Klaanon

Avainsana: Bio-Klaani

  • Operaatio Beeta osa 70: Überspeed ajojahti

    SS-Hürfund

    Tulipalo alkoi leviämään Komentosillalta kohti laivan perää. Killjoy hyppäsi pois tykkitornista ja laskeutui kannelle Matoron viereen.

    ”Kunnossa?”

    Matoro piteli selkäänsä ja ähkäisi: ”Pärjään.”

    Tällä aikaa Nazorakit telakalla alkoivat järjestäytyä. Sankarit näkivät, kun isoja tykkejä alettiin koota laiturien lähelle. Saraji ja Summerganon juoksivat paikalle.

    ”Löysimme ajoneuvoja, seuratkaa.”

    Nazorakien tulitus jatkui edelleen, mutta kannen suojissa sankarinelikon, Sarajin ja yhden jäljellejääneen Vahkin ryhmä hyppäsi kannen yli, suoraan maahan, jonkinmoisen teltan luokse. Saraji ja Ganon olivat jo aiemmin eliminoineet teltan Nazorakit. Teltta paljastui pieneksi ajoneuvohuoltamoksi. Siellä oli kaksipaikkainen jeeppi tykkipaikalla, moottoripyörä ja moottoripyörä sivuvaunulla.

    Summerganon hyppäsi jeeppiin Matoron kanssa, samalla kun Kapura kapusi sen tykin luo. Saraji hyppäsi ensimmäisen mootoripyörän selkään ja Killjoy viittoi viimeistä Vahkia oman pyöränsä sivuvaunuun.

    Kolme ajoneuvoa käynnistyi ja valtavan moottorin jylinän saattelemana ja kuusikko kiiti täydellä vauhdilla ulos satamasta.

    Kolme ajoneuvoa kiisivät kohti metsää ja siellä kierteleviä mukulakivisiä polkuja. Kaksi Nazorakia jäi sijoilleen, kun sankarit pyyhälsivät ohi. Toinen (se lastenmielisempi) alkoi imitoimaan koneiden ääniä: ”WRRROOOO-” Imitointi loppui toisen torakan repiessä tämän väkisin omaan kolmipyöräiseen outoon menopeliinsä ja jahti alkoi.

    ”Täällä kakkostiimi, jahtaamme kohteita kohti metsää. Kolme ajoneuvoa, kuusi kohdetta.”

    Pian tämän jälkeen metsän pärinä muuttui huumaavaksi, kun viisi Nazorak-ajoneuvoa liittyi jahtiin ja puikkelehtiminen metsien poluilla epämiellyttävissä nopeuksissa alkoi.

    Sarajin mopedi kiisi kevyimpänä ensimmäisenä, Killjoy ja Jeeppi kannoillaan. Nopeus kasvoi kasvamistaan, mutta tästä huolimatta torakoiden laitteiden ääni kuului aina vain lähempää. Kapura tarkisti jeepin konekiväärin ja käänsi sen taaksepäin. Killjoyn sivuvaunussa kököttävä vahki latasi rannetykkiään ja kääntyi myös tulosuuntaa kohti.

    Kolmipyörinen ajokki tuli näkyviin ensimmäisenä ja myöhemmin sekalainen joukko moottoripyöriä, outoja leijuvia vekottimia ja pari Buggy-tyylistä kiitäjää.

    Sankareiden ajoneuvot hyppäsivät pienen sorasta muodostuneen rampin yli ja jatkoivat kiitoaan. Kun Kapura näki Nazorak-ajokkien hyppäävän heidän perässään hän avasi tulen, mutta niin avasivat Nazorakitkin.

    Überspeed ajojahti sai nyt uuden epämiellyttävän käänteen, tulitaistelun ja ilmassa viuhuvat panokset. Killjoyn sivuvaunussa istuva Vahki ampui rannetykillään kohti Nazorakeja, mutta kovan vauhdin takia tähtääminen oli vaikeaa ja panos meni reilusti ohi.

    ”Kenraali, voisitteko ajaa tasaisemmin, tähtääminen on vaikeaa.”

    Killjoy kääntyi Vahkia kohti ja tiuskaisi takaisin: ”Aja itse.”

    Yhdellä hämmentävän eeppisellä liikkeellä Killjoy ja Vahki vaihtoivat vauhdissa paikkaa ja Vahkin ohjatessa ja Killjoyn tulittaessa (Ja kököttäessä samalla hyvin epämukavasti Nazorak-kokoon tehdyssä sivuvaunussa), Jahti jatkui. Kapura oli jo osunut yhteen buggyyn, mutta se ei ottanut tarpeeksi vahinkoa ja jahti jatkui muuttumattomana, lukuunottamatta sitä faktaa, että mukulakivi loppui ja polku oli nyt puhdasta maata.

