Klaanon

Avainsana: Kapura

  • Pelastetaan sotamies Troopperi

    Mt. ÄmKoo

    Troopperi heräsi kun hänet nostettin pois lunikasasta. Hän yski. Hikka tuli hänen viereensä. ”Kas, päivää vaan”. Troopperin sanoi huomatessaan Matoron ja kumppanit.

    ”Kiitos kun kaivoit minut esiin.”

    ”Huomasin lumivyöryn, ja näin lämpökameralla, että siellä on eläviä olentoja. Hikakisi löytyi ensin.”

    ”Miksi tulit tänne” Kapura kysyi.

    ”Olin matkalla erään Turagan luo. Hän Sieppasi minut kahden torakan kanssa. Pakenin vuorelle, ja lumimyrsky yllätti. Sitten tuli vyöry. Mitä te täällä?”

    ”Yritämme etsiä tietä pois.” Umbra sanoi.

    Troopperi kertoi, että hän näki ylhäältä alaspäin loivasti viettävän kurun. ”Se voisi olla hyvä reitti”

    ”Mutta vaarallinen” Jake huomautti.

    ”Sen reunoille on lumimyrskyn jälkeen kasaantunut lunta, ja jos ne putoaisivat päällemme…” Matoro sanoi.

    ”En haluaisi kokea tuota uudestaan.” Troopperi sanoi. ”On toinenkin reitti.”

  • Matoro havaitsee Troopperin

    Mt. Ämkoo (nyt alatte merkkaamaan aina viestinne alkuun missä tapahtuu)

    Vaikka on keskipäivä ja aurinko on korkealla, vuoristossa on kolea ilma. Aurinko kyllä paistaa myttei lämmitä kunnolla.
    Vuoristossa kaikuu kova ääni, jäämassat lähtevät taas liikkeele ja hautaavat lumivyörynä yhden laakson alleen.

    Matoro on matkannut hieman kauemmas Jaken löytämältä luolalta jossa muut Klaanilaiset ovat.
    Hän tutkii aluetta, pikkuhiljaa he ovat tulleet vuoren länsipuolelle. Rinteet loivenevat edessäpäin, tästä voisi hyvinkin mennä alas. Sitten on kukkulaista ylänkömaastoa ja metsää rannikkoon asti, rantaviivaa pitkin Klaaniin.

    Hän näkee kun Klaanilaisten leirin alueen jyrää lumivyöry ylhäältä, se syöksyy kalliolta alas valtavaa vauhtia. Ilmeisesti luola jossa toivon mukaan Jake, Umbra ja Kapura olivat, selvisi täysin kun lumi tippui tasanteelle ja siitä edelleen alas. Sensijaan hän näkee lämpökamerasilmällään kaksi punaista kohdetta Klaanilaisten yläpuolella!
    Matoro ampaisee juoksuun. Tarkempi lämpökamerakatselu paljastaa toisen Toamaiseksi, toisen jonkin sortin rahimaiseksi otukseksi. Jään Toa kertoo muille Klaanilaisille mitä näki ja nelikko etsii loivemman kohdan ja kiipeää kalliolle. Matoro paikantaa lumen alle haututuneet olennot ja he aloittavat kaivamisen.

  • Jake etsii suojaa viimalta

    Odotettuaan muutaman tunnin Toat päättivät lumimyrskyn laantuessa lähteä laskeutumaan hitaasti. Muutamaan tuntiin mitään ei tapahdu. Ei mitään. Ei raheja, torakoita tai muuta.

    ”Eikä tämä hiljaisuus ala olla jo epäilyttävää?” Umbra kysyi.

    ”Emme ole kyllä nähneet Rahin varjoakaan muutamaan tuntiin…” Kapura myänsi. ”Mutta voihan se olla sattumaa. Enemmän olen huolissani torakoista.”

    ”Lumimyrsky piti torakat pois täältä.” Matoro sanoi. ”Siitä puheen ollen, lumimyrsky voimistuu jälleen.”

