Klaanon

Avainsana: Cordak

  • Nynrah osa 25: Kuolitteko, ystäväiseni?

    Nynrah
    Takomo

    Guardian heräili vähitellen. Heräämistä auttoi hieman se, että häntä läpsittiin kovakouraisesti molemmille poskille.
    ”Ylös siitä”, Makuta Nuin ääni köhi. Guardian avasi silmänsä ja huomasi vähitellen nojaavansa kylmää tehtaan seinää vasten. Ilmassa haisi kaasu ja savu. Skakdin selkään sattui.
    Mustelmia ja ruhjeita täynnä oleva Manu seisoi hieman kumarassa ja naksautti niskaansa ruman kuuloisesti. Hän köhi voimakkaasti.
    Keltainen jättiläinen, Keetongu seisoi seinän vieressä ja naputteli sormiaan vasten valtavaa mutta keskeneräistä Exo-Toan käsivartta, joka nojasi seinään. Keetongun takana hahmottuivat tehtaan kemikaalivaraston liekehtivät jäänteet. Oviaukko oli repeytynyt monta metriä suuremmaksi ja näytti nyt enemmänkin suurelta luolan suuaukolta.

    ”…oho”, oli Guartsun ensireaktio.
    Keetongu hymyili, mutta hänen yksinäisessä silmässään oli pientä tympeyttä. ”Kahdenkymmenentuhannen rattaan edestä kemikaaleja.”
    Makuta Nuin silmät pyöristyivät suuriksi ja hän raotti liskomaista etuhammashymyä. ”No… ainakin se kuoli?”
    ”Mikään ei selviytyisi tuosta”, Guartsu sanoi yskäisten. Kemikaalihuoneen kaasut maistuivat yhä hänen suussaan. Päätä särki.

    Tunto palaili vähitellen Guardianin raajoihin ja hän huomasi, että puristi vieläkin tiukasti Vartija-kiväärinsä liipaisinta. Sarjatulitoiminnon kytkin oli ylhäällä ja lipas naksahteli tyhjyyttään. Vartija kurotti varovaisesti kättään varustevyölleen täyttääkseen kiväärin uudella. Pettymyksekseen hän huomasi, että lippaita oli jäljellä enää vain kolme.
    Guardian kurtisti kulmiaan. ”Voi skarrararr. Minulla on vain kolme lipasta jäljellä.”

    Makuta Nui piteli kyljestään kiinni. Hän huomasi, että jokin liikkui irtonaisena hänen rintakehänsä sisällä. Varjojen olennon katse vääntyi kivuliaaksi ja se puristi kylkeänsä molemmilla käsillään. Jokin naksahti inhasti takaisin paikoilleen.
    ”ARGH”, Manu ärähti, mutta muutti ilmeensä pian pirulliseksi hymyksi. ”Luodit loppuvat, kun niillä ampuu”, hän sanoi sarkastiseen sävyyn.
    Guardianin ilme oli hapan. ”Viholliset kuolevat, kun niitä ampuu”, hän sanoi aivan yhtä sarkastisesti.

    Keetongu hymyili. Hänenkin äänensävynsä tihkui sarkasmia.
    ”Loppupäätelmä taitaa siis olla, että…”, rahi aloitti. ”…vihollisia kannattaa ampua.”
    Guardian nauroi. Hän lopetti nauramisen huomatessaan, että hänen rintakehäänsä iski pistävä kipu. Skakdi huohotti ja piteli rintakehästään kiinni.

    Keetongu havahtui ja siirsi kätensä pois seinään nojaavalta Exo-Toan raajalta. ”Kaikki kunnossa, Gurvana?”
    Guardian nyökkäsi valheellisesti purren hammasta. Hän siirsi kiväärinsä selkäänsä, mutta piti oikean kätensä rintakehällään. Guartsu nosti vasemman kätensä ylös.
    Makuta Nui asteli kohti skakdia, tarttui tämän kädestä ja auttoi hänet pystyyn.

    ”Kiitos”, Guardian sanoi hiljaa. Kipu rintakehässä alkoi kadota, mutta ei kokonaan. Hän siirsi katseensa takaisin liekkehin. ”Poistatan sarjatulitoiminnon. Vie liikaa ammuksia. Kukaan ei sitten…kerro Zaiggeralle.”
    ”Mmmm-hm”, Makuta Nui vastasi, kääntyen itsekin liekkejä kohti. ”No, ainakin Arsesteinin lelu on rikki.” Manu naurahti hiljaa ja ivallisesti.
    Tasan sekunnissa Nynrahin tehtaiden ilmoitusradiokanava aukesi kohinalla. Kohinan päätyttyä Zorak von Maxitrillian Arsteinin ääni kuului jälleen äänekkäästi ja kristallinkirkkaana.

    ”Voi, Makuta!” Zorak lausui juhlavasti. ”Sinun jos jonkun olisi pitänyt oppia jo, että kaunokaiseni on suunniteltu loppuun asti.”
    Makutan ilme täyttyi ärtymyksellä. Hän etsi katseellaan huoneen katonrajasta mahdollista valvontakameraa ja pohti ruminta tietämäänsä käsimerkkiä. Pohdinta kuitenkin päättyi lyhyeen, sillä liekkien joukosta kuului ääniä.

    Äänet olivat mekaanisia. Jotain naksahteli. Joku puhui.
    Koko kolmikko käänsi katseensa tuleen. Liekeissä käveli joku.

    ”Mitä”, Guardian aloitti.
    Manu jatkoi innokkaasti. ”Hel-”

    Liekehtivästä oviaukosta asteli jokin, joka oli ilmiliekeissä. Sen metallinen pintakerros oli tahrittu tummilla kemikaaleilla, jotka paloivat napalmin lailla.
    Feterrasta ei ollut jäljellä paljoakaan, mutta se liikkui. Puolet sen alaruumiista oli räjähtänyt irti ja mukana oli kadonnut sen lentomoottori – tai mikä sen sitten ilmassa pitikään. Se ei kuitenkaan estänyt Feterramaista metalliraatoa liikkumasta.
    Pitkiä, luurankomaisia käsiä oli jäljellä vain kolme ja nekin olivat halkeamispisteessä. Monista puuttui sormia, mutta se ei etenemistä hiljentänyt. Mekaaniset nytkähtelyäänet ja sähköinen särinä täyttivät huoneen, kun liekehtivä raato käveli kohti kolmikkoa huterien käsiensä varassa.
    Ilmiliekeissä olevan ja hämähäkkimäisesti lattiaa pitkin juoksevan Avhrak Feterran haarniska oli revennyt täysin auki monesta kohtaa ja sisältä valui jotain mustaa. Se, mitä päästä oli jäljellä pyöri ympäri kuin karuselli. Vaikka Makuta Nui oli saanut metalliolennon silmäaukot umpeutumaan, oli kemikaaliräjähdys repinyt sen naaman auki ja kaksi heikosti särisevää silmää roikkui kiinni pään jäänteessä juuri ja juuri. Kolmas oli jäänyt matkalle.

    Feterra yritti vielä puhua jotain, mutta sai aikaiseksi vain yksittäisiä sanoja. Tunteettomat lausahdukset olivat epäselviä eivätkä liittyneet mihinkään.
    ”K-k-k…KäSkY: k-uoL-E. K-k-k-k-EhoTuS. k-YS-ymyssss.”
    Satunnaisten mekaanisten lausahdusten alta kuuluva voimakkaampi ääni kuulosti tuskaisalta huudolta.
    ”vALOn t-t-t-Toa. Z-M-A. Z-M-A. Z-MA. Z-M…”
    Vielä yksi silmä putosi irti Feterrasta. Olento jatkoi yhä nopeaa etenemistä käsiensä varassa. Guardian haparoi vielä hieman puutuneilla käsillään revolveriaan vyötäröltään ja Makuta Nui tähtäsi hämähäkkiraatoa omalla Feterra-kourallaan. Keetongu katsoi ainoalla silmällään omaa tykkiään, joka lojui vielä lattialla. Hän ei ollut aivan varma, ehtisikö sen luokse.

