Tuhansia vuosia ennen sarastusta https://meri.klaanon.fi/guardian/Kone8prequel/Verenperint%C3%B6/Steven%20Wilson%20-%20The%20Map.mp3 Oli kolmannen kuukauden ensimmäinen päivä Käskynhaltijan vaihtumisen jälkeen, kun kerubi matkasi etelään. Hän antoi siipiensä kantaa kauas sodissa palavien titaanikuningaskuntien toiselle puolelle, aina kaakkoissakaran juurelle asti. Sinne, missä raivoavan, hyytävän meren hopeakuohut piiskasivat vasten maailman seiniä ikuisesti ja rauhoittumatta. Siellä, kiinni hänen tuntemansa todellisuuden läpäisemättömässä seinäkivessä, oli valtava rakennelma, joka … Jatka lukemista Verenperintö
Avainsana-arkisto: Itroz
Valkoiset arvet
Yksi Tie Bio-Klaani Aamu oli jäätävän kolea. Matoro nautti siitä. Hän olisi odottanut talvea, ellei pohjoisesta vyöryvä Allianssin sotakoneisto olisi tullut sen kanssa yhtä matkaa. Klaanin kadut olivat hiljaiset. Toa suosi aamuhämärää kuljeskellessaan kaupungissa. Hän ei jaksanut vastailla uteliaille ja mukahuolestuneille. Hän selitti itselleen haluavansa rentoutua, mutta hän kyllä tiesi sen oikeankin syyn. ♫ Et … Jatka lukemista Valkoiset arvet
Paluu arkeen
Bio-Klaani https://www.youtube.com/watch?v=CUAr-wl5J2M Rauhanpuiston pubi oli siihen aikaan päivästä hiljainen. Se oli rakennettu joen itäpuolelle isolla rahalla aikanaan, kun Laivaston kauppa oli alkanut rikastuttamaan kaupunkia. Siitä kielivät maltaita maksaneet oikeaa kangasta olevat verhot sekä nahkapäällysteiset istuimet. Klaanilaiskaksikko oli ominut itselleen yhden nurkkapöydän. Bladis kertoi innostuneena juttua siitä, miten hän oli nerokkaana miehenä tehnyt tyhjäksi jonkun Paacon … Jatka lukemista Paluu arkeen
Valkoinen Käsi II
Haluaisitko, että teen asialle jotain, Itroz? En kykene hallitsemaan hänen suojattua mieltään, mutta viestintään minulla on mahdollisuus. Siitä on varmasti hyötyä, vihrepeukalo. Minun ääneni hän tuntee, enkä kykene naamioitumaan häneltä hänen mielessään. Mutta sinä olet… villi muuttuja, niin sanotusti. Sinä voisit… sinä voisit ottaa palasen hänen kalleimmasta muistostaan, ja pukeutua siihen. Tarkoitatko sirun ääntä? Nimda. … Jatka lukemista Valkoinen Käsi II
Hän elää
Uusi temppeli https://meri.klaanon.fi/manfred/H%C3%A4n+el%C3%A4%C3%A4/01+He+Lives.mp3 Toan nimi oli Lufeke, eikä hän ollut onnellinen. Hän oli itse asiassa hyvin surullinen — tai olisi ollut, mikäli olisi osannut peloltaan ajatella, mitä oli olla surullinen. Hänen oli ollut määrä turagoitua vanhan turagan jäädessä eläkkeelle — ja antaa toavoimansa jollekulle kylän matoralaisista. Hänestä oli määrä tulla kylän johtaja. Se oli ollut … Jatka lukemista Hän elää
Aft-Amana 3
Aft-Amana ♪ Itke, korppini mun ♪ Mustalumi lopetti juoksemisen vasta kun tuska muuttui myös ruumiilliseksi. Hän otti käsillään vastaan lohduttoman kylmän lattian Aft-Amanan pimeydessä. Tuska. Tuska riipi hänen sydäntään. Tuska ja petos. Matoro ei tiennyt, kuinka kauan oli juossut. Käytävät, lepo-osastot, sellit. Särkyneet ikkunalasit, pölyn peittämät aulat. Kaikki samaa utua, varjoa, sumua, myrskyä. Tuska oli … Jatka lukemista Aft-Amana 3
Salassapidettäväksi
Mieli “Itroz, oletan?” “En voi väittää tuntevani sinua.” “Se ei ole ihme. Enkä sanoisi sen olevan tarpeenkaan. Olen tullut pyytämään sinulta… palvelusta.” “Minun pitäisi kai olla imarreltu siitä, että tulet tänne asti vain pyytääksesi minulta palvelusta.” “Itse asiassa se oli melko helppoa. Kehosi ei ole kovin helposti suojattu. Ainakaan odottamatonta uhkaa vastaan.” “Ei suojaus ole … Jatka lukemista Salassapidettäväksi
4: Niin katoaa mainen kunnia
Hainpesä Pohjoisen Mantereen koillisrannikko Pridak oli raivoissaan. Siihen mielentilaan nähden oli melko odotettavaa, että hänen palvelijansa makasi linnoituksen kivilattialla veitsi päänsä läpi iskettynä. Selakhilaani tarttui kiinni raskaaseen marmoripöytään täynnä karttoja. Noiden karttojen ääressä hän oli viettänyt parhaat hetkensä. Hän oli niiden ääressä suunnitellut loistavimmat voittonsa ja laajimmat valloituksensa. Nyt sillä ei ollut väliä, kaikki oli … Jatka lukemista 4: Niin katoaa mainen kunnia