    Saraji joutui tekemään töitä pitääkseen mopedinsa hallussa maaston muuttuessa. Yksi Nazorakien moottoripyöristä teki Klaanilaisten silmissä upean kierähdyksen maahan jääden suoraan yhden buggyn murskaamaksi.

    Takaa-ajo jatkui läheisen Matoran kylän ohi. Yksi Le-matoraneista oli auttamattoman hidas ja tiputtautuessaan puuasunnostaan, putosi suoraan Matoron ja Sugan väliin jeeppiin.

    ”Mit-”

    ”Suu tukkoon ja pidä tiukasti kiinni, meillä on tässä vähän kiire”, Matoro vastasi yllätysvieraalle.

    Yksi takaa tulittavista Nazorak-ajoneuvoista osui viimein ja lohkaisi epämiellyttävän suuren palasen jeepin sivusta pois. Ganon katsahti Matoroon ja tämä ymmärsi käskyn pitää kiinni, sillä epämiellyttävä vauhti tulisi pian muuttumaan vielä epämiellyttävämmäksi.

    ”Epämiellyttävää eikö?”, Kapura vinkkasi Le-Matoranille.

    Hetkeksi jälkeen jäänyt Killjoy pyyhälsi jeepin rinnalle: ”Jollakin teistä on ongelma tuon epämiellyttävä-sanan ylikäytön kanssa. Rajoittakaa!”

    Jahti jatkui… epämiel-

    ”Nyt oikeasti loppui sen sanan ylikäytön kanssa!”

    …

    Bio-Klaani, komentohuone

    Creedy siivosi parhaillaan lattialle läikyttämäänsä gölgiä, kun laitteistot alkoivat piippaamaan. Salamannopeasti Creedy ponkaisi lattilata ja meni tutkimaan monitoreja.

    Killjoyn jäljitinsensori oli ilmestynyt Klaanin rajoille. Sen sijainti oli merellä ja se oli tulossa hitaasti kohti Klaanen rantoja, liian hitaasti…
    Creedy tajusi jonkin olevan pielessä ja tarttui keskusradioon:

    ”Tawa, tulisitko komentohuoneeseen, täällä on jotain outoa.”

  • Laivaston kutsunta

    Bio-Klaani, Telakka, Tahtorakin komentosilta

    Keetongu tarkasteli alempien päälikköjensä kanssa Laivastoon hakevien Matoranien lyhyttä riviä. Keetongu tunnisti erään Onu-Matoranin, joka oli joksus tehnyt hanttihommia pajan puolella, mutta muut olivat tuntemattomia. Siellä oli kahdeksan Onu-Matorania, kaksi Ta-Matorania ja hieman kauempana muista lattiaan tuijottava Ga-Matoran.

    Keetongu aikoi ottaa kaikki hakiat laivastoon, tulivathan he kuitenkin vapaaehtoisesti. Sota oli tulossa ja kaikille löytyisi varmasti joku homma, olisi se sitten vaikka putkien puhdistamista.

    Onu-Matoranit olivat helpoimpia työllistää. He olivat alusta alkaen kuin kotonaan ja osasivat höyrytekniikan alkeet.

    Ta-Matoranit halusivat uunien puolelle hommiin. Vaikka se kuulostikin luontevalta, Keetongu oli salaa yllättynyt. Stereotypiat kun yleensä osottautuivat vääriksi. No, kuulemma tulen Matoranit kestivät kuumuttaa paremmin.

    Ga-Matoran oli aika vaisu kertomaan vahvuuksiaan, mutta hän vaikutti älykkäältä henkilöltä. Keetongu pisti hänet hoitamaan laivaston paperitöitä ja kuljettamaan viestejä. Matoranin nimi oli Daiwen. Hän teki hommansa tunnollisesti eikä valittanut.

    Kirjanpitäjän hankkiminen tuotti heti hedelmää. Keetongu sai käsiinsä asiakirjan, jonka mukaan Keetongu oli tilannut Nynrah-haamuilta erikoisvalmisteisen ilmalaivan rungon pari kuukautta sitten. Keltainen kyklooppi oli unohtanut koko asian viime aikojen hämminkien takia, mutta kun hän näki paperin, asia nousi takaisin hänen mieleensä. Uusi laiva olisi tärkeä sodassa Nazorakeja vastaan, ja Nynrah-haamujen olisi pitänyt saada se valmiiksi jo viikkoja sitten.