    Kävelevä, palava ja sulaneella metallilla päällystetty raato pysähtyi kahden metrin päähän kohteistaan ja horjui hetken kolmella luurankomaisella jalallaan. Se näytti valmistautumaan ponnistamaan ilmalentoon.
    Ennen hyppyään Feterran päästi vertahyytävän rääkäisyn, jossa ei ollut enää merkkiäkään mekaanisuudesta. Sitten se ponnisti.
    ”MOLEMMAT ALAS!” Keetongun kumea ääni karjaisi raivokkaasti. Guartsu ja Manu hätkähtivät ja tottelivat välittömästi.

    Kun Keetongun heilauttama irtonainen Exo-Toa-raaja kohtasi hämähäkkimäisen Feterra-romun kasvot, syntyvä metallin rusentumisen ääni oli korviahuumaava. Kahden irtonaisen käsiraajan jäännöksiä ja useita satunnaisia ja hyvin liekehtiviä metallikappaleita kolahteli huoneen lattialle ja seiniin. Feterran yksikätinen jäännös lensi takaisin liekkeihin.

    Sen käsi jatkoi yhä psykoottista sätkimistä. Keetongu pudotti pahasti lommoutuneen Exo-Toa-raajan lattialle ja Guartsu ja Manu nousivat varovaisesti pystyyn.
    Feterran raato liikkui yhä kituvasti. Kolmikko päätti juosta.

    Sukellusvene
    Vartin päässä Nynrahista

    Zorak von Maxitrillian Arstein tarkkaili Nynrahin valvontakameroiden kuvamateriaalia intensiivisesti pystyasennosta. Tuoli seisoi tyhjänä hänen takanaan Zorakin nojatessa hieman näyttörykelmän ohjauspaneelia kohti.
    Harmaa skakdi paljasti koko hammasrivistönsä virneeseen, kun hän löysi oikean kameran. Pitkän tehdaskäytävän läpi juoksivat revolverilla tähtäilevän Guardianin perässä Feterra-kouransa käyttöä harjoitteleva Manu ja suurta tykkiä kaksin käsin kantava Tongu. He eivät vaikuttaneet huomioivan käytävän valvontakameraa.
    Zorak tarttui radiopuhelimeen ja painoi linjan auki.
    ”Sektori 5”, hän kuiskasi.

    Ampiaisparven lailla syöksyvät Avhrak Va -lautaset täyttivät käytävän, mutta satunnaiset revolverin osumat pudottivat niitä. Keetongu räjäytti jykeviä Cordak-ammuksia saadakseen parven hajaantumaan, mutta huoneeseen virtasi vain lisää. Manu kamppaili käytävän päässä olevan turvaoven lukitusjärjestelmän kanssa jonkin aikaa ennen kuin turvautui lateraaliseen ajatteluun ja lainasi Keetongun tykkiä. Kolmikko jatkoi juoksuaan seuraavan huoneen läpi.

    ”Jännittävää. Tuossa huoneessa ei ole kameroita. Antakaa hetki, tutkin pohjapiirustuksia…”

    ”Eli…kerrataan!” Guardian läähätti ampuen satunnaisia laukauksia perässä roikkuviin lautasiin. Hän laski äänenvoimakkuuttaan huomattavasti, että ZMA ei kuulisi.
    ”Meidän pitää…pysäyttää näiden ja Feterrojen tuotanto.”

    Suuri räjähdys tuhosi kokonaisen Va-parven. Keetongu huusi äänen alta.
    ”Minulla on idea!”

    ”Mahtavaa”, Manu sähisi. ”Mutta meidän pitäisi varmaan selviytyä myös hengissä.”
    ”Yritetään”, Guartsu sanoi. ”Ja pelastaa matoranit?”
    Manu kohautti olkapäitään ja kyykistyi Va:n energia-ammuksen alta. ”Ei kai niin vaikeaa.”
    ”Ja murtaa jokainen luu ’herra ZMA:n” ruumiissa”, Tongu sanoi irvistäen.
    ”Oikein mielelläni!” Makuta Nui naurahti.

    ”Tutkin vähän pohjapiirustuksia, ystäväiseni. Olisitte voineet valita paremmankin huoneen.Ja niin, niistä luista…”
    Zorak von Maxitrillian Arstein piti uhkaavan tauon. Sitten hän karjahti rauhalliselle mielentilalleen epätyypillisesti.
    ”YHTÄKKIÄ, MURSKAIN.”

    Huoneen seinästä valtavan rysähdyksen säestämänä syöksyvä murskain pysähtyi, kun Keetongu otti sen kahdella kädellä vastaan. Keltaisen jättiläisen nyrkit kaivautuivat metalliseinämään, joka yritti musertaa kaikkia kolmea klaanilaista. Vahva rahi siirtyi vähitellen taaksepäin, mutta onnistui kuitenkin pidättelemään murskainta tarpeeksi kauan, että kolmikko pystyi vetämään itsensä pois sen edestä.
    ”Mi…mitä”, Manu inahti.
    ”Ihmettelette varmaan, miksi käytävään on asennettu tehokas metallinmurskain.”
    ”Tavallaan”, Keetongu jyrisi huohottaen.
    ”Myös ystävänne Q kyseenalaisti muutokseni pohjapiirustuksiin. Vastaus teille: samasta syystä kuin tuohon toiseen seinään.”
    Jotain rysähti.

    Jotain rysähti. Zorak seisoi paikallaan pidellen tiukasti kiinni kommunikaattoristaan. Tavallaan hän toivoi onnistuneensa, mutta harmaa skakdi ei halunnut menettää Guardianin tasoista vastustajaa ennen tämän näkemistä silmästä silmään. ZMA:n mielessä oli ristiriitaisia tunteita.
    ”Kuolitteko, ystäväiseni?” hän sanoi kommunikaattoriin. ”Kuolitteko?”

    Hetken oli hiljaista.
    ”Suunnitelmissasi oli yksi aukko”, Keetongun ääni sanoi.
    Zorakin ilme oli merkillinen. ”…niin mikä, jättiläinen?”
    ”Cordak-tykki.”
    Zorak von Maxitrillian Arsteinin toinen kämmen puristui nyrkkiin.
    ”…ah. Niitä siis…valmistetaan vielä.”
    ”Jep.”
    ”No…pysykää siinä, missä olette, niin kaunokaiseni vain…vangitsevat teidät..”
    ”Emme ajatelleet.”
    Toisesta päästä kuului jälleen juoksuaskelia.

    ”Omapa on valintanne”, Zorak sanoi virnuillen.

  • Nynrah osa 24: Rautaäpärä

    Nynrah, Takomo

    Manun mielilinkin häivähdys vahvistui Takomon käytävällä hiipivän keltaisen kykloopin mielessä. Hän oli lähellä. Tongulla oli ollut onnea. Häntä ei ollut huomattu, joskin hän oli joutunut murskaamaan muutaman vakoilulautasen Cordak-tykkinsä varrella takaapäin.

    Hiljaisuuden rikkoi paukaus. Joku iskeytyi vierellä olevaan rautaseinään. Hälytyssireeni alkoi soida.

    Keetongu juoksi hieman kauempana seinässä olevalle ovelle ja painoi päänsä sitä vasten. Kyklooppi raotti päänsä aistielimiä suojaavia iholevyjään kuuluvuuden parantamiseksi.

    ”Miten tämän sanoisi. Jos pitäisi juosta, hankalaksi käy.”
    ”Hankalaksi käy muutenkin, sillä ovi on yhä kiinni.”
    ”Pudotin sentään Feterran lattian läpi. Paitsi, että
    ne osaavat
    lentää.”
    PANG. RÄKS. MUKS.

    Tongu oli löytänyt ystävänsä. Äänistä päätellen heillä ei mennyt kovin hyvin, joten kyklooppi naksautti aseensa varmistimen pois räjäyttääkseen jykevän rautaoven tieltään. Sitten hätäsiirenin ujellus loppui ja kaiuttimista kuului väsynyt Matoran-ääni.

