Saari, jonka nimeä en tiedä

Samol kuuli läheisistä puskista ääntä. Hetken hiljaisuuden jälkeen sieltä hyppäsi esiin monta matorania huutaen: “RUOKAA!”. Samol katsoi melkein itsensä pituisia minimiehiä otsa kurtussa ja karjaisi: “RRRAAAWWGGHHH!!!”. Matoranit kaatuivat kaikki yhtäaikaa maahan, nauraen. “Tästä äijästä teemme päällikön!”, huusi yksi matoran. Samol lähti ihmeissään kävelemään matoranien mukaan. Hetken päästä he saapuivat kylään, jossa näytti olevan paljon matoraneja kuoleman partaalla. “Sinä, päällikkö, saat kunnian hankkia meille ruokaa ja juomaa! Mutta ennen sitä, sinun pitää suorittaa kokeet.” sanoivat matoranit. “Kokeet? ei kai vaan laskentoa tai mitään sellaista?” Sanoi Samol. “Ei ei, mutta saat sen selville myöhemmin. Tänään saat levätä.