    Asiasta täytyi ottaa selvää.

  • Valottujen suosekoilu osa 4: Pihkassa

    Arkistot

    Gahlok Va keräsi kokoon silminnäkijähavaintoja Klaanin viimeisimmästä ja historian pahimmasta hyökkäyksestä. Kaksikymmentä olentoa oli saanut surmansa yön aikana kun suuri varjo-olento, Salaman Toa ja joukko mekaanisia tappajarobotteja ja pieniä robotteja oli hyökännyt linnoitukseen.

    Vaehranin kanssa kaksikko oli käynyt haastattelemassa vuodepotilaita ja muita klaania asuttavia olentoja, saadakseen kattavan kuvan yön tapahtumista.

    Gahlok Van elementtikeihäs loi valkoista energiaa, kun hän kirjoitti kivitauluille tietoja.

    ”Hmm… Paikka Bio-Klaani, aika muutama päivä sitten… ” Gahlok Va mutisi, kirjoittaen tietoja tauluun. Hänen vierellään Vaehran järjesteli kivitauluja jotka kertoivat hyönteisraheista.

    ”Tuntuuko sinusta että tämä Av-Matoranien tekemä uusi sisustus on todella typerä?” Tulen Toa kertoi GVlle, kun tämä istui lattialla kivitaulu sauhuten.

    ”En itsekään pidä näistä seinistä”, Gahlok Va sanoi, katsahtaen Vaehrania. Tulen Toa oli noussut isoille tikkaille laittamaan kivitauluja hyllykköön, mutta kuinka ollakaan yksi tikkaiden askelmista oli rikki ja punahopeinen Toa putosi alas askelmia ja kivitaulukasa tippui hänen päällensä.

    Käyttäen telekineettisiä naamiovoimiaan, Vaehran laski kivitaulut lattialle hänen viereensä, jonka jälkeen hän käytti voimiaan laittaakseen ne takaisin paikoilleen.

    ”Joskus unohdan että tämä naamiohan on Matatu”, Vaehran sanoi hymyillen, hieroen samalla kipeää kyynerpäätään.

    Gahlok Valle oli tullut ongelma. Hän ei keksinyt millä nimellä kutsuisi niitä tappajarobotteja, jotka hyökkäsivät Klaanin kimppuun yöllä ja joita vastaan hekin joutuivat taistelemaan.

    ”Hei Vaehran, mitä nimeä käyttäisin niistä roboteista joiden panssarissa on kirjaimet Z.M.A?” Gahlok Va kysyi, nousten seisomaan lattialta.

    ”Etkö saanut mitään tietoja olentojen mahdollisesta nimestä?” Vaehran kysyi mutristaen kulmiaan.

    ”Sain vain kerättyä paljon informaatiota olentojen voimista ja aseistuksesta sekä tietoja olentojen ruumiinrakenteesta. Silminnäkijähavainnot kertovat että isojen robottien mukana tuli pieniä olentoja, jotka oli helpompi voittaa. Nimestä tai siitä mistä nämä robotit tulivat ei ole mitään tietoa”, Gahlok Va kertoi.

    ”Sovitaanko että kutsumme robotteja Rautaisiksi tappajiksi? Se sopisi hyvin olentojen luonteeseen?” Vaehran ehdotti.

    ”Hyvä on VT”, Gahlok Va sanoi, kirjoittaen otsikkoa artikkeliin.

    Ma Wetin tunneliverkosto, pieni Ortonien kylä

    Pieni kylä maanalla. Kylä jossa asuu joukko Ortoneja, Matoranien kaukaisia sukulaisia. Valokivet ja sienet tuovat valoa tähän pimeään luolaan ja Ortonit hoitavat askareitaan teräkaivajien ja monien muiden maanalaisten rahien avulla. On rauhallista, tai niin rauhallista kuin porien yleensä. Rauhaa ei kuitenkaan kestä kauan.

    Tulvavesi syöksyy läpi kylän. Kyläläiset kamppailevat virtaa vastaan, joka vie mukanaan talot, kaivosvälineet, Rahit, kaiken. Muutama sinnikäs kyläläinen koettaa ottaa kiinni maasta ja seinillä kasvavasta sammalesta. Vettä tulee kuitenkin kokoajan enemmän ja kovempaa, joten nämä vahvatkin menettävät otteensa.

    Maan pinnalla, lähellä luolan suuta, johon joen virtaus on käännetty.