    ”Hätätila alue 72C:llä. Tason neljä kaasuvuoto. Evakuoikaa alue välittömästi. Puutumme tilanteeseen mahdollisimman pian.” Keetongu kuuli äänestä, ei tilanteeseen ei oltu todellisuudessa edes puuttumassa ainakaan Nynrah-haamujen puolesta. Nyt myöskään oven räjäyttäminen ei käynyt päinsä: Cordak-ammuksen räjähdys ja vaaralliset kaasut eivät olisi ollenkaan kiva yhdistelmä Manulle ja Guartsulle. Lähistöllä ei näkynyt sopivia lyömäaseitakaan.

    Keetongu lasi aseensa syrjään, meni oven eteen ja painoi pajavasaramaiset sormensa oven reunoihin. Sormet taivuttivat metallia ja Tongu sai pitävän otteen. Hän veti kaikilla voimillaan, mutta jykevä rautaovi pysyi paikallaan. Saranat ja lukko olivat liian lujat. Keetongu yritti työntämistä, mutta ovi pysyi paikallaan. Uusi yritys. Ei mitään. Tongu nosti jalkansa oven molemmille puolille roikkuen seinällä pitäen yhä kiinni ovesta. Terävät varpaat upposivat seiniin. Ovessa roikkui nyt noin tonnikaupalla Rahia.

    Ovi irtosi saranoistaan ja Tongu lensi selälleen ovi päällään.

    Huoneessa olevat kolme vammautunutta hahmoa kääntyivät katsomaan kohtaa, missä ovi oli sijainnut. Guartsu makasi lattialla bensahöyryjen seassa. Manu yritti puolustautua kulmassa ja yritti sammuttaa tulta. Feterra kääntyi ovelle, mutta ei nähnyt tulijaa.

    Sitten siihen osui jykevä rautaovi, joka lensi komeassa kaaressa huoneen sisään. Ovi heitti tappajarobotin suoraan vastakkaiseen seinään, mutta edes se ei tuhonnut Feterraa täysin. Se kuitenkin riitti siihen, että Tongu pääsi hyppämään huuruiseen huoneeseen ja nappaamaan henkihieverissä olevat ystävänsä mukaan.

    ”Pystyttekö juoksemaan?”

    ”Gruh”, Manu murahti hiljaa. Guartsu hytisi Tongun olkapäällä.

    ”Jaha,” Keetongu sanoi, ”Onneksi minulla menee paremmin. Parasta kantaa teidät turvaan.”
    ”Se tulee”, Guartsu houruili katsoessaan kemikaalivarastoon. Tongu kääntyi katsomaan. Vaurioitunut Feterra oli saanut kammettua oven päältään. Sen käsi oli mennyttä, ja se oli hyvin hyvin vihainen. Keetongu perääntyi muut olkapäillään muutaman metrin päähän huoneesta.

    ”Aaargh. Aika sinetöidä hauta, rautaäpärä”, Guardian murahti ja otti yhä kykloopin olkapäällä roikkuen kiväärinsä esiin ja ampui plasmalatauksen turhia tähtäämättä kemikaalivarastoon.

    SAD-DAM.

    Guartsu menetti tajuntansa.

  • Nynrah osa 16: Qinfatheous

    Nynrah, Takomo

    Q-miestä ei ollut vielä löytänyt. Yleispätevästä huipputeknologiatehtaasta nopeasti tappajarobotteja valmistavaksi liukuhihnalabyrintiksi muutetussa tilassa yhden pienen Matoranin löytäminen tarjosi haasteensa. Toisaalta kaikki se roju ja käytöstä pakon edessä pois tuupatut koneet tarjosivat jopa konetuliaseetta ja kahta Matorania kantavalle jättikykloopille paljon piilopaikkoja. Avhrak Vat olivat leijuneet ohi tasaisin väliajoin, mutta tähän mennessä Laivaston edustajilla oli käynyt tuuri. Keetongu tunnistaisi kyllä Q-miehen hänet nähdessään, olihan insinööriaave käynyt Klaanissa joskus vuosia sitten. Tongun muistikuvien mukaan Matoran oli poikkeuksellisen pitkä ja hänellä oli keltainen Komau.

    Keetongu kiersi yhden teollisuussalin liukuhihnakompleksin reunaa Matoranit olkapäillään. Viisi silmää näkisi enemmän kuin yksi. Hallin reunalla näkyi joukko levähdysparakkeja. Niissä oli jykevät rautaovet ja pienet, likaiset ikkunat. Parakkien eteen oli kasattu kaikenlaista roinaa johtokimpuista suuriin sammioihin.
    ”Yhdessä ikkunassa on valo”, Ontor huomautti. Tongu kääntyi, varmisti reitin selvyyden ja käveli parakkien luo. Hän kumartui ja kurkisti ikkunasta sisään. Ikkunat sotkeneesta ruskeasta tahnasta huolimatta kyklooppi tunnisti ainoalla silmällään etsimänsä henkilön.
    ”Bi-bibibibingo.”

    Ovi näytti olevan lukittu koodilukolla, joten Tongu potkaisi sen sisään. Se kävi yllättävän helposti ottaen huomioon oven paksuuden, mutta toisaalta saranat olivat melko ruosteiset. Qinfatheous lensi työtuolistaan selälleen kun ovi lennähti sisään. Pitkällä Matoranilla on laiha, mustapunaninen keho ja, kuten Tongu oli muistanut, keltainen Komau. Hän kuitenkin huomasi, ettei kyseessä ollut Rautainen Kuolema, ja veti työkakkulansa takaisin naamionsa päälle.
    ”Lukitsivat minut tänne”, hän totesi.

    ”Jaahas, joo. Tuota, Keetongu Bio-Klaanista, saatat muistaakin. Ehkä tuo ovi pitäisi..” Tongu vastasi.

    ”Ovi, tosiaan. Näytähän tuota D-88-Cordakia,” Q-mies sanoi. Matoranit hyppäsivät maahan Tongun olkapäiltä, ja keltainen kyklooppi laski aseensa maahan ja asetti oven takaisin paikoilleen. Q-mies alkoi tutkimaan hävittäjäkoneesta irrotettua raskaan sarjan sarjatuliasetta.

    ”Kolmosrummussa taitaa olla ylikuumenemisongelma? Saisit korjattua sen kääntämällä kulmasitojaa 90 astetta ja tekemällä koko johdinjärjestelmän pienenpään tilaan. Jos minulla olisi työkaluni, voisin yrittää korjata sen, mutta se perhanan Arsteini sotkee kaiken”, Q-mies vastasi.

    Tongu kumartui asetta tutkivan Matoranin viereen ja tutki asettaan. Ontor ja Ternok menivät tutkimaan pöydällä olevia papereita.

    ”Ostin nämä aseet vasta vähän aikaa sitten enkä ole juuri tutkinut niitä, mutta havaitsin kyllä ongelman. Mutta tosiaan, olemme kuoleman tehtaassa” Käyvätkö ne robotit täällä usein? Miksi sinut edes lukittiin tänne?”

    ”Öh, ne Arsteinin robotit” Nerokkaita luomuksia, mutta väärässä tarkoituksessa. Nelikätisiä ei ole näkynyt täällä päiviin. Lautaset käyvät tarkastamassa muutaman kerran päivässä ja tuovat tarvittavat ravinnon. Pistivät minut tekemään kaavoja toisarvoisiin projekteihin. Energian kulutus kasvoi liian suureksi, ja jouduimme patoamaan joen.”

    ”Meidän kannattaisi varmaan jättää tämä paikka, kaikkien Matoranien ja muiden siis. Tiedätkö hyvää pakoreittiä tässä teknologialabyrintissa? Katselin ympärilleni, mutta sinulla lienee paremmat tiedot tästä kaikesta” Mukanani on sitten korkea-arvoinen veteraaniskakdi ja Makuta, joka etsi itselleen kehoa. He kyllä poikkesivat omille teilleen” Keetongu sanoi. Paikka oli epämiellyttävä.

