Bio-Klaani, Ilmatila
Blozin taistellessa ilmassa, hän huomasi kaukana isomman aluksen, kuin syöksypommittaja. Hän yritti lähestyä alusta varovaisesti, silloin häntä ei huomattaisi niin helposti.
Äkkiä, häneen osui pommi. Bloszar ehti tehdä tulikilven, mutta vahingoittui todella pahasti ja tippui kohti maata…
Bio-Klaani, Hain huone
Hai katsoi hämmentyneenä ikkunasta. Hän näki, kuinka Allianssin tunnuksin varustettu pommituslaivasto lipui Klaanin yli.
Kuului räjähdys. Lattia tärähti. Hai kaatui lattialle komealla kuperkeikalla ja löi päänsä.
Hain kotisaari, kauan sitten
”…Lähdemme hyökkäämään kohteenamme alue viisi. Konekiväärit asettuvat paikkoihin A ja B…” Nuhjuuntunut komentajamatoran piirsi väärin päin olevan laatikon päällä olevaan karttaan kirjaimet samalla kun selosti. ”…Tykistö tukee hyökkäystä puolen minuutin raskaalla sulkutulella alueelle viisi ja sen lähelle. Kun tykistötuki loppuu, lähitaisteluryhmät 1 ja 2 lähtevät etenemään. Konekiväärit ja kivääriryhmä 5 tukevat hyökkäystä. Konepistooliryhmät 3 ja 4 hyökkäävät käskystäni. Onko selvä?”
Komentajaansa nuhjuisempi ja vihollisluotien verottama ryhmä kuittasi:”Selvä, herra komentaja”
Kivääriryhmä, joukossaan nuori matoran jota kutsuttiin Haiksi, lähti asemiin. Kuului surinaa.
Juoksuhaudoissa kajahti huuto: ”Pommikoneita, maihin!”
Hai käpertyi suojakoloon joita oli juoksuhaudan sisällä useampia. Pommit järisyttivät maata. Hai näki suojasta, kuinka vihollispommikoneet kiisivät juoksuhaudan yli. Yhtäkkiä, ryhmä omia lentokoneita syöksyi pommittajien kimppuun. Taivaalla pommikoneen taka-ampuja tulitti perässä pörrääviä Vapausryhmän torjuntahävittäjiä. Hai katsoi haltioituneena näkyä taivaalla, jossa osittain kankaasta, osittain metallista tehdyt hävittäjät pörräsivät taivaalla. Yhtäkkiä, eräs Itsenäisyysallianssin pommikone kaartoi jyrkästi oikealle. Vapausryhmän torjuntahävittäjä kaartoi perään.
Pommikone ampui tiukan sarjan, joka osui suoraan torjuntahävittäjän moottoriin. Hävittäjä lehahti liekkeihin ja syöksyi maahan. Korkeus oli niin alhainen, ettei lentäjä ehtinyt hypätä. Kone räjähti maanpintaan, lentäjän taustalta kuuluvien tuskanhuutojen säestyksellä. Toinen torjuntahävittäjä näki tapahtuneen, ja syöksyi suorin tein pommikoneen kimppuun. Hän tähtäsi tuskin lainkaan ja ampui pitkää sarjaa pitkin konetta. Yksi luoti osui taka-ampujan otsaan. Torjuntahävittäjä viimeisteli helposti homman, ja pommikonekin putosi maahan. Pian paikalle ilmaantui lisää Vapausryhmän koneita ja vihollinen ajettiin pois. ”Vaara ohi, asemiin!” Huuto kajati juoksuhaudoissa ja Hai kömpi pois suojasta. Hän näki ystävänsä Ekamin, joka juoksi juoksuhaudan mutkasta ja huomasi Hain. ”Ekam. Komennettiinko sinut konekivääreihin?” Hai kysyi.
”Kyllä. Pitää kiiruhtaa, onnea.” Ekam vastasi.
