Klaanon

Avainsana: Kapura

  • Punaisen miehen lahja

    Klaanilinnake

    Kapura sulki Klaanin ruokailuosaston oven ja lähti kävelemään huonettaan kohti. Aula oli hiljentynyt. Muutama Klaanilainen oli tehtävällä jossain kaukana. Kapura ei pitänyt siitä, koska olisi itse halunnut auttaa. Kapura lähti kävelemään ylös portaikkoa tähyillen samalla ympärilleen. Jokin tuntui olevan väärin. Mutta tämähän oli Klaanilinnake. Mitä täällä voisi tapahtua?

    Kapura avasi huoneensa oven. Hän pysähtyi nähdessään Matoranin tai ainakin jotain, joka muistutti Matorania. Merkillinen hahmo oli kääntänyt kasvonsa poispäin Kapurasta. Kapura aikoi sanoa jotain, mutta hahmo ehti ensin.

    ”Ystävä”, hahmo sanoi kylmällä mutta vahvalla äänellään. ”Mitä pelkäät?”
    Kapura vilkuili ympäriinsä. Huone, jossa hän oli alkoi vähitellen pimentyä. Pienet valonlähteet heikkenivät itsekseen ja oli kuin pimeys olisi syönyt niitä.
    Valonlähteet heijastivat Matoranille pitkän varjon. Varjo alkoi laajentua itsekseen. Se hajosi moneen osaan ja muistutti pian suuren puun oksia.
    Silloin Kapura tajusi, mitä näki.

    Oksamaiset varjot tarttuivat hänen jalkoihinsa. Ne alkoivat kiertyä hänen ympärilleen hitaasti, mutta niiden ote puristi tiukasti. Pieniä kuihtuneita lehtiä ilmestyi systimustiin oksiin. Yrittäessään irrottaa oksia jaloistaan Kapura havaitsi kauhukseen, että oksilla oli silmät.

    Matoran naurahti tunteettomasti.

    ”Älä pelkää, ystävä”, se sanoi. ”Minulla ei ole syitä tappaa sinua, haluan vain pyytää palvelusta.”
    Sen sanottuaan Matoranin varjon peittämään takaraivoon ilmestyi punainen silmäpari. Se tuijotti suoraan Kapuraan ja pian Kapura tiesi jossain sisällään, mitä hahmo halusi.

    ”En petä heitä”, Kapura sanoi kuulostaen hiukan itsevarmemmalta kuin todellisuudessa oli.

    ”Naamiosi…” Hahmo kuiskasi, mutta Kapura kuuli sen erittäin hyvin. ”Se ei toimi kunnolla…”

    ”Shan, elementtivoimien naamio, joka luo satunnaisia elementtihyökkäyksiä. Ei sitä kukaan pysty hallitsemaan”, Kapura sanoi kuulostaen jälleen hieman itsevarmemmalta.

    ”Mieti, jos voisit”, hahmo sanoi ja käänsi päätään hitaasti Kapuraa kohti. Juuri silloin, kun Kapura olisi nähnyt olennon silmät, se oli poissa.

    ”Mieti.” Sanat kaikuivat Kapuran päässä.

    [spoil]G kirjoitti osan tästä, suurimmaksi osaksi Avdea.[/spoil]

