsoi ympärilleen. Sumu oli sankentunut, eikä hän enää nähnyt Toia. Pieni liekki syttyi äänen suuntaan.
    ”Tänne päin… Tänne päin…”
    ”Kapura!?” Matoro huusi ja lähti juoksemaan liekkiä kohti. ”KAPURA!”
    Juostuaan muutaman minuutin ajan Matoro pysähtyi. Liekki ei tuntunut lähestyvän ollenkaan.
    ”Tänne päin… Tänne päin…” äänet kuuluivat joka puolelta.

  • Klaanilaiset eksyvät suolle

    Kummitusten räme

    ”Tuota…Eikö adminit tiedoittaneet joku aika sitten että tänne ei saisi tulla?” Matoro miettii ääneen heidän kävellessään synkässä metsässä.
    ”Me vain käväisemme nopeasti suolla vilkaisemassa minne jäljet päättyvät, ei mitään pahaa voi sattua.” Umbra rohkaisee.

    Kolmikko kävelee kuolemanhiljaisessa metsässä. Tai nyt synkkä metsä muuttuu pikkuhiljaa kostammaksi, pettävämmäksi ja rämeisemmäksi. Puista roikkuu liaaneja ja aluskasvillisuutat on paljon. Aina pitää katsoa minne astuu ettei jää suonsilmään.
    Matorolla on samanlainen tunne kuin silloin kun hän käveli suoraan Pimeyden Metsästäjien leiriin öisellä Odinalla. Siis ei-kiva.

    ”Jäljet muutuvat kokoajan epäselvemmiksi ja niitä alkaa olla jo vaikea erottaa. Tästä taitaa tulla hukakreissu.”, Umbra toteaa.
    ”Käännytään takaisin”, sanoo Kapura
    ”Kannatan ehdotusta…Yksi ongelma vain.”, Matoro sanoo.

    Kolmikko kääntyilee ympäriinsä.

    ”…Käännytään minne?” Matoro lopettaa lauseensa.
    He tajuavat että suo näyttää samalta joka suuntaan – synkkiä puita ja loputtomasti oksia ja lehtiä peittämässä auringon.

  • Lintuviesti Sugalta

    Kaja-Wahi, Killjoyn mökki

    Killjoyn pieni kivijalkainen tönö nökötti keskellä tuhkaista kenttää Kaja-Wahin tyhjillä erämailla. Erakoituneen Pimeyden Metsästäjän uskollinen Gukko-lintu suki höyheniään lieassaan mökin takapihalla. Isoon puiseen oveen kalahti koputus ja juuri kypärän päästään saanut metsästäjä löntysteli avamaan. Oven takana seisoi hintelähkö Po-Matoran käärö kädessään.

    ”Tuota… her… herra Killjoy. Tä…tässä olisi teille tä… tällainen kirje.”

    Killjoy katsoi jaloissaan tutisevaa matorania tuimasti, nappasi käärön tämän käsistä ja sulki oven. Metsästäjä leväytti käärön yhdellä riuskalla otteella auki ja luki:

    Hei, Killjoy.

    Matoro, Umbra ja Kapura ovat matkalla kohti kummitusten rämettä. Sen merkkaaminen tason kuusi vaaralliseksi alueeksi ilmeisesti jäi heiltä huomioimatta. Fikou-ongelma niillä paikkein on edelleen vakava. Haluatko käydä varmistamassa, että heillä on tarpeeksi tulitukea? Sinähän taidat partioida siellä päin muutenkin.

    Ystävällisin terveisin: Summerganon.

    Killjoy hymähti hieman tyytymättömästi ja laski kirjeen eteisensä puiselle tasolle. Muutamalla isolla askeleella hän harppoi olohuoneeseensa, nappasi kypäränsä ja asteli ulos kohti Gukkoaan. Ei mennyt kuin hetki ja punamusta soturi kiisi jo pitkin taivaita, suuntanaan Kummitusten Räme.

  • Zyxaxin suunnitelma

    Kaukana, Eteläisen mantereen takana, pienellä Orto Nuin saarella, yksi suuri, vihreä, Zyglak odottaa lähettiään, pientä linturahia, jonka hän oli lähettänyt vakoilemaan Bioklaanin saarta.

    ”Sen rahin kuvatuksen olisi pitänyt jo saapua”, Zyxax mutisi itsekseen, heittäen kiviä veteen, jolloin vedenpinta väreili.

    Zyxax oli suht ison Zyglak-lauman johtaja, joka oli valloittanut kymmeniä tuhansia vuosia sitten Matoranien asuttaman Orto Nuin saaren ja voittanut saaren kuudesta Toasta kuuluvan Toa-tiimin.

    Pian pieni harmaa ja riutunut lintu lensi Zyxaxin luokse ja toi mukanaan pienen kameran, josta näkyi kuinka Kuma-Nui kuoli Killjoyn iskuun. Tämän jälkeen lintu oli tallentanut vain keskustelua jota Klaanilaiset olivat käyneet Kuma-Nuin jättämien Matoranin rippeiden takia.