    Matoro oli oikeassa; Näkyvyys huononi koko ajan. Kapura valaisi liekillä ympäristää.

    ”Ehkä olisi sittenkin pitänyt jäädä sinne luolaan.” Jake sanoi.

    ”Jäädään tähän hetkeksi.” Matoro ehdotti. ”Tuskin pystymme kiipeämään jos myrsky vielä pahentuu, ja tämä vaikuttaa hyvältä paikalta lepäämiseen.

    ”Tarkistan, onko täällä luolaa.” Jake sanoi.

  • Lumimyrsky saapuu

    Mt. Ämkoo

    Matoro miettii tulevaisuutta ja sitä kuinka oudoksi kaikki meni yhdessä vuorokaudessa. Hän katsoo Killjoyn kiitävän Gukollaan ja katoavan pilviverhon taa.

    Sitten hän katsoo taakseen. Umbra ja Kapura odottavat lähtöä nuotion ääressä, Jake ihmettelee koko tilannetta kallion reunalla.
    ”No, lähdetään etsimään reittiä alas. Emmehän halua kuhnia täällä nimeämispäivään saakka.”, Jään toa ilmoittaa. Nelikko lähtee kävelemään lumista kallionreunaa pitkin, aikomuksenaan löytää kohta laskeutua vuorelta.

    Kuluu aikaa.

    Tylsää aikaa.

    Kallio on ja pysyy jyrkkänä, parista kohdasta he ovat onnistuneet laskeutumaan jokusenkymmentä metriä. Juuri kun he ovat sitä mieltä etä löytävät hyvän kohdan jossa ei ole sadan metrin pudotusta, lumimyrsky alkaa nousta taas. He hakuetuvat suojaan läheisen kallion taa.

  • SE ON LINTU, SE ON LENTOKONE, EI SE ON JAKE!

    Mt. ÄmKoolla klaanilaisten leiri on herännyt. He kuulevat ääntä ylhäältä. ”Mikä se on?” Kysyy Matoro. ”En tiedä”, vastaa Kapura. Ylhäällä näkyy ilmalaivan hahmo. Ääni kuuluu ylhäältä: ”SE ON LINTU, SE ON LENTOKONE, EI SE ON JAKE!” Jake laittaa ketjut kiinni isoon sarjatuliaseeseensa ja hyppää alas. Laskuvarjo aukeaa. Jake laskeutuu höyhenenkevyesti maahan. Hän lataa ison aseensa. ”Mitä meidän siis pitää tehdä…?” Jake kysyy. ”Mrmhmm… Mitä sille ilmalaivalle tapahtui?”, kysyy Killjoy. ”No se lähti, tottakai…” Jake vastaa. ”Meidän.. Piti päästä pois… TÄÄLTÄ.” Umbra toteaa äreästi. ”Joo, jaa, en tiennyt… Nyt siis… Olemme eksyksissä…?” Jake kysyy. ”NIIN”, Matoro vastaa. ”Ja sehän on ikävää. Luulin että tiedossa olisi pahisten lahtausta… Aiheutan aina ongelmia…” Jake mutisee. ”No, lähdetään sitten Klaania koti, se on vissiin tuolla päin.”, Jake osoittaa oikealle.

  • Kyttäystehtävä

    Aamu.

    Uuden päivän alku. Uusien mahdollisuuksien alku.

    Kolea aamutuuli puhaltaa vuorella. Matoro miettii tulevaa päivää.
    Lähdemme matkaan kallion reunaa pitkin etsimme kohdan josta pääsee laskeutumaan turvallisesti alas – kohdan josta me tänne sumussa tulimme. Kuulostaa helpolta…, Hän ajattelee.

    Kolme muutakin klaanilaista ovat kömpineet ylös. Kapura lämmittää itseään pitämällä luomaansa liekkiä kädessään.