”Onnea.” Hai tokaisi ja lähti hänkin kiiruhtamaan.
Pian sotilaat olivat asemissa. Kivääriryhmä valmistautui. ”Lähitaisteluryhmät, HYÖKKÄYKSEEN!”
Hai jännittyi äärimmilleen. Konekivääri alkoi laulaa. Miekoilla aseistetut lähitaisteluryhmät nousivat juoksuhaudoista ja lähtivät juoksemaan kentän poikki. Hai nosti päätänsä. Hän näki vihollisen vastapuolen juoksuhaudassa. Hän tähtäsi…
Luoti napsahti täsmälleen keskelle Hain otsaa. Nuori matoran kaatui juoksuhaudan pohjalle…
Hai heräsi. ”Ei se noin mennyt…”
Hänen selässään ja otsassaan valui kylmää hikeä. Hai ymmärsi pian että pommitus oli yhä käynnissä. Hai nousi seisomaan, katsoi nopeasti ympärilleen. Hätävarustus.
Hai työnsi sohvaansa sivuun, painoi seinää sen takana. Pieni luukku aukeni. Hai painoi punaista nappia ja kuului rahinaa. Hän juoksahti kaapilleen, avasi sen ja tiesi takaseinän kadonneen. Hai otti muodostuneesta aukosta itsevirittämänsä konekiväärin ja hyllyltä muutamia metallilevyjä.
Hai vuorasi ikkunan ympäristön metallilla ja viritti sitten konekiväärin toimintakuntoon. Se oli hänen mielestään koko saaren upeimpia konetuliaseita. Kaikki mukavuudet. ”Kannatti tehdä tämä pahan päivän varalle. Nyt on paha päivä.”
Hai etsi tähtäimeensä Nazorakien sijainnin, työnsi konekiväärinsä piipun ikkunasta, ja painoi liipaisimen pohjaan.
Klaanin etelärannikko, ilmatila
Tehmut tarkkaili suuresta nojatuolistaan Hydraulisen Vapauden kamppailua Nazorakien suurta Koita vastaan. Vihollisten herneenpalkoaluksen ohjausjärjestelmät olivat selvästi vioittuneet, sillä se ei ollut kääntänyt paremmassa taistelukunnossa olevaa kylkeään Bio-Klaani Laivaston höyrykonetta vastaan. Hydraulisen vapauden kiivas Cordak-tulitus oli tuhonnut suurimman osan Koin vasemman sivustan Zamor-aseista, ja huomattavasti paremmassa kunnossa olevan oikeanpuoleisen asekannen tykit ja pyssyt seisoivat toimettomina. Vielä ilmassa olevat Lohrakit kiertelivät Koin ympärillä ja aiheuttivat vahinkoa siellä, mihin Vapauden pitkä käsi ei yltänyt.
Mutta ei Hydraulinen Vapauskaan ollut selviytynyt ilman vahinkoja. Kaksi koinpuoleisen sivustan telineissä olevaa nostopropellia oli ammuttu säleiksi. Tehmut oli joutunut sammuttamaan myös kaksi toisen puolen nostopropellista, jottei alus olisi kiepsahtanut kyljelleen. Ilmalaiva pysyi yhä ilmassa, mutta sen nosto ylemmäs ei enää onnistunut. Miesvahingoilta Hydraulisen Vapauden miehistö oli kuitenkin välttynyt. Alusten panssarointi oli ollut huomattavasti halvempaa kuin aseistus, ja jokaisen Cordak-tykistöä suojasi ampuma-aukoilla varustettu paksu seosmetallilevy. Zamorit olivat polttaneet siihen kuoppia ja lommoja, mutta ne eivät olleet päässeet vielä läpi. Tehmut pelkäsikin enemmän potkurien puolesta.