    ”Mutta nythän me menemme aivan asioiden edelle, Keetongu hyvä”, Q-mies vastasi, ”Tiedän, miksi tulit tänne. Tilauksesi, uusi aluksen runko. Olen todella pahoillani viivästyksestä. Se on valmis, ollut jo pitkän aikaa, mutta sitten se Skakdinkuvatus tuli ja sotki ihan kaiken. Eivät antaneet lähettää vanhoja tilauksia. Uskoisin, että meidän on annettava sinulle alennusta, tiedäthän, Haamujen kunnia” Sitä säilytetään varastossa 9C joenuoman toisella puolella.”

    ”Mmm-m. Se taitaa olla nyt pienimpiä ongelmiamme. Vaikka toisaalta, lautaset ampuivat vanhan alukseni alas. Jos aiomme poistua saarelta lentäen, meidän täytyy korjata se tai hankkia kokonaan uusi alus. Mutta niin, oliko sinulla karttaa tai vastaava?”

    Q-mies käveli pöytänsä luo, aukaisi yhden laatikon ja otti sen pohjan pois. Välipohjan alla oli pieni salalokero. Qinfatheous kaivoi sieltä kirjasen, pienen jakoavaimen ja tehtaan lyijykynällä ja punaisella musteella maalatun pohjapiirroksen.

    ”Muistikirja, ensimmäinen työkaluni ja kartta. Tässä kaikki mitä tarvitsen”, hän sanoi ja aukaisi kartan. ”Meidän on parasta käyttää tätä huoltotunnelia, se lähtee muutaman kymmenen metrin päästä. Kun pääsemme valimoon, tähän näin, voimme edetä rautasiltoja pitkin alueen yli. Se on epämiellyttävä paikka: Sulia metalleja ja valtavia uuneja. Sitten pääsemme pois tehtaasta täältä, ja voimme ylittää padon kapeaa siltaa pitkin ja hakea aluksesi varastosta.”

    ”Eiköhän mennä”, Tongu sanoi, otti kolme Matorania hartioilleen, Cordak-tykkinsä käteen ja potkaisi oven ulos.

    Lajinsa viimeinen kyklooppirahi-Matorantrio-ilmasta ilmaan-asekombinaatio juoksi parakeilta hallin toiselle puolelle huoltotunnelin luukun luo. Q-mies neuvoi Tongulle luukun aukaisumekanismin ja rypäs hyppäsi tunneliin. Keetongu työnsi vielä luukun eteen käytöstä poistetun sahauslaiteen seuraajien harhauttamiseksi. Tunneli oli onneksi tarpeeksi suuri, mutta Tongun piti hölkätä kyyryssä. Tunnelissa haisi ummehtuneelle ja ruosteelle ja se haarautui välillä. Vasemmalla olkapäällä istuva Q-mies toimi kartanlukijana ja neuvoi uljasta ratsuaan mutkissa. Pian he olivatkin alittaneet kaksi suurinta takomohallia ja pääsivät Valimolle.

    Huoltotunneli nousi ja muuttui pian portaikoksi. Se puhkaisi Valimon lattian ja nousi rautakehikkoportaikkona ylös. Valimossa on tukalan kuuma ja sen yläpuolella risteili, kuten Qinfatheous oli kertonut, rautasiltojen verkosto. Salissa risteili hypnoottisen tanssin tapaan nostureissa kiikkuvia rautasammioita, sähkömagneetteja, kouria ja muita teollisia värkkejä.

    Sankarirypäs kiipesi siltojen tasolle ja Tongu juoksi taas Q-miehen kertomaa reittiä salin yläpuolella. Sillat eivät tarjonneet minkäänlaista suojaa robottisilmien katseilta, ja Tongu päätti luottaa yksinkertaisesti nopeuteen. Tukahduttava kuumuus kuitenkin hidasti juoksemista kovin ja Keetongun piti pysähtyä hengähtämään.

    Muutaman sadan metrin päässä lentävä lautanen huomasi joukkion. Se raportoi Valimon sisäänkäynnillä valvovalle Feterralle.

    Keetongu nousi ja jatkoi juoksemistaan. He olivat jo salin puolessa välissä, ja alhaalla näkyi suuria sulan metallin altaita. Tämä oli paikka, josta ei tosiaankaan halunnut pudota. Keetongu mietti, miten saisi yhteyden Guartsuun ja Manuun, oliko Manulla jo oikea ruumis ja olivatko he edes hengissä.

    Matka edessä lyheni ja lyheni. Nostokurjet jatkoivat hypnoottista tanssiaan. Sillan pää ja salin takaovi lähenivät. Enää pari sataa metriä, ja he pääsisivät ulos tästä kauheasta teollistumisen irvikuvasta.

    Sitten, voiton ja toivon huuman keskellä, vanhat painajaiset palasivat.

    Avhrak Feterran kiiltävä nelikätinen hahmo ilmestyi kymmenen metrin päähän sankareistamme ja asetti olkapäidensä plasma-aseet hyökkäysasentoon. Sen robotintarkat aistit vastaanottivat informaatiota tunkeilijoista. Sen kylmistä silmistä paistoi piittaamattomuus ja kuolema. Keetongun sydän oli pysähtyä. Hän käänsi Cordak-aseensa varovasti leijuvaa robottia kohden, mutta tiesi, että räjähtävät panokset vahingoittaisivat häntä itseään enemmän kuin robottia tältä etäisyydeltä.

    Qinfatheous ei kuitenkaan aikaillut. Kun Feterra analysoi kyklooppia ja sen isoa pyssyä, Nynrah-aave hyppäsi lähellä olevan nosturin tikkaille ja kiipesi nopeasti ohjaamoon. Parilla vivun väännöksellä hän kiepsautti nostokurjen roikuttaman vahvan sähkömagneetin Rautaisen Kuoleman yläpuolelle ja painoi kytkintä.

    Valimohallin pohjalla olevassa sammiossa muhiva sula, nestemäinen rauta vastasi sähkömagneetin kutsuun. Yhtenä hohtavan oranssina suhauksena sen pyyhki tieltään rautasillanpätkän olemattomiin ja veti Feterran mukanaan ylös. Rautainen Kuolema päästi korvia ja sydäntä vihlovan huudon kun sula metallimassa pyyhki sen lähes olemattomiin.

    ”Kuinka mahtava onkaan magnetismin maaginen voima oikeissa käsissä”, Q-mies tokaisi mietteissään ja hyppäsi Keetongun selkään. Keltainen Rahi tuijotti äimänä sillassa olevaa aukkoa, jonka päät hohtivat oranssina ohi kiitäneen lämpöaallon jäljiltä.

  • Nynrah osa 12: Under New Management

    Nynrah

    Neljän hahmon sekalainen joukkue hiipi rannikon havumetsissä. Nynrahin saaren metsien kärsimä vahinko oli osoittautunut huomattavasti pienemmäksi kuin klaanilaiset olivat odottaneet ensinäkymästä päätellen. Metsiä ei ollut tuhottu satunnaisesti sodan nimissä, vaan tuho oli pikemminkin järjestelmällistä ja harkittua. Savupatsaat nousivat rannan suunnalta, mutta saaren sisäosissa niitä ei näkynyt kuin yksi. Vaikutti siltä, että hyökkääjien tarkoituksena ei ollut tuhota saarta.
    Guartsu kulki joukon etunenässä. Hän katsoi kiikarisilmällään syvemmälle metsään vaihdellen sen silmän linssin väriä sekuntien välein. Vartija nojasi havupuuta vasten ja tutki näkymiä joitakin sekunteja ennen kuin viittoi takana seuraaville merkin siitä, että reitti oli selvä. Guardian puristi Vartija-kivääriään tiukasti. Makuta Nuin lasipurkki oli kiinni adminin varustevyössä.
    Keetongu käveli seuraavana. Keltaisen jättiläisen olisi vaikea pysyä huomaamattomana metsässä oikeassa tilanteessa, mutta se ei estänyt häntä yrittämästä. Tongun olkapäillä ja niskassa roikkui pari suurikokoista oksaa, jotka hän oli nykäissyt irti puista.

    ”Kiva valeasu”, Guardian heitti.

    ”Kiitos vain.”

    ”Sinä näytät aivan puulta”, Guartsu sanoi naama peruslukemilla. Skakdin äänensävyssä ei erityisesti hehkunut varmuutta tehtävän onnistumisesta. ”Kävelevältä, keltaiselta, ilmatorjunta-asetta kantavalta puulta.”

