Klaanin satama

Kapura odotti. Kello oli miltei kahdeksan.

Aamu oli hämärä ja hieman sumuinen. Saarelta Klaaniin johtava virtaus oli voimakas ja helposti havaittava, joten suunnistuksesta ei tulisi ongelmaa. Sumu ei silti helpottanut Kapuran oloa.

“Terve”, Suga huikkasi astellessaan esiin sumusta. “Odotammeko vielä jotakuta?”

“Serania”, Kapura vastasi. “En tosin ole varma, tuleeko hän.”

“Ei kello vielä kahdeksaa ole”, Summerganon huomautti.

“Kapura?” kaksikkoa kohti kulkenut Toa kysyi.

“Kyllä olen”, Kapura vastasi. “Eli siis… Näytä tie veneellesi, Seran.”

“Mikä tarkoitus matkalla on?” Seran kysyi uteliaana. “Kirje ei ollut kovin valaiseva.”

“En ole täysin varma, mitä me saarelta löydämme”, Kapura sanoi. “Oikeastaan tätä reissua voi pitää vain normaalina tutkimusmatkana. En löytänyt paljonkaan tietoa saaresta, joten voimme auttaa Arkistoa samalla.”

“Eli mitään vaarallista ei ole odotettavissa?” Suga kysyi.

“Ei pitäisi”, Kapura vastasi. “Painotan vielä, ettemme tiedä saaresta juuri mitään. En kuitenkaan olettaisi, että kohtaamme Makutojen linnoituksia tai mitään. Miten Toa-voimien harjoittelu muuten menee, Seran?”

“Ihan hyvin”, Seran vastasi kiitollisena siitä, että pääsi osallistumaan keskusteluun. “En ole pystynyt taistelua harjoittelemaan juuri ollenkaan.”

“Luulisin kyllä, että kohtaamme edes jotain raheja”, Suga sanoi muistellen Xia-reissun Figgyä.

“No, hyvällä tuurilla kohtaamme vain niitä. Raheista selviytyy helposti”, Kapura arveli. “Riippuu tietenkin, mutta en epäile saarella olevan Tahtorakeja tai jotain.”

“Tämä se on”, Seran keskeytti keskustelun ja osoitti kohti erästä venettä. Vene oli puinen ja ehkä joskus maalattu punaiseksi, mutta maalipinta oli rakoillut sieltä täältä ja väriä oli vaikea erottaa. Vene oli juuri ja juuri sopivan kokoinen kolmelle Toalle. Vaikka vene muuten näytti ränsistyneeltä, moottori oli hyvin hoidettu ja sitä oli ilmeisesti kiillotettu lähiaikoina.

“Voi tulla ahdasta”, Suga epäröi. “Varmaankin voisimme hieman levätä matkalla.”

“Yhden pitää ohjata joka tapauksessa, joten nukutaan vuorotellen”, Seran ehdotti ja katsoi venettä ylpeänä. “Vaikka meillä ei ole paljon rahaa, tätä venettä emme myy. Siihen liittyy paljon muistoja. Olemme yrittäneet pitää sitä hyvin kunnossa, mutta rahaa ei juuri ole…”

“En arvannutkaan, että olet köyhä. No, saat minulta reissun jälkeen pienen palkkion”, Kapura lupasi.

“Kiitos!” Seran sanoi iloisesti. “Mitä me odotamme? Lähdetään!”