    ”Lähtekäämme metsästämään Mata Nuin lellikkejä!” isokokoinen Zyglak ilmoittaa ja nostaa varsijousensa, joka ampuu murtamissäteitä. ”Opetetaan heille etteivät he saa rauhaa koskaan, sillä Ortonien päivät ovat luetut”, Zyglak jatkaa, lipoen huuliaan. Kohta päästäisiin taas metsästämään näitä säälittäviä kyläläisiä, joiden saaren Zyglakit valtasivat tuhansia vuosia sitten.

    Ryhmä Zyglakeja, noin kaksikymmentä pulahtaa virtaavaan veteen. Liskomaiset olennot ovat tottuneet elämään vedessä ja sukeltavat etsimään saalista. Ortonien kylän täyttäminenv vedellä oli hieno ajatus, koska silloin Zyglakit pystyivät yhdistämään kaksi lempi puuhaansa, Ortonien tappamisen ja uimisen.

    Harmaa, isokokoinen Zyglak joka kantoi varsijousta on uinut käärmemäisesti Ortonien kylän läpi. Hän on löytänyt kuolleita kyläläisiä lillumasta taloistaan ja saanut hiukan välipalaa. Rikkoen talonrähjän kappaleiksi, Zyglak saa veden samenemaan. Kädenpala suustaan roikkuen, olento lähtee uimaan syvemmälle luolaan, etsimään mahdollisia typeriä eloonjääneitä kyläläisiä.

    Hiukan etsittyään Harmaa löytää etsimänsä. Yksi veden Orton on piilossa hohtavien sienien takana. Zyglak ampuu sienen kappaleiksi, jolloin hohtavaa jauhetta lentää ympäri vettä. Orton lähtee uimaan kovaa vauhtia pakoon ja päätyy pieneen ahtaaseen luolaan.

    ”Kyllä minä sinut vielä saan”, Zyglak sanoo, ampuen murtamissäteitä varsijousestaan. Säteet osuvat luolan kattoon, sinetöiden Ortonin pakoonpääsemisyritykset.

    ”Kuolet sitten sinne”, Zyglak naurahtaa, lähtien etsimään jotain muuta riistaa.

    Orton alkaa kaivaa kynsillään luolan seinää, joka osoittautuu huokoiseksi kiveksi. Soraa ja savea tulee veteen, joka tekee kaivamisesta vaikeaa. Sinnikäs sinimusta Rauta kantava kyläläinen tekee kaikkensa päästäkseen pois vedestä.

    ”Pakko yrittää, tai kuolen kuten ystävänikin”, Seriana nimeä kantava kyläinen ajattelee, kaivaen yhä kovempaa. Kivi antaa periksi ja lopulta hän pääsee tunneliin, jonka yläpäästä paistaa valoa.

    ”Olen vapaa!” Orton huutaa kun hän juoksee tunneliin. Tunneli johtaa sankkaan havumetsikköön, jonne Orton katoaa, jättäen jälkeensä vain hohtavan vanan hohtavaa jauhetta.

    Ortonien kylässä Zyglakit ovat tuhonneet kaiken. Liskomaiset olennot ovat rikkoneet Ortonien patsaat Toa Ortoneista, kaikki historiankirjoitukset ja muut mitkä muistuttaisivat tässä luolassa olleesta korkeakulttuurista.

    Harmaa ilmoittaa joukoilleen että on aika lähteä. Hänen joukkonsa ovat saaneet tarpeeksi ruokaa ja tekemistä eli olisi vähemmän kapinahenkeä luvassa.

    Zyglakit nousevat luolan suusta maalle. Padon virtaussuunta ohjataan taas normaaliksi ja joukko jättää tämän kuolleen kylän rauhaan. Taas onnistunut metsästysretki, Zyglakit ajattelevat kun talsivat kohti järvitukikohtaa.

    Metsä, jättimäisten kuusten luona

    Umbra ja Glatorianking katsovat kuinka Fikou Qewa talsii kohti pihkaa ja jää siihen vangiksi. Pihkaa alkaa erittymään Rahin päälle ja hätääntynyt Hämähäkki vinkaisee.

    Pahempaa on tulossa kun Gekko osoittaa taivaalle. Suuret määrät pihkaa on alkanut sataa maahan ja pian Umbra on ihan pihkassa. Glatorianking on juossut pakoon pihkaa.

    ”Mitä minä teen. Mitä minä teen?” Glatorianking ihmetteli kun oli eksynyt metsään. Hän ei nähnyt mitään eteensä ja ajatteli vain mitä ystävälleen Umbralle oli oikein käynyt. Hän oli jättänyt Moderaattorin raukkamaisesti yksin kun puista putosi vain pihkaa.

    Glatorianking kompuroi juurakoissa, kunnes hän törmää pieneen hohtavaan olentoon.

