Bio-Klaanin linnake, pimeä käytävä
Yhä leivoksen maun suussaan maistava Snowie pysähtyi. Hän mietti hetken huomista päiväänsä ja äskeistä keskustelua.
Matka tiedossa. Vaarallinen matka, ja olen lähdössä sinne kahdestaan Kepsukan kanssa.
Ahdistunut Make, joka kaipaa tekemistä. Tahtoo tuntea olevansa hyvä ja tekevänsä hyvää.
Lisäksi Make voi tarpeen tullen niin sanotusti vetää pahiksia turpaan.
Hän käännähti ympäri, ja huomasi puolirahin moderaattorin loittonevan selän.
“Maakeee.”
“Hm?”
Make huomasi Snowmanin harppovan häntä kohti pimeällä käytävällä.
“Make, toveri. Et sattuisi kaipaamaan tekemistä?”
Moderaattori vastasi kohottamalla hieman kulmiaan.
“No, katsos”, Snowie aloitti. “Minä ja Kepe olemme ikään kuin lähdössä reissulle huomenna. Ja suoraan sanottuna, se voi olla vaarallistakin. Jos sinulla ei ole muuta tekemistä, niin voisit olla hyvä lisä joukkioomme. Plus, porukassa on aina hauskempaa, vai mitä?”
Make mietti hetken, ja avasi sitten suunsa.
“Kerro lisää.”
Bio-Klaanin linnake
Hans, Plaploo ja Jarp seisoivat kaikki paikallaan. He siirsivät katseensa sähköpulssinjäljittimestä oveen, jonka edessä seisoivat. Sitten taas laitteeseen. Ja sitten oveen.
“Ei tämä voi olla totta…”
“Se, se on. Laitteeni ei valehtele!”
“Mutta että tämän oven takaa. Ei se voi…”
“Sen täytyy.”
“Mutta, tämähän on kamalaa. Jos paha on päässyt tuonne…”
“Mitä me voimme tehdä?”
“Nyt oikeasti, haetaan joku paikalle!”
“Ei, tämä saattaa paheta hetki hetkeltä. Nyt mennään sisään!”