    Keetongun käsissä oli yksi Kirikori II:n Cordak-tykeistä. Se painoi muutamia satoja kiloja ja tätä mallia ei missään nimessä tarkoitettu jalkaväen kannettavaksi.
    Tämä jalkaväen yksikkö sattui tosin olemaan valtava kyklooppi, joka oli saanut tykin irti muutaman mutterin pyöräyttämisellä ja rennolla nykäisyllä. Nyt Tongu tähtäili ilmasta ilmaan -taisteluun tarkoitetulla aseella liikutellen sitä niin kevyesti, että se näytti höyhenkeveältä.

    Keltaisen jättiläisen syvälle havumetsän maastoon painuvissa jalanjäljissä seurasivat matoranit Ontor ja Ternok. Innokkaiden laivaston matoranien käsistä ja selkärepuista pilkotti naurettavan suuri määrä varusteita. Ontor kantoi monenlaisia korjaus- ja ensiaputyökaluja, kun taas Ternok näytti ottaneen aluksesta mukaansa kaiken mahdollisen aseeksi kelpaavan. Matoranit yrittivät pysyä kahden suuremman hahmon perässä niin hyvin kuin niiden pienille jaloille vain kelpasi. Ternok läähätti voimakkaammin.

    Näkyykö lautasia? Manu uteli.
    Guardian kohautti olkapäitään lannistuneen näköisenä. ”Ei, joudumme syömään käsin.”
    …haa haa.
    Tongu hörähti kumeasti. ”Sinulla on huono vaikutus häneen.”
    Se taitaa olla molemminpuolista.

    Tongu hymyili huomaamattoman pientä hymyä ja kääntyi katsomaan perässään seuraavia matoraneja. Sitten hän käänsi katsettaan ja tutkaili metsää.
    ”Kaikki varmaan jo tietävät, että tämä ei ole torakanpenikoiden tekosia?”
    Ternok ja Ontor vilkuilivat toisiaan hämmentyneinä. Guardianista ja Makuta Nuista ei tullut erityisempää reaktiota.
    ”Sähkölaitteet sammuivat kun olimme kilometrin päässä”, Guartsu kertasi katsoen Tongua. ”Ja nuo lautaset eivät olleet aivan samanlaisia kuin aiemmin, mutta…”
    Vartija vilkuili jalkojaan. Hetken oli hiljaista. Manun purkissa värisi jotain.
    …’Avhrak Feterrat’?

    Matoranit pysähtyivät hetkeksi. Ternok nielaisi äänekkäästi. Matoranit muistivat aivan hyvin tuon kohtalokkaan yön. Molemmat olivat menettäneet ystäviä ja kaksi laivaston suurta sankaria olivat kuolleet tuhoisien metallitynnyrien luisevissa kourissa. Ontor oli ollut yksi hautajaiskulkueen arkunkantajista. Nyt hän hieroi olkapäätään ja tuijotti maastoa vaitonaisena.

    Guartsu nyökkäsi ja vilkuili varustevyöstään roikkuvaa Makuta Nuita. ”Vanhat merkit sanovat että kyllä.”

    …ja minä kun halusin vain haarniskan.

    Guardian kääntyi kohti Tongua. ”Mitä mieltä olet. Onko meillä mitään mahdollisuutta?”

    Keltainen jättiläinen kohautti olkapäitään ja niillä makaavat kuusenoksat rahisivat. ”En tiedä. Nynrahin valtaaminen ei kyllä isoa joukkoa vaadi.”
    Guardian nyökkäsi. ”En minä niiden määrää pelkääkään. Mutta miksi hyökätä Nynrahille…”
    Entä jos nekin haluavat jotain? Manu viesti.

    Tongun suurille kasvoille ilmestyi jotain merkillistä. Hänen suuri silmänsä näytti huomaavan jotain, mitä muut eivät. Hämmentyneet matoranit etsivät katseillaan sitä, minkä laivaston johtaja oli löytänyt, mutta kaksikko hämmensi pieniä päitään vain entisestään.
    Keetongun suu avautui puoliksi. ”Ah.”

    Ah?
    ”Ah?”

    Keetongu nosti valtavan kätensä vähitellen aseensa päältä ja osoitti yhdellä vasaran kokoisella sormella jonnekin kauas.
    ”Tuo savu on ihan normaalia.”
    Missä mielessä.
    Keetongu hieroi jämerää leukaansa hetken. ”Tuotantolaitoksissa ei pala mitään. Tuo tulee savupiipuista.”
    Ymmärryksen verho laskeutui aavemaisesti koko joukkion päälle.Tongu hymähti.
    ”Herra ZMA maksaa tilauksensa mielenkiintoisella tavalla.”

    * * *

    Nynrah
    Takomo

    Pienen matoran-ryhmän äänet kuiskailivat pimeässä varastohuoneessa. Kukaan ei nähnyt mitään ja kaikilla oli tukalan ahdasta.
    ”Näkikö kukaan Cefiä?”
    ”…e-e-en usko. Hän oli tuotantosiipi kolmosessa kun tämä alkoi.”
    ”Voi luoja.”
    ”Samat sanat. En nähnyt mitään, mutta kuulin kaiken.” Elteksi kutsuttu matoran pisti kätensä puuskaan ja hieroi kyynärpäitään. Hän oli poikkeuksellisen hermostunut, mutta pystyi olemaan onnellinen siitä, että kukaan ei nähnyt.

    ”Kuvitelkaa, että se pisti meidät rakentamaan niitä nelikätisiä piruja”, vanhemman matoranin auktoriteettia puhkuva ääni jyrisi vihaisena. ”Kuin pistäisi miehen sitoman oman hirttosilmukkansa.”

    ”Tulisi vain eteeni puhumaan tämä ’herra ZMA’!” hieman nuorempi matoran-mies puhkui innostuneen vihaisena. ”Tämänkaltainen on todella infant-”
    Aiemmin puhunut Nynrah-haamu huokaisi ja hyssytteli toveriaan, joka vaikeni miltei välittömästi. ”…ei nyt. Ne voivat kuulla.”
    Innokas matoran vaikeni melkein välittömästi. Se oli melkein jo hankaamassa vastaan ennen kuin kuuli jotain ulkoa.

    Varastorakennuksen ulkopuolelta kuului mekaanisia ääniä. Jotain leijaili aivan liian lähellä. Koneen kepeistä ja hiljaisista liikkeistä ei voinut päätellä, oliko se yksi nelikätisistä painajaisista vai vain pieni ryhmittymä ’lautasia’. Ääntä kesti hetken eikä yksikään Haamuista edes hengittänyt ennen kuin äänet olivat kauempana.

  • Walsinats

    Bio-Klaani, Telakka

    Aamuauringon säteet herättivät Tehmutin. Hän oli nukahtanut puolivahingossa paperitöidensä ääreen Laivaston varatoimistoon. Keetongun Nynrah-retken aikana Tehmutilla oli normaalia enemmän töitä. Varsinkin nyt, kun asekauppiaita ja lipeviä puhujia oli laumoittain Klaanin ympärillä ja laivasto tarvitsi aseita. Keetongu oli yrittänyt purkaa Laivaston byrokratian mahdollisimman pieneksi, mutta töitä näytti riittävän.

    Tehmut otti kupillisen teetä höyrykeittimestä ja vilkaisi pöydällä olevia papereita. Muistiinpanoja Tongulta illalla tulleesta yhteydenotosta. Pitäisi viedä viesti Tawalle siitä, että Tongu poimi Guardianin ja Manfriidin (väsyneenä tekee virheitä, Tehmut mietti) Zakazilta. Hanki Cordak-panoksia. Laivaston varajohtaja oli ajatellut, ettei olisi korrektia lähettää Matorania Klaanin ykkösnaisen luo yhdeltätoista illalla.

    Telakan Matoranit olivat jo työn touhussa. Tehmut käppäili käytävällä kohti päähallia valitakseen jonkun työntekijöistä juoksupojaksi. Pian hän huomasikin yhden Kakamapäisen Onu-Matoranin nojaamassa tolppaan.
    ”Hei, sinä! Minulla olisi sinulle yksi homma. Korkeimmalta taholta vielä korkeammalle.”