    ”Kuka olet muukalainen!?” Glatorianking sanoo, osoittaen aseellaan Rauta kantavaa kyläläistä.

    ”Samaa voisi kysyä sinulta”, heleä naisääni sanoo huohottaen. ”Nimeni on Setriana ja pakenin juuri Zyglakeja, jotka hukuttivat kyläni tuolla vähän kauempana”, Orton sanoo, ojentaen kynsikästä kättään kohti valkoista Toaa.

    Glatorianking puristaa Ortonin kättä, joka on yhä märkä. Kylmä metalli ei tunnu kivalta hänen kädessään, joten GK ottaa kätensä irti puristuksesta.

    ”Olen Glatorianking Klaanista. Ystäväni päälle tippui paljon pihkaa, jolloin lähdin sitä pakoon, koska ajattelin että se voisi olla jotain ikävää”, Gekko kertoi. ”Nyt en tiedä missä ystäväni on”, hän kertoi murheissaan.

    ”Oi ei! Pihkaa!” Setriana huusi kuullessaan mitä oli tapahtunut. ”Äkkiä. Tule näytän sinulle tien!”

    Puiden luona

    Umbran jalat olivat ihan pihkassa, ja hän ei pystynyt enää liikuttamaan raajojaan. Fikou oli jo peittynyt suuren Pihkamäärän alle ja rahi ei enää liikkunut ollenkaan.

    Umbra oli jähmettyneenä pihkan takia, koettaen liikuttaa raajojaan. ”Ei onnistu!” Umbra huusi. Vain hänen suunsa enää toimi kun pihkaa ei ollut kasautunut vielä suuhun asti. Äkkiä Umbra alkoi tuntea itsensä voimattomaksi. Puut alkoivat imeä elinvoimaa Umbrasta ja Fikousta.

    [spoil]Selviävätkö sankarimme tästä pihkaantumisesta vai tuleeko heistä meripihkakoruja Allianssille? Se selviää kohta.[/spoil]

  • Ustraug

    Bio-Klaani, aula

    Guardian kurkisti nurkan takaa varovaisesti. Hän ei halunnut tulla nähdyksi. Oli edelleen parasta Klaanin kannalta, että petturi ei tiennyt lähdöstä. Bio-Klaanin linnoituksen aula oli kuitenkin poikkeuksellisen täynnä, mikä vaikeutti huomaamatonta poistumista.

    Guardian hengitti syvään, sulki silmänsä ja astui aulaan. Hän voisi yrittää näyttää huomaamattomalta, mutta se ei syystä tai toisesta onnistuisi juuri nyt.
    Sitten Guardian päätti vain yrittävänsä näyttää muulta kuin Guardianilta.

    Aulassa liikkuvat ja keskustelevat hahmot katsoivat hetken hämmentyneinä pikimustaa Skakdia, joka käveli vihellellen läpi aulan. Moni supisi keskenään. Tästä uudesta jäsenestä ei ollut kuullut kukaan. Monia myös kuvotti Skakdin pahasti hilseilevä iho ja epäsymmetriset silmät, mutta kukaan ei viitsinyt sanoa mielipidettään ääneen. Klaanilaiset olivat ottaneet suojelukohteikseen paljon kuvottavampiakin olentoja.

    Musta Skakdi hymyili leveästi ympärillä tuijottaville klaanilaisille kävelleessään läpi aulan. Tarkkailtuaan olennon hymyä hetken ympärillä olevat hahmot päättivät keskittyä taas töihinsä.
    Respassa Toa Himen paikalla väliaikaisesti työskentelevä turkoosi Matoran otti jonkinlaisen kommunikaattorin tiskin alta ja kuiskasi siihen jotain.
    ”Siivousryhmä. Rumia jalanjälkiä aulassa. Kiitos.”

    Guardian jatkoi hymyilyä ja viheltelyä. Hänen sisällään kasvoi vähitellen tunne siitä, että tämä onnistuisi. Mustan tuhkan verhoama Skakdi olisi pian ovella. Sen jälkeen olisi rikollisen helppoa siirtyä satamaan.
    Tai olisi ollut, jos nyt pienen Matoranin hahmossa oleva Umbra ei olisi pysäyttänyt Guardianin.

    ”Terve!” Umbra huudahti hypätessään spontaanisti Guardianin eteen.
    ”GAH.”