Tehmutin sekundantiksi ruvennut Ämtur katseli suurella kuparisella kaukoputkella ja Akakunsa teleskooppisilmällä Koin järjestelmiä ja jakeli huomiota taistelun kulusta. Zamor-tulitus vaimeni. Ämtur yritti selvittää tilanteen syyn ja tarkensi aluksen etuosaan.
”Aaargh”, hän sanoi yhtäkkiä ja laski kaukoputkensa, ”Meille tuli ongelmia. Ne lataavat jotain tosi jytkyä pommia meidän päämme menoksi. Itse asiassa” ne taitavat tähdätä juuri komentosiltaa! Jolla me seisomme! Tämä ei kyllä kestä tuota, pitäisikö meidän evakuoitua aluksen alaosiin piakkoin?”
”Toki pitäisi”, Tehmut sanoi ja käveli hänen vierelleen, ”Mutta se sujuu paremmin erään manööverin kautta.”
”Minkä manööverin?” Ämtur kysyi. Häntä hermostutti. Hän olisi ollut mieluummin lentämässä pientä hävittäjäkonetta kuin seisomassa täällä isojen täsmäohjusten maalina.
”Tämän maailmanajan tyylikkäimmän väisömanööverin avulla, poikaseni”, Tehmut vastasi, avasi yhden komentopöydän laatikoista, otti sieltä pienen rauta-avaimen, irrotti komentonojatuolin istuintyynyt ja avasi avaimella siellä olevan luukun. Luukussa oli pieni komentopaneeli ja suuri vipu. Ämtur ja Tehmut tarttuivat kumpainenkin siihen kaksin käsin ja väänsivät sen alas.
Jossain aluksen sisäosissa valtava rautapaino pääsi alas tukiensa päältä ja vajosi hitaasti alaspäin. Suuret kiilahihnapyörät ja hammasrattaat lähtivät pyörimään. Koko komentosilta nytkähti ja alkoi vajota. Pian se oli aluksen monin seinäkerroksin ja panssarilevyjen suojaamassa öljylamppujen valaisemassa rahtiruumassa.
”Aika huikaisevaa”, Ämtur kommentoi. ”Nojatuoleista voi löytää kummallisia asioita.”
”Tosiaankin voi. Harmi vain, että joudumme johtamaan tätä taistelua sokkona. Menkäämme ylemmille kansille, taistelu ei ole vielä ohi”, Laivaston varapomo vastasi. He lähtivät komentosillalta ja menivät ylemmille kansille johtaville tikkaille.
Koi, Ohjuspatterikansi
Ohjusaseman komentaja 168 valvoi 088:n käskyn toimeenpanoa Koin vasemmanpuoleisella ohjuspatterikannella. Valtava raskas ohjus oli asetettu patteriin, ja laukaiseminen alkoi olla ajankohtaista.
”Aloittakaa lähtölaskenta. Tulta viidennellä”, 168 sanoi alempiarvoisille miehistötorakoille. ”Mikä ipana komentaakaan tuota romukasaa, hänestä ei ole kohta muistoakaan jäljellä.”
Yksi.
”Öh, pieni ongelma, komentaja”, yksi heijastesuojakypärällä varustetuista ampujatorakoista (kaksi) sanoi, ”Kohde ikään kuin katosi. Näemme vain panssaroitua puukylkeä.”
Kolme.
”Hmh?” komentaja 168 hymähti, ”Ehtikö joku pommikoneistamme ensin? Kerrankin niistä keltanokista on hyötyä.” Hän käveli ampujan näytön luo.
Neljä.
”Eh, ei aivan. He taisivat esiväisää.”
”Peru-”
ViisSHIIIIIIUPH
Joku räjähti paikassa, jossa oli ennen sijainnut Hydraulisen vapauden komentosilta. Yksi rungon nostopotkureista sai vahinkoa, mutta muuten laarikaupalla ruutia ja räjähteitä meni Kewoille.
Komentosillan asejärjestelmänäytössä Raskaat Ohjukset -kohdan perässä oleva numero kaksi muuttui ykköseksi. 088 oli raivoissaan.
