Tuntematon

Gekko heräsi pöydältä, hän tunsi olonsa jotenkin pieneksi ja oli kahlittu pöytään, sitten hän tajusi missä hän oli. Abzumo saapui ja toisti kaiken juuri niin kuin Gekko oli muistanutkin, mutta tällä kertaa Avde ei saapunut paikalle juuri sillä ratkaisevalla hetkellä ja Gekko tunsi sen pienen hetken kun kirves iskeytyi hänen kalloonsa.

“Missä minä olen”, Gekon ääni kaikui synkkyydessä. Gekko käveli harhaisesti eteenpäin ja törmäsi seinään jossa oli veristä tekstiä.

“Unesta ei ole pakotietä, unessa olet YKSIN”.

Kylmät väreet nousivat hänen selkäänsä. hän jatkoi kävelemistään.

“Unesta et herää”. Teksti vain pahensi toan mielialaa, mutta hän ei osannut odottaa sitä mitä seuraavaksi tapahtui. Musta haarniskainen, punasilmäinen olento nousi tyhjyydestä ja tuijotti avohkii kasvoillaan toaa.

“Sinä, sinun takiasi olen täällä! Mitä sinä olet mennyt tekemään!”, Gekko karjui tunnistaessaan hahmon.

“Mistä minä tietäisin, olen sinun pääsi tuote enkä mitään muuta, tapa nyt sitten minut kun kerta sitä niin paljon haluat, vaikka ehkä saatan tällä kertaa pistää jotain vastaankin”.

Gekko otti esiin miekkansa, miekan joka ei ollut koskaan jättnyt häntä, eikä se taatusti jättäisi nytkään.

Klaanin piha

Kun makuta oli aikansa kironnut, tämä meni takaisin porteille ja näytti Gekolta anastamaansa passia, Tawa teki nopean hyökkäyksen heti ovella, joka passitti makutan pihamaalle.

“Tuletko ulos kanssani?”, se kysyi tekolempeästi ja Tawahan tuli juosten kohti makutaa ja oli lyömässä tätä, mutta tämä käytti mielenvoimiaan ja sai Toan matalaksi.

“Et tiedä kenen kanssa olet tekemisissä”.

“No tutustutaanko?”

“Tutustu sinä keihääseeni”.

Makuta lennähti sähköpurkauksesta metrien päähän ja alkoi kävellä kohti Tawaa.

“Minä en pidä rukkasista”.

makuta otti raskaan miekan selästään.