  • Isku Nazorak-pesään: Valotun rekrytointi ja liskomöykytys

    Bio-Klaanin linnake

    Matoro on astellut ulos linnakkeesta, menossa Klaanin ”takapihalle”, hiakkarannalle jossa sijaitsee myös Matorankylä. Alempaa, vesirajasta kuuluu aseiden kalinaa, epämääräisen huudon, Zyglakin sähinää. Matoro juoksee, näkee heikkadyyniltä Kapuran ja Glatoriankingin taistelemassa muutamaa Zyglakia vastaan. Toat näyttävät olevan pahasti alakynnessä. Matoro ottaa energiateränsä ja hyppää alas, lisko-otukset huomaavat hänet heti. Samoin Klaanilaiset.
    ”Matoro! Mitä sinä täällä?”, Kapura ihmettelee, ja väistää liskon iskun.
    ”Hoidellaan nämä otukset, puhutaan sitten.”, Matoro toteaa ja hyppää ilmaan, Zyglakin yli, iskien tätä miekalla selkään. Zyglak huitaisee Matoroa kohti, Toa iskeytyy kovaa maahan.
    ”Ehkä teihin ei tehoa elementti-iskut, mutta maastoon tepsii”, Jään Toa puhuu itsekseen ja ampuu miekastaan energiasäteen Zyglakin jalkojen alle. Hiekka kuumenee, olento karjaisee kun sen jalkaa polttelee. Zyglak kaatuu, Matoro tainnuttaa sen miekan lappeen iskulla takaraivoon.

    Jonkun ajan kuluttua loputkin otukset on hoidettu. Matoro aloittaa keskustelun parivaljakon kanssa.
    ”Hei, ehtiikö jompikumpi auttamaan Manua jossakin pikkujutussa?”, Matoro kysäisee ja tutkailee tajutonta Zyglakia.
    ”Minä en voi, minun pitää tehdä sarjakuvaa ja vaikka mitä täällä Klaanissa.”, Kapura selittää. Glatorianking on taasen innoissaan asiasta.

    Matoro menee Glatoriankingin ja Mahrikingin kanssa Keetongun pajalle, siellä odottaakin jonkinnäköinen hopeinen Nöpö- walkeri. Keetongu näkyy ohjaimissa.
    ”Ilmoitin Summerganonille, että lähdemme kohta. Pitänee odottaa vielä häntä…”, Matoro päivittelee.

  • Gekko putoaa taivaalta

    Klaanilinnake

    yhtääkkkiä kylän keskelle tipahti jotain, kuin tyhjästä, räsyisen näköinen toa, repaleisessa viitassa, Nyrkkiraudan ja miekan kanssa. Matoranit ja Kapura menivät katsomaan lähempää, samaan aikaan, kun Zyglakit perääntyivät kauemmas. Toa, mikä se ilmeisesti oli, nousi seisomaan, haavoittuneena räsyisenä ja murjotun näköisenä, mutta kuitenkin hengissä, ja hän sanoi: ”Ei voi olla totta, laskeudun johonkin kivikasaan, kun minun pitäisi olla jossain muaalla tärkeämmissä hommissa!” Sitten toa pyörtyi.

  • Seppä ja raptorit

    Klaanilinnake

    Kapura meni ulos kävelemään, ja päätti mennä Matorankylälle. Perillä hä näki muutaman Zyglakin hajottamassa Matoranien asumuksia.

    ’En pärjää niille yksin, mutta ehkä voin houkutella ne muualle’ Kapura ajatteli.

    ”Hei Zyglakit!” Kapura huusi ja ampui hieman tulta. Luonnollisesti, elementtivoimat eivät tehoa Zyglakeihin, mutta Kapura sai houkuteltua ne peräänsä.

  • Mysterys Nuin makuta vierailee Verstaassa

    Makuta Nui ja Matoro olivat saapuneet linnaan. Matoro meni pian Kapuran, Umbran ja Jaken luokse; he olivat aulassa, vasta saapuneet. Makuta Nui jatkoi eteenpäin. Hänellä oli hieman asioita selviteltävänä. Hän meni alas, Kerosiinipellen verstaalle.
    ”Kepe? Oletko täällä?” Ei vastausta. Pahus, Makuta ajatteli, Kepe on jossain poissa. Noh, täytyy pärjätä ilman.
    Umbra oli menossa huoneeseensa, kun Makuta Nui ilmaantui hissistä. Hän käveli nopeasti ulos ovesta. Umbra mietti, mitä tämän mielessä oli.

    Makuta nousi lentoon heti ulos päästyään – ja suuntasi Killjoyn talolle. Pian hän laskeutui pihalle. Mökki näytti autiolta. Makuta katsoi sisään ikkunoista. Ei mitään. Hän koputti oveen ja odotti. Oli pitkään hiljaista. Pian hän luovutti, Killjoy ei ollut sisällä.