Bio-Klaanin ilmatila
Torakka numeroltaan 1457 käänsi koneensa takaisin vakaaseen lentoon. Pommittaja oli laskenut osan tappavasta lastistaan Bio-Klaanin linnakkeen päälle, ja nyt ne kylvivät tuhoa sen pihalla. 1457 oli jokseenkin huonolla tuulella. Aamulla hän oli kaatanut koneensa moottoriin sen sokeripitoisen litkun, jota torakat normaalisti juovat, ja kapteeni 789 oli räyhännyt hänelle, ja uhannut häntä erilaisilla torakallekin epämiellyttävillä kidutusmenetelmillä. Hän ei kuitenkaan välittänyt kapteenin raivosta, vaan häntä suretti pikemminkin sen hyvän litkun kohtalo höyrystyä koneen moottorissa.
Koneet 7-9, kääntykää uuteen syöksyyn, kohteenanne on muurin torni F.
Selvä, ilmoitti torakka radioon, ja käänsi koneensa syöksyyn kohti muurin itäkulmauksessa olevaa tornia.
Bio-Klaani
Troopperi juoksi pihalla kohti muurin tornia. Ensiapuryhmät olivat vaaraa uhmaten kuljettamassa erään toisen tornin romahtamisesta henkiin jääneitä Matoraneja sisälle suojaan. Troopperi olisi mielellään jäänyt auttamaan, mutta hänellä oli omia tehtäviä, joilla oli enemmän merkitystä. Ilmatorjuntatykkien käyttäjistä oli puutetta, kun osa oli kuollut pommien iskeytessä pihaan kesken matkan osaan ulkomuurin varustuksista. Troopperi oli päättänyt mennä käyttämään erästä tykkiä, näin saataisiin ehkä vähemmän uhreja. Hän juoksi tornille, nousi sen huipulle vievät kierreportaat ylös ja meni tykkitorniin sisälle. Hän istuutui tuoliin, ja väänteli paria namikkaa. Heti syttyi näytölle valoja, heikko tutkakuva, ja muuta tietoa näytölle. Yksi heikosti näkyvä punainen piste lähestyi tornia. Troopperi rupesi kääntämään tykkiä sitä kohti. Pian hän näki itsekin lähestyvän pommikoneen, joka näytti olevan valmiina sylkemään sisältään taas uuden lastin pommeja Klaanin linnakkeeseen. Hän painoi paria nappia, ja alkoi tähdätä koneen lentoradalle. Kone lähestyi. Troopperi laukaisi tykin.
Koneen ohjaamossa istuva torakka 1457 ehti vain älähtää, kun tykki sylkäisi sen tielle sirpalepilven, ja kone alkoi pudota kohti maata.
[spoil]Anteeksi, tuli vähän myöhässä[/spoil]
Bio-Klaani
Yksi pommeista osui kellotorniin aivan komentotornin vieressä ja sen luoman paineaallon seurauksena Saraji paiskautui kasvot edellä portaikkoon. Miekka selässään, vasen käsi kasvoillaan ja oikea käsi raahaten tajutonta Metsästäjää, hän juoksi kohti alakertaa.
Killjoyn pää kopisi vasten portaikkoa. Saraji katui unohtaneensa Joyn kypärän Tawan huoneeseen. Pysyvä aivovaurio tästä vielä puuttuisi. Lähestyessään alempia kerroksia, Saraji äkkäsi siivouskomeron ja pysähtyi sen eteen: Olen pahoillani Kenraali, mutta olet nyt vähän tiellä. Täällä olet suojassa pommeilta, joten älä liiku mihinkään. Vahki nakkasi Metsästäjän surutta komeroon ja sulki oven. Matka jatkui kohti alakertaa.