    Umbra katsoi pikimustaa Skakdia hetken mietiskelevän näköisenä. Sitten hän tarjosi pientä Matoran-kättään muukalaiselle.
    ”En olekaan nähnyt sinua täällä”, Umbra sanoi. ”Toisaalta harva täällä tuntee minuakaan…ja syystä…”
    Umbra näytti hetken eksyneemmältä kuin kukaan muu maailmassa. Sitten hän hymyili jälleen.
    ”Minä olen Umbra, Ba-Matoran!” Umbra sanoi innokkaasti. ”Oletko uusi täällä?”

    Guardian nyökkäsi ja hymyili leveämmin. Mustaa tuhkaa putoili lattialle hänen päästään.
    Sitten Guardian kumartui äkkiä alemmas, tarttui molemmilla käsillään Umbran pieneen Matoran-käteen ja ravisti sitä voimakkaasti.

    ”TAPAAMME ENSIMMÄISTÄ KERTAA IKINÄ”, Guardian vakuutteli kovaäänisesti psykoottinen virne tuhkan peittämillä kasvoillaan.

    Umbra nyökkäili hämmentyneenä. ”Mikä on nimesi?”

    Guardianin hymy hyytyi. Hän tuijotti Umbran olan yli. Aulan ulko-ovi oli vain parin metrin päässä. Jotain oli keksittävä.

    ”MINÄ USTRAUG”, Guardian sanoi. ”MINÄ SKAKDI. NYT MINÄ MENNÄ, HEI HEI.”

    Sen sanottuaan Guardian hyppäsi gasellimaisella loikalla Matoran-Umbran yli ja juoksi aulan oviaukon läpi Bio-Klaanin linnoituksen etupihalle nauraen huolestuttavaa naurua.

    Umbra jäi paikalleen räpyttelemään silmiään. Hän katsoi kämmenpohjaansa. Se oli musta.

  • Viimeinen Vartija ja koti-ikävä

    Guardianin huone

    Guardian istui pedillään ja tarkasteli kivääriään. Se oli jälleen yhdessä osassa, mutta Kapura ei ollut valehdellut. Tämä hätäisesti yhteen sulatettu kivääriä hienovaraisesti muistuttava metallimöykky oli niin käsittämättömän ruma, että Guardianin teki melkein mieli hypätä veneeseen ja käydä pyytämässä etelän jättiläismustekalalta anteeksi.

    Guardian asetti kiväärin huoneensa pöydälle. Se oli ruma ja ei todennäköisesti toimisi kovin hyvin, mutta ainakin ase kestäisi Zakazille asti. Siellä asui tämän maailman ainoa elävä mekaanikko, joka tunsi Vartija-aseet.

    Guardian katsoi ikkunasta ulos. Eilisen sateet olivat ohi, mutta päivä oli vielä pilvinen. Venettä valmisteltiin jo satamassa ja pian olisi aika lähteä Zakazille.
    Tawa oli moneen kertaan kehottanut Guardiania ottamaan jonkun mukaan turvaksi. Guardian ei ollut aivan varma, pitäisikö hänen kuunnella ohjetta. Ne harvat klaanilaiset, jotka tunsivat Zakazin eivät halunneet palata sinne enää koskaan. Klaanilaiset, jotka suostuisivat tulemaan mukaan eivät olisi valmiita siihen. Linnoitus tarvisi myös tällä hetkellä kaiken mahdollisen tuen, sillä Guardianin lähdettyä Tawa jäisi ainoaksi johtajaksi. Ämkoohon ei saatu yhteyttä ja Visokki oli kadonnut jonnekin yön tapahtumien jälkeen.
    Guardian mietti hetken. Jonkinlainen kaava oli muodostumassa. Ehkä joku halusi koko johtoryhmän pois pelistä?

    Siinä tapauksessa joku on onnistunut jo puoliksi, Guardian mietti. Hän nosti pöydältä pienen lasin, joka oli täynnä läpinäkyvää nestettä. Guardian joi lasin tyhjäksi nopealla kulauksella ja tunsi piristävän voiman virtaavan kehoonsa.
    Tänä yönä nukuttaisiin huonosti.

    Guardian katsoi alaspäin. Hän avasi nyrkkiin puristetun kätensä. Kiikarisilmä oli nyrkin sisällä. Sen kiiltävästä linssistä sininen Skakdi näki heijastuksen omista kasvoistaan.
    Arpi siinä kohtaa, missä vasen silmä oli ollut ei ollut kadonnut mihinkään. Guardian oli jo oppinut hyväksymään asian. Hän kiinnitti mekaanisen korvikkeen takaisin paikoilleen ja nousi sängyltään.

