MeriSteltistä etelään Merituuli oli suolainen ja taivas hämyisä. Oli vaikea sanoa, oliko ilta vai aamu. Laineiden läpi liplattelevan pienen purjeveneen kahden matkustajan elämään se ei tuntunut vaikuttavan suuntaan tai toiseen. Kahden puisen ongen punaiset vieheet kelluivat pinnassa. ”Kyl son silviisii et Takea on hiano elukka,” sanoi toinen Vortixx, olkihattua käyttävä vanhus, joka mutusteli harvojen hampaidensa … Jatka lukemista Myrskyä odotellessa
Avainsana-arkisto: Bio-Klaani
Kauppakilta
Bio-Klaani, Telakka, koukoushuone Kokoushuoneen jykevän puupöydän ympärillä istui kymmenkunta pientä ja yksi valtava hahmo. Syyssade piiskasi pyöreitä ikkunoita, mutta lukuisat öljylampun loivat huoneeseen kodikkaan tunnelman. Valitettavasti keskustelun aiheet eivät olleet yhtä kotoisia. Kauppakiltojen rintamerkkiä pitävä etelämanterelaisittain kieltä murtava Matoran istui nojatuolissa tyynypinon päällä hieman närkästyneen oloisena. Tyreka oli tullut Klaanin saarelle hieman vastahakoisesti kiltajohtajien käskystä. … Jatka lukemista Kauppakilta
Emme tiedä tarpeeksi
Varasto, Bio-Klaani Guardian, Visokki ja Manu olivat etsineet kahviota paremman paikan yksityiselle keskustelulle, sillä kahvioon oli alkanut valua porukkaa. Lähin äänitiivis, mutta ahdas, varastohuone sai kelvata paremman puutteessa. Guardian nojasi paremman istuimen puutteessa huoneen keskellä olevaan työpöytään. Lattiaa tiiraillen skakdi pureskeli vielä tarinaa, jonka Visokki oli hänelle syöttänyt. Se, minkä olisi pitänyt vastata skakdin kaikkiin … Jatka lukemista Emme tiedä tarpeeksi
Hildemar 37: Masennus merellä
BKS Hildemar Tunnelma laivalla oli masentunut. Se oli erittäin, erittäin masentunut. Aluksen kolme jäljellä olevaa Toaa olivat parhaillaan komentosillalla. Kenelläkään kolmikosta ei ollut erityisen hyvä olla. Hildemar oli kierrellyt Athistien saarta jo kaksi päivää, yksinkertaisesti odotellen ihmettä. Tuntui väärältä lähteä, kääntää selkä tälle kaikelle ja Klaanilais-tovereille. Kukaan heistä ei jaksanut välittää nazorak-vankien taannoisesta karkaamisyrityksestä, joka … Jatka lukemista Hildemar 37: Masennus merellä
Nui-Korosta Lehu-metsään
[spoil]Musiikin voi hyvin antaa soida vaikka koko osan.[/spoil] Bio-Klaanin saari, heinää kasvava tasanko Avaran maiseman keskellä päättäväisesti istuvalle kivelle, joka oli kuin pohjoisen horisontin peittävän Ämkoo-vuoren kateellinen pikkuserkku, oli levitetty saaren kartta. Se oli melko vanha ja lukuisten taittelukohtien halkoma, mutta siitä sai kuitenkin hyvin selvää. Kepe ja Snowie olivat kumartuneet kartan vierelle ja laskeneet … Jatka lukemista Nui-Korosta Lehu-metsään
Mekaanista sairaanhoitoa
Bio-Klaani, ilmatila Voimakkaan höyrymoottorin ulvoivat täböllä ja kybällä Ilmaraptori I:n siipien tyvessä. Vastamaalatun, kiillotetun ja vahatun hävittäjän siniharmaat ja mustat siksak-kuviot halkoivat viileää ilmaa uskomattomalla nopeudella. Tongun suuren ohjaustuolin pienemmäksi vaihtanut Klaanin lentäjä-ässä Ämtur väänsi kädet hikisinä ohjaussauvaa ja teki vielä muutaman ympyrän Klaanin Matoran-kaupungin yläpuolella. Siipien säädettävä kallistuskulma antoi aluksella mitä parhaimman ohjauskyvyn, ja … Jatka lukemista Mekaanista sairaanhoitoa
Hildemar 32: Mustalumen kiirastuli
[spoil]Matoro viimeisteli tämän viestin. Kiitos hänelle.[/spoil] Jos kuolemaa ei osaa odottaa, se ei tunnu yhtä pahalta kuin silloin, kun sitä osaa. Kun irrotin otteeni Joyn kädestä, tuntui kuin maailma olisi loppunut. Se olisi loppuva minun osaltani, näin ajattelin pudotessani liekkimereen. Kymmenen sekunnin pudotus tuntuu yllättävän pitkältä. Sen aikana ehtii ajatella aivan liikaa. Kuinka näin saattoi … Jatka lukemista Hildemar 32: Mustalumen kiirastuli
Hildemar 25,5: Makuta Nuin elämä ja teot
Bio-Klaani Makuta Nui saapui Klaanin porteille muutama kirja kainalossaan. Portilla jököttävät vartijat katsoivat makutaa jurosti ja vilkuilivat tämän kirjoja. Manu katsoi takaisin, suoraan toisen Toan silmiin, mikä sai tämän punastumaan hieman.”Oliko minulle postia?” Manu sanoi äänellä, jollaisella normaalisti olisi yritetty iskeä tyttö. Toa pudisti päätään hämmentyneenä.”Entä kaipasiko kukaan minua?”Jälleen päänpudistusta.”Entä onko Kepe kotona?”Kysymys hämmensi molemmat, … Jatka lukemista Hildemar 25,5: Makuta Nuin elämä ja teot