Aula oli kaaoksessa. Turvamiehet viittoilivat porukkaa sisään linnoitukseen ja sitä kautta kellareihin. Kaiken kärjessä oli Tawa, joka loikki pitkin pihaa napaten Matoraneja mukaansa, tuoden nämä salamannopeasti turvaan. Paluureissultaan Tawa äkkäsi Sarajin ja pysähtyi: Sinä uusi, en ehtinyt kysymään nimeäsi.
Saraji, Vahki nyökkäsi, Entinen Metru Nuin erikoisjoukkojen johtaja. Jälleen yksi pommi tippui keskelle pihamaata ja kaksikko joutui peittämään korvansa kaaoksen keskellä. Tawa huusi epätoivoisesti metelin yli: Minä tarvitsen jonkun äkkiä ja olen kuullut sinun olevan yksi nopeimmista. Petuniani ovat tuolla, ole kiltti ja kastele ne. Kuten huomaat, minulla hieman kädet täynnä. Saraji tuijotti Tawaa hölmistyneenä ja levitti käsiään. Täällä on sota ja sinä huolehdit Petunioista? Mitä sinä oik- Tawa keskeytti Vahkin puheen ja pisti kätensä puuskaan: Tämä on käsky ja minä oletan että niitä noudatetaan. Saraji tuijotti adminia hetken, mutta kääntyi juoksuun, totellen saamaansa käskyä.
Mitäs helkuttia tuo nyt oli? Kuulosti ihan joltain härön kommuunin yölliseltä päähänpistolta… ei kukaan noin tyhmää ideaa keksi… Saraji juoksi pommituksen keskeltä kohti linnan sivusiipeä ja sen seinustaa. Punaiset petuniat hohkasivat pölyn keskellä Sarajin juostessa niitä kohti, tämä oli sotaa ja hän etsi katselukannua…
Muutamaa pitää hetkeä myöhemmin keltaisen kastelukannun kanssa juokseva Vahki syöksyi pommin alta kohti petunioita. Ne tulisi kastella nopeasti ennen kuin jotain peruuttamatonta tapahtuisi. Vahkin kallistaessa keltaista kannua, pommi iskeytyi suoraan Tawan petunioihin räjäyttäen nämä palasiksi. Pettymyksen huuto kaikui taistelun äänien yli. Vahki heittäytyi polvilleen maahan, hän oli epäonnistunut…
Killjoyn komero
Metsästäjä heräsi, hänen päätään jomotti. Aivan kuin joku olisi raahannut hänen päätään pitkin portaikkoa… ja miksi hän näki niin outoa unta.
Mppppph!
[spoiler=Hugalabugala]Minä en valvonut yötä Skypessä. Uskokaa. Oikeasti…. Se oli Donin idea.[/spoiler]
Satamarakennus, Bio-Klaani
Klaanin johtoportaan kiireesti kokoama sekalainen seurakunta oli juuri saapunut satamassa sijaitsevaan hämärään halliin. Valtaosa joukkiosta huohotti hengästyneenä, sillä matka neuvonpitohuoneesta satamaan oli ollut vaarallinen, ja sakki olikin saanut useaan otteeseen väistellä taivaalta putoavia ammuksia.
”Kummat mahtavat olla voitolla”, pohti ääneen Gekko, nojaten väsähtäneenä rakennuksen seinään. Uupuneen klaanilaisen silmät tarkkailivat laiskasti muita läsnäolijoita.
Gekon vierellä muita paljon jämäkämmin seisova lääkintävahki pysyi vaiti. Tämän viereen maahan istahtanut punainen köriläs kuitenkin vaivautui vastaamaan:
”Taistelu näytti aika tasaiselta”, Äksä tuumaili. ”Näin monen torakka-aluksen ottavan osumia, mutta meidänkin väkeämme putoili kyllä alas.”
”Jos minä olisin tuolla taivaalla, sieltä sataisi pelkkiä torakoita”, mahtaili seurueen vihreä jäsen. Yhtälailla uupunut Konguboss vaikutti yllättävän vilkkaalta väsymystilastaan huolimatta, ja Toalla oli vaikeuksia pysyä paikoillaan.