    ***

    Kaksi maastokuvioituihin viittoihin pukeutunutta Skakdia hiippailee pusikoissa. He ovat vaarallisesti aseistautuneita, sisällissodan karaisemia tappajia, kenraalinsa Gaggulabion käskyläisiä.
    Tällä hetkellä ne kävelevät metsikössä suht lähellä Klaanin linnoitusta. He ovat asemissa, vakoilemassa Klaanista sisämaahan menevää päätietä. Siinä liikuskelee erinäisiä matoraneja raheineen ja reppuineen.
    ”Kyttäystehtävä”, toinen murahtaa ja he painuvat kasvillisuuden sekaan ja asettavat sarjaenergiakiväärin asemiin heidän eteensä.

  • Kapuraa paleltaa ja kirje Sugalta

    Leiri oli pystyssä ennen kuin Kapura ehti Karzahnia sanoa. Tulen toa oli myös saanut pienen leiritulen aikaiseksi.

    ”Killjoy, kertoiko Summerganon enempää? Täällä tapahtuu vähän turhan paljon minun makuuni. Apujoukkoja luvassa?”

    Killjoy pudisti päätään.

    ”Ei mitään. Ganonin viesti kertoi vain oleellisen. Tosin kuulin kyllä muutamalta matoranilta, että Mt. ÄmKoolle oltaisiin lähettämässä tutkimusryhmää rahijahtiin, mutta he ovat todennäköisesti jo tulleet ja menneet.”

    ”Lähdetään jatkamaan matkaa aamulla”, Umbra totesi haukotellen, ”On parempi ettemme liiku öisin, emme edelleenkään tiedä mitä kaikkea täällä kuhisee.”

    ”Mutta meillä on isompi ongelma”, Matoro sanoi, ”Minä olen jään toa, joten kestän kylmyyden hyvin, mutta entäs te?”

    Umbra naurahti: ”Älä minusta huoli, olen tottunut kylmään.”

    ”Näetkö tämän puvun? Tällä sisällä on ikuinen helleaalto”, Killjoy murahti.

    Kapura ei ollut aivan samoilla linjoilla. Hytisevä toa yritti mumista jotain vastaukseksi.

    ”Täällä on kylmä! Minua ei ole tehty tällaisiin paikkoihin.”

    Tärisevän toan lause kuitenkin keskeytyi, kun taivaalta, kohti leiriläisiä, syöksyi tuttu Gukko-lintu.

    ”GS! Hyvä tyttö, sinä löysit meidät.” Killjoy ”leperteli”, taputtaen Gukonsa päätä.
    Gukon kaulasta tipahti kirje. Se oli Summerganonilta.

  • Jääiglu vuoren rinteellä

    Pian joukko on päässyt takaisin kielekkeelle. He tutkivat lumen aiheuttamia vahinkoja.

    ”Killjoyn minulle antama miekka putosi lumen mukana alas”, Umbra sanoo muille kun he keskustelevat vahingoista. Muuten olen kunnossa. Muut eivät ole menettäneet mitään tärkeää, paitsi voimiaan ja lämpöään.

    ”Olen aivan poikki”, Kapura aloittaa. ”Voisimmeko leiriytyä tähän?” Tulen Toa jatkaa.

    ”Mainio ehdotus”, Matoro sanoo ja alkaa Umbran kanssa rakentamaan jääkalikoita joista tehdä iglu. Silläaikaa Killjoy katselee miekkaansa nojaten horisonttiin.

    ”Jotain on tapahtumassa. Aistin sen. Eikä se ole mitään mukavaa”, hän mutisee itsekseen, kun Kapura tulee hänen luokseen.

    ”Tuletko auttamaan meitä leirin tekemisessä, Killjoy?” Tulen Toa kysyy häneltä.

    ”Tulenhan minä, ihan pian”, Killjoy vastaa ja katselee hetken alla levittäytyää maisemaa ja menee sitten auttamaan ystäviään.