    Oli aika lähteä. Mahdollisimman pian, että kukaan ei huomaisi. Parasta olisi, että mahdollisimman harva tietäisi Guardianin katoamisesta. Petturi oli yhä liikkeellä jossain ja saattaisi vuotaa tiedon Klaanin johtajien vähäisyydestä. Linnakkeen turvatoimia oli tosin tiukennettu yön jälkeen.
    Se teki huomaamattomasta poistumisesta hieman vaikeampaa.

    Guardian katsoi vielä kerran erittäin rumaa ja epämuodostunutta kivääriään. Hän tarttui siihen ja nosti sen oikeaoppiseen tähtäysasentoon. Ehkä se ei olisi Zakaz-matkalla mukana vain odottamassa korjausta. Ehkä Kapura oli saanut kammiot ja mekanismin toimimaan taas. Vartija-kiväärien korjaaminen ei ollut kuulemma kovin vaikeaa.

    Guardian avasi kiväärin takaosan ja työnsi sisään yhden huoneen kirjahyllyllä lojuvista plasmalippaista. Hän käänsi tähtäyksensä kohti ikkunaa, joka oli jo valmiiksi auki. Guardian tarkisti vielä lämpökatseellaan Klaanin pihan, että ei osuisi taas siihen Matoraniin, joka korjasi kattoja.
    Tarkistettuaan ammuksen reitin Guardian veti liipaisimesta.

    Bio-Klaani, siivousryhmän ei-niin-salainen päämaja

    Ruskea jaloa Mahikia käyttävä Matoran istui pöytänsä ääressä väsyneenä, mutta tylsistyneenä. Siivousryhmä oli saanut yli vuorokauden takaisen hyökkäyksen aikana aivan tarpeeksi tehtävää. Kukaan ei ollut erityisemmin nauttinut ruumiiden keräämisestä. Toisaalta kovin moni ruumiista ei ollut onneksi hajonnut kappaleiksi.
    Nyt tämä Po-Matoran oli ainoa Klaanin siivoojista, joka ei ollut hermolomalla.

    Po-Matoran nosti jalkansa pöydälle. Juuri silloin pöydällä lojuva kommunikaattori pirisi kovaäänisesti. Matoran melkein kaatui tuolillaan.

    ”…hallooo?” Po-Matoran vastasi epäröiden. ”Jotain siivottavaa?”
    ”Kyllä”, sanoi matala ääni linjan toisessa päässä. Po-Matoran tunnisti sen pian Guardianiksi, yhdeksi Klaanin johtajista.
    Po-Matoran suoristi selkänsä huomaamattaan.
    ”Miten voin palvella teitä, sir?”

    Guardian yski hieman linjan toisessa päässä. ”Haluaisin, että siivoatte huoneeni?”

    Matoran nielaisi hieman. ”Pahoittelen, mutta aika moni meistä on lomalla, joten siivouksessa saattaa kestää aika kauan…”
    ”Ei haittaa”, Guardian keskeytti. ”Poistuin pienelle matkalle, joten en tarvitse huonettani hetkeen.”
    Matoran nyökytteli.
    ”Tätä ei sitten levitellä”, Guardian lisäsi.

    ”Ei ei ei”, Matoran sanoi tekopirteästi. ”Jos saan kysyä, minkälaisesta sotkusta on kyse?”

    ”Tuhkaa”, Guardian sanoi. ”Testasin jotain. Älä kysy.”

    ”Selvä, eiköhän asia hoidu”, Po-Matoran vastasi. ”Kiitos kovasti ja kuulemiin!” Po-Matoran oli jo sulkemassa puhelua, mutta Guardian sanoi vielä jotain.
    ”Vielä yksi juttu.”

    ”…?”

    ”Tuo imuri.”

    ”Tietty. On minulla edes jotain hajua, miten siivotaan.”

    ”Tosi, tosi, iso imuri.”
    Silloin puhelu suljettiin äkillisesti.

    ”…”

  • Ilonpilaajan värväyskirje osa 2

    Bio-Klaani, Kapuran huone

    Vuorokausi yön jälkeen Kapura heräsi huoneessaan ja päätti lähteä töihin, mutta huomasi kurjekuoren.

    Kapura, viimeaikaisten tapahtumien varjolla olen tehnyt päätöksen valita kolme soturia mukaani Xian-matkalle. Kuten varmasti jo tiedät, tavoitteenani on löytää Purifier ja hankkia takaisin kaksi hänen varastamaansa Nimda-palasta. Keskustelin adminien kanssa ja tulin siihen tulokseen, että otan mukaan apuvoimia. Jos suostut pyyntöön, lue kirje loppuun jos et, palauta kirje välittömästi postinjakelukeskuseen, jotta tiedän kysyä jotain muuta.