”Ha ha”, Gekko murahti.
Silloin hallin lattiaan asennettu huomaamattoman oloinen pyöreä luukku aukesi. Luukusta pöllähti hieman vihertävää savua, kuului omituista rätinää ja aukosta kohosi esiin käsi.
”Hoi, te”, kuului käden oletetun omistajan ääni. ”Kiva, että löysitte perille.”
”Oletat meidän varmaan tulevan sinne”, Gekko sanoi ja kohottautui takaisin seisomaan.
”Jep. Ja kiirehtikää, muut odottavat jo.”
Pian seurueelle paljastui, että heitä odotellut hahmo oli klaanilainen nimeltään Peelo. Gekon mielestä lähestulkoon härskin kaasunaamarin taakse kasvonsa kätkenyt laiha musta hahmo oli vartonut jo tovin satamaan lähetettyä partiota, ja sillä välin valmistellut matka-alusta.
”Toivottavasti ette muuten kärsi vesipelosta”, Peelo mainitsi ja ohjasi joukon kulkemaan leveästä oviaukosta. Äksä oli vähällä kysyä toteamuksen syytä, mutta oven takana odottanut näkymä teki kysymisen turhaksi.
”Sukellusvene”, Gekko ihmetteli ääneen tuijottaen laajaan maanalaiseen huoneeseen luodun vesitien keskelle pysäköityä valtavaa teräksistä alusta. Virtaviivaisen oloinen metallipökkylä piti moottorien hurinan lisäksi epätasaista kolinaa, josta Gekko päätteli sisällä olevan väkeä.
”Minä vähän kuin olen vastuussa tästä”, Peelo selitti ja lähti astelemaan pitkin sukellusveneen kannelle vievää terässiltaa. Gekko, Äksä, lääkintävahki ja Koobee seurasivat tottelevaisesti perässä.
Bio-Klaani, Telakka
Hydraulinen Vapaus oli lähes lähtövalmiina. Kaikki Laivaston Matoranit, jotka olivat jääneet Telakalle, olivat käynnistelleet sitä viimeisen tunnin aikana. Vesikattilat oli kuumennettu, tulipesiin sytytetty valtavat roihut ja järjestelmät oli käyty läpi. Tehmut istui komentosillan suurella komentonojatuolilla, ja nyppi hieman hermostuneena nukkaa sen käsinojista. Alus oli pari sataa metriä pitkä ja Laivaston suurin alus massiivisen Tahtorakin jälkeen, vaikka jäikin sen varjoon. Tämä alus poikkesi useimmista siinä, että sen sivuilla oli tasaisin väliajoin telineitä, joihin suuret nostopropellit oli kiinnitetty. Suhteellisen vasta-asennetut Cordak-tykit ja harvat ohjuspatterit pilkistivät niiden välissä olevien messinkiliukuovien aukoista. Kukaan ei ollut koskaan taistellut tällä ilmalaivalla. Tehmut ei tiennyt, oliko ylipäätänsä koskaan taisteltu näin suurilla ilma-aluksilla.
Laivaston varapäämiehen edessä olevasta kaarevasta jalopuupöydästä törrötti kymmenen kuparitorvea, joita pitkin pystyi huutamaan käskyjä kaikkiin Hydraulisen Vapauden osiin. Puheputket risteilivät pitkin alusta höyry- ja vesiputkien seassa. Asevastaava Onu-Matoran juoksi komentosillalle ja ojensi Tehmutille nopeasti kirjoitetun paperilapun HV:n asejärjestelmistä: Raskaita Cordak-tykkejä oli kahdeksan ja pienempiä parikymmentä; ammuksia oli viimeisten asekauppahankintojen tarpeeksi. Laivaston tiliote oli nyt entistä surullisempi näky, mutta mieluummin monen Klaanilaisen henki kuin muutama ratas. Aluksessa oli myös pari ohjuspatteria ja pommisiilo, mutta näihin tarvittavia ammuksia oli aivan liian vähän.
