Xia, Metsästäjien tukikohta

“Näkyykö pakoreittiä!”, mustavalkoinen toa melkein huutaa taistelun äänien yli.
“Ei ole! Ainoat tuolla alhaalla!”, Kapura huutaa.
Summerganon kaivaa vyöltään puoliympyän mallisen räjähdepanoksen ja asentaa sen katonrajaan. Hän säätää ajastimen kohdalleen, ja sulatin alkaa piipittää…

“Maahan!”, joku huutaa, ja lohikäärmeiden rhotuka iskeytyy joukon keskelle.
Yksi Hordika-lohikäärme yrittää tulla portaita ylös. Yksi Hordika-lohikäärme nousee lajiyksilönsä tueksi portaisiin, mutta painon takia portaat ja osa parvea sortuu olennon painon alle.

Olentojen mylvintä peittyy hetkeksi räjähtävään seinään. Kivisilppua sataa alas ja parvi melkein romahtaa. Kolme hahmoa syöksyvät katonrajassa olevasta reiästä pimeyteen, rhotukojen lentäessä heidän peräänsä. Öisellä taivaalla rhotukojen sähkösäikeet tanssivat kuolettavaa tanssiaan.

“Päästiin sieltä.”, Tulen toa huokaisee tyytväisenä. Kolme soturia seisoo paljaalla linnoituksen katolla vesisateen iskeytyessä mustaan kiveen.
Yö on synkimmillään. Tähtiä ei näy Xian savusaasteen vuoksi, on vain loputonta mustaa ja jatkuvaa sadetta.
Alhaalta kuuluu hälinää.
“Eikö tuo ole komentotorni?”, Matoro tajuaa katsoessaan vähän matkan päässä kohoavaa tornia, jonka parista ikkunasta paistaa himmeät valot.
“Mistä minä tiedän? En ole täyspäiväinen vierailija täällä.”, Suga toteaa.
“Luulen että se on komentotorni. Mennään!”, Kapura sanoo ja lähtee kulkemaan märkää, tasaitsa kattoa pitkin kohti tornia.

“Toinen kerroshan se oli?”, joku heistä varmistaa.
“Aye.”, Matoro sanoo lyhyesti. He seisovat metsästäjien linnakkeen katolla, komentotornin juurella.

“Yksi ongelma vielä… Miten pääsemme ylös?”, Kapura kysyy.