    Manu palasi linnoitukseen.
    ”Missä on herra Ilonpilaaja?” hän kysyi nopeasti.
    ”Hän lähti jonnekin Gukollaan jo kesken pelastusretken”, sanoi Kapura.
    ”Hitto soikoon”, Manu kirosi. ”Miksi kaikki ovat poissa?”

    Seuraavaksi Makuta liiteli Summerganonin huoneen ikkunalle. Huone oli tyhjä. Hän vilkaisi vielä Summerganonin lempiajanviettokohteet. Ei mitään. Hän meni vielä Sugan ovellekin koputtelemaan, vaikka ikkuna näytti tyhjän huoneen. Kun hän saapui ovelle, huomasi hän lapun, joka oli kiireessä kirjoitettu:
    ”Olen rämeellä pelastamassa tyyppejä.”

    Manun pään täytti turhautuminen. ”Tyypit” oli jo pelastettu. Hän laski kymmeneen, meni ikkunalle ja avasi sen. Hän heittäytyi ulos ja avasi siipensä. Pian hän liiteli ilmassa ja muutti muotoaan; hänestä tuli kuin suuri siivekäs lepakko, lyhyet raajat, siipipoimu eturaajojen ja kylkien välissä, naamioon kasvoi terävät hampaat, raajojen päihin terävät kynnet – vaikkakin hänellä oli jo ennestään käsissään sellaiset. Tämä uusi ilmestys lähti liihottelemaan kohti saaren keskustan syvää viidakkoa.

  • Modejen salakäytävä Linnoitukseen paljastuu

    Mt. ÄmKoon kukkulat…

    Klaanilaiset juoksivat lähes sokeina alas kivistä rinnettä. Skakdit olivat tehneet täydellisen yllätyshyökkäyksen ja vanginneet Matoron. Ryhmän ilmapiiri oli synkkä jonka seurauksena Jake koetti kertoa ouroja vitsejään.

    Umbra katseli ympärilleen. He olivat tulossa pieneen metsään, josta olisi salainen Moderaattorien ja adminien tuntema tie Klaaniin. Katsellen ympärilleen erilaisia Raheja vilisevässä metsässä, Umbra huomasi maassa Haun muotoisen kiven. Hän otti panssarinsa alta keltaisena hohtavan modekivensä ja asetti sen Hau-kiveen. Suuri valonvälähdys sokaisi ihmettelevät Klaanilaiset ja maa heidän allaan avautui. Kiviset portaat kohti Klaanin linnoitusta olivat heidän edessään.

    ”Miten sinä tuon teiti?” Kapura ihmetteli suu auki. Trooperi ja Jake ihmettelivät samoin.

    ”Tämä on niitä moderaattorin erikoisvoimia”, Umbra sanoi, alkaen johdattaa ryhmää kohti Klaanin linnoitusta…

  • NINJA-ryhmä!

    Mt. Ämkoon juurella

    ”Huh huh. Matkaa on vielä runsaasti.”, Umbra laushtaa kun tähystelee korkean kukkulan laelta. Hän näkee lähinnä kukkuloita ja kauenpana metsikön. Metsän takana olisi Klaani.

    ”Lähdetään”, Kapura ilmoittaa ja viisikko taivaltaa hitaasti mutta varmasti kukkulalta toiselle.

    Askeleita kuuluu sorassa. Matoro katsoo taaksepäin, totea sen olleen vain joku rahi.

    Ei ollut. Se oli yksi Gaggulabion eliitti-Skakdi-ryhmän jäsen. Ryhmää sanotaan NINJA-ryhmäksi. Harmaa Skakdi nostaa päätään sorasta. Se odottaa että sitä ei enää nähdä ja nousee hitaasti esiin. Se hiippailee Klaanilaisten vieressä olevan kukkulan takana.