Kaikki tuntui nyt olevan valmista. Tehmut huusi lähtökäskyjä puhetorviin. Suuret nostoroottorit alkoivat pyöriä, ensin hitaammin, mutta sitten yhä vauhdikkaammin. Kevyt irtaimisto lensi pois niiden läheisyydestä. Hydraulisen Vapauden nousu oli varmasti majesteettinen näky, mutta kukaan ei ollut näkemässä sitä ulkopuolelta: Kaikki joukot olivat työskentelemässä aluksen syövereissä. Jopa Walsinats oli jättänyt omelettinsa kesken ja lappoi nyt hiiliä yhteen lukemattomista tulipesistä.
Bio-Klaani, ilmatila
Laivaston Lohrak-hävittäjät risteilivät Bio-Klaanin yläpuolella iskin tästäiskuja Koihin ja syöksypommittajiin. Taistelu meni jo paljon paremmin. Nazorakein pommittajista ainakin puolet oli saatu alas, ja kahdestatoista Lohrakista kahdeksan on täydessä kunnossa ja radiolinjoilla. Muut olivat pudonneet tai menettäneet radioyhteydensä muista syistä.
Hieman sen jälkeen, kun Morthankille tuntematon Toa-soturi oli pelastanut hänet kiperästä tilanteesta, hänen ja Weedolin punamustaan Lohrakiin oli osunut valoammus, joka oli pian hiljentänyt sähkölaitteet. Morthank oli sytyttänyt tulen ohjaamossa hätävarana olevaan öljylamppuun ja ohjasi nyt hävittääjänsä öisellä taivaalla kunnon tunnelmavalaistuksessa. Sähkön puute haittasi hieman Weedolin tähtäystä, mutta kaikeksi onneksi Cordak-laukaisimet eivät vaatineet sähköistä virtalähdettä.
Morthank yritti selvittää kokonaiskuvaa taistelusta: Koi leijui paikallaan Klaanin Admin-aukion yläpuolella, ja keskittyi yhä enemmän Lohrakien hätistelyyn kuin pommittamiseen. Maankamaran tapahtumista oli vaikea saada selvää, mutta koko kylä on selvästi hereillä, ja torakkokoneita putoili muidenkin kuin Lohrakien ammuksista. Morthank uskalsi jopa väittää, että he olivat voitolla. Mutta Koi kesti, ja sen täydellinen tuhoaminen Klaanin yläpuolella ei tullut kysymykseenkään.
Väistettyään taas kerran Nazorakien ilmalaivan alakansien raivokasta Cordak-tulitusta Morthank sattui vilkaisemaan läntiselle taivaalle. Hän haukkoi henkeään ja huojentui: Tilusten yli eteni väli-ilmassa Laivaston tunnuksilla merkitty suuri ilma-alus. Morthank erotti hämärässäkin Siivekkään Ussalin Hydraulisen Vapauden kyljessä.
Muut Lohrakit olivat taas kerääntyneet Klaanin ilmatilan pohjoisreunalle. Morthankin kone oli varmasti jäänyt ilman kutsua sähkökatkoksen takia. Hän vetikin aluksen heti pohjoista kohti ja liittyi uuteen muodostelmaan. Samaan aikaan Hydraulinen Vapaus lipui muurin yli. Raivokas Cordak-tulitus leimahti käyntiin aluksen sivusta ja Koin länsilaita peittyi pieniin räjähdyksiin. Lohrakit karauttivat ilma halki kiertäen luoteesta. Nazorakit jäivät vasaran ja alasimen väliin. Koiperhonen oli tullut taloon sivistyksen valojen houkuttelemana ja nyt sen pakotien oli suljettu.
Saalistajasta oli tullut saalistettava.