    ”Kirotut Klaanilaiset”, Zyxax murahti. ”He ovat arvanneet jonkin olevan vialla. No täytyypä tästä lähettää jotain muuta kivaa heidän kiusakseen, sillä tästä päivästä lähtien he eivät saa rauhaa!”

    Zyglak heitti linnun pois kallionjyrkänteeltä, jolloin se alkoi liitää hennoilla siivillään ilmavirrassa.

    Zyxax lähti muiden Zyglakien luokse keskustelemaan mitä he tälläkertaa tekisivät Bioklaanin jäsenten kiusaksi…

    Bioklaanin saarella…

    ”Sen oli pakko olla jokin kuin pelkkä Rahin hyökkäys”, Killjoy sanoi kun nelikko käveli pois kohti Bioklaanin linnoitusta.

    ”Mutta kuka olisi voinut lähettää Kuma-Nuin hyökkäämään Matoranien kylään?” Umbra kysyi muilta.

    ”Tämäpä mysteeri”, Matoro aloitti kun joukkio huomasi maassa epäilyttäviä jälkiä. Jäljet johtivat läheiselle Kummitusten rämeelle, jossa tapahtui kaikenlaista outoa ja jännittävää.

    ”Tulkaa! Seurataan noita jälkiä!” Kapura sanoi ja muut nyökkäsivät, lähtien upottavalle suolle jossa oli paljon sammakoita ja muita otuksia…

  • Näin herra Ilonpilaaja teurastaa

    Klaanin saaren viidakko, kylä

    ”Phuh, siinä oli hommaa kerrakseen”, Matoro totesi ja pisti miekkansa syrjään. Kapura ja Umbra tutkivat rottaa kierrellen sen ympärillä. Erityisesti Klaanin päämoderaattori näytti mietteliäältä. ”Sidotaan se ja vapautetaan saaren laitamille, pyydetään Keetongulta alus sen kuljettamiseen.”

    Matoro oli juuri esittämässä mielipidettään asiaan, kun ilmasta yhtäkkiä lensi suuri kirves, joka halkaisi rahin pään tappaen tämän. Kapura säpsähti taaksepäin veren roiskahtaessa hänen päälleen samalla kun punamusta haarniskoitu hahmo tiputtautui puusta kolmikon eteen.

    Matoro kihisi kiukusta ja aloittikin huudonsekaisen saarnaamisen paikalle ilmestyneelle soturille: ”Miksi hitossa sinä tapoit sen? Se oli vain vauhkoontunut eläin. Me emme tapa niitä!”

    Killjoy veti kirveensä irti kuolleesta olennosta ja repäisi sitten olennon jalasta jotain. Pala osoittautuu kappaleeksi Matoran-panssaria. Muut joukosta haukkovat henkeään. ”Tämä pirulainen on syyllinen sen viimeviikkoisen Matoranin katoamiseen. Löysin loput sen ruumiista muutaman kilometrin tästä länteen pienestä kuopasta. Tämä olento ei ansainnut elää”, Killjoy murisi.

    Umbra ei tuntunut olevan selitykseen täysin tyytyväinen, vaan loi erittäin pahan katseen kohti entistä pimeyden metsästäjää. ”En ymmärrä sinua Killjoy”, Umbra tuhahti, ”Saat tuosta hyvästä warnia ja rutkasti, Adminit eivät tule pitämään kuulemastaan.”

    Killjoy vilkaisi kohti Umbraa, kallisti päätään ja tuhahti neutraalisti: ”Tee miten haluat.”

    Matoro kääntyi kohti kuollutta rottaa raapien päätään. ”Killjoy saisi haudata ruumiin, kun kerran sen tappoikin. Killjoy? Killjoy?” Mutta metsästäjä oli jo kadonnut.

    ”Vihaan sitä kun hän tekee tuota”, Matoro tuhahti.

  • Rottatulessa

    Kapura heikentää Rahin painovoimaa viimeisillä voimillansa.
    ”Pitäkää kiirettä! En pysty jatkamaan tätä kauan!” Kapura parkaisee.
    Matoro nousee ja juoksee Rahia päin. Umbra tekee samoin. Kuma-Nui kuitenkin tottuu uuteen painovoimaansa odotettua nopeammin, ja iskee Matoroa kynsillään. Matoro kaatuu mutta nousee nopeasti ylös. Umbra pistää Rahia miekallaan. Kapura ei jaksa enää ylläpitää Rahin painovoiman muutosta, ja lepää hieman. Rahin painovoima muuttuu jälleen; Matoro käyttää tilaisuutta hyväkseen ja vangitsee puolet Kuma-Nuista jäähän.
    ”Tuo hidastaa sitä hieman.” Matoro sanoo, mutta jää alkaa jo halkeilla. Umbra sokaisee sen jälleen.
    ”Täältä pesee!” Levännyt Kapura huutaa ja ampuu tulta. Jää sulaa, mutta väsymys ja äkkinäinen lämpötilan muutos ovat liikaa Rahille. Se kaatuu väsyneenä maahan.