    Matoran nousi tarmokkaasti ylös nähtyään Tehmutin ja vetäisi käden lippaan.

    ”Alokas Walsinats palveluksessanne, upseeri!”

    ”Me emme käytä sotilastermejä, Walsinats. Keetongu sanoo, että ne ovat torakanpenikoiden riikinkukkoilua”, Tehmut vastasi ja jatkoi: ”Mutta jos sinulla ei ole muuta, niin vie seuraava viesti admin Tawalle Bio-Klaanin rakennukseen Admin-torniin: Keetongu otti admin Guardianin ja Makuta Nuin kyytiinsä Zakazilta.”

    ”A. Aa. Admin. Tawallelle.”

    ”Jep. Ei hän sinua syö. Tämä on tärkeä työ. Luotamme kaikki sinuun, Walsinats.”

    ”Keetongu poimi admin Guardianin ja Makuta Nuin kyytiinsä Zakazilla.”

    ”Aivan. Juokse kuin tuuli, Walsinats! Et saa epäonnistua!”

    Walsinats vetäisi käden lippaansa ja pinkaisi juoksuun. Lähellä hallin uloskäyntiä hän kompastui suureen jakoavaimeen, mutta se ei lannistanut innokasta Matorania. Hän nousi heti ylös ja pinkaisi uuteen juoksuun.

    ”Kehuva asenne parantaa työilmapiiriä”, Tehmut sanoi itsekseen ja käveli takaisin toimistoonsa.

    Admin-torni, aula

    Pieni ja läähättävä Onu-Matoran katsoi sammakkoperspektiivistä Tawan työhuoneen suurta ovea. Hän oli päässyt tänne asti. Nyt oli hänen suuri hetkensä. Koko Bio-Klaanin tulevaisuus riippuisi siitä, pääsisikö hänen elintärkeä viestinsä perille. Walsinats korjasi asentoaan ja koputti oveen kolme kertaa. Ovi aukesi. Tawa istui pöytänsä takana lukien paperia ja seuraten turvanäyttöä sivusilmällä. Hän nosti katseensa paperista ja katsoi oviaukossa olevaa Matorania.
    ”Helei. Tule peremmälle”, Admin sanoi ystävällisellä, joskin väsyneellä äänellä. Walsinats käveli pöydän eteen ja katsoi huoneen seinälle hieman Tawan pään yläpuolelle.

    ”Keetongupoimiadminguardianinjamakutanuinkyytiinsäzakazilla.”

    ”Eh. Voisitko toistaa?”

    Walsinats seisoi jännittyneenä pääadminin pöydän edessä. Kahdenkymmenen sekunnin kuluttua hän sanoi: ”Keetongu poimi admin Guardianin ja Makuta Nuin kyytiinsä Zakazilla.”

    ”Vai niin. Kiitos tiedosta, Matoran hyvä. Tästä on minulle varmasti hyötyä”, Tawa vastasi ja rustasi jotain yhteen työpöydällä olevaan paperiin. Sitten hän alkoi lukea samaa paperia, mitä hän oli selannut ennen Matoranin saapumista.

    ”Olet vapaa poistumaan”, hän sanoi yhä paikallaan kököttävälle Walsinatsille viiden minuutin päästä.

  • Nynrah osa 5: Muonavajaus

    Kirikori II, Xian pohjoispuoli

    Höyrytoiminen ilma-alus lensi rauhallisesti Hopeisen meren yössä. Maata ei ollut juuri näkyvissä. Guardian ja Keetongu olivat päättäneet kiertää Xian pohjoiskautta, sillä kumpikaan ei halunnut altistaa operaatota Xialaisten arvaamattomalle tykkitulelle. Keetongu napsutteli kojelaudan koordinaattilaskinta.

    ”Laskelmieni mukaan pääsemme saavutamme Maailman Itämuurin ylihuomen aamulla”, Keetongu sanoi katsoen koelautaa, ”Hyvällä tuurilla ja selkeällä säällä löydämme Koilisväylän saman päivän iltapäivällä. Meri Xian ja Odinan välissä ei ole kaikista rauhallisinta aluetta, joten olisi enemmän kuin hyvä päästä Hopeisen Meren kapeimmasta kohdasta nopeasti.”

    ”Entä muonavarat? Et varmaankaan varannut ruokaa parille lisämatkustajalle?” Guartsu kysyi ja nousi katsomaan koordinaattorilaskimen näyttöä.

    Onko sinulla nälkä? Et vain haluaisi tappaa jotakuta?

    ”Me emme tapa ketään”, Guartsu sanoi Manulle. ”Ja sinä olet kaasua. Et sinä tarvitse ruokaa.”

    En tarkoittanutkaan ruokaa, Guartsu hyvä.

    ”Meidän on tosiaan pienennettävä päiväannoksia”, Keetongu vastasi välittämättä Manfredin telepaattisesta viestinnästä, ”Emmekä saa lisää ruokaa ennen kun pääsimme läpi Koilisväylästä. Nämä Xian lähisaaret ovat kuulemani mukaan aika pitkälti miinoitettuja. Guartsulla lienee sodanaikaista kokemusta Xialaisten miinoista?”

    ”Joo, onhan minulla”, Guartsu vastasi ja virnisti purkille.

    ”Karttojen mukaan väylän takana on muutama rauhallisempi saari. Siellä meidän pitää hankkia lisää muonavaroja ja varmaankin tappaa jotain, ellemme halua selvitä kasviravinnolla. Jos Nynrahin tilanne on pahempi, meidän on parasta olla paremmissa ruumiin voimissa. Milloin söitte viimeksi?”

    ”Muistan juoneeni teetä. Muuten, taisit mainita viestintälaitteistosta. Onko mahdollista viestittää Klaaniin tilanteestamme?”

    ”Jep, minulla on suora yhteys Laivaston tukikohtaan, ja se on toiminut hyvin ainakin tänne asti”, Keetongu vastasi ja otti luurin kojelaudan lokerosta suuren luurin. Hän paineli laivaston koodin lähettimeen ja nosti luurin korvalleen.

    ”Terve, Tehmut. Joo, ihan hyvin on sujunut. Tuota, joo, soitin, koska tarvitsisin palveluksen. Lähetä joku pojista viemään viesti Tawalle. Kyllä, suoraan Tawalle. Ei hän teitä syö. Nappasimme Guardianin ja Manun Zakazilta. Jep, Admin-Guardianin juuri. He ovat kunnossa. Ai niin. Yritä hankkia jostain lisää Cordak-panoksia. Niitä kuluu paljon.”

  • Zakaz 24/Nynrah osa 1: Täpärä pako

    [spoil]Keetongu esittää: The Narrow Escape.[/spoil]

    Saari lähellä Zakazin rannikkoa

    Visorakeja oli joka puolella. Ne olivat piirittäneet Keetongun alueen laidalle. Ne olivat vielä joidenkin kymmenien metrien päässä, mutta ne lähestyivät uhkaavasti. Niiden pihtileuat naksuivat ja ne sihisivät sylkien vihreää limaa.

    Visorakit muuttuivat Nazorakeiksi. Makuta Nui makasi Keetongun vieressä tajuttomana, Matoro ontui vasenta jalkaansa ja Mahriking yritti pitää torakat kaukana selustassa. Summerganon torjui lähimpiä Nazorakeja väsyneesti keskeltä katkenneella miekallaan. He olivat yksin.

    Kanava vaihtui.

    Keetongu heräsi puoliuneen. Hän huomasi jonkun pimeän tunkeutuvat mieleensä, mutta ei unenpöpperössä voinut vastustaa sitä. Vieras mieli ei ollut kuitenkaan hyökkäävä. Keetongu oli tuntenut sen ennenkin.

    Klaanitoveri lähellä Zakazia

    Vankina Zakazilla G:n kanssa

    Aiotaan tappaa

    Länsirannikon lähellä, autiomaassa, Nektann-aseman lähellä

    Vuoriston eteläharjanteilla

    Aiotaan tappaa

    ”Manu?”