Bio-Klaani, Piha
Bloszar ampui maassa Allianssin joukkoja raivon vallassa. Pian hän huomasi Matoranin liekehtivässä rakennuksessa ja lähti sinne. Hän hyppäsi oviaukosta sisään ja huomasi Matoranin pilareiden alla. Bloszar nosti ne, otti Matoranin käteensä ja lähti kohti oviaukkoa. Oviaukkoa pian romahti ja Tulen Toa vaihtoi suuntaa ja huomasi pian seinän tulevan vastaan. Hän nosti kivinuijansa avulla kivipallon maasta ja läi sen aseellaan seinään, joka meni rikki. Tulen Toa hyppäsi siitä Matoran sylissään.
”Kiitos avusta”, Matoran sanoi, mutta Toa oli jo valmis lähtemään. Matoran kumminkin otti hänestä kiinni. ”Minne menet?”
”Tuhoamaan Allianssin joukkoja. Yksi niitten pommeista tappoi Laavhaukkani”, Toa vastasi.
”Et sinä voi pahemmin tehdä maassa mitään. Tämä taistelu käydään ilmassa. Jokin ilma-aluksista pudotti sen. Käy hakemassa jokin ampuma-ase.”
Tulen Toa juoksi kohti asevarastoa…
Syäksypommittaja n. 35
6758 oli tyytyväinen tulokseen. Pommeja putoili koko ajan Klaaniin ja Allianssi oli voitolla. Pian kumminkin hänen alukseensa osui Zamor-kuula. 6758 katsoi alaspäin ja näki Tulen Toan, jolla näytti olevan lentovarustus.
”KUOLEMA KLAANIN JäSENILLE!” 6578 huusi, nosti katon ja otti konepistoolinsa esiin. Hän rupesi ampumaan Bloszaria. Tulen Toa tuli Syäksypommittajan päälle ja nosti 6758 pois aluksesta.
”Olet Toa, et uskalla tappaa!” 6758 sanoi ja nauroi. Bloszar otti yhden pommin ja laittoi sen Syäksypommittajaan kiinni.
Hän piti torakkaa kaulasta kiinni. Torakka nauroi.
”Mitä oikein naurat?” Bloszar kysyi. Torakka löi tikarillaan Bloszaria jalkaan ja Tulen Toa päästi torakasta irti. Hän potkaisi Bloszaria hyppäsi taaksepäin ja rupesi ampumaan Toaa. Käteen osui ja Bloszar kaatui. Verta vuoti kaikkialle.
”Hmm..” 6758 sanoi. ”Veri koristaa tätä alusta hyvin. Otetaanpa sitä sitten lisää.”
Toa katsoi torakkaa ja kamppasi hänet. 6758 kaatui ja hänen konepistoolinsa tippui alas. 6758 otti tikarinsa esiin ja hyökkäsi huutaen Bloszarin kimppuun. Toa väisti ja löi Kivinuijallaan torakan melkein tajuttomaksi. Tikari liisui pois. 6758 nousi ja silloin Bloszar ampui tulipallon häneen. Isku osui oikeaan kohtaan ja iskun voima sai torakan putoamaan.
”Kunnia 597:mälle!” 6758 huusi ja tippui maahan. Bloszar katsoi torakkaa viimeisen kerran, joka näytti olevan kuollut. Toa ohjasi aluksen toiseen Syöksypommittajaan ja syntyi räjähdys.
Toa tiesi, ettei torakan tiputtamien aluksesta auttanut mitenkään kuollutta Nutua, mutta silti, rohkeana, Toa otti Zamor-laukaisimen ja lähti lentoon.
Jossain
597, Syöksypommittajien koillisryhmän johtjaa oli tyytymätän tilanteeseen. Kaksi heidän Syäksypommittajista oli tuhottu ja kuten myäs hänen apurinsa 6758 tapettu. Hän oli vihainen.
”Tarvitsemme jotain, jolla lopettaa Klaanin vastarinta”, Torakka mutisi itsekseen.