Skakdileiri, länsirannikko Skakdikenraali levitti eteensä suuren, painotuoreen kartan Klaanin saaresta, jonka paikannimet olivat nazorakiksi. Keltaruskean skakdin ei tarvinnut tietää paikannimiä. Ne olivat kaikki joku-koroja, hän murahti mielessään ja tutki saaren länsirannikkoa. Hän oli noussut maan alta torakoiden tarjoamista tiloista jokin aika sitten ja kerännyt pohjoisessa majailleet soturinsa tänne, kukkuloille meren ja suuren vuoren väliin. Hän … Jatka lukemista Neuvonpitoa zakazlaiseen tapaan
Avainsana-arkisto: Amazua
Pidä siitä kiinni
Merenlahti, Bio-Klaanin saaren pohjoisosat Taivas oli ankea ja pimeä. Pilvet peittivät taivaan sallimatta yhdenkään tähdentuikkeen laskea valoaan öiselle taivaalle. Eloton, karu ja ahdas merenvuono oli hiljainen. Ainoastaan vaimean tuulen liikkeelle saamien aaltojen kuohunta kuului hyisessä yössä. Kaksoiskuut yrittivät vapauttaa kelmeää kajoaan aamuöisen taivaan allensa hautaavien pilvien takaa. Kylmä tuuli paiskoi aallokkoa terävää rantakivikkoa vasten. Tyrskyt … Jatka lukemista Pidä siitä kiinni
Oltiin reissussa… vuosi…
Bio-Klaanin saaren pohjoinen merialue Vihreät Le-Matoranin sormet kiersivät tummanhopeisen kaukoputkilon linssin kärjessä sijaitsevaa kullanväristä ratasta. Kaukoputken linssin kuva suureni suurenemistaan Lyanin kiertäessä ratasta vastapäivään. Kiron kyhäämän kaukoputken varteen oli lisätty muutama muukin ratas, joilla sai mukautettua näkyvyyttä omaan silmäänsä sopivammaksi tai tarkennettua linssin kuvaa epäinhimillisen tarkaksi samalla kun rattaat ääntelivät *NIKS’ ja *NAKS* Edessäpäin ei … Jatka lukemista Oltiin reissussa… vuosi…
Kylmä todellisuus…
Viidakkosaari (hei, hei kaverit, keksin sille hyvän nim- ai, joko sieltä lähdettiin? no, hällä väliä…) Mustanpuhuva entinen piraattialus lillui paikallaan tyynessä vedessä. Kaksi kuuta loistivat kukin tahollaan tähtien levätessä yötaivaan tummanpuhuvaa peitettä vasten. Viidakko oli hiljainen ja paljaalla silmällä tarkasteltuna elottoman oloinen. Pienten hyönteisten pirinä ja särinä ynnä muut äänet hellivät luonnon ystävien korvia (ennen … Jatka lukemista Kylmä todellisuus…
Menneisyyden haamu
Viidakkosaari “Kappas, kappas, mitäs meillä tässä”, likaisenharmaa Skakdi kysyi likaisten hampaiden koristama virnistys huulillaan. Hän ei ilmeisesti ollut tappanut mitään aikoihin. Pieni Onu-Matoran makasi maassa kädet näkyvillä tuijottaen metsästyskiväärin (joka kylläkin näytti enemmän ohjuspohjaiselta panssaritorjunta-aseelta) lämmön tummentamaan piippuun aprikoiden poispääsyä tukalasta tilanteesta. “Tuotah”, Gatta aloitti, “ei millään pahalla, mutta askartelitko tuon itse”, Matoran viittoi etusormellaan … Jatka lukemista Menneisyyden haamu
Teennäistä huumoria ja reivaava palmu…
Viidakkosaari (yritän keksiä sille paremman nimen) “Ettämitäettä”, Gatta kysyi hämmentyneenä yhden palmuryppään yksilön heilahdettua takaisin alkuasetelmaansa liikkumattomaksi. “Naamapalmuja”, Tokka toisti. “Muuten samanlaisia kuin tavalliset, mutta harvinaisempia ja eloisampia.” “Huomattu on, mutta miksi ne haluavat liiskata meidät?” “Niiden latvoissa on jonkinlaisia lämpöhermoja. Ne ovat erittäin herkkiä ja aistivat lämmön vaihtelut nopeasti, mikä vetää niitä suuresti puoleensa. … Jatka lukemista Teennäistä huumoria ja reivaava palmu…
Kivenmurikka
Viidakkosaari (joka tarvitsee edelleen paremman nimen) Puoliksi kivestä koostuvan näköinen niveljalkamonsteri karjaisi hemmetin kovaa viimeistenkin irtokivien liukuessa pois sen tunkkaisenharmaan kuoren päältä. Sen suu oli kuin valtaisa aukko pimeyden sydämmeen lukuisine teriä muistuttavine hammastoineen. Osa pienistä piraattimatoraneista kiljui koomisesti kuin pikkutytöt Amazuan valmistuessa vihaisen villipedon hyökkäykseen. Jättiläismäinen rapu heikautti toista moukarimaista ulokettaan retikuntaa kohti. Iskun … Jatka lukemista Kivenmurikka
Pientä häröilyä ja pahoja petunioita
Viidakkosaari (joka tarvitsee paremman nimen) Kaikenlaiset häröt hyönteiset ja villirahit tekivät omanlaisaan äännähdyksiä tiheän viidakon kätköissä. Amazua käveli varmasti eteenpäin huiskien samalla ylisuuria lehtiä tieltään, jotka siten pääsivät lässähtämään takana kulkevan Tokkan naamalle. Vanhahko ja repaleinen kartta kuitenkin toimi erinomaisena suojakilpenä ympäröivää pahuutta vastaan. Gatta asteli kasvillisuuden matoranin takana tiiraillen kivääri ojossa kaikkea mahdollista primitiivistä … Jatka lukemista Pientä häröilyä ja pahoja petunioita