    Salamurhaaja ottaa kiväärinsä selästään. Nämä erikoiskiväärit tiivistävät mitä tahansa ainetta luodeiksi, nytkin hän laittaa kiviä lippaaseen.

    ”Minulla on huono tunne tästä”, Matoro sanoo ja kiihdyttää vauhtia päästäkseen muiden Klaanilaisten rinnalle.
    ”Mikä on ongelma, Matoro?”, Jake vastaa hänelle.
    ”En tiedä. Olen kai vain jäänyt liian moneen väijytykseen elämäni aikana. Eritoten tilanteissa joissa ei pitäisi tapahtua mitään.”, Jään toa vastaa hiljaa.

    ”M-Mitä? Onko tuo se ärsyttävä Matoro joka on tuhonnut Gaggulabion suunnitlemat useinkin?”, Skakdi miettii kuultuaan Matoron äänen. Tämä Jään Toa on pilannut suuren johtajan suunnitlemat liian usein. Hän saa kaiketi jonkin mitalin tai jättipalkkion hoideltuaan tuon Toan.

    ”Kohteet oikeassa paikassa n. 30 sekunnin kuluttua!”,ääni Skakdin kuulokkeissa sanoo. ”Ole valmiina.”
    Toinen Skakdi väijyy edempänä.

    Klaanilaisjoukko kävelee edelleen. Yhtäkkiä kuuluu sihinää. Nopea vilkaus jalkoihin, shokkiaalto ja valonväläys.

    Valoräjähde heittää joukon maahan ja kaksi Skakdia hyppäävät kukkuloiden harjalle tähdäten puolisokeita Klaanilaisia.

  • Kelkkailevat klaanilaiset

    Mt.ÄmKoon rinne…

    Umbra, Jake, Troopperi, Kapura ja Matoro katselivat alla olevaan laaksoon jonne he aikoivat lähteä. Pakkanen alkoi kiristyä kun vuorella yleisesti tavattavat jääpyörremyskyt alkoivat kerätä voimiaan.

    ”Meidän pitää päästä pois täältä, tai ainakin alemmalle”, Matoro sanoi. ”Jääpyörremyrskyt ovat niin voimakkaita että voimakkaimmatkin Toat jäätyvät”, jään Toa lisäsi.

    ”Miksei ryhmässämme ole Sään hallinnan Toaa…” Umbra mutisi, potkaisten jääkalikan alas rinteeseen. Kalikka liukuu rinnettä pitkin osuen johonkin kovaan ja metalliseen.

    ”Mikä Tuo on!?” Kapura huutaa kun vähän lunta putoaa hökötyksen päältä.

    ”En tiedä, mutta koetan saada sen esiin lumen alta”, Matoro sanoo, alkaen imeä lunta ja jäätä pois metallisen koneen päältä.

    Suuret lumimassat lentävät Matoron käsiin jotka Jään Toa heittää alas vuorelta. Pian hän on saanut härvelin esiin ja se paljastuu klaanilaisten vanhaksi Steampunk-laivaksi.

    ”Toimiiko tuo vielä?” Jake kysyy muilta. Kapura ja Umbra koettavat laittaa koneen päälle mutta kuuluu vain pieni pihahdus ja kone hajoaa osiin.

    ”Voisimmekohan tehdä tuosta itsellemme kelkan?” Umbra ehdottaa.

    ”Hyvä ajatus!” Matoro innostuu ja pian Klaanilaiset ja Hikka alkavat rakentaa aluksen osista ja Matoron luomasta jäästä kelkkaa, joka on sininen.

    Jonkun aikaa huhkittuaan, Kelkka on valmis.

    ”Se on aika näppärän näköinen”, Troopperi sanoo ” Mutta kantaako se meidät kaikki?”

    ”Kohta sen näemme”, Kapura sanoo ja hyppää kelkan kyytiin. ”Tulkaa!”

    Pian Klaanilaiset viilettävät alas vuoren rinnettä rakentamallaan kelkalla…