    ”Kyllä toiminta kelpaa.” Kapura mietiskeli. ”Sitä paitsi, jos Avde yön aikana vilautti nimeni jollekkin, olisi parempi todistaa uskollisuuteni Klaanille jotenkin.”

    Tehtävämme on yksinkertainen ylihuomenna illalla, lähdemme matkaan neljän Gukko-linnun avulla, lento Xialle kestää noin kaksi päivää ja kaksi yötä. Sinne päästyämme, meidän täytyy löytää tiemme Xian asuntolakeskukseen, jossa meidän tulee löytää Purifierin olinpaikka. hankimme palaset, päihitämme Purifierin ja palaamme Klaaniin. Meidän tulee toimia nopeasti, huomaamattomasti ja tehokkaasti.
    Tule huomenna kello 20.00 Klaanin kokoustila 3:een. Tapaat siellä muut ryhmän jäsenet.

    ~Mr.Killjoy

    Luettuaan kirjeen loppuun Kapura piilotti sen sänkynsä alle ja lähti Pajaa kohti.

    [spoil]Killjoy kirjoitti kirjeen.
    [/spoil]

  • Ilonpilaajan värväyskirje osa 1

    Bio-Klaani

    Matoro herää huoneestaan. Aurinko paistaa hellästi ikkunasta. Se on jo suhteellisen korkealla. On kulunut vuorokausi yön kauhuista.

    Ensimmäinen asia jonka hän näkee, on kirje oven alla. Jään Toa kumartuu ja ottaa kirjeen. Hän avaa valkoisen kuoren jossa on Bio-Klaanin postinjakelukeskuksen leima.

    Matoro, viimeaikaisten tapahtumien varjolla olen tehnyt päätöksen valita kolme soturia mukaani Xian-matkalle. Kuten varmasti jo tiedät, tavoitteenani on löytää Purifier ja hankkia takaisin kaksi hänen varastamaansa Nimda-palasta. Keskustelin adminien kanssa ja tulin siihen tulokseen, että otan mukaan apuvoimia. Jos suostut pyyntöön, lue kirje loppuun jos et, palauta kirje välittömästi postinjakelukeskuseen, jotta tiedän kysyä jotain muuta.

    Matoro on oikeastaan iloinen että hän pääsee taas tehtävälle. Klaanin nykyinen ilmapiiri yön jälkeen on masentava.

    Tehtävämme on yksinkertainen ylihuomenna illalla, lähdemme matkaan neljän Gukko-linnun avulla, lento Xialle kestää noin kaksi päivää ja kaksi yötä. Sinne päästyämme, meidän täytyy löytää tiemme Xian asuntolakeskukseen, jossa meidän tulee löytää Purifierin olinpaikka. hankimme palaset, päihitämme Purifierin ja palaamme Klaaniin. Meidän tulee toimia nopeasti, huomaamattomasti ja tehokkaasti.
    Tule huomenna kello 20.00 Klaanin kokoustila 3:een. Tapaat siellä muut ryhmän jäsenet.
    ~Mr.Killjoy

    PS: Maksa se televisio.

    [spoil]Killjoy kirjoitti tuon kirjeen.[/spoil]

  • Troopperi ja Voyager

    Bio-Klaani

    Illalla Troopperi katseli parvekkeelta. Aurinko laski punaisena meren taa. Klaanilla oli hiljaista. Troopperin kylki oli kipeä, joten hän päätti mennä lepäämään.

    ”Pääsinpäs sairaalaosastolta aikaisin, heiltä saa tehokasta hoitoa”, hän ajatteli itsekseen.

    Yöllä, Troopperi näki levottomia unia. Hän tunbis samaa kuin Klaanin portilla ollessaan, ja kuuli synkkää naurua.

    ”Ei, älä”, hän hoki unissaan. Hän tunsi taas samaa kipua kuin sinä yönä Klaanin portilla. Varjoseinät puristivat häntä. Yllättäen, kuului vaimeaa koputusta, ja seinät hellittivät. Troopperi heräsi, ja käveli ikunalle. Hän avasi ikkunan, kun kuuli koputuksen sieltä. Sisään hyppäsi vihreänmusta Toa, jolla oli selässä jousi ja nuoliviini.

    ”Ehtoota, Troopperi”, Voyager sanoi.

    ”Kas, Voyager”, Troopperi vastasi.

    ”Mitä on tapahtunut, Klaanin rakennuksia on hajalla, tulin sisään muurin aukosta.”

    ”Se on pitkä juttu, kerron aamulla, mene nyt omaan huoneeseesi siitä.”

    Voyager lähti ovesta käytävälle pois. Troopperi vajosi taas uneen.