    Zakaz

    Guardian oli köysissä. Palkkionmetsästäjien johtaja oli ottanut hänen kiväärinsä ja skakdit olivat taluttaneet Sätkyn parin metrin etäisyydelle Klaanin administa. Makuta Nuille annettiin vähän väliä kovia iskuja keskittymisen herpaannuttamiseksi. Ainoa asia, joka kiinnitti Guartsun huomion, oli kuitenkin Sätkyn silmät. Niiden hullulla kiillolla olisi voinut valaista vaikka koko Onu-Metrun arkiston.

    Yhtäkkiä Guartsun ympärykset olivat tyhjinä Nektannin palkkionmetsästäjistä.

    Sitten Sätky päästettiin irti.

    Saari lähellä Zakazin rannikkoa

    Herätettyään Matoranit Keetongu syöksyi aluksestaan ulos ja repinyt pois Kirikori II:n piilottavat kasvinosat. Matoranit sytyttivät tulen parhailla tervahaloilla tulipesään ja saivat sen pellin hehkumaan oranssina. Pian Kirikori II kohosikin ilmaan suuremmalla nopeudella kuin koskaan aikaisemmin. Molemmat Matoranit lämmittivät uunia, ja Keetongu kävi alusta ohjatessaan läpi Cordak-konekiväärit ja muut tärkeät järjestelmät. Zakazille oli kuitenkin ainakin viidentoista minuutin matka suurimmillakin nopeuksilla. Manun ja G:n pitäisi nyt vain kestää.

    Zakaz

    Sätky ponkaisi irti köysistään ja syöksyi kita auki ja kieli pitkällä kohti Guartsua. Hullu Skakdi ponkaisi kohti Klaanin adminin naama, joka sai köysistä huolimatta kaadettua itsensä lihaveitsiä vastaavien hampaiden edestä.

    Sätky-showhun uppoutuneet Skakdit olivat unohtaneet maassa makaavan Makutan, joka yritti tukkia pahimpia kaasuvuotojaan pienillä kivillä. Manu kuitenkin huomasi G:n huonon tilanteen ja yritti auttaa häntä parhaansa mukaan niillä Makuta-voimilla, mihin raatokeholla pystyi. Sätky ei ilmeisimmin ollut Rahi, mutta Rahien määritelmä oli aina ollut häilyvä, joten Makuta keskittyi Rahienhallintavoimiinsa ja Sätkyn silmien loisteeseen.

    Sätky pysähtyi. Se nousi poikkeuksellisen lyhyiden takaraajojensa varaan ja nuuhki ilmaa. Hullun kiilto sameni, sen silmät muuttuivat hyvin epäskakdimaisen harmaaksi. Se uikutti hieman, laskeutui takajaloilleen ja juoksi pois.

    Palkkionmetsästäjät olivat sanattomia ja hyvin, hyvin pettyneitä. Johtaja oli raivoissaan. Hän astui maassa makaavan Guardianin luo ja nosti tämän kovakouraisesti pystyyn. Hän vetäisi esiin zamormutkansa ja oli jo ampua Klaanin adminin siihen paikkaan, mutta muisti sitten skakdimaisen kieroutuneen kunniantuntonsa tappaa vihollisensa tyylikkäästi. Hän painoi aseensa Guartsun ohimolle ja sähisi hänelle naama todella punaisena.

    ”Sinä olen skarrarrarin ovela pirulainen. Olisimme voineet ampua sinut sinne skarrarin kalliolle. Mutta ei, poikien piti saada hupia. Ja nyt Sätky on poissa. Parasta kuunnella skarrarrarrin tarkkaan, Vartija. Minulla on parisenkymmentä miestä, aseesi ja Nektann-torni. Sinulla on mukana vuotava Makutan raato. Meillä on vielä rutkasti aikaa saada sinut kiroamaan se päivä jona synnyit.”

    Guardian nosti katseensa ja katsoi johtajan hartian yli länteen zoomaten kiikarisilmällään.
    ”Aika kliseisesti sanottu, Dorkamimus. Ja sitä paitsi… Linnut ovat jo ilmassa.”

    Johtaja sysäsi köytetyn Guartsun maahan ja katsoi taivaalle. Jokin musta lähestyi keski-ilmassa suurella nopeudella. Se ei ollut ainakaan pilvi ja tuskin suuri lintukaan, sillä niitä ei juuri Zakazilla nähty. Johtaja kaivoi aavikkokiikarinsa varustevyöstään ja kiikaroi lähestyvää kohdetta. Hän sylki monet skarrarrit kun tunnisti sen Klaanin alukseksi.

    ”Pojat, meille saattaa tulla ongelmia. Nyt ne skarrarin Nektannit lämpimiksi. Vangit teloitetaan välittömästi. Sitokaa skarrarin Vartijanpenikka raajoista lähimpään Nekkuun ja räjäyttäkää kappaleiksi kun alus tulee näköetäisyydelle.”

    Guartsu kannettiin yhteen Nektann-ilmatorjuntatorniin. Hänet raahattiin tykin leveän piipun alapuolella olevalle huoltotasanteelle ja sidottiin piipun eteen sen ympärillä sojottavista piikeistä. Asento ei jättänyt Guardianille juuri liikkumavaraa.

    Kirikori II, väli-ilma, kahden kilometrin päässä Nektann-torneista

    Keetongu ohjasi Kirikori II:n huippunopeudella autiomaan halki. Edessä näkyi kaksi valtavaa tykkitornia. Keltainen rahi kaivoi esiin yksilinssisen kaukoputkensa ja katsoi niitä lähempää. Hän näki sinisen hahmon toisen tykin piipun edessä ja zoomaus paljasti sen Guatsuksi. Ilmeisin vaihtoehto olisi tuhota tykin järjestelmät, mutta silloin Kirikori II olisi vapaana maalina toiselle tykille. Lisäksi räjähtävät tykin ruutivarastot olisivat luultavasti kohtalokkaat Klaanin adminille.

    Tykin juurella näkyi joitakin Skakdeja, jotka latasivat aseitaan ja tähyilivät aavikkokiikareilla taivaalle. Maassa makasi myös epämääräinen hahmo, jonka Keetongu päätteli Manuksi. Manuhan oli menettänyt fyysisen asunsa sinä kohtalokkaana yönä. Matkaa torneille oli nyt vajaa kilometri.

    Skakdit alkoivat ampua alusta zamor- ja plasma-aseillaan. Ne eivät kuitenkaan tehneet merkittävää vahinkoa, sillä suurin osa ammuksista osui aluksen etupanssareihin ja Keetongun yllättävä sivuluisu väisti loput ammuksista. Päästyään sopivalle etäisyydelle Tongu laski sormensa Cordak-konekiväärien liipaisimille ja alkoi syöstä räjähtäviä panoksia kohti palkkionmetsästäjiä.

    Skakdikonnat joutuivat kaaoksen valtaan maaston ja tovereidensa räjähdellessä ympärillään. Osa piiloutui kallioiden väliin, mutta suurin osa jätti ampumisen sikseen ja pakeni tykkitornien suojaan. Manu jätettiin vaille vartioita. Hän tukki yhä kolojaan, jottei vuotaisi kuiviin.

    ”Ternok, laskeudu köysitikkailla ja poimi Makuta Nui alukseen. Hän on tuo ruskea epämääräinen hahmo tuon kallion välissä”, Keetongu sanoi puheputkeen, joka yhdisti ohjaamon ja pannuhuoneen. Hän hidasti Kirikori II:n vauhtia ja vähensi korkeutta Manun yläpuolella. Ternok vapautti ruuman köysitikkaat rullastaan, avasi alaluukun ja laskeutui Manun luo Zakazin pinnalle. Manu hyppäsi tikkaille ja kiipesi Matoranin kanssa alukseen.

    Manu astui aluksen ruumaan. Hän oli iloinen siitä, että hänen telepaattinen viestinsä oli mennyt perille, mutta hän vuoti yhä pahasti ja Guartsu oli pahoissa ongelmissa. Hän kompuroi ohjaamoon Keetongu vierelle.

    ”Päivää. Tuota, Guartsu on tuossa tykissä. Ne taitavat aikoa räjäyttää hänet. Pitäisi varmaan pelastaa hänet. Ja sitten, minä vuodan.”

    ”Helpommin sanottu kuin tehty”, Keetongu vastasi. ”Jos aiomme pelastaa adminimme, jonkun meistä pitää laskeutua tuon tykin luo. Silloin olisimme helppo kohde.”

    Tykkiin sidotulla Guartsulla oli kuitenkin suunnitelma. Kun palkkionmetsästäjät oivat poistuneet, hän leikkasi heikolla silmäplasmasäteillä jalkojen ja käsien köydet poikki ja hyppäsi huoltotasanteelle. Hän halusi kuitenkin saada Vartija-kiväärinsä takaisin ennen pakenemista, sillä sen takia hän oli koko matkalle lähtenyt.

    Palkkionmetsästäjät saivat tykin latauksen suoritettua. Johtaja painoi voitonriemuisena punaista laukaisupainiketta. Nektannin palkkio kyllä hyvittäisi kaiken vaivan ja menetetyt miehet, kunhan vain Vartijan saisi hengiltä.

    ZAP. Ampumapesäke pimeni.

    ”Öhh, pomo. Sulake taisi palaa.”

    ”Sulake? Mitä skarrarrin tunareita te oikein olette?”

    ”Näillä ei ole ammuttu kolmeenkymmeneen vuoteen, ja aavikkotuulet ja eroosio ovat huomattavan kuluttava voima.”

    ”NYT TURPA KIINNI! Jos se skararrrarararrrin Vartija ei suostu kuolemaan hienosti, minä hoitelen sen omin käsin!” Hän vetäisi tupesta suuren sahalaitaisen puukon ja kapusi tikkaita pitkin huoltotasanteelle.

    Johtaja ei kuitenkaan löytänyt tykkiin sidottua vankiaan. Sen sijaan hänen kimppuunsa hyppäsi kahden jäähdystyputken välistä aseeton, mutta hyvin määrätietoinen sininen Skakdi. Ennen kuin Johtaja ehti skarrarria sanoa, hänet lyötiin napakalla vasurilla kanveesiin. Guartsu nappasi kiväärinsä sekä yhden täyden plasmalippaan johtajan vyöltä.

    Tornin juurella olevat Skakdit huomasivat tapahtumat ja alkoivat ampua Guartsua, joka hyppäsi huoltokäytävän seinämän taakse ja vastasi tulitukseen vanhalla kiväärillään. Huomattuaan tapahtumat ilmasta käsin Keetongu kaarsi Kirikori II:n tornia kohti ja hajotti ampuvan Skakdijoukon Cordak-tulituksella.

    ”Manu, saatko Guartsuun telepaattisen yhteyden? Käske häntä juoksemaan avoimempaan maastoon, jossa voimme napata hänet köysitikkailla. Saan kyllä pidettyä viholliset loitolla,”
    Keetongu sanoi Manfredille. Adminin vapautuminen helpotti selvästi tilannetta, mutta häntä olisi mahdotonta poimia tykin vierestä.

    Manu nyökkäsi ja keskittyi telepatiavoimiinsa. Kirikori II kaarsi kauemmaksi mutta palasi pian tornin luo. Hän käski Ternokia laskemaan tikkaat uudelleen ja hidasti vauhtia. Kun Guartsu syöksyi juoksuun tykin juurelta, Keetongu ohjasi aluksen hänen yläpuolelleen. Sininen Skakdi tarrautui omituisessa asennossa köysitikkaisiin. Ternok rullasi niitä ylöspäin samalla kun Guartsu kipusi kohti aluksen alaluukkua. Jotkut palkkionmetsästäjät yrittivät vielä ampua karannutta saalistaan, mutta aluksen vauhti oli liian kova. Guartsu astui alukseen huohottaen ja loi viimeisen silmäyksensä Nektannin kätyreihin aluksen takaikkunasta. Täytyisi olla varovaisempi jatkossa.

  • Hüfund uppoaa

    Klaanin saaren läsirannikko

    Kirikori II kiisi rannikkoa pitkin lähellä merenpintaa. Ämköö-vuori piirtyi taivaaseen oikealla. Keetongu istui ohjaimissa ja katseli kaunista maisemaa. Aurinko nousi vuoren takaa kullaten sen korkean huipun.

    Kasvavassa valossa Keetongu näki suurehkon kappaleen merellä lähellä rannikkoa. Se oli laiva, joka oli jättämässä laituria. Keetongu veti kojelaudan lokerosta suuret kiikarit ja katseli laivaa. Se oli Nazorakein sotapaatti.

    Ne olivat jo rannikolla. Oliko se jo alkanut? Olivatko pohjoisen kylät kaatuneet ja marssivatko Nazorakit kohti Klaanin muureja?

    Pitkään asiaa miettimättä Keetongu otti yhteyden Telakalle.

    ”Kuuleeko Tehmut? Tässä Kirikori II, Keetongu. Torakanpentujen rautapaatti edessäpäin, Ämkoo-vuoren länsipuolella. Eivät odota minua. Hyökkään. Lähetä kolme keskisuurta ja niin monta pommia kuin on varaa antaa.”

    ”Ei ole järkevää hyökätä kimppuun suin päin! En halua tästä uutta kauhejen yötä!” Kuului vastaus radiosta.

    ”Ne eivät odota minua. Ja nämä torakat kuolevat helpommin. Me olemme laivasto ja tämä on sotaa.”

    Keetongu käynnisti aluksen moottorit täyteen tehoonsa ja laskeutui aivan merenpinnan yläpuolelle. Hän lähestyi torakoiden Hürfundia tutkan alapuolelta. Keetongu ei ollut ennen taistellut sotalaivoja vastaan, mutta hän ei odottanut minkäänlaista ketteryyttä alukselta, joka makasi veden päällä.

    Päästessään ampumaetäisyydelle Keetongu käynnisti aluksen keulan sivuilla olevat Cordak-tuliaseet. Räjähtävät ammukset puhkaisivat Hürfundin rautakuoren ja sytyttivät sen miehistöhytit palamaan, mutta alus pysyi pinnalla.

    Aluksen komentaja Kapteeni 360 huomasin hyökkäyksen ja käski kaikki aseyksiköt pienemmän lentopelin kimppuun. Hän oli menettänyt jo yhden laivan ”kaktus-välikohtauksen” aikana, eikä hänellä ollut todellakaan varaa menettää toista.

    Hüfundin tykit alkoivat laulaa ja Keetongu pakotettiin kauemmas. Hän sai väistettyä suurimman osan ammuksista, mutta kaksi latinkia osui viistosti aluksen keulapanssareihin, jotka kuitenkin kestivät.

    Keetongu kaarsi Kirikori II:n saaren yläpuolelle, pois tykkien kantamalta. Kolme keskikokoista Klaanin laivaston ilma-alusta näkyi jo etelässä; ne tulivat täyttä vauhtia apuun. Keetongu otti niihin yhteyttä ja käski niitä lähestymään tutkan alapuolelta samalla kun Kirikori II, joka oli suurempia aluksia ketterämpi, ohjaisi tykkitulen muualle.

    Suunnitelman mukaan Klaanin alusten tullessa Keetongu kävi uuteen hyökkäykseen. Hän sai ammuttua hajalle yhden Hürfundin kansitykeistä, mutta joutui heti pakenemaan tykkitulta. Ketterä alus sai osuman peräsimeen, mutta Keetongu sai ohjattua sen kauemmas.

    Ansa toimi. Tehmut oli käskenyt miehiä pakkaamaan aluksiin muutaman niistä vähäisistä ohjuksista, joita Klaanilla oli. Nazorakein alus ei saanut väisettyä ajoissa ja ohjukset osuivat sen kylkiin ja ohjaamoon tappavan tarkasti. Alus upposi Klaanin saaren rannikon pohjamutiin eikä sitä nähty enää koskaan.

    Sinä iltapäivänä Keskiuusi kievari oli täynnä juhlivia